Vastatessani eilen erään lukijan kysymykseen ("Oletko kokeillut Lumenen Nordic Bloom -sarjaa?"), tunteet Lumenen nykytilannetta kohtaan leimahtivat jälleen pieniin liekkeihin. Tämä on aihe, joka selvästi koskettaa mun tunteita. "Meidän Lumene", kaikkien suomalaisten oma Lumene. Joka on karannut jonnekin, joka ei enää tunnu "meidän Lumenelta".
Nyt tekee mieli kirjoittaa ajatuksia Lumenesta.
Rehellisesti; Lumenen uudistuksen myötä mä hyppäsin Lumene-kärryiltä. Lähtiessään tavoittelemaan uutta "kiiltävämpää", kansainvälisempää ja kaikin tavoin fancympaa brändiä, Lumene kadotti mun mielestä punaisen lankansa.
Sarjoja tuli valtavasti. Tuli suuria hintojenkorotuksia. Ennen niin tyylipuhtaat pakkaukset muuttuivat tekstien, logojen, kuvioiden ja vaikeasti lausuttavien englanninkielisten nimien sekamelskaksi. (Kokeilepa sanoa; "Incandencense" - se oli yhden Lumenen sarjan nimi.)
Osittain toistensa kanssa päällekkäin menevät sarjat ja samankaltaiset nimet (Kuulas/Valo/Hehku) olivat omiaan saamaan kuluttajat hämmennyksiin. En varmaankaan ollut ainoa.
Parhaimmillaan Lumenella oli kymmenen eri ihonhoitosarjaa pelkästään kasvoille. Esittelin kaikki niistä viimeksi kaksi vuotta sitten.
Nyt Lumenella on kaiketi tajuttu, että mopo lähti käsistä. Valikoimaa on lähdetty karsimaan, ja neljä sarjoista on jätetty pois; Sisu (antioksidanttinen detox), Harmonia (kaikkein luonnollisin sarja), Lempeä (hajusteeton, herkkäihoisille) ja Hehku (anti-age). Kaupoissa näitä vielä näkyy, mutta Lumenen verkkosivulta ne ovat kadonneet.
En hämmästy karsimisesta enkä juuri näiden sarjojen poisjäämisestä. Niissä oli päällekkäisyyksiä sekä sarjoja, joiden peruste stand-alone-sarjana ei ollut riittävän vahva.
Sarjat kuten Sisu ja Harmonia seurasivat ajan suuria trendejä (detox, antioksidantit, luonnollisuus), mutta eivät lopulta tarjonneet sellaista hyötyä, mitä Lumenen asiakas ei saanut jo muista merkin sarjoista. Sisun kanssa funktioiltaan päällekkäinen Valo-sarja on erittäin antioksidanttinen, ja luonnollisesta ihonhoidosta kiinnostuneet valitsevat Lumenen (Harmonian) sijaan aidon luonnonkosmetiikan.
Hajusteeton Lempeä-sarja yhdistyi Arktis-sarjan kanssa, joka myös on alun alkaenkin ollut hajusteeton. Ei varmaan tarvetta kahdelle erilliselle hajusteettomalle..?
Mitä anti-age-sarjoihin tulee, Hehku ja Ajaton -linjojen kohderyhmä ja elvyttävä vaikutus oli sama, joten tuntui erikoiselta, että niitä pidettiin rinta rinnan. Ehkä Lumenella haluttiin selvittää, kumpaanko sarjaan heidän 45+ asiakkaansa lopulta tykästyvät enemmän..? Voittajaksi näkyy selvinneen uudemman teknologian Ajaton, jossa käytetään sellaisia tämän hetken trendiainesosia kuin niasiiniamidia, PHA-happoa ja fermentoituja ainesosia.
Tällä hetkellä Lumenen valikoima kasvojenhoidon suhteen on hyvinkin tiivis ja järkevä. Valikoimassa on kuusi sarjaa:
1 KLASSIKKO - edullisin sarja kaikille, Lumenen "markettisarja". (Joka ei edelleenkään näy Lumenen omilla sivuilla, mitä ihmettelen... diskriminaatiota... Pitääkö jokin sarja jättää "piiloon" vain siksi, että se on edullisin..? Sehän on yhtä lailla osa Lumenen valikoimaa kuin muutkin sarjat.)
2 LÄHDE - peruskosteuttava sarja kaiken ikäisille
3 ARKTIS - kosteuttava, ravitseva ja hajusteeton sarja kuivalle, kosteusköyhälle ja herkälle iholle sekä hajusteherkille
4 VALO - antioksidanttinen, ihoa kirkastava, ensimmäisiin ikääntymisen merkkeihin
5 LUMO - anti-age-sarja 30+ kohderyhmälle (entisiltä nimiltään Time Freeze ja Kuulas)
6 AJATON - anti-age-sarja 45+ kohderyhmälle
Lumene on antanut nimen myös seitsemännelle sarjalle, TYYNI (rasvoittuva & epäpuhdas iho), mutta sarjassa on toistaiseksi vain yksi tuote (öljyhoito). Saa nähdä, tuleeko sarja kasvamaan muilla tuotteilla, kun sille on jopa annettu oma nimi.
Itse ääneti jälleen ihmettelen, miksei Tyyni-öljyhoitoa voinut vain liittää peruskosteuttavaan Lähde-sarjaan, jossa on jo tuotteita rasvoittuvalle ja sekaiholle. Erilaisten nimien "villi länsi" kun on ollut yksi eniten sekaannuttavia tekijöitä Lumenen viime vuosien suunnanotossa. Erilaisia nimiä on ihan HULLUNA, eivätkä ne tarjoa kuluttajalle mitään hyötyä.
Miettikää esimerkiksi Lumenen putsareita... Niilläkin on eri "sarjanimiä"; Hellä, Puhdas, Herkkä... ja osassa putsareita taas lukee ihonhoitolinjan nimi, kuten Lähde tai Valo.
Mä en vain ymmärrä. Miksi pitää olla niin paljon nimiä? Eikö riitä, että pullossa lukee "Rauhoittava kasvovesi / Soothing toner" tai "Syväpuhdistava hiilinaamio / Deep Purifying Charcoal Mask"? Sehän jo kertoo kaiken olennaisen.
Englanninkielisen tekstin toki ymmärrän, kun tuotteita viedään myös maailmalle, mutta yksinkertaisuus on silti valttia. Tuotteen nimen ja kuvauksen on tarkoitus viestiä asiakkaalle mahdollisimman selkeästi, mitä pullo sisältää - sen voi tehdä riisutusti, ja silti tyylikkyydestä ja eleganssista tinkimättä.
Avoin vetoomus Lumenelle: hei, rauhoittukaa nimien kanssa. Älkää uusiko ja vaihtako niitä joka toinen vuosi. Pysyvyys on hyvä asia, pysyvyys ankkuroi ja luo luottamusta. Asiakkaat hakevat tietynlaista pysyvyyttä lempisarjoiltaan. Ja selkeys on hyvä asia. Selkeät tuotelinjat ja selkeä viesti. Ei nimien ja tekstien sillisalaattia.
Olen käyttänyt Lumenen tuotteita 14-vuotiaasta saakka. Lumene ei ole koskaan ollut lempisarjani (koska jo teininä koin kasvipohjaiset tuotteet, tai ainakin kasveilla markkinoidut tuotteet, puoleensavetävämpinä), mutta minulla on ollut vuosien saatossa lukuisia pitkän linjan Lumene-suosikkeja.
Näitä ovat meikkipuuteri (ennenkuin siirryin mineraalipohjaan), kulmakynä (se vanha klassikkosävy Grey-Brown jota ei enää ole...), Milky Touch -kasvovesi, herkkien silmien silmämeikinpoistoaine (tämä on onneksi yhä olemassa 🙏🏻) sekä CC-meikkivoide ja monet huulipunat, sekä yksi parhaita WP-eyelinereita joita olen koskaan tuntenut (sekin jäi pois...)
Modernin Lumenen valikoimassa suosikkejani ovat kasvosuihkeet, Invisible Illumination -sarjan meikkipohjatuotteet sekä Valo-sarjan puhdistusbalmi.
