Vierailulla kosmetiikkayrityksissä -juttusarjassa tänään vuorossa verkkokauppa Biodelly.

Turkulainen Biodelly on yksi Suomen vanhimpia ja tunnetuimpia luonnonkosmetiikan verkkokauppoja. Ikää sillä on saman verran kuin Karkkipäivällä, kumpikin täyttää tänä vuonna kuusi vuotta. :)

Biodelly toimii verkossa, mutta tarkoituksena on, että asiakkaat voivat tulevaisuudessa tutustua tuotteisiin myymälän showroomissa. Tämä on hyvä juttu etenkin värikosmetiikan kannalta.

Turkulaiset asiakkaat voivat vierailla liikkeessä jo nyt; verkkokaupasta tilatun paketin toimitustavaksi voi valita myös noudon.

Nainen Biodellyn takana  - Tanja Kipinoinen.

Tanja on koulutustaustaltaan filosofian maisteri, ja ennen Biodellyn perustamista hän oli töissä suurella suomalaisella työnantajalla.

Työ ei tuntunut täysin omalta ja Tanja huomasi haaveilevansa inspiroivasta työstä jonkun suuremman intohimon parissa, työstä, jota saattoi tehdä tunteella. Haaveista syntyi luonnonkosmetiikan verkkokauppa, Biodelly.

Tanjan lisäksi Biodelly työllistää kaksi osa-aikaista työntekijää. Tuotemerkkejä on valikoimassa tällä hetkellä neljäkymmentä, mikä tekee Biodellysta valikoimaltaan yhden Suomen suurimmista luonnonkosmetiikan jälleenmyyjistä. Valikoima elää jatkuvasti ja uusia, harkinnan alla olevia sarjoja on jonossa kaiken aikaa. Myös asiakkaat ovat tervetulleita ehdottamaan Tanjalle tuotesarjoja joita he mielellään näkisivät Biodellyn valikoimassa.

Yksi yrityksen menestystuotesarjoista on brittiläinen mineraalimeikkisarja Lily Lolo, jota Biodelly alkoi myydä vuonna 2011.

Lily Lolon meikkiteline - josta asiakkaat voivat tulevaisuudessa käydä testaamassa sävyjä.

"Nuuskin" tuorevaraston hyllyjä kuin lapsi karkkikaupassa. :) Absolutionin pakkaukset kiinnittivät huomioni tyylikkyydellään, en ole ennen nähnytkään tätä merkkiä livenä. Tyylikäs on hintakin, Absolution on Patykan tyyliin selektiivistä luonnonkosmetiikkaa. Biodelly myy kumpaakin merkkiä, näistä Absolution on Tanjan henkilökohtainen suosikki.

En ollut muuten tullut ajatelleeksikaan mikä niin kauneustoimittajalle, kauneusbloggaajalle kuin kauneuden verkkokaupan pitäjällekin on yhteistä - tuotteiden loputon testaus. Koskaan ei oikein voi jäädä käyttämään pitkäksi aikaa yhtä suosikkia, kun työn luonteeseen kuuluu uusien sarjojen ja tuotteiden jatkuva "koeajo". Tanja testaa itse kaikki myymänsä sarjat, aikamoinen homma tosiaan..! :)

Oikean yläkulman kuvassa näkyvä Florascentin Apothecary Bergamotte Edt oli aivan töööörkeän hyvän tuoksuinen...! Mutta - luonnonkosmetiikalle tyypillisesti; tuoksu oli täysin haihtunut alle tunnissa.

Pieneksi harmikseni en päässytkään näkemään koko Lily Lolon valikoimaa testereinä. Kattava testerivalikoima on tulossa vasta showroomin toteutuessa.

Sävyistä - Lily Lolo tunnetaan ennen kaikkea meikkipohjistaan, ja luomivärivalikoima on laajentunut vasta viime vuosina. Toisin kuin monilla pienemmillä indie-mineraalimeikkisarjoilla, Lily Lolon imagoon eivät kuulu kirkkaat sateenkaarivärit ja näin ollen luomiväritkin ovat pysyneet hyvin neutraalilla linjalla.

Alkuperäiset, jauhemaiset luomivärit ovat säilyttäneet vuosien läpi saman sävyvalikoiman johon kuuluu mm. erilaisia murrettuja violetteja ja jopa yksi turkoosikin, mutta uudemmat, pressatut luomivärit ovat hyvin ruskeavoittoisia. Tanja kertoi, että ne vähänkään "värikkäämmät" pressatut värit ovat jääneet pois.

Mm. violetit Drama Queen ja Eye Candy (muistuttaa tosi paljon MAC-suosikkiani Beautiful Iris'ta) kuuluvat poistuneiden joukkoon. (Biodellyltä niitä vielä saa.)

