Dr. Hauschkan tuotteet valmistetaan erityisen rytmisen menetelmän kautta, joka on varsin omalaatuinen. Pääsin tutustumaan menetelmään läheltä vieraillessani Dr. Hauschkan tuotteita valmistavalla WALAn tehtaalla toukokuun lopussa. (Yleisesittely vierailusta ja Dr. Hauschkasta täällä.)

(Jutun otsikko on muuten huumoria. ;) En sano että rytminen prosessi on "hippeilyä", mutta siltä se varmasti monen korvaan ainakin ensi kertaa kuulostaa :) Minusta kaikki tällainen erilainen kuulostaa vain hurjan mielenkiintoiselta!)

Rudolf Hauschka kehitti menetelmän 30-luvulla etsiessään keinoa saada rohtokasvit säilymään ilman alkoholia. Rudolf Steinerilta saamansa neuvon perusteella Hauschka alkoi havainnoida luonnossa esiintyviä rytmejä ja tutkimaan niiden vaikutusta elämään ja eliöihin. Tutkimustyö johti menetelmään, jossa altistamalla kasveja rytmisille prosesseille Hauschkan onnistui luoda vesipohjainen uute, joka säilyi vuosikymmeniä ilman alkoholia säilöntäaineena.

Hauschka kehitti menetelmän aluksi lääketeollisuuden tarpeisiin ja sitä hyödynnettiin homeopaattisten lääkkeiden valmistuksessa. Samaa rytmistä menetelmää käytetään tänä päivänä Dr. Hauschka –kosmetiikan valmistuksessa.

Ja miten se tapahtuu..?

Kaikki työn vaiheet muuten tehdään käsin. Ihan kaikki. Tässä on yksi tekijä mikä nostaa tuotteen hintaa. ;)

1. Kasvit poimitaan ja tuodaan kasvilaboratorioon. Ne puhdistetaan ja niille suoritetaan laadunvalvonta.

2. Kasvit pilkotaan ja murskataan morttelissa.

3. Kasviaines sekoitetaan lähdeveteen saviastiassa.

4. Seos altistetaan erilaisille, tarkkaan määritellyille rytmisille vastakohdille seitsemän päivän ajan; valolle ja pimeälle, lämmölle ja kylmälle ja liikkeelle ja levolle. Työntekijät ravistavat seosta (tämäkin tarkkaan määritellyllä tavalla) kahdesti aamuin ja illoin.

5. Viikon kuluttua seos puristetaan ja suodatetaan.

6. Puristettu kasvijäte kuivataan ja tuhkataan. Kasvivesi puolestaan altistetaan jälleen rytmeille.

7. Kasviveteen lisätään osa tuhkasta. (Loppu tuhka palautetaan luontoon.)

8. Uute eli ”äititinktuura” siirretään kypsymään vuodeksi. Sitten se on valmis käytettäväksi.

Tehtaan nimi WALA tulee valmistusmenetelmästä; ”Wärme-Asche, Licht-Asche”, (Valo-Tuhka, Lämpö-Tuhka), joka viittaa valmistusprosessin kahteen pääsuuntaukseen.

Rytmisellä menetelmällä valmistetaan myös Dr. Hauschka –kosmetiikkatuotteissa käytettäviä öljyuutteita sekä vesi-alkoholiesansseja.

Uutteiden ja esanssien lisäksi tuotteissa käytetään puristemehuja (kukinnot, lehdet ja varret puristetaan mehuksi heti niiden korjauksen jälkeen) sekä eteerisiä öljyjä.

Reseptin mukaan rohtokasveista saatuihin uutteisiin, esansseihin, tinktuuroihin tai mehuihin lisätään vahoja ja öljyjä sekä koostumukseen vaikuttavia, voidepohjan luovia ainesosia kuten vettä, alkoholia, (kasvipohjaisia) emulgaattoreita ja paksuntajia.

Pääsimme Dr. Hauschkan lehdistötapahtumassa kokemaan itse konkreettisesti miten tuotteet valmistetaan. Se oli hurjan kiinnostavaa! Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin näkemään, miten kosmetiikkatuote syntyy alusta loppuun.

Ohjelmassa oli kasvi-workshop, jossa valmistimme itse masmalouutteen (ilman rytmistä vaihetta tietenkin, muuten workshop olisi kestänyt viikon ;)).

Pääsimme myös seuraamaan vierestä, kun laborantti Monika Ganter ja yksi vapaaehtoinen osallistuja sekoittivat kasaan Dr. Hauschkan Kosteusvoiteen.

Kosteusvoiteen koostumus avattuna eri faaseiksi. (Anteeksi huonot kuvat, kuvasin suoraan esitysslaideja).

Kosteusvoiteen raaka-aineita.

Vesi, alkoholi, uutteet, öljyt, emulgaattorit jne sekoiteltiin yhteen määrätyssä järjestyksessä. Pikkuhiljaa seos alkoi muistuttaa tuttua Kosteusvoidetta.

(Tuotteen nimi, englanniksi Revitalizing Cream, on suomeksi vain Kosteusvoide. :))

Lopuksi Monika homogenisoi voiteen (= eri faasit pysyvät sekoittuneina toisiinsa eivätkä erotu).

Saimme kaikki mukaan oman purkin silmiemme edessä valmistettua voidetta! :)

Yleistä ainesosista

* Dr. Hauschka käyttää yli 1000 raaka-ainetta

* Raaka-aineet saadaan omilta biodynaamisilta tai luomu-viljelyksiltä sekä sertifioiduilta sopimusviljelijöiltä eri puolilta maailmaa, mm. Burkina Fasosta, Afganistanista ja Iranista.

* Ruusu on Hauschkan tunnusomaisin raaka-aine. Hauschka käyttää vain yhtä ruusulajia, Rosa Damascenaa, mutta eri maista ja eri kausien sadoista. Rosa Damascena Turkista tuoksuu esimerkiksi aivan erilaiselle kuin Rosa Damascena Afganistanista.

* Ruusun ohella masmalo on yksi Dr. Hauschkalle ominaisimmista raaka-aineista. Sitä löytyy 85 Hauschkan tuotteesta.

Alkoholista

Omistan erillisen pienen kappaleen tälle ah-niin-ristiriitaisia tunteita herättävälle, mielipiteitä jakavalle ainesosalle. Tykkäsi siitä tai ei, alkoholi on yksi käytetyimpiä raaka-aineita kosmetiikassa. Alkoholin ”vastustajien” pääargumenttina on sen kuivattavuus, ja puhuupa osa jopa alkoholin ihosoluja tappavasta ominaisuudesta. Alkoholin ”puolestapuhujat” taas arvostavat sen koostumusta parantavaa vaikutusta (vähentää tuotteen rasvaista tunnetta, toimii luontaisena säilöntäaineena, helpottaa tiettyjen ainesosien imeytymistä) ja pitävät sen desinfioivasta, ihoa supistavasta vaikutuksesta epäpuhtaalla ja suurihuokoisella iholla.

Kyllä, alkoholi kuivattaa ihoa suurina pitoisuuksina käytettynä. Jokainen voi todeta tämän vaikka desinfiointiainetta tai kynsilakanpoistoainetta käyttäessään. Kosmetiikassa alkoholin pitoisuus on pääsääntöisesti pieni (poislukien esimerkiksi tiettyjen merkkien rasvoittuvan ihon kasvovedet), ja voiteissa olevat öljyt ”kumoavat” mahdollisen kuivattavan vaikutuksen.

Dr. Hauschkan tuotteissa alkoholi esiintyy kasviuutteiden muodossa sekä säilöntäaineen ja koostumuksen muokkaajan ominaisuudessa. Tarkkoja prosenttimääriä ei ilmoiteta, mutta sivustolta löytämäni tiedon mukaan ”Alkoholipitoisuudet Dr. Hauschka –tuotteissa on säädetty tarkoin jotta määrällä ei ole ihoa kuivattavaa vaikutusta”.

Keskustelin alkoholista tilaisuudessa Dr. Hauschka-kosmetologin kanssa. Nainen oli arvioilta n. 60-vuotias, ja on työskennellyt Hauschkalla yli 30 vuotta. Esitin hänelle väitteen alkoholin ihosoluja tappavasta vaikutuksesta, jonka pitäisi näkyä ihon kunnossa vuosien käytön seurauksena. Hyväkuntoisen ihon omaava kosmetologi ei ollut kuullut tällaisista tutkimuksista, ja vastasi minulle juuri niin kuin odotinkin, ”Olen käyttänyt Hauschkan tuotteita 30 vuotta, näyttääkö ihoni vaurioituneelta?”

Tyhjentävää ja tarpeeksi uskottavaa vastausta alkoholin negatiivisiin vaikutuksiin ihossa tuntuu siis olevan mahdoton saada. Yhtäällä meillä on virallisiin tutkimuksiin vetoavia lähteitä, jotka neuvovat välttämään alkoholia kosmetiikassa viimeiseen saakka, ja toisaalla käytännön eläviä esimerkkejä ihmisistä, joiden iho kuitenkin voi hyvin vuosikymmentenkin alkoholialtistuksen jälkeen. On oma valinta, mihin haluaa uskoa.

Mitä ajatuksia tällainen omalaatuinen valmistusprosessi teissä herättää? Kuulostaako rytmien merkitys ihan hokkus-pokkukselta vai uskotteko, että sillä tavoin valmistetuissa uutteissa on todella joku "taika" perinteisesti valmistettuihin verrattuna?

Ainakin menetelmää on käytetty menestyksekkäästi jo 80 vuotta..! :)

Rytmin merkityksestä Dr. Hauschkan filosofiassa voi lukea lisää täältä.

No niin, nyt on vihdoin aika alkaa purkaa toukokuisen Dr. Hauschka –vierailun materiaalia. Kylläpä se olikin mielenkiintoinen. Melkein tekisi mieli pitää tapahtuman sisällöstä luento! ^_^

Dr. Who?

Dr. Hauschka on saksalainen, vuonna 1967 perustettu luonnonkosmetiikkamerkki. Sarjan juuret ulottuvat kuitenkin vielä kauemmas, vuoteen 1935 jolloin itävaltalainen kemisti Dr. Rudolf Hauschka, perusti homeopaattisia lääkkeitä valmistavan laboratorion, WALAn. Nimi WALA tulee Hauschkan kehittämästä ainutlaatuisesta, luonnon ja elämän rytmiikkaan perustuvasta valmistusmenetelmästä (josta kerron myöhemmin lisää). Kirjaimet tulevat sanoista Wärme-Asche, Licht-Asche (Lämpö-Tuhka, Valo-Tuhka). Kuulostaa ihan joltain hokkuspokkus-tieteeltä, ja kun valmistusmenetelmää ja sen taustalla vaikuttavaa filosofiaa meille esiteltiin, uskokaa pois, juttu tuntui vieläkin mystisemmältä.

On tietysti jokaisen oma asia, mitä homepatiasta ja siihen pohjautuvista valmistusmenetelmistä ajattelee. Hauschkan tuotteet kuitenkin tuntuvat toimivan monella - oli syynä sitten rytmisyys tai joku ihan muu. ;)

Kuvan taulut liittyvät Dr. Hauschka-uutteiden valmistukseen... ;)

Tänä päivänä Dr. Hauschka on yksi maailman tunnetuimpia luonnonkosmetiikkamerkkejä ja sitä myydään yli 40 maassa. Sarja on brändäytynyt selektiiviseksi merkiksi ja sen jälleenmyynti on tarkoin kontrolloitua. Hauschkan tuotteita ei saa ”marketeista”, ja korkeampi hintataso erottaa Hauschkan selkeästi useista muista luonnonkosmetiikan merkeistä. Vierailun jälkeen ymmärsin paremmin, mistä hinta tulee.

Minä ja Dr. Hauschka

Oma historiani Hauschkan kosmetiikan kanssa alkaa vuodesta 2009, jolloin aloin työskennellä Dr. Hauschkaa myyvässä kosmetiikkaliikkeessä. Saman vuoden kesällä olin aloittanut siirtymisen luonnonkosmetiikan puolelle omassa henkilökohtaisessa ihonhoidossani. Näin ollen olin erityisen kiinnostunut luonnonkosmetiikan tuotteista aloittaessani työt kosmetiikkamyyjänä, ja minusta tulikin pian liikkeen ”luonnonkosmetiikkaspesialisti”.

Samoihin aikoihin aloin myös tehdä yhteistyötä Dr. Hauschkan maahantuojan kanssa ja aloin saada blogiin silloin tällöin Dr. Hauschkan meikkituotteita kokeiltavaksi. Myymälässäni ei ollut Dr. Hauschkan värikosmetiikkaa, joten oli varsin kätevää että pääsin töiden kautta tutustumaan ihonhoitopuoleen ja blogin kautta sitten värikosmetiikkapuoleen.

