Mun elämässä on tapahtunut viimeisen 2-3 vuoden aikana yksi erittäin radikaali muutos.
Se muutos on tässä:
Mun meikkipussi. Tässä pussissa on kaikki meikit, joita käytän päivittäin.
Entisessä elämässä mulla oli meikkipöytä ja sadoittain meikkejä.
Näistä aineksista on alkanut Karkkipäivä. Olinhan ehta meikkifriikki.
Kyllä mä välillä yhä kaipaan meikkipöytääni. Vaikka se oli niin överi ja aina sotkussa. Jalatkaan ei välillä meinanneet mahtua sen alle kun pöydän alunenkin oli täynnään meikkinyssyköitä ja -laatikoita.
Se on nyt kuitenkin mennyttä, ja tilalla on yksi pieni pussi jonka avaan joka aamu ja joka kulkee mukanani kaikkialle.
(Missä mun meikkiröykkiöt nyt sitten ovat..?
Ne asuvat mun työhuoneella. Vein ne sinne enkä ole koskenutkaan moniin laatikoista ja kasseista kolmeen vuoteen. Jonain päivänä tulen tekemään sieltä kiinnostavia löytöjä.)
Jonkin aikaa surin meikkipöytääni ja mietin keinoja luoda uusi sellainen uuteen kotiini. Mutta ei se vain mahtunut. Ymmärsin myös, etten enää halunnut pieneen tilaan moista meikkikaaosta.
Täytin kylppärin laatikot suosikkimeikeilläni ja hetken aikaa meikkasin kylpyhuoneessa. Ei toiminut - sen verran meikkifriikkiä minussa yhä on, että meikkaus pitää saada tehdä kunnon pöydän äärellä ja mieluiten tietysti luonnonvalossa. (Edellisen elämäni meikkipöydälle olin varta vasten hankkinut luonnonvalolamput. 👌)
Siirsin ahkerimmin käytössä olevat meikit meikkipussiin ja aloin meikata olohuoneessa. Toimi.
Kului pari vuotta ja ikävä oli vaihtunut rauhalliseen tyytyväisyyteen. Yhtäkkiä tajusin, että yksi pieni meikkipussi toikin minulle paljon enemmän hyvää mieltä kuin satojen luomivärien laatikostot. Mitä ihmettä... miksi?
Siksi, että ei enää tarvinnut valita. Ei enää tarvinnut päättää, millä meikkaa.
Runsaus stressaa, mukavakin runsaus. Kun joka aamu istuu arpomassa täyteen ahdetun meikkilipaston ääressä, millä värillä tänään haluaisi silmänsä maalata - se itse asiassa kuormittaa.
Tämä saattaa kuulostaa normaalivoimilla varustetulle ihmiselle kummalliselta, mutta meikkipussin syntyessä minulla oli taustalla loppuunpalaminen ja elämäni pahin kriisi. Pääni oli lopussa. Siinä tilanteessa pienikin stressiä vähentävä tekijä oli/on merkittävä.
Jokainen pienikin päätös kuormittaa aivoja, kirjoitti suuresti ihannoimani stressitohtori Sanna Leino kirjoituksessaan, joka aikoinaan avasi silmiäni omalle kroonistuneelle stressilleni. Vähänpä tuolloin tulin ajatelleeksi, että kohdallani jopa päätös ripsiväristä tai poskipunasta - tai tämän valinnan poisjääminen, tulisi myöhemmin helpottamaan oloani ihmeellisesti. :)
Kyllä mä edelleen koen olevani meikkifriikki. Mutta pieni meikkipussini vapautti minut jostain, joka oli minulle siinä elämänvaiheessa väärä asia ja vääränlainen ilon lähde.
Nyt nautin meikkauksesta rauhallisesti ja ehkä tylsästikin - mutta pääasia, että todella nautin siitä. ❤️
- Tiedättekö, miten ihanaa on, kun pitkästä aikaa luomiväreissä ja poskipunissakin paistaa pohja...?
