Luukku 22 on ilahduttanut syksyn aikana.
Minulla oli peruskoulussa hyvä ystävä. Kutsutaan häntä Elinaksi. Elina oli jännä tyyppi, voimakasluonteinen, todella persoonallinen ja omansalainen. "Oman tiensä kulkija", näin kai hänen tyylisiään kutsutaan. Hän ei välttämättä ollut sovinnainen sillä tavalla että ystävystyisi kaikkien kanssa, piti olla yhtä vahva tyyppi kuin hän, ja ehkä vähän erikoinenkin, että saattoi olla hänen vertaisensa. "Pärjätä" hänelle.
Minä viihdyin Elinan kanssa. Meillä oli ihan erilaiset jutut kuin minulla ja muilla ystävilläni. Elina ei kuulunut siihen isompaan kaveriporukkaan jossa muuten vietin aikaa etenkin yläasteella. Mutta Elinalla ja minulla oli aina omat juttumme, oma maailmamme. Asuimme lähekkäin ja Elinan luokse oli helppo mennä. Siellä oli kodikasta ja välitöntä, ei tarvinnut koreilla. Joskus tuntui että Elinan koti oli melkein kuin toinen kotini.
Etäännyimme yläasteen jälkeen, kuten käy monille kun aloitetaan opiskelut peruskoulun jälkeen. Elina muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Elämämme lähtivät eri suuntiin. Yhteytemme kuitenkin säilyi ja näimme silloin tällöin. Harvakseltaan, mutta joka vuosi.
Elina perusti perheen ja minä päädyin Ahvenanmaalle. Tapasimme viimeisen kerran kun olin juuri muuttamassa Ahvenanmaalle. Saarelle muutettuani kävin vanhassa kotikaupungissani enää todella harvoin. Vaihtelimme Elinan kanssa joulukortteja. Ehkä saatoin kirjoittaa satunnaisen kirjeenkin.
Eräänä jouluna Elinan joulukorttia ei enää tullut.
Kuva: Giulia Bertelli
Olin vähän haikea ja ihmeissäni. Ehkä posti oli kadottanut kortin? En enää muista miksi emme käyttäneet sähköpostia, ehkä Elina ei ollut sähköposti-ihmisiä. Hän ei ollut kovin suuri tietotekniikan ystävä, sellaisena kuin hänet nuoruusvuosiltamme muistan. En myöskään muista miksi emme soitelleet. Ehkä soitinkin? Enkä saanut vastausta? En enää muista. Muistan vain, että kirjoitin Elinalle tuon joulun jälkeen ja kysyin kuulumisia. Varmistaakseni että Elina yhä oli siellä. En saanut vastausta.
En kuullut Elinasta sen jälkeen neljääntoista vuoteen. Kukaan vanhoista koulukavereistakaan ei tiennyt hänestä mitään. Tulkitsin, että Elina oli syystä tai toisesta valinnut päättää yhteydenpidon.
Sellaista elämä tietysti on. Ihmisiä tulee ja menee, kaikkia ei ole tarkoitus pitää. Ystävyydet voivat olla pidempiä ja lyhempiä pysäkkejä.
Ajattelin Elinaa usein. Mitä hänelle kuului, millaista elämää hän eli. Toivoin, että ehkä jonain päivänä vielä kohtaisimmekin.
Se päivä tapahtui tänä syksynä.
Eräänä päivänä näin blogini kommenttilaatikossa tutun nimen sähköpostiosoite-kentässä. Kommenttiinsa saa halutessaan jättää sähköpostiosoitteen, sen näen vain minä. Sydämessä ailahti. Elinan sukunimi ei ole ihan yleinen, ja kommentin sisällöstä saattoi päätellä, että sen jättäjä tunsi minut vuosien takaa. Siinä ei suoraan lukenut että sen kirjoittaja tervehtii minua ja sanoo, "Hei, tässä olen taas!", mutta sen saattoi nähdä rivien välistä. Kommentti oli juuri sellainen kuin Elinakin. Vähän salamyhkäinen.
Kuva: Dario Valenzuela
Mietin pari päivää, rohkenisinko laittaa viestiä sähköpostiosoitteeseen. Entä jos se olikin joku toinen Elina..?
Lopulta rohkaistuin. Ei se toinen varmasti loukkaantuisi jos olisikin väärä tyyppi.
Mutta se ei ollut väärä tyyppi. Se oli minun Elinani.
Nyt on puolentoista vuosikymmenen kuulumiset päivitetty. Olen niin iloinen.
Miksi Elina katosi 14 vuotta sitten? Mitä tapahtui?
Asiaan ei liittynyt mitään draamaa. Vain hukattu osoite ja uuni. Elinalla oli tuli leivinuunissa ja työntäessään sinne paperiroskia, kuten maalla usein tehdään, hän oli tullut tuikanneeksi joulukorttini kirjekuoren tuleen roskien mukana. Kuoressa oli osoitteeni. Elina oli yrittänyt soittaa minulle mutta numeroni oli eräästä vähemmän mukavasta syystä salainen monta vuotta. Elina ei tavoittanut minua.
Ja koska emme muutenkaan enää olleet läheisiä, yritykset löytää minut vain jäivät.
(Entä Facebook? En tiedä. Kaikki eivät käytä sitä.)
Sellaista elämä on.
Eräänä päivänä Elina oli päätynyt etsimään minua netistä. Ja löytänyt blogini.
Nyt tapaamme kotikaupungissani jouluna. :)
Aika mukava lahja. <3
Oih, nämä ihanuudet! Nyt jos vielä joku on vailla söpöä viime hetken lahjavinkkiä luonnonkosmetiikan ystävälle, niin tässä olisi aika verraton tärppi: Laveran hurmaavan tuoksuiset Winter Body Butterit <3
Ylellisen kermaiset vartalovoiteet ovat tämän talven limited edition -tuotteita. En muista tällaisia Laveran LE-tuotteita aikaisempina vuosina nähneenikään, ovat kyllä oikein tervetulleita jatkossakin jos minulta kysytään :)
Liian tiheä kausituotteden julkaisu on minusta vähän njääh, LE-statuksesta alkaa jo mennä maku kun joillain brändeillä niitä lanseerataan harva se kuukausi, mutta vaikka kerran vuodessa julkaistu kiva sesongin mukainen rajatun erän tuote tekee mukavan piristysmomentin vakiovalikoiman keskellä :) Vai mitä tuumaatte?
Tämä suloinen Body Butter -kaksikko on pakkaus-designiltaan ihan erilainen kuin Laveran muut tuotteet, tällaista herkkyyttä näkisin mielelläni lisääkin Laveran pakkausmaailmassa.
Herkullisessa Winter Bloom -vartalovoissa tuoksuvat luomumandariini ja kookossokeri. Mmm...!
Tätä purkkia en ole avannut vaan sujautin sen mukaan joulukalenteriarvontaan. :) Tuotteeseen ehdin tutustua I Love Me Messuilla joissa olin Laveran osastolla töissä.
Pehmeässä Winter Love -vartalovoissa tuoksuvat puolestaan hienovarainen vanilja sekä manteli.
Body Buttereiden koostumus on miellyttävän täyteläinen mutta ei tahmean rasvainen. Voidepohjassa ihoa hellivät mm. sheavoi, kaakaovoi ja oliiviöljy.
Sanni loves!
Kauniit purkit ovat kuin tehtyjä lahjaksi :) <3
Winter Body Buttereilla on hintaa noin 14,50€ jälleenmyyjästä riippuen.
Laveralla on muutenkin ilmestynyt kuluneen syksyn aikana niin paljon kivoja uutuuksia että minulla ihan sukat pyörii jaloissa, katsotaan koska ehdin alkaa purkamaan niiden esittelyä. Ainakin kuvat uusien meikkivoiteiden esittelypostaukseen on jo otettu, pitää vain kirjoittaa juttu :) Ennen sitä rauhoitun vielä joulun viettoon.
Ja...
...kolme yötä jouluun on... ^_^
P.S. Joko teillä on jo kaikki lahjat hankittuna? Jos niitä siis ylipäänsä hankkiikaan? :)
Luukku 21 saa vieläkin sanattomaksi.
Perheessäni harrastetaan tanssia ja kaikki (minua lukuunottamatta) ovat lahjakkaita ja luovia tanssijoita. Kummatkin nuoremmat sisareni ovat harrastaneet tanssia koko ikänsä, samoin äitini.
Tämä taustaksi sille mistä nyt kerron. Asiaan liittyy myös yhtye nimeltä Mr. Bungle, jonka Mike Pattonin ystävät ainakin tuntevat. Mr. Bunglen toisella pitkäsoitolla Disco Volantella on instrumentaalinen yli 10 minuuttia kestävä biisi The Bends, josta olin aina ajatellut, että se on kuin luotu johonkin nykytanssiesitykseen.
