Meikki rock-keikalle.

Tykkään hirveästi näistä ennen-jälkeen -transformaatiokuvista, mutta nykyään mahdollisesti eri syistä kuin ennen.

Vaikka rakastan meikkaamista, täytyy sanoa, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tykkään naamastani meikittä. Tai hyvin vähäisellä, luonnollisella meikillä, niinkuin vaikka tässä postauksessa. Tuntuu kivalta katsoa ennen/jälkeen -kuvia ja todeta että hei, mähän näytän paremmalta mitä vähemmän mulla on meikkiä. Tämä siis oma kokemus, joku toinen voi varmasti olla muuta mieltä.

Tietysti tuo eilinen meikki oli vähän överi :D Mutta vielä jokunen vuosi sitten en olisi ikinä lähtenyt baariin vähemmällä latingilla. Nyt baarimeikkikin on lähinnä sitä siipirajausta ja huulipunaa.

Vasemman ja oikeanpuoleisen kuvan välille mahtuu 17 tuotetta:

1 IsaDora Undercover Face Primer

2 Make Up For Ever Eye Primer

3 Lumene CC-meikkivoide

4 Estee Lauder Double Wear -peiteaine

5 Lavera-irtopuuteri

6 Clinique Iced Lotus -poskipuna

7 Estee Lauder Pink Ice -luomiväri

8 MAC Carbon-luomiväri

9 MAC Blacklit-luomiväri

10 Kat Von D Chrysalis-paletti (violetteja sävyjä)

11 Lumene Intense Liner sävy Intense Black

12 IsaDora Gel Eyeliner sävy Black

13 L'Oreal Volume Million So Couture -ripsiväri

14 Dermosil-kulmaväri

15 Ardell-kulmageeli

16 Viva La Diva Backstage -huulipuna

17 Estee Lauder Twilight Petal -huulikiilto

Näin vahvan silmämeikin poistoon tarvitsen kolme eri tuotetta. Lisäksi vanulappuja kului kolme tai neljä ja topsipuikkoja varmaan lähemmäs kymmenen. Erityisesti mustat rajaukset vaativat tavallista stydimmät poistotoimenpiteet (ainakin minulla).

Tämä meikinpoisto-extra on ihan vain sulle, Jonttu! ^_^ Lukijani Jonttu nimittäin kysyi tässä pari päivää sitten, voisinko tehdä silmämeikin poistosta oman videon. En koe, että sellaisesta videosta olisi yleismaailmallista hyötyä monellekaan, meikinputsaus kun on mielestäni niin perusjuttuja että en tiedä voisiko joku oikeasti oppia jotain videolta :D, mutta eilisillan operaation aikana kävi mielessä että tästä olisi saanut varsin viihteellisen videon, ihan vain hupimielessä. :)

Koska videon kuvaaminen lavuaarin toiselta puolelta on käytännössä mahdotonta, tässä sanallinen kuvaus vahvan silmämeikin poistorutiinistani:

Vaihe 1: silmät kiinni. Natural Code -silmämeikinpoistogeeliä vanulappuun, lappu silmäluomelle ja huolellinen pyyhintä. Olen tyytyväinen kun koko silmäluomi on puhdas ja kaikki luomiväri ja valtaosa rajauksista ja ripsiväristä ovat siirtyneet vanulappuun. (Kaikki ripsari tai mustat rajaukset eivät irtoa vaiheessa 1.)

Blogikommenteista on käynyt ilmi, että suurin osa näyttäisi puhdistavan silmämeikkinsä ilman vanulappuja. Vanun käyttöni on jopa aiheuttanut ihmetystä. Jos minä pyörittelen pelkkää putsaria silmäluomella, meikki irtoaa huomattavasti huonommin (vanun pinta luonnollisestikin nappaa itseensä meikkiä hanakammin kuin sormien iho), ja osa meikkiputsarimönjästä katoaa silmän sisään, josta saan sitten seuraavaksi kaivaa sitä topsipuikolla. Ei kiitos.

Vaihe 2: silmät auki. Uusi vanulappu ja uusi lataus silmämeikinpoistoainetta. Pyyhin alaluomen ja poistan ripsivärin ripsien alapinnalta katsomalla ylöspäin ja pyyhkimällä ripsiä kulmaluuta vasten. En saa koskaan kaikkea ripsiväriä irti silmien ollessa kiinni, ja juuri tämän silmät auki -vaiheen kannalta on supertärkeää, ettei meikinpoistoaine kirvele. Huuhtelen silmät vedellä.

Vaihe 3: rajausjämien irrottaminen. Musta eyeliner, oli se sitten nestemäistä, geelimäistä tai kajalia, tarttuu minulla niin hanakasti ripsien tyveen, että sen poisto vaatii oman vaiheensa öljyllä. (Luomiväriä taas en jostain syystä saa kunnolla irti öljyllä, ja lisäksi öljyn käyttö koko luomen alueella on muutenkin epämiellyttävää, siksi en poista koko meikkiä öljypitoisella putsarilla.)