Kurkistetaan tänään mun hyvän mielen pussiin. :)
Pussin sisältö on ollut kutakuinkin sama melkein kolme vuotta. Sävyt vain vaihtuivat violetista ja roosasta persikkaan ja kupariin kun hiusvärini talvella 2020 muuttui. Toki tässä ajassa on pari ripsariakin ehtinyt kulua loppuun. Mutta ei ne kyllä nekään nopeasti kulu, kuten tässä kirjoituksessa tunnustin... 😁
LUOMIVÄRIT
Käytän persikkaisia, kuparisia ja kultaisia sävyjä. Kaikki meikkipussini luomiväreistä ovat vanhoja, puhutaan ainakin viidestä vuodesta ja sitä vanhemmista! 😁 Kun värjäsin hiukset koralliksi, kävin valkkaamassa työhuoneeni jemmoista muutamat kivat hiusten väriin sopivat luomivärit ja tässä ne ovat.
H&M:n ikivanha Hot Sand -duo on suosikki! 🔥 Siinä on mielettömän kaunis, runsaspigmenttinen kuparin sävy sekä vaalea kulta. Saa silmät näyttämään todella sinisiltä!
Viime aikoina eniten on ollut käytössä Yves Rocherin punertava toffeen sävy Brun Giroflée.
Estee Lauderin Sizzling Copper on metallinen ja todella vahva rusehtava kultakupari.
L'Orealin Natural Peach on klassinen baby-persikka ja sitä tulee nykyään käytettyä eniten häivyttämään tummempien ja kirkkaampien sävyjen reunoja, kuten H&M:n ja Estee Lauderin kupareita.
Yves Rocherin Melon Nature on lähes ihon sävyinen, hyvin vaalea persikka. Sitä käytän kulmaluulla ja luomen sisänurkassa.
RIPSIVÄRI JA KULMAGEELI
Ripsivärejä kulkee mukana yleensä vain yksi, nyt mukaan on sujahtanut myös toinen.
Maybellinen Lash Sensational on yksi luottomaskaroistani. Toimii aina. Ihan sikahyvä.
Rimmelin Extra Super Lash on yksi blogin lukijoiden suosittelemista "parhaista halpismaskaroista", jonka ostin viime talvena testiin. Yhä näköjään testiradalla...! :D Olen mä tästä jo mielipiteen muodostanut, mutta en vain ole vielä saanut kirjoitettua juttua blogiin asti. Ostin myös neljä neljä muuta teidän suosittelemaa hyvää halpismaskaraa.
NYXin Control Freak -kulmageelin olen saanut muinoin blogin kautta. Se ei ole mikään maailmaa mullistava kulmageeli, mutta käytän pois kun löysin sen varastoista ja kyllä se joten kuten kulmat kiinnittää.
SILMÄN RAJAUS
Rajaus on silmämeikkini tärkein osa, ja siksi tämän kategorian tuotteitakin on meikkipussissa eniten. Nestemäisiä periaatteessa riittäisi vain yksi, ja paras tuntemani sellainen on tällä hetkellä Sephoran Colourful Eyeliner Waterproof sävyssä No. 3 (hyviä ruskeita sävyjä on tosi hankala löytää..!). Mutta Sephoraa ei saa Suomesta ja edellinen Prahasta ostamani alkaa jo yskiä loppuaan, siksi pussiin on päätynyt muitakin.
Kynämäisistä rajaustuotteista tämän hetken suosikkini on Chanelin Stylo Yeux Waterproof, käytössä sävy 887 joka on tyylikäs hieman violettiin taittava ruskea. Tämä on parhaiten kestävä ja parhaiten levittyvä kynärajaus jonka omistan. Iho silmieni ympärillä on muuttunut iän myötä niin, että nykyään lähes kaikki rajaukset, niin kynämäiset kuin nestemäiset, leviävät (mitä ei koskaan sattunut nuorempana!). Käytän nykyään lähes pelkästään waterproof-laatua, muilla ei ole mitään mahdollisuutta kestää.
Kuvassa on näköjään myös kulmakynä - Dermosilin kulmakynä sävyssä Medium, joka on THE kestosuosikkini.
Erityismaininta vielä markkinoiden parhaalle nuden sävyiselle rajauskynälle, IsaDoran Inliner Kajal -kynälle sävyssä Blonde. Tätä käytän aina alasisäluomella.
Tässä pari tänä vuonna testiin ostamaani ruskeaa eyelineria joista toivoin korvaajaa Sephoran loppuaan lähestyvälle eyelinerille.
Kicksin nimikkosarjan One Stroke Liquid Ink Eyeliner olisi muuten oikein hyvä ohuen ja napakan siveltimensä sekä kestonsa puolesta, mutta koostumus on hitusen liian nestemäinen ja sävy makuuni vähän liian tummanruskea. Kun eyeliner on liian nestemäinen, se karkaa helposti silmäluomen mikrovekkeihin ja poimuihin. Paksumpi neste, kuten Sephoran eyelinerissa, on helpompi hallita ja tekee siistimmän rajan.
IsaDoran Glossy Eyeliner Waterproof sävyssä Vintaga Gold on kiva, kimaltava kullanruskea, mutta applikaattorin töppö pää on ihan kamala ja koostumus liian nestemäinen. Tällä ei saa millään siistiä jälkeä. Kai se on vain tilattava uusi Sephora jossain vaiheessa.
MEIKKIPOHJA
Meikkipussissa kulkee vuoroin Korennon, vuoroin Alima Puren mineraalipohja, jotka ovat suosikkejani. Nyt vuoroon on päässyt Korento. Tunnustus: käytän yhä Korennon vanhaa muovirasiaa, vaikka brändi on päivittänyt rasian ekologisempaan kartonkiversioon. Kartonkisessa purkissa ei ole "shifteriä" ja puuteri pääsee valumaan rei'istä ja sotkee meikkipussia.
Urban Decayn Eyeshadow Primer Potion on luottotuotteeni silmämeikin pohjustukseen. Nyt käytössä sävytetty versio Eden.
Lumenen Blur-peiteaine yllätti vuoden alussa syrjäyttämällä meikkipussista viime vuosien lempparini Maybellinen Fit Me -peiteaineen. Fit Me on edelleen tosi hyvä, mutta Blur-peiteaineesta löytyi minulle parempi ja ilmettä raikastavampi sävy (Medium).
POSKIPUNA JA HIGHLIGHTER
Essencen Mosaic Blush on päätynyt minulle blogin kautta, ja vaikka tuote ei ole mitenkään erityinen poskipunana, rakastan sen vaaleaa nude-sävyä jota käytän silmämeikissä.
Laveran pinkkipersikkainen Charming Rose -poskipuna on minulle täydellinen sävy. Yksinkertaisesti täydellinen. Jos pitäisi käyttää vain yhtä poskipunaa koko loppuelämä, se olisi tämä. (Paitsi jossain vaiheessa haluaisin varmaan vaihtaa voidemaiseen, koska voidemainen on parempi ikääntyneellä iholla...)
Korennon Rose Quartz -highlighter on ihastuttava kuultovoide. Rakastan kuultotuotteita ja olen nykyisellään siirtynyt niiden suhteen voidemaiseen koostumukseen.
VÄLINEET
Kabuki mineraalipohjan levitykseen on vaihdellen joko Uoga Uogan (kuvassa) tai Idun Mineralsin. Idun on parempi, mutta leveämpi ja vie pussissa vähän enemmän tilaa :D Kummastakin, sekä Uogasta että Idunista, on varsi irronnut aikaa sitten. (Mutta ei haittaa, koska säästää tilaa!)
Poskipunasiveltimenä toimii Ecotoolsin pikkuinen matkasivellin.
Ja luomiväriapplikaattorit...? Ette usko tätä, mutta mä en ole vieläkään löytänyt uusia hyviä sellaisia, ja käytän yhä näitä Sephoran ilmais-applikaattoreita, joista kirjoitin täällä. Kun en löytänyt teidän vinkkienkään avulla yhtä hyvää laatua (ja ennen kaikkea muotoa) Suomen kaupoista, päädyin sitten liimaamaan Sephora-applikaattorien irronneet päät kiinni ja jatkoin niiden käyttöä.... Nää vain kestää ja kestää, ihan käsittämätöntä. 🙏🏻
P.S. Käytän toki myös luomivärisiveltimiä ;) Ilman muuta. Mutta ne eivät mahdu meikkipussiin ja asuvat omassa sivellinpenaalissaan. Pärjään hätätapauksessa myös pelkillä applikaattoreilla mutta kyllä sivellinpenaali kulkee yleensä aina mukana reissuissakin.
💄💋
P.P.S. Huulipunat ja huulikiillot? Huulikiillon paikka on lompakossa, koska lompakko on aina mukana ja huulikiilto on ainoa meikkituote, jota lisään myös päivän mittaan. Huulipunaa en käytä säännöllisesti, joten sen sujautan meikkipussiin vain, kun odotettavissa on tilanne, jossa haluan huulipunaa käyttää. :) Muuten huulipunat (ne muutamat käytössä olevat) asuvat pienessä pussukassa mun vaatehuoneessa.
