Tänä kesänä minulla ei ole ollut aikaa käydä salilla säännöllisesti tai harrastaa liikuntaa muutenkaan samaan tahtiin kuin kevään FitFarm-valmennusjakson aikana. Aiemmin olen tehnyt kotona tätä "jumpanvihaajan aamujumppaa" silloin kun ei ole mahdollisuutta käydä salilla, mutta tänä kesänä tunnin vääntäminen on vaihtunut 15 minuutin supersimppeliin korkean sykkeen tempaisuun.

HIIT - eli high intensity interval -treeni on ollut tapetilla jo pitkään, mutta itse en ole siitä ollut järin innostunut. Käytyäni kerran liikuntakeskuksen hiit-tyyppisellä tunnilla olin "boot camp" -höykytyksen jälkeen niin poikki että hyvä jos tiesin nimeäni. Jooei, tällainen verenmaku suussa ja keuhkot halkeamispisteessä riuhtominen ei ole minun juttuni.

Odotellessani tuossa yhtenä kevätpäivänä FitFarm-toimiston odotushuoneessa vuoroani, osui silmiini eräässä kuntolehdessä pieni artikkeli treenaamisesta matkoilla. Siinä luki:

"Vaikka oma salisi ei kulje matkatavaroissa, treenata voit aina. Tarvitset vain 10-15 minuuttia ja pari neliömetriä niin voit tehdä oman kehon painolla tehokkaan harjoituksen, joka kiihdyttää aineenvaihduntaa jopa seuraavat 24 tuntia."

Tallensin treenivinkin kännykkään ja se muistui mieleeni kesän kynnyksellä. Kokeilin jumppaa ensimmäisen kerran laiskana mökkipäivänä "kun ei lenkkipolullekaan nyt oikein jaksais..." ja hämmästyin vaikutuksista; mitäs hittoa, kolmen liikkeen älyttömän yksinkertainen varttitunnin treeni tuntui seuraavana päivänä koko kropassa ihan kuin olisi tehnyt kunnon painoharjoittelutreenin salilla..! Whaat?

Asenteeni boot camp -rääkkiä kohtaan muuttui kertaheitolla.

Olen nyt vetänyt treeniä koko kesän 2-3 kertaa viikossa ja hitsiläinen, kyllä HIIT taisi ajaa yli aiemman perinteisen kotijumpan. Varttitunnin tsemppi vaikuttaa kroppaan paljon tehokkaammin ja kokonaisvaltaisemmin kuin tunnin maltillinen vääntäminen, ja olo hiitin  jälkeen on aivan mieletön!

Tämä on ihan täydellinen herättelijä kun on istunut monta tuntia koneen äärellä ja koko kroppa tuntuu vajonneen kankeaan horrokseen. HIITin jälkeen olet kuin uudesti syntynyt: kropassa oikein hyrrää ja tunnet kuinka veri kohisee :) Pääkoppakin on tuulettunut ja mieli on pirteä ja energinen.

(Ei, en poseeraa tässä esitellen mielestäni hienoa kroppaa. Kyllä mä tiedän että joidenkin mielestä mä olen liian luiseva. Mutta se on mun vartalo sellaisena kuin se on. Vähän liian miehekäs minunkin makuun mutta sellainen mulle on annettu ja sitä pitää arvostaa, ja hyvin se jaksaa mua elämässä kuljettaa <3)

Lehdessä vinkattu jumppa on oikeastaan "HIT" ilman toista i:tä eli intervallia, sillä tässä jumpassa ei ole taukoja vaan liikkeet vedetään putkeen. Halutessaan liikkeiden välillä voi tietysti hengähtää joitain sekunteja mutta itse olen vetänyt setin ilman taukoja.

Ja tällainen se on:

Toista 10-15 minuuttia vuoron perään niin monta kierrosta kuin mahdollista:

10 x etunojapunnerrukset

10 x kyykyt

10 x burpee-hypyt

Jos ei ole tottunut kovasykkeiseen liikuntaan (kuten meikäläinen) niin kyllä, tämä vartti vetää ihan sippiin. Jossain 7 minuutin jälkeen tuntuu jo että ei hitto, miten tätä enää jaksaa ja on niin hengästynyt että on pakko puuskuttaa täyteen ääneen. Mutta tiedättekö, kyllä sitä vain jaksaa, koska 15 minuuttia on lopulta niin lyhyt aika. Ainakin minulla juuri tämä tietoisuus saa jaksamaan, kyllähän nyt viisitoista minuuttia jaksaa mitä tahansa rääkkiä. :) Etenkin kun jumpan lopussa huomaa, ettei se loppujen lopuksi ollutkaan ihan niin paha koettelemus :)

Olen tehnyt kyykkyjä olosuhteiden mukaan välillä kehonpainolla, välillä 8 kilon kahvakuulan kera.

