Olin isän tyttö, tykkäsin enemmän isästä kuin äidistä. Sellaiset ovat muistoni. Isä oli hauska isi, sellainen joka pelleili, tykkäsi leikkiä ja askarrella kanssani. Rennompi kuin äiti, näin minä ajattelin. Isä suuttui harvoin.
Kerran kun minulla oli synttärit, isä askarteli kaikille vieraille hauskat ja hienot paperihatut. Saattoi siinä äitikin auttaa :) Mutta isällä oli aina kaikkia hassuja ideoita, hän oli kai aika lapsenmielinen. Hänestä oli hauskaa järjestää tempauksia jotka saivat pienen tyttären haltioihinsa. Eräänä iltana isä sai päähänsä tehdä täytekakun vaikka oli tavallinen arki-ilta ja oli Sannin nukkumaanmenoaika.
Isä valvoi myöhään ja teki töitä usein öisin. Hän kirjoitti. Muistan, kuinka aamuisin piti olla hiljaa, ettei isä heräisi. Kun hän kirjoitti päivisin, häntä ei saanut häiritä. Silloin isä oli omassa maailmassaan, keskittynyt.
Äiti vei minut aamuisin päiväkotiin ja kun tulimme illalla kotiin, oli kivaa nähdä isä. Usein isä oli tehnyt jotain ruokaa. Hän oli hyvä kokki.
Kesällä isä opetti minua uimaan Valkeisen lammella. Muistan että leikin kerran krokotiilia, isä piti minusta kiinni ja pärskin käsillä ja jaloilla ja näytin hampaita muille vedessä oleville lapsille.
Vahvin muisto isästä on piipun tuoksu. Isä poltti piippua. Tuhkakuppi oli muovinen ja keltainen. Viikonloppuaamuisin isä teki olohuoneen lattialla jumppaa. Hänellä oli siniset farkkuhaalarit ja ruudullinen flanellipaita.
Tällaisia asioita muistan isästäni. Hän oli hauska, kekseliäs ja voimakas.
Olin kuusivuotias kun isäni kuoli.
Välillä mietin, millainen isä olisi nyt jos hän vielä eläisi. Minä ja sisareni, olisiko meistä tullut erilaisia jos olisimme saaneet pitää isän pidempään..? Olisiko elämäni toisenlainen? Millainen suhde minulla olisi isääni aikuisena? Vieläkö hassuttelisimme yhdessä?
Äitini on sanonut, että minussa on eniten isää meistä siskoksista. Joskus sanon tai teen jotain, mistä äidille tulee ihan mieleen isä. Jokin ele, tapa reagoida tai puhua. Isä osasi perustella asiat niin että sai tahtonsa läpi, hän puhui kumoon kenet tahansa, niin kuulema minäkin. Minulla on samanlainen nopea temperamentti. Ehkä minussa on ripaus taiteellisuuttakin.
Pidän ajatuksesta, että minussa on niin paljon isää. Isä kulkee aina mukana, niin minussa kuin siskoissani. Hän jatkuu meissä. Usein lähetän isälleni mielessäni terveisiä. "Minusta ei tullut kirjailijaa, isä, mutta minäkin kirjoitan. Minä tykkään kirjoittaa."
Kun äiti ja isä odottivat minua, esikoistaan, isä kirjoitti minulle runon.
Toivotan sen myötä hyvää isänpäivää kaikille isille.
Älä säikähdä minua, lapseni,
kun huoneeseen ilmestyy varjo.
Älä sulje vielä silmiäsi,
kuunläikkä verhossa on sinun toverisi,
te voitte jatkaa leikkiä unessa,
luomiesi takana.
Purista sormeni pieneen nyrkkiisi,
se tykyttää ilosta, kun tuntee lämpösi,
yö on vain aikaa,
eikä aikaa tarvitse pelätä.
Minä seison edessä maailman,
jota en ehtinyt muuttaa kauniiksi
ennen kuin jokelsit luokseni
ja ojensit pinnasängystä pikkiriikkinilkkasi,
aivan kuin kelopuu yhtäkkiä versoisi rohkean oksan.
Aamulla minä nostan sinut ikkunaan,
niin että näkisit tuulen
joka ei ole kahleissa,
ja siitä arvaisit minun ikäväni.
Tuuli kuiskutti korvaani
että mistä minä löytäisin äitisi,
ja kun minä hänet löysin,
tiesin että sinun aikasi on tullut.
Älä pelkää tähtiä lapseni,
ota ne valoksi mukaan uneesi,
mastoksi laivaasi ja purjehdi aamuun,
sokeriksi äitisi huulille
silloin kun hän nostaa kuppinsa
juodakseen kahvin.
Niin kuin tuuli
on vapaus minun satuni,
sitä minä kerron, lapseni,
että se joskus olisi totta
niin kuin sinun kasvosi,
jotka aamu piirustaa esiin
yön tummilta pieluksilta.
Tiedätte millainen nostalgikko olen, ja vanhat kosmetiikkaesitteet kuuluvat herkullisimpiin nostalgisoinnin kohteisiin.
Sain käsiini jotain, jonka luulin olleen menetetty jo aikaa sitten. Olin säästänyt teini-iästä saakka kaikki Yves Rocherin postimyyntikatalogit, viralliselta nimeltään Kauneuden Vihreät Kirjat, vuodesta 1994 vuoteen 2002. (Katalogien säästäminen loppui kun muutin pois Kuopiosta.) Olin vannottanut äitiä ettei kirjoja saa heittää pois, mutta kun muutama vuosi sitten yritin niitä löytää, äiti tunnusti, että oli kaiketi tullut vieneeksi ne paperinkeräykseen. Eihh...!
Kunnes...
...tänä syksynä äiti ilmoitti pinon putkahtaneen esiin jostain varaston laatikosta. Jei...!
My precious...! Olkoonkin jemmauksessa myös ne aidosti huonot puolensa ja se on tapa, jonka ylenpalttisesta harrastamisesta pyrin vilpittömästi eroon, mutta nostalgikko minussa kiljuu riemusta tällaisten vanhojen aarteiden äärellä :)
Vuoden 1994 katalogi on minulle aivan erityisen tärkeä siksi, että sen sivuilla on lukemattomia tuotteita jotka ovat kosmetiikkahistoriassani ensimmäisiä laatuaan. Muistelisin, että varsinaisen ensimmäisen oman Yves Rocher -tilaukseni tein jo vuoden 1993 katalogista, jolloin olin seitsemännellä luokalla ja ylipäänsä aloin käyttää kosmetiikkaa, mutta tuo kirjanen ei ole säilynyt. Vuoden 1994 kirjassa ovat kuitenkin kaikki ne tuotteet, joilla olen kauneudenhoidon tieni aloittanut <3 :)
Acaciane on ensimmäinen "oikea" ihonhoitosarja jota olen käyttänyt. Ajasta tätä ennen minulla ei ole mitään muistikuvia mitä tulee ihonhoitoon, ainakaan en ole käyttänyt erillisiä meikinpoistoaineita tai kosteusvoiteita. Olisinkohan sitten lainannut joitain äidin tuotteita...
Ensimmäinen meikinpoistoaineeni ja kasvoveteni <3
Muistan yhä kaikkien näiden kuvien tuotteiden tuoksunkin... Acacianessa oli sellainen hyvin aikuismainen, mieto, vihreä kasvimainen tuoksu.
Säilytin kasvovettä jääkaapissa kun olin lukenut siitä vinkin jostain kauneuslehdestä.
Huomasin nopeasti, että puhdistusemulsio ei sopinut minulle silmämeikinpoistoon ja silmiä kirveli. Pian tilasinkin erillisen silmämeikinpoistoaineen, tai itse asiassa nämä kummatkin, ja sinisestä tuli monivuotinen suosikkini.
Tuo roosan värinen oli ohuempi ja nestemäisempi kun taas sininen oli paksumpi ja geelimäinen. Siitä lähti rakkauteni geelimäisiin silmämeikinpoistoaineisiin. :) Rakkaus, joka on jatkunut tähän päivään.
Acaciane-sarjan jälkeen kokeilin Camomille-sarjaa. Käytin kasvomeikinpuhdistukseen edelleen emulsiomaista tuotetta, sillä tuohon aikaan en muunlaisista meikinpoistoaineista tiennytkään. Kuvittelin, että meikki täytyy poistaa emulsiolla ja geelimäiset putsarit ovat meikittömän ihon puhdistukseen. Itse asiassa taisin käyttää pelkästään emulsioita aina lukioikään saakka, jolloin siirryin pysyvästi vaahtoavaan putsarityyppiin.
Tykästyin Camomille-sarjasta etenkin yövoiteeseen, jota käytin todella monta vuotta. Itse asiassa kyseinen voide taitaa olla Sebamedin ja Aqualan L:n ohella eniten koskaan ostamani ihonhoitotuote, käytin sitä melkein kolmekymppiseksi saakka. Meitsi on ollut aikoinaan todella uskollinen lempituotteilleen :)
Acacianea tai monia muitakaan 90-luvun puolivälin Yves Rocher -sarjoja ei enää ole, mutta Camomille-sarja on pysynyt valikoimassa kaikki nämä vuodet. Vain nimi on vaihtunut; Camomille --> Calmille --> Bio-Calmille --> Pure Calmille.
Entäs tämä tuoksu..! Oih, ihanin, jännin, kiehtovin tuoksu mitä tiesin tuohon aikaan..! Kuka muu muistaa 8e Jourin..? Se oli 15-vuotiaalle vähän liian aikuismainen mutta ai että mä ihailin tätä tuoksua... Ensin lainasin sitä äidiltä ja sitten sain jonkun tilauksen kylkiäisenä oman minipullon. 8e Jour -tuoksu ei sopinut kouluun vaan käytin sitä viikonloppuisin viihteellä...! ^_^
Arkituoksuina minulla oli Pivoine, Nature ja Magnolia, ja joukko muita, näistä katalogeistahan tuli aina tilattua melkein kaikki mikä vähänkään kutkutteli koska hinnat olivat halvat ja kaiken sai aina vähintään puoleen hintaan. Niinhän se taitaa kyllä olla vieläkin ;) Tarjoushinta on Yves Rocher -tuotteen oikea hinta.
Nämä olivat ensimmäiset kokeilemani Yves Rocherin hiustuotteet. Tätä ennen olin käyttänyt markettituotteita kuten XZ:aa ja Elvitalia. Hydra Vegetal -hiustuotteissa oli aivan ihana, maitomaisen makea tuoksu, mutta se käytännössä jäikin niiden ainoaksi positiiviseksi asiaksi. Muistan, kuinka "erityisen hoitavaksi" mainostettu shampoo tuntui lirulta ja vaahtosi aika miedosti, ja olin vähän pettynyt, kun en tuohon aikaan vielä tajunnut että mieto vaahtoavuus liittyi sen hellävaraisuuteen.
Latvojen hoitovoiteesta en myöskään tykännyt, kun se oli voidemainen eikä tuntunut lainkaan niin silottavalta kuin siihenastinen suosikkini Elvitalin (melkein pelkään silikoniin pohjautuva) latvasuoja oli.
Meikkejäkin tuli totta kai tilattua :) Mutta muistan, että en koskaan pitänyt Rocherin meikkejä heidän vahvuutenaan, etenkin ripsarit olivat ihan kamalia. (Kuka muistaa "Maxi Mascaran" jonka sai usein kaupanpäällislahjaksi...)
Näitä voidemaisia luomivärejä minulla oli kaksi, mutta en koskaan oppinut kunnolla käyttämään niitä.
Kosmetiikkamuseostani löytyy edelleen yksi vuonna 1994 ostettu Yves Rocher -poskipuna... Ja kyllä, toimii edelleen :)
Yves Rocherilta löydämme myös ensimmäisen koskaan käyttämäni meikinpohjustusvoiteen. "Primer"-sanaa ei tuolloin käytetty.
Ko. tuote oli todella erikoinen, sen koostumuksella ei ole mitään tekemistä tämän päivän primereiden kanssa. Se oli koostumukseltaan jäykkää ja kuivakkaa, kuin kiinteää meikkivoidetta. Se ei tehnyt mielestäni iholle yhtään mitään ja tuntui vain epämiellyttävältä levittää.
Ohje "voit käyttää meikinalusvoidetta myös värivoiteeseen sekoitettuna" kuulostaa aivan hullulta; miten jäykkää, kiinteää voidetta saisi ihanteellisesti sekoitettua nestemäiseen meikkivoiteeseen..?
Muistan että tilasin tätä innoissani "kaksi yhden hinnalla" -tarjouksesta ja toinen purkki meni roskiin koska en saanut ensimmäistäkään käytettyä.
Ja kynnet...! <3 Oih, näistä tuotteista alkoi kynsienkasvatusprojektini. :)
Inspiroiduin ystäväni kauniista, pitkistä kynsistä, pyysin häntä tekemään minulle manikyyrin ja tilasin seuraavana päivänä satsin omia kynsienhoitotuotteita :)
Vuoden 1994 katalogiin olen ympyröinyt mitä aion tilata... ^_^
Kosmetiikkamuseossani on yksi pullo "kynsikylpyä". :) Tyhjänä, sentään :D
Seuraavan vuoden Kauneuden Vihreässä Kirjassa tulivat uutuutena nämä hoitolakat, jotka tilasin tietysti kaikki..! ^_^
Näissä oli hienoiset karkkimaiset tuoksut joista liilan tuoksu on jäänyt parhaiten mieleen.
Cap Soleil -sarjasta löytyy seuraava "ensimmäinen"-kategorian tuotteeni; ensimmäinen itseruskettavani. ^_^ Tämän tilasin (kalpean :D) ystäväni vinkistä. Ystäväni kertoi "ihmetuotteesta" jota laitetaan yöksi kasvoille ja aamulla kalpeus on tiessään, sitähän piti heti saada kokeilla...! Tuote tuntui minusta ihan taialta ^_^
...mutta itseruskettavien tuotteiden laatu oli tuolloin jotain ihan muuta kuin tänä päivänä, ja Cap Soleil -voiteella sain sen oikein klassisen kamalan, oranssinläikikkään naaman...! :D Silti käytin tuotetta pitkään koska olin niin haltioissani sen kyvystä häivyttää kalpeuttani... ^_^ Muistan miten rasvainen koostumuskin tuossa oli, se ei meinannut millään imeytyä...
Cap Nature...! Ja mikä "ensimmäinen" tähän sarjaan liittyy..? Ensimmäinen greippituoksuni. <3
Voi Pamplemoussea, se oli jotain aivan ihanaa... Greippi-hajuvesissä on se jännä juttu, että nehän eivät itse asiassa tuoksu siltä miltä oikea greippi tuoksuu, oikea greippi on hapan ja kirpeä, ei yhtään makea. Tai jos onkin makea niin väkevällä tavalla, greippi-hedelmän tuoksussa ei ole mielestäni mitään pehmeää. Mutta kun se siirretään hajuveteen ja liitetään osaksi muuta tuoksukompositiota... oih...! Tuloksena on yksi kiehtovimpia tuoksutyyppejä. Greippituoksut ovat vastustamattomia..! Kaikki eivät ole onnistuneita, mutta yhtä lailla ne vetävät minua puoleensa.... "grapefruit"... taikasana..!
Kun vuotta myöhemmin sarjaan lanseerattiin myös suihkugeelit, niin totta maar ostin senkin :)
Suihkugeeleistä puheen ollen, nämä Les Ondées Parfumées -suihkugeelit olivat, jep, ensimmäisiä omia suihkugeelejäni. Olin hurmaantunut niiden suloiseen pakkaukseen jossa korkki oli kuin vihreä kasvin lehti.
Jos näkisin pakkauksen ensimmäistä kertaa nyt, vuonna 2017, pitäisin sitä todennäköisesti vain halvan näköisenä. 90-luvulla se oli ihana ja elegantti, jotain ihan muuta kuin kaupan Palmolivet sun muut päivittäiskosmetiikkamerkkien suihkugeelit joiden ulkonäkö ei koskaan ole vedonnut minuun.
Vielä yksi jäsen kosmetiikkamuseostani;
Appelsiininkukkakylpyvaahto, sekin vuodelta 1994. Meillä ei ollut omaa ammetta mutta ostin kylpytuotteita käytettäväksi kaverini luona jossa vietimme usein tyttöjen iltoja.
Ostin näitä kaksi yhden hinnalla -tarjouksesta, ja toinen jäi käyttämättä... Sisältökin oli vielä joitain vuosia sitten tallella, mutta kaadoin sen lopulta viemäriin (joo ehm, miksi säilyttää 20 vuotta vanhaa kylpyvaahtoa..? Aioinko joskus testata vieläkö se vaahtoaa..?) Pullon säästin koska en halua luopua näistä muutamista vanhimmista kosmetiikapakkauksistani. Kreisi-jemmailijalle sallitaan oma pieni kosmetiikkahistorialaatikkonsa.