Niin usein... less is more. :)
Kotimaan saarihyppelyn matkakertomus vie meidät tänään Kemiönsaarelle, jossa vieraillaan söpössä Taalintehtaan ruukkikylässä ja sydämeni vieneellä Högsåran saarella.
Saarihyppelylle kun olin lähtenyt, halusin ehdottomasti hyödyntää ainoan tarjolla olevan meriyhteyden Paraisten ja Kemiönsaaren välillä. Hanko Linesin järjestämä yhteys toteutuu vain kerran viikossa lauantaisin kesäaikaan - paitsi tietysti juuri tänä lauantaina, kun minä olin varannut matkani. Sain Hanko Linesilta puhelun, jossa kerrottiin, että laivavuoro Kasnäsin ja Paraisten välillä oli siltä viikolta peruttu teknisen vian vuoksi. Huokaus.
Niin oli sitten tämäkin pätkä taitettava bussilla Turun kautta. On kyllä erikoista, ettei Saaristomeren vilkkaimpiin kuuluvien kuntien, Paraisten ja Kemiönsaaren välillä, kulje useammin yhteysaluksia.
Päivän varsinainen kohteeni oli Högsåra, jonne olisin päässyt alkuperäisen suunnitelmani mukaan Kasnäsista taksilla tai vuokrapolkupyörällä. Nyt kun reitti kulki Turun kautta, sain miellyttävänä bonuksena pysähdyksen Taalintehtaalla, joka on Kemiönsaaren viehättävimpiä kohteita.
Taalintehdas on historian havinaa huokuva ruukkikylä jonka sievä ja kuvauksellinen vierassatama saa Paraisten kolkon satama-alueen näyttämään Neuvosto-ajan jäänteeltä. (Anteeksi, Parainen.)
Esteettistä iloa tuovien kohteiden metsästäjänä riemastun tällaisista paikoista. Minulle on reissaajana harvemmin enää merkitystä kohteen asukasluvulla, tunnetuilla nähtävyyksillä tai maailmanluokan taidemuseoilla, vaan etsin ennen kaikkea viihtyisiä, kauniita ja idyllisiä miljöitä sekä persoonallisia paikkoja, joissa tunnelma ja visuaalisesti kiinnostavat puitteet tekevät arvon.
Taalintehtaan satama-alue on kuin elävä postikortti.
Uusklassiset rantamakasiinit 1840-luvulta houkuttavat paatuneen valokuvaajan kaivamaan kameran esiin yhä uudestaan ja uudestaan ja haaveilemaan hetkestä makasiineissa toimivien ravintoloiden viihtyisillä terasseilla. Vierasvenelaituria reunustavat penkit kutsuvat lepuuttamaan jalkoja ja katselemaan venekansan leppoisaa menoa. Majakkalaiturin vasta-avattu uusi ravintola terasseineen ja puoteineen houkuttelee pysähtymään ostoksille tai kylmälle siiderille. (Allekirjoittanut tarttui jälkimmäiseen mahdollisuuteen...)
Tai lähtisikö sitä Ruukinkävelylle tutustumaan kylän 300-vuotiseen historiaan.
Historiaan saa kosketuksen heti kylän rannassa, jossa seisoo joukko jännittävän miljöön luovia vanhoja hiiliuuneja. Lyhyen kävelymatkan päässä on mielenkiintoinen masuunialue sekä luonnon ystäville Senatsbergetin maisema-luontopolku.
1700 asukkaan Taalintehdas on pieni kylä, jossa on kokoonsa nähden runsaasti palveluita; kaksi ruokakauppaa, Alko, apteekki, useita ravintoloita, tori, hotelli ja monipuolinen vierassatama. Siihen päälle vielä kiinnostava historia sekä viehättävä arkkitehtuuri. Kuitenkaan täällä ei ole liikaa mitään, eikä liikaa (tai lainkaan) turistillisuuden tuntua. Tunnelma on aito.
Paikallista aitoa siideriä - mmmm...!
Tänne palaan todella mielelläni uudelleen paremmalla ajalla. Näen jo itseni nauttimassa aamukahvia Strandhotelletin verannalla….
Sitten kesän kohokohtaan... ✨✨
Kuulin Högsåran saaresta ensimmäistä kertaa Mondo-lehden artikkelissa. Selailtuani Instagramissa aiheeseen liityviä kuvia IG:n palvelualtis algoritmi päätteli minun olevan kiinnostunut paikasta, ja pian feedini oli täynnään suloisia kuvia pikkuisen Högsåran "julkkislaiturista".
Mikä julkkislaituri...?
Högsåra on erittäin vetovoimainen paikka ilman mitään jippojakin, mutta viime kesänä paikallinen yrittäjä keksi rakentaa yhdelle saaren vierasvenelaitureista värikkään ja kuvauksellisen venevajoja esittävän lavasteen.
Lavasteesta tuli välitön somehitti ja saarelle saapuvat veneilijät alkoivat kilvan kuvata selfieitä kaunis ja huomiotaherättävä koristekulissi taustanaan. Hästägillä #högsåra löytyy nyt tuhansittain otoksia kera söpön "IG-laiturin". Somemarkkinointia tehokkaimmillaan..!
Kiitos näiden kuvien, Högsåra terottui minunkin tajuntaani ja siitä tuli ilmiselvä kohde saarihyppelylläni. Tallentuipa omaankin kameraani ja puhelimeen kymmeniä versioita Cafébryggan-nimellä kulkevasta somehitistä. 😄
Noin 50 asukkaan Högsåra on vanha luotsikylä. 1800-luvun lopulla myös turismista muodostui saarelle tärkeä elinkeino, kun keisari Aleksanteri II hovisaattueineen ihastui Högsåraan ja vietti saarella kesiään.
Tänä päivänä purjehtijat ja muut omalla veneellä saapuvat vierailijat muodostavat saaren tärkeimmän vierailijakunnan. Majoitusmahdollisuudet rajoittuvat leiri- ja kurssikeskuksena toimivaan Högsåran pensionaattiin sekä Villa Cecilia -huvilaan, joka tarjoaa majoitusta minimissään viikon ajanjaksoille pienille seurueille. Näillä puitteilla useimmat Högsåran vierailijat saapuvat tänne vain päiväretkelle tai yöpyvät omassa veneessä.
Minä saavuin veneettömänä ja yövyin pensionaatissa (kuvassa).
Pensionaatin äärimmäisen yksinkertainen makuusali-majoitus kuuden hengen huoneissa ei ole elämyksellisimmästä päästä, mutta ajoi asiansa ja mahdollisti kahden yön mittaisen tutustumisen ihanaan Högsåraan. Eipä täällä tullut kuin nukuttua, muuten vietin aikani ulkosalla :)
Miten kuvailisin Högsåraa?
Kun astuu saarelle, tuntuu kuin astuisi menneeseen aikaan ja lapsuuden TV-sarjoista tuttuihin nostalgisiin maisemiin. Hiekkateitä, peltoja, vanhoja puutaloja, kauniita hiekkarantoja, laitureita ja kirkasta vettä. Oikeasti - tuntui kuin olisin astunut aikaan jo ennen omaa lapsuuttani. Ehkä äitini lapsuuteen maaseudulle.
Minulle tuli saarella lähes liikuttunut olo. Siellä tuntuivat yhä vallitsevan pehmeät ja hitaat arvot. Hiekkateitä kävellessä ja niittyjen kahistessa ympärillä kehoon laskeutui rauhan tunne. Kaikkialla oli niin mielettömän kaunista että melkein itketti. Koska saarella vallitsee kauttaaltaan 20 km / h -nopeusrajoitus, missään ei näe ketään kiirehtimässä. Vastaan tulee verkkaasti kulkevia iloisia seurueita. Lapset kirmailevat, välillä joku pyöräilee ohi ja pariskunnat kulkevat hymyillen käsi kädessä.
Suomen Pleasantville.
Högsåralla on useita todella kauniita ja hienohiekkaisia rantoja. Lillbackan vierasvenelaiturin (kuvassa) Rumpan Bar'issa voi nautiskella sekä kekseliäästä nimestä (peppu paljaana) että kylmistä juomista, elävästä musiikista ja pienestä purtavasta.
Mitä muuta saarella voi tehdä kuin ottaa hauskoja selfieitä, maata rannalla tai istua peppubaarissa?
Siellä voi vuokrata pyörän ja ajella hiekkateitä ympäriinsä. Voi vaikka käydä ottamassa kuvan kaikista eri vierasvenelaitureista sekä tuulimyllyistä (niitä on saarella kolme ja niillä on nimetkin...!), kuten allekirjoittanut teki. :)
Tai, voi tehdä mitä monet saapuvat varta vasten Högsåralle tekemään: vierailla legendaarisessa Farmor's Cafe -ravintola-kahvilassa.
