Aiemman Facebook-päivitykseni lukeneet eivät nyt ilahdu, no ainakaan ne jotka odottivat sitä miespostausta.

En ehtinyt saada sitä valmiiksi vielä tänään. Kyseessä on siis jo runsaan vuoden julkaisuaan odottanut juttu miesten ulkonäköpaineista. Tänään tuntui, että on Se Päivä. :) Koska sään puolesta joutuisin joka tapauksessa olemaan koko päivän joka sisätiloissa (tai niin luulin vielä aamulla, mutta tullaan siihen ihan kohta), ajattelin, että nyt jos koskaan on täydellisesti aikaa omistautua tälle superkiinnostavalle mutta myös superaikaavievälle juttuaiheelle. Tiedän, että postauksen kirjoitus vaatii todennäköisesti parikin päivää, mutta arvelin saavani tänään rutistettua ulos edes osan 1. No, ei onnistunut. Toivotaan huomista :)

Sen sijaan laitan nyt ulos eilen illalla kirjoittamani kertomuksen seikkailusta, johon en halunnut osallistua.

(Olin ajatellut säästää tämän jutun myöhemmäksi että ette väsy näihin matkapostauksiin, mutta miesjutun puutteessa laitan tämän nyt kuitenkin ulos että saatte jotain matskua tänään.)

*

Säätiedotus lupasi sadetta ja ukkosta. Päivä kuitenkin valkeni yllättävän kirkkaana, ja kun vielä yhdeksän aikaan oli vain puolipilvistä, päätin lähteä suunnittelemalleni bussiretkelle Samiin ja Agia Efimiaan. Bussi lähtisi kymmeneltä. Parempi olla vaikka sateessakin kyläretkellä kuin istua koko päivä neljän seinän sisällä yksinään, ajattelin. Ja ehkä ei sataisi niin hirveästi.

Pääsin keskustan puoleen väliin saakka, kun sadekuuro iski. Hain suojaa lähimmästä kahvilasta, jonne sainkin sitten jäädä puoleksitoista tunniksi kuuntelemaan veden ropinaa. Onneksi minulla on aina kirja mukana...

Kuvassa kuivattelen varpaitani... Vettä tuli niin rankasti että sitä tuli ikkunalasien tiivisteidenkin läpi.

Ajattelin ensin, että nojoo, päivä oli sitten tässä. Saisinpahan ainakin vihdoin luettua opaskirjan luvut Kreikan historiasta.

Kunnes yhtäkkiä ulkona näytti tältä:

Sää kirkastui ja aurinkokin alkoi paistaa.

No hienoa! :) Minähän otan seuraavan, kello 13 lähtevän bussin. Agia Efimiaan en enää ehtisi mutta Samiin kuitenkin. Menen Samiin lounasretkelle ja tsekkaan Ithakin lautan aikataulut.

Kävin kämpillä vaihtamassa sateen kastelemat vaatteet ja lähdin takaisin kohti bussiasemaa. Matkalla taivas alkoi taas tummua. Hmmm... Bussille päästyäni oli alkanut jälleen sataa. Sade ei kuitenkaan ollut mitään "sangosta kaatamalla" -tyyppiä, ja koska aamupäivälläkin kirkastui, ajattelin, että ehkä tämäkin kuuro menee ohi.

Väärin.

Bussin kavutessa vuoristoteille sade yltyi todella voimakkaaksi ja paksut, tummat pilvet peittivät taivaan. Pian paukkui ukkonen niin että korvissa soi ja salamat välähtelivät samanaikaisesti - ukkosen keskus oli siis ihan yläpuolellamme. Vettä tuli niin paljon että näkyvyys oli paikoin vain pari metriä. Pilvet ja paksu sumu pimensivät maiseman, tuntui melkein kuin ilta olisi laskeutunut.

Bussi oli aivan täynnä ihmisiä. Koululapset kiljuivat ja vanha nainen vieressäni teki ristin merkkiä ja toisteli jokaisen salaman iskiessä "Panagia, panagia..." (Eli suunnilleen "Hyvä Jumala, hyvä jumala"...)

Kyllä teitäkin varmaan pelottaisi bussissa, joka menee kapeaa vuoristotietä tällaisessa säässä. Kaikki kurkistelivat huolestuneen näköisenä kuskiin päin, joka onneksi sentään ajoi todella hitaasti.

Laitoin Mr. Karkkipäivälle tekstiviestin jossa soimasin itseäni maailman typerimmästä ideasta lähteä bussiretkelle tällaisessa säässä. Miksi en uskonut säätiedotusta? Kirjoitin, että minua pelotti. Mies vastasi tyypillisen rauhoittavaan tyyliinsä; "Ei siellä autossa mitään hätää ole kunhan kuskilla on järki päässä. En kyllä osaa sanoa miksi lähdit sinne - ehkä halusit hieman seikkailua ja jännitystä?"

Just, kiitos tuesta, muru.

Normaalisti 30 minuuttia kestävä matka Argostolista Samiin vei nyt puolitoista tuntia. Kun pääsimme perille, sade ei osoittanut taukoamisen merkkejä. Päinvastoin se vain tuntui voimistuvan.

Päästessäni ravintolaan sähköt katkesivat. Grilli sentään toimi.

Söin grillikasviksiani hämärässä ja katselin sateen harmauteen.

Täältä olisi vielä päästävä takaisinkin. Paluubussivaihtoehtoja oli kaksi; 15.40 ja 18.00. Harkitsin jäädäkö odottamaan myöhempää bussia, jos vaikka sade siihen mennessä hiipuisi. Ajatus paluusta äsken kokemassani sumussa ja paukkeessa tuntui aivan kamalalta. Lopulta päätin kuitenkin ottaa aikaisemman bussin, mitä minä täällä Samissakaan tekisin.

Odottaessani bussia pysäkille pysähtyi auto. Kuskin paikalta kurkisti arviolta nelikymppinen mies ja kysyi, olinko mahdollisesti menossa Argostoliin päin. "Bussit eivät välttämättä enää kulje tänään", hän sanoi.

Vaikka vieraiden ihmisten autoihin ei kai pitäisi mennä, tällä kertaa tartuin kyytiin ilomielin.

Matkalla ukkosmyrskyn seuraukset alkoivat valjeta. Tie näytti aivan erilaiselta kuin tullessa. Maanvyörymiä, kiviröykkiöitä, rinteiltä tulvivaa vettä. Osa autoista edellämme kääntyi takaisin.

Ei herran jestas, mihin mä olen itseni oikein laittanut, mietin vain päässäni. Näkymät Skopelokselta tulvivat ironisesti päähäni. Juuri raportoin blogissa Skopeloksen myrskytuhoista ja nytkö olin itse sellaisten keskellä?

Mies sai puhelun kaveriltaan; silta Agia Efimian ja Samin välillä on romahtanut. Eli Fiskardon suunnasta tuleva bussi tai muukaan liikenne sieltä päin ei pääse Samiin. En olisi siis päässyt enää bussilla takaisin.

Saapuessamme vuorten yli Argostolinlahdelle, jonka toisella puolella kaupunki erottui sumuisena siluettina, törmäsimme autojonoon. "Tie on poikki", saimme kuulla edessämme olevilta. Koutavosin laguuni oli tulvinut peittäen alleen lahden kiertävän tien.

Laguunin vesi oli muuttunut punaiseksi kaikesta vuorilta vyöryneestä hiekasta ja kivestä. Näky oli aivan absurdi.

Kuskin penkiltä kuului äänekästä kreikkalaista kiroilua. Mies oli tänään aikaisemmin palannut Ateenasta, hän oli saapunut Samiin lautalla Patraksesta.

"Miksi, miksi minä valitsin juuri tämän päivän palata, ei saamarin saamari!!" mies huusi.

Olin vaiti. Mitä siinä osaa sanoa. Olo tuntui kiusalliselta, toinen oli tarjonnut minulle kyytiä ja nyt istuimme siinä nalkissa apokalyptisen maiseman keskellä - kaatosateessa punaiseksi värjäytyneen laguunin rannalla.

Mies päätti lopulta yrittää ajaa tulvivan alueen läpi. Näin oli päättänyt moni muukin autoilija, mutta pienet, matalat autot eivät selvinneet veden läpi.

Tätä kuvaa ottaessani autoon alkoi tulvia vettä, ja pian olimme pohkeita myöten vedessä. Mies peruutti takaisin.

Ei ollut muuta tietä Argostoliin, joten minun vaihtoehdokseni jäi nousta autosta ja kävellä noin seitsemän kilometrin matka kaupunkiin. Kahlata, paremminkin.

Kengät pois vain ja veteen.

Kävellessäni siinä sateen piiskatessa, jännittäen joka askeleella astunko johonkin terävään kiveen tai muuhun ihon lävistävään roskaan, olo oli sanalla sanoen aikamoinen miten-h*lvetissä-mä-tähän-päädyin-deluxe. Ei paljon järki päätä pakota. Miksi mä halusin välttämättä retkelle juuri tänään, säätiedotuksesta huolimatta? Olin ihan turta, jäässä ja läpimärkä.

Melkein puoltatoista tuntia myöhemmin olin vihdoin huoneessani Argostolissa. Sähköt olivat juuri palautuneet. Menin kuumaan suihkuun ja kaadoin lasin viiniä. Tein fetasalaatin ja avasin koneen. Juttelin miehen kanssa.

"Joo, jos seikkailua halusin, niin sitä tosiaan sain", kirjoitin.

Olo alkoi normalisoitua.

Tuhot eivät lopulta olleet Kefaloniassa Skopeloksen luokkaa, mutta siltoja romahti ja osa teistä odottaa varmaan edelleen raivausta kaiken kivisortuman alla. Sain kuulla, ettei Kefaloniassa ole aiemmin koettu tällaisia myrskyn seurauksia. "You got to witness a historical day", kuskini sanoi istuessamme autossa veden noustessa jaloissamme.

Tulipahan elettyä yksi ihan uudenlainen Kreikan kokemus.

.

P.S. Niin miksi mä muuten istuin sitten tänään koko päivän sisällä? Ukkossateen piti säätietojen mukaan jatkua tänäänkin, ja puoleen päivään saakka olikin pilvistä ja sateista. Iltapäivällä kirkastui. Pysyin silti koko päivän sisällä lukemassa haastattelumateriaalia ja kirjoittamassa miesjuttua. Ihan hyvä että saan vihdoin omistettua sille ansaitsemansa ajan, myrskyä tai ei :)

Luulin jo löytäneeni kovan haastajan IsaDoran Precision Mascaralle, mutta viime viikot osoittivat, ettei haastaja ihan pärjännytkään. Vaikka oikein minulle mieleinen ripsiväri onkin.

MAC Upward Lash.

Hauska sattuma (ja nimenomaan sattuma, MACin PR sijaitsee Puolassa eikä siellä todellakaan lueta mun postauksia :D); kun edellisen MAC-testiripsarin kohdalla "valitin" sen tekemää liian ohutta jälkeä (ei vain sovi minun toivomaani tulokseen, kaipaan aina volyymia), niin seuraavassa tuotelähetyksessä olikin täysin vastakkaisilla ominaisuuksilla varustettu maskara.

Upward Lashissa on pikkiriikkinen nysäharjaksinen harja, hyvin saman tyylinen kuin IsaDoran Precisionissa joka on lemppareitani (mahdollisesti jopa viime vuosien suurin suosikkiripsarini).

"Mascara that creates high-rise levels of volume, length and curl in seconds".

Eli runsaasti volyymia, pituutta ja kaarevuutta sekunneissa. Tällaisella lupauksella ripsaria markkinoidaan.

Ja Sanni tykkää. Miksi?

- Koska siinä on miniharja = sopii ihanteellisesti silmieni muodolle.

