Sarjassa kerrotaan bloggarin lempiluomiväreistä.

...ja taas vaivaiset 5 kuukautta kulunut edellisestä osasta... ^_^ Vauhdilla mennään!

Tämä paletti lienee tuttu blogin lukijoille melkein väsymiseen saakka; IsaDora Blooming Spring. Tänä keväänä jälleen ajankohtaisempi kuin koskaan. Edelleen kaunein ja toimivin pastellisävypaletti minkä tiedän. Olen käyttänyt Blooming Springiä blogissa todella usein, ja täältä löytyy paletin ensiesittely meikkikuvin.

MAC. Tuntuu, että MAC-lempparini vaihtelevat vähän kausittain, ja tästäkin neliköstä vaihtaisin tällä hetkellä vasemman alakulman Creme de Violetin pois. (Kuvat ovat vuoden takaisesta Suosikkiluomivärejä -koontipostauksesta.)

Swish - vasemman yläkulman jäinen marjapinkki. Ihana huurteinen sävy! Pehmeä, voimakkaan helmiäinen koostumus. Kuuluu niihin harvoihin pinkkeihin joista tykkään. Yhdistän sekä violettiin että persikkaan (esim. tähän tyyliin, vaikka tuossa ei juuri Swishiä olekaan käytetty).

Seedy Pearl - oikean yläkulman kalpea vaaleanpunainen. Tämä on outo sävy, mutta jotenkin vain todella mainio! En aluksi tykännyt Pearlista juurikaan sen kovan koostumuksen ja heikohkon pigmentin vuoksi, mutta jotenkin vaivihkaa se vakiinnutti paikkansa eniten käyttämieni luomivärien joukossa. Käytän sitä kulmaluulla lähes kaikissa violeteissa meikeissäni. Näyttää ensikatsomalta tylsältä, mutta on yllättävän uniikki vaalea sävy joka shiftaa jännästi harmaan-vaaleanpunaisena.

Creme de Violet - hyvin ristiriitainen sävy! Tämä kaveri on laadultaan ehdottomasti surkein MAC-luomivärini, ja sen koostumusluokitus (frost) on harvinaisen kaukana totuudesta. Tämä kuivakka, mattainen ja mikroglitterillä maustettu beibi ei ole frostia (= helmiäissävy) nähnytkään. Pigmenttikään ei ole paras mahdollinen, eikä sävy levity tai häivyty kauniisti. Miksi ihmeessä olen sitten valinnut sen yhdeksi suosikikseni? Sävy vain on niin täydellinen kirkas pinkkivioletti! Toivon, että joskus löydän vastaavan sävyn parempilaatuisena. Meikkikuva täällä.

Beautiful Iris - oikean alanurkan vaalea sinivioletti. THE liila. Kaunein, kaunein, kaunein violetti jonka tiedän! Lancômen Electric Dream ja Estee Lauderin edesmennyt Iris Pearl muistuttavat tätä sävyä, mutta eivät kuitenkaan pääse ihan samaan täydellisyyteen. Kevyesti vaaleanpunaiseen shiftaava Beautiful Iris on koko luomella niin kuulaan kaunis että harvoin haluan yhdistää siihen mitään varjostuksia. Meikkikuva täällä.

Expensive Pink - vasemman ylänurkan kuparipersikka. Jännä kuparinen sävy jossa itse en näe pinkin häivähdystäkään. Kaunis ja persoonallinen. Lemppareitani kun haluan saada silmien sinisyyden oikein pomppaamaan. Meikkikuva.

Amber Lights - oikean ylänurkan ruskeakupari. Todella runsaspigmenttinen, upea sävy joka Expensive Pinkin tavoin on erittäin tehokas korostamaan sinisiä silmiä. Amber Lights näkyy mm. tässä meikissä.

Shimmermoss - vasemman alanurkan turkoosi. Jos Beautiful Iris on lempiviolettini, on Shimmermoss lempiturkoosini. Upeasti sädehtivä sävy joka kuuluu kesämeikkiin kuin nenä päähän (anteeksi latteat ilmaisuni). Benecosin Amazing on tämän sävyn luonnonkosmetiikkakaksonen. Meikkikuva.

Shroom - oikean alanurkan perusvaalea. Neutraali, kevyesti hohtava ihon sävy joka sopii meikkiin kuin meikkiin. Lorkun Golden Beigen ohella eniten käyttämäni highlighter-sävy, jonka taidan saada pian loppuunkin! (En ole käyttänyt yhtäkään luomiväriä loppuun yli kymmeneen vuoteen. )

Koska tänään on ystävänpäivä, haluan jakaa kanssanne yhden lempisaduistani lapsuudesta. Olen saanut kirjan joululahjaksi 4-vuotiaana, ja se kertoo sammakosta ja rupikonnasta nimeltä Kurnu ja Loikka. Ne ovat parhaita ystäviä.