Lumenen Arctic Berry Cocktail on muuten ihka ensimmäinen kaksifaasinen hoitotuote, johon ihastuin! Sitä voi siis pitää nykyisen vesi- & öljyihonhoitoni esiäitinä :)
Aiemmin kirjoittelin blogissakin säännöllisesti Lumenen tuotteista. Koin ne kiinnostavina, ja niitä oli mukava esitellä. Kunnes.... no, viittaan punaiseen lankaan, joka katosi.
Olen äärimmäisen viestintäorientoitunut ihminen, ja minkä tahansa tuotteen tai palvelun viestinnällä on minulle olennainen merkitys kiinnostuksen kannalta. Tuotteen ja palvelun täytyy olla selkeä ja puoleensavetävä. Sillä täytyy olla pointti, hyöty, jota se minulle tarjoaa. Hyöty voi olla esteettinen, ihonhoidollinen, ravitsemuksellinen, elämyksellinen, opettavainen, tunteellinen, lääkitsevä, parantava.... Kuitenkin, aina on oltava hyöty. Ja tuotteen viestintä on ensimmäinen asia, joka auttaa minua hahmottamaan tämän hyödyn.
Lumenen kohdalla tuotteet lakkasivat viestimästä minulle. Juuri näin tapahtui. Tuotteet saattavat olla - ja varmasti ovatkin - yhä hyviä, toimivia ja miellyttävän tuntuisia - mutta mä en enää jaksanut pysyä perässä. Tuotteiden ääni katosi ja mä tipuin niiltä kuuluisilta kärryiltä. Liikaa sarjoja, liikaa tuotteita, liikaa päällekkäisyyttä, liikaa nimiä, liikaa tekstejä, liikaa hienoutta, liikaa YTIMESTÄ pois päin menoa. Ihan liikaa kaikkea, ja ne helmet ja klassikotkin katosivat runsauteen.
Imiö, jossa ihminen väsyy jonkin asian runsauteen, on tuttu monilta aloilta. Kun on liikaa valinnan varaa, ihminen uupuu - eikä lopulta valitse mitään. Ja hakeutuu lopulta helpompien valintojen äärelle.
Mä olen etääntynyt Lumenesta tosi paljon, enkä tiedä, tulenko koskaan enää kiinnostumaan sarjasta samaan tapaan kuin ennen Suurta Uudistusta.
Se on harmi, sillä Lumene on kuitenkin yhä suomalainen klassikkosarja ja osa meidän suurta kosmeettista perintöä - jos nyt näin voi sanoa. No, kyllä niin voi sanoa. Ei ole toista kotimaista kosmetiikkasarjaa, jolla olisi maassamme samanlainen asema ja historia.
Moni meistä on kasvanut Lumenen kanssa. Ehkä siksikin suhtaudumme siihen niin suojelevasti ja tunteella.
Muutos on elämää, muutos on hyvä. Kaikki muuttuu, ja niin kuuluukin. Kunpa Lumene vain ei muutoksessaan karkaisi liian kauas sydämestään ja alkuperäisistä arvoistaan. Niin, että me suomalaisetkin yhä tunnistaisimme "meidän Lumenen" - ja löytäisimme kimalluksen, moninaisten sarjojen ja englanninkielisten korulauseiden keskeltä sen hyödyn, mitä rehellinen, laadukas ihonhoito voi tarjota.
Mä tein varovaisen käden ojennuksen takaisin Lumenen suuntaan tämän vuoden alussa, ja ostin muutamia tuotteita pitkästä aikaa kokeiluun. Niistä lisää talven ja kevään aikana.
Oletteko löytäneet uudistuksista hyvää? Helmituotteista saa vinkata, olen itse niin pihalla Lumenen nykytuotevalikoimasta, että varmaan on mennyt potentiaalisia tähtituotteita ohi. :)
Lavera on lanseerannut uuden hoitosarjan aikuiselle iholle. Sarja on uusi, nimi vanha..!