Ja siihen laatikkoon kuuluvat myös nämä esitteet :) <3
Tällaista historian havinaa tänään :)
Toivottavasti kirjoitus toi mukavan nostalgiatripin ainakin muille vanhoille "yvesrocheristeille" :) <3
.
Minkä merkin tuotteilla te olette aloittaneet ihonhoitonne?
Nyt luvassa kokemuksia ja mielipiteitä L'Orealin uudistetusta True Match Minerals -meikkipohjasta.
Tykkäilen kovasti L'Orealin viime vuonna alkaneesta pakkaus/look-uudistuksesta joka näkyy nyt myös uudelleen valikoimaan lanseeratussa True Match Minerals -meikkipuuterissa.
Neliön muotoinen pakkaus ei ehkä ole se kaikkein käytännöllisin meikkipussissa, mutta ovat nämä kyllä tyylikkään näköisiä. Paljon arvokkaamman näköisiä kuin vanhat.
Vanha pakkaushan näytti tältä.
True Match Minerals ei ole ns. "oikea" eli 100-prosenttisesti luonnollinen mineraalimeikkipohja, niinkuin eivät mitkään valtavirtameikkisarjojen lanseeraamat mineraalipohjat (korjatkaa jos olen väärässä, en ole 100-prosenttiseen mineraalipohjaan vielä "normikosmetiikassa" törmännyt).
L'Oreal TMM on kuitenkin ollut selvästi parhaimpia näistä normimeikkisarjojen varianteista, ja vanha TMM nautti laajaa suosiota. Itsekin sitä töissä kokeilin ja tykkäsin, ja kuulin asiakkailta vain positiivista palautetta. True Match Mineralsia kannattaakin tarkastella oikein hyvänä, mineraaleilla rikastettuna meikkipuuterina ennemmin kuin mineraalipohjana, sillä puhtaan mineraalipohjan ideologia ("ei mitään ylimääräistä iholle, minimoidaan kemikaalit ja käytetään vain mineraaleja") ei näissä normikosmetiikkaversioissa täysin toteudu.
TMM:n incistä näemme, että puuteri koostuu monista muistakin aineista kuin mineraaleista, mukana on niin synteettisiä koostumuksen muokkaajia kuin luonnollisia hoitavia ja koostumukseen vaikuttavia ainesosia kuten kaoliinia ja karnaubavahaa.
Mineraaliosastolta löydämme kalsiumin, manganeesin, magnesiumin, kuparin ja sinkin sekä värikosmetiikan "työhevoset" titaanidoksidin ja mican. Viimeiset kaksi tuovat mineraalipohjaan peittävyyttä ja valoaheijastavuutta (mica on kiillemineraali), ensimmäisillä on hoitavia funktioita kuten humektanttisuus (kyllä, mineraalit sitovat ihoon kosteutta).
Kosmetiikkanörtteilyä:
Miten ulkoisesti käytetyt mineraalit tarkalleen ottaen hoitavat ihoa kosteuttavuuden lisäksi, on seikka, josta ei ole sellaisia tutkimuksia joiden pojalta useimpien niistä virallinen funktio kosmetiikassa olisi lainsäädännöllisesti tarkempi kuin 'hoitava'. Tämä termi siis tarkoittaa, että kosmetiikan ainesosalla on iholle hyödyllisiä vaikutuksia, mutta näitä vaikutuksia ei ole todistettu riittävin tutkimuksin.
Mineraaliainesosien tutkimuksin todettuja ihonhoidollisia funktioita kosmetiikassa ovat UV-säteilyltä suojaavuus, antioksidanttisuus, kosteuttavuus ja antimikrobisuus, mutta nämä eivät siis toteudu kaikissa mineraaliyhdisteissä.
Vanhassa TMM-pakkauksessa tuli mukana korkkiin kiinitetty sivellin, uuteen myydään sivellin erikseen.
Huomio kiinnittyy myös uuteen, selvästi cushion-meikkitrendistä vaikutteita saaneeseen tension pact -verkkoon (minulle tuttu mm. Misshan Geum Sul -meikkivoiteesta). Puuterimaisessa mineraalimeikkituotteessa, jossa puuteri ravistellaan purkista toiselle alustalle, tension pact -ratkaisut eivät tuo olennaista hyötyä tuotteen annosteluun, mutta näyttäähän kuvioitu verkko tietysti nätimmältä perinteisen rei'itettyn muovivälikannen rinnalla.