Tarinan nimi on:

Yksin

Kurnu meni tapaamaan Loikkaa.

Hän näki ovessa lapun. Lapussa luki:

"Kurnu hyvä, en ole kotona. Olen mennyt ulos. Haluan olla yksin."

"Ai että yksin?" Kurnu ihmetteli.

"Onhan Loikalla ystävä, minä. Miksi hän haluaa olla yksin?

Kurnu katsoi kaikista ikkunoista. Hän katsoi puutarhaan. Hän ei nähnyt Loikkaa.

Kurnu meni metsään. Loikka ei ollut siellä.

Hän meni niitylle. Loikka ei ollut siellä.

Kurnu meni joelle. Siellä Loikka oli.

Hän istui pienellä saarella aivan itsekseen.

"Loikka-parka", sanoi Kurnu. "Hän on varmaan kovin surullinen. Minäpä piristän häntä vähän."

Kurnu juoksi kotiin. Hän teki voileipiä. Hän täytti kannun kylmällä teellä. Hän pani kaikki eväät koriin.

Kurnu kiiruhti takaisin joen rantaan.

"Loikka!" hän huusi. "Minä täällä. Täällä on paras ystäväsi Kurnu!"

Loikka oli kaukana eikä kuullut.

Kurnu riisui takkinsa ja heilutti sitä kuin lippua. Loikka oli kaukana eikä nähnyt. Kurnu huusi ja huiskutti, mutta se ei auttanut. Loikka istui saarella. Hän ei nähnyt eikä kuullut Kurnua.

Sitten rantaan ui kilpikonna. Kurnu nousi kilpikonnan selkään.

"Kuule kilpikonna", Kurnu sanoi. "Vie minut tuonne saarelle. Loikka on siellä. Hän haluaa olla yksin."

"Jos Loikka haluaa olla yksin, miksi et anna hänen olla yksin?" kilpikonna kysyi.

"Ehkä olet oikeassa", sanoi Kurnu. "Ehkä Loikka ei halua nähdä minua. Ehkä hän ei enää halua että olen hänen ystävänsä."

"Voi olla niin", kilpikonna sanoi ja ui saarelle.

"Loikka!" Kurnu huusi. "Pyydän anteeksi kaikkea hölmöä mitä aina teen. Pyydän anteeksi kaikkea typerää mitä aina sanon. Ole taas ystäväni, ole kiltti!"

Kurnu putosi kilpikonnan selästä. Hän molskahti jokeen.

Loikka auttoi Kurnun maihin omalle saarelleen. Kurnu katsoi koriin. Voileivät olivat kastuneet. Teekannu oli typötyhjä.

"Eväät menivät pilalle", hän sanoi. "Tein ne sinulle, Loikka, jotta tulisit hyvälle mielelle."

"Voi, Kurnu", Loikka sanoi. "Minähän olen hyvällä mielellä."

"Kun minä aamulla heräsin, minusta tuntui hyvältä se, että aurinko paistoi. Minusta tuntui hyvältä se, että olin sammakko. Ja minusta tuntui hyvältä se, että sinä olet ystäväni. Halusin olla yksin. Halusin ajatella rauhassa miten hyvin kaikki on."

"Ai", sanoi Kurnu. "Se taitaakin olla tosi hyvä syy siihen, että haluaa olla yksin."

"Ja nyt", Loikka sanoi, "olen iloinen kun en ole yksin. Jospa syötäisiin eväät."

Kurnu ja Loikka jäivät saarelle ja viipyivät siellä kaiken päivää. He söivät märkiä voileipiä ilman teetä. He olivat mitä parhaimmat ystävät, kun he istuivat yksinään kaksin.

Kuvitus: Arnold Lobelin kirjasta Kurnu ja Loikka - Yksin ja kaksin.

Hyvää ystävänpäivää!

.

Tein uuden vuoden lupauksen, jonka vuoksi olen ollut koko tammikuun iloinen ja onnellinen.

Lupasin palata vanhojen harrastusteni pariin ja löysätä bloggaustahtia. Ennenkaikkea lupasin ottaa yhteyttä vanhoihin ystäviini ja elvyttää rakkaan kirjeenvaihtoharrastukseni. Enemmän aikaa ystäville ja itselle, vähemmän aikaa selkä jumissa koneen äärellä.

Teille lukijoille tämä lupaus on tietenkin näkynyt blogipostausten harvenemisena. Se ei välttämättä ilahduta niitä lukijoita, jotka mielellään lukisivat uusia päivityksiä joka päivä. Minulla on kuitenkin parempi fiilis näin. Noin kolme postausta viikossa tuntuu nyt hyvältä tahdilta. Joskus voi tulla useampiakin, joskus vähemmän.

Bloggaus on aivan ihanaa ja ehdottomasti tärkeä osa elämääni, mutta se oli ottanut vähän liiankin suuren palan vapaa-ajastani. Minun on jotenkin ollut vaikea luottaa siihen että kyllä te lukijat täällä varmaankin pysytte mukana vaikka en olisi joka ikinen päivä vastaamassa kommentteihin tai julkaisemassa uutta postausta, ja siksi en osannut rentoutua vaan tuntui että kaikki liikenevä vapaa-aika tulisi käyttää blogiin.... Ja kun niitä ideoitahan riittää, asiaa ei yhtään auta että minulla todella olisi blogijuttuja kirjoitettavana melkein kellon ympäri! ^_^

Mutta nyt olen luvannut tehdä tänä vuonna toisin.

Viime viikkoina olenkin......

....lukenut paljon.

...koonnut valokuvistani kirjoja. (Projekti joka on odottanut toteuttamistaan jo varmasti viisi vuotta...)

...kirjoittanut pitkiä kirjeitä. Ja tämä on ollut minulle tärkeintä.

Kirjekansio

Minulla on ystäviä 20 maassa ympäri maailmaa. Ystäviä, joiden kanssa olen kirjoitellut kirjeitä 15 vuotta ja joista monet olen myös tavannut. Tässä parin viime vuoden aikana kirjoitustahti on kuihtunut lähes olemattomaksi, mistä olen tuntenut suurta syyllisyyttä.  Olen huono ystävä. Mutta nyt siihen tulee taas muutos! :) Käsissä tuntuu vähän kankealta kun ei ole tottunut kirjoittamaan kynällä, ja käsialakin näyttää jotenkin kömpelöltä (oletteko muuten tulleet ajatelleeksi, että opiskelujen jälkeen ei oikeastaan koskaan enää ole tarvetta kirjoittaa mitään muistilappua pidempää käsin...?). Saa nähdä alkaako kirjoitus tässä pikkuhiljaa sujua jouhevammin...!

Olen niin ylpeä itsestäni kun olen saanut monta pitkää kirjettä postiin. :) Yksi ystävä on saanut tässä välillä vammaisen lapsen, toinen on jäänyt työttömäksi, kolmas on saanut levytyssopimuksen... Paljon on kuulumisia kerrattavana.

Tässä minä ja yksi rakkaimmista ystävistäni, kreikkalainen Marianna. Marianna on kerran ollut blogissa meikkimallinakin, lomatunnelmissa syyskuussa 2010. :)

Onko teistä kukaan harrastanut kirjeenvaihtoa? Nythän tuollainen vanha kunnon etanaposti on ollut blogosfäärissä pinnalla blogien kuten Häkkitiikeri ja Valkoinen Enkeli ansiosta. Vangeille en ole itse koskaan kirjoittanut.

* * *

Lähetän tässä lopuksi vielä terveiset niille lukijoille, jotka odottelevat vastausta sähköpostiviesteihinsä. Olen kovasti pahoillani että joudutte odottamaan vastausta. Saan välillä todella paljon viestejä joissa kysytään yksityiskohtaisia ihonhoito- tai meikkivinkkejä, ja näihin vastaaminen vaatii aikaa ja keskittymistä. Arvostan lukijoitani ja vastaan viesteihin mielelläni kykyjeni mukaan, mutta välillä käperryn töiden jälkeen mieluummin sohvalle lukemaan kirjaa tai katsomaan Dexteriä mieheni kanssa, kuin vietän saman ajan koneella sähköpostin parissa. Toivottavasti ymmärrätte, ettekä loukkaannu jos vastaus saapuu vasta viiden päivän tai kahden viikon kuluttua. Joskus minua voi myös muistuttaa, jos asia on erityisen tärkeä. :) Joku viesti voi nimittäin myös ihan rehellisesti unohtua.

[vimeo 35438612 w=400 h=300]

Untitled from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Viime yönä kuvattua....  (Hyvä kun en tunnu tuossa videolla muistavan mikä kapistus on ripsentaivuttimet.... :P)

Minulta kysellään silloin tällöin videopostauksia, ja vastaan aina että minulla ei ole mitään välineitä liikkuvan kuvan kuvaamiseen. (Ja enpähän kyllä pidä videolla esiintymisestäkään...) Nyt tajusin yhtäkkiä, että voinhan mä kuvata videota Mr Karkkipäivän pokkarilla!