- Koska sillä saa nopeasti näyttävät ripset

- Ei sotke (kiitos pikkuisen harjan joka ei osu kulmaluuhun tai tahri liikkuvaa luomea)

- Lähtee helposti meikinpoistoaineella (Upward Lash on vesiliukoinen, mutta jotkut vesiliukoisetkaan ripsarit eivät meinaa irrota multa millään, esimerkkinä Lumenen Blueberry-maskarat)

MACin lupaukset?

Volyymia? - Kyllä. Ja vain muutamalla vedolla. Harja annostelee maskaramassaa todella anteliaasti, jopa niinkin reilusti että tämä ominaisuus lopulta pudotti Upwardin sijoitusta suosikkimaskaroissani --> massan paljous aiheuttaa superhennoissa ripsissäni hieman yhteenliimautumista.

Maskaran yksityiskohtaiset tuotetiedot paljastavat syyn extra-anteliaaseen annosteluun; harjan sisus on ontto, jotta se voi säilöä sisäänsä mahdollisimman suuren määrän maskaramassaa, jonka sitten saa "ladattua" ripsiin nopeasti muutamalla vedolla.

Pituutta? - Ei. Ei ainakaan minun ripsissäni. Tuttu laulu.... :)

Kaarevuutta? - Ei. En huomaa mitään tavallista ripsaria kaareuttavampaa efektiä. Esimerkiksi L'Orealin Volume Million So Couture liftaa ripseni paljon selkeämmin, vaikkei edes lupaa sitä. Ehkä parhaimman nostoefektin ripsiini on tehnyt Maybellinen Rocket Volum' Express.

Eli ei ylöspäin-ripset, jos minulta kysytään.

Harjaverrokkikuva parin lempparimaskarani kanssa. IsaDoran Precision olisi sekin ollut kiva laittaa kuvaan mukaan, mutta minulla ei juuri tällä hetkellä ole sitä.

Yves Rocherin Sexy Pulp (ylempänä) on harvoja paksuharjaisia maskaroita joka toimii minulla tosi hyvin (harja näyttää Upward Lashin rinnalla ihan joltain kimalaiselta :D)

L'Orealin Volume Million So Couturen (alempana) harja on sopivan kapea ja lyhytharjaksinen eikä näin ollen sotke, ja erottelee huomattavasti Upwardia paremmin.

Sitten meikkikuvia.

Jep, ei näytä mitenkään tyrmäävän runsaalta, mutta mun ripset harvoin siltä näyttääkään :)

Kuvasta kuitenkin näkee, minkä tyyppistä jälkeä Upward Lash tekee hennoissa, harvoissa ripsissä. Maskaraa on harjattu ripsiin vain yksi kerros. Jälki on siistiä, mutta alkaa hieman klimpittää jos laittaa toisen kerroksen --> massaa tulee niin paljon, eikä harja yhdistettynä runsaaseen "maaliin" pysty erottelemaan ripsiä vaan paksu massa liimaa ripsiä yhteen.

IsaDoran Precision ohittaa Upwardin juuri erottelevuudessa. Muuten maskarat ovat hyvin samantyyppiset.

Upward Lash on minulla Kreikassa mukana matkamaskarana, ja yritin tänään ottaa ihan tuoreita ripsarikuvia :) Se vain ei ihan meinannut onnistua tuulessa, kun hiukset lensivät koko ajan eteen.

Nämä olivat minusta jotenkin hauskoja kaikessa tuulisuudessaan vaikkeivät oikein meikkikuvina palvele, niin laitetaan ne mukaan. :)

...no, näkyyhän näistä kyllä että ripset erottuu hyvin! :) Massaa harjattuna max. 15 vetoa - normaalisti laitan varmaan 50 :D

Kulmakarvoista saan kuulla tasaisin väliajoin ihmetteleviä kommentteja... "Miksi nypit ne noin? Ei ole kivan näköiset".

Ei auta selittää että en nypi. Tältä ne ressukat näyttävät luonnontilassa (no ei ihan, niissä on tällä hetkellä kestoväri) nyppimättöminä ja meikkaamattomina, toinen on vieläpä melkein puolet paksumpi kuin toinen.

Kotioloissa kulmakarvageeli on muuten ehdottomia must-meikkituotteitani. Inhoan sitä kuinka vauvanhentoiset karvat sojottavat minne sattuu, ja perusmeikkiini kuuluu aina läpinäkyvä kulmageeli joka pitää kulmakarvat ojennuksessa ja edes jotenkin kaaren muodossa. Reissumeikkipussiin geeli ei mahtunut (litran pussi, you know....). Ja täällä en nyt ehkä ihan niin "ahdistu" sojottavista kulmakarvoista kun look on muutenkin päivittäin aika tuulen tuivertama :D

Tuo yksi ripsi kaartuu aina itsepäisesti eri suuntaan (eli alemmas) kuin muut ripset... Hassun näköinen. Mikään maskara ei onnistu sitä liittämään muuhun ripsistöön, sillä on oma tahto... Onko teillä villejä ripsiyksilöitä jotka elävät omaa elämäänsä..?

MACin Upward Lash-maskaralla on hintaa 23,50€ / 8 g. Tuote on saatu blogin kautta.

Maskarapostaus jäi kesken, kun sain ystävältäni Mariannalta Facebook-chattiin uutislinkin; olinko jo nähnyt mitä Skopeloksella on tapahtunut?

Hui!!

Maanantain vastaisena yönä Kreikkaan iski myrsky, joka teki pahiten tuhojaan Lakonian kaupungissa Peloponnesoksella, ja vuorokautta myöhemmin Skopeloksen saarella Sporadeilla. Yhtä hyvin olisin saattanut nyt olla Skopeloksella..! Ihana Skopelos! Yksi ehdottomia lempisaariani Kreikassa.

Tässä kuvia Skopelos Townista tuhon jäljiltä:

Kuva: Protothema.gr

Kuva: Skopelosnews

Kuva: Protothema.gr

Kuva: Yannis Chatzitrakosas

Glossa, Skopelos, 21.9. kello 03.30

.

