Päivitin tänään lukijan toiveesta suosikkituotteideni listan blogin yläpalkissa. Olikin hyvä että joku muistutti siitä, en ollut päivittänyt listausta varmaan vuoteen.
Blogista voi löytää suosikkituotteitani kahdella tapaa: joko sivupalkin 'Suosikit' tai 'Löytö' -tunnisteilla, tai sitten yläpalkin Suosikkituotteet-välilehdeltä. Jälkimmäinen on helpoin ja nopein tapa kun tuotteet (mahdollisine blogilinkkeineen) ovat yhdellä sivulla kategorioittain ryhmiteltynä: kasvovoiteet, seerumit, putsarit, meikkipohjat jne.
"Aidoimmat" lempparit ihmiselle ovat tietysti ne, jotka tulevat ensimmäisenä spontaanisti mieleen asiaa sen kummemmin miettimättä. Ryhtyessäni aamupäivällä listan päivityshommaan sainkin idean:
Tuumasta toimeen.
Kipitin ympäri asuntoa kuin pieni orava ja kasasin ruokapöydälle seuraavan joukkion:
Okei, saattoi olla että aikaa meni vähän yli 5 minuuttia mutta alle 10 minuuttia kuitenkin. Täytyy ottaa huomioon että asunnossa on parvi jonne on työlästä kulkea ^_^ :D Kun huomasin että tahti hidastui ja jouduin miettimään mitä seuraavaksi haen, lopetin.
Joukosta jäi uupumaan monikin itsestäänselvä lemppari jota käytän melkein päivittäin, mutta ihan kaikki ei tietenkään ehdi tulla mieleen rajatun ajan sisällä. Esimerkiksi IsaDoran Blonde-kajaali, Urban Decayn kulmakynä ja Indeliblen Bare Necessity -luomiväri/pohjustaja ovat tällaisia.
Mitä tuotteita pöydälle kertyi?
Joukossa on niin vanhoja kestosuosikkeja kuin ihan uusia tämän vuoden puolella korkattuja tuttavuuksia jotka ovat juuri tämän hetken ajankohtaisia lemppareitani.
*) Biozell ei ole erityinen kuivashampoosuosikkini mutta tällä hetkellä käytössä ja ihan ok. Edustaa ryhmässä ylipäänsä kuivashampoita.
**) Olen säästänyt Oliv'in Antioksidanttivoiteen pakkauksen (vaikka muuten pyrinkin turhasta roinasta eroon) koska voide on NIIN muistorikas: ensimmäinen Oooooh!! -elämyksen aikaansaanut luonnonkosmetiikan voide ja edelleen koostumukseltaan paras jota olen koskaan käyttänyt. Surku että se lopetettiin. Kuinka moni muistaa vielä Oliv'in? Itse en ainakaan voi unohtaa kun kuulin että se oli myyty lukuisista paikoista loppuun kirjoitukseni jälkeen, varmasti ensimmäinen kirjoittamani tuote-esittely jolla oli tällainen vaikutus! ^_^ :) - Ja yhä tuo voide tulee kaikkien näiden vuosien jälkeen mieleen kun ajattelen, "Mitkä ovat suosikkivoiteitani?"
Tämä oli hauska tehtävä :)
Kokeilkaapa huviksenne - mitä tuotteita teidän pöydällenne kasaantuu jos saatte 5 minuuttia aikaa hakea lempparit?
Roar! Kaipaatko rouheaa tukkaa? Tällä saat!
Lush Seanik.
Runsaasti merisuolaa sisältävä kiinteä shampoo (eli ei saippua vaan tavalliseen sulfaattitensidiin perustuva, kiinteäksi pressattu shampoo) joka lupaa tuuheutta kutreihin. Lushin brittisivulla käytetään ihanaa adjektiivia buoyant - haluathan sinäkin sellaiset hiukset? ^_^
Varmaan parin vuoden "tää pitäis ostaa ja kokeilla" -jahkailun jälkeen ostin Seanikin vihdoin tammikuussa. Sitä oli minulle suositellut useampikin lukija saippuaooppera-kauhujen jälkimainingeissa (vaikkakaan Lushin shampoopaloilla ei reseptiikaltaan ole mitään tekemistä hiussaippuan kanssa, joten se toimii ilman muuta paremmin kuin saippua).