Kastan topsipuikon öljyssä (se voi olla vaikka oliiviöljyä jos muuta ei ole saatavilla) ja käyn sillä läpi ripsityven ylä- ja alaluomelta. Kaiken rajausjämän irtisaamiseen voi kulua monta vanupuikkoa. Eilen niitä kului tosiaan varmaan melkein kymmenen.

Vaihe 4: viimeistely. Ripsissä saattaa vieläkin olla jäljellä maskararippeitä, ja iholla öljyä rajaustenpoiston jäljiltä. Otan vanulappuun Liz Earlen Eyebrightia ja pyyhin sillä silmäluomet. Nyt on putipuhdasta, ja iho on raikas!

Aikaa tällaiseen rutiiniin voi mennä melkein 10 minuuttia. Tavallinen arkisilmämeikki irtoaa vaiheella 1 parissa minuutissa.

.

Saatteko te vahvan silmämeikin ja mustat rajaukset irti yhdellä tuotteella?

.

P.S. Erikoisia kuvavalintoja välillä Indiedaysin toimituksella... Vähän hassulta tuntuu nähdä omat hymyilevät kasvonsa portaalin etusivun Lentopelko-nostossa... Postauksen tunnelma kun ei voisi olla kauempana kuvasta.

Kiitoksia muuten kaikille tuesta ja kommenteista, kaikkiin en taaskaan ennättänyt vastaamaan mutta jokainen on luettu ja myötäeletty ja vinkit ja lääkesuositukset kirjoitettu ylös.

Seuraavat matkani olen suunnitellut tekeväni laivalla ja junalla. Sain hiljattain kutsun ystäväni häihin Sloveniaan ja saattaa olla että tämä vieras saapuu juhliin interrail-lipun voimin :)

Behold - on olemassa mieskosmetiikkaa, joka näköjään kelpaa Mr. Karkkipäivällekin..!

Aika harvoin tulee ostettua miehelle mitään muuta kosmetiikkaa kuin hius- ja suihkushampoojuttuja tai tuoksuja, kun eihän se oikein käytä muuta kuin partavaahtoa (ja hyvin satunnaisesti kosteusvoidetta jos on saatu blogin kautta testiin). Silmänympärysvoide sentään on integroitunut osaksi miehen päivittäistä naamarutiinia! :)

Tilatessani marraskuussa AHA-happokuorintoja Paula's Choicelta, päätin samalla hoitaa miehen joululahjan ja klikkasin ostoskoriin myös pari Paula's Choice 4 Men -tuotetta; parranajovoiteen ja rauhoittavan kasvoveden. Tai itse asiassa tilatessani luulin, että jälkimmäinen olisi seerumin tai kevyen balsamin kaltainen tuote, mutta se onkin ihan vesimäinen.

En ole tottunut kuulemaan äijältä omaehtoisia kommentteja kosmetiikkatuotteista, vaan kokemuksia saa yleensä nyhtää väkisin jos vaikka kirjoitan blogin kautta saaduista miesten tuotteista. Siksi yllätyin, kun mies spontaanisti kehui joululahjatuotteitaan kesken chat-tuokiomme tuossa pari viikkoa sitten. (Tällä kertaa en kuitenkaan saanut häntä itse kirjoittamaan arviota ;D)

PC4Men Shave

Mies tykkää normaalisti käyttää parran ajoon vaahtoa, ja altistuu geelimäisille varianteille vain blogin testituotteiden kautta. Hän ei käytännössä ole suuremmin ihastunut yhteenkään.

Paulan Shave-tuote on voidemainen. Miehen sanoin:

"Se on sellaista jännän tahnamaista ja valkoista, näkee hyvin mihin kohtaan on ainetta levittänyt (verrattuna läpinäkyviin geeleihin). Voide ei tee niin paksua kerrosta iholle kuin vaahto ja parranajo tuntuu siistimmältä, jotenkin tykkään tästä tosi paljon."

"Enemmän kuin vaahdosta?"

"No en mä sitä osaa sanoa. Ehkä."

PC4Men Soothe + Smooth

Se todellinen suosikki näistä kahdesta on kuitenkin tässä: Soothe + Smooth -kasvovesi.

Mies kertoi, että iho on todella selkeästi rauhoittunut Soothe + Smoothin käytön myötä. Parranajon jälkeinen ihon punoitus, kuumotus ja punaiset näpyt ovat selvästi vähentyneet, jopa poistuneet kokonaan.