Vain joitain tunteja aikaisemmin olin itse mennyt nukkumaan Poroksella, Kefaloniassa. Myrsky tuntui myös täällä, mutta minulla ei ollut aavistustakaan sen laajuudesta ja seurauksista muualla päin Kreikkaa.

Sunnuntai-iltana seitsemän aikoihin Poroksella näytti tältä.

Vain paria tuntia myöhemmin tuuli oli yltynyt. Istuin kirjoittamassa Zakynthos, naapurin tyttö joka bailaa -postausta tuossa alemmassa kuvassa näkyvällä tavernan terassilla (domatiassani ei oikein toiminut kunnolla netti), ja kirjoittaessani alkoi yhtäkkiä salamoida. Sähkötkin katkesivat pariin kertaan ennen kuin sain jutun julkaistua.

Juttu tuli ulos kello 21.45, ja kymmeneltä ropisivat ensimmäiset pisarat. Pakkasin läppärin kassiin ja kipitin vauhdilla domatiaani, joka onneksi oli vain korttelin päässä. Ehtiessäni ovelle oli sade yltynyt kuuroksi ja tuuli kasvanut voimakkaan puuskaiseksi. Puoleen yöhön mennessä tuuli oli niin raju, että parvekkeella huonekalut lentelivät ja seinissä vinkui niin että mietin saanko koko yönä unta...

Mutta Joonianmeren alue säästyi pahimmalta, eikä myrsky näkynyt täällä muuten kuin lähes koko maanantain kestäneenä sateena. Mikä itse asiassa oli oikein tervetulluttakin, koska sää oli ollut viime viikon jopa ahdistavan painostava.

Kun Argostolissa Kefaloniassa näytti maanantaina tältä....

Kuva: Skopelosnews

...oli Glossan kylässä Skopeloksella tällaiset näkymät...

Huh tosiaan.

Lakoniassa kuoli kaksi ihmistä myrskyn seurauksena, Skopeloksella onneksi tiettävästi vältyttiin uhreilta.

Mutta miltä siellä nyt näyttääkään... Ja nykyisessä taloustilanteessa saarella ei varmasti ole ihan heti varaa korjata tuhon jälkiä. Kun miettii, ettei Kefaloniassakaan ole pystytty korjaamaan viime vuoden maanjäristyksen rikkomaa osuutta Argostoli-Fiskardo-tiestä... "No money to fix it", kerrottiin. Saa nähdä miten Skopeloksella käy, yksi pahiten vaurioituneista alueista oli valitettavasti satama, ei ihan vähiten tärkeä paikka.

Mies Fiskardossa tänään.

Kello 13.05.

Kello 16.22.

Pääsiköhän hän kirjan loppuun...?

Ja tärkeintä - tuliko selkään tarpeeksi rusketusta?

Tykkään minäkin lukea rannalla ja ottaa aurinkoa, mutta tämä on jo vähän friikkiä.

.

...joo, varmasti vain sattumaa, mutta näyttihän se kieltämättä hullulta kun äijä on kolme tuntia myöhemmin ihan samoilla jalansijoillaan... :D Jos hän onkin liikkunut, niin aika tarkasti on asettunut takaisin samaan kohtaan puoli metriä kivestä. Kaikenlaisia... :)

*

Harmittelin ensin suuresti sitä, etten voi vuokrata reissussa autoa. Budjettini puitteissa olen aika lailla julkisen liikenteen verkoston varassa.

Tänään päädyin kuitenkin olemaan iloinen bussimatkastani saaren pohjoiskärkeen Fiskardoon, se oli varmasti paljon parempi vaihtoehto kuin olla ajaa itse. Kaksi ja puoli tuntia kestänyt ajomatka sisälsi niin huikeita maisemia että kamerastani oli loppua akku jo ennen kuin oltiin päästy Fiskardoon. :) Vuokra-auton ratissa ei räpsitäkään kuvia ihan joka mutkassa.

Ja ne tiet.... Osa Argostolin ja Fiskardon väliä kulkevasta päätiestä on sortunut viime vuoden maanjäristyksen seurauksena, ja bussi (+ muu liikenne) joutuu kulkemaan vaihtoehtoista vuoristoreittiä paljon pienempiä teitä. Pari kertaa hirvitti niin etten meinannut uskaltaa katsoa - puhumattakaan että olisin itse ajanut..! Yhdessä tiukassa mutkassa vastaan tuli kuorma-auto emmekä mahtuneet ohi. Bussi joutui peruuttamaan, ja ikkunan toisella puolella laskeutui hurja pudotus. Joo, ei ihan mun ajotaidoille tällaiset adrenaliinireitit...

Mutta Kefalonian maisemat - siis mitkä vistat. Voi hyvin perustein sanoa, että joonialainen haastaa paikoin jo Santorininkin. Koko rannikko on niin kuvauksellista, että pitkä bussimatka, johon olin varautunut kirjalla, muuttui henkeäsalpaavaksi kiertoajeluksi ja kirja unohtui reppuun.

Kefalonia - suosittelen!

.

Huomenna meinasin tuutata ulos ripsariarvostelun niin ilahtuu kosmelukijatkin. Ehkä :)

Kefalonia viehättää.

Saaren värit ovat jotain aivan upeaa. Se on jännä miten meri ja kasvillisuus voivat näyttäytyä intensiivisemmän ja syvemmän värisinä eri paikoissa. Jos muuten haluatte nähdä todella saturoitunutta vihreää, käykää Skotlannissa. Mieletöntä!

Eilen oli blogissa paljon tekstiä, tänään vähän. Tässä kuvakertomus eilisestä - täydellinen päivä. <3 Maanantainen sade raikasti hautovan kuuman sään lempeäksi ja tuuli viilensi.

Päivä alkoi tunnin lenkillä Koutavosin laguunin ympärille ja iltapäivällä tein pitkän kävelyn Katavothresiin Argostolin pohjoispuolelle. Katavothres on mystinen paikka jossa meri kuohuu alas maanalaisiin tunneleihin, ilmestyäkseen esiin 23 km päässä saaren toisella puolella Melissanin järveen.

