Luukun 10 muisto "ei ole pöllömpi" :)
Olen saanut korun mieheni äidiltä.
Mikä tekee lahjasta minulle niin erityisen on se, että lahjan antaja oli huomioinut viehtymykseni pöllöihin. Emme olleet ainakaan vielä tuohon aikaan miehen äidin kanssa niin läheisiä että olisin olettanut hänen tuntevan pöllörakkauteni. En muista että olisimme koskaan keskustelleet pöllöistä, ja toisin kuin poniharrastukseni, pöllö-faniuteni ei ryöpsähtele esiin vaan on paljon hillitympää laatua.
Jos pöllöt olivatkin tulleet esiin jossain keskustelussa ohimennen, lahjan antaja oli pannut sen tarkasti merkille.
Miksi Pöllö-korusta tuli minulle merkittävä lahja oli sen välittämä viesti, että lahjan antaja oli huomioinut jotain olennaista mutta hienovaraista minussa. Se tuntui läheiseltä ja henkilökohtaiselta, henkilökohtaisemmalta kuin aiemmat miehen vanhemmilta saamani lahjat.
Olin lahjasta todella otettu. Se on yksi eniten käyttämiäni koruja. <3 Minulle tulee hyvä mieli aina kun näen sen.
Söpö riipus vieläpä sopii täydellisesti koruttomaan tyyliini, en osaa pitää näyttäviä koruja ja tyylini on arkinen.
Koru on ilmestynyt osana Kalevala Korun Made in Helsinki -korusarjaa, joka juhlