Hyvää uutta vuotta! :)
Allekirjoittanut viipyilee joulutunnelmissa vielä loppiaiseen saakka (ihan tosi, mulle joulu on ohi vasta kun kuusi viedään ulos ^_^), ja lähettää laiskat glöginhuuruiset terveiset anoppilasta jossa olen uuden vuoden vierailulla.
Vuosi 2017 on käynnistynyt varaamalla lennot Kreikkaan huhtikuulle, NYT mä lähden vihdoin katsomaan miltä keväinen Kreikka näyttää :) Toiveissa on myös päästä osallistumaan johonkin ortodoksipääsiäisen juhlallisuuksiin, ei sillä että itse kuuluisin edes kirkkoon mutta pääsiäinen on kuulema jotain joka täytyy kokea Kreikassa, se kun on maan suurin juhla.
Ohjelmassa on myös Amorgos jossa käyn tervehtimässä ystävääni Matia (muistatteko sen hauskan britin viiden tähden hotellista? :)) ja ehdin mahdollisesti ottamaan osaa viimeisten päivien osalta Aegialis-hotellin houstaamaan jooga- ja wellness-tapahtumaan.
Tunnelmia joululta ja uudelta vuodelta.
Loppiaisen jälkeen käynnistyy myös valmennuskokeilu #2, vain vajaan vuoden viiveellä ^_^ Moni Karkkipäivää viime vuonna lukenut kenties muistaa FitFarm-valmennuskokeiluni ja aikomukseni tehdä vertailu FitFarmin ja toisen valmennuskonseptin (Optimal Performance) välillä, mutta hienot ja innokkaat aikeeni kaatuivat lopulta aikatauluongelmiin.
9.1. on aika varattuna Optimal Performancelle. Lähtötilanne uudelle valmennuskokeilulle ainakin on erinomainen; en ole tehnyt kunnon salitreeniä sitten syyskuun alun (!!!). Kunto on muutenkin rapistunut ja olo veltostunut saatuani USAn reissulla uskomattoman sitkeän flunssapöpön joka piti minut kipeänä ja poissa liikunnan parista aina jouluun saakka. Enpä ole siis hiit-treeniäkään vetänyt kohta kahteen kuukauteen. Möö. :/ Keho odottaa niin intona pääsevänsä taas säännöllisen treenin pariin.
Huom: valmennuskokeilut eivät ole kaupallisia yhteistöitä vaan ihan omia, itse maksamiani projekteja.
Yksi joululoman iloisia asioita on ollut sinisen hiussävyn onnistunut taitto takaisin liilaan. Kuvissa hiukset jouluaattona ja nyt tänä aamuna.
Toimin kampaajani neuvojen mukaan ja haalistelin hiusväriä syväpuhdistavilla pesuilla kunnes sävy oli reilusti vaalentunut, ja tein sen jälkeen mietoja värikäsittelyitä vaaleanpunapigmenttisillä väri/naamiosekoituksilla (käytin Color Mask Paintin Pinkadelic -sävyä). Meinasin jo välissä innostua sotkemaan tukkaan vähän turhan tymäkkää pinkkiä mutta kokeilu jäi tällaiseen hienosti keskelle takaraivoa sijoittuneeseen testiraitaan:
:D :D
(Kuva Instasta, olin vahingossa jo poistanut alkuperäisen kuvan puhelimesta...)
.
Näissä tunnelmissa on kiva aloittaa vuosi 2017 :)
Mutta sen verran tekee vielä mieli palata vanhaan että teen huomenna blogiin koosteen Karkkipäivän (ja Sanninkin) kuluneesta vuodesta. :)
Täältä se taas pätkähtää, perinteinen katsaus vuoden parhaisiin kosmetiikkatuttavuuksiin :)
Tuotteet eivät ole paremmuusjärjestyksessä enkä pyrkinyt rajoittumaan mihinkään tiettyyn lukumäärään, olen kirjannut listaa vuoden mittaan ja valitsin ne jotka olivat yksinkertaisesti Parhaat.
(lopetettu)
Parhaita silmänympärysvoiteita joita olen koskaan käyttänyt, todella harmi että tämän elinkaari Lumenella jäi niin lyhyeksi. Se ehti viipyä valikoimassa hädin tuskin vuoden ennenkuin jäi pois brändiuudistuksen myötä. Kirjoittelin tästä ihastuksesta viime vuoden Pakkassuosikit-postauksessa.
Tämänkin pullosen yhteyteen voi liittää "parhaita koskaan" -superlatiivin, niin täydellisesti tämä hellä kosteuspotku vastaa sitä mitä seerumiltani haluan.
Huhtikuisessa Supermood-postauksessani ylistin Egoboost-seerumia sanoilla; "tämä sileä, nestemäis-emulsiomainen syväkosteuttava ihanuus on koostumukseltaan ja ihotunnultaan paras seerumi jota olen käyttänyt. Juuri sopiva tasapaino vesimäisten ja rasvamaisten ainesosien välillä, niin että tuote jättää iholle samanaikaisesti raikkaan ja kevyen tunteen mutta myös tehokkaasti kosteutetun ja ravitun. Iho tuntuu pehmeältä eikä sitä jää kiristämään." Ei muuta lisättävää. :)
Lushilta on löytynyt minulle jo kaksi suurta shampoosuosikkia: aiemman nestemäisen hunajaihastuksen rinnalle liittyi vuonna 2016 kiinteä merisuolashampoo Seanik. Tällä tehokkaasti pesevällä palalla saa merisuolan pörröttämän, rouhean tukan joka ei todellakaan jää virumaan päätä pitkin. Hoitoaine on ehdottomasti tarpeen mutta sitähän käyttäisin joka tapauksessa hoitavammankin shampoon perään.
Menihän siinä jonkun aikaa että Lushin sanalla sanoen persoonallisen hyökkäävästä tuoksumaailmasta alkoi löytyä minullekin niitä lemppareita. :) The Comforter on ensimmäinen Lush-tuoksu johon ihastuin vilpittömästi, jopa vähän koukutuin. (No okei, tykkäsin mä tosi paljon toissavuoden glögisuihkugeelistäkin mutta se oli joulun kausituote :p)
Rakastan mustaherukkaa, kai se sitten on tämän suihkugeelin "juttu" :) Makean marjainen ja samalla puisen aromaattinen The Comforter kietoo suihkuttelijan vastustamattomaan mustaherukan, bergamotin ja lämpimän sypressin syleilyyn.
Toinen volyymishampoosuosikki tältä vuodelta! Ehkä paras nestemäisen shampoon koostumus koskaan; niin ylellisen tuntuinen, tiheä ja liukas vaahto ja samalla tosi pesevä ja kuitenkin myös pituudet mukavan esiselvitetyiksi jättävä shampoo. Rrrakastuin!!
Kirjoittelin Anthonyn shampoosta syyskuisessa tuuheuttavien shampoiden vertailussani.
EDM:n Semi-Matte- ja Jojoba-pohjat liittyivät lempparimineraalipohjieni kerhoon Lily Lolon ja Flow Kosmetiikan seuraksi :) Mikä tekee näistä kolmesta parhaita? Koostumus, ihotuntu ja hinta :) Lue Suuri Everyday Minerals -katsaukseni täältä. Jos kiinnostaa :)
Nyt tulee samalta talolta (L'Oreal) tuplaedustus, mutta ei voi mitään, nämä ovat tosi hyviä ripsareita ja vuoden parhaat testatut. Kummatkin olivat mukana toukokuun kimpparipsariarvostelussa.
Lash Sensational tuntui just mun ripsarilta heti ensimmäisestä käyttökerrasta. Optimaalinen harjan koko, erinomaisesti erottelevat harjakset ja värimassan loistava, paakuton kerrostuvuus. Siihen kun yhdistää helpon poispeseytyvyyden niin saadaan Sannin makuun aika lailla Täydellinen Ripsari. Lash Sensationalin massa myös kesti monen monta kuukautta (joo, tunnustan että mä en piittaa 3 kk:n käyttösuosituksista) kuivahtamatta vaan tuntui aina vain levittyvän yhtä hyvin. Tästä tuli yksi mun go-to-maskaroista. <3
Toisin kuin Maybellinen Lash Sensational, Lorkun False Lash Wings Sculpt "paljastui" yhdeksi vuoden lemppareistani vasta pidemmän käytön myötä. "Ötökkämäinen", todella runsaasti massaa annosteleva harja tuntui aluksi vähän erikoiselta, mutta pikkuhiljaa tajusin että tykkäsin harjasta ja maskaran jäljestä ripsissäni todella paljon. (Häiritsee kun suomeksi ei voi sanoa "I love the performance of the mascara", niin paljon sopivampi ja kuvaavampi ilmaisu.)