Monet after shave -tuotteet lupaavat samaa, mutta mikään muu tuote ei ole miehen mukaan juurikaan lupauksiaan lunastanut, ennen "Paulaa". Äijä vaikuttaa oikeasti olevan vilpittömän innoissaan! Ja joo: kaula ei punoita, näenhän tuon minäkin. :)

"Ostaisitko sä näitä siis jopa itse?" kysyin tänään aamiaispöydässä.

"Joo, ostaisin".

:)

Jeee! *nainen tuulettaa*

Vähänkö mä hykertelen tyytyväisenä - siis whoa, onnistuin löytämään mieskosmetiikkaa josta tuo tyyppi oikeasti tykkää...! Ylipäänsä on aina mahtavaa törmätä tuotteisiin, jotka tekevät mitä lupaavat. :) Pisteet Paulalle!

(Myös omat AHA-tuotteeni ovat olleet varsin myönteinen tuttavuus... mutta niistä lisää myöhemmin. Mitään mullistavaa ei ihossani kuitenkaan ole tapahtunut.)

*

"Loppukevennys" :D

Meidän chat-sessiot on aina varsinaisia "Hyvää päivää - kirvesvartta" -keskusteluja. Yksi sanoo yhtä ja toinen puhuu ihan toista. - Ja mullakin meni kaksi päivää palata tuohon miehen naamatuotekommenttiin... ^_^ Mies on välillä ihan loukkaantunut kun mä vaan selitän omiani kun se yrittää kertoa jotain. Voisin kyllä parantaa chat-käytöstapojani.

"En minä tiedä mitä ne tekee". Häh? No näythän sä tietävän..! :D

Minulla on ongelma.

Se on mitä harmillisimmin riistäytymässä käsistä.

Lentopelko. Se ei ole aina ollut läsnä elämässäni, siksi siihen onkin ollut vaikea tottua nyt, kun se on täysin selittämättä lyöttäytynyt seuraani viime vuosien aikana.

Kuukausi ennen Floridan matkaa tajusin positiivisen matkakuumeen sijaan kokevani lähestyvää reissua kohtaan silkkaa ahdistusta. Ajattelin tuntemusten liittyvän muihin alkuvuoden mukanaan tuomiin kiemuroihin sekä siihen, että itse asiassa olin buukannut reissun vähän liian spontaanisti ilman järkevää budjettia. Minua ahdisti ja nolotti ajatus myöntää matkaseuralleni, ettei minulla oikein ollut varaa tehdä paikan päällä mitään. Jossain vaiheessa ikävä olo äityi niin pahaksi, että olin jo vakavissani harkitsemassa jääväni kotiin koko reissulta.

Viikkojen kuluessa jouduin myöntämään itselleni, että ahdistus liittyi lentoihin. Tunnelmat muuttuivat osittain myönteisemmiksi ja aloin jo ilolla odottaa itse kohdetta ja mukavaa yhteistä aikaa Annan ja Tanjan kanssa, mutta en päässyt irti kohteeseen pääsyyn liittyvästä kasvavasta levottomuudesta.

Olen aiemmin vitsaillut, että minusta on tätä menoa tulossa kunnon lentoalkkis. Vitsi alkaa hyytyä huulille. Se on nimittäin hyvää vauhtia käymässä todeksi.

Koska ahdistus ei hellittänyt, päätin tällä kertaa valmistautua muullakin kuin luottamalla lentsikan "baariin". En ole koskaan kokeillut rauhoittavia, mutta nyt voisi vihdoin olla niiden aika - pakkasin käsilaukkuun Diapameja ja luonnollisempana vaihtoehtona lukijoiden suosittelemia homeopaattisia Rescue Remedy -tippoja. (Näitä suositeltiin kun kirjoittelin pari vuotta sitten turbulenssista Gironan lennolla.)

Mietin myös kirjoittavani lentopelosta jo ennen matkalle lähtöä, vähän niinkuin terapiana. Mutta en sitten uskaltanut (!).

Kokeilin Rescue-tippoja matkan ensimmäisellä lento-osuudella Helsingistä Osloon. Niitä tulee joko sekoittaa veteen tai laittaa suoraan pari tippaa kielen alle. Ei vaikutusta. Laitoin ensin neljä tippaa ja kun ei tuntunut missään, vielä toiset neljä. Maistuivat suunnilleen samalta kuin Echinaforce-flunssatipat. Rauhoittava vaikutuskin varmasti samaa luokkaa.

"Rescue Remedy is a combination of five of the original Bach Flower Remedies which are especially beneficial when you find yourself in traumatic situations, such as, stress, emergencies, after getting bad news, before an exam or job interview and all other kind of situations where we suddenly lose balance mentally. The Remedies quickly get us back in our normal balance so that we calmly can deal with any situation."

Umm, right.