Seanikin inci: sodium lauryl sulfate, irish moss gel, perfume, nori seaweed, fine sea salt, lemon oil, mimosa absolute, orange flower absolute, jasmine absolute, sodium cocoamphoacetate, limonene, colour 42090.
Hyvin simppeliä kamaa, kuten näkyy. Ainoa vähänkään hoitavaksi luokiteltava ainesosa on irish moss (chondrus crispus, punalevä) -geeli, jolla Lush sanoo olevan "soothing and softening effect". Seanik on itse asiassa melkeinpä yhtä kuin syväpuhdistava shampoo, hoitavuuden tunne hiuksissa on nolla ja pesuteho 10. Ero tavalliseen syväpuhdistavaan shampooseen (ainakin niihin joita itse olen käyttänyt) on Seanikin vaahto, joka liukuu hiuksissa pehmeän kermaisesti ja uskottelee että kyseessä saattaisikin olla hoitava shampoo.
Mutta ei: kun Seanikia lähtee huuhtomaan hiuksista, kuuluu vain nitinää ja natinaa ja sormet takertuvat tyveen hiusten vetäessä aivan nahkeiksi. Tämän jälkeen haluat todellakin käyttää hoitoainetta ;)
Kun hiukset ovat kuivuneet, ne ovat huomattavan ilmavat ja, etten sanoisi: rapeat. Jopa hoitoaineen jäljiltä. Hoitis kyllä silottelee ja pehmentelee kutrit takuttomiksi, mutta Seanikin suolakäsittely on sen verran tanakka ettei hoitoaine pysty sitä ihan täysin kumoamaan. Tulos: merituulen tuivertama rapsakan ilmava tukka. :) Seanik on siis vähän niinkuin suolavesisuihke shampoon muodossa.
Kaikkien näiden nitisevien, natisevien, takertuvien ja rapeiden adjektiivien jälkeen sanon, että tykkään Seanikista tosi paljon. Siis tosi paljon. Ihanan rehellinen shampoo: ei mitään "triplaa hiustesi volyymin superkeratiinikompleksilla, silottaa-vahvistaa-elvyttää ja lisää hiuksen läpimittaa 200% kera 50 tanssivan marakatin-blaablaa." No joo, lupaahan brändi että hiuksista tulee buoyant ;), mutta se ei vetoa erikoisteknologioihin eikä sorru vaivaannuttaviin yli-ilmaisuihin.
Tässä on teille shampoopala joka puhdistaa tehokkaasti natriumlauryylisulfaatilla ja pörröttää tukkasi merisuolalla. Ja on hajustettu miellyttävän miedosti (= anti-lush'maisesti) kukkaisabsoluuteilla. That's it. Tukkasi ei todellakaan jää virumaan päätä pitkin Seanik-käsittelyn jäljiltä. Jos ilmava tyvi ja voimakkaasti pesevä shampoo on sitä mitä etsit, etsiydy Seanikin luo.
Huom: Seanikia ei suositella käytettävän monta pesukertaa peräkkäin etenkään kuiviin ja huonokuntoisiin hiuksiin. Lushin myyjä sanoi käyttävänsä Seanikia pari-kolme kertaa putkeen ja sitten taas taukoa useampi pesu. Hiusten kunto ratkaisee.
* * *
Loppuun off topic päivän paketti-ilostus: Everyday Minerals!
Mä rakastan tällaisia detaljeja: yrityksen pakkausmateriaalikin on persoonallinen ja mietitty asiakkaan elämystä vahvistavaksi. Pienillä asioilla on väliä! Jos nämä olisi pakattu mustaan tai valkoiseen peruspaperiin, ihan eri juttu.
Everyday Minerals -kokemuksia on kyselty minulta suunnilleen koko blogihistorian ajan. Nyt luvassa kevään aikana vihdoin viimein matskua. Tästä satsista luulisi piisaavan kirjoitettavaa :D <3
Sanni on jättänyt museon. Uskotteko.