Bongasin False Lash Wings Sculptin myös Glorian (vai olikohan Trendin..?) Vuoden Parhaat -listalta, ihan samoin perusteluin kuin minullakin :) Tällä ripsarilla saa todella siististi paljon massaa ja paksut ripset vain muutamalla vedolla, ja ohutkärkinen harja tavoittaa ne pienimmätkin hentoiset nurkkaripset.
Tarvitseeko tätä enää edes esitellä? :) Yksi parhaita ja kauneimpia violetteja luomivärejä värikosmetiikan markkinoilla, onneksi vihdoin myös minun meikkikokoelmassani :) Tähän sinisen, turkoosin, pinkin ja liilan välillä shiftaavan luomivärin sävyyn ei vain voi kyllästyä.
Vuoden silmänympärysvoidesuosikki #2. Toisin kuin Lumene 360:iä, tätä tykkään käyttää myös koko kasvoilla (tosin en usko että kukaan muu käyttäisi kun mitä järkeä on uhrata litrahinnaltaan kallista sy-voidetta koko kasvojen ihoon... Mä teen niin kun mulla on niin paljon noita purkkeja ;)). Saatan tykätä tämän koostumuksesta jopa enemmän kuin saman sarjan kasvovoiteen :)
Koostumukseltaan vuoden miellyttävimpiä tuttavuuksia. Tykkään näistä ohuista, emulsiomaisista ja nopeasti imeytyvistä voiteista, ja Mossan tyrniä ja vadelmaa sisältävä Vitamin Cocktail on juuri sellainen. Plussaa herkullisesta tuoksusta.
Kosteuttavuudeltaan Mossan marjavoide ei kuitenkaan parasta A-luokkaa, sen tittelin saa kirkkaasti Mádaran SOS-voide. Vitamiini-cocktail ei esimerkiksi riittäisi minulle talvella. Mutta se pääsee listalle SOSin sijaan, koska sen tuoksu + koostumus ovat vielä SOSsiakin enemmän mieleeni. :) SOS talveksi, Vitamin Cocktail kesäksi :)
Jos totta puhutaan, paras tänä vuonna käyttämäni kasvoputsari on ylivertaisesti suihkugeeli :D Nubian Heritagen African Black Soap Body Wash. (Ja saamani palautteen perusteella siihen ihastui aika moni Karkkipäivän lukijakin :)) Olin kuitenkin löytänyt Nubian Heritagen jo aiemmin kuin tänä vuonna, joten se ei täytä kriteerejä Vuoden 2016 Parhaat -listalle. Vaikka, nohh, oikeastaan se ansaitsee paikan vieläkin kunniakkaammalla Kaikkien Aikojen Parhaat -listalla ;) En vain pääse yli siitä miten onkin voitu saada aikaan niin uskomattoman pehmeä vaahto, kermainen liukuvuus ja miellyttävä ihotuntuma. Ihan erilainen kuin mikään muu käyttämäni vaahtoava putsari. Jos olette Nubian-pänikän testanneet niin tiedätte mitä tarkoitan.
Valkoherukka-putsari meinaa jäädä ihan sivurooliin omalla vuorollaan, laitetaan nyt siitäkin pari sanaa :D Koostumukseltaan sangen persoonallinen tapaus; 'mousse'-nimellä nimetty putsari on olemukseltaan kiisselimäistä, vaaleaa geeliä ja tuntuu vähän limaiselta. Niinkuin nyt geelit usein tuntuvat. Se ei tee erityisen runsasta vaahtoa mutta muodostaa iholla kuitenkin perusgeeliä kermaisemman, maitomaisen massan. Latvian maitogeeli saa paikan listalta, koska se ei ole luonnonkosmetiikalle tyypillisesti oudon hyytelömäinen ja iho jää todella miellyttävän tuntuiseksi.
Täydellisen huulirasvamainen huulikiilto söpöillä tyttömäisillä sävyillä! Nämä ajoivat melkein tähänastisen huulikiiltosuosikkini Lumenen ohi. ("Plumping"-kiillot ovat sitten vielä asia erikseen, ne menevät mun lempparihuulimeikeissä kaikkien ohi mutta niissä ei harmillisesti ole yhtä laajaa sävyvalikoimaa kuin "tavallisissa" huulikiilloissa.)
