Istun hengityssuojain kasvoillani prahalaisessa hotellissa, kahvikuppi kädessä ja mietin mihin aamuun olen herännyt. Tunnelma on aivan absurdi.
Ihmiset ympärilläni hotellin aamiaishuoneessa nauravat, juttelevat, yskivät, hakevat lisää kahvia, lisää kinkkua, puhuvat englantia, saksaa, italiaa. Edessäni mies yskii käteensä ja ottaa samalla kädellä kahvia. Haluaisin huutaa että mitä helvettiä te oikein teette.
Edit.
Sain perustellun toiveen pyytää loppuun kirjoittamani P.S. jo alkuun. Tässä se on.
P.S. Vastaan jo ensimmäiseen kommenttiin. Olette ihan oikeassa. Mun lähtemisen voi kyseenalaistaa ja kyseenalaistan sen itsekin. Tilanne eskaloitui tähän pisteeseen vasta viimeisen kolmen päivän aikana. Se ei ole puolustus, mutta se on fakta. Mä tein väärän valinnan ja käyn nyt läpi sen seuraukset. En kirjoittanut tätä saadakseni sääliä vaan saadakseni mun ajatukset ulos ja piirtääkseni tilanteelle ääriviivat. Tässä on piirros, joka ei ole ihailtava. Se on piirros, joka kertoo elämästä ja ihmisistä. Tunteineen, huonoine harkintakykyineen, kaikkineen.
Niin absurdia.
Perjantai 13. maaliskuuta 2020. Ei ihan heti unohdu.
Tulin eilen illalla Prahaan. Minun oli tarkoitus tänään tavata ystävä ja meidän piti mennä oopperaan. Ooppera, kuten myös kaikki muut esitykset Prahassa on kuitenkin peruttu toistaiseksi, saimme kuulla jo aiemmin viikolla. No, tulin kuitenkin.
Koneessa oli vielä ihan tavallinen tunnelma. Kukaan ei yksinyt, kukaan ei pälyillyt, ei hysteriaa, ei paranoiaa. Asiallinen kuulutus koronatilanteen aiheuttamista järjestelyistä kentällä.
Avasin puhelimen ja matkalla hotellille aloin saada viestejä. "Kaikki ravintolat suljetaan huomisesta eteenpäin kello 20." "Tsekki sulkee rajat ja estää matkustuksen Tsekin ja 15 valtion välillä".
Minun ja ystäväni oli tarkoitus palata Saksan ja Ruotsin kautta. Myös Ruotsi kuuluu niihin 15 maahan, johon Tsekistä ei tänään perjantaina kello 20 jälkeen saa matkustaa. Samoin Saksa.
Kävelin ja annoin tilanteen pikkuhiljaa laskeutua tajuntaani.
Kadut olivat kummallisen tyhjät. Vai näyttivätkö ne vain siltä tässä epätodellisessa illassa.
Hotellin aamiaishuone juuri nyt.
Yskintää. Joku yskii taas aivan avoimesti. Viereisessä pöydässä nainen katsoo olkansa yli pitkään yskijää. Jatkaa sitten myslin syömistä. Toisessa pöydässä syödään appelsiinia. Kolmannessa ollaan hiljaa. Pariskunta istuu vastakkain ja selaa puhelimiaan.
Taas yskitään.
Mun pitää lähteä tästä huoneesta pois. Ja mun pitää lähteä koko Prahasta pois.
Meillä oli ystäväni kanssa jo melkein pieni konflikti. "Mä lennän Suomeen", sanoin.
Mutta hän haluaa ajaa illalla Leipzigiin ja sieltä laivalla Ruotsiin.
"Meidän pitää lähteä tänään, ennen iltaa. Ennen kuin rajat suljetaan."
Oopperamatka.
Just nyt mä olen näytöksessä, jollaiseen en ostanut lippua.
Ja mä kuulostelen. Tunnustelen.
Tuntuuko mun kurkussa jo jotain pientä..? Onko vasen imusolmuke ehkä vähän turvonnut..?
Paranoia. Voinko mä välttyä siltä.
P.S. Vastaan jo ensimmäiseen kommenttiin. Olette ihan oikeassa. Mun lähtemisen voi kyseenalaistaa ja kyseenalaistan sen itsekin. Tilanne eskaloitui tähän pisteeseen vasta viimeisen kolmen päivän aikana. Se ei ole puolustus, mutta se on fakta. Mä tein väärän valinnan ja käyn nyt läpi sen seuraukset. En kirjoittanut tätä saadakseni sääliä vaan saadakseni mun ajatukset ulos ja piirtääkseni tilanteelle ääriviivat. Tässä on piirros, joka ei ole ihailtava. Se on piirros, joka kertoo elämästä ja ihmisistä. Tunteineen, huonoine harkintakykyineen, kaikkineen.
Tuli tarve kirjoittaa raportti laminoinnin kestosta jo viikon jälkeen. Tältä kulmakarvat näyttävät tänään, 8 päivää käsittelyn jälkeen.
Ja tältä ne näyttivät tuoreeltaan laitettuna.
Toki tämän päivän kuva on vähän ylivalottunut viikon takaiseen verrattuna ja kasvot siksikin kauttaaltaan vaaleammat, mutta kyllä laminoitujen kulmakarvojen muhkeus on hiipunut runsaasti.
Odotusteni mukaisesti vastakäsiteltyjen kulmakarvojen supermuhkea ulkomuoto johtui ennen kaikkea taidokkaasta muotoonharjauksesta (karvojen asettelu on oma taiteenlajinsa) sekä osittain ihoon tarttuneesta kestoväristä, joka teki väristä näkyvämmän.
Nyt viikon jälkeen totean, että kulmakarvat näyttävät suunnilleen samalta kuin silloin kun itse kestovärjään ne, mutta kuitenkin jonkin verran tuuheammilta. Ja kyllä ne asettuvat enemmän yläviistoon kuin ennen käsittelyä.
Lähtötilanne
Laminoidut juuri käsittelyn jälkeen
Neljäs päivä
Kahdeksas päivä
Kielajoen viikonlopun style ;) Tunturissa ei maskaraa tai muutakaan meikkiä nähty :)
Kulmakarvani laittanut Studio Små julkaisi tänään Insta-tilillään laminointi-tietoiskun, joka oli kuin suoraan vastaus omaan kulmakarvapohdintaani.
Kuulun selvästikin niihin, joilla tulos ei kestä kuutta viikkoa, ei ehkä neljääkään. Tai väri ei todennäköisesti kestä neljää kuukautta, mutta kulmakarvojen "permanentti" voi kestää.
Minun kohdallani tämä siis käytännössä tarkoittaa, että kulmakarvat ovat vain helpompi harjata tuuheamman näköisiksi ja muotoonharjaus pysyy paremmin kuin ilman laminointia.
Vastalaitettu
Neljä päivää
Kahdeksan päivää
Kuvista näkee, kuinka suuri merkitys harjaustekniikalla on. Asiakkaan tulisi siis hallita taidokas harjaus myös kotona, ylläpitääkseen ihannetulosta.
Kerli puhuikin käsittelyn aikana erilaisista videoista, joita netistä löytää kulmakarvojen muotoonharjauksesta. Sarjassamme asioita, joista tämä kauneuden alan ihminen ei ollut aiemmin kuullutkaan..! :D (No, mä olen eri kauneuden alalla..! 😅)
En usko, että minusta on pikkutarkkojen harjaustekniikoiden opettelijaksi, kun nimenomaan haluaisin välttää vaivaa kulmakarvojen laitossa.
Seuraan kulmien kehitystä ja raportoin jälleen kun se on ajankohtaista :)
Toistaiseksi olen nyt ensimmäisen viikon jälkeen tyytyväinen, vaikka puolet muhkeudesta onkin kadonnut. Ovat nämä kutenkin yhä huomattavasti paremmat kuin omat, laittamattomat kulmakarvani. Itse asiassa oikein hyvän näköiset juuri nyt.
Kerlin tekemän supertuuhean harjauksen kaltainen look ei ole se, mitä tavoittelen arkipäivääni, vaikka taidokkaan muotoilun tulos olikin makea! 👌
Oli kiinnostavaa nähdä, että sellainen on mahdollinen näilläkin haivenilla. Mutta arkiseen peilikuvaani tavoittelen "vähemmän viimeistellyn" näköisiä kulmakarvoja jotka kehystävät kasvoni luonnollisesti ja ryhdistävät ilmettä. Nyt viikko käsittelyn jälkeen tulos on kutakuinkin sellainen 👍
Jos laminoinnin tulos pysyy tavallista kotikestovärjäystä parempana neljä viikkoa, tai ehkä kolmekin, niin olen kyllä valmis ja kiinnostunut ottamaan käsittelyn uudelleen. Ehdottomasti.
Millaisia kokemuksia teillä on laminoinnin kestosta?
("Mikä laminointi?" Lue täältä!)
Eilen oli varmasti parhaimpia päiviä mun elämässä pitkään aikaan. Koko viikonloppu on ollut maaginen.
Olin niin rento ja vapautunut. Nautin hangen kimalluksesta ja raikkaasta tunturi-ilmasta. Meitä oli reissussa myös sisareni ja hänen puolisonsa, mutta he menivät omia latujaan, minä halusin olla yksin.
Oli ihanan rentouttavaa vain saada keskittyä luontoon ja sen sinfoniaan... musiikkiin, joka muodostuu lumesta joka narskuu kenkien alla. Tuulesta joka humisee puissa. Lintujen äänistä. Kaukaisen rekka-auton jylinästä maantiellä.
Eilen hiihdin ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen. Lainasin lomakylästä sukset ja monot ja asetuin haparoiden ladun reunaan. Olin kaatua jo ennenkuin sain sukset ladun uriin. Kuin bambi jäällä.
Sivakoin Kielajoen jäällä ja pysähdyin välillä vetämään keuhkoihin ilmaa ja sieluun ympäröivää kauneutta. Tyynten tunturien pehmeät ääriviivat reunustivat horisonttia. Tässä mä olin. Kokonaisena ja menossa eteenpäin. Enkä mä enää kaatunut.
Viimeisten vuosien murheet tuntuivat nousevan kauas pois, olo oli kevyt ja onnellinen.
Lapin taika, sitäkö se on? Sitäkin. Ja ajan taikaa. Olen aina sanonut, että jos johonkin voi luottaa, se on aikaan. Siihen kannattaa laskea luottamus, silloinkin kun tuntuu mahdottomalta.
Aika on parantanut aiemminkin. Siksi olen uskaltanut odottaa ajan kuluvan nytkin. Jaksanut kestää tunteita kuukauden, kaksi, kaksikymmentä.
Tänä viikonloppuna kellon hiljainen tikitys viimein hiipui, katosi tunturien hiljaisuuteen ja auringon säteiden vastustamattomaan elämänkutsuun, kun ne leikkivät mäntyjen rungoilla.
Paras, upein, kaunein viikonloppu. Palaan etelään uutena, tai ehkä pikemminkin nimenomaan vanhana. Vanhana tuttuna, omana Sannina.
Tervetuloa, uusi, vanha elämänvaihe. <3
Ja ehkä hankin nyt käytetyt sukset..?