Tuoksuvat männyt ja turkoosi meri... <3

Rakastan tällaisia maisemia.

Löysin täydellisen rauhallisen paikan niemen kärjestä Katavothresista, jossa istuin pitkään lähes meditatiivisessa tilassa lukemassa ja nauttimassa esteettömästä merinäköalasta Lixourin kaupunkiin lahden toiselle puolelle.

Suljetun ravintolan tuolit olivat jääneet kiviterassille. Sain olla aivan yksin.

Täydellinen hetki.

Poseerausta vaativa paikka.... ;)

Päivän kruunasi jälleen yksi suussa sulava uunimunakoiso- ja kesäkurpitsapyörykkälounas.

Tiedättehän Eat, Pray, Love -kirjan? Jossa päähenkilö matkustaa Italiaan melkein vain syödäkseen (no, ja oppiakseen kieltä)? Minä voisin melkein sanoa Kreikasta samaa.... Paras ruoka ja kaupan päällisinä upeat maisemat. Vai toisin päin..? ^_^

Kefalonia, meistä tuli kaverit :)

Kreikkalainen aamiainen - "kahvi ja savuke". Näin kreikkalaiset itse vitsailevat aamiaisestaan. (Kreikkalaisethan muuten ovat Euroopan kovimpia tupakoitsijoita...)

Kyllä täällä tosiasiassa usein syödään aamuisin joku pieni pala leipää tai juusto/pinaattipiirakkaa tai makea viipale kakkua kahvin seurana. Aamiaisella ei kuitenkaan ole samanlaista merkitystä kuin meillä Suomessa.

Minun kreikkalainen aamiaiseni ei paljon poikkea kotona syömästäni.

Kananmunia, juustoa ja kasviksia. Juuston osuus on korkeampi kuin kotona, ehkä siksi kun juustot ovat täällä halvempia kuin Suomessa.

Moni tuntee Kreikasta vain fetan, mutta maassa on todella monipuolinen juustokulttuuri ja lukuisia erittäin maukkaita juustoja, niin kypsytettyjen kuin tuorejuustojen joukossa.

Yleisimpiin kypsytettyihin juustoihin kuuluvat "leivänpäällysjuusto" kasseri, aromikkaampi, lampaan- ja/tai vuohenmaidosta valmistettu graviera sekä kovempi kefalotiri, jota käytetään esimerkiksi parmesaanin tavoin pastan päälle raastettuna tai saganakina eli paistettuna juustona.  Gravieraa ja kefalotiria on loputtomina variaatioina, jotka nimetään valmistusalueensa mukaan. Esimerkiksi Graviera Naxou'ta eli Naxoksen gravieraa pidetään Kreikassa yhtenä parhaimmista gravieroista. (Itse olen eri mieltä, se on mun makuun vähän miedon puoleista ;))

Tuorejuustoista tunnetuimpia on fetan ohella pehmeän kermainen manouri, jota voi myös grillata. Pötkönä myytävä manouri on suosittua salaateissa vähän samaan tyyliin kuin vuohenjuusto meillä päin.

Tämän hetkisessä majapaikassani aamiainen valmistuu näin.

Talon alakerrassa on keittiö, mutta en jaksa lähteä sinne saakka vain keittämään kahvia ja kananmunia, kun se onnistuu huoneen varustukseen kuuluvalla kaasukeittimelläkin.

Kreikassa kahvi keitetään perinteisesti tällaisella pikkuisella kahvi"kasarilla" eli ibrikillä (nimi tulee käsittääkseni Turkista). Ibrik-pannuun mahtuu kerralla keitettäväksi yksi munakin :)

Kreikassa sähkö on niin kallista, että on tavallista, että ihmiset käyttävät lieden sijaan kaasukeittimiä pienten juttujen kuten kahvin keittämiseen - tai vaikkapa kananmunan kypsentämiseen. Yksi ateenalainen ystävänikin valmistaa munansa näin. Meistä suomalaisista tuntuu varmasti ihan hullulta, että joku säästää sähköä näin mitättömän tuntuisella tavalla, mutta täällä se on arkipäivää.

Myöskään vajaita pesukoneellisia ei pestä, koska se on sähkön tuhlausta. Tämänhetkisessä domatiassani on pesukone, mutta emäntä sanoi, että sitä saa käyttää vain  jos pyykkiä on 3-5 kiloa. No, eipä sitten muuta kuin nyrkkipyykille tuttuun tapaan. :) Mun pikkutopit kun painaa joku 50 g / kappale... :D

Toinen kahdesta vakioaamupalastani koostuu jogurtista, rahkasta ja raejuustosta, kuten ruokajuttujani lukeville on varmasti käynyt turhankin selväksi :)

Raejuusto ei kuulu kreikkalaiseen ruokaperinteeseen, eikä sitä valmisteta täällä. Muutamat harvat kaupoista löytyvät raejuustot ovat tuontikamaa ja älyttömän kalliita.

Halvin raejuusto maksaa 2,20€ / 250 g. Suomessahan tuon kokoisen purkin saa varmaan 90 sentillä... Vähän kyllä tekee kipeää maksaa raejuustosta noin kova hinta, ja pyrinkin syömään sitä täällä vähemmän kuin kotona (siellähän sitä menee parhaimmillaan puolitoista kiloa viikossa..)

Mutta minkäs teet kun olen ihan raejuustokoukussa. Sitä tulee reissussa aina NIIN ikävä.

Huomasin AB-kauppaketjun raejuustossa tutun koostumuksen ja maun... Hmm... ettei vain olisi... Kyllä, taitaa olla. :) Ruotsissa valmistettua ja tuttu ainesosaluettelo maissitärkkelyksineen (maissitärkkelystä on vain harvoissa raejuustoissa, sen vaikutuksen koostumukseen huomaa heti).

AB on varmastikin samaa kamaa kuin Arlan Keso, AB:n versiossa vain on enemmän rasvaa. Ja enemmän suolaa.

Mutta entäs RAHKA?

Sitä ei Kreikassa tunneta.