Mietin, olisiko verkkojuttua kuitenkin haluttu käyttää sen tyyppisesti, että erilliselle alustalle ravistelun sijaan puuteria otettaisiinkin siveltimeen suoraan rasiasta, painelemalla sivellintä joustavaa verkkoa vasten. Verkon läpi siveltimeen sitten tarttuisi sopiva määrä mineraalipuuteria. Voisikohan toimia..?
No...
...ainakin siveltimen täytyy tällöin olla tosi pieni ja kapea, sillä normaalikokoinen kabuki ei TMM:n purkkiin mahdu.
Kuvassa Idun Mineralsin kabuki joka on suosikkini mineraalimeikkipohjan levitykseen. Toinen suosikkini, pienempi ja tiheämpi Uoga Uogan kabuki on tällä hetkellä Maarianhaminan asunnolla joten sitä en ole vielä päässyt testaamaan purkkiin.
Kertokaa te muut uuden TMM:n ostaneet miten annostelette puuteria rasiasta..? Ehkäpä erikseen myytävä TMM-sivellin on mitoitettu purkin kokoon, mutta en ole sivellintä vielä nähnyt livenä (sitä ei ollut siinä myyntipisteessä josta TMM:ni hankin).
True Match Mineralsin jälki on kaunista ja kuultavaa, ihan "ehdan" mineraalipohjan näköistä ja tuntuista. (Ai miten mineraalipohjan erottaa muunlaisesta puuterimaisesta meikkipohjasta? Siten, että mineraalit tekevät meikkipohjaan kermaista ja jopa vähän voidemaista tuntua ja koostumus ikäänkuin "sulaa" iholle ja tuntuu sormien välissä hieroessa sileän liukkaalta, tavallinen meikkipuuteri viimeistelypuuterista puhumattakaan ei tunnu siltä.)
Kuulto ei näy kuvassa mutta TMM:n jälki on valoaheijastavampaa kuin vakkarini Lily Lolon. Ei yhtä hohtavaa kuin vaikka Idunissa tai Bare Minerals Originalissa, mutta hohtavaa kuitenkin. Minun silmääni hohto on oikein kaunista, mutta voi korostaa ihohuokosia joten suurihuokoiselle iholle en tätä suosittele.
En saanut kuultavuutta näkymään edes tässä swatch-kuvassa, mutta kyllä se siellä on :D
Sävy 4W Golden Natural sopii ihoni tämän hetkiseen sävyyn täydellisesti. (Jännitän tässä jo jääkö ihoni tänä talvena vielä viimekin talvea tummemmaksi... nyt siis käytössä sävyt joita ennen olen käyttänyt vain kesäisin reilusti ruskettuneella iholla).
"Tuomioni"? Tykkään! Vaikka tämä ei 100-prosenttista mineraalitavaraa olekaan, se näyttää hyvältä ja toimii ihollani, joten kyllä purkki tulee ehdottomasti käytettyä loppuun. Sävykin on niin täydellinen.
True Match Minerals -purkissa on puuteria 10 g ja se maksaa kahden kympin kieppeillä. Itse maksoin purkista 19,90€ (Kuopion Carlson) mutta esimerkiksi Sokoksella hinta on 21,50€.
Muita speksejä:
Kenelle?
Kuluttajalle, joka pitää puuterimaisesta meikkipohjasta ja haluaa hoitavamman vaihtoehdon perinteiselle meikkipuuterille. Mineraalien kosteutta sitovien ominaisuuksien ansiosta mineraalipitoinen meikkipuuteri sopii myös kosteusköyhälle iholle, joskin kuiva iho vaatii yleensä totuttelukauden mineraalimeikkiin siirtyessä.
Kuluttajalle, joka pitää luonnollisen näköisestä ja helposta meikkipohjasta (ainakin allekirjoittaneen mielestä mineraalipohja on aina nopeampi sutia kasvoille kuin nestemäinen meikkivoide. Sitä ei myöskään tarvitse häivytellä ja tasoitella niinkuin nestemäistä = helppoa.)
.
P.S. On eräs toinen meikkipohja joka on saanut suurimman huomioni viimeisen kuukauden aikana, siitä saatte kuulla maanantaina..! Sanonpahan vain että luonnonkosmetiikan meikkivoiteet ne sen kuin paranee...! <3