Pakko muuten taas kommentoida Lily Lolon poikkeavaa näkemystä matasta ja hohtavasta laadusta, mitä olen jo aiemmin ihmetellyt mm. poskipunien kohdalla (Lolon kuvauksen mukaiset "matta-poskipunat" eivät todellakaan ole luonnossa mattaisia). Kuvan Rolling Stone ja Truffle Shuffle ovat Lolon mukaan "demi-matte"-sävyjä, vaikka tosiasiassa ne ovat selkeän helmiäisiä, Truffle Shufflessa on vielä kimallettakin.

Lily Lolon vaaleimmat meikkipohjasävyt.

Hassua miten tummalta oma (entinen) talvisävyni Blondie näyttää noiden kahden muun rinnalla, etenkin kun kokemukseni on parina viime talvena ollut, että se tekee minut jotenkin kalpean näköiseksi. (Ja siksi olenkin siirtynyt käyttämään talvisin Flow Kosmetiikan Peach-sävyä joka on aavistuksen Blondieta tummempi.)

Barely Buff on Lolon luokituksen mukaan pohjasävyltään neutraali, tummuusasteeltaan Light- ja Light Medium -sävysyvyyksien välillä. Kuten muistelinkin, se on yllättävän punertava ollakseen neutraali.

Warm Peach (lämmin) ja Candy Cane (viileä) ovat samaa sävysyvyyttä Blondien (neutraali) kanssa. Blondie on Suomen myydyin sävy.

Olisin halunnut swatchata kaikki meikkipohjasävyt, kun niistä kysellään minulta niin paljon, mutta testereiden ja ajankin puutteessa se jäi nyt tekemättä. Ehkä ensi kerralla. :)

Sain muuten mukaani kokeiltavaksi noita Rahuan hiustuotteita - taas uusi itselleni entuudestaan tuntematon merkki. Shampoo ainakin vaikutti lupaavalta koostumuksensa puolesta - löytyikö vihdoin luonnonkosmetiikan shampoo ei-vetisellä koostumuksella?

Pääsin pakkaamaan myös pari tilausta. Aaaajjjes! Minullahan on tällainen paketoimiseen liittyvä "vamma" - rakastan paketteja ja paketoimista. Haaveilin jo nuorena että pääsisin joskus pakkaamaan päiväksi vaikka Yves Rocherille tai Hobby Hallille :D Unelmansa kullakin...

....vaan ei taida minulla olla luontaista lahjakkuutta puuhaan :P

Totta kai poistin pakettikortin suojapaperista juuri sen kohdan jossa lukee "Älä poista". ^_^

No, Tanja ei suuttunut ja pakettikin pääsi matkaan :D

.

Oli mukavaa päästä vihdoin tutustumaan Tanjaan ja Biodellyyn livenä, yritys ja nainen kun ovat olleet minulle jo vuosikaudet tuttuja vain blogiyhteistyön ja sähköpostien välityksellä.

Biodellyn verkkokauppa on muuten kokenut viime kuussa uudistuksen ja on nyt layoutiltaan ihan eri näköinen kuin ennen.

Tanja tarjoaa Karkkipäivän lukijoille 15 % alennuksen koko Biodellyn valikoimasta koodilla SANNI15 6. huhtikuuta 2015 saakka.

Ja ei - en saa tästäkään mitään palkkiota.

Eilisillan postauksen kommentteihin viitaten - en missään tapauksessa ole sitä vastaan, että bloggaaja saa asianmukaisen palkkion mainosyhteistöistä. En hyväksy sitä, että mainostahot käyttävät bloggaajaa hyväksi. Kaupallisuus voi olla läsnä blogeissa tyylikkäästi ja luontevastikin. Kun mainostettava asia ja blogin aihepiiri ja kohdeyleisö kohtaavat, näen mainosyhteistyön oikein positiivisena asiana.

Mutta on yhteistöitä ja yhteistöitä. Osa, ja minun blogissani käytännössä suurin osa mainoksen tunnusmerkkeihin sopivasta sisällöstä on luonteeltaan sellaista, että en tuota sitä tilauksesta. (Se, mistä Indiedays minulle maksaa korvausta, on blogin pitäminen. Sisällön päätän minä.) Tässä on selkeä ero palkkiollisen ja omaehtoisesti tuotetun mainossisällön välillä. Palkkiota maksetaan sovitusta työprojektista, mutta omaehtoisesti kirjoittamistani tuotearvosteluista, yritysvierailuista tai muista näkyvyyttä tuovista postauksista en luonnollisestikaan ota erikseen palkkiota. Haluan pystyä kirjoittamaan riippumattomasti ja tarvittaessa kriittisestikin.