Blogin pitkäaikaiset lukijat - ja kenties Laveran pitkäaikaiset käyttäjätkin, saattavat muistaa, että My Age on itse asiassa nykyisen Firming-linjan entinen nimi. Kun Firming-sarjan koostumus päivitettiin, nimikin päätettiin vaihtaa. Hyväksi havaittu, napakka My Age -nimi otettiin uudelleen käyttöön, kun Laveran "kypsimmän" ihon sarja uudistettiin. Kierrätys on hyvä juttu :) Miksei myös nimissä..!
Kirjoitin ensimmäisestä My Age -sarjasta kuukautta vaille tasan kymmenen vuotta sitten (!). Tuossa postauksessa kirjoitin, "En vielä täysin kuulu My Age -sarjan kohderyhmään". NYT kuulun :D
Olen saanut tuotteet töistä.
Firming-linjan tunnistaa violetista väristä
Muutama sana Laveran anti-age-ihonhoitolinjoista. Sarjoja on kaksi: kiinteyttävä ja juonteita silottava Firming (noin 30+ -vuotiaille) ja ravitseva ja pigmenttimuutoksia kirkastava My Age (noin 40+ -vuotiaille).
Erittäin täyteläinen, kuivalle iholle soveltuva My Age on kohdennettu hieman Firming-käyttäjiä vanhemmalle kohderyhmälle, sillä ihosta tulee iän myötä vuosi vuodelta kuivempi. Mikään ei kuitenkaan estä käyttämästä My Age -tuotteita kolmikymppisenä, eikä Firming-tuotteita kuusikymppisenä :) Ikärajoja ei ole, eivätkä tuotteiden ainesosat ole "yliaktivoivia" myöskään nuoremmalle iholle.
Jos huolesi ovat juonteet, valitse Firming. (Nyky-kosmetiikkakielessä 'kiinteyttävää' käytetää lähes synonyymina juonteita silottavan teknologian kanssa, sillä kumpikin liittyy kollageenin tuotannon lisäämiseen. Minun on muuten pitänyt tehdä postaus jo pelkästään tästä termistä, koska sen muuttunut käyttö on hieman häirinnyt minua..!)
Jos huolesi ovat pigmenttiläiskät ja ihon kuivuus, valitse My Age. Pigmenttiläiskiin tehoavat ainesosat ovat C-vitamiini- ja hedelmähappopitoinen hibiskusuute sekä oxyresveratrolia sisältävä silkkiäispuun uute.
My Age -sarjassa on neljä tuotetta: seerumi, silmän- ja huultenympärysvoide, päivävoide sekä yövoide. Ns. feature-ainesosia ovat keramidit ja hibiskuskukan uute, eli nämä ainesosat on valittu tuoda esiin sarjan markkinoinnissa ja pakkausteksteissä. Ne ovat myös aivan uusi ainesosia Laveran tuotteissa. Ne ovat kuitenkin vain pieni osa muuten loistavia, ravitsevia ainesosakokonaisuuksia.
Sarjan tähtituote on mielestäni ilman muuta seerumi! 😍 NYT on kuulkaa niin ravitseva seerumi kyseessä, että en toista vastaavaa tunne...! Lähdetään siis liikkeelle seerumin esittelystä.
MY AGE -SEERUMI
33,90€ / 30 ml
Seerumin nimi on saksaksi "öljyseerumi", joka johtaa harhaan ainakin meidän markkinoilla, joissa kuluttajat ovat tottuneet yhdistämään ilmaisun täysin öljymäiseen, vedettömään tuotteeseen. Laveran seerumi on kuitenkin emulsiomainen, mutta hyvin ravitseva ja öljypitoinen sellainen. Oikeampi nimitys tälle on voideseerumi.
Ja nyt kuulkaas kuivaihoiset, let me tell you: tässä on niin ravitseva ja kosteuttava seerumi, että en toista tiedä..! Minun iholleni tämä jättää jopa kosteutetumman ja tyytyväisemmän tunteen, kuin suuri osa päivävoiteen nimellä kulkevista tuotteista, muista seerumeista puhumattakaan.