Rahkan tilalle olen löytänyt jotain yhtä hyvää, ellei parempaakin. :)

Anthotiro - kreikkalainen tuoreherajuusto. Saman tyylinen kuin italialainen ricotta, eli koostumukseltaan hyvin rahkamainen.

Anthotiro vain on hieman kiinteämpää kuin ricotta ja rahka. Mutta maku on yhtä mieto ja juusto on hyvin vähäsuolainen. Sitä voi sekoittaa jogurttiin rahkan tavoin ja käyttää muutenkin samaan tapaan.

Ja hinta - kilohinta alle puolet tuontiraejuustosta :) Peukku! Puolen kilon möhkäleen saa kahdella eurolla.

Proteiinia anthotirossa on vähän enemmän kuin rahkassa, hiilareita vähemmän ja rasvaa taas enemmän. Juustoksi anthotiro on kuitenkin vähärasvainen. Ravintoarvot vastaavat ricottaa, ollen kuitenkin protskun osalta vielä paremmat.

Jos siis kaipaatte Kreikassa jotain rahkan korviketta, suosittelen kysymään juustotiskillä anthotiroa :) Se äännetään paino toisella o:lla, "anthoo-tiro". Th taas ääntyy pehmeänä niinkuin englannissa, esim. "they", "that".

Istun kirjoittamassa teille tässä näkymässä. Piti siirtää pöytä jääkaapin eteen kun se on huoneessa ainoa paikka jossa on pistoke = voin ladata konetta.

Off topic, mutta koneella näkyvä risteilyalus on muuten Cunard Linesin Queen Elizabeth, joka mun piti googlata kun bongasin sen tuosta huoneeni ulkopuolelta Argostolin satamasta aamulenkilläni. Tällainen sivusto kuin Marine Traffic on tosi hyvä jos on kiinnostunut laivoista ja tsekkailemaan niiden sijainteja. :) Sivustolta näin, että Queen Elizabeth oli eilen lähtenyt Messinasta Italiasta ja saapunut Argostoliin Kefaloniaan kello 07.32, eli juuri siihen aikaan kun palasin lenkiltä. :)

.

Ja hei - vielä yksi juttu on jaettava! Rahkan voi nimittäin vallan mainiosti korvata ravintoarvojensa puolesta myös kreikkalaisella jogurtilla.

Häh? Eikös kreikkalainen jogu ole lähinnä herkkuosastoa? No niin minäkin olen mieltänyt; sehän on sellaista kermaista herkkua, ei sisällä mitään ravitsemuksellisesti erityisen hyödyllistä kuten vitamiineja tai mainittavaa määrää proteiinia. (Hiilarit ja rasvatkin on parempi ottaa toisista lähteistä kuten kasviksista ja kasviöljyistä.)

Paitsi että aito kreikkalainen jogurttihan on proteiinipommi! Se sisältää melkein yhtä paljon proteiinia kuin rahka! Tajusin tämän kesällä kun ostin tarjouksesta (Suomesta) kreikkalaista Total-jogurttia. En yleensä koskaan osta sitä koska se on niin kallista.

Tavallisessa jogurtissa, niin vähä- kuin täysrasvaisessa, on proteiinia vain 3-5 %. Lisättyä proteiinia (eli itse asiassa maitorahkaa) sisältävässä proteiinijogurtissa sitä on 8,7 %. Kreikkalaisessa jogurtissa luonnostaan 9-9,9%!

Arlan Proteiinijogurtti vs. Totalin Kreikkalainen jogurtti

Sori Arla kun taas vedän teidän tuotteen tähän vertailuun, mutta mitäs olette kehittäneet tämän PROTEIN-linjan jossa on kaikkea trendikkäästi proteiinipitoista pirtelöistä murojogurtteihin....

Jos siis haluaa herkutella kreikkalaisella jogurtilla, niin terveellisempi vaihtoehto tulee Kreikasta. (Kreikan ulkopuolella valmistetuissa krekujoguissa ei ole yhtä hyvät proteiiniarvot, esimerkkinä vaikka Lindahlsin kreku tai Lidlin muuten-niin-ihana kreikkalainen.)

Todellakin varteenotettava, joskin kalliimpi, vaihtoehto rahkalle. Vähärasvaisemmassa (2%) Totalin jogurtissa protskua on jopa 9,9%! Vähärasvaisuuden vuoksi tykkään sekoittaa joukkoon anthotiroa niin saan parhaan täyteläisyysasteen :D

Joo, friikki mikä friikki ;)

Kerroin keväällä Santen ja Logonan viehättävistä pakkausuudistuksista. Nyt samaa uudistusta on käymässä läpi myös Laveran vartalotuotelinja,  sellaisella mukavalla bonuksella että tuotteiden pakkauskoot kasvavat hinnan pysyessä lähes samana tai jopa halventuessa!

Laveran ihanien vartalotuotteiden litrahinta aleni siis varsin kivasti. Entinen pakkauskoko oli 150 ml ja suihkugeelin suositushinta 9,80€, vanhan vartalovoiteen hinta taas 12-13 euron välimaastossa (hinnat vaihtelevat jälleenmyyjästä riippuen).

Uusi pakkauskoko on 200 ml ja suihkugeelin suositushinta 9,40€, vartalovoiteen noin 13-15 € (uusi tuote kiinteyttävä vartalovoide on tuo kalliimpi). Eli käytännössä samaan hintaan saa 50 milliä lisää.

Olen saanut näytteet uutuuksista maahantuojalta.

Laveran kroppalinjan tuotteet ovat mielestäni aina olleet muita luonnonkosmetiikkalinjoja kivemman ja raikkaamman näköisiä, eikä uudistus juuri muuta aiempaa tyyliä. Pakkaukset vain ovat aiempaa värikkäämpiä ja pomppaavat vielä paremmin silmään kaupan hyllyllä.

Itse huomasin uudistuneet pakkaukset Sveitsin luontaistuotekaupoissa heinäkuussa ja mietin, että "Onkos nuo Laverat aina olleet noin iloisen värisiä..."