Viime viikolla tunsin sen. Nyt on viimein aika.
Blogikollegani Maria sen sanoi;
"Hei, älä ajattele sitä puhelimena. Ajattele se kamerana jolla voi myös soittaa puheluita."
Kyllä. Ehkä juuri tämä lause ratkaisi asian minulle. Sillä juuri kamera on se ominaisuus, jonka hyödyllisyyttä älyluureissa en voi kieltää. Näppärin ja pienin taskukamera jolla saa (näemmä) tietyissä tilanteissa parempia kuvia kuin ammattilaisjärkkärillä. Olen ollut sata kertaa hetkessä jossa olen toivonut, että minulla olisi ollut mukana jotain jolla kuvata.
Ja myönnettäköön: myös väline jolta näen reittioppaan.
Nyt on aika: olen kypsynyt.
Kävelin tänään puhelinliikkeeseen.
Tuntia myöhemmin poistuin huojentuneena empaattisen naismyyjän kohtaamisesta ja uuden laitteen omistajana.
Nyt minulla on sellainen: kamera, jolla voi myös soittaa ja etsiä reitin kohteeseen. :) A.k.a. älypuhelin.
Olen päivittynyt 2010-luvulle.
Puhelinteni historiasta voi lukea täältä.
Vasemmanpuoleinen pinkki Nokia 7230, lahjoitus ystävältäni, oli minulla käytössä viime vuoden helmikuusta tähän päivään saakka. Minusta ja 7230:sta ei lupaavan alun jälkeen tullut kovin hyviä ystäviä.
Kehitys ei aina ole mennyt eteenpäin puhelinmallien välillä, sillä 7230:lla on huomattavasti työläämpää kirjoittaa viestejä kuin paljon vanhemmalla, minua 11 vuotta palvelleella Nokia 3510i:lla (kuvassa oikealla). Itse asiassa juuri tekstarinkirjoituksen vaivalloisuus sai minut lopullisesti menettämään hermoni ja tekemään päätöksen uudesta puhelimesta.
3510i oli käytössäni kesästä 2003 kesään 2014. Se on minulle hyvin rakas. Elokuussa 2014 sen korvasi lukijalta (!) saamani beigekuorinen 3510i.
Kun tästäkin 3510:sta jätti aika, pohdin olisiko vihdoin älykkään puhelimen aika. Se aika vaati vielä runsaan vuoden kypsymisen.
Tää uusikin on vähän niinkuin pinkki. <3
Katsotaan mitä meille tapahtuu. Toivon, että huoleni eivät käy toteen. En halua niskakenoiseksi luurintuijottajaksi. En halua ajatusteni harhailevan ja käteni hapuilevan kohti puhelinta istuessani kahvilla ystäväni kanssa. Tai nauttiessani auringonlaskusta Santorinilla. "Onks joku kommentoinu? Onko tullut meiliä? Tykkäskö joku mun kuvasta Facebookissa?" En halua sinne, tuohon tilaan. Eivätkä kaikki sinne joudukaan, tunnen ihmisiä jotka eivät ole yhtään riippuvaisia älyluureistaan.
Tunnistan kuitenkin itsessäni valitettavan vahvan potentiaalin muuttua juuri tuollaiseksi puhelimenräplääjäksi. Siksi en ole älypuhelimeen kaikkina näinä vuosina vaihtanut.
Mutta tällaisen jääräpäänkin on myönnettävä älypuhelinten hyvät puolet ja hyväksyä, että aika menee eteenpäin. Älypuhelinta voi käyttää myös fiksusti. Toivottavasti minulla pysyy homma kasassa ja puhelimesta tulee minulle juuri se näppärä pikku kamera-apulainen ja help center jollaiseksi sen hankin. :)
Tuolla se uusi föne nyt latautuu.
Jännittävissä tunnelmissa uuteen viikkoon ^_^
Nähdäänkö muumio vielä jonain päivänä Instagramissakin..?
P.S. Tunnustan: jouduin katsomaan YouTubesta videon miten saan sim-kortin sisään luuriini... Hyvin alkaa :D