Vaikka My Age -seerumin emulsiokoostumus on ohut, se on erittäin tehokkaasti ravitseva. Siinä yhdistyvät ravitsevan kasvoöljyn ja kosteuttavan kasvoseerumin parhaat puolet. Se imeytyy ihoon nopeammin ja paremmin kuin pelkkä öljy, ja on samalla huomattavasti pehmentävämpi ja kuivan ihon janoa sammuttavampi kuin vesipohjainen seerumi.
Seerumin hoitavassa koostumuksessa komeilevat soijaöljy, rapsiöljy, aprikoosinkiviöljy, kookosöljy, merikaalin öljy, oliiviöljy, keramidit, vernissapuun vaha, hibiskus-uute, kehäkukkauute, granaattiomenan siemenuute, silkkiäispuun uute ja kurkku-uute.
Öljyt ravitsevat ja pehmentävät ihoa, C-vitamiinipitoinen hibiskusuute sekä silkkiäispuun uute kirkastavat ihoa. Glyseroli ja kurkku-uute kosteuttavat ihoa. Kehäkukka rauhoittaa ja uudistaa, vernissapuun vaha ehkäisee kosteuden haihtumista. Granaattiomena tuo cocktailiin antioksidanttisen lisänsä. 👌
Oikeasti, jos ihosi on kuiva eikä tavallinen seerumi tunnu riittävän mihinkään, kokeile tätä! (Eikä tarvitse olla täyttänyt 40..! :D)
MY AGE -PÄIVÄVOIDE
29,90€ / 50 ml
Kuten olen todennut, luovuin viime vuonna "virallisesti" kuvitelmista, että iholleni enää riittäisivät kevyet ja raikkaat emulsiokoostumukset. (Ainakaan yksinään, joukkoon on sekoitettava öljyä.) Ihoni tuntuu parhaimmalta, kun hellin sitä täyteläisillä koostumuksilla, tai öljy-seerumisekoituksilla. Yksinkertaisesti: ihoni kaipaa öljyjä.
Siksi My Age -sarja sopii minulle jopa paremmin, kuin Firming. My Age -voiteiden öljy- ja rasvarikkaat koostumukset jättävät ihoni ah-niin-pehmeäksi...! Verrattuna Laveran edelliseen kuivan ja kypsän ihon tuotesarjaan, My Age -voiteet ovat silkkisempiä, eivätkä täyteläisyydestään huolimatta jätä ihoon rasvaista tunnetta.
My Age -päivävoide sisältää sheavoita, rapsiöljyä, vernissapuun vahaa, silkkiäispuun uutetta, kurkku-uutetta sekä tietysti sarjan signature-kaksikon, hibiskus-uutteen ja NP-keramidin.
Tietoisku teknisistä ainesosista kiinnostuneille: mikä tekee My Age -voiteista niin silkkisiä? Miksi ne eivät tunnu tahmeilta, vaikka niissä on paljon rasvoja?
My Age -voiteissa on käytetty muutamia tarkoin valittuja koostumusta "silkkiyttäviä" estereitä, yksi tehokas sellainen on isoamyl laurate. Tätä teknologiaa ei käytetty vielä Laveran vanhassa Karpalo-Argan-sarjassa, joka on My Agen edeltäjä.
MY AGE -YÖVOIDE
31,90€ / 50 ml
My Age -yövoide on ainesosiltaan vielä päivävoidettakin laadukkaampi. Tämä voide on sarjan ihonpehmentäjä numero yksi, eli jos sinulla on rutikuiva iho, tartu tähän purkkiin..! Voidetta voi luonnollisestikin käyttää myös päivällä.
Yövoide-buffet tarjoaa iholle rapsiöljyä, kookosöljyä, aprikoosinkiviöljyä, sheavoita, öljymerikaalin öljyä, vernissapuun vahaa, NP-keramidin, hibiskusuutetta, granaattiomenan siemenuutetta, kurkku-uutetta ja silkkiäispuun uutetta.
Vahat ovat muuten loistava ainesosa kuivan ihon tuotteissa. Niitä ei kannata käyttää paljon, koska ne voivat (odotetusti..!) tuoda vahamaisen fiiliksen koostumukseen, mutta juuri sopivasti käytettynä ne lisäävät voiteen okklusiivista kosteutustehoa. Vernissapuun vaha on hienostunut vaha-ainesosa, sitä käytetään myös mm. Mádaran kuivan ihon SOS Cica-voiteessa
MY AGE -SILMÄNYMPÄRYSVOIDE
31,90€ / 15 ml
Viimeisenä sarjan silmänympärysvoide, jota voi käyttää myös silottamaan huultenympärysten juonteita.