Mielenkiintoinen fakta

Monelle teistä on varmaan tuttu sellainen suuri saksalainen luonnonkosmetiikkamerkki kuin Weleda? Tiesittekös, että Weledan ja Dr. Hauschkan yhdistää sama henkilö, antroposofian perustaja Rudolf Steiner? (Kyllä, juuri samainen heppu jonka aatosten pohjalta Steiner-koulusysteemikin on kehitetty.)

Steiner oli toimelias mies ja kehitti filosofoinnin ohessa myös antroposofisia lääkevalmisteita. Tämän toiminnan pohjalta syntyi 20-luvulla Weledan luonnonkosmetiikkalaboratorio. Weledalla ja Dr. Hauschkalla on siis hyvinkin samankaltainen, vaihtoehtoiseen lääketieteeseen pohjautuva tausta.

Hauschka tapasi Steinerin 20-luvulla Hollannissa antroposofien kesäkonferenssissa. Legenda kertoo (tai ei tämä kai mitään legendaa ole vaan ihan totta), että Hauschka kysyi Steinerilta ”Mitä elämä on?” Steiner vastasi, ”Elämä on rytmiä. Tutkikaa rytmejä, ne kantavat elämää”.

Tämän ajatuksen pohjalta Tohtori Hauschka kehitti vuosia myöhemmin rohtokasvien rytmisen uuttomenetelmän ja perusti WALAn.

Lääkevalmisteista kosmetiikkaan

Rytmisiin uutteisiin perustuvat myös Dr. Hauschkan ihonhoitotuotteet sekä värikosmetiikka.

Hauschka mietti pitkään oman kosmetiikkasarjan perustamista, joka täydentäisi lääketuotteiden valikoimaa. 60-luvulla Hauschka tutustui itävaltalaiseen kosmetologiin Elisabeth Sigmundiin, joka tilasi WALAlta raaka-aineita itse kehittämiinsä kosmetiikkatuotteisiin. Hauschka kiinnostui Sigmundin käyttämästä hoitomenetelmästä ja ehdotti hänelle yhteistyötä.

Tuolloin Tukholmassa asuva Sigmund matkasi Saksaan Eckwäldeniin WALAn tehtaalle ja yhdessä he aloittivat Dr. Hauschka –kosmetiikan tuotekehittelyn. Elisabeth Sigmundia pidetään Dr. Hauschka –kosmetiikan äitinä. Hauschkalle tunnusomainen ”käänteinen” menetelmä kuivan ihon hoitamisesta kevyillä, vähemmän rasvaisilla tuotteilla ja rasvaisen ihon hoidosta öljypitoisilla tuotteilla on peräisin juuri Sigmundilta. Samoin rasvaton yöhoito. Ensimmäiseen, vuonna 1967 lanseerattuun Dr. Hauschka-ihonhoitosarjaan kuului yhteensä 16 tuotetta, niiden joukossa Hauschkan tunnetuin ja rakastetuin tuote Ruusuvoide. Resepti tuli suoraan Elisabeth Sigmundin Tukholman hoitolasta.

Tänä päivänä Dr. Hauschkan valikoimassa on yli 130 tuotetta. Se on suhteellisen paljon, mutta valikoima kasvaa hyvin hitaasti ja harkitusti. Hauschkalle ominaista on uskollisuus ja luotto perusvalikoimalle ja maltillinen uusiutuminen. Joidenkin näkökulmasta tylsää ja epäkaupallista, toisten mielestä osoitus siitä, että mitä sitä turhaan pyörää keksimään joka vuosi. Toimivia, hyviksi havaittuja tuotteita ei haluta muuttaa.

Viimeisten vuosikymmenten varrella Hauschkan valikoimasta on lopetettu vain kolme (!) tuotetta, eikä uusia tuotteita tule lisää joka vuosi. Minusta tämä on mahtavaa nimenomaan kaikessa epäkaupallisuudessaan. Verratkaapa mihin tahansa tunnettuun ”normikosmetiikan” valtavirtabrändiin jotka elävät uusista lanseerauksista ja jatkuvasta uudistumisesta.

Hauschkan graafista ilmettäkin on muutettu vuoden 1967 jälkeen vain kahdesti. Viimeisin muutos tapahtui tänä vuonna ja on niin hienovarainen, ettei moni Hauschkan käyttäjä välttämättä huomannut muuta kuin tuotenimien muutoksen. Ainakin Suomen markkinoilla tuotenimien päivitys oli odotettu asia. ;) Ei enää omituisia ”Silmähohteita” tai siansaksalta kuulostavia ”Creme Packungeja”.

Värikosmetiikka eli meikit tulivat mukaan Hauschkan valikoimaan vuonna 1999. Dr. Hauschka on yhtenä harvoista luonnonkosmetiikan meikinvalmistajista onnistunut lyömään itsensä läpi myös Hollywoodissa ja Hauschkan meikkejä käytetään filmien kuvauksissa. Dr. Hauschkan kansainvälinen meikkitaiteilija Karim Sattar on tuttu näky eri elokuvajuhlilla joissa hän vastaa monien tähtösten ehostuksesta. Saimme kuulla Karimilta hauskoja anekdootteja mm. viimeisimmiltä Cannesin filmijuhlilta.

Tässä olisi sopivasti pala 1 Hauschka-”reportaasiani”. Kun taustat ja filosofia on selvitetty, voidaan paneutua vierailusta imetyn informaation yksityiskohtiin. :) Julkaisen Hauschka-juttuja kesä-heinäkuun ajan hengähdystaukojen kera, kokemuksesta tiedän ettei kukaan jaksa lukea montaa postausta samasta aiheesta peräjälkeen. ;)

Sanoin äsken itselleni:

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen jos pitäisi juuri nyt luetella asioita joista sinulle tulee hyvä mieli? Ihan miettimättä, mitä tulee ensimmäisenä mieleen?

Nämä asiat tulivat mieleen.

Ponini Lehmä Lentää (kyllä, sen nimi on Lehmä Lentää.)

Sisareni Oona - jonka kanssa meillä on muuten sovittu täksi illaksi elämäni ensimmäiset Skype-treffit..! :) Saan kuulla miten pääsykokeet Argentiinassa menivät..! Hui jännää..!

Parsakaali. Rakastan.

Sigur Rosin levy Agaetis byrjun. Mieheni soitti tätä minulle kun olin hänen luonaan ensimmäistä kertaa yökylässä. Siitä on 10 vuotta. Itse asiassa melkein kuukaudelleen. <3

Nassukka.

Kynttilät. Palavat meillä joka päivä lokakuusta huhtikuuhun.

Kreikka.

Juusto.

Pinkki fleece-hupparini. Käytän sitä joka ikinen päivä.

*

Mistä asioista teille tulee hyvä mieli? Mikä tulee ensimmäisenä mieleen? :)

Muotokuvani on valmis.

Luisilla ja minulla on erilainen näkemys minusta.

Muotokuva on tietenkin aina taiteilijan tulkinta kohteestaan, joten sinänsä asia on "väittelyn" ulkopuolella. ;)  Mutta silti taas... hätkähdin.

Kun Luis vuosi sitten maalasi ensimmäisen muotokuvani, se oli minusta surullisen näköinen. Vaikka kuva näytti minulta, en tunnistanut itseäni maalauksen naisen vakavasta olemuksesta. Luis sanoi, että hänen muotokuvissaan on aina melankoliaa. "Hymyilevät Barbie-kasvot eivät ole kiinnostavaa", hän sanoo. Ymmärrän.

Minä näen itseni "pehmeänä", iloisena. Luisin muotokuvissa olen kova, etäinen. Vakava. Kun näin maalauksen valmiina, oli ensireaktioni, "But I look so.... harsh...!" Luis kurtisti kulmiaan. "Minun persoonani on iloinen ja eloisa..!" jatkoin. Luis kohautti olkapäitään. "Totta, niin on. En yritä maalata persoonaa, maalaan muotokuvia. Sinä näytät tältä".

Tulin mietteliääksi. Hämmästyn aina valokuvissa esiintyvästä tylystä ilmeestäni, jollaista en tiedä kantavani kasvoillani. Olen toivonut, että ilmiö liittyisi vain valokuvauksen luomaan teennäiseen tilanteeseen jossa en osaa olla rento. Nyt minut on kuitenkin vangittu kahdesti muotokuvaan, joka toistaa tätä vakavuutta. Minä siis näytän tältä oikeasti. Sisäinen tunnemaailmani ei heijastu kasvoille saakka. Omituista.

Tämä muotokuvaprojektihan johtaa varsinaiseen "self-searchingiin".

Me, myself and I:

Luisin toiveesta viimeinen kuva vakavalla naamalla. No, sellaista tositylyä en kyennyt laittamaan, onhan tässä vähän hymynpoikasta...

.

Tuntuu hassulta. Miten eri lailla näemme ja koemme itsemme suhteessa muiden kokemukseen meistä. Joku saattaa ajatella olevansa ruma kun muut näkevät mitä herttaisimman olennon. Toinen suree suurta nenäänsä jota muut eivät edes huomaa. Ja joku pitää itseään iloisen pulppuavana, kun muiden edessä näyttäytyy totisen vakava henkilö.

Tunnen itseni tuon ylimmän kuvan veikeäksi naiseksi. Mielessäni näytän aina siltä. Mutta ulkoisesti kuitenkin joltain muulta.

Luis sanoi, "Jos kaipaat lohdutusta, niin itsekin hätkähdän aina kun näen kaupungilla kulkiessa heijastukseni liikkeen ikkunassa. Kuka on tuo vanha mies? En se voi olla minä...!  Mutta olenhan se minä."

Luisin taidetta: Art As Usual.

P.S. Selvennyksenä (muuan kiivaan kommentin seurauksena): tekstin tarkoituksena ei ollut tuoda esiin epäkiitollisuutta ja aliarvostusta taiteilijaa kohtaan, tämä ei voisi olla kauempana tuntemuksistani. Muotokuva on minusta hieno ja taidokkaasti maalattu ja minun näköiseni. Mutta eri tavalla minun näköiseni kuin miten itse itseni koen, ajatuksia herättävästi eri näköinen. Juuri tätä halusin kirjoituksessa pohdiskella. Ikävää, että joku tulkitsi pohdiskeluni epäkiitollisuudeksi ystävääni kohtaan.

  Eilen halusin tehdä jotain kahdelle asialle.

1. Halusin saada ihoni normaaliksi ja puhtaaksi. (Joo, tämä "tauti" on levinnyt hiuksista muuallekin... :p)

2. Halusin saada hälyttävään kuntoon päässeet päkiät ja kantapäät pehmeiksi ja sileiksi.

Apu kumpaankin löytyi keittiöstä.

Minullahan on ollut palashampoon lisäksi matkakäytössä myös Flow Kosmetiikan kasvosaippua - suihkugeelinä. En ole edes jaksanut mainita asiasta tässä kaiken palashampoo"oopperan" keskellä, mutta ei tuo toinenkaan saippua ole toiminut mitenkään kiitettävästi. Iho ei tunnu sen jäljiltä siltä miltä se normaalioloissa suihkun ja peseytymisen jälkeen tuntuu. Se tuntuu nahkealta ja... vahamaiselta. Pahoin pelkään, että myös tämä saippua jättää kalvon. Näköjään myös iholle. Olen ymmälläni. Kotona käytän kuitenkin kaiken aikaa palasaippuaa käsienpesuun. Eivät kädet koskaan tunnu jäävän nahkeiksi ja kalvotetuiksi...? Tahmeudesta puhumattakaan.

No, tilanne täällä reissussa on nyt kuitenkin se mikä on. Mukaan otetut saippuat eivät suostu toimittamaan tehtäväänsä odotetulla ja toivotulla tavalla. Hiukset pystyn sentään sitomaan pois kosketusetäisyydeltä. Mutta vartalon ihoa en. Läppärin näppiskin on alkanut kerätä vahamaista kalvoa sormieni kautta... Tämä on ihan pikkuisen disturbing...! :/

Tultuani eilen kattoterassilta aurinkovoiteet iholla kiillellen tiesin jo minkä puoleen kääntyisin. Hyvästi kasvosaippua, nyt minä kuuraan itseni perusteellisesti astianpesuaineella. Ja näin tein. Keittonurkkaukseni tiskiaine on vieläpä vadelman tuoksuista - ihan kuin suihkugeeliä...! ^_^ Ahhh. Suihkusta tultua iho oli sileä, kalvoton ja pehmeä. Ei yhtään kuiva, vaikka niin saattaisi odottaa noin voimakkaalla pesuaineella pesun jälkeen. Ilmankosteus kuitenkin palauttaa ihon kosteustasapainon lähes välittömästi, eikä kalansuomuefektiä varmasti ole havaittavissa niin kauan kuin oleilen Kreikassa.

Tänään ostan suihkugeelin.