Vedät ihan täysillä niin että hiki tirskuu ja keuhkoissa polttaa (yritin ylläolevassa kuvassa ikuistaa treenin jälkeistä hien määrää iholla :D). Et välitä vaikka kroppa huutaa hoosiannaa, teet vain vaikka kuinka hidastuu ja liikkeet muuttuvat kömpelömmiksi. Ei haittaa. Pääasia että jatkat sillä tahdilla millä pystyt ja syke pysyy korkealla. Oksennukseen tai kipuun ja huimaukseen saakka ei pidä tietenkään tehdä, kyse on kuitenkin terveydestä eikä masokismista :)

Ja lopulta... kun ajastin hälyttää, tuntuu että vartti menikin tosi nopeasti ja oivaltaa, ettei vielä edes ollutkaan ihan lopussa. ^_^ Tykkään tässä jumpassa juuri siitä, että sitä tehdessä tuntuu kuin vetäisi itsensä ihan äärirajoille, mutta 15 minuutin tultua täyteen huomaa, että vielä olisi jaksanut pinnistellä lisää. Kun treeni on niin lyhyt, niin tsemppiä jotenkin riittää ihan eri lailla kuin tavanomaisissa pidemmissä liikuntasuorituksissa.

Parasta treenissä on se, että se kehittää samalla niin aerobista kuin lihaskuntoa. :) Voin kertoa että treeni on tuntunut lihaksissa joka kerran jälkeen, etenkin pepussa ja selässä.

HIIT-treenin tehokkuus perustuu harjoituksen aikaansaamaan hormonaaliseen vasteeseen. Täysillä vetäminen aiheuttaa kropassa hormonaalisen reaktion, joka saa aineenvaihdunnan käymään kierroksilla tuntikausia. Asiantuntijoiden mukaan vartin hiit-rutistus vastaa energian kulutukseltaan tunnin lenkkiä. Ja tähän päälle saa vielä lihastreenin, toisin kuin jos vain juoksee :)

Ai että mä olen innostunut :)

HIIT-hiki :D Tässä kuvassa onnistui, hahah...  Ja juuri värjätyt kulmakarvat, mä tiedän, ne on tosi karut!! ^_^

Näin hiessä en ole edes juoksulenkin jälkeen. :)

*

Mitä valmennuskokeiluprojektiin tulee, ennätin käydä vasta yhdessä Optimal Performance -tapaamisessa ennen Ahvenanmaan kesätöihin lähtöä, ja joudun tunnustamaan, että en ole kyennyt noudattamaan annettuja suosituksia. :/

Vaikka OP-valmennus on vasta aluillaan, olen jo ehtinyt tekemään monia huomioita FitFarmin tyyppisen "paperivalmennuksen" tietyistä eduista minun kaltaiselleni valmennettavalle OP:hen verrattuna. Tai oikeastaan nuo edut liittyvät tavoitteisiin ja siihen, mitä valmennukselta hakee. Yllätyin huomioista ja samalla olen joutunut hieman pettymään itseeni. Ja toteamaan, että lopulta voi ehkä olla mielekkäintä vain hyväksyä vallitsevat olosuhteet, kuunnella kehoaan ja sitä mikä tuo itselle luontaisesti hyvää oloa - ja luovuttava joistain tavoitteista. Kirjoittelen OP-projektista ja näistä huomioista myöhemmin kesällä kun tapaan valmentajaani seuraavan kerran heinäkuun lomien jälkeen.

Tämä on todennäköisesti itsestäänselvä vinkki, mutta jaanpa sen kuitenkin. :)

Monilla meistä on kesäisin aivan eri sävyinen iho kuin talvisin, kiitos auringon. Osa ratkaisee ongelman meikin kannalta käyttämällä talvi- ja kesäaikaan eri meikkipohjasävyjä. On olemassa myös toinen tapa, josta olen aiemmin vinkannut  nestemäisen/voidemaisen meikkipohjan käyttäjille Lumenen Sun Radiance Perfect Tan -tuotteen muodossa. Se on hohdoton, ruskea ihonsävyn heleyttäjä jota voi sekoittaa mihin tahansa voidemaiseen tuotteeseen (tai tietysti voi käyttää myös yksinään) ja näin saada meikkipohjaan sopiva tummuusaste.