Olen pitkään kaivannut Laveralle ravitsevampaa silmänympärysvoidetta, ja nyt sellainen on viimein täällä. 🙏🏻 My Age -silmänympärysvoide ei sekään ole niin paksua, kuin olisi mun makuun saanut olla, mutta joka tapauksessa sen pehmentävä teho riittää nyt mun vaativille silmänympäryksille. Kyllä tämä on nyt selvästi mun lemppari Laveran silmänympärysvoiteista - vaikkakin kaikkein mieluiten laitan tämän alle vielä Firming-linjan ohuen ja erittäin ihanan tuntuisen, silkkisen silmänympärysvoiteen..!
Voiteessa on kimara sarjan muista tuotteista tuttuja ainesosia; rapsiöljyä, sheavoita, kookosöljyä, keramideja, granaattiomenaa, kurkku-uutetta sekä kirkastava hibiskus- & silkkiäispuu-duo.
My Age -tuotteet alkavat rantautua kivijalkamyymälöihin helmikuun aikana. Niitä on jo myynnissä muutamissa verkkokaupoissa, hinnat ovat Natural Goods Companylta.
P.S. Ainiin - unohdin kuvailla tuoksua..! Mitenkäs mä nyt näin tärkeän komponentin unohdin..! :D Lisätään se tänne: My Age -sarjan tuotteissa on mieto, aavistuksen puuterinen ja voisiko sanoa, aikuinen tuoksu.
En halua käyttää ilmaisua "mummomainen", koska se ei useimmissa herätä ihastuneita assosiaatioita, mutta rehellinen kun olen, tuoksu voisi olla makuuni ehkä heleämpi tai kukkaisempi. Tuoksu on kuitenkin tosi mieto, joten vaikka se ei olekaan suosikkini, se ei häiritse. Laveran tuoksujen maailmassa My Age -sarjan tuoksu on ehdottomasti ihan miedoimpia.
Mulla on niin ikävä Kreikkaan. Ja samalla ulkomaanmatkailu on kuollut mulle tällä hetkellä kokonaan, mahdollisuus ei käy edes mielessä. Mun mieli on luovuttanut.
Mietin usein, miten oudolta moni asia tuntuu sitten, kun pandemia jonain päivänä on ohi. Jo nyt sellaiset asiat, kuin näky elokuvassa rennosti kahvilan tiskillä toisiinsa nojailevista ihmisistä saa hätkähtämään. "Miten noi on noin lähellä toisiaan...?!" '
En osaa tällä hetkellä edes kuvitella, miltä tuntuu sitten, kun astun taas ulkomaan kamaralle. Vaikka korona-rokotukset ovat alkaneet, olosuhteet rentoon, hyvällä mielellä matkusteluun tuntuvat niin kaukaisilta, että en edes näe niitä tällä hetkellä. En, vaikka siristäisin silmiäni. Se aika tulee sitten joskus.
Kuitenkin, ajatukset Kreikasta tuovat minulle hyvää mieltä. Matkustelen sinne mielessäni. On ollut mielenkiintoista seurata mieleni elämää, ja miten Kreikka siellä esiintyy. Mihin paikkoihin mieleni vaeltaa eniten..?
Yllättäen, rakkaimpiini kuuluvat paikat kuten Paros, Ateena ja Skopelos, eivät ole nyt väreilleet mielessäni. Tai no, Ateena on tietyllä tapaa aina mielessäni, se on jo tullut yhdeksi kanssani. Ateena tuntuu kodilta, ja on ilman muuta minulle yksi sellainen.
Kun suljen silmäni, voin koska tahansa olla siellä; tehdä kävelyitä lempikortteleissani, avata oven lempiravintoloihini, kiivetä Areios Pagokselle. Tiedän, mitä kunkin kulman takaa löytyy, ja miltä ilma tuoksuu.