Suomeen palattua kysyin asiasta maahantuojalta ja sain kuulla, että pakkaukset olivat juuri uudistuneet emomaassa Saksassa (ja näemmä ehtineet naapurimaihinkin). Nyt uudet pakkaukset ovat saavuttaneet Suomen ja korvaavat syksyn aikana vanhat. Minuun tuo värikäs pakkausmaailma vetoaa kovasti, se on samalla tyylikäs ja herkullinen :)

(Vanhoja pakkauksia voi muuten hyvinkin saada tarjoushintaan jälleenmyyjiltä, kannattaa käydä vaanimassa esim. Ruohonjuuressa, Life-myymälöissä ja Sokoksella... ;))

Myös deodorantit ovat uudistuneet ja näyttävät nykyään tältä.

En ole vielä ehtinyt testaamaan omiani koska paketti saapui juuri ennen reissuun lähtöä, mutta voin vaikka palata dödöihin myöhemmin jos on jotain erityistä raportoitavaa käyttöön liittyen. (Deodorantit ovat minusta vähän tylsiä arvioitavia koska ne eivät estä hikoilua, joten arvion voi antaa vain koostumuksen miellyttävyydestä, kuivumisnopeudesta ja hajun eston tehosta. Ja jos hiki ei ole luonnostaan kovin haisevaa laatua... no, deodoranttien käyttömielekkyys on lopulta vähän plus-miinus-nolla ;) Siksi käytän itse mieluummi antiperspiranttia.)

Mitä tykkäätte Laveran pakkauksista?

Zakynthos. Mitkä fiilikset?

Zakynthos Town Bochalin kukkulalta päin.

Ensin muutamalla sanalla:

Suuri. Paljon kyliä ja paikkakuntia. Tunnelmaltaan ja maisemiltaan ei erityisen karismaattinen. Mukava. Positiivinen. Vahvasti juhlivaan brittiturismiin leimautunut.

Sitten useammalla sanalla.

Joonian saaret kuuluvat Kreetan, Evian ja muutamien Pohjois-Egean saarten kanssa pinta-alaltaan ja/tai väkiluvultaan Kreikan suurimpiin saariin. Tällä pohjalla ei yllätä, että Zakynthoksen tunnelma on erilainen kuin pienempien paikkojen, kuten useimpien Kykladien, Sporadien ja Dodekanesian saarten.

Zakynthos Townin modernia arkkitehtuuria.

Zakynthos on kaiken kaikkiaan sopiva lomakohde turistille, joka ei kaipaa historiallisia nähtävyyksiä tai perinteistä kreikkalaista saaritunnelmaa.

Täällä juhlitaan ja löhöillään rannalla. Ja bongaillaan uhanalaisia kilpikonnia.

Tottahan toki Zakynthos on kaunis ja siellä on upeita rantoja ja kuvauksellista luontoa oliivilehtoineen ja dramaattisine rantakallioineen, mutta se on kaunis aivan eri tavalla kuin vaikkapa Milos, Folegandros tai Mykonos, Santorinista puhumattakaan. (Okei, mitään Kreikan saarta ei voi verrata Santoriniin.)

Zakynthoksen kauneus on niin sanotusti tavallista verrattuna muihin, tunnelmaltaan ainutlaatuisempiin paikkoihin. Ja tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni, joku muu kokee Zakynthoksen kenties eri lailla ja jokaisen kokemus on yhtä oikea. :)

Vierailin Zakynthoksella pääkaupungin lisäksi yhdeksässä kylässä, joista osa tosin on lähes yhteenkasvanutta, alueen päätien ja rannan tuntumaan rakennettua turistialuetta vailla kylämäisiä piirteitä.

Yhden päivän vietin risteillen koko saaren ympäri, eli vaikka en kaikkiin pohjois-Zakynthoksen kyliin päässytkään, voin ainakin sanoa nähneeni koko saaren rannikon.

Kerí

Tutustuin viikon aikana myös muuan paikalliseen, joka yllätti minut sanomalla (vaikka zakynthoslainen henkeen ja vereen onkin), että ”et missannut mitään kun et nähnyt saaren aidompia kyliä” (tai näinhän mä yhden, Kerín).

Miehen mielestä Zakynthoksen kylät eivät ole erityisen kuvauksellisia. Kaverin lojaaliutta kotisaartaan kohtaan kuvaa mielipiteestä huolimatta se, että vaikka hänen perheellään on talo myös Ateenassa, ja hän työllistyisi pääkaupungissa paljon paremmin (mies on ammatiltaan saksan opettaja), hän ei halua lähteä Zakynthokselta.

Zakynthos Townin vaatimattomalla, ilmaiset aurinkotuolit tarjoavalla pikkukivirannalla ei turisteja näy

Kohtasin muitakin hyvin tiukasti Zakynthokselle juurtuneita ja melkein pelkästään siellä pysytteleviä paikallisia. Eräs jututtamani keski-ikäinen nainen ei ollut mm. edes koskaan käynyt naapurisaarella Kefaloniassa, joka on tunnin laivamatkan päässä…!

Tie Kerín kylästä alas rannikolle

.

Jos bilemeininki kiinnostaa, niin silloin Zakynthos on varmasti oikea kohde Kreikassa. Laganasin rannikko saaren eteläosassa on melkein yhtä suurta baaria, opaskirjani sanoin ”a 24-hour party venue that doesn’t give up from Easter till the last flight home in October”.

Alueella kohtaa lähes pelkästään rannekkein varustettuja all-inclusive-rantahotelleissaan majailevia brittituristeja jotka juovat, juovat ja juovat. Kaikki Zakynthoksella puhuvat Laganasista ”paikkana, jossa ne juo”.

Laganas

Ajoin Laganasin läpi matkalla Kerín kylään. Se oli pelottavan näköinen. Ei melkein Kreikaksi tunnistaisi… Ei mutkittelevia pikkukatuja ja kujia, ei aukioita tai puistoja joilla vaellella eikä paikallista asutusta. Vain yksi todella pitkä, leveä katu reunustettuna baareilla ja ravintoloilla.