Avun kantapäiden ja päkiöiden karheuteen sain suolan ja oliiviöljyn muodossa. Nämä suola/sokeri/öljy-kotikuorinnat ovat varmasti suurimmalle osalle teistä jo ihan "selvää pässinlihaa", mutta jos joku ei ole tällaisesta ennen kuullut, niin sekoittamalla suolaa tai sokeria ruokaöljyyn saa loistavan ja ihoa tehokkaasti pehmentävän, ravitsevan vartalokuorinnan. Nimenomaan vartalo, kasvoille tämä on minusta liian stydiä kamaa rakeiden koon puolesta. (Kasvokuorinnan saa sekoittamalla öljyyn ruokasoodaa ;))

Edellisen asukkaan kaappiin jättämä suola pääsi kiitolliseen käyttöön. Sekoitin 3 ruokalusikallista suolaa n. yhteen ruokalusikalliseen oliiviöljyä (öljyä voisi laittaa enemmänkin mutta en ala haaskaamaan herkkua extra virgin -öljyäni kantapäähän, mieluummin nautin sen suun kautta ^_^). Sitten vain öljysuolamassaa sormiin ja raivokas hinkkaus kantapäihin ja päkiöihin. (Raivokkuus ei ole mitenkään pakollista, mutta omalla kohdallani sopi tunnelmaan.) Oijjoi mikä vauvaniho sieltä paljastui kun huuhdoin suolat pois.... Ja kädetkin olivat muuttuneet silkiksi! ^_^ Kuorin siitä ilosta vielä kasvotkin, tosin siihen käytin mukaan ottamaani Korresin Timjami-Hunaja-kuorintaa.

Kyllä nyt on pehmeä ja sileä olo kaikin puolin. :) Kaipaan enää jalkaraspiani ja jotain superpaksua jalkavoidetta... Viime syksyn reissussa kestin peräti marraskuuhun ilman jalkavoidetta! :D Nyt yritän sinnitellä voiteetta kotiin saakka. Ehkäpä uhraan vielä yhden ruokalusikallisen oliiviöljyäni ja hieron sitä jalkoihin vaikuttamaan ensi yöksi. :)

P.S. Vielä sokeri/suolakuorintaakin tehokkaamman ihonsileyttäjän saa kahvinporoista, muistatteko tämän vinkin?

Mietin, että laittaisinko tänään ulos mineraalipuuterijutun, vai altistanko teidät jälleen mun ruokahöpinöille (herregud, edellisestäkin on vain viikko :D)). Ruoka voitti. :) Mineraalia sitten huomenna.

Tänään puhutaan vähän eväistä. En ole syönyt työpaikkalounasta ulkona kuin yhden ainoan kerran sen jälkeen, kun vaihdoin ruokavalioni. Eli kahteen vuoteen. Tämä yksikin kerta oli vain olosuhteiden pakosta; tulin aamulennolla Edinburghista ja menin lentokentältä suoraan töihin. En nyt ihan Skotlannista saakka viitsinyt tuoda eväitä. :)

Tässä on eilinen ruokatornini.

Syön töissä myös aamiaisen, sillä  nautin aamupalan mielellään vasta pari tuntia heräämisen jälkeen. Sitä ennen ei ole nälkä. (Ykkösaamiainen on nestemäisessä muodossa, eli maitokahvia.)

Tuo edellisessä kuvassa näkynyt minigrip-pussi sisältää cocktailin soijarouhetta, kaakaonibsejä ja hasselpähkinärouhetta, jota ripottelen jogurtin päälle. Tuollainen pussi kulkee mulla aina olkalaukussa siltä varalta, että haukkaan jossain junassa tai bussissa rahkaevään. Se on aina mukava tuunata pienellä rouskuvalla! :)

Olen muutenkin aikamoinen minigrip-ihminen. Pienintä minigrip-kokoa kuluu paljon. Laukussa kulkee rouhepussukan lisäksi pussillinen pähkinöitä (suosikkikomboni on saksanpähkinää ja hasselpähkinää, varmaan arvaattekin millä ravinnollisella perusteella ;)) sekä pussiin paloiteltua tummaa suklaata (kokonainen levy on laukkuun liian suuri möhkäle ja menee joka tapauksessa paloiksi). Mulla on purukumitkin usein minigrip-pussiin siirrettynä. Mies aina välillä pyörittelee silmiään mun laukun minigrip-yhteisölle.

(Pikku-'gripeissä kulkevat muuten matkalla kätevästi shampoot, hoitsikat ja vartalovoiteetkin. :) Hyödyllistä silloin kun on tarpeen säästää kaikki mahdollinen tila matkatavaroissa.)

Eilinen lounaani koostui yhdestä lempikotiruoistani, eli kukkakaalitortillasta. Reseptin tähän julmetun maukkaaseen plättyyn jaoin blogissa tammikuussa. Yksinkertainen lettu syntyy raastetusta kukkakaalista, kananmunasta ja juustoraasteesta. Etkä muuten mausta pystyisi arvaamaan kukkakaalia! :D

Täytteeksi valmistin aamulla höysteen timjamilla maustetuista siitakesienistä, sipulista, tomaatista ja kesäkurpitsasta. Sekaan vähän fetaa (tai no, tuo on Pirkan salaattijuustoa) ja kylläpä masu täyttyy hyvistä mauista. :)

Rasvainen herkku tasapainottuu aina raikkaalla salaatilla. Yhdestä tortillasta tulee kylläiseksi, on sen verran täyttävää tavaraa.

Fiksumpi ja ajankäytöllisesti tehokkaampi ihminen tietysti rullaa tortillan valmiiksi kotona ja laittaa salaatinkin samaan rasiaan pötkylän kanssa ettei tarvitse raahata miljoonaa eri kippoa mukanaan töihin. ^_^ Mutta mä olen aamuisin aina ihan toivoton - hirveä kiire ja ruoat on useimmiten vielä lämpimiä kun lyön ne eväsrasioihin. (Joo, joskus olen niin fiksu että teen lounaan valmiiksi jo edellisenä iltana....)

Toisen tortillaletun nautin illalla kotona. Sinne meni niin paljon täytettä ettei mennyt enää rullalle. :D Ja hei, lukijani Kikkis joka mietit tuossa tovi sitten ettet ole keksinyt mihin käyttää Gomasiota - no tuolla tortillatäytteessäkin sitä on mausteena. :) Ja tänään laitoin sitä evässalaattiin. Oikeasti, sitä voi laittaa kaikkialle mihin haluaa vähän pähkinäisen paahteista makua ja kevyesti suolaa.

. . .