Tunnen Areios Pagoksen liukkaat kivet kenkieni alla ja sen sydänalassa tykyttävän tunteen, kun pääsen kaatumatta perille kukkulan laelle, ja näen Ateenan ympärilläni. Jos ikinä saatte mahdollisuuden viettää auringonlasku Ateenan Areios Pagoksella, tehkää se. Ja laittakaa hyvät kengät jalkaan - ja kulkekaa varovasti. ❤️
Kreikan paikat, joita ajattelen tällä hetkellä eniten, ovat:
Ios, Leros ja Kythnos.
(mulle tuli assosiaatio kirjaan Naiset, joita ajattelen öisin. "Kreikan saaret, joita ajattelen öisin".)
Vierailin täällä viimeksi huhtikuussa 2019, ja jäin saarelle jumiin pariksi päiväksi suunniteltua pidempään myrskyn takia. Nuo päivät saarella jättivät erityisen vahvan muistijäljen, ja lämpimän sellaisen.
Tunnelma Leroksella huhtikuussa on hyvin epäturistillinen, ja varmasti sekin vaikutti muistoihini. Ei sillä, että Leros on heinäkuussakaan Kreikan vilkkaimpia saaria, mutta kevään unelias tunnelma oli hyvin viehättävä ja raikas. Tietysti ilmakin - pari päivää tuuli ja satoi ihan olan takaa :)
Asuin rannalla pienessä Pantelin kylässä. Kylä on niin pieni että sen läpi kävelee 10 minuutissa. Vain kaksi hotellia oli auki, ja muutama taverna sekä yksi minimarket. Mutta siellä oli kaikki, mitä tarvitsin. Ja ystävällisiä ihmisiä.
Hotellihuoneeni parvekkeelta näin rannan ja meren. Ja läheisen kalatavernan sisäänkäynnin. :) Näkymä oli ihana ja rauhoittava.
Hotellissa oli lisäkseni vain yksi ainoa vieras, ja välillä tuntui, kuin olisimme koko saaren ainoat turistit. Tietyllä tapaa oli myös yksinäinen olo, koska niin monet palvelutkin olivat kiinni. Mutta aina kun katsoin parvekkeelta ulos, näin merkkejä elämästä. Joku käveli ohi. Tavernaan meni asiakkaita. Pihalla työmiehet maalasivat hotellin ikkunoiden karmeja.
Siinä oli jotain mystisen viehättävää kaiken hiljaisuuden keskellä.
Kaipaan tuonne rannalle. Se oli oma pieni elämän saareke muutaman tuulisen huhtikuisen päivän. Sinne muodostui pieni tuttujen ihmisten piiri. Kalatavernan Apostolis-isäntä. Hotellin rantabaarin naiset. Aina rannalla vastaan kävelevät papat.
Nyt kun en pääse Kreikkaan, ajattelen Lerosta ja Pantelin kylää usein. Ajattelen, että Leros olisi ensimmäisten saarten joukossa, jossa vierailisin, jos nyt pääsisin Kreikkaan. Olen käynyt saarella vain kahdesti, ja viettänyt siellä yhteensä alle viikon. Silti meille ehti syntyä vahva side.
Minulle on muodostunut jonkinasteinen "pakkomielle" päästä erääseen hotelliin Ioksella. Sen nimi on Liostasi, ja sillä on viisi tähteä. Siis jotain ihan muuta, kuin Leroksen sympaattinen ja yksinkertainen rantahotellini.
Olen käynyt Ioksella kerran, ja silloin neuvottelin 35€ maksavan huoneeni halvemmaksi. Matkabudjettini salli maksimissaan 30€ majoituksen. Olen tehnyt valtaosan Kreikan reissuistani minibudjetilla, ja olen siitä tosi onnellinen. Juuri minibudjetti antoi minulle mahdollisuuden tehdä maahan niin pitkiä, monen viikon (jopa parin kuukauden) reissuja, ja moni domatia-tyyppinen majapaikka tutustutti minut omistajiinsa ja paikallisiin. Olen saanut Kreikan saarilta ystäviä vain kiitos yksinkertaisten majapaikkojeni.
