Kreikasta välillä kosmetiikka-aiheisiin..! ☺️

Cattier on niitä luonnonkosmetiikan sarjoja, jotka noudattavat itsellenikin tällä hetkellä niin ajankohtaista hitaan flow'n periaatetta; sarjan uusiutumistempo on äärimmäisen rauhallinen ja samat tuotteet pysyvät valikoimassa vuodesta toiseen, tehden sarjasta luotettavan ja jollain tapaa miellyttävän turvallisen. Cattier ei "hermostuta", jos saatte kiinni siitä mitä tarkoitan :) Jo sarjan vaalea värimaailma rauhoittaa.

Disclaimer: olen töissä Cattierin maahantuojalla.

Koska Cattierin valikoimassa tapahtuu päivityksiä niin harvoin, pääsen myöskin kirjoittamaan sarjasta aika harvoin. Nyt siihen on kuitenkin jälleen mukava tilaisuus, kun Cattier on uudistanut legendaarisen savinaamio-sarjansa ja lanseerannut sarjaan kaksi uutta naamiota.

Syksymmällä on luvassa muutakin uutta, siitä lisää sitten kun on sen aika :)

Uudet savinaamiopakkaukset näyttävät tältä! Ihanan raikkaita ja voisiko sanoa nuorekkaampia ja modernimpia kuin aiemmat. :)

Savi on Cattierille se juttu, savesta on koko sarja saanut alkunsa yli 50 vuotta sitten. Sarjan perustaja Pierre Cattier on pioneerihahmoja kosmeettisen saven kaupallistamisessa; hän aloitti 1960-luvulla savikosmetiikkatuotteiden myynnin suoraan kuluttajille, kun aiemmin savea käytettiin lähinnä kylpylöissä ja hoitoloissa.

Eri savilaatuihin pohjautuvat hoitotuotteet ovat tänäkin päivänä Cattierin sydän, ja savea käytetään naamioiden lisäksi myös sarjan kasvovoiteissa, -seerumeissa ja hiustenhoitotuotteissa. Vasta Cattierin myötä olen minäkin perehtynyt saven kosmeettisiin ominaisuuksiin syvemmin; ennen Cattieria savi oli minulle vain syväpuhdistava, iholta likaa ja talia imevä aine, kun Cattierin myötä opin, että savessa on myös valtavasti muita hyödyllisiä vaikutuksia liittyen ihon kosteuttamiseen, rauhoittamiseen, uudistamiseen ja kirkastamiseen.

Mutimasking - sekä iho (että some... 😝)-ystävällinen hoitorutiini. :)

Valikoima on myös täydentynyt kahdella ihkauudella naamiolla: virkistävällä ja heleyttävällä Purple Clay Maskilla ja mikropuhdistavalla, detox-vaikutteisella Black Clay Maskilla.

PURPLE CLAY MASK

Violettia savea ja maitohappoa sisältävä Purple Clay Mask tuo ensimmäistä kertaa hedelmähapot osaksi Cattierin savinaamioperhettä. Saven violetti väri tulee mineraaleista; inci-nimi on valkoisena savena paremmin tunnettu 'kaolin', mutta kaoliinia on myös monen muun värisenä kuin valkoisena. Erilaiset yhdistelmät mineraaleja tuovat saveen uniikkeja vaikutuksia ja persoonallisen värin :)

Väsyneelle ja samealle iholle kehitetyssä Purple Clay -naamiossa on ihoa kevyesti kuorivaa ja kirkastavaa maitohappoa, ravitsevaa auringonkukansiemenöljyä, kosteuttavaa aloe veraa sekä persikan, omenan ja vadelman vitamiinipitoisia uutteita. ⁠Violetti savi  imee ihosta epäpuhtauksia ja remineralisoi ihoa.⁠

BLACK CLAY MASK

Ihoa mikropuhdistava Black Clay Mask sisältää puolestaan mustaa kaoliinia. Mustan kaoliinin runsas rikkipitoisuus tekee siitä erityisen hyvän savilaadun epäpuhtaalle iholle. Tämä savityyppi on myös detox-vaikutteinen eli kykenee imemään ihosta erittäin hienojakoista mikrotason likaa kuten ilmansaasteita, mikä tekee siitä erinomaisen hoitonaamion myös kaupunki-ilmastolle altistuvalle iholle.

Black Clay -naamio sisältää lisäksi meriperäistä lähdevettä, jonka rikas mineraalipitoisuus auttaa tasapainottamaan ihoa.

