Nyt tulee turhakepostaus, jolla ei ole muuta pointtia kuin ihmetellä laitetta, jonka ensimmäinen ja ainoa latauskerta on kestänyt jo neljä vuotta.
Mutta tää on niin hullua, että pitää saada jakaa :D
Foreo Luna, muutaman vuoden takainen hittituote, on elektroninen kasvoharja. Ehkä monelle teistäkin tuttu.
Minäkin sain sellaisen testiin neljä vuotta sitten Eleven-verkkokaupalta.
Harjan pienet silikoninystyset värähtelevät jopa 8000 kertaa minuutissa ja syväpuhdistavat ihon ja huokoset. Vekottimen käytön jälkeen iho tuntuu supersileältä, kuin se olisi juuri kuorittu. Foreo Luna on kuitenkin (näin sanotaan) niin hellävarainen, että sitä voi käyttää päivittäin. Päivittäiseen puhdistukseen se on luotukin.
Tämän tyyppisistä puhdistuslaitteista hyötyy etenkin epäpuhdas iho. Normaalilla, ongelmattomalla iholla käytön mielekkyys jäänee (mun mielestä) lähinnä sensoriseksi elämykseksi.
Itselläni ainakin oli Foreon kanssa juuri näin. En millään lailla koukuttunut sen käyttöön tai kokenut, että saisin sen säännöllisestä käytöstä (päivittäisestä puhumattakaan) mitään iholla näkyvää tai tuntuvaa hyötyä. Siis mitään sellaista, mitä kuorintatuote ei jo tuo.
Foreo Luna surisee kivasti iholla ja jättää sen sileäksi. That's it.
Käytin tuotetta aluksi pari kertaa viikossa, sitten kerran viikossa, sitten pari kertaa kuussa ja nykyään muistan sen ehkä kerran kuussa tai kahdessa.
Joka kerta kun otan vekottimen esiin, odotan, että NYT se varmaan viimeistään on lakannut toimimasta ja täytyy ladata. Mutta ei. Foreo Luna herää aina vain henkiin ja tervehtii tutulla surinalla. Aina yhtä pirtsakkana ja elinvoimaisena.
Ensimmäisestä ja ainoasta latauksesta on nyt runsaat neljä vuotta.
Uskomatonta.
Laitteen akun kyllä kerrotaan kestävän todella pitkään; jopa 5 kuukautta aamuin illoin käytettynä.
Minä en varmaankaan ole käyttänyt laitetta neljän vuoden aikana 300 kertaa, mutta en siltikään odottaisi, että minkään sähkölaitteen akku kestää purkautumatta näin pitkään.
Joku sähkötekniikkaan perehtynyt tyyppi kenties naurahtaa nyt. Minulle tämä on ollut aika ihmeellistä. 😁
By the way, onko joku teistä jäänyt Foreon vakkarikäyttäjäksi? Oletteko saaneet Foreosta tai muista elektronisista kasvoharjoista selvää hyötyä ihollenne?
Foreo Luna tanssii 😊
Luukun 14 matkamuisto vie Tammisaareen.
Teimme yhden kesän viimeisistä purjehduksista Tammisaaresta käsin. Elettiin elokuun lopun kauneimpia ja lämpimimpiä päiviä ja saavuin kaupunkiin myöhään illalla. Kalastaja oli minua vastassa junalla ja kävelimme hämärän ja lähes trooppisen lämpimän kaupungin läpi hiljaisia katuja vierassatamaan.
Valo ja tunnelma oli maagisen kaunis. Oli rauhallista ja meri oli peilityyni. Ilmassa oli sellaista lämpöä ja pehmeää utua, jota harvoin kohtaa Suomen leveysasteilla.
Kävellessämme satamaa kohti ja sydämeni pamppaillessa ympäröivälle kauneudelle, päätin kerrankin vastustaa haluani ikuistaa kokemukseni kameraan tai kännykkään. "Nyt nautin tästä hetkestä vain silmilläni ja muilla aisteillani", päätin.
Ken tuntee minut, tietää, että kauniin näkymän kuvaamatta jättäminen on minulle lähes tuskallista.
Onnistuin kuitenkin, ja katson tälläkin hetkellä mieleni valokennolla kuvaa sinivioletin ja vaaleanpunaisen sävyillä värjäytyneestä taivaasta, jota vasten Tammisaaren sataman rakennusten, veneiden ja mastojen siluetit piirtyvät, samalla kun ne kuvastuvat veden peilityyneen pintaan.
Oli pakahduttavan kaunista. Lämmin ja kostea hämärä sai tuntumaan, kuin olisin eteläisen Suomen sijaan Välimeren yössä. Vain sirkkojen siritys puuttui.
Seuraavana aamuna heräsin pehmeän usvan laveeraamaan maisemaan.
Herään aina tosi aikaisin, ja sinäkin aamuna kaikki ympäröivissä veneissä vielä nukkuivat. Myös meidän kajuutassa.
Istuin pitkään kannella ja katselin, kuinka usva pikkuhiljaa suli pois, vapauttaen vaipastaan ympäröivän maiseman terävämmät ääriviivat ja kirkkaammat värit. Oli yhä valtavan lämmin.
(Tällä kertaa annoin itselleni luvan ottaa myös muutaman kuvan. ❤️)
Se ilta ja aamu Tammisaaressa olivat kesän kauneimpia.
Yritän nyt kerrankin pitää joulukalenteriluukun hieman kevyempänä, kun kaikkiin tuntuu tulevan lopulta enemmän tekstiä kuin kaavailen...
Muistot vievät niin mukanaan, että sanat vain pulppuavat..!
Tammisaaren päivissä oli lämpöä monella tasolla, ja vaalin niitä mielessäni. Minulla oli työviikko vielä kesken, joten vietimme muutaman päivän satamassa ennen merelle lähtöä.
Kävimme aamu-uinnilla sataman uimalaiturilla. Pelasimme petankkia rantapuiston nurmella. Paistoimme kalastajan onkimia ahvenia ja mutristelimme niiden mutaiselle maulle, ihan rantavedestä kun ne ongittiin. Söimme silti, olihan ne itse ongittu.
Kävelimme vanhan kaupungin postikorttimaisilla kujilla.
Olen käynyt Tammisaaressa vain kerran aiemmin elämässäni. Jo silloin tuli tunne, että täällä voisi vaikka asua.
Se tunne ei nyt ainakaan hälventynyt.
Harmi, kun on vain yksi elämä.
Kaikkialla ei voi asua, mutta onneksi monissa paikoissa voi vierailla, ja palata aina uudestaan.
Luukussa 13 yövytään jään keskellä lumesta rakennetussa hotellissa Rovaniemellä.
Toisin kuin toinen viime talvena kokemani Lapin elämyskohde Kakslauttanen, joka alitti odotukset, Rovaniemen Arctic Snow Hotel ylitti ne iloisesti. 👏
Tämä oli upea paikka, jossa kaikki yksityiskohdat ja palvelun koko ketju tuki uniikkia matkailuelämystä.
En ole varma, käyttäisinkö vierailustani nimitystä "luksusmatka", tai kuuluuko Arctic Snow Hotel ylipäänsä Lapin varsinaisiin luksuskohteisiin, sillä yhden yön normaalihinta lumihotellin perushuoneessa ei lopulta ole (tai ollut ennen pandemiaa) paljon kalliimpi, kuin yö Helsingin hienommissa hotelleissa.
Joka tapauksessa, kokonaisuutena Arctic Snow Hotel -vierailu oli ehdottomasti vuoden eniten luksus kokemus. ✨
Alkuperäisen, yksityiskohtaisen kirjoitukseni lumihotellista löydät täältä. :)
Arctic Snow Hotel sijaitsee Sinetän kylässä 20 km päässä Rovaniemen keskustasta.
Hotelli on rakennettu kokonaan lumesta ja se rakennetaan joka vuosi uudestaan.
Tänä talvena lumihotelli on auki 15.12.-31.3. Linnaa voi käydä ihailemassa myös päiväretkellä vierailijana, ja tätä kyllä ehdottomasti suosittelen, jos olet lomailemassa talviaikaan Rovaniemen alueella. Hotellialueella on myös lasi-iglumajoitusta, joka on avoinna syyskuusta maaliskuun loppuun.
Häkellyttävän upeiden sviittien, lumikappelin ja jääbaarin ohella hotellin ikimuistoisimman elämyksen tarjoaa jääravintola.
Illallinen jääravintolassa maksaa 60€. Kolmen ruokalajin menu on laadultaan yksinkertaista mutta erittäin maukasta kotiruokaa, josta ei toki tavallisessa ravintolassa maksaisi tällaista hintaa, mutta täällä maksetaankin puitteista; elämyksestä ravintolasalissa, joka on tuoleja myöten rakennettu kokonaan lumesta ja jäästä.
Ihan mieletön!
Tämä illallinen kyllä jää mieleen. Henki huuruaa ja pukeutumiskoodi on mekon sijaan tyyppiä pilkkihaalari :D
Ravintolaelämyksen voi nauttia myös ilman majoitusta, Arctic Snow Hotel järjestää jääravintola-illallispaketteja kuljetuksineen Rovaniemen keskustasta.
Hotellin hulppeat sviitit olivat tämän vuoden helmikuussa täysin budjettini ulkopuolella, mutta "kiitos" koronan, sviittiin voi tulevana sesonkina majoittua halvemmalla kuin normaalisti perushuoneeseen. (Hotels.comin hinta kahdelle hengelle helmikuussa 2021 on 261€).
Nyt tulee paljastus 😁 En siis suinkaan nukkunut yötäni joulukalenterin luukun kuvassa näkyvässä upeassa huoneessa, joka on sviitti. Oma huoneeni näytti tältä:
Tämä 9 neliömetrin hyvin simppeli perushuone maksaa normaalisti yksin majoittuvalle 280€.
Nyt samalla hinnalla voi yöpyä täällä:
Pitäisiköhän tehdä uusi reissu tänä talvena.... 😍
Hotellilla voi myös kokea lumisaunaelämyksen.
Lumisaunassa saa kunnon rehelliset löylyt. Saunoja rakennetaan kauden alussa x määrä, jotka riittävät hotellivieraiden tarpeeseen koko talvikaudeksi.
Yksi lumisauna kestää kymmeniä saunomiskertoja ennenkuin se sulaa saunakelvottomaksi. En muista tarkkaa lukua, mutta saunaa voi käyttää yllättävän pitkään. Kun yksi sauna on "käytetty loppuun", otetaan käyttöön uusi.
Nyt kun mietin, niin tällainen lumihotelli/sauna/ravintola-bisneshän on itse asiassa mitä parhaiten ajan hengen mukaista zero waste -matkailua.
Ihan jätteetöntä lumimatkailukaan ei tietenkään ole, mutta periaate on todellakin kestävän kehityksen mukainen; hyödynnetään luonnon tarjoamaa materiaalia majoitus- ja ohjelmapalvelukäyttöön, kun sitä on saatavilla. Koska linnat, hotellihuoneet, saunat ja ravintolasalit rakennetaan joka vuosi uudestaan, toiminnalla on myös toistuvasti työllistävä vaikutus.
Minä muuten tunnustettavasti valitsin vähemmän zero waste -henkisen iltaohjelman, nimittäin ulkoilmaporealtaan....
Entä miten uni maittoi jäähotellin miinusasteissa? Hotellissa on tasainen -5 asteen lämpötila.
Nukuin oikein hyvin. :) Paksu makuupussi ja jäävuodetta peittävä talja pitivät olon mukavan lämpimänä. Olen myös retkeilevänä ihmisenä tottunut nukkumaan viileässä(kin) ulkoilmassa, joten viileä ilma ei sinällään vaikuta nukahtamiseeni. Toki lumilinnan puitteet itsessään tekivät yöpymisestä uniikin ja ikimuistoisen.
Niitä vieraita varten, joille extreme-yö jäähuoneessa muodostuu liian jännittäväksi kokemukseksi, hotellissa on konttiin rakennettu "paniikkihuone", jonka lämmitettyyn tilaan ja kerrossänkyihin voi tulla nukkumaan jos uni jäähuoneessa ei ota tullakseen - tai alkaa pelottaa. Sitäkin käy joskus.