Erityisesti Santorinilla koin kuitenkin jotain muuta - näköalamajoituksen hurman. Santorinilla kokemani maisemaluksus jätti minuun lähtemättömän nälän tämän tyyppisen majoituksen suhteen. Yhtäkkiä tajusin, että pelkkä maisema voi olla jotain, josta voisin olla valmis maksamaan. Se, että herätessäni voin avata ikkunan, ja nähdä edessäni meren, auringonnousun ja -laskun.
Ioksella vieraillessani sain paikallisilta vinkin. Jos etsin saaren parasta hotellia with a view, se olisi tämä: Liostasi. Kuljin pari kertaa paikan ohi ja totesin, etten uskalla mennä edes sisään aulaan. Hotelli vaikutti olevan niin posh.
Katsoin hotellista kuvia netissä ja huokailin. Voi, kun pääsisin joskus tällaiseen paikkaan..!
Ios on kesäisin "diskohelvetti", mutta syyskuussa saari on kuin toinen. Ihastuin Ioksen syksyiseen off-season- tunnelmaan, ja Choraan, joka on yksi kuvauksellisimpia Kykladeilla. Heti lähtiessäni tiesin, että palaan. Ja tiesin, että kun palaan, haluan kokea Ioksen toisella tavalla: haluan yöpyä edes yhden yön Liostasissa ja herätä siihen maisemaan, juoda aamukahviani uima-altaan reunalla meren ja vuorten panoraamaa ihaillen.
Liostasi ei ole mikään törkykallis paikka, mutta tuohon aikaan minulla ei ollut siihen varaa. Nyt olisi.
Minulla ja Liostasilla on treffit, kun seuraavan kerran menen Kreikkaan. Se on päätetty.
Yksi Kreikan vähiten tunnettuja saaria ulkomaisten turistien keskuudessa, Kythnos on rauhallinen ja vaatimaton.
Täällä koin hieman samaa sympaattista "ranta-universumi"-henkeä kuin Leroksella, tosin Kythnoksen satamakylä Merihas on paljon Pantelia isompi ja voisiko sanoa vilkkaampi - mikä tosin ei tarkoita paljon, kun puhutaan Kythnoksesta.
Saarella asuu 1456 ihmistä ja Merihasissa noin 370. Eloisuutta kylään tuo laivaliikenne. Jos muuaalla saarella asuvilla ei muuten olisikaan asiaa Merihasiin, tänne tullaan vähintään, jos haluaa pois saarelta tai palata takaisin :)
Kythnos on todellakin tunnelmaltaan vaatimattomimpia saaria joilla olen Kreikassa vieraillut, ja juuri se teki vaikutuksen. Täällä ei ole mitään, mitä muilla Kreikan saarilla ei olisi. Ei charter-lomakyliä, ei luksusta, ei kimaltavaa yöelämää, ei Kreikan upeimpia rantoja, ei historian kirjoista tuttuja antiikin nähtävyyksiä.
Täällä on vain kreikkalainen, tavallisella tavalla kaunis saari jossa on kourallinen viehättäviä kyliä. Joiden elämä ei pyöri turismin ympärillä.
Rehellisyyden nimissä, huhtikuinen Kythnos oli kuitenkin vähän liian hiljainen jopa minulle, joka viihdyn Kreikassa sesonkien ulkopuolella. Suurin osa palveluista oli kiinni, ja esimerkiksi pääkylä-Chorassa oli mahdoton saada muuta ruokaa kuin pähkinöitä snack-baarissa. (Olisi siellä ollut voileipiä mutta jätin väliin :))
Haluaisin palata Kythnokselle esimerkiksi kesäkuussa, kun sesonki on jo alkanut, mutta on yhä leppoisampaa kuin heinä-elokuussa. Ulkomaiset turistit tänne harvoin eksyvät, mutta Kythnos on suosittu kohde kreikkalaisten keskuudessa, kiitos manner-Kreikkaa lähellä olevan sijaintinsa.
Haaveiletteko te tällä hetkellä jostain matkakohteista? Minne matkustaisitte juuri nyt, jos saisitte matkustaa minne vain?