Laganas

Ihmisten lomakohdevalinnat ovat niin kiinnostavia. En minä party-reissaamista tuomitse, hell no, sehän on hauskanpitoa siinä missä luostarivierailu tai museot toisille. ;) Mutta juhliakin voi eri tyyppisissä paikoissa.

Esimerkiksi Mykonos on legendaarinen bilesaari, ehkäpä se Maineikkain. Mykonoksella saat loputtoman baarilabyrintin ja aamusta-iltaan tanssimusaa huudattavien upeiden rantaklubien lisäksi kaupan päällisinä myös yhden Kykladien kauneimmista, kuvauksellisimmista kylistä. Samoin Skiathos, Ios, Kos ja Santorini ovat tunnettuja niin vilkkaasta bile-scenestään kuin tunnelmallisesta kauneudestaan.

Silti joku menee Laganasiin. Meitä on moneksi.

Limni Keriou

Eniten mieleeni Zakynthoksen suosituista turistikohteista olivat häkellyttävän kirkasvetisen rannan äärellä nököttävä pikkuinen Limni Keriou sekä vilkas, Laganasin jälkeen saaren suurin turistikeskittymä Tsilivi.

Nämä paikat ovat enemmän perheorientoituneita. Toki Tsilivissäkin oli pääkadun varrella baaria baarin perään joissa britit seuraavat jalkapalloa, mutta tunnelmaltaan ja rakenteeltaan Tsilivi on ehdottomasti lämpimämpi ja inhimillisempi kuin Laganasin partyrannikko.

Saaren ympäri-risteilystä sanon vain, että jos teillä ikinä on mahdollisuus päästä vastaavalle risteilylle ympäri Miloksen, älkää missatko tilaisuutta.

Kun on Miloksen risteilyn tehnyt, on muilla paikoilla enää heikot tsäännssit häikäistä omalla versiollaan. Kaikki kreikkalaiset tuntevat Miloksen rannikon häkellyttävän dramaattiset kalliot, kivien värit ja upeat luolat. Tämän kokeneena Zakynthoksen tarjokas jäi vain kalpeaksi aavistukseksi. Valtaosa maisemasta on pelkkää karua ja kuivaa kalliota. Mutta kuuluisa Navaiyo eli Shipwreck Bay, joka on yksi Kreikan kuvatuimpia maisemia, on todellakin juuri niin upea kuin kuvat antavat ymmärtää.

Navaiyolla mä näin sitten caretta carettankin! Jes! Zakynthoksen visiitti ei kai ole täydellinen ilman kohtaamista kilpikonnan kanssa. :)

*

Vaikka Zakynthos ei tämän vierailun perusteella liittynyt niiden ihan suurimpien suosikkisaarteni joukkoon, löytyi saarelta kuitenkin jotain poikkeuksellista jonka vuoksi olisin voinut viipyä saarella pidempäänkin. Pelkästään sen vuoksi. Kerron tästä löydöstä myöhemmin omassa jutussaan.

Jätän pian hyvästit kivalle parvekkeelleni ja sen maisemalle.

Olen käyttänyt matkabudjettiani jo maanantaille saakka. Ei välttämättä hyvä asia.

Minulla on ikävä Santorinia.

Söin tänään kanelilla maustetun uunimunakoison.

Alan epäillä onko Korresin Aloe-hoitoaineessa sittenkin jotain mätää.

Kainalooni koskee ja lähetin lääkärikaverille huolestuneen tekstiviestin. Miten kainaloon voi koskea?

Minulla on myös ikävä Paroksen vanhaa kaupunkia.

Yhdestä kynnestäni lähti taas geelivahvistus. Toinen irtoaa kohta.

En ole tainnut kiintyä Zakynthokseen.

Kaipaan raejuustoa.

Olen pitänyt tällä viikolla vain kolmea eri paitaa.

Näin eilen vihdoin kilpikonnan. Se oli yksin ja hyvin pieni.

Lähden huomenna Kefaloniaan.

Minkähän takia sanotaan 'Kefaloniassa' ja 'Kefaloniaan', eikä 'Kefalonialla' ja 'Kefalonialle'. Saarillahan ollaan aina lla tai llä, ei ssa tai ssä.

Santorini....

Mitä enemmän näitä Kreikan mestoja koluaa, sitä selkeämmin näkee tiettyjen paikkojen aivan poikkeuksellisen uniikin vetovoiman.

Löytyykö Joonialta Santorinin haastajaa...?

P.S. Mieheltä tuli viestiä että onko mulla kaikki kunnossa kun postauksesta kuulema sai kuvan että kaikki *ituttaa. Apua, ei tämän sellaista pitänyt viestittää..! Täällä on ihanaa vaikka raejuusto onkin harvassa ja kallista ja kynnet irtoaa ja kainalo kipeä ^_^ Nuohan on pikkuseikkoja :)

Lisätään sitten loppuun vielä positiivista :)

Rannalla oli tänään älyttömän suloinen koira joka osallistui isäntänsä ja emäntänsä vesipallopeliin iloisesti haukkuen ja vedessä pelmuten. Selvästi sillä oli sanansa sanottavana pallon heittelijöiden tekniikasta :)

Rannalla oli myös harvinaisen söpö lapsi jonka kiharainen, räjähtänyt hiuspilvi näytti siltä kuin joku olisi hieronut lapsukaisen päähän ilmapalloa viimeiset 10 minuuttia.

Menin iltapäivällä bussilla Tsiliviin ja jäin rannalle lukemaan kirjaa vaikka oli tarkoitus tutustua kylään. Oli hyvä olla juuri siinä, lämmössä ja rauhassa. Katselin välillä uneliaasti rannalla käveleviä ihmisiä ja mietin kaikkia Kreikkaan liittyviä muistoja. Laitoin miehelle yhden muiston tekstiviestillä. Kun söimme illallista viime vuonna Naxoksen vanhassa kaupungissa, viehättävällä pienellä sisäpihalla. Ajattelin balsamicokastikkeella valeltuja grillikasviksia. Sitten melkein nukahdin.