Luonnonkosmetiikan vastine Lumenen Perfect Tanille on Dr. Hauschkan Bronzing Fluid.

Mineraalipohjan käyttäjille vastaava tuote ja oma lempparini on Bare Mineralsin Warmth All-Over Face Color. Kai tätä voi aurinkopuuteriksikin kutsua.

Kyseessä on syvyysasteeltaan sen verran tumma puuteri, että mielestäni se toimii tavanomaisia aurinkopuutereita paremmin meikkipohjan sävyn tuunaajana. Sekoitan Warmthia mineraalipohjaan ja saan syvemmän sävyn, täydellistä :)

Nyt kun saavutaan heinäkuuhun ja aurinkokin on paistellut tänä kesänä varsin mukavasti, alkaa Everyday Mineralsin  3W Golden Beige jäädä minulle pikkuhiljaa liian vaaleaksi. Ripaus Warmthia hoitaa tilanteen.

Olen joskus muinoin saanut Warmthia pikkuisen näytepurkin töistä, ja sitä tarvitsee käyttää niin vähän kerrallaan että purkki on riittänyt kaikki nämä vuodet.

Kuvasta näette, että Warmth on yksinään aika hohtavaa. Hohdon tuo BM:n suosima synteettisesti valmistettu bismuth oxychloride eli vismuttioksikloridi. Se on näitä välillä (tarpeetonta) hysteriaa aiheuttaneita kosmetiikan raaka-aineita, kun jotkut vetivät yhtäläisyysmerkin vismuttioksikloridin ja puhtaan vismutin välille. Puhdasta vismuttia (metallinen alkuaine) ei kosmetiikkateollisuudessa käytetä, vaan turvallisiksi luokiteltuja johdannaisia.

Käyttökokemukset kertovat, että vismuttioksikloridi kuitenkin aiheuttaa toisten iholla kutinaa ja ärsytystä. Tämä johtuu Paula Begounin mukaan yhdisteen kristallisesta rakenteesta. Jokainen voi todeta ainesosan vaikutukset omalla ihollaan ja tehdä käyttöpäätöksen sen perusteella ;)

Itselleni ainesosa ei käytännössä merkitse muuta kuin että jos sitä on jossain mineraalituotteessa, ei tuote ole 100% mineraalia. Ja tietysti sen, että tuote todennäköisesti hohtaa voimakkaasti.

Kuvat: BareMinerals

Bare Mineralsilla on myös kaksi muuta aurinkopuuteria, Faux-Tan ja A Little Sun. Näitä en ole itse kokeillut, mutta netistä lukemieni vertailujen mukaan Warmth on näistä tummin ja oranssisin, Faux-Tan ilmeisesti neutraalein. Minun ihollani Warmth ei näytä yhtään oranssilta, mutta se on lämmin sävy kuten nimikin kertoo. A Little Sunin kuvauksessa lukee "light brown with a pinky tone", eli se lienee viileä. Faux-Tanin taittosävyä ei määritellä.

Kaikissa kolmessa on vismuttioksikloridia eli ne hohtavat (BM:n purkkikuvassa Warmth näyttää harhaanjohtavasti matalta). Mattainen olisi kenties vieläkin parempi meikkipohjasävyn miksaaja, joten jos joku tietää hyvän ja tarpeeksi tumman mattaisen mineraaliaurinkopuuterin niin vinkkiä jakoon vain :)

Useimmat aurinkopuuterit ovat lopulta vähän liian mietopigmenttisiä että niillä saisi kunnolla syvennettyä meikkipohjan sävyä, siksi olen itse tykännyt BM:n Warmthista joka on tarpeeksi tumma. Mitenkähän on esim. Everyday Mineralsin Gimme A Kissimmee -sävyn laita, onko joku kokeillut sitä? Sitä kuvaillaan runsaspigmenttiseksi ja tulosta "voimakkaan tummaksi".

Hankkimalla yhden tällaisen tumman mixerin ei enää tarvitse tuskailla väärän värisen meikkipohjan kanssa eri vuodenaikoina, sen kuin vain sekoittaa talvimeikkipohjaansa sopivan määrän mixeriä ihon päivetyksen mukaan ja se on siinä :)

Ihmettelen tätä aina ollessani Ahvenanmaalla. Mutta se ei liity Ahvenanmaahan vaan kahvipannuihin.