Ehkä lyhimmän perustelun saava Vuoden Paras -tuote: tämä yhden ainoan ainesosan (kamomillavesi) kasvovesi vain tuntuu iholla ihan älyttömän hyvältä.
En tiedä tekeekö se iholle mitään erityistä mutta minä rakastan tätä vettä ja se vain tekee ihon tosi mukavan tuntuiseksi eikä tuoksussakaan töki mikään. Raikas, yksinkertainen, toimiva. Riittää minulle :D
Äää, mä unohdin tämän kokonaan kun kuvasin Vuoden Parhaita..! (Siksi siitä uupuu tuo Vuoden Paras -logo... Ja se kuuluu NIIN joukkoon! Ja oikeastaan jopa sinne Kaikkien Aikojen Parhaat -listalle African Black Soap -putsarin ohella.
Vähiten tahmaava, nopeiten imeytyvä aurinkovoide jota olen koskaan käyttänyt. Jopa sormet, joilla voidetta levität, ovat 10 minuutin kuluttua kuin ne eivät olisi mihinkään voiteeseen koskeneetkaan. Asia, jonka mahtavuutta tällainen tahmaärtyjä ei voi kyllin korostaa. Täyden kympin voide, tehotestattu Sveitsin Alppien olosuhteissa. :)
Kyllä, "äiti-Lumenen" uutuuslanseeraus Invisible Illumination veti jalat alta. Ja kyllä, ne pullot ovat tyylikkäitä ja elegantteja. "Aikuisia". Ja kyllä, se väriseerumi on aivan ihanaa. Mutta - -
se ei ole parempaa kuin tämä halpaan muovituubiin pakattu Natural Code -sarjan CC-voide! <3 Tämä edullinen, simppeli voide oli rakkautta ensikohtaamisesta. Laitoin sitä naamaan ja olin vain että, "Ööö, onko tämä joku kymmenen euron teinisarja-CC-voide?" Yhtä hyvin olisin voinut juuri levittää kasvoilleni jotain Lancômen viiden kympin värivoidetta. Tässä meillä on tuote, joka ylelliseen pakkaukseen pakattuna ja eri lailla markkinoituna menisi jostain selektiivisen sarjan hoitavasta meikkivoiteesta. Minun kokemukseni on se. Olen jo käyttänyt yhden kokonaisen tuubin tätä meikkivoidetta ja toinen on menossa, se kertokoon millä perusteella Natural Coden vähän kökön näköinen, mustapinkki CC-voidetuubi on Sannin Vuoden Parhaat -listalla.
Olisi se kauniiseen lasipulloon pakattu Invisible Illumination -väriseerumikin voinut olla listalla. Mutta NC on vieläkin parempi ;) Koska:
Vihdoin tuli testattua tämäkin kulttimaineen tuote. Korppuihoisten kuivakäsien sankari. NYT tiedän mistä voide on maineensa saanut. Tämä erittäin täyteläinen, rasvainen voide kietoo kätöset miellyttävän liukkaaseen, karhean ihon ahdinkoa välittömästi lievittävään vaippaan joka jättää ihon pintaan suojaavan, pehmittävän ja kosteutta lukitsevan kalvon.
The Body Shopin Hamppu-käsivoide jättää ihon tahmeaksi, kuten näin täyteläisiltä voiteilta odottaa saattaa, mutta hyvin miellyttävällä tavalla. Kun käsiä hieroo toisiaan vasten voiteen imeydyttyä, tuntee voiteen jättämän kalvon, mutta se ei ole ikävän tuntuinen. Vaikea kuvailla, en tiedä miksi edes yritän :D
Joka tapauksessa, tykästyin tähän voiteeseen enkä voisi kuvitella tehokkaampaa jankkia kuiville "papyrus-käsille" - jollaisiksi mm. sisareni lähes ahavoituneen kuivia käsiä perheessämme kutsutaan. Hamppu-voide onkin kuulunut myös siskoni lemppareihin ja ikuisiin joululahjatoiveisiin jo vuosia. :)
Jos TBS:n Hamppu on käsien yövoide, on Ziaja niiden päivävoide :) Yksi miellyttävimmistä käsivoidekoostumuksista naismuistiin; juuri sopiva rasvapitoisuus päivään, imeytyy nopeasti mutta on tarpeeksi hoitava minun kuiville käsilleni joille vesimäisen raikkaat koostumukset eivät tee mitään. Plussaa elegantista, naisellisesta tuoksusta. (Tuoksuuko kashmir joltain....?)