En ole koskaan oikein osannut suhtautua homeopaattisiin lääkkeisiin, eikä tämä kokemus mitenkään vahvistanut luottamustani ko. hoitomuotoon. Olisihan se ihan mahtavaa jos sekoitus yrttitippoja auttaisi pulssia tasoittumaan ja vähentäisi sydämen tykytystä, mutta ei. Onneksi Oslon lento ei ollut kovin pomppuinen, joten selvisin kääntymättä juomakärryn puoleen. Sekin tietysti auttaa kun on seuraa jolle jutella, ei tarvitse keskittyä pelkkään pelkoonsa.

Fort Lauderdalen lennolla arvoin pitkään alkoholin ja Diapamin välillä, päätyen lopulta pamiin. Jotenkin keskushermostoon vaikuttavan lääkkeen otto tuntuu vastenmieliseltä, mutta vaikuttaahan se alkoholikin keskushermostoon. En tiedä mikä lääkkeessä sitten tekee korkeampaa kynnystä. Ehkä se, kun jotkut kaverit ovat kertoneet menneensä diatsepaamista jopa pahoinvoivaan tokkuraan - sitä ei kuitenkaan yksi viinilasi tee. ;)

Otin ensiannoksena lääkärin suosituksesta 2,5 mg eli puolikkaan tabletin. En havainnut mitään vaikutusta. Pettymys #2.

Onneksi alkumatkan pienet rytinät tasoittuivat pian, ja huomasin jopa pystyväni rentoutumaan. Isoissa koneissa on se etu, että pomput ja heilahtelut eivät tunnu yhtä kovina ja "terävinä" kuin pienemmissä koneissa, vaan kone tuntuu ikäänkuin kelluvan suurten kumilankojen varassa. Pomput ovat pehmeitä ja joustavia pikkukoneisiin verrattuna. Voi kun kaikki lennot voisi tehdä näillä pitkien matkojen konetyypeillä...

Paluumatkalla turbulenssia oli lähes koko Fort Lauderdale-Oslo -lennon ajan. Olimme lääkinneet itseämme viinillä jo kentällä, ja alkumatka taittui jälleen suuremmitta ahdistuksitta. On se kyllä mieletöntä miten yksikin lasillinen viiniä voi turruttaa kehon reaktioita niin, ettei sydän ala takomaan heti kun kone tärähtää.

Alkoholin vaikutuksen laannuttua elimistön reaktiot palasivat saman tien. :( Aamuyön turbulenssissa, hien helmeillessä kämmenissä ja hermoviiltojen lävistellessä rintakehää, tuijotin pitkään koneen snack-baarin tilausruutua. (Dreamliner-koneessa tilaukset tehdään itse ruudulta ja henkilökunta tuo juoman penkillesi - käytävällä ei kulje juomakärryä.) Tanja nukkui sikeästi vierelläni. Olin kateellinen.

Päädyin Diapamiin, kyllä 5 mg varmasti vaikuttaisi. En sanalla sanoen halunnut viettää koko hemmetin lentoa päihtyneenä.

Mutta Diapam ei tuonut apua. Toki lääkkeiden vaikutus on aina yksilöllinen, mutta olisi luullut että 5 mg riittää 50-kiloiselle naiselle vähän rauhoittamaan. Mutta ei niin minkäänlaista vaikutusta. Lääkkeen oton jälkeen ei oikein voinut saman tien tilata viiniäkään. Huokaus.

Seuraavalla kerralla kaksi tablettia? Vai olenko tuomittu lento-juopotteluun...? :/

Oslo-Helsinki-lennolla vieressäni istui Jonas, toinen niistä travelleri-kundeista joihin olimme tutustuneet West Palmissa Annan ystävän Terhin kautta.

"Ei kai sua haittaa jos otan sua kädestä?" kysyin. Aiemmilla lennoilla olin  puristanut Tanjan kättä. "Onko tää ihan friikkiä...?"

Jonasta ei haitannut. Minua oikeasti auttaa kun saan pitää jotakuta kädestä etenkin koneen noustessa. Yksin matkustaessa on ihan hirveää kun ei kehtaa ihan ventovierasta vierustoveria sentään tarttua kädestä.

Silti - kun lennon DY1198 juomakärry rullasi ohitseni, huomasin tilaavani punkkua. Tanja ja Jonas katsoivat minua myötätuntoisina (tai ainakin toivon sen olleen myötätuntoa...).

Kaikella kunnoituksella, Rescue-tipat ja diatsepaami, viinirypäleistä löytyy paras lääke tälle lentopelkoiselle.

*

Nyt olen siinä pisteessä, että seuraavan matkan sijaan minun kannattaisi ilmeisesti alkaa säästää Finnairin lentopelko-kurssiin. :/ Tämä on ihan kauheaa. Miksi minulle on käynyt näin? Miksi olen alkanut pelätä? Vai liittyykö se pelkästään tähän - onnellisuuden säätelykoneistooni?

Kuka muu pelkää lentämistä?