Olin katsomassa auringonlasku-spektaakkelia. Se on täällä Mykonoksella yhtä suuri numero kuin Santorinilla.
Tarkkailen usein ihmisiä. No, aina. Heistä lähtevää energiaa, tunnetta, auraa. Ihmiset ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Luis ymmärtää mistä puhun. Hän tarkkailee myös ihmisiä. Minuakin. :)
Istun kadun reunalla. Jalat pikkukivisessä hiekassa. Keltainen kiekko valuu hitaasti kohti horisonttia. Ihmiset edessäni poseeraavat, nauravat, osoittelevat taivaanrantaa, kohottavat laseja. Tai vain katsovat hiljaa.
Pariskuntia.
Vedenrajassa pyylevä mies, kireässä t-paidassa, punavalkoraidallinen reppu selässä. Kuin Marianne-karkkipaperi. Hän kuvaa. Tyytymättömän näköinen nainen. Sininen mekko nilkkoihin saakka, pinkki huivi, punaiset matalapohjaiset kengät. Hän vaihtaa asentoa. Kävelee rannalla. Katsoo auringonlaskuun. Kyykistyy, kääntää päätään. Nikon räpsähtelee. Nainen nousee taas, lähestyy miestä. Ei hymyile. Mies ojentaa kätensä, silittää naisen poskea. Nainen kääntää päänsä. He puhuvat. Koreaa? Nainen kävelee pois päin.
Katson muualle.
Vieressäni istuu laiha pariskunta. Hentoinen mies, kuin David Hyde Pierce. Hänellä on paksulasiset silmälasit. Niin myös naisella. He ovat painautuneet toisiaan vasten. Mies suukottaa naisen otsaa. Ovatpa he pieniä, linnunluisia...! Maassa on reppu, ehkä miehen. Siinä on Emirates-lentoyhtiön osoitetägi. Pariskunta puhuu englantia. Briteistä, ehkä Uudesta-Seelannista..? En ole varma tunnistanko uusiseelantilaista aksenttia. Mutta amerikkaa he eivät puhu. Eivätkä australiaa.
Purjeveneessä hurrataan. Aurinko lähestyy taivaan ja meren liitoskohtaa. Lasit nousevat. Miehet ja naiset painautuvat lähemmäs toisiaan. Kädet liittyvät yhteen.
"I want to be on that boat", David Hyde Piercen tyttö sanoo. David nyökkää. Hän näyttää iloiselta. Seesteiseltä. He kummatkin näyttävät. Aurinko heijastuu heidän paksuista silmälaseistaan. Silmät näyttävät niiden läpi pieniltä.
Vasemmalla puolella katseeni tarttuu tyttöön. Hän on kaunis. Yoko Ono nuorena. Hän on hersyvä, pulppuava. Hänen silmänsä menevät viirulle kun hän puhuu ja nauraa. Hänellä on lämmin, puolikuun muotoinen hymy. Mustat, paksut hiukset. Näyttävät vähän karheilta. En voi ottaa katsettani hänestä. Mies, hoikka, rento, khakin sävyisissä shortseissa ja t-paidassa. Hänellä on pitkä kaula ja ystävällisen näköiset kasvot. Yoko Ono nauraa hänelle, kiusoittelee. He halaavat. Pelleilevät. Pöydällä on kaksi tyhjää lasia.
Heillä on samanlaiset Havaianas-sandaalit. Miehellä kokoa liian pienet. Hänen varpaansa tulevat reunan yli.
Rannalla sinimekkoinen nainen seisoo selkä mieheen päin. Nikon roikkuu miehen lanteella.
Kohta aurinko uppoaa horisonttiin. Se laskee pienen saaren taakse. Saarella on kirkko. Sen tumma siluetti piirtyy oranssia vasten.
Yoko Ono on siirtynyt kauemmas. Hän viittilöi khaki-miehelle sormellaan. Tule tänne, mies, hänen huulensa muodostavat. Hän nauraa taas. Mies näyttää vastarakastuneelta. Ihana nainen. Kynähameessaan ja legginseissään. Hän on hoikka mutta ei laiha. Peppu jota voi läimäyttää. Silmät ovat viirulla, hän sanoo jotain miehelle amerikan englannilla. Mies jättää pöydän ja rannan, he lähtevät pois.
Naisen katse kohtaa omani. Tajusiko hän että tuijotin. He katoavat ihmisjoukkoon.
Minun tekisi mieli juosta heidän peräänsä.
"You are so pretty", haluan sanoa.
"I'm straight, but you are so pretty".
Aurinko on laskenut.
14 comments on “Hetki”
Sulla on taito pukea ajatuksesi sanoiksi. Kiitos siitä! Mulla on aurinkolasit, jotta voin rauhassa seurata maailman menoa.
Postauksen loppu sai kyllä hymyn huulille, suoraan mun elämästä! :D
Miten ihana kirjoitus, pystyin aistimaan tunnelman <3
Joskus istumme mieheni kanssa kahvilassa tai terassilla ajatuksissamme ja katselemme ihmisiä. Mielikuvitus alkaa laukata ja alan keksiä ihmisille tarinoita, millainen elämä heillä on ja miksi he ovat tässä samassa paikassa x juuri nyt - ja mieheni tekee usein samaa. Ja joskus alamme puhua mieheni kanssa näiden ihmisten elämistä ja miten erilaisia vaihtoehtoja olemme heille keksineet. Niin ihanan absurdia. :D
Tällainen ihmisten katselu on jotenkin niin erilaista, kun yrittää katsomalla saada kiinni jotain ihmisen persoonasta tai vain antaa mielikuvituksen juosta kuin sitten se tiettyjen tyyppien harrastama ihmisten katselu, joissa pisteytetään ohikävelien ihmisten ulkonäkö.
Mä harrastan tätä samaa :D
Välillä joku oikein mielenkiintoinen tapaus kiinnittää myös mieheni huomion ja saatamme seurata molemmat ko henkilön toimintaa pitkäänkin :D
Luin aivan horteessa tätä tekstiä, aivan mahtava tunnelma! Kirjoitat niin hyvin!
:).
Kalimera! Ei liity tän päivän postaukseesi, mutta aattelin linkittää ku näin jutun tuoreessa Hesarissa. Ei mitään uutta tietoa sinänsä kyllä tuonut. Jännä aihe tuo luomu-, luonnon-, ja luonnonmukainen kosmetiikka ja sen määrittely.
http://www.hs.fi/paivanlehti/07102014/kuluttaja/HS+selvitti+mit%C3%A4+kosmetiikkamainoksissa+saa+sanoa/a1412565314925
Hyvää kreikkailua!
Siis tää oli tosi hyvä postaus! Sun pitäis alkaa kirjailijaksi!
Ihana!
Ihanasti kirjoitettu. :) Ne Santorinin auringonlaskut oli niin huikeita! Yhtenä iltana lomallamme kapusimme Oian rinteeseen ja eräänä toisena taas risteilimme merellä varta vasten nähdäksemme ne auringonlaskun. Se onkin jäänyt siitä lomasta parhaiten mieleen. :)
http://pikku-bambin.blogspot.fi/
Hyvät kirjoittajat ovat aina myös hyviä havainnoimaan. Tässä oiva osoitus siitä! Kiitos tuokiosta auringonlaskussa.
Uuden-Seelannin aksentti muistuttaa paljon ausseja, mutta on ehkä vieläkin paksumpi, "juntimpi" (ruma sana mutta en keksi parempaa!). Puhuvat nopeasti. Britti-englantia se ei juurikaan muistutua :-)
aivan ihanasti kirjoitettu teksti!
kiitos.