Fudgen legendaarinen hopeashampoo lienee Urban Decayn Tonic -luomivärin ohella vuoden eniten ihkutettu tuote Karkkipäivässä. Just niin hyvä kuin kaikki olivat sanoneet. Mitäpä tästä tarvitsee muuta sanoa: kauneusbloggaajien, ja mitä ilmeisimmin kaikkien hopeashampoisiin perehtyneiden ylivertainen suosikki. Tämä vain toimii. (Eli taittaa hiuksista kellertävyyttä. Jos termi 'hopeashampoo' ei ole tuttu.)
(...ja värjää sormet samalla violeteiksi, jos ei käytä hanskoja ;))
*
Lopuksi vielä tuttuun tapaan aiempien vuosien Vuoden Parhaat:
(liikuttaa tuo kaikkein ensimmäisen blogivuoden listaus rumine, lumisella parvekkeen pöydällä kuvattuine kuvineen...^_^)
Vuoden 2015 Parhaat Tuotteet
Vuoden 2014 Parhaat Tuotteet
Vuoden 2013 Parhaat Tuotteet
Vuoden 2012 Parhaat Tuotteet
Vuoden 2011 Parhaat Tuotteet
Vuoden 2010 Parhaat Tuotteet
Vuoden 2009 Parhaat Tuotteet
Minun piti kirjoittaa yhteenveto marraskuisesta Yhdysvaltojen matkasta ja täältä se nyt tulee. Useammassa osassa, sillä kerrottavaa kolmelta ja puolelta viikolta on paljon, eikä matkakertomus mene tiivistettynäkään ihan muutamaan riviin :)
Matkan ehkä yllättävin anti oli suuri ihastumiseni Las Vegasiin. Tätä en olisi Vegasin kaltaisen maineen omaavasta kaupungista odottanut, mutta minusta Vegas oli kerrassaan.... sympaattinen! Adjektiivi, joka ei ehkä ensimmäisenä pälkähdä mieleen tästä ultimaattisesta party-, sekoilu- ja uhkapelikohteesta puhuttaessa.
Myös sisareni jakoi tämän kokemuksen ja olemme nyt jo kovasti suunnittelemassa uutta matkaa Nevadan never-sleeping party-kaupunkiin :)
Täällä olen vieraillut aiemminkin ja kaupunki on todellakin juuri niin helpostilähestyttävä, ystävällinen, kuvauksellinen, taiteellinen, kulttuurillinen ja avoin kuin sen maine kertoo. Täällä on ihan kaikkea mitä kaupunkilomalta kaipaa, ja amerikkalaiselle suurkaupungille epätavanomaisesti kävely-ystävällisessä ympäristössä.
Elokuvista tuttuja upeita maisemia ja arkkitehtuuria, ravintoloita, museoita, puistoja, teattereita, shoppailumahdollisuuksia... ihan kaikkea. Jos San Fran onnistuisi kyllästyttämään, lähiympäristö tarjoaa loputtomiin kiinnostavia päiväretkikohteita; luonnonpuistoja, viinilaaksoja, hiekkarantoja... San Franciscoon saapuessa on aina mukava, tervetullut olo. Tänne vain mukautuu tosi helposti ja vaivatta. Pieni suuri kaupunki.
San Franciscon työväenluokkaisempi sisar lahden toisella puolella.
Oaklandista kirjoittelinkin jo enemmän marraskuussa Bay Area -jutussa, kaiken kaikkiaan sympaattinen, jopa pikkukaupunkimainen easy-going paikka joka näyttäytyi meille aiempaa, väkivaltaista mainettaan huomattavasti rennompana.
Rautatiematkustusta rakastavana ihmisenä halusin vihdoin kokea Amtrak-matkan. Moni ihmetteli miksi emme valinneet rannikko-osuuden taittamiseen vuokra-autoa, jonka etuna on pysähtymismahdollisuus missä vain haluaa, mutta juna kuulosti meidän reissuporukallemme huomattavasti puoleensavetävämmältä vaihtoehdolta. Autottomana perheenä (minä olin 25 vuoden iässä ensimmäinen joka perheessä ylipäänsä sai ajokortin ^_^) olemme tottuneet junailuun ja busseiluun ja tykkäämme siitä.