Tämä on vain tällainen kokeilu, ja kuvan laatu on aika huonoa... Mutta saa nähdä jos videojulkaisujen kynnys nyt laskee ja vaikka joku päivä uskaltaisin julkaista jonkun simppelin meikkivideon. :) Tyyliin miten teen geelirajauksen tai levitän mineraalipohjan, joita välillä kysellään.

YouTubehan on pullollaan videomeikkiguruja, ja sille linjalle en ole lähdössä. Älkää huolestuko! ^_^ Sen tasoisiin videoihin ei taidot & tekniikka riitä. :)

Jouluntoivotukset Karkkipäivän lukijoille!

Lahjaksi valmistamiani suklaita.

Päivän lookissa kultaa (YSL Golden Sands ja Guerlainin Blonde Metal -luomivärit & Kicksin Brownish Bazar -lakka).

Vähähiilihydraattisia jouluherkkuja. Keksit, maustekakut, piiraat ja muffinsit voi kaikki valmistaa ilman viljaa ja sokeria. Nuo luumumuffarit sulavat suussa.... mmmm...

Speltti-mantelijauhopiparit taatelisoseella makeutettuna.

...mutta kaikkia jouluherkkuja ei vain saa käännettyä karpeiksi, kuten riisipuuro sekahedelmäkeitolla. Nam!

...eivätkä kaveritkaan välttämättä niin välitä karppeudestani jouluna vaan lahjapussista voi löytyä tällaisia ihanuuksia! ^_^ Kyllä näistä nyt varmaan yksi tulee syötyä. :P

Herkullista joulua kaikille!

Ihan vain kuriositeettina. Kun puhuin tuossa aiemmin siitä, että meikkipostaukset vetävät tässä meikkiblogissa itse asiassa vähemmän lukijoita kuin muun aiheiset postaukset. :)

Lyhyen Onnea on... -fiilispostauksen otsikkoa on klikattu 2390 kertaa, joista julkaisupäivänä 1120 kertaa. Eilistä Tutorial-postausta on klikattu 723 kertaa, joista julkaisupäivänä 653 kertaa. Se on keskimääräistä paljon alhaisempi lukutulos, sillä Karkkipäivän postauksia klikataan julkaisupäivänä keskimäärin yli 1000 kertaa.

Kumpiko on suositumpi postaus? :)

Edit. Kommenteissa on ihmetelty, eivätkö tilastot vääristy kun monet kuitenkin tulevat blogiin aina etusivun kautta ja lukevat postaukset klikkailematta mitään otsikoita. On totta, että nämä lukijat eivät näy "suosituimmat postaukset" -tilastoissa, sillä Google Analytics listaa postaustilastot nimenomaan otsikoiden klikkausten perusteella. Etusivun kautta tulevat lukijat näkyvät eri tilastossa, eli kokonaiskävijämäärätilastossa. Näin ollen näen kyllä, että vaikkapa tuon viimeisimmän tutorial-postauksen julkaisupäivänä blogissa on käynyt paljon enemmän ihmisiä kuin 653 (tarkalleen sanottuna 3170), ja varmasti moni heistä on lukenut nimenomaan tuon kyseisen tutorialin, mutta otsikoiden klikkailu kertoo silti paljon postauksen kiinnostavuudesta. Ja niistä voi nähdä tiettyä johdonmukaisuutta. Tietyn tyyliset postaukset keräävät aina enemmän klikkauksia kuin toiset.

* * * * *

Minulla ei tällä hetkellä ole juuri lainkaan aikaa tehdä blogia, (tonttumaa on vienyt minut mukanaan...) joten kysynkin teiltä kumpiko postaus teitä kiinnostaisi enemmän seuraavaksi: ylellisen hoitolameikkivoiteen arvostelu vai viimeisimpien kynsilakkahankintojen ihkutus? ^_^ Minulla on aikaa tehdä toinen noista postauksista huomenna. :)

...yölliset kuvaterveiset sisareltasi maapallon toiselta laidalta. <3

Vuosi sitten kerroin teille sisarestani O:sta, jota ikävoin kotiin joulua viettämään.

No, hän ei tule tänäkään vuonna. :-´( Edellisestä puhelustakin on kohta vuosi. Olen siitä todella surullinen, mutta ihmisten on annettava elää omaa elämäänsä. O palaa vielä joskus.

