Kotimaiselle kosmetiikalle omistetun viikon viimeisessä postauksessa tapaamme jälleen Lifehairin eli markkinointinimeltään Lh-Beautyn. Viikko päättyy eilisen postauksen hengessä edulliseen koko perheen peruskosmetiikkaan.

Valitsin esittelyyn kaksi Lh-Beautyn merkkiä: Lacto Linen ja Oliivin. On ollut oikeasti tosi kiinnostavaa kokeilla pitkästä aikaa aivan toisenlaista kosmetiikkaa mitä olen viime vuodet käyttänyt, kuten teemaviikon kaikki edullisemmat merkit. En ole koskaan väheksynyt edullisia kosmetiikkamerkkejä, minähän olen puolet elämästäni ollut Yves Rocher -tyttö, mutta luonnonkosmetiikkaan siirryttyäni olen tietysti pysytellyt niissä merkeissä. Hiuspuolella taas kampaamotuotteet ovat vetäneet puoleensa viimeiset 10 vuotta. Siinäkin on ennen kaikkea kyse elämyksellisyydestä... En voi rehellisesti väittää löytäneeni juuri salonkibrändien joukosta niitä ehdottomasti parhaita tuotteita, mutta elämyksellisesti niiden maailma vetoaa minuun. Niin kuin ne lasiset kultareunusvoidepurkit toisille ;)

Lifehairista yrityksenä minun ei enää tarvinne sen enempää turista, esittelin merkin juuri kattavasti marraskuun puolella. Mutta lyhyesti: Lifehair on vuonna 1993 perustettu ylöjärveläinen yritys jonka tuotteet valmistetaan omassa tehtaassa Ylöjärvellä.

Oliivi-shampoo 4,60€ / 250 ml

Sulfaatiton shampoo kaikille hiustyypeille. Pesevinä ainesosina cocamidopropyl betaine, sodium cocoamphoacetate ja decyl glucoside.

Shampoossa on todella paksu ja jämäkkä geelikoostumus, tämä ei valu lattialle vaikka kääntäisit kämmenen ylösalaisin. Tuoksu on perusmiellyttävä ja aika voimakas, sellainen tyypillinen "koko perheen hygieniatuotteen" puhdas tuoksu. Vaikka tuote on sulfaatiton, se pesee hiukset ja hiuspohjan nitisevän puhtaiksi - mutta jättää pituudet samalla sileiksi. Yleensä tehokkaasti pesevät shampoot takuttavat minulla hiusta tehden niistä karhean tuntuiset ja huuhdellessa sormet ihan takertuvat tukkaan. Tämä shampoo ei käyttäydy niin.

Oliivi-shampoo vaahtoaa maltillisesti ja vaahto syntyy hitaammin kuin sulfaattishampoilla, mutta vaahdon synnyttyä se on kermaisen pehmeää.

Tykkään tästä shampoosta kovasti. Se on tavallaan ominaisuuksiltaan eilen esitellyn todella hoitavan EHS Plus -shampoon vastakohta. Oliivi-shampoon jäljiltä tyvi jää ilmavaksi ja puhtauden tunne säilyy hiuksissa pitkään - tai pidempään kuin paljon hoitavia ainesosia sisältävillä shampoilla. Pesutulos ei kuitenkaan ole yhtä "raju" kuin syväpuhdistavilla shampoilla. Jännästi shampoolla on ikäänkuin "kaksinaisluonne"; toisaalta se on hyvin pesevä, mutta toisaalta jättää pituudet selviksi. Miltään ylelliseltä shampoolta Oliivi ei tunnu, eikä tämän hintaluokan shampoolta sitä odottaisikaan. Mutta sen pesutulos ja pesevyys/hoitavuussuhde on todella hyvä. Minulla on niin paljon hoitavia shampoita, että välillä on mukava käyttää tällaista hiukset kunnolla ilmaviksi jättävää, nitiseväksi pesevää shampootakin.

Koska juttelimme Lifehairin tehtaalla shampoiden paksuntamisesta, en voinut olla kysymättä kemisti Alex Westerbergiltä, miten Oliivi-shampoon paksuus on tehty. Sitä ei kemiansa puolesta voi paksuntaa suolalla, niinkuin ei monia sulfaatittomia shampoita. Kysyin samalla yleisesti Oliivi-shampoon koostumuksesta ja miten siitä on saatu niin pesevä, kun kaikki reseptin tensidit luokitellaan hellävaraisiksi. Westerberg kertoo, että shampoo on paksunnettu akryylipolymeereilla. Puhdistavista aineista hän kertoo näin:

"Oliivi-shampoossa kolmen pesevän aineosien välinen suhde on tarkkaan tuotekehityksen kautta harkittu, jotta shampoo pesee hyvin, ollen silti hiuksille ja päänahalle hellävarainen. Sodium Cocoamphoacetate on hellävarainen amfoteerinen pesevä aineosa, jossa kookosöljyn asetaattiryhmä, joka omalta osaltaan parantaa tuoteen hoitavuutta. Lisäksi tämä aineosa toimii synergistisesti muiden pesevien aineosien kanssa, vähentäen osaltaan pesevien aineosien mahdollista ärsytystä. Lisäksi se osallistuu tuotteen 'kermaisen' vaahdon muodostumiseen."

Westerberg kertoo myös, että Lifehair on parhaillaan kehittämässä uutta täysin luonnonmukaisiin aineosiin perustuva paksunnusta, jossa tarkoituksena on pitää koostumus, paksuus ja vaahtoavuus yhtä mukavan "kermaisena".

Oliivi-hoitoaine 4,60€ / 250 ml

Koostumukseltaan lirumpaa kuin parivaljakon shampoo, mutta ei ihan niin vetistä kuin EHS Plus -hoitoaine. Hoitoaine on silikoniton ja hoitavuutta tuovat jo tutuiksi käyneet kvatit (niistä muuten monessa on tuo 'monium', cetrimonium chloride, behentrimonium chloride jne, jos jotakuta kiinnostaa opetella bongailemaan kvatteja :)) yhdessä oliiviöljyn, oliiviuutteen, pantenolin ja lesitiinin kanssa.

Sama ilmiö tapahtuu Oliivi-hoitiksen kanssa kuin EHS Plussan: kämmenellä niin lirulta vaikuttava hoitoaine paljastuu hiuksiin levittäessä erittäin tehokkaasti selvittäväksi ja silottavaksi. Kun hoitoaineen vielä kampaa hiuksiin (olen nyt naamiokauden jälkeen innostunut käyttämään Tangle Teezeriä melkein kaikkien hoitoaineiden kanssa), tuntuu koostumus kuin muuttavan muotoaan; lirun ohut emulsio muuttuu kermaiseksi. Joku lukija kommentoi eilen kokeneensa samaa jonkun simppelin hoitoaineen kanssa - kampaaminen tuntuu taianomaisesti muuttavan hoitoaineen koostumusta niin että se "kermaistuu".

Oliivihoitoaine jättää hiukset todella hyvän tuntuisiksi eikä niissä ole piiruakaan sähköisyyttä. Tämä sähköisyyden tarkastelu on ollut tosi kiinnostavaa nyt kun olen viime kuukaudet testannut niin monta eri hoitoainetta - hiusten pehmeys ja sileys eivät korreloi sen kanssa, miten hyvin hoitoaine tai naamio poistaa sähköisyyttä. Joku hoitis saattaa siis hoitaa todella hyvin, mutta hiukset ovat silti rätisevät ja lentelevät.

Lacto Line Hellästi Hoitava Puhdistusvaahto  5,70€ / 150 ml

Tässäpä meillä taas kiinnostava yksilö. Kuten todettua, Lifehair-brändien pakkaukset ovat kaukana ylellisestä ja kaiken kaikkiaan, suokaa anteeksi Lifehair, jopa hellyttävän kömpelön ja vanhanaikaisen näköisiä. Nythän sitten ne uusitaankin kevään aikana ;) Anyways, se mikä tekee Lacto Linen puhdistusvaahdosta kiinnostavan on se, miten kaukana pakkauksen herättämät mielikuvat ja tuotteen itsensä välittämä kokemus ovat toisistaan. Minäpä kerron teille: jos Lacto Linen puhdistusvaahto kaadettaisiin jonkun luksusmerkin purkkiin ja siihen lisättäisiin hienostuneempaa hajustetta, se menisi ihan täydestä selektiivisen merkin ylellisenä puhdistusaineena.

Vaahto on todella hoitavan ja kermaisen tuntuista. Ei ihan yhtä paksua ja liukasta kuin esim. Lumenen ja ACOn vaahdot, mutta huomattavasti liukkaampaa kuin luonnonkosmetiikan pumppuvaahdot. Vaahtoa voi pyöritellä iholla kauan, ilman että se hajoaa ja kermaisuuden tunne häviää. (Luonnonkosmetiikan vaahdot taas eivät käyttäydy näin.) Tuote on kehitetty erityisesti kuivalle ja herkälle iholle.

Vedellä huuhtelun jälkeen iho jää hoidetun tuntuiseksi; se ei nitise yhtään eikä sitä kiristä. Tuntuu siltä, kuin pintaan olisi jäänyt hoitavia aineita. Tunne ei kuitenkaan ole kalvomainen tai tahmea/nahkea, vain 'hoidettu'. Vaikea kuvailla, välillä loppuu sanat pahasti kesken kun yrittää kuvailla kosmetiikan tunnetta iholla tai hiuksissa! ^_^

Todella hyvä puhdistusvaahto. Harvasta puhdistustuotteesta voi sanoa, että se jättää iholle hoidetun tunteen, mutta Lacto Linen puhdistusvaahdosta niin voi sanoa. Iso peukku!

Kääks, juttu on taas venynyt tosi pitkäksi, pidetään kasvovesiosuus lyhyenä:

Lacto Line Hellästi Hoitava Kasvovesi 4,60€ / 150 ml

Alkoholiton ja kosteuttava kasvovesi. Iho jää miellyttävän tuntuiseksi eikä yhtään tahmeaksi. Ei mitään erityistä kommentoitavaa, koska kokemus on yksinomaan positiivinen ja simppelissä incissä on vakuuttava setti kosteuttavia ja hoitavia ainesosia: glyseroli, pantenoli, aloe vera, hyaluronihappo ja maitohappo.

Ainoa ihmetyksen aihe on kaksi eri inciä: minun pullossani on lyhyempi versio kuin Lifehairin sivulla.  Ilpo Laurila puhuu kasvoveden puhdistavasta ominaisuudesta (siitä puhutaan pakkaustekstissäkin), jonka tuotteeseen tuo PEG-40 Hydrogenated Castor Oil, mutta tämä ainesosa puuttuu minun pulloni ainesosaluettelosta. Lifehairin sivulla on tuplasti pidempi inci. En ehtinyt saada selvyyttä kahden incin stooriin, mutta ehkä palaan siihen vielä myöhemmin.

Minun oli tarkoitus liittää postaukseen myös vastauksia marraskuisen postauksen kommenteissa nousseisiin kysymyksiin, mutta jutun ollessa jo näin pitkä, jätän ne tuonnemmaksi.

*

Muistattehan muuten vielä Lifehairin tarjouksen Karkkipäivän lukijoille: verkkokaupan tilauksista saa 10% alennusta 31.12.2015 saakka. Alennuksen saa koodilla karkkipäivä. Minä en hyödy mahdollisista tilauksistanne. ;)

* * Kotimaisen kosmetiikan teemaviikko vol. 2 palaa ensi vuoden puolella! * *

P.S. Apua, kiire vain jatkuu, en meinaa tänään (maanantaina) ehtiä millään blogin pariin. Vastaan postauksen kysymyksiin ja julkaisen eilisen arvontakommentteja (melkein 500 jäljellä...!) heti kun ehdin eli toivon mukaan illalla bussissa :)

Kai tällaisiakin on ollut jo pitkään - mutta minä kuulin suihke-muotoisesta kynsilakan pikakuivattajasta vasta viime syksynä jolloin sain sellaisen testiin.

Onko pikakuivattava spray monelle tuttu?

Itse olen kynsilakan pikakuivattajien suurkuluttaja. Vähän samaan tyyliin kuin kuivashampoita ja silmämeikinpoistoainetta, niitä kuluu todella paljon. Lakka kuivuu minulla aina tosi hitaasti, oikeastaan merkistä riippumatta. Ainoan poikkeuksen muodostavat neon-lakat, kai niiden koostumuksessa on jotain joka saa ne kuivumaan välittömästi. Jaksan aina ihmetellä ja ihastella esimerkiksi Charming Nailsin jokailtaista lakkausrutiinia - huh, mä en jaksaisi ikinä..! Kun aina pitää varata vähintään puolitoista tuntia sellaista aikaa, jolloin ei käytännössä voi tehdä mitään.

Pikakuivattaja helpottaa, vaikka ei sekään tietenkään lakkausta läpikuivata. Minulla on joskus mennyt kuivattajallakin käsitelty lakkaus ruttuun iltapäivällä, vielä joku kuusi tuntia lakkaamistoimenpiteen jälkeen...! Ilman pikakuivattajaa joutuisin odottamaan varmaan kolmekin tuntia ennenkuin voisi kaivaa jotain käsilaukusta. En käsitä miten joillain lakat kuivuvat puoleen tuntiin...

Suihkemuotoisen pikakuivattajan vaikuttava ainesosa on - - yllätys, silikoni. Tässä ihan uusi yhteys jossa kohtaan silikoniyhdisteen.

Spray'ta neuvotaan suihkauttamaan 30 cm:n etäisyydeltä. Se muodostaa kynsien - ja sormien - päälle öljyisen kalvon. Taisin ensimmäisillä kerroilla suihkuttaa liian läheltä, sillä kalvo oli todella märkä ja kuivui hitaasti. Lisäksi sormien iho jäi ihan öljyiseksi. (Incissä on myös dicaprylyl-karbonaattia, rasvamaista ainetta.)

Kuvassa kynsi-spray kuivumisvaiheessa.

Sittemmin opin annostelemaan suihketta oikein ja suihkuttamaan kauempaa. Käsittely on todella nopea ja tulos vastaavanlainen kuin perinteisellä pikakuivattajalla;  kuivuu nopeasti ja kynsille jää samanlainen, kolhuja kestävä sileä kalvo.

Täytyy sanoa, että edelleen ihmettelen, miten tuotteen teknologia oikein toimii. Tuotteessa on vain ponneaineita ja niiden lisäksi haihtuvaa silikonia (cyclopentasiloxane) ja dicaprylyl-karbonaattia (anteeksi huono suomennos, estenomit, saatte korjata ;)). Miten näistä aineista jää kynnelle pysyvä kalvo..? Jos cyclopentasiloxane haihtuu ja dicaprylyl-karbonaatti on rasvaa..?

Kynsillä muuten viime viikon meikkipostauksessa näkynyt China Glazen Peachy Keen.

Nail Spray'ta saa Gina Tricotista.

*

Tässä vielä tämän päivän "Taistelu harmautta vastaan" -meikki:

Olen nyt ollut ihan old school -linjoilla meikkauksissa. Tämäkin yksi vanhoja, jo aiemmin blogissakin nähtyjä lempparilookkejani; vihreää ja sinistä. Tällä kertaa yhdistettynä kupariseen alaluomen rajaukseen.

Poskilla Idunin Lingon-poskipunaa ja huulilla Idunin Cornelia-huulikiiltoa.

Silmämeikissä Pure Luxen mineraaliluomivärejä; koko luomella Seashore ja luomivaossa Shameless. Rajauksessa kahta sinistä; Sephoran Fancy Blue Eyeliner ja Indeliblen Oceanic Gel Eyeliner. Alaluomella Yves Rocherin rajauskynä sävyssä 06 Cuivre.

*

Huomenna olen muuten jälleen pääsemässä kiinnostavalle yritysvierailulle.... nimittäin Biodellyyn..! Tiedättekös mitä tämä muun muassa merkitsee? Pääsen vihdoin näkemään kaikki Lily Lolon meikit livenä...! Niiiin paljon hiplausta ja swatchausta tiedossa! :D

Meinasin aamulla junassa jatkaa noihin rahkakommentteihin vastailua... Kuka saattoi arvata että maitorahka herättäisi yhtäkkiä näin mielettömän vilkkaan keskustelun jossain blogissa - vähiten Karkkipäivässä..! :) Laktoosi-keskustelu on myös huisin kiinnostava, itsekin oppii uutta. :)

Mulla on ne! :)

Joo - kiva My Little Pony -paita myös (kiitos vinkistä, lukijani ;))...!

Mutta mää meinaan KYNNET!

Minulla on vihdoin taas samanpituiset, samanmalliset, suorat kynnet! :)

Hyvää joulua Sanni :) Itselleni lupaama joululahja - kynsien geelaus.

Kyllä näihin kestää taas vähän aikaa tottua. Ihan kuin mun käteen olisi liitetty vieraan ihmisen sormet! :D

Minulle laitettiin geelipidennys kaikkiin muihin kynsiin paitsi peukaloihin ja toiseen pikkurilliin, jotka olivat jo valmiiksi sen mittaiset mihin pituuteen kynteni halusin. Kun kynnet kasvavat, viilataan pidennykset pikkuhiljaa huolloissa pois ja jatkossa käsitellään vain oman kynnen pintaa. Kynnet geelattiin nuden värisellä geelillä.

Näistä tuli vähän paksummat kuin mitä geelikynteni olivat kolme vuotta takaperin. Kynsienlaittajani sanoi, että pidennysten kanssa kynnestä on tehtävä vähän paksumpi, mutta sitten kun geelataan pelkästään omaa kynttä, saa pinnasta ohuemman. Sitä odotellessa :) Itse tykkään ohuemmasta, on luonnollisemman näköinen.

Olin niin innoissani kotiin tultua että en meinannut osata päättää millä sävyllä kynnet lakkaisin. Ensin ajattelin vetää nuden päälle suosikkini Snow Crystalin Sparkling Champagnen (kuvassa), joka on parhautta melkein minkä tahansa lakan päällä, mutta sitten muistin Lumenen ihanan pinkin Roosa Nauha -hiekkalakan.

En edes muista milloin minulla olisi viimeksi ollut pinkit kynnet...! Sokeroitua vaaleanpunaista... Ihanat! En tosiaan pääse tunteesta että katselen jonkun toisen kynsiä ^_^

Tämä lakka oli syksyn Roosa Nauha -kampanjan LE-sävy, ja tällä sekä muilla Roosa Nauha -tuotteilla Lumene keräsi 50 000 euroa syöpätutkimukselle. Että ei mikään turha lakka...! Olen saanut lakan blogin kautta.

Eipä mulla muuta tällä kertaa. :) Mutta ilostuttaa niin että ette uskokaan...! Kynnet, kynnet - mulla on taas nätit kynnet! <3

(Ja uusi ponipaita!)

Olin katsomassa auringonlasku-spektaakkelia. Se on täällä Mykonoksella yhtä suuri numero kuin Santorinilla.

Tarkkailen usein ihmisiä. No, aina. Heistä lähtevää energiaa, tunnetta, auraa.  Ihmiset ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Luis ymmärtää mistä puhun. Hän tarkkailee myös ihmisiä. Minuakin. :)

Istun kadun reunalla. Jalat pikkukivisessä hiekassa. Keltainen kiekko valuu hitaasti kohti horisonttia. Ihmiset edessäni poseeraavat, nauravat, osoittelevat taivaanrantaa, kohottavat laseja. Tai vain katsovat hiljaa.

Pariskuntia.

Vedenrajassa pyylevä mies, kireässä t-paidassa, punavalkoraidallinen reppu selässä. Kuin Marianne-karkkipaperi. Hän kuvaa. Tyytymättömän näköinen nainen. Sininen mekko nilkkoihin saakka, pinkki huivi, punaiset matalapohjaiset kengät. Hän vaihtaa asentoa. Kävelee rannalla. Katsoo auringonlaskuun. Kyykistyy, kääntää päätään. Nikon räpsähtelee. Nainen nousee taas, lähestyy miestä. Ei hymyile. Mies ojentaa kätensä, silittää naisen poskea. Nainen kääntää päänsä. He puhuvat. Koreaa? Nainen kävelee pois päin.

Katson muualle.

Vieressäni istuu laiha pariskunta. Hentoinen mies, kuin David Hyde Pierce. Hänellä on paksulasiset silmälasit. Niin myös naisella. He ovat painautuneet toisiaan vasten. Mies suukottaa naisen otsaa. Ovatpa he pieniä, linnunluisia...! Maassa on reppu, ehkä miehen. Siinä on Emirates-lentoyhtiön osoitetägi. Pariskunta puhuu englantia. Briteistä, ehkä Uudesta-Seelannista..? En ole varma tunnistanko uusiseelantilaista aksenttia. Mutta amerikkaa he eivät puhu. Eivätkä australiaa.

Purjeveneessä hurrataan. Aurinko lähestyy taivaan ja meren liitoskohtaa. Lasit nousevat. Miehet ja naiset painautuvat lähemmäs toisiaan. Kädet liittyvät yhteen.

"I want to be on that boat", David Hyde Piercen tyttö sanoo. David nyökkää. Hän näyttää iloiselta. Seesteiseltä. He kummatkin näyttävät. Aurinko heijastuu heidän paksuista silmälaseistaan. Silmät näyttävät niiden läpi pieniltä.

Vasemmalla puolella katseeni tarttuu tyttöön. Hän on kaunis. Yoko Ono nuorena. Hän on hersyvä, pulppuava. Hänen silmänsä menevät viirulle kun hän puhuu ja nauraa. Hänellä on lämmin, puolikuun muotoinen hymy. Mustat, paksut hiukset. Näyttävät vähän karheilta. En voi ottaa katsettani hänestä. Mies, hoikka, rento, khakin sävyisissä shortseissa ja t-paidassa. Hänellä on pitkä kaula ja ystävällisen näköiset kasvot. Yoko Ono nauraa hänelle, kiusoittelee. He halaavat. Pelleilevät. Pöydällä on kaksi tyhjää lasia.

Heillä on samanlaiset Havaianas-sandaalit. Miehellä kokoa liian pienet. Hänen varpaansa tulevat reunan yli.

Rannalla sinimekkoinen nainen seisoo selkä mieheen päin. Nikon roikkuu miehen lanteella.

Kohta aurinko uppoaa horisonttiin. Se laskee pienen saaren taakse. Saarella on kirkko. Sen tumma siluetti piirtyy oranssia vasten.

Yoko Ono on siirtynyt kauemmas. Hän viittilöi khaki-miehelle sormellaan. Tule tänne, mies, hänen huulensa muodostavat. Hän nauraa taas. Mies näyttää vastarakastuneelta. Ihana nainen. Kynähameessaan ja legginseissään. Hän on hoikka mutta ei laiha. Peppu jota voi läimäyttää. Silmät ovat viirulla, hän sanoo jotain miehelle amerikan englannilla. Mies jättää pöydän ja rannan, he lähtevät pois.

Naisen katse kohtaa omani. Tajusiko hän että tuijotin. He katoavat ihmisjoukkoon.

Minun tekisi mieli juosta heidän peräänsä.

"You are so pretty", haluan sanoa.

"I'm straight, but you are so pretty".

Aurinko on laskenut.

Ja sitten vihdoin matkakosmetiikan pariin..! :)

Jaoin jutun kahteen osaan kun siitä tuli niin pitkä.

Tässä pussukassa on kaikki nestemäinen matkakosmetiikkani. Ei-nestemäisiä ei paljon olekaan; muutama meikkituote sekä kiinteä shampoo.

Litran pussiin saa lopulta mahtumaan yllättävän paljon kun tekee fiksuja pakkausvalintoja – eli mahdollisimman litteitä pakkauksia. Kauppojen matkakokoiset kosmetiikkapurkit ovat valitettavasti melkein aina sylinterin muotoisia, ja tämä vie tietysti enemmän tilaa kuin lättänä pakkaus. Kun kohdalle osuu kosmetiikkahankintojen tai vaikka hotelliyöpymisten kautta litteitä, pieniä pakkauksia, kannattaa tällaiset putelit säästää matkatarkoituksia varten.

Kasvojen kosteutus - NutriBiotic Antioxidant Skin Serum

Ensimmäinen tuote onkin sitten loistoesimerkki juuri sen muotoisesta pakkauksesta, joka on vähemmän ihanteellinen, eli sylinterin muotoinen pullo.

Viime kesästä lähtien olen alkanut käyttää ihon kosteutukseen kesäkaudella vain seerumia, ja niinpä Kreikkaankin lähti mukaan sellainen. Olen ostanut NutriBioticin seerumin iHerbistä, ja sain siihen aikoinaan vinkin lukijalta.

En ala tehdä tuotteesta nyt pitempää esittelyä koska se venyttäisi postausta (tiedän että tästä tulee muutenkin pitkä), mutta kerron siitä muutaman asian:

* Pidän seerumista tosi paljon yhtä ominaisuutta lukuunottamatta.

* Sisältää pääosin luonnon raaka-aineita, mutta myös ainesosia joiden puolesta tuote ei ole luonnonkosmetiikkaa.

* Ei sisällä alkoholia.

* Koostumus on täyteläisempi kuin seerumeissa yleensä, tuote menisi voideasteikolla käytännössä ’fluidista’. Imeytyy nopeasti mutta ei hulahda ja katoa ihoon saman tien niin kuin useimmat seerumit. Iho jää seerumin jäljiltä todella pehmeäksi.

* Se huono ominaisuus? Haju. NutriBioticin seerumi on pahimman hajuinen kasvotuote mitä olen koskaan käyttänyt. En osaa kuvailla tuoksua, se ei ole makea eikä yrttimäinen eikä missään nimessä eteeristen öljyjen kaltainen. Se vain on paha.

Kasvokuorinta - Clarins One-Step Exfoliating Cleanser (MUJIn matkapullossa). En lähde enää koskaan pidempään reissuun ilman kuorinta-ainetta.

Silmämeikinpoistoaine – ei MUFEn vaan Natural Coden (se edesmennyt lempparini jota mulla on edelleen varastossa ainakin vuoden tarpeisiin). MUFEn pieni pumppupullo on täydellinen matkapakkaus – vaikka saisihan sekin tietty olla litteämpi ;)

Kasvovesi – Cliniquen Clarifying Lotion Mild Clarinsin pullossa (tämä pullo ON litteä! ;))

Näpyille – Schrammekin Blemish Balm. Itse asiassa minulla ei ole tämän tuotteen mukaan valitsemiselle muita perusteluja kuin että se osui sormiini matkakokoisten tuotteiden laatikossani.

Tämähän on tarinan mukaan se THE alkuperäinen BB-voide, josta aasialaiset valmistajat keksivät koko idean hoitavasta, suojaavasta, peittävästä ja samalla kosteuttavasta kasvotuotteesta. Esittelin tuotteen aikoinaan täällä. Normaalisti minulla kulkee näppyjen varalle mukana aina Ella Bachen Creme Intex –kakkosta minipurkkiin puristettuna. Nyt sitten ajattelin, että käytetääs tuo Schrammek pois kun kuitenkin ihan tykkäsin siitä. No, eipä ole tullut toistaiseksi tarvetta käyttää sitä matkalla. :P

Silmänympärykset – yöksi Kiehl’sin Midnight Recovery Eye sekä päiväksi Cliniquen Superdefense SPF 20.

Kiehls’in Midnight Recovery on täyteläisehköä ja oikeastaan ihan tosi hyvää näihin olosuhteisiin, joissa sy-iho on aikamoisella koetuksella auringon alla. Kun minulla viime syksyn reissussa oli mukana vetisempi sy-voide, niin seurauksena olikin sitten ihon kuivahtaminen ja kunnon aurinkorypyt, kuten osa lukijoista saattaa muistaakin.

Cliniquen Superdefense on ohutta ja suojakertoimensa ansiosta vähemmän kosteuttavan tuntuista, mutta laitan päiväksi sen alle NutriBiotic-seerumia.

Kasvojen puhdistus ja auringolta suojaus

Ei, tässä ei ole kahta purkkia aurinkovoidetta, vaan toisen, jo tyhjentyneen Sun Vivo –pakkauksen täytin Sebamed-putsarilla. Sun Vivo –pakkaus on täydellinen reissukumppani pakkauksen kannalta; litteä ja pyöreäreunainen. Erinomainen tilansäästäjä. Näitä pitäisi hankkia kokonainen armeija matkakosmetiikalle! :D No, kohta on ostettava kolmas joten kyllähän näitä pikkuhiljaa kertyy.

Tykkään Sun Vivo –kasvoaurinkovoiteesta ihan älyttömästi. Miellyttävän tuoksuinen, kosteuttaa hyvin eikä aiheuta näppyjä. Sun Vivon tuoksu on minulle nykyään kesän tuoksu.

Hyperpigmentaation hillitsemiseen – Clinique Even Better Dark Spot Defense SPF 45. Ostin tätä kun MUFEn UV Prime loppui. Clinique on edullisempaa ;)

Dark Spot Defense on hyvin erityyppinen kuin MUFEn UV Prime, siinä on pelkästään fysikaalinen (eli mineraaleihin pohjautuva) aurinkosuoja ja lisäksi se on sävytettyä. Sävy on kuitenkin niin läpikuultava ettei iholle jää väriä. Koostumus on hyvin ohutta, jopa vesimäisen tuntuista. Pakkauksessa on sisällä kuula ja tuotetta on ravistettava ennen käyttöä jotta mineraalipartikkelit leviävät tasaisesti voidepohjaan.

Ihan hyvän tuntuinen tuote. Pigmenttiläiskät huulen yläpuolella ovat selvästi voimistuneet täällä, ja olen miettinyt johtuuko se MUFEn vaihdosta Cliniqueen, mutta toisaalta en muista miltä läiskät näyttivät viime syksynä. Todennäköisesti ne olivat yhtä näkyvillä. 100-prosenttista suojaahan ei ole, ellei liimaa huulen päälle jotain paksua teippiä ja kangaspalaa :D

Tuoksuja.

Myöhemmin oli pakko alkaa nauraa kun tarkastelin pulloja. Ehm, kaikki ovat vajaita, lähes lopussa. Mitä ihmettä mä olen ajatellut kun otin nämä..? Enkö huomannut pullojen vajetta edes kuvaa ottaessani? Voi huokaus...

Hiustenhoitoaine – Aubreyn Honeysuckle & Rose (yksi viime vuoden parhaita hoitoainetuttavuuksia).

Hiusvärien mukana tulevat litteät hoitispullot ovat matkapakkausten aatelia! Tämä 2 x 40 ml riittää 7 viikon reissuun hyvin sillä Aubreyn hoitis on niin hoitavaa että sitä riittää kerta-annoksena melkein puolet vähemmän kuin joitain ei-niin-hyvää hoitista.

.

Osassa 2 sitten mm. meikit.

Kävin eilen täydentämässä matkakosmetiikkani niillä tuotteilla, jotka eivät mahtuneet litran pussiin matkalaukkuun. (Matkustan siis vain käsimatkatavaralla.)

Kipitin aamulla auringon noustessa ystävieni asunnon katolle kuvaamaan tuotteet. Aina voi yrittää keksiä jonkun mielikuvituksellisemman ympäristön tuotekuville kuin sen pöydän kulman. :P

Ystäväni Milton ja Saiva asuvat Ilioupolin kaupunginosassa Imittos-vuoren juurella, ja täältä on kauniit, joskin rakennusten rajoittamat näkymät aina Pireuksen satamaan saakka.

Miltonin ja Saivan koti on minulle todella rakas, tänne on aina yhtä mukavaa palata ja saan asua täällä kuin kotonani. Katto"terassi" on tämän kesän uutuus. :D Kreikassa kerrostalojen katot ovat vapaata aluetta jota talon asukkaat saavat käyttää jos haluavat, ja Saiva oli tänä kesänä ottanut katon haltuunsa. Nyt siellä kasvaa pieni city-kasvimaa. Minä puolestani olen ottanut katon aamujumppakäyttöön. :)

Matkatavaroista jäivät uupumaan:

* Suihkugeeli

* Vartalovoide

* Aurinkovoide

* Käsivoide

* Jalkavoide (....joo, voiteissa riittää..)

* Kynsilakanpoistoaine

Ateenassa ykköskohteeni oli - - mikäpä muukaan kuin Korres Shop. :) Korresia saa toki joka apteekistakin, mutta hinnat ovat samat kaikkialla ja minä tykkään Korresin omista myymälöistä joissa voi hipelöidä koko valikoimaa.

Kreikassa Korresin hinnat ovat alle puolet Suomen hinnoista. Esimerkiksi 250 ml suihkugeeli maksaa täällä 4,95€ ja Suomessa 12,50€, 200 ml body lotion on täällä 7€ ja Suomessa 15,90€. Kyllä, vieläkin halvemmalla saisin suihkut ja vartalon kosteutukset hoidettua, mutta täällä haluan hemmotella itseäni Korresilla. Merkki kuuluu suosikeihini ja onhan se nyt kivempi käyttää Kreikassa kreikkalaista kuin jotain Niveaa...! :D Korresin pakkaukset ja tuoksumaailmat ovat todella mieleeni, tämä on juuri sitä kosmetiikan elämyksellisyyttä.

(...ja kyllä, ostin Korresilta myös hiusvärin...! En nimittäin ehtinytkään hoitaa tyvikasvua Suomessa ennen lähtöä.)

Kynsilakanpoistoaineella ei muuten olisi ollut väliä, en yleensä lakkaile kynsiäni reissussa, mutta kun on se Trindin kuuri...

Erillinen jalkavoide on ihan pakollinen, en enää halua joutua viime syksyn tilanteeseen jossa kantapään iho oli lopulta ihan rikki (eikä Nivea Creme auttanut). Hansaplastilta löysin edullisimman, runsaasti ureaa sisältävän kantapäävoiteen.

Olen käyttänyt viime vuodet uskollisesti Nivean aurinkovoiteita, mutta tällä kertaa päätin palata vanhaan vakkariini Piz Buiniin. Ei niillä varmasti ole juuri mitään käytännön eroa. Piz Buinin pullo vain on mun silmään virtaviivaisemman näköinen... :D

Korresilla oli niiiin vaikea päättää minkä tuoksuiset vartalotuotteet ottaisi... Pyörittelin pitkään käsissäni Sitruuna-Basilikaa ja tämän kesän uutuutta Santorini Vine -vartalovoidetta, mutta päädyin lopulta raikkaampaan Sitruuna-Basilikaan.

Suihkugeeliksi valikoitui Citrus. Eilisen suihkutuokion perusteella totesin, että se oli miedompi mitä odotin, mutta jätti ihon tosi hyvän tuntuiseksi. Ei niin kuivattavaa kuin viime syksyn reissu-suihkugeeli, joka oli budjetin niukkuuden vuoksi käsisaippuaa. ;)

(Kirjoittelen muuten taas oman postauksensa tämän reissun budjetista, mä tykkään ruotia näitä "miten saa pennin riittämään" -juttuja. :))

Käsivoiteen suhteen olen todella nirso, koostumuksen täytyy olla "just eikä melkein". Voiteen on oltava tarpeeksi rasvaista jotta se pehmentää riittävästi, ja pieni kalvon tunnekin on toivottavaa, mutta toisaalta koostumuksen täytyy imeytyä kunnolla jättämättä ihoa tahmeaksi.

Korresin Almond Oil & Calendula -käsivoide täytti nuo kriteerit. Se on vesinen - rasvainen -asteikolla keskitäyteläistä, ja voidetta hieroessa tuntuu miellyttävä kalvomaisuus. Tahmeaksi iho ei jää, vaan kalvo asettuu iholle voiteen imeytyessä huomaamattomaksi, suojaavaksi pinnaksi. Erinomainen "semi-kuiville" käsille. :)

Ja lopuksi: höylät.

En ole enää koskaan nähnyt höyliä samalla tavalla blogissa käydyn viime syyskuisen höyläkeskustelun jälkeen. Kaikkea sitä oppiikin päälle 3-kymppisenä...! Miksi ottaa kalliimpi 3-teräinen kun voi valita halvemman 2-teräisen... No, kiitos teidän se selvisi. ;)

Tällä kertaa otin itsekin 3-teräisen, hehheh...

.

P.S. Tajusin sitten eilen kaikki ostokset suoritettuani, että no helkkari, puolella tästä summasta olisin maksanut laukun ruumamaksun lentokoneessa ja saanut kaiken kaman mukaan jo Suomesta. Hohhoijaa. :D No, toisaalta: kiitos blogin kautta saamani kosmetiikan määrän, en kotioloissa ole enää juuri koskaan varsinaisesti pakotettu ostamaan kosmetiikkaa. Kun käsimatkatavaralla matkustus asettaa minut tilanteeseen, jossa on perusteltu syy ostaa kosmetiikkaa, niin sehän on itse asiassa... kivaa. ^_^

Ja onhan käsimatkatavaralla matkustaminen aina vaivattomampaa.... Seliseli.... ;)

Lumenen syysmeikkikokoelma on nimeltään Nude & Matt ja se tarjoilee huurteisia ja mattaisia roosan ja beigen sävyjä.

Ennen kesäisemmille leveysasteille lähtöä ehdin tehdä kokoelman tuotteilla syksyisen lookin. Tuotteet on saatu Lumenelta, ja ne tulevat myyntiin syyskuussa.

Meikissä käytetty aurinkopuuteri ja poskipuna kuuluvat Lumenen perusvalikoimaan.

Kokoelmaan kuuluu neljä kynsilakkaa, kaksi huulipunaa ja kaksi luomiväriduoa. Tuotepaketissani oli luomivärisävy 8, Tunturimaisema.

Lakkoja on kahdella koostumuksella; Frosted Pearl ja Frosted Matt. Pearl jättää himmeän hohtavan helmiäispinnan, Matt taas mattaisen cremen. (Odotin huurretumpaa jälkeä mutta Frosted Matt -sävyt ovat minun kynsilläni käytännössä kuin normi-cremet.)

Suosikkini ja matkallekin mukaan päässyt sävy on #33 Utuharso, aika täyydellinen nude-beige.

Kuvassa Utuharso-lakkapullo.

...ja piti vielä ottaa toinen kuva jossa näkyy peukalon kynnessä Aamuinen sade. :)

Tunturimaisema-luomiväriduo yhdistää silkkisen, himmeästi hohtavan beigeroosan ja tumman mattaruskean. Välillä kuulee kritisoitavan Lumenen pigmenttiä, mutta tämä duo ainakin on erittäin pigmenttinen. Tummanruskeaa ei tarvinnut kuin hipaista siveltimellä ja luomelle ilmestyi kunnolla väriä.

Roosan sävyn koostumus on silkkinen ja kauniisti levittyvä, ei yhtään pölyinen ja variseva. Lumenelle 10 pistettä ja papukaijamerkki tämän luomivärin laadusta!

Meikin tein klassisella avoimella banaanivarjostuksella (avoin = luomen ulkonurkkaa ei varjosteta), tosin tein banskusta tällä kertaa graafisemman ja tiukemman, vähemmän häivytetyn. Kuvissa meikin vaikutelma ei valitettavasti tule oikein esiin, mutta silmäni näyttävät tosi erilaisille ja paljon suuremmille tällaisella banskulla.

Koko luomella Tunturimaisema-duon roosaa, luomivaossa duon tummanruskeaa.

Rajauksen tein kynällä ja siveltimellä.

Huulipunissa on tummempi marjanpunainen ja klassinen vaalea nude.

.

Ei ole kynnet juuri vielä ehtineet kasvaa Trind-kuurin myötä, takana vasta kaksi viikkoa...

Tässä vielä punahuuliversio silmälaseilla.

Tänään vaihteeksi erilaista sisältöä Karkkipäivässä. :)

Te tiedätte mun tyylin. Sen ikuisesti trikoopaitoihin, farkkuihin ja hyväksi havaitun kaavan toistoon luottavan.

Näytän joka päivä samalta, ja olen siihen tyytyväinenkin. Koen oloni turvalliseksi tutussa lookissani.

Ei vaatteissani mielestäni mitään vikaa ole.

Aina välillä kuitenkin herään toivomaan, että edes joissain tilanteissa osaisin pukeutua eri lailla. Perusvaatetukseni kun on ehkä liiankin rento ja arkinen. Minulla on ollut työpaikkojeni puolesta aina se etu, että työvaatetus on työnantajan sanelema eikä töihinkään siis ole tarvinnut keksiä tai hankkia erikseen mitään "toimistokokonaisuutta". Niinpä trikoo-lookkiin on ollut helppo jumittua.

Perustyylini kulmakivet; farkut, farkkutakki & perustrikoo. Olen myös hulluna neuleisiin, joihin hautaudun talvisin. Kun on tarve näyttää astetta huolitellummalta, valitsen satiini- tai puuvillatopin ja jakun. Omistan tasan kaksi jakkua ja alle viisi siistimmän pukeutumisen kategoriaan luokittelemaani toppia.

Olen superhuono ostamaan uusia vaatteita, ja suosikkivaatteeni ovatkin vuosia vanhoja. Tuo Ateenasta ostettu rotsi alkaa olla niin kulunut että pari kesää kun vielä mennään niin alan jo varmaan herättää sääliä. :D

Nyt sain hauskan tilaisuuden päästä kokeilemaan tyylin päivitystä ammattilaisen avustuksella. Pääsin yhteistyössä Tampereen Sokoksen ja Hyvä Olo -hoitolan kanssa stailattavaksi syksyn vaatteilla ja asusteilla.

Pukeutumisneuvoja Eeva Aspelin stailasi minulle kuusi erilaista asukokonaisuutta teemoilla Työtapaaminen ja Vapaa-aika. Haussa oli siis astetta omaa tyyliäni "aikuismaisempi" ja huolitellumpi look.

Aamupäivällä Sokokselle saapui hieman jännittynyt Sanni. Mahtavaa päästä tällaiseen "muuttumisleikkiin" - mutta miten mä osaan poseerata asukuvissa..? :D Muoti- ja tyyliblogien pitäjille tämä on arkea - minulle jotain ihan muuta. :)

Päivä alkoi hiusten laitolla. Hyvä Olo -kampaamossa minulle tehtiin tosi kaunis ponnarikampaus.

Seuraavaksi lähdettiin katselemaan vaatteita. Vaaterekkejä kierrellessä minua vetivät odotetusti puoleensa mieluisat ja kotoisat neuleet...  Kuvassa halaan Filippa K:n ihanaa pörröneuletta. :)

Mutta löytyihän sieltä jotain minulle epätyypillisempääkin, sehän stailauksessa oli ideana.

Koin yllätyksen, kun Eeva Aspelin määritteli minut värianalyysin perusteella talveksi. Mitä ihmettä... Minäkö kylmäsävyinen talvi..? Eeva neuvoi minua valitsemaan viileitä sävyjä kuten marjaista liilaa, viininpunaista, laivaston sinistä ja harmaata. Korjaus. Sama pää kesät talvet, ja nyt oli nimenomaan menneet kesät ja talvet sekaisin, eli KESÄ oli se jonka sävymaailman Eeva näki sopivan minulle. Kylmä sävy siis kuitenkin. Lisäksi valitsin sanani hieman huonosti; Eevan näkemys pohjautuu värianalyysin ideaan mutta varsinaista analyysia minulle ei tehty, eikä värianalyysi tällä hetkellä kuulu Sokoksen palveluihin.

En ole suoraan sanottuna koskaan itse kummemmin miettinyt sävyjä vaatevalinnoissani. Lempivärini on violetti, mutta toisaalta viihdyn myös maanläheisissä väreissä kuten ruskeassa ja oliivinvihreässä. Automaattisesti tulee yleensä valittua jotain hillittyä ja huomaamatonta.

Lähdetään sitten katsomaan mitä Eevan silmä minulle löysi. :) Oli hurjan mielenkiintoista nähdä, miten toinen, normaalia tyyliäni tai persoonaani tuntematon henkilö minut puki.

Työ. Tämä kokonaisuus oli asuista eniten omaa tyyliäni - miinus koru ja lakku. Koruja en käytä juuri koskaan ja laukkutyylini on hyvin riisuttu, en osaa käyttää mitään logollisia, kuvioituja tai koristeyksityiskohdin varustettuja laukkuja.

FARKUT - Kaiio

NEULETAKKI - Kaiio

PUSERO - Mexx

KAULAKORU - Noa Noa

KENGÄT - Vagabond

LAUKKU - Esprit

Työ. Tässä oli jo heti aikuisempaa tyyliä kuin perus-neulepaita/trikoosetissäni.

FARKUT - Kaiio

JAKKU - Noa Noa

PUSERO - Mexx

KAULAKORU - Korukolmio

KENGÄT - Vagabond

LAUKKU - Bulaggi

Työ. Tykkäsin neulepaidan graafisesta ilmeestä ja kontrastista punaisen laukun kanssa. Itse en osaisi pitää vyötä tuolla lailla neuleen päällä, ehkä voisi opetella..? Minun pukeutumisessani vyöllä on aina ollut vain rooli housujen paikoillaan pitäjänä. :D

FARKUT - Kaiio

NEULETAKKI - Rils

PUSERO - Mexx

VYÖ - Veniz

KENGÄT - Unisa

KAULAKORU - Snö Of Sweden

LAUKKU - Esprit

Vapaa-aika. Mekot ovat minulle vaikeinta aluetta. Haluaisin kovasti oppia niitä käyttämään ja ostankin mekkoja aika ajoin roikkumaan kaappiin. Sinne ne useimmiten jäävätkin. Mekko merkitsee minulle naisellisuutta, ja juuri naisellisesti pukeutumisen koen vaikeana ja minulle epäominaisena.

Tästä mekosta tykkäsin heti, se on tarpeeksi rento ja materiaali arkinen.

Eeva halusi näyttää, miten eri asusteilla voi muuttaa asun ilmettä. Mekko asustettiin kolmella eri tavalla, tässä versiossa vyöllä. (Sopiiko ehkä vähän hyvin mun silmälaseihin..! ;)

MEKKO - edc

VYÖ - Veniz

RANNEKORU - Aarikka

LAUKKU - Esprit

KENGÄT - Vagabond

Versio 2: asusteena koru.

MEKKO - edc

KAULAKORU - Korukolmio

RANNEKORU - Kaiio

KENGÄT - Unisa

Versio 3: asusteena huivi.

MEKKO - edc

HUIVI - Esprit

LAUKKU - Laukkuasema

KENGÄT - Vagabond

Millä asusteella mekko toimii mielestänne parhaiten..? Minä tykkäsin tuosta vyöstä... Mutta olen ehkä kuitenkin liian arka käyttämään sellaista mekon päällä.