Farmor's Café on niin suosittu paikka, että sinne on hyvä tehdä varaus jos mielii varmistua siitä, että ylipäänsä pääsee sisään. Kyseessä ei siis ole mikä tahansa maalaiskahvila. Tänne saapuu ihmisiä matkankin takaa ihan vain voidakseen kertoa käyneensä "mummun kahvilassa".
Minäkin tein varauksen. :) Vierailulle annetaan aikaa kaksi tuntia.
Paikka on todellakin übertunnelmallinen. Ehkä kokemusta hieman verottaa jonotus ja tietty tuotteistaminen, mutta toisaalta hype ja jännittynyt odotus myös omalla tavallaan korottavat elämystä. Pikkuisella saarella kaukana Suomen trendikkäimmistä kohteista ei todellakaan odottaisi tällaista instituutiota, ja kyllähän se asettaa omanlaiset odotukset vierailulle.
Ilokseni "Fammu" myös lunasti nämä odotukset.
Farmor's Café'n yksinkertainen menu tarjoaa joka päivä liha-, kala- ja kasvisvaihtoehdon sekä päivän salaatin. Tarjolla on myös pizzaa. Minä tilasin päivän kalan jonka nautin kauniin auringonlaskun sekä kahden rosé-juoman pitäessä seuraa. Ruoka ei ole mitään fine diningia, mutta annos oli erittäin hyvä ja tunnelmasta Fammu saa täydet pisteet ja extraakin.
Kahvilan tunnetuin vetonaula on kakkupöytä, jonka erikoisuus on "ota sen kokoinen pala kuin mielesi tekee" -periaate. Kakkupaloilla on kiinteä hinta, mutta palan koon saa asiakas määrittää itse.
Illallisen jälkeen tein kävelyn Cafébrygganin lähellä sijaitseville vanhoille venevajoille. Rannassa istui seurue kauniisti katetun picnic-pöydän ääressä ja jutteli pehmeästi auringonlaskun punaiseksi värjäämässä illassa. Katselin seurueen muodostamaa siluettia ja venevajojen kuvajaisia veden pinnassa ja tunnelma oli pakahduttavan harmoninen.
Istuin pitkään venevajan laiturilla iltaruskon hiljalleen vaihtuessa siniseen hämärään ja mietin, että tällaiseen hetkeen sitä tuli päädyttyä spontaanin saarihyppelyn viemänä.
Miten Högsåralle pääsee ilman omaa venettä?
Högsåraan kulkee Kemiönsaaren Svartnäsista lossiyhteys (aikataulu täällä). Svartnäsiin puolestaan pääsee muutaman kerran päivässä bussilla Taalintehtaan tai Kasnäsin suunnasta viikonpäivästä riippuen, tai sitten voi ottaa taksin (kuten minä tein bussiyhteyden puutteessa) tai vuokrata Kasnäsista pyörän.
Ihan sujuvasti ei Högsåralle siis lennähdä jos on liikkeellä ilman omaa kulkupeliä, mutta vaiva oli/on todellakin sen arvoinen 🙏🏻
*
Kertomuksen edellisissä osissa vierailtiin Kökarilla sekä Nauvossa, Seilissä ja Paraisilla.
Taika-tuotteiden perhe on laajentunut hiustuotteisiin :) Tänään otetaan katsaus näihin uutuuksiin.
Voit myös voittaa itsellesi paketillisen Taikan hiusherkkuja sekä muita sarjan tuotteita.
Kuten osa teistä tietää, Taika on minulle siinä mielessä henkilökohtainen sarja, että olen mukana sarjan kehitys- ja markkinointitiimissä ja saanut seurata sarjan matkaa pitkään ennen sen lanseerausta. (- Jos mä olisin saanut ideani läpi, Taika-tuotteissa koreilisi pöllöjen ja muiden söpöjen metsäneläinten kuvia...! ☺️)
Taikan taustoista ja syntytarinasta voit lukea tästä kirjoituksestani.
Vuosi sitten syksyllä lanseerattu Taika tulee kasvamaan pikku hiljaa ja maltillisesti, ja nyt vuorossa ovat hiustuotteet.
Sarjaan kuuluu kolme shampoota: kosteuttava, tuuheuttava ja väriä ylläpitävä sekä kosteuttava hoitoaine kaikille hiustyypeille.
Yleisesti Taika-hiustuotteista:
🌿 Tuotteet ovat vegaanisia ja Cosmos Natural / Ecocert-sertifioituja
🌿 Tuotteet kehitetään ja valmistetaan Vantaan Piispankylässä valmistaja-Transmerin omalla tehtaalla
🌿 Taika-hiustuotteet ovat hiilineutraaleita
🌿 Shampoissa on sulfaatteja (eli eivät sovellu Curly Girl -metodiin)
🌿 Hoitoaine soveltuu Curly Girl -metodiin
🌿 Shampoiden hinnat ovat 7,90€ / 250 ml, hoitoaine 8,90€ / 150 ml
Sulfaateista tuli paljon kyselyjä heti kun julkaisin näistä ennakkotietoa Instagramissa, joten vastaan tässä yleisesti asiaan, joka kiinnostaa monia.
Luonnonkosmetiikan shampoot ovat jo yleisesti hankalampia formuloida kuin normishampoot, erityisesti mitä tulee shampoon paksuuteen. Luonnonkosmetiikan keinoin shampoosta on vaikeampi saada samalla lailla tasaisen geelimäistä kuin normikosmetiikan shampoista, ja kun puhutaan sulfaatittomasta koostumuksesta, shampoon paksuntaminen on yhä vain haastavampaa. Tästä olen jutellut aiemminkin hiustuotekemistien kanssa, haaste on universaalinen.
Taika-tuotteiden kehitystiimi on tietoinen sulfaatittomuus-trendistä. Taika-hiustuotteista haluttiin kuitenkin tehdä mahdollisimman miellyttävän tuntuiset ja helpot käyttää, ja näin päädyttiin valitsemaan sulfaatillinen koostumus, joka paksumman koostumuksensa sekä paremman vaahtoavuutensa puolesta vastaa paremmin kuluttajien odotuksiin ja mieltymyksiin. Sulfaatiton koostumus on löysempi ja nestemäisempi eikä vaahtoudu yhtä hyvin.
Ehkä tulevaisuudessa Taika-sarjaan tulee myös sulfaatiton shampoo, ken tietää. Katsellaan mitä tapahtuu. :) Taikan tuotekehityksessä mennään aina ekologisuuden ja hyvän suorituskyvyn ohella miellyttävä käyttökokemus etunenässä, ja se ohjaa monia raaka-ainevalintoja. Taikan tulee tuntua kivalta ja miellyttävältä käyttää ja laskea normikosmetiikkaan tottuneen kuluttajan kynnystä siirtyä ekologiseen kosmetiikkaan. ❤️
VÄRIÄ SUOJAAVA SHAMPOO
Tämä on shampoista minun suosikkini, ja tätä käyttäisin, jos yhä käyttäisin sulfaatillista shampoota. Shampoo pesee hiukset hellästi eikä jätä tyveen narskuvaa tunnetta. (Narskuvuus on itselleni ehdoton nou-nou shampoossa ja kertoo, että se on liian pesevä.)
Värishampoossa on ihana makean sitruksinen "pink grapefruit" -tuoksu, sama, johon niin moni Taikan ystävä on koukuttunut Taikan nestemäisessä käsisaippuassa. :) Tämä on lempituoksuni Taika-sarjan tuoksuista.
Toteanpahan muuten, kun oli tuossa juuri puhetta luonnonkosmetiikan shampoon paksuudesta, että Taikan shampoissa paksuus ja geelimäisyys on todella onnistunut. Näitä ei käyttömukavuudeltaan erota mitenkään normikosmetiikan shampoo-koostumuksesta; shampoo on jämäkkää eikä valu kämmeneltä lattialle, ja vaahtoaa hyvin.
Kussakin Taika-shampoossa on oma aktiiviaineensa, ja värishampoossa se on riisiuutteeseen ja -proteiiniin pohjautuva Kerarice. Kerarice muodostaa hiuksen pintaan auringon haalistavaa vaikutusta ehkäisevän pinnan. Näin se auttaa ylläpitämään värjättyjen hiusten väriä. Incistä tunnistat Keraricen nimellä Oryza Sativa Seed Protein + Oryza Sativa Extract (jos tämä ylipäänsä kiinnostaa..! :))
KOSTEUTTAVA SHAMPOO
Kosteuttavan shampoon aktiiviaine on betaiini. Betaiini on yleisesti käytetty kosteutta sitova aine, ja Taikassa käytetty monipuolinen Genencare® Osms Ba -niminen betaiiniyhdiste lisäksi vahvistaa ja silottaa hiusta. Se ehkäisee hiusten pörrööntymistä ja parantaa myös kuivan hiuspohjan kosteustasapainoa.
(Nörtti-corner: inci-nimi ei lopulta kerro kaikkea käytetyn ainesosan ominaisuuksista, sillä saman incinimen omaava raaka-aine voi olla laadultaan ja molekyylikooltaankin vaikka mitä. Kuten 'hyaluronic acid' tai 'dimethicone' ei ole vain yksi ainoa hyaluronihappotyyppi tai dimetikonityyppi, myös betaiinia on monenlaista.)
Kosteuttavassa shampoossa on mieto ja pehmeä sitruksinen tuoksu, paljon miedompi kuin värishampoossa eikä yhtä makea. Virallisen tuoksukuvauksen mukaan tuoksussa on mm. sitruunaa, verbenaa, minttua ja litsea cubebaa.
TUUHEUTTAVA SHAMPOO
Tuuheuttavan shampoon aktiiviaine on hydrolysoitu herneproteiini. Herneproteiinin peptidit muodostavat hiussäikeeseen pinnan, joka konkreettisesti paksuntaa hiusta. Tähän hommaan hiustuotekemistit käyttävät moniakin proteiineja, mutta herneproteiini kuuluu tehokkaimpiin.
Vaikutus on luonnollisestikin kevyt, eli kuontalosi ei muistuta leijonanharjaa Taika-shampookäsittelyn jäljiltä 😄 Hiuksista tulee kuohkeammat ja ryhdikkäämmät.
Herneproteiinilla on lisäksi kosteutta sitova vaikutus.
Tuuheuttavassa shampoossa on mieto, raikas tuoksu. Virallisen tuoksukuvauksen mukaan Volume-shampoossa tuoksuvat mm. bergamotti, minttu ja eukalyptus. (Tuoksufriikkinä minusta on muuten ihanaa, että kaikkiin kosmetiikan tuoksuihin, myös ihon- ja hiustenhoitotuotteissa, on viralliset tuoksupyramidit 😍) Volume-shampoon tuoksu on nenääni hyvin mieto.
KOSTEUTTAVA HOITOAINE
Tässä vaiheessa Taikan hiustuotevalikoimaan haluttiin tuoda vain yksi, mahdollisimman laajalle kohderyhmälle sopiva hoitoaine. Näin päädyttiin kevyeen ja kosteuttavaan koostumukseen. Hoitaviin ja kosteutta sitoviin ainesosiin lukeutuvat betaiini, pellavansiemenöljy, ksylitoli, sheavoi sekä totta kai ah-niin-tärkeät kvatit (= ne jotka selvittävät takut).
Itselläni on todella kuivat ja käsitellyt hiukset, ja oman hiukseni kokemuksella sanoisin, että Taika-hoitoaine sopii normaalille, hennoille ja hyväkuntoiselle hiukselle. Sen tehot eivät riitä vaurioituneiden hiusten hoitoon. Toivonkin Taikan valikoimaan tulevaisuudessa myös kuivien ja käsiteltyjen hiusten hoitoainetta :)
Tuntuma Taikan hoitoaineessa on täyteläinen ja runsaan voidemainen. Tämä on mukava kosmeettinen bonus, sillä useimmiten kevyet hoitoaineet ovat aika ohuita ja vetisiä.
Tuoksu hoitoaineessa on äärimmäisen neutraali. Tuoksu on sama kuin kosteuttavassa shampoossa, mutta hoitoaineessa sen hädin tuskin aistii.
Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa itsellesi paketillinen Taikan hiustuoteuutuuksia sekä kolme vapaavalintaista Taika-ihonhoitotuotetta! 😍
VOITTOPAKETISSA:
Kaikki kolme Taika-shampoota
Taika-hoitoaine
3 x toivomasi Taika-ihonhoitotuote
Osallistut kilpailuun kertomalla, onko Taika sinulle tuttu sarja ja mitkä kolme Taikan ihonhoitotuotetta haluaisit voittaa. 🙂
Taikan tuotevalikoimaan voit tutustua täällä, tai mun sanailemana täällä.
// 16.9. Voittaja arvottu, hän on Marja. Voittajaan on otettu yhteyttä. //
*
KILPAILUN SÄÄNNÖT