Valikoiman vanhat tutut Green Clay Mask, ikoninen Pink Clay Mask sekä White Clay Scrub -savikuorinta pysyvät pääosin ennallaan, mutta koostumuksiin on tehty pieniä hienosäätöjä. Esimerkiksi piparminttuöljy on jätetty pois herkän ihon Pink Clay -naamiosta sekä savikuorinnasta. Myös laventeli on saanut jättää White Clay Scrub -koostumuksen.

Kuivan ihon Yellow Clay Mask jää pois valikoimasta.

Tuoksuista (tajusin, kiitos kommenteissa esitetyn kysymyksen, että unohdin mainita tuoksut); kaikki Cattierin savinaamiot sekä kuorinta ovat hajustettuja. Tuoksut ovat minusta todella miellyttäviä ja vaihtelevat elegantin pehmeästä kukkaisuudesta (Purple Clay Mask) rosmariinin ja mintun raikkaan aromaattiseen tuoksuun (Green Clay Mask).

CATTIERIN SAVINAAMIOT PÄHKINÄNKUORESSA

Mikä naamio millaiselle iholle?

📍Kuiva ja herkkä iho (myös kaikki ihotyypit) - PINK CLAY MASK. Cattierin suosituin naamio sisältää ärtynyttä ihoa rauhoittavan yhdistelmän vaaleanpunaista savea, pellavansiemenuutetta ja aloe veraa.

📍Rasvoittuva ja epäpuhdas iho - GREEN CLAY MASK. Illiittiä ja montmorilloniittia sisältävä vihreä savinaamio syväpuhdistaa rasvoittuvaa ja epäpuhtauksiin taipuvaista ihoa. Illiitti on kaikkein tehokkaimmin rasvaa imevä savilaatu. (Ei sovellu kuivalle iholle!)

📍Samea, väsynyt ja ikääntynyt iho - PURPLE CLAY MASK. Violettia savea ja AHA-happoja sisältävä naamio on anti-age-vaikutteinen; se uudistaa, virkistää ja kirkastaa ihoa. Koostumus sopii kuitenkin myös parikymppisellekin iholle, ei siis tarvitse olla ikääntynyt voidakseen käyttää tätä. :)

📍Tukkoinen, epäpuhdas ja kaupunki-ilmastolle altistuva iho - BLACK CLAY MASK. Tämä naamio ei sisällä illiittiä, eli se on vähemmän kuivattava kuin Green Clay Mask.

Uudet naamiot ovat nyt kaupoissa :)

Cattierin naamioilla voi sanoa olevan jäätävän hyvä hinta-laatu-suhde; tuubissa on tavaraa 100 ml ja hintaa vain 9,50€. Juuri nyt Cattierin tuotteet ovat myös -30% tarjouksessa Natural Goods Companyn Hyvät Päivät -kampanjassa, eli naamiolle jää hintaa 6,65€. NGC heittää kahden Cattier-tuotteen ostajalle vielä kaupan päälliseksi Yellow Clay -naamion.

Voisin varauksetta suositella vähintään Pink Clay -naamiota ja White Clay Scrub -kasvokuorintaa kaikille 😍 Pink Clay Mask kuuluu niihin tuotteisiin, joista olen urani aikana kuullut eniten spontaaneja hehkutuksia niin asiakkailta kuin ammattilaisilta - mm. eräs Ruohonjuuren miespuolinen myyjä puhkesi kerran ylistämään naamiota minulle ollessani Ruohiksessa työkeikalla ihan toisen brändin nimissä..! 😄

Oletko sinä kokeillut Cattierin savinaamioita? 

Jäin sitten Gythioon. :)

Olen tosi iloinen, että jäin.

Gythio on noin 5000 ihmisen pikkukaupunki Peloponnesoksella, Manin niemimaan koillisosassa. Jos joku teistä on käynyt Symillä, voitte yllä olevaa kuvaa katsoessa varmasti jakaa kokemukseni: Gythion värikäs, neoklassinen arkkitehtuuri ja kukkuloita halaava sijainti melkein toistensa päällä seisovine taloineen tuo vahvasti mieleen Symin. Gythio on kuin "rouheampi", vähemmän maalattu ja kiillotettu Symi.

Ihana..!

Turistillisesti Gythio tuskin sanoo monellekaan Kreikan peruskävijälle mitään, eikä Manin alueelle ylipäänsä tehdä pakettimatkoja. Omatoimireissaajalle suosittelisin Gythio'ta mitä lämpimimmin! Kuten koko Manin aluetta. Täällä on aivan upeita rantoja ja tunnelmallisia kyliä, vailla massaturismikohteiden lieveilmiöitä övereine matkamuistomyymälöineen ja hyökkäävine ravintoloiden sisäänheittäjineen. Gythio on Manin suurin asutuskeskus ja ainoa kaupunki. Jos olet suuntaamassa Maniin, pysähdy ehdottomasti Gythiossa!

Gythion kukkulainen ja merellinen sijainti tekee siitä mielenkiintoisen ja maisemiltaan palkitsevan kaupungin kävellä. Suuret korkeuserot tuovat kiinnostavia vinkkeleitä kaupungin kaduille ja meren ylle.

Mitään "San Franciscoa" koko kaupunki ei sentään ole, mutta kyllä täällä halutessaan voi kävellä oikein hyvää porras- tai ylämäkitreeniä kaupungin ylemmissä osissa :)

Kuten todettua, tällä matkalla en kaipaa mitään valtavan virikkeellisiä ja vilkkaita kohteita, vaan rauhaa ja rentoutumista. Gythiossa on aidon kreikkalaisen kaupungin tunnelmaa, mutta se on sen verran pieni ja kompakti, että kaupungin saa nopeasti haltuun eikä tule "...sekin kortteli ja kaupunginosa pitää vielä nähdä..!" -ähkyä. Luulen, että kolme päivää riittää täällä oikein hyvin.

Keskiviikkona lähden Kytheralle :) Se tulee olemaan Kreikan saareni numero 50! Tai tarkemmin sanottuna Kreikan saarikunta numero 50. Olen vieraillut yli 50 saarella, jos muihin saariin kuuluvat saaret kuten Telendos Kalymnoksella, Delos Mykonoksella ja Thirasia Santorinilla lasketaan.

Satamat..! ❤️

Tiedättekös muuten, mikä erittäin trendikäs kosmetiikan raaka-aine tässä kuvassa komeilee? :)

Sehän on ystävämme kaktusviikuna eli viikunaopuntia..! 😍 Esimerkiksi Whamisan Cactus Bouncy Serum on 99-prosenttisesti kaktusviikunauutetta. Viikunaopuntialla on kosmetiikassa paljon samoja ominaisuuksia kuin aloe veralla, mutta se on vielä paljon aloe veraa antioksdanttisempi ja sisältää vielä enemmän mikroravinteita kuten aminohappoja, vitamiineja ja mineraaleja.

Kaktusviikunaa on joka puolella Manin alueella. Paikalliset eivät vielä ole alkaneet pullottaa sitä kosmetiikkaan, mutta joistain ravintoloista voisin kuulema löytää kaktusviikunajälkkäriä. :)

Mun ihana hotelli Gythiossa ansaitsee ihan oman esittelynsä. ❤️ Tämä näyttävä rakennus tarttui silmiini jo lauantain läpikulkumatkalla, se erottuu kaupunkikuvassa moderniudellaan. (Hotellin voi bongata kahdestakin tämän postauksen kaupunkikuvasta - se todella erottuu.) Se on myös keskustan ainoa hotelli kera kattoterassin - ja saanen sanoa, että täältä on paras näköala kaupungin ylle..!

Nyt mun pää painuu tyynyyn... Kalinichta. 

Olen jälleen Kreikassa kahden vuoden odotuksen jälkeen.

Olen tosi onnellinen.

Tähän kuvaan tiivistyy ensimmäisen päivän tunnelma:

Kuinka olenkaan odottanut sitä, että saa taas syödä maailman parasta ruokaa varpaat rantahiekassa, turkoosin meren äärellä.

❤️❤️❤️

Tässä lyhyt kertomus matkani ensimmäisistä päivistä.

Saavuin Ateenaan perjantai-iltana ja kentällä tuli heti itku. Räkä valui konkreettisesti maskin alla.

Ostin (eurolla halventuneen..!) junalipun ja pian istuin tutussa suburban-junassa matkalla ystäväni Mariannan ja hänen miehensä luokse. Sydän oli pakahtua tavatessani rakkaat ystävät kahden vuoden jälkeen. 😭 Miten ihanaa on saada halata ja olla normaalisti...! (Meillä kaikilla on tuplarokotukset.)

Mariannalla ja Vassiliksella oli viikonlopuksi hauskaa ohjelmaa: he veisivät minut yllätyskohteeseen, joka kuuluu Mariannan suosikkipaikkoihin Kreikassa - ja jossa en ole käynyt aiemmin. Mahtavaa...!

Lähdimme matkaan Ateenasta lauantaiaamuna lämpöasteiden hipoessa 28:aa jo aamuyhdeksältä. Matka suuntasi etelään Peloponnesoksen niemimaalle, ja yritin mielessäni arvuutella kohdetta. Sen täytyi olla rannikolla, siitä olin varma, sillä Marianna rakastaa uimista enkä voinut kuvitella ystäväni lempipaikkaa ilman merta ja mahdollisuutta pulahtaa mereen...

Puolen päivän aikaan autossa alkoi tuntua siltä, kuin joku olisi laittanut valtavan lämpöföönin päälle. Auton lämpömittari kertoi ulkolämpötilaksi 37.... Syyskuu on Kreikassa yhä erittäin lämmin, mutta 37 on poikkeuksellista.

Gythion kaupunkiin (kuvassa) saapuessamme sain kuulla, että olimme jo lähellä kohdetta. Marianna sanoi, että voisin harkita Gythioon jäämistä sunnuntaina ystävieni palatessa Ateenaan, sillä Gythiosta kulkee laiva Kythiran saarelle. Kythira on saari, jolla en ole vielä käynyt, ja jokaisella Kreikan reissulla olisi aina kiva käydä jollain uudella saarella. :)

Pidimme lounas- ja uimatauon Skutarin kylässä perinteisessä kalatavernassa. Olin sanonut Mariannalle, että haluaisin syödä niin lähellä merta kuin mahdollista, ja tämän lähemmäs on vaikea päästä....

Kaikki oli aivan täydellistä. Ajattelin, että voisin jäädä lomalle jo tähän. Hyvää ruokaa, pehmeä lämmin hiekka jalkojen alla, lämmin aurinko iholla ja turkoosi meri muutaman metrin päässä.... Tunsin sanoinkuvaamatonta onnea ja levollisuutta. Huojentuneisuutta, jopa.... Kaikki tuntui taas niin... normaalilta.

Sain kuulla, että itse asiassa olimme jo perillä. Kohteemme oli Manin niemimaa, vuoristoisesta ja karun kauniista luonnostaan sekä omintakeisesta väestöstään tunnettu alue Lakonian maakunnassa. Olen kuullut Manista paljon vuosien varrella ja halunnut pitkään vierailla täällä. Ja nyt olin täällä..! 😍

Lounaan jälkeen matka jatkui Limenin rantakylään. Limeni olisi ollut matkamme yöpymiskohde, jos siellä vain olisi ollut vapaita huoneita. Pikkuinen ja viime vuosina valtavan trendikkääksi kohonnut Limeni oli kuitenkin täyteen varattu, ja majoituimme sen yläpuolella sijaitsevassa Areopolin vuoristokylässä.

Mani on mielenkiintoinen paikka. Sen asukkaita pidetään erikoisina ja sosiaalisesti jopa "vihamielisinä", koska alueen karut olosuhteet ovat kasvattaneet manilaisista kovaluontoisia ja karkeita. Turismi ei ole ollut alueelle millään lailla merkittävä elinkeino, täällä on eletty sitrushedelmien ja oliivien viljelyllä, oliiviöljyn tuotannolla ja kalastuksella.

Vasta ihan viime vuosina Mani on alkanut nousta trendikkääksi kohteeksi. Kreikkalaisten ohella alueella käy paljon saksalaisia ja ranskalaisia. Pakettiturismia täällä ei kuitenkaan ole, vaan Maniin saapuvat matkailijat ovat omatoimireissaajia.

Marianna kertoi, että kolme vuotta sitten Limenissä oli vain muutama hotelli ja kaksi tavernaa. Nyt pieni rantakatu on täynnään putiikkihotelleja ja elegantteja ravintoloita.

Mielessäni kävi, olisiko pandemia vaikuttanut Kreikassakin pienten ja vähemmän tunnettujen kohteiden buumiin ja kaupallistumiseen..? Näinhän on tapahtunut (hyvin positiivisessa mielessä talouden kannalta) myös Suomessa, suomalaisten hakiessa koronan aikana uusia lomaelämyksiä kotimaasta.

Marianna vaikutti olevan hieman apea ja pettynyt lempikylänsä upgreidaukseen. Saatoin ymmärtää häntä, harvoin ilahdumme, kun jokin vanha ja tuttu muuttuu. Itselläni kun ei ole kokemusta menneen ajan Manista, saatoin kuitenkin nauttia Limenin tunnelmasta täysin siemauksin...! ❤️

Tänään minun pitäisi päättää, jäänkö Manin alueelle vai palaanko ystävieni mukana Ateenaan.

En ole vielä päättänyt. Olin ajatellut meneväni ensi viikolla Agistrille... näin jo itseni Skalan sympaattisen pikkurannan kahvilassa saaren rauhallisessa tunnelmassa leväten. (En kaipaa nyt mitään vilkkaita kohteita.) Mutta ehkä menenkin Kythiralle? Pitäisiköhän se mahdollisuus nyt hyödyntää...