Taloudellinen hyöty ei aina ole etu. Se voi olla haittakin - jos liiallinen kaupallisuus karkottaa lukijasi.

Olin tässä kirjoittamassa huomiselle juttua keskiviikkoisesta Biodelly-vierailustani. Halusin kirjoittaa alkuun pienen pätkän blogeista, mainospostauksista ja kaupallisuudesta, mutta sehän sitten lähti tuttuun Sanni-tyyliin rönsyämään. Kun kirjoitus ei lopulta liittynyt postauksen varsinaiseen aiheeseen mitenkään, päädyin irrottamaan tekstin tähän omaksi pakinakseen.

Ajatuksiani blogien kaupallisesta/tilatusta vs. omaehtoisesta sisällöstä.

Tekee mieli lausua muutama sana aiheesta mainospostaus. Blogit ovat nykyään niin kaupallisia, että tämänkin tyyppinen postaus (--> viittaa huomiseen postaukseen) nähdään itsestäänselvästi yrityksen "tilaamana" mainoksena. Eikä moni bloggaaja varmaan tänä päivänä enää edes tekisi tämän kaltaista juttua oma-aloitteisesti ilman palkkiota. Minua tällainen hieman ärsyttää, vaikka ymmärränkin kehityksen nykytilanteen taustalla. On erittäin ok, että bloggaajat tienaavat blogeillaan eivätkä mainostajat hyväksikäytä heitä, mutta ääripäässä ilmiö on mennyt suuntaan, jossa bloggaaja jo lähtökohtaisesti miettii, miten voi hyötyä jostain kirjoittamastaan.

Myös mainostajien päässä suhtautuminen on muuttunut. Voitteko kuvitella, että minulle viime vuonna tarjottiin palkkiota, jotta vinkkaisin blogissa tapahtumasta, jonka tyyppisistä minulla on muutenkin ollut tapana vinkata lukijoilleni ihan vapaaehtoisesti. Jäin jotenkin tosi hämmentyneeksi. (En ottanut palkkiota vastaan.) Samalla on totta kai hyvä, että varta vasten tilatusta mainoksesta tarjotaan palkkiota, mutta hämmennyin siitä asetelmasta, että nykyään bloggaajan jopa oletetaan toivovan palkkiota jonkun asian mainitsemisesta.

Ehkä minua voi pitää tyhmänä ja totaalisen anti-bisnes-tajuisena, mutta kyllä minun mielestäni blogien "kuuluu" edelleen perustua tavallisten ihmisten arkisille havainnoille ja ei-ostetuille mielipiteille. Sen, että pitää blogia jossa kirjoittaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan, tulisi perustua omaehtoisuuteen ja vilpittömään innostukseen jakaa asioita. Tätä nykyä se on monelle myös työ josta maksetaan, mutta asetelman ei pitäisi muuttaa pohjimmaista lähtökohtaa blogin pitämiseen; halua jakaa jotain omaa. Intohimoja, ajatuksia, kokemuksia.... Jotain, joka lähtee omasta tarpeesta kirjoittaa, kertoa. Ei ulkopuolisen sanelemasta.

En ehkä löydä tähän parhaita mahdollisia sanoja (tulee heti mieleen pari loistavaa verbaalikkoa lukijoideni joukossa jotka varmasti keksisivät tähän mitä nasevimmat ilmaisut ;)), mutta toivottavasti tajuatte mitä haen takaa. Totta kai blogeissa on myös kaupallisia yhteistyökuvioita - ja saakin olla, mutta mielestäni maksetut ja/tai mainostajan aloitteesta luodut postaukset eivät saa muuttua blogien itsetarkoitukselliseksi sisällöksi. En pidä siitä, että viime vuosien kehitys on muuttanut lukijoidenkin suhtautumisen blogikirjoituksiin - melkein mikä tahansa juttu nähdään herkästi mainoksena, "se kirjoittaa tuosta kun se on hyötynyt, saanut siitä jotain".

Toivoisin, ettei kenenkään bloggaajan aihevalintoja ohjaisi ajatus siitä, miten kirjoituksesta voisi hyötyä. Omaehtoisuus ja tietynlainen kotikutoisuus ovat juuri niitä asioita jotka tekevät blogeista BLOGEJA, tavallisen ihmisen ääniä, verrattuna viihteellisiin aikakauslehtiin joissa kaupallisuus ja suhteet mainostahoihin ohjaavat sisältöä hyvin pitkälle.