Eräänä vuonna keksin pyytää erikoista ja persoonallista joululahjaa; esitin toiselle sisarelleni toiveen, että hän ja silloinen miesystävänsä (niinikään lahjakas tanssija) tekisivät koreografian Mr. Bunglen The Bendsiin ja tanssisivat sen minulle. Jep, aika vaatimattomia toiveita minulla...
Aikaa kului ja sisareni pahoitteli ettei hän ehtinyt paneutua toiveeseeni. Hän ja tanssija-mies ehtivät erotakin. Unohdin toiveeni.
Kesä 2013. Sisareni soittaa minulle ja kysyy, oliko minulla mitään sovittua sille illalle. Ei ollut. "Hyvä. Tavataan Hatanpään Arboretumissa".
Saavuin Arboretumiin ja parkkipaikalla näin sisareni ja hänen entisen poikaystävänsä. "Meillä on sinulle jotain", sisareni sanoi. Sillä hetkellä taisin jo aavistaa. Sydämeni tuntui pysähtyvän hetkeksi ja pala nousi kurkkuun.
Sisareni ja hänen exänsä johdattivat minut keskelle Arboretumin ruusutarhaa. Ruohikolle asetettiin pieni kovaääninen.
Ilta-auringon valaisemassa ruusutarhassa alkoi soida Mr. Bunglen tummasävyinen Violenza Domestica. Kontrasti sai ihon kananlihalle. Ymmärsin heti biisivalinnan The Bendsin sijaan - Violenza Domestica on tango, ja lajilla oli erityinen merkitys sisarelleni ja hänen tanssikumppanilleen.
Esityksen latausta ei voi sanoin kuvailla. Se oli upea mutta raastava. Se, että he olivat yhdessä vielä toteuttaneet tämän toiveeni, ei varmasti ollut helpoin asia. Silti he olivat sen tehneet. Minulle.
Kävelimme esityksen jälkeen Ruusutarhan läpi Pyhäjärven rantaan. Emme sanoneet paljonkaan. Olin valtavassa tunnekuohussa enkä tainnut olla seurueen ainoa. Se oli erikoinen hetki ja tunne. Siinä oli samalla kiitollisuutta, iloa ja haikeutta.
Muisto illasta itkettää vieläkin.
Kuvat ovat tuolta illalta.
Luukku 20 liittyy lempiruokaani: juustoon.
Tai juustokehä, kuten lahjan antaja sanoisi.
Olen saanut kehän lahjaksi mieheni äidiltä, jonka erikoisuuksiin kotona valmistettu hämäläinen munajuusto kuuluu. Olen maistanut kyseistä juustoa ensimmäistä kertaa juuri hänen valmistamanaan, ja kyllä hänen kotijuustonsa edelleen on parasta.
Olen saanut miehen ädiltä hänen reseptinsäkin, jota en nyt tässä jaa jos sen niksit ovat vaikka sukusalaisuus, mutta yksi munajuuston resepti löytyy esimerkiksi täältä. Juustoon tulee vain maitoa, piimää, kananmunaa ja suolaa.
Miehen perheessä juustoa syödään välillä myös "raakana" eli paistamattomana, mutta parasta se on paistettuna ja juuri uunista tulleena. Kuvan munajuustot ovat Heikkilän Juustolasta.
Vähän harmissani joudun myöntämään, että kovin monta kertaa en ole lahjakehälläni valmistanut juustoa. Juuston valmistus on helppoa mutta kuitenkin aikaavievää - eikä kotijuusto itse asiassa tule ainakaan halvaksi. Yhteen pienehköön juustopalaan menee useampi litra maitoa.
Olen valmistanut juustoa lähinnä jouluisin - enkä hennoisi jakaa muille omasta pienen kehäni tuottamasta juustokimpaleesta ^_^
Nam!
Kuinka moni tykkää kotijuustosta? Tai kuinka moni on valmistanut sitä?
Tänään on vuorossa sokkotestausprojektin osa 2 - shampoot.
Osassa 1 testasin kasvovoiteita.
Testituotteiden ostajille annoin seuraavanlaiset ohjeet: ostakaa yksi luonnonkosmetiikan shampoo, yksi salonkishampoo ja kaksi ns. markettishampoota. Shampoon laaduksi toivoin joko normaalien tai värjättyjen/käsiteltyjen hiusten laatua.
Kootusti voin sanoa, että shampoissa ei ollut yhtä selkeitä eroja kuin sokkotestivoiteissa. Ne olivat yhtä lukuun ottamatta yllättävän samanlaiset, eikä kallis salonkishampoo erottunut millään lailla markettibrändien tarjokkaista. (Tämän usein toteutuvan faktan toki alan tuotekehittelijät tietävätkin :))
Numero nelonen, kuvan kellertävä shampoo, oli joukon omituisin ja ainoa, jota en käyttäisi.
Arvasinko mikä shampoo oli kampaamotuote ja mikä luonnonkosmetiikkaa? Luonnonkosmetiikan yksilö oli todella helppo päätellä, salonkilaatu ei ollenkaan.
Tässä nämä mötikät ovat. Tuotteet paljastuvat jutun lopussa. Kallein maksaa 26,90€, halvin 3,20€.
Koostumus: valkoinen perusgeeli, ei helmiäistä. Viskositeetiltaan eli paksuudeltaan perusluokkaa; ei valu kämmeneltä lattialle.
Tuoksu: makea, vaniljaa ja puuteria. Tässä on makein ja voimakkain tuoksu kaikista testatuista. Tuoksusta tulee mieleen saippua ja päivittäiskosmetiikka.
Vaahto: vaahtoutuu nopeasti ja kiitettävästi oikein likaisessakin hiuksessa. Napakka geelikoostumus tekee siitä helpon työstettävän hiuksessa. Vaahto tuntuu aika liukkaalta ja hoitavalta. Pieni määrä shampoota riittää likaisessakin, muotoilutuotteilla käsitellyssä tukassa.
Pesutulos/hoitavuus: huuhdellessa hoitavuuden tunne hälvenee merkittävästi ja tyvi jää nitiseväksi. Pituudet eivät myöskään tunnu erityisen sileiltä. Seuraavat testipesukerrat vahvistaa kokemuksen, tässä shampoossa ei tunnu olevan paljon hoitavia ja hiukseen silottavaa kalvoa jättäviä ainesosia.
Veikkaus: Tämän täytyy olla normaalien hiusten shampoo. Varmaankin jokin markettishampoo.
Koostumus: vaalean helmiäinen, hyvin ohut geeli, lähes fluidimainen. Hyvin "perus", ei tuo ylellistä tunnetta.
Tuoksu: makea, marjainen, ehkä vähän halpa mutta kuitenkin miellyttävä. Ei pistävä. Haistan parfymoitua mansikkaa ja vadelmaa. Tuoksuu pullon suusta haistaessa voimakkaammalta kuin hiuksia pestessä.
Vaahto: vaahtoutuu aika nopeasti ja pieni määrä riittää runsaaseen vaahtoon reilusti likaisessakin tukassa jossa muotoilutuotteita. Vaahto on koostumukseltaan tavanomainen, ei erityisen kermainen mutta ei halvan ja ohuenkaan tuntuinen.
Hoitavuus: tuntuu kevyesti hoitavalta, hiukset jäävät huuhdellessa hieman selvitetyiksi. Ei takkuefektiä eikä nitinää.
Pesutulos: Oikein hyvä, hiukset jäävät kiitettävän puhtaiksi ja ilmaviksi.
Yleiskokemus: ei herätä suurempia tunteita, toimiva, hoitava perusshampoo. Mietin kuitenkin testijakson puolivälissä, voisiko tämä olla nelikon kampaamoshampoo koostumuksensa ja tuoksunsa puolesta? Ykkösen ja kolmosen tuoksut ovat jotenkin "halvempia" ja ykkösen ei-helmiäinen koostumus tuntuu liian arkiselta ollakseen salonkituote. Nelonen taas ei missään nimessä voi olla salonkishampoo - ainakin toivon näin :D
Koostumus: vaalean helmiäinen ja viskositeetiltaan hieman tiheämpää ja kädessä-pysyvämpää geeliä kuin nro. 2.
Tuoksu: tuoksu on makea ja aika voimakas, taas tulee edullisemman markettibrändin vaikutelma. Sitä voisi kuvailla "epämääräiseksi" ykköseen ja kakkoseen verrattuna.
Vaahto: vaahtoutumiskokemukset vaihtelevat eri pesukerroilla. Ensimmäisessä testipesussa shampoo #3 ei vaahtoudu kunnolla ollenkaan (hiukset olivat reilusti likaiset), mutta muissa pesuissa vaahtoa muodostui nopeasti ja kiitettävällä tiheydellä. Vaahdon koostumus on tavanomainen, ei merkittävän liukas tai kermainen.
Hoitavuus: Tuntuma on hoitava, ja se varmistuu hiuksia huuhdellessa. Hiukset tuntuvat hoidetummilta kuin shampoo 2:n jälkeen. Ei minkäänlaista nitinää tyvessä. Minulla on kiire junaan ja skippaan hoitoaineen, kun se ei tunnu tämän shampoon jälkeen välttämättä tarpeelliselta.
Seuraavat testipesut vahvistavat hoitavuuden kokemusta, tämä on nelikon hoitavin shampoo. Pituudet jäävät todella kiitettävän takuttomiksi huuhdellessa.
Pesutulos: perushyvä, ei huomauttamista. Vaikka shampoo tuntuu hoitavalta, se ei lässäytä.
Veikkaus: Viimeisellä testipesukerralla päädyn arvaamaan, että kolmonen saattaisi kuitenkin olla joukon salonkishampoo. Ainakin kolmonen on hoitavin ja siinä on miellyttävin koostumus. Helmiäinen näyttää kivalle ja viskositeetti on erittäin hyvä. Koostumus on kenties "kampaamomaisin".
Koostumus: vaaleankeltaista ja nestemäistä, ei yhtään geelimäistä. Tosi erilainen. Tulee mieleen nestemäinen puhdistusaine. Jostain syystä tulee myös mieleen Burt's Beesin suihkugeeli.
Tuoksu: erikoinen. Lääkemäinen mutta samalla siinä on jotain kukkaisuutta. Luonnonkosmetiikkaa? Tuoksussa on taas jotain etäisesti tuttua.
Vaahto: Ei vaahtoa hyvin, tätä täytyy annostella monta kourallista. Mielikuva luonnonkosmetiikan shampoosta vahvistuu. Toisella kokeilukerralla sama juttu, shampoo hädin tuskin vaahtoaa edes toisella vaahdotuksella.
Hoitavuus: Nelosshampoo jättää hiuksiin huuhdellessa todella erikoisen pinnoitetun tunteen. Tällaista en ole kokenut minkään muun shampoon jäljiltä. Hiukset tuntuvat ikäänkuin vähän "jouhimaisilta", ne ovat takuttomat mutta eivät kuitenkaan sileät. Kyseessä on siis ainakin hoitava shampoo.
Pesutulos: keskinkertainen, hiukset eivät ole tämän jäljiltä yhtä ilmavat kuin muiden ja tuntuvat likaantuvan nopeammin.
Veikkaus: tämän täytyy olla luonnonkosmetiikkaa.
Pinnoitettu efekti on mystinen ja olen hyvin utelias sen suhteen, mikä sen saa aikaan?
Aika vaikea sanoa mutta ehkä numero 3.
Ykkönen, kakkonen ja kolmonen olivat lopulta hyvin samankaltaisia kokonaiselämyksensä puolesta, missään niistä ei ollut erityisen liukasta, tiheää ja kermaista vaahtoa eikä missään ollut jalat alta vetävää ihanaa tuoksua. Kaikki olivat pesuteholtaan ja -tulokseltaan hyvin tasaväkiset. Erona ainoastaan kolmosen selvästi hoitavimman tuntuinen koostumus ja mukavin viskositeetti.
Nelosshampoota en käyttäisi, se oli kokonaisuutena jopa todella huono
*
1 Moroccan Oil Hydration Shampoo
2 Dove Glowing Ritual Shampoo
3 Love, Beauty and the Planet Blooming Colour Shampoo
4 Centifolia Cream Shampoo For Dry Hair.
Ja sitten tarkempi katsaus pulloihin:
MOROCCAN OIL HYDRATION SHAMPOO 26,90€ / 250 ml
Tämä siis oli testisatsin salonkishampoo. Enpä olisi arvannut ("Varmaankin jokin markettishampoo"). Aika pliisu kokemus, ja huhhuh tätä voimakasta tuoksua. Parfum onkin incissä viidentenä.
Koostumuksesta:
Sanni sanoo: ainesosaluetteloa lukiessa en ihmettele ettei tämä shampoo tuntunut selvittävän hiuksia, kasviutteet ja arganöljy eivät silota ja selvitä hiusta. (Valtaosa kasviuutteista ei itse asiassa taida tehdä hiukselle yhtään mitään, poislukien värjäävät ja hiuksia kirkastavat kasviuutteet.) Jotta shampoo voisi tuntua hoitavalta (= eli esiselvittävältä), siinä täytyisi ihanteellisesti olla joko kvatteja tai silikoneja. Moroccanoilin shampoossa näitä ei juuri ole, bongaan yhden kvatin hyvin alhaalta incissä.
Mutta! Tämä on oikein hyvä shampoo jos ei haluakaan erityistä silottavuutta tai selvittävyyttä vaan sulfaatittoman perusshampoon joka vähän pehmentää hiusta arganöljyllä.
Vinkkinä sanon, että sellaisen saa kyllä 27 euroa halvemmallakin ostamalla vaikka XZ:n sulfaatittoman shampoon ja lisäämällä siihen itse tipan arganöljyä :) En näe mitään mikä tässä shampoossa perustelisi sen korkeaa hintaa. Paitsi brändi tietysti.
DOVE GLOWING RITUAL SHAMPOO 3,20€ / 250 ml
"Tunteita herättämätön perusshampoo", kirjoitin. Ja sitähän Dove merkkinä onkin, ainakin minulle. Toisaalta pohdin testijakson puolivälissä voisiko tämä olla porukan salonkishampoo, mutta vain koska ykkösen ja kolmosen tuoksut olivat vielä halvemman oloiset. :)
Koostumuksesta:
Sanni sanoo: ainesosiltaan ja koostumukseltaan supertavallinen miedosti hoitava shampoo.
LOVE, BEAUTY AND PLANET BLOOMING COLOUR SHAMPOO 9,90€ / 400 ml
Tämä shampoo oli testatuista eniten mieleeni: vegaaninen shampoo värjätyille hiuksille. (Huom: useimmat shampoot ovat luonnostaan vegaanisia, ko. ominaisuus ei siis tee tästä shampoosta poikkeuksellista vaikka valmistaja haluaa sitä vegaani-buumin mukaisesti korostaa markkinoinnissa.)
Mukava, hoitava shampoo. Voisin käyttää tätä ihan mielelläni.
Koostumuksesta:
Sanni sanoo: todellakin, tämä on oikein hyvä kokonaisuus myös ainesosiensa puolesta, sopivasti kunnolla peseviä ainesosia mutta myös selvittäviä ja pehmentäviä.
CENTIFOLIA CREAM SHAMPOO FOR DRY HAIR 10,50€ / 200 ml
Joukon luonnonkosmetiikan edustaja. Ja nyt pääsin vihdoin testaamaan Centifoliaa, tämä on minulle uusi sarja josta lukijat ovat jo kyselleetkin.
Centifolia on nyt sitten se hiukset jouhimaisiksi pinnoittanut shampoo. Todella kummallinen efekti, jonka aiheuttajaa en heti pysty incistä päättelemään. Voisiko olla bentoniitti (savi)...?
Koostumuksesta:
Sanni sanoo: yksi oudoimmista shampoista joita olen kokeillut. En käyttäisi tätä itse. Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy tietoa, jonka mukaan bentoniitilla olisi hiuksissa kosteuttavia, kiiltoa lisääviä ja pörröisyyttä taltuttavia ominaisuuksia. Hmm. On se vain jännä että sama ainesosa (savi) voi samalla imeä ihosta rasvaa ja epäpuhtauksia, MUTTA myös kosteuttaa ja tuoda hiuksiin kiiltoa.... Tästä haluaisin joskus kuulla jonkun kattavan esityksen savikosmetiikkakemistin pitämänä.
Loppuun vielä shoppaajien perustelut valinnoilleen:
Love Beauty And Planet: Tässä shampoossa kiinnosti pirteä ja puoleensavetävä ulkoasu. Uskon, että pakkaus vetää puoleensa etenkin nuorempia asiakkaita. Tuote myös tuoksui hyvältä. Pakkauksessa lupailtiin vegaanisuutta, mikä varmasti kiinnostaa monia
Dove: Halusin toisen shampoon olevan ihan perus markettikamaa, kun toinen oli hieman erikoisempi ja kalliimpi. Dove on merkki, joka itseäni ei kiinnosta. Tiedän kuitenkin, että monet käyttävät paljon Doven tuotteita. Tuoksu ei vaikuttanut ihmeelliseltä.
Centifolia: Valitsin tämän koska muistelin että merkki ei ole sinulle tuttu etkä ole vielä testannut Centifoliaa.
Moroccanoil: Tätä merkkiä on kehuttu paljon, valitsin sen kun kiinnosti kuulla mitä sinä siitä tykkäät.
Tässä sokkoilut tältä erää, palataan teemaan taas ensi vuoden puolella :) Seuraavaksi sokkotestaan erään lukijan minulle lähettämiä näytteitä.
Löytyikö näistä shampoista muuten teille tuttuja tai peräti luottotuotteita?
Tässä vielä linkki aiempaan sokkotestaukseen:
Sokkotestin tulos: yllättävä voide voitti
Luukun 19 muisto lämmittää kahden vuoden takaa.
Nämä eivät olekaan mitkä tahansa lapaset: ne ovat lahja blogin lukijalta.
Lapaset sisältänyt paketti oli lähetetty Kauneus & Terveys -lehden toimitukseen josta se päätyi minulle päivää ennen kuin lähdin lapsuudenkotiini joulunviettoon. Aika hyvä ajoitus!
Lukija oli neulonut lapaset itse ja käyttänyt mallina joulun alla blogissa ihailemani Bath & Body Works -kynttilän kuvaa...! Ihan mieletön lahja!
Lapasten mukana tuli vielä kaunis, käsinkirjoitettu saatekirje. Kyllähän siinä tuli vähän tippa linssiin. Lapasten lahjoittaja kertoi olevansa Karkkipäivän monivuotinen lukija ja että hänen aamupalarutiiniinsa kuuluu lukea viimeisimmät Karkkipäivän päivitykset. Hän halusi pysyä nimettömänä jotta en kokisi tunnetta laittaa hänelle jotain vastalahjaa. Blogini on kuulema hänelle jo lahja.
<3
En oikein vieläkään tiedä mitä sanoa.
Maailmassa on kyllä ihania ihmisiä jotka tällä tavoin haluavat toista ilahduttaa.
Lapaset ovat lämmittäneet muutenkin kuin vain käsiä. <3
Rakastatko jouluruokaa? Käytkö joululounailla jo ennen aattoa?
Minä käyn :)
Tässä vinkki suosikkipaikkaani Tampereella: tunnelmallinen Finlaysonin palatsi.
Joululounasta on tarjolla maanantaista perjantaihin 21.12. saakka kello 11-15.
Vanhan ajan tunnelmaa ja arvokkuutta henkivät puitteet ovat upeat. Noutopöytä on katettu sekä ylä- että alakertaan.
Hintaa lounaalla on 33 euroa. Noutopöydässä on kaikki perinteiset joulun herkut (- paitsi tänä vuonna näytti puuttuvan perunalaatikko ainakin sinä päivänä kun kävin..!), mutta kasvisruokailijoita ei juuri ole huomioitu. Paino siis sanalla perinteiset jouluruoat.
Olen käynyt Palatsin joululounaalla jo kolmena vuonna. Valinnanvaraa Tampereella on paljon mutta valitsen Finlaysonin Palatsin miljöönsä vuoksi.
Koko Finlaysonin alue tehtaalta Näsilinnalle kuuluu suosikkialueisiini Tampereella. Palatsin vieressä sijaitsee myös ihastuttava Tallipiha josta löytyvät Tampereen tunnelmallisimmat joulumarkkinat.
Onko teillä suosikkipaikkoja joululounaalle? Maistuuko jouluruoka ylipäänsä varsinaisten juhlapäivien ulkopuolella?
Vaihtoehtoiset ja vähemmän perinteiset, myös kasvispääruokia sisältävät joulupöytävariantit kiinnostaisivat kovasti.
Luukun 18 muisto on ehkä kaikkein erikoisin.
Posti julkaisi vuonna 1988 postimerkin juhlistamaan Matti Nykäsen kolmea olympiakultaa Calgaryn olympialaisissa.
Olin Matin triplakultavuotena 9-vuotias ja seurasin Nykäsen kisoja siinä missä muutkin suomalaiset, se "kuului asiaan". :) Mikään Nykäs-fani en sentään ollut mutta kyllä kisoja oli aina tosi jännä katsoa. Ja puhuivathan niistä kaikki. Katsoimme mäkihyppyä aina yhdessä äidin kanssa. Siskoni olivat liian nuoria ymmärtääkseen urheilusta mitään.
Kun juhlamerkki ilmestyi, äitini osti sen minulle lahjaksi. Muistan, että jo silloin pidin sitä erikoisena lahjana. Enhän harrastanut postimerkkeilyäkään.
Äiti kuitenkin ajatteli, että Nykäs-postimerkki juhlisti tärkeää virstanpylvästä suomalaisen urheilun historiassa ja sillä saattaisi olla tulevaisuudessa arvoa. Ensipäiväkuoren mukana tuli kirje, jossa äiti kirjoitti että minun kannattaa laittaa kuori hyvään talteen koska se saattaisi myöhemmin olla arvokas keräilykohde. Kirjeessä luki myös jotain Matti Nykäsestä poikkeuksellisen lahjakkaana urheilijana ja ilmiönä.
Kirje on kadonnut, mutta muistan hyvin nuo sanat kuoren tärkeydestä ja sen tallettamisesta.
Nyt 30 vuotta myöhemmin Matti Nykäsen olympiakulta-postimerkki ei ole arvokas, sitä myydään 50 sentillä. Ensipäiväkuoren arvosta en tiedä, en löydä siihen mitään referenssiä netistä.
Mutta kuori on tallella ja erikoisuudestaan huolimatta se on yksi mieleenpainuneimpia lahjoja joita olen saanut elämässäni. On siinä jotain sympaattistakin. Siihen on taltioitunut jotain olennaista 80-luvun suomalaisista ilmiöistä ja puheenaiheista.
Ja 30 vuotta myöhemmin suomalaiset seuraavat edelleen Matin edesottamuksia. :)
Kuten tunnettua, sillehän ei mitään voi että netissä julkaisemansa kuvat voivat päätyä vaikka mihin ja kenen käyttöön. Ei ole käsittääkseni keinoa estää ketään ottamasta kuvaa jos heitä huvittaa. Meikkikuviani on aikaisemminkin käytetty niin virallisemmissa kuin epävirallisemmissa yhteyksissä nettikaupoista sanomalehtien verkkojulkaisuihin.
Eilen illalla sain kaverilta viestiä että hän oli törmännyt Amazonin meikkivoideilmoituksessa tutun näköisiin kasvoihin.
Katsos, meikän naamahan siellä "mainostaa" jotain random-merkkistä "Color Changing" -meikkivoidetta :)
Liekö ilmoituksen kaikki meikkikuvat otettu netistä vailla yhteyttä kaupiteltavaan tuotteeseen, näyttävät ihan eri yhteyksistä napatuilta.
Jep.
Ja joku ostaa sitten tuotteita näiden ihan muita meikkejä demonstroivien kuvien perusteella. Varmasti sitä tapahtuu näillä suurilla eBayn ja Amazonin kaltaisilla saiteilla kaiken aikaa monien eri tuotteiden yhteydessä.
Tuo ilmoituksessa käytetty kuvani on jutusta jossa esittelen Vichyn Dermablend-meikkivoidetta. (On muuten hyvä meikkivoide.) Millähän hakusanalla "Color Changing" -meikkivoiteen promomateriaalin laatija on kuvia netistä esinyt kun on päätynyt valitsemaan mun dermablend_test1-nimisen kuvan... :P
Amazonilla on useita myyjiä jotka myyvät tätä TLM:n Color Changing -meikkivoidetta. Kaikkien käyttämissä promokuvissa on mukana mun naamakuva.
On se kai ihan viihdyttävä ajatus, että jotkut saattavat ostaa tällaisen halpismeikkivoiteen kenties mun Dermablend-meikkikuvan vakuuttamana :D
(Näille kuvavarkauksille ei myöskään voi oikein tehdä mitään. Kuvan ottanut taho todennäköisesti kyllä tietää, että mikäli kuvan tekijänoikeuksien omistaja, useimmissa tapauksissa "vain" bloggaaja, pääsee vihille kuvan käytöstä, ei kuvavarkaalle kuitenkaan tule seuraamuksia koska harva jaksaa lähteä oikeusteitse vaatimaan korvauksia kuvan käytöstä. Itse olen mm. laittanut laskun kuvani käytöstä isolle islantilaiselle sanomalehdelle, ja turha luullakaan että he maksoivat. Tiesivät etten kuitenkaan tee jatkotoimenpiteitä jos eivät maksa.)