 "Entisessä" elämässäni olin niin turkaleen laiska (puhumattakaan ruoanlaittotaidottomuudesta ja mielikuvituksen puutteesta) etten juuri koskaan tehnyt eväitä. Ja jos teinkin, se oli mallia voileipä. Eikä siitä tullut koskaan kylläiseksi ja vatsa kurni pahasti loppupäivästä. Työlounaan suunnittelu oli asioita, joita kertakaikkiaan inhosin. Järkevien eväiden valmistus ei vain ollut mun juttu. Useimpina päivinä juoksinkin sitten johonkin lähikauppaan hakemaan mikroruokasatsin ja riisipiirakoita.... Kummasti niihin Siwa-lounaisiinkin saa muuten viikossa uppoamaan rahaa...! Ravintolalounaat ovat aina olleet harvinaista luksusta, mutta kun minulla yhteen aikaan oli mahdollisuus syödä läheisessä Amicassa, niin sitä kyllä hyödynsin.... Ja voin kertoa että tulokset näkyivät vaa'alla, jostain syystä ruokaa tuli aina syötyä liikaa....

Miten te hoidatte työpaikkaruokailun? Oletteko eväs- vai ravintolaihmisiä? Vai tuleeko lounaat kenties nautittua työpaikan kanttiinissa tai ruokalassa? Selviääkö joku töissä pelkillä välipalakekseillä?

Olen kertonut teille rakkaudestani Dermaglow'n Täydellistä Huulikiiltoa kohtaan. (Esitelty mm. tässä postauksessa.) Tämä julmetun kallis (jopa alesta ostettuna arvokkaampi kuin yksikään aiemmin ostamani huulituote) ja julmetun vaikeasti tavoitettava (ei myydä enää Suomessa, löytyy vain aniharvoista nettikaupoista ja tarjonta & hinnat eBayllakin huonot) kiilto on harmillisesti parhaita tuotteita mitä olen koskaan käyttänyt.

Asia on harmillinen juuri siksi, että kiillon loppuessa en vain voi kävellä kauppaan ja ostaa uutta. (Ja mikäli Dermaglow'ta vielä Suomessa myytäisiin, en todennäköisesti kuitenkaan täyttä 50,50€:n hintaa tästä maksaisi jo ihan periaatteesta - - vaikka kuinka onkin Paras Huulituote Ikinä.

Ostin aikoinaan näitä ihanuuksia neljä kappaletta alennuksesta, ja nyt Bare Beige -sävyn vedellessä viimeisiään jäljellä on enää yksi, sävy Raspberry. Bare Beige on nudeisuutensa vuoksi ollut suosikkini, enkä millään haluaisi nähdä viimeisten pisaroiden loppuvan. Jossain vaiheessa applikaattori ei enää yltänyt viimeisiin kasaumiin hylsyn reunoilla, ja haikeana kommentoin asiaa parhaalle kaverilleni. "Vähänkö ärsyttää kun näen että kiiltoa on vielä jäljellä, mutta en vain saa sitä enää ulos...!"

Ilokseni kaverini antoi todellisen laihialaisvinkin - irroita huulikiillon kaulasta muovinen annostelijarinkula, niin yllät kaapimaan applikaattorilla ne viimeisetkin "hunajat"! :) Tämä vinkki on todennäköisesti tuttu monelle jo entuudestaan, se tuntuu niin itsestäänselvältä kikalta, mutta minä en ollut tätä koskaan tajunnut. Edellisenkin Bare Beigen heitin menemään kun siellä vielä olisi ollut paljon kaavittavaa. Höööh..!!

Irrotin "kaulurin" ja nyt saan käytettyä kiillon viimeistä rantua myöten loppuun. :)

Löysin tällaisen nettikaupan, joka myy tällä hetkellä Bare Beige -sävyä niinkin halvalla kuin 18 dollaria - mutta postikulut Suomeen yhdelle kiillolle ovat $25,95.... :( No, tuokin hinta olisi kyllä yhteensä halvempi kuin mitä kiilto maksoi Suomessa. Täytyy ehkä oikeasti jopa harkita.... Vaikka tuntuu kyllä hulluudelta. :D

Oletteko te ihastuneet johonkin kosmetiikkatuotteeseen niin syvästi että maksaisitte siitä jopa "riistohinnan"? Tai ylipäänsä hinnan, jota ette muuten normaalioloissa koskaan maksaisi kosmetiikasta?

Vierailulla kosmetiikkayrityksissä –sarjassa päästään tällä kertaa tutustumaan suomalaiseen hiustuotevalmistajaan. Sim Sensitive tunnetaan erityisesti hiuspohjan ongelmiin kehitetystä System 4 –sarjasta. Allekirjoittaneelle merkki puolestaan on tullut tutuksi syväpuhdistavan CX Corrector -linjansa kautta, jonka kelatoivaa shampoota netin hiusharrastajat ovat tienneet kehua markkinoiden parhaana.

Simin toimitilojen aulassa Ylöjärvellä.

Simin perusti vuonna 1994 Cutrinin entisenä omistajana tunnettu Seppo Iso-Mustajärvi. Nimi SIM tulee hänen nimikirjaimistaan.

Sim-brändin ensimmäiset sarjat olivat ne tänäkin päivänä tunnetuimmat, eli System 4 ja DermaSyd (nykyisin lyhentynyt DS:ksi). Kummankin sarjan lähtökohtana oli hajusteettomuus ja väriaineettomuus. Pohja sarjoille tuli ajatuksesta tarjota hiusalan ammattilaisille liiketyöskentelyyn tuotteita, jotka altistavat kampaajia mahdollisimman vähän allergialle. Hajusteet ja väriaineethan ovat eniten allergisoivia kosmetiikan ainesosia.

Hajusteettomien tuotteiden kysynnän kasvaessa Sim loi myöhemmin menestyneen Hyvän Ilman Kampaamo -konseptin, jossa on mukana jo n. 230 kampaamoa eri puolilla maata. Hyvän Olon Kampaamoissa käytetään ainoastaan hajusteettomia tuotteita.

Tänä päivänä Simin valikoimaan kuuluu yli 300 tuotetta ja 16 tuotelinjaa. Valikoima jakautuu kahteen osaan; hajusteettomaan ja hajusteelliseen. Simin tuote- ja markkinointipäällikkö Karina Viherma kertoo, että uusia tuotteita julkaistaan loppujen lopuksi aika harvoin, sillä se ei kuulu yrityksen filosofiaan. Hyviksi havaitut, vuodesta toiseen suositut ja ammattilaisten käyttämät perustuotteet ovat yrityksen tuotannon ydin.