Amtrakin eli USAn kansallisen matkustajajunayhtiön reiteillä on kaikilla nimet sen sijaan että puhuttaisiin vain esim. "New York - Chicago" -junasta. Kalifornian rannikkoa kulkee kaksi reittiä, joista pidempää, Coast Starlightia, pidetään maisemiltaan yhtenä Amerikan upeimmista junamatkoista. Coast Starlight kulkee päivittäin Seattlen ja Los Angelesin väliä kulkien osan matkasta ihan Tyynen Valtameren reunaa. "The dramatic snow-covered peaks of the Cascade Range and Mount Shasta, lush forests, fertile valleys and long stretches of Pacific Ocean shoreline provide a stunning backdrop for your journey", kertoo Amtrakin sivu ja kyllähän nyt tämän luettuaan haluaa välittömästi buukata itselleen Coast Starlight -elämykseen :)
Me olimme kyydissä osuudella Oakland - Santa Barbara pysähtyen reitin keskivaiheilla San Luis Obispoon kolmeksi päiväksi.
Noo, oliko se nyt niin tyrmäävä? Kokemus: ei ihan. Täytyy myöntää, että Oakland - SLO -väli oli maisemiltaan jopa pienoinen pettymys, sillä kovasti odotetut merinäkymät loistivat poissaolollaan junan puksutellessa leppoisien peltomaisemien ja loivien vuorenrinteiden keskellä. Coast Starlightin reitti ei tällä osuudella seuraa meren rantaa, fakta, jonka olimme missanneet. Kaunein pätkä oli edessä vasta välillä San Luis Obispo - Santa Barbara. Se oli kyllä upea ja juna kulki paikoin niin lähellä merenrantaa että ikkunasta pystyi katsomaan alas aaltoihin.
Mutta, olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että Coast Starlightin maisemat kalpenivat täysin niille vistoille, jotka avautuivat Greyhoundin ikkunoista välillä Los Angeles - Las Vegas - Salt Lake City. Sitä erämaan, vuoristojen, metsien, niittyjen, auringonlaskujen ja -nousujen ja kaukaiseen horisonttiin katoavan maantien muodostamaa live-show'ta ei voinut kuin katsoa hypnoottisen ihastuksen vallassa. Niin kaunista että en ole koskaan kokenut millään matkallani yhtä mykistävää automatkaa.
Helmi!! 45 000 asukkaan yliopistokaupunki puolivälissä Kalifornian rannikkoa osoittautui niin tanskalaisittain ilmaistuna hyggeksi paikaksi, että siellä olisi voinut kuvitella vaikka asuvansa :) Ihastuttava kaupunki! Keskusta on yksi mukavimmista ja "hengailtavimmista" mihin olen koskaan amerikkalaisessa kaupungissa törmännyt; kompakti, sievä ja erittäin kävely-ystävällinen. Katuja reunustavat toinen toistaan kiinnostavammat putiikit, kivat kuppilat ja jatsahtavat ravintolat, sympaattisia pikku-museoita unohtamatta. Kaupungin keskusaukio on yhtä kuin vehreä puistoalue Mission Plaza jonka penkit kutsuvat istuskelemaan ja lueskelemaan, ja kuuntelemaan tuulen huminaa puiden latvoissa.
Voitteko kuvitella että minä, Anti-Shopping Queen, löysin SLO'sta niin paljon kiinnostavia ja houkuttavia kauppoja että olisin voinut omistaa useamman päivän pelkästään niiden nuuhkimiseen. Myöhemmin luin jostain, että kaupunki tunnetaankin persoonallisista boutique-myymälöistään. Täällä eivät ketjuliikkeet ja suuret ostoskeskukset dominoi - vaikka tokihan SLO'n keskustasta löytyvät mm. kosmetiikkafriikille niin tärkeät Sephora, Bath & Body Works ja MAC ja tietysti myös perinteiset Henkkamaukat, GAPit sun muut.
San Luis Obispon ydinkeskustan muodostaa noin kuuden korttelin alue pääkatujen Higuera, Marsh ja Monterey ympärillä.