Pakko oli lisätä hymiö tuohon otsikkoon kun karvapaneeli kuulostaa niin hauskalta. ^_^

Parin tunnin pohdiskelun ja kommenttien läpikäymisen jälkeen valitsin ensin kuusi finalistia kullekin tuotteelle, ja arvoin lopulta heidän joukostaan testaajiksi pääsevät henkilöt. Onni suosi näitä lukijoita:

Vartalovoide:

Rva Melli (karvoitus "hyvin tummaa, pitkää ja paksua luokkaa villisianharjas")

Heidi (vaalea karvoitus, on miettinyt valoimpulssihoitoa ja myös kasvoissa kasvaa hormonikarvoja)

Kasvovoide:

Nan (hormonikarvoitusta kasvoilla)

Immu (tummia karvoja kasvoilla hormonaalisista syistä)

Deodorantti:

Nannana (herkästi sheivauksesta ärtyvät kainalot, vahaa 2-3 viikon välein)

Mohn (epiloi kainaloitaan säännöllisesti, minkä kokee tuskallisena ja haluaa pidentää epilointikertojen väliä)

Testihenkilöihin otetaan yhteyttä illan aikana. Tuotteita testataan vähintään 6 viikkoa, ja tulokset julkaistaan blogissa helmikuussa.

Törmäsin Helsingin Ideaforumissa aivan ihastuttaviin postikortteihin, jotka saivat hymyn huulilleni.

Rakastan kuvia (tai laajemmin ilmaistuna taidetta, mutta nimenomaan kuvataide on todella lähellä sydäntäni), ja olen aina ostanut paljon postikortteja. Minulle on hyvin tärkeää, että ympärilläni on kuvia. Olen jo lapsesta saakka tehnyt pienistä kuvista kollaaseja huoneeni seinille, en voisi kuvitellakaan eläväni valkoseinäisessä ympäristössä.

Toiset ostavat valmiita maalauksia ja kehystävät ne seinilleen, minä ostan postikortteja ja taidejulisteita. Varmaan se on paremmin sopinut budjetilleni. ;)

Nämä löytämäni kortit ovat kuvataiteilija Reetta Isotupa-Siltasen käsialaa, ja minulle tuli niistä välittömästi aivan selkeä Karkkipäivä-fiilis. Olen lapsenmielinen "karkkimaaihminen", ja minuun vetoavat täysillä tällaiset hieman lapsekkaat, värikkäät ja kollaasimaiset työt. Voisin katsella näitä kuvia vaikka kuinka pitkään, tulen niistä hyvälle mielelle. Vähän niinkuin Sika-sarjakuvista ja Tiheikön Väestä.

Ihme etten ole jo aiemmin löytänyt Isotupa-Siltasen töitä, sillä hänen postikortteja ja printtejä myyvä yrityksensä Joutomaa on ollut olemassa jo vuodesta 2006. Googlen kautta löysin myös Joutomaassa-blogin, jossa Isotupa-Siltanen esittelee töitään ja Joutomaa-lahjatavarakauppansa taivalta. Tuo kauppakin kuulostaa ihan Karkkipäivä-henkiseltä, kun taiteilija kutsuu sitä sanoilla "pieni hassu kauppa, joka on pullollaan ihania käsintehtyjä aarteita." :) Täytyykin käydä siellä seuraavan kerran kun vierailen Turussa.

Ja arvatkaas mitä, löytyyhän Isotupa-Siltaselta myös nimikkotyöni - Karkkipäivä. Se on tämän näköinen:

Tänään minua on ilahduttanut myös chihuahuojen pikkujoulut. Kuvakollaasi jouluista ilahdutti myös teitä vuosi sitten. Tällä kertaa laitan vain kolme kuvaa.

Tottia pelotti taas niin paljon että se ei voinut tulla ulos kopastaan. Se kuitenkin rohkaistui lopulta osallistumaan Mr. Karkkipäivän kanssa temppukilpailuun, ja vaikka tanssitemppu oli liikuttavan yksinkertainen, se sai paikallaolijoilta 9 ääntä silkasta reippaudesta. <3

Viivillä ei muuten oikeasti ollut tonttulakkia... ;)

"Kauhean pelottavia nuo muut pikkukoirat...."

Pyydän anteeksi että en ole vielä valinnut Acorelle-testipaneelin jäseniä. Lupaan tehdä sen huomenna.

Yritän puristaa suunnitellut tuotearvostelut kasaan vielä ennen itsenäisyyspäivää, ja sitten pidän blogilomaa. Kiitos tsempeistänne lukijat! Onneksi en kuitenkaan ole missään nimessä menettänyt intoani pitää blogia, olen vain ajanut itseni ylikuormituksen tilaan joka täytyy purkaa. Ensi vuonna sitten uusilla voimilla.