Karina Viherma

Sim ei koe tarpeelliseksi hypätä jokaisen viimeisimmän trendin kelkkaan, mutta uusimman sarjansa Argan Caren myötä brändi on kuitenkin selvästi ajan hermolla. (Tuskin Karkkipäivänkään lukijat ovat välttyneet kaikkialla vellovalta arganöljy-buumilta :)) Argan-sarja sisältää myös Simin ensimmäisen kokeilun kasvovoiteiden puolella.

Ideoita uusiin tuotteisiin saadaan kampaajilta ja viennin yhteyshenkilöiltä ulkomailta. Markkinointiryhmä kokoontuu kerran kahdessa kuussa puimaan uusia tuotteita tai jo olemassa olevan tuotevalikoiman mahdollisia uudistuksia. Tuotelinjat elävät jatkuvasti ja reseptejä päivitetään viimeisimmän teknologian ja raaka-ainekehityksen myötä. Esimerkiksi System 4:sta on nyt markkinoilla viides versio.

SensiDo-sarjan värituubit matkalla täyttökoneeseen.

Välillä tuotekehitykseen vaikuttaa suoraan myös kuluttajakäyttäytyminen – viimeisimmässä DermaSyd –uudistuksessa jätettiin pois parabeenit ja SLS kuluttajien toiveiden myötä.

Simillä työskentelee yhteensä 60 henkeä. Kaikki tuotteet valmistetaan Ylöjärvellä yrityksen omalla tehtaalla, jossa tuotanto pyörii vuoden ympäri. Resepteistä vastaavat yrityksen omat kemistit. Simillä on myös private label –tuotantoa, mikä tarkoittaa sitä että he valmistavat tuotteita toisten yritysten nimiin. Private label –tuotannossa tuoteresepti voi tulla asiakkaalta ja he ostavat Similtä vain valmistusprosessin, tai sitten asiakas voi tilata tuotteen ”alusta loppuun” toteutettuna reseptistä graafiseen suunnitteluun ja pakkaukseen.

Simin tuotannosta 30% menee vientiin ja 70% kotimaan myyntiin. Yritys myös tuo maahan kahta sarjaa; hiustenpidennyksiä ja rusketustuotteita sisältävää Balmainia ja miesten kosmetiikkamerkki Top Shelf 4 Menia.

Suosituin tuotelinja on kautta aikain ollut System 4. Karina kertoo, että se on ainoa sarja josta Sim saa kuluttajilta kiitoskirjeitä. ”Jokin siinä reseptissä vain on todella kohdallaan, kun se tuo avun niin monille”, Karina hymyilee ja myöntää System4-shampoon olevan omakin suosikkinsa. Myös ulkomaiden markkinoilla System 4 on myydyin ja eniten kiinnostusta herättävä Sim-tuote.

Minulla ei ole koskaan ollut mitään hiuspohjan ongelmia niin ei ole koskaan ollut ajankohtaista hankkia tällaista ns. terapiashampoota. Mutta kuulosti niin vakuuttavalta että tiedän mitä kokeilen jos joskus alkaa päänahka ruttuilla. :)

Näissä säililöissä tuotteet sekoitetaan valmiiksi.

Graafiset suunnittelijat Veli-Pekka Lehtonen ja Laura Kaartinen vastaavat SIMin pakkaussuunnittelusta ja yleisestä graafisesta ilmeestä.

* * *

Sain vierailulta mukaani Argan-sarjan shampoon ja hoitoaineen sekä näytteitä Miracle Elixir -latvaseerumista . Ensimmäisenä huomio kiinnittyi tuotteiden todella voimakkaaseen tuoksuun – tämä ei siis ole niitä hajusteherkille tarkoitettuja Sim-sarjoja. (Simin sarjat jaetaan hajusteettomiin, hypoparfymoituihin ja hajustettuihin.)

Tuoksu on tuttu aiemmin kokeilemistani arganöljytuotteista, ehkäpä öljy siis itsessään on voimakkaan tuoksuinen…?

Shampoo on oikein hyvän ja hoitavan tuntuinen, tosin koostumus saisi olla viskoosimpi. Shampoo ei sisällä silikonia ja arganöljykin on incissä aika korkealla. Hoitoaine taas tuntuu hyvin perustavaralta, hoitavuus keskitasoa. Tämäkin on silikoniton. Hiukset jäävät selviksi ja sileiksi mutta ilman sellaista ”Ooooo miten liukkaat ja silkkiset!” –tunnetta minkä jotkut tuotteet jättävät. Minun hiuksilleni olisi varmasti sopinut parhaiten jompikumpi sarjan syväkosteuttavista naamioista, Healing Smoothie tai Moisture Smoothie.

Latvaseerumissa on (odotetustikin) arganöljyyn yhdistetty silikonia. Latvasuoja on niitä harvoja tuotteita joissa nimenomaan kaipaan silikonia, joten tämä on hyvä juttu. :) Miracle Elixir tuntuu perussilikoniseerumia raskaammalta tavaralta, ja tätä kannattaa annostella tosi niukasti ettei vain lähmää. Olen käyttänyt yhtä 2 millin näytettä jo neljä kertaa ja vieläkin riittää...! ^_^ Hiukset jäävät todella pehmeiksi ja sileiksi, ei mitään huomautettavaa.

Monen teistä toive muuten toteutuu piakkoin, sillä pääsen haastattelemaan Simin kemistiä...! Vähänkö loistavaa! :) Tapaamisaikaa ei ole vielä lyöty lukkoon mutta varmaankin kesäkuun aikana pääsen juttua täällä julkaisemaan.

Ovatko Simin tuotteet ennestään tuttuja Karkkipäivän lukijoille? Entäpä Hyvän Ilman Kampaamo -konsepti?

Tänä vuonna (ja juuri tässä kuussa, itse asiassa :)) tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun muutin Maarianhaminaan. Ajattelin juhlistaa merkkipaalua kirjoittamalla blogiin kesän aikana pienen "Minun Maarianhaminani" -sarjan, jossa esittelen kivoja, minulle tärkeitä tai muuten vain kiinnostavia juttuja tästä pikkuisesta, monille vain picnic-risteilyjen vaihtosatamana tunnetusta saaristokaupungista.

Sarjan aloittaa ruokajuttu. Tuntuu hassulta, että en 10 vuoden aikana ole käynyt kertaakaan edes pistäytymässä Ahvenanmaan parhaassa ravintolassa - ennen eilistä. Restaurang Nauticalin maine ei rajoitu pelkästään Ahvenanmaalle, sillä ravintola löytyy myös Suomen Top 50 parhaat ravintolat -listalta.