Vapaa-aika. Tämä kokonaisuus on samalla minua, ja samalla ei ollenkaan. Minua on asun maanläheinen värimaailma (hameesta tykkään kovasti!), minulle vierasta taas printtikuvio paidassa ja biker-bootsit. En ole käyttänyt tämän tyylisiä saappaita sitten 7-luokan... Mitä te tykkäätte bootsi-lookista? Eeva olisi mieluusti yhdistänyt nämä kengät vaikka kuinka moneen asuun. :)

HAME - Esprit

PAITA - Mexx

NEULETAKKI - Esprit

BOOTSIT - Ten Points

LAUKKU - Esprit

Vapaa-aika. Tämä oli niin nappi! No ihmekös tuo kun päällä on trikoopaita..! ^_^ Tästä asusta tykkäsin tosi paljon ja se tuntui minulta. Normaalityylissäni en käyttäisi hameen kanssa vyötä ja pukisin puseron niin, että se peittää hameen vyötärön, mutta Eevan tyylillä asu näyttää heti asteen "aikuisemmalta".

Hehheh, on se hupaisaa kun pitää vielä kolmevitosenakin hakea aikuisempaa särmää pukeutumiseensa..! :D

HAME - Esprit

PUSERO - Esprit

VYÖ - Esprit

LAUKKU - David Jones

KENGÄT - Vagabond

Stailaus-kokemus oli todella hauska ja sain Eevalta paljon toteutuskelpoisia ideoita. Siistin ja "siistin" välinen ero voi olla hyvin pienestä kiinni... :) Puhkikuluneilla hihoilla ei juuri tee vaikutusta työtapaamisessa - vaikka takki olisi kuinka rakas ja "niin minua".

Sokoksen stailaus-palvelu on muuten täysin ilmainen, eikä palveluun tarvitse tehdä ajanvarausta. Sen kuin tupsahtaa pukeutumisosastolle ja ilmaisee halukkuutensa stailaus-apuun. :) Stailaus-tilanteessa on käytössä erillinen, iso sovitushuone, ei tarvitse patsastella sovituskopeilla muiden asiakkaiden joukossa. Korjaus. Pahoitteluni, pieni väärinymmärrys - tuohon omassa sovitustilassaan tapahtuvaan pukeutumisneuvontaan tulee varata aika, mutta henkilökunta antaa toki ideoita ja stailausapua muutoinkin ilman ajanvarausta.

Mutta senpä vain sanon että asukuvissa poseeraaminen on ihan oma taitolajinsa...! Huhhuh miten kipsissä olin ensimmäisissä kuvissa... Muotiblogien kuvia katsellessa ei tule ajatelleeksikaan, että päivä asu -kuvassa töröttämisessä olisi jotain ihmeellistä. Mutta onhan siinä..! Ainakin toisille ;) Hatunnosto teille jotka teette tätä päivittäin.

Sessiosta päätyi ostoskoriinkin muutama vaate ja asuste. Mitäs luulette mun valkanneen..? ;) Teen näistä hankinnoista oman postauksensa, tällä kun on jo tarpeeksi pituutta.

.

Nyt haluan tietenkin kuulla teidän mielipiteenne - miten stailaus onnistui? Mikä asu oli eniten mieleenne? Tai vähiten?

Kommenttien jättäneiden kesken arvon Espritin huivin - josta voin jo paljastaa että se oli yksi ostamistani tuotteista. :) (Omaani en kuitenkaan arvo, arvontavoiton tarjoaa Sokos.) En itse osaa käyttää huiveja muuten kuin lämmittäjän ominaisuudessa, mutta tähän sudenkorento-huiviin ihastuin sen verran että aion opetella käyttämään sitä - muulloinkin kuin kylmällä. :)

Kommentteja voi jättää sunnuntaihin 31.8. saakka, suoritan arvonnan maanantaina.

* * Klo 16.53. Ehdin vastata vasta pariin kommenttiin, huomasin että siellä vilahteli kysymyksiä ja aion palata niihin mutta nyt on saatava pakkaus suoritettua loppuun! :) Saatte vastauksia kysymyksiin illalla.  Klo 21.42 - no voihan, ei tämä nyt onnistu... :/ Vastailen kysymyksiin huomenna. Anteeksi, ei vain aika riitä millään. Mutta pakkaus sentään saatettu loppuun, jess! * *

Aahhahaa, nyt on pakko tehdä ihan reaaliaikainen pikapostaus Ilta-Sanomien nettisivulta juuri bongaamastani jutusta. Käykäähän lukemassa tämä:

10 asiaa, joita et tiennyt shampoosta

Kuvakaappaus Ilta-Sanomat

Jutussa kerrotaan sellaisia "yllättäviä" faktoja, kuin että "shampoo voi mennä vanhaksi" ja neuvotaan käyttämään kuivashampoota öisin, sillä "yön aikana jauhemainen shampoo saa riittävästi aikaa tehota hiuksiin antaen aamuksi mahdollisimman tuuhean lopputuloksen" Woooot? :D Ihan paras oli kuitenkin tämä: "Älä käytä liikaa shampoota. Liiallinen shampoon käyttö voi luoda liikaa vaahtoa, mikä vaikeuttaa päänahan hieromista." Siis mitä ihmettä.... :D :D Ei tiedä itkeäkö vai nauraa.

Ilta-Sanomien toimittajaa ei sentään ole artikkelin sisällöstä kiittäminen (tai syyttäminen ;)), vaan juttu on napattu amerikkalaiselta Women's Health -sivustolta. Yhtä kaikki, valtaosa jutun vinkeistä ja faktoista on niin hulluja tai itsestäänselviä että ehkä IS olisi voinut miettiä artikkelin julkaisun mielekkyyttä.

Entäpä jutun ensimmäinen kohta: "On tärkeää valita oikeanlainen shampoo. Jos sinulla on ohuet ja karkeat hiukset, kannattaa valita tuuheutta ja kiiltoa antava shampoo." Aijaa? Hyvä kun kerroitte! :)

Aaaa, en malta olla kommentoimatta vielä kohtaa 8: "Kalliit kampaamotuotteet eivät aina ole niitä parhaimpia. Shampoota valitessasi kiinnitä huomiosi vaikuttaviin aineisiin ja arvioi itse, mikä tuote vastaa parhaiten toivottua lopputulosta."

Kiinnitä huomiosi vaikuttaviin aineisiin? Mitäs veikkaatte, onko Women's Healthin tai Ilta-Sanomien keskivertolukijalla tietoa shampoiden vaikuttavista ainesosista? Kääntäisikö Mäntsälän Mervi markettireissulla XZ:n shampoota kädessään  ja tuumaisi otsa kurtussa, "Hmmmm, täältä ei näytä löytyvän just sitä mun suosikki-kvartäärista ammoniumyhdistettä."

Ei hyvänen aika mitä juttuja... :D

Kielipoliisit ärtynevät myös artikkelin kielioppivirheistä.... Tosin nehän ovat, surullista kyllä, nykyään arkipäivää sanomalehdissä.