Valmistan kahvini aina pressopannussa. Manner-kotona meillä on käytössä litran vetoinen pannu (samanlainen kuin kuvassa vasemmalla), Maarianhaminan asunnolla käytän taas useimmiten 3,5 desin pannua (oikeanpuoleinen).

(...ja hmmm.. ehkä voisin luopua tuosta 'manner-koti'-ilmaisusta, kai se on jo käynyt selväksi että toinen kotini on Tampereella... Moni kun sen tietää jo muutenkin. Jotenkin tuo epämääräisyys mantereen kotipaikan suhteen on jäänyt päälle kun en blogin alkuvuosina halunnut että esimerkiksi työpaikkani olisi helppo selvittää. Mutta joo, eiköhän ole jo aika alkaa puhua Tampereesta vailla kiertoilmaisuja :D)

Isompaan pannuun valmistan kahvia aina kerralla puolen litran annoksen, ja tämä annos jakaantuu tasan kahteen mukilliseen. Juon kahvini ns. lattena eli mukana on vielä puolitoista desiä (soija/manteli)maitoa per mukillinen.

Kotona käytän neljän desin vetoisia mukeja koska rakastan isoja kahveja. Jos teen kahvin yleisimmin käytettyyn kahvimukikokoon eli 3 desin, muki tyhjenee liian nopeasti. Esimerkiksi kaksi "muumimukillista" aamukahvia ei tunnu miltään ja pitää kaataa kolmas.

Vaikka minulla on Maarianhaminassakin litran pannu, minulle on muodostunut tavaksi valmistaa kahvi pienempään pannuun, koska täällä ollessa on harvoin mieskään mukana aamukahviseurana.

Mysteeri on siinä, miten kolmen desin kahvi täällä juotuna tuntuu enemmältä kuin puoli litraa Tampereella.

En nimittäin saa kolmen desin kahviani täällä edes loppuun, vaan siitä riittää kahteen mukilliseen ja vielä jää ylikin. En vain pysty käsittämään.

Mun piti lopulta mitata Maarianhaminassa käyttämäni mukin vetoisuus, joka osoittautui 3,5 desiksi. Selityksen täytyy olla se, että koska muki näyttää yhtä suurelta kuin kotona tavallisesti käyttämäni iso muki, aivoni ja sen kahvikylläisyyskeskus tulkitsevat juomani määrän olevan sama kuin Tammer-kotona, vaikka sen sisältö on melkein puolet vähemmän. Jos juon saman määrän kahvia paljon pienemmältä näyttävästä muumimukista, kahvikylläisyyskeskus ei tyydyty.

:D

Joo, kaikkea mä mietinkin.

Mutta tämä ihmetyttää mua aina Maarianhamina-aamuina.

Jos joku uudempi lukija muuten miettii, mikä tämä mun kahden kodin kuvio on, niin olen avannut sitä aikoinaan postauksessa Rikas köyhä.

*

Käytän tässä tilaisuuden kiittää kun niin moni on jättänyt esittelyn Keitä te olette 2? -postaukseen. "Minielämäkertojanne" on ollut mukavaa lukea :) Tällä hetkellä julkaisematta on vielä 168 esittelyä, lukijani Ulpu eilen ihmettelikin minne hänen kommenttinsa on kadonnut. Siellä se on, odottamassa :) Käyn esittelyjä läpi pikkuhiljaa hetkinä kun on aikaa. Ja vastaan jokaiseen. :)

Tällä viikolla olen viettänyt aikaa töiden lisäksi äitini kanssa joka on Maarianhaminassa vierailulla. Joka ilta olemme tehneet ihanan verkkaisen kävelyn Maarianhaminan satamiin. Eilen suuntasimme itäsatamaan Merikortteliin jossa voi tutustua perinteiseen puuveneiden ja laivanrakennukseen.

Venevajoilla kohtasimme kaksi vanhaa veneenrakentajaa, Hassen ja Håkanin. Tämä kaunotar on valmistunut Hassen käsissä tänä kesänä.

Juttelimme miesten kanssa pitkään.

"Mitään muuta ei elämässä tarvitse kuin polkupyörän ja veneen", Håkan sanoi. "Että pääsee kotoa veneelle ja veneellä ulapalle".

<3