Kun Mr. Karkkipäiväkin saapui pitkästä aikaa kunnioittamaan saarta läsnäolollaan, tuntui sopivalta hetkeltä mennä vihdoin kokeilemaan miltä Nauticalin kiitelty ruoka maistuu.

Nautical sijaitsee Maarianhaminan läntisen vierassataman (ÅSS) kupeessa samassa rakennuksessa kuin Merenkulkumuseo.

Ravintolasta on kaunis merinäköala Sviby-lahdelle ja museolaiva Pommernille.

.

Otimme kuuden ruokalajin  "Avsmakningsmenyn". Minun menuni sovitettiin kala-kasvissyöjälle sopivaksi ja toisen jälkiruoan vaihdoin juustoon.

Menussa listattujen ruokalajien lisäksi saimme kolme keittiön tervehdystä; alkuun perunapurjotryffelikeiton ja teriyakimarinoitua lohta, ja jälkiruokien alkuun viinimarjaraparperisorbettia.

Herra Karkkipäivä otti myös juomapaketin. Minä olen kolmesti ottanut ravintolassa tuollaisen pitkän kaavan juomapaketin, mutta en mä vain jaksa juoda sitä läpi...! ^_^ Lasit kasaantuvat pöydälle ja viimeistään jälkkäriviinien kohdalla olen joutunut ujuttamaan lasit pöydän vastakkaiselle puolelle.

Päätin tilata yhden viinilasin alkuruoalle, yhden pääruoalle ja yhden jälkiruoalle. Ihan riittävää minulle. :)

Alkuruoan kanssa tarjoiltu viini, hedelmäinen Tacon Alto chardonnay Chilestä, olikin sitten niin hyvää että join sitä kaksi lasia ja jälkkäriviini jäi pois. :) Viini maistui ihan persikalle ja banaanille.

Oikeanpuoleisessa kuvassa keittiön tervehdys numero 2: teriyakimarinoitua lohta, wasabitahnaa ja inkivääriä.

Oletteko koskaan miettineet miten uskomattoman hyvältä pelkkä voikin maistuu hyvässä ravintolassa...?

Confitoitu kirjolohi. Hyvää oli, mutta nyt pitäisi enää tietää mitä tarkoittaa "confitoitu". :D

Parsaa ja kartiohuhtasienimuhennosta. Miehen annoksessa oli myös vasikkaa.

Pääruoka numero 1 oli meidän kummankin suosikki koko menusta: voissa paistettua ahvenfilettä, rapuvaahtoa, hernepyreetä ja marinoitua fenkolia. Oijoijoi miten hyvää.....

Kiehtovaa, kuinka ruokaan voidaan saada uskomattoman paljon makua pelkällä voilla, kermalla ja suolalla. Kiinnitän hyvissä ravintoloissa huomioni aina siihen, kuinka hienovaraisesti - tai mahdollisimman vähän - ruokia on maustettu (riippuen tietysti ruokalajista, mutta jos nyt puhutaan ei-mausteisesta keittiötyypistä). Ihan mieletöntä miten joku kalan maku voi tulla niin puhtaan aromikkaana suuhun, kotona en saisi ikinä aikaiseksi vastaavanmakuista ahventa vaikka kuinka holvaisin voita ja suolaa. Tuloksena olisi varmasti vain.... hyvin suolainen kala. :D

Pääruoka numero 2: suolapaahdettuja puna- ja keltajuuria, fenkolia ja porkkanaa.

...ja pilkistääköhän tuolla mun versiossa myös suikaloitua retiisiä..? :) Miehen versiossa oli häränposkea.

Annos oli erittäin maukas, mutta ehkä kasvisruokailijan menu-version olisi voinut hoitaa mielikuvituksellisemminkin kuin vain jättämällä annoksista lihan pois...? Verrokkina esimerkiksi Helsingin Postresissa minulle oli valmistettu lihapääruoan tilalle oma eri ruokalaji.

Menun ainoa lievä floppi oli tässä; karhunvatukkaclafoutiksen tilalle vaihtamani juustolautanen. Juustojen kanssa tarjoiltu pähkinä-hedelmäleipä oli kuivaa ja mautonta eikä mielestäni millään lailla korostanut juustojen makua. Lakka- ja viikunahillojen maku taas oli liian voimakas ja peitti juuston maun alleen. Itse juustot olivat kyllä hyviä, mutta tämä ei ollut missään tapauksessa parhaita nauttimiani juustolautasia.

Miehen karhunvatukkaclafoutis marjoilla ja vaniljajäätelöllä oli kuulema "ihan ok".

Jälkiruoka numero 2: tummasuklaajäätelöä, kermaviilipannacottaa (tai POTTAA, niinkuin menussa lukee ;)), tyrnikastiketta ja suolapaahdettuja pähkinöitä. Tämä oli kyllä oikein hyvä ja herkullinen päätös aterialle.

Yhdeksän ruokalajin (6 + keittiön tervehdykset) illalliseen kului aikaa runsas neljä tuntia. Ruokien tarjoilutahti olisi meidän kummankin mielestä saanut olla ihan pikkuisen ripeämpi, annosten välillä ehti muutamaan otteeseen tulla jo nälkä. :D Tämän tasoisessa ravintolassa ei minusta asiakkaan kuulu tuntea että vatsa alkaa murista näin pitkän menun aikana.

Pientä miinusta myös siitä, että saatuamme kahvit klo 23:n aikoihin meidät käytännössä unohdettiin eikä tarjoilijaamme näkynyt enää missään. Kaksi muuta tarjoilijaa kiertelivät siistimässä tyhjentyneitä pöytiä mutta kumpikaan ei tullut kysymään oliko meillä kaikki ok tai haluaisimmeko maksaa. Viimein puoli kahdeltatoista vinkkasin itse toisen tarjoilijoista luoksemme. Oma tarjoilijamme ilmestyi paikalle vasta kun olimme lähdössä ovesta.

Mutta kaiken kaikkiaan erittäin hyvä kokemus, pidin kovasti ruoasta sekä miljööstä ja palvelu oli viimeistä puolituntista lukuunottamatta oikein hyvää. Mieheni sai koko illan palvelua suomeksi, asia huomioitiin sen enempää kyselemättä kun pyysimme hänelle suomenkielisen menun.

Lasku oli omalta kohdaltani 122 euroa, eli hyvin harvinaista herkkua minulle. Oliko kokemus laskun loppusumman arvoinen? Sanoisin että melkein,  100 euroa olisin voinut tosi hyvillä mielin maksaa. :)

Jospa seuraavaan vierailuun ei enää menisi kymmentä vuotta...?