Minä ainakin tulen edelleen aivan vapaaehtoisesti ja ilolla vinkkailemaan erilaisista tapahtumista, joiden tiedän kiinnostavan lukijoitani. Ja nostamaan esiin tuotteita, joille tarjoamastani näkyvyydestä en saa senttiäkään. On ihan hullu ajatus, että ottaisin rahaa jostain, josta kirjoittaisin muutenkin. Tiedän, tällä ajatusmallilla ei varmastikaan rikastu, mutta omaan selkärankaani tällainen ei sovi.

Jos mainostajat jo nyt tarjoavat bloggaajille palkkiota yhden lauseen menovinkistä, en voi olla miettimättä, meneekö tilanne parissa vuodessa siihen, että bloggaajat alkavat odottaa palkkiota suunnilleen mistä tahansa toista osapuolta hyödyttävästä  blogisisällöstä. "Hmm, miksi kirjoittaisin kengistä x tai kaupasta y, kun sehän on ilmainen mainos kenkämerkille ja kaupalle? Kysynpä heiltä, mitä he maksaisivat jos mainitsen heidät blogissa".

Kyllä, kärjistetty esimerkki. Mutta ehkäpä totta jonkun kohdalla jo nyt..?

Kai minä olen hyvin naiivi dorka kun edelleen tuotan toisille ilmaisia mainoksia vain siitä ilosta, että itseäni kiinnostaa tutustua vaikka luomiväriin x tai yritykseen y, ja arvelen lukijoitanikin kiinnostavan. En ajattele näitä mainoksen kannalta. Minulle ne ovat vain kiinnostavaa sisältöä - joka nyt sattuu myös täyttämään mainoksen tunnusmerkit näkyvyyden kautta. Sillä näkyvyys = mainosta.

Huomenna siis jälleen luvassa mainos Sannin piikkiin - maksoin ihan liputkin Turkuun.

:)

Kerroin joulukuussa iHerbin kohonneista postikuluista edullisimmassa International Airmail -postitusluokassa.

Vuodenvaihteen jälkeen sain lukijalta kommentin, jonka mukaan postikulut oli jälleen päivitetty. Kun nyt vihdoin sain itse tehtyä vuoden ensimmäisen iHerb-tilauksen, tsekkasin postikulujen tämänhetkisen tilanteen ja tein niistä taulukon. (Taulukkovamma mikä taulukkovamma ^_^ No, ehkä joku hyötyy mun innosta tehdä näitä :D)

International Airmail -postikulut näyttävät nyt tältä. Postikulut alle 20 dollarin tilaukseen ovat muuttumattomat joulukuusta, mutta yli 20 dollarin tilauksen postimaksuja on alennettu ihan mukavasti. Jopa 900 gramman paketin saa nyt edullisemmin kuin vanhalla kiinteän postimaksun systeemillä.

Vaikka kiinteää postimaksua jäätiinkiin kaipaamaan, niin ei näitä nyt kovin pahoina voi pitää kun vertaa moniin muihin nettikauppoihin.

*

Ulkona ei näytä yhtään sen kirkkaammalta tai aurinkoiselta, mutta taistelu sääalakuloa vastaan jatkuu.

Turun harmaudessa liikuttiin tällaisessa lookissa:

Luomilla keltaista, pinkkiä ja violettia.

Liikkuvalla luomella sekoitus Mad Mineralsin vaaleankeltaista Lemon Dropia ja kirkkaankeltaista Taxia, ripsirajassa Pure Luxen pinkki Smug, sen päällä violetti rajaus BeYu'n violetilla eyelinerilla, luomivaossa pinkkiliilaa IsaDoran Blooming Spring -paletista ja luomen ulkonurkassa Fyrinnaen siniviolettia Lemmus Sibiricus -sävyä.

.

P.S. Pakko kertoa, että innostuin mulle viimeksi lähetetyistä edullisen luonnonkosmetiikan testituotteista niin paljon, että piti ihan käydä itse ostamassa lisää jotta varmistun siitä että ne oikeasti on niin hyviä...! :D Eikä vain sattumalta just ne mulle lähetetyt. Ja ne on hyviä...! Hieno "facelift" kyseiseltä merkiltä. Tuotearvostelua tulossa pian..!

P.P.S. Ainiin - tätähän mun piti kysyä; onko kellään vinkata jotain oikeasti violettia geelimäistä tai nestemäistä eyelineria? "Oikeasti violetilla" tarkoitan kunnon selkeää violettia eli ei mitään luumuisia tai sinisiä. MACin Fluidlineissa on vain noita luumuisia ja Indeliblellä luumua tai sinivoittoista. Missä on kaikki kunnon true-violetit eyelinerit? Kynissä kyllä löytyy, mutta ei geelimäisinä tai nestemäisinä.

BeYu'n (jo valikoimasta poistunut) eyeliner vetelee viimeisiään ja sen mukana menee mun ainoa vähänkään oikeasti violetti eyeliner.