Tällä alueella järjestetään joka torstai vuoden ympäri SLO'n legendaarinen, läntisen USAn suurin Farmers Market -tapahtuma. Tämä iloinen katujuhla on paljon enemmän kuin lähiruokatori (johon Farmers Market terminä viittaa), ja sinne saapuu ihmisiä pidemmänkin matkan päästä. Musiikkia, street-foodia, torikojuja, tasokkaiden katutaiteilijoiden esityksiä ja aivan valtavasti ihmisiä kylmänä marraskuisena iltanakin (Kalifornian rannikon illat eivät tosiaan ole lämpimiä tähän aikaan vuodesta ;)). Aivan mieletön yhdessäolemisen energia. Tänne ei tulla vain "ihmiskatselemaan" ja ostamaan lähitilan hilloja ja omenia vaan kohtaamaan toisia ihmisiä, juttelemaan, nauramaan, laulamaan, tukemaan alueen käsityöläisiä, musiikkikoululaisia, taiteilijoita... osallistumaan yhteisöön.
Juuri se on tapahtuman sydän; ollaan yhdessä, ollaan läsnä. Tunnelma oli kuin joltain suositulta festivaalilta, ja saatoimme vain ihmetellä miten erilainen tapahtumakulttuuri Suomen ja Yhdysvaltojen välillä onkaan. Saman hengen olimme kokeneet Oaklandin Museoperjantai-bileissä. Voisiko tällainen tapahtuma vetää tuhansittain ihmisiä joka ikinen viikko vuoden ympäri Suomen Suonenjoella? Ei varmasti, ei Helsingissäkään. Täällä, amerikkalaisittain pienessä 45 000 ihmisen kaupungissa, vietetään joka torstai kylmimmässä talvisäässäkin katujuhlaa jollaisia näkee Suomessa ehkä muutaman kesässä.
Kuten jo aiemmin totesin, voisin omistaa San Luis Obispolle kokonaisen oman postauksen. Jaa, miksipäs en sitten omista...? Jokin sisuksissani vain haluaa rajoittaa matkajuttuja kun tunnen, etteivät muut kuin Kreikka-jutut jaksa kiinnostaa ns. valtayleisöä.
San Luis Obispon lähiympäristössä, vain puolen tunnin bussi- tai automatkan päässä, on lukuisia kiinnostavia päiväretkikohteita. SLO'sta käsin on mahdollista tehdä niin vaellus- kuin viinitilaretkiä tai kokeilla surffitaitojaan Tyynenmeren aalloissa. Miltä kuulostaisi buggy-ajelu Pismo Beachin hiekkadyyneillä? Tai lähde bongailemaan merileijonia ja hylkeitä Morro Bay'n kalastajakylään. Istahda johonkin rantakadun vesirajassa oleviin ravintoloihin ja tilaa lautasellinen maineikasta clam chowderia ja lasi paikallisen mikropanimon olutta. Jos retail-terapia kiinnostaa, kohteesi on Pismo Beah Premium Outlet. Täällä eivät tekemismahdollisuudet ihan heti lopu kesken.
Pienkaupunki- ja luonto-orientoituneena ihmisenä rakastuin SLO'n koko alueeseen, tänne haluan ehdottomasti tulla uudestaan. Kohde, jossa ei voi välttyä hyvältä tuulelta, SLO'n rentous tarttuu. Tämä on kohde sinulle, joka et koko ajan halua olla säätämässä miljoonien reittivaihtoehtojen, nähtävyyksien, museoiden ja autokaistojen keskellä. Täällä on valtavan helppoa ja nopeaa liikkua paikasta toiseen (ihan paikallisliikenteelläkin), rento ja ystävällinen tunnelma, mukavia ihmisiä, söpöjä putiikkeja, sisäänkutsuvia ravintoloita ja kivoja katuja joilla vaellella. Tämä on Amerikkaa, jossa unohtaa sen surullisemman, väkivaltaisemman Amerikan jonka niin usein näemme uutiskuvissa. San Luis Obispon kaltaiset paikat eivät tee levottomampaa Amerikkaa sen epätodellisemmaksi, mutta on ihanaa saada kokea myös tällainen lempeä pala Yhdysvaltoja. Sillä maassa on yhtä lailla myös tämä puoli.
Vaikka SLO ei ole Suomi niin olo täällä oli vähän kuin.... olisi kotiin tullut.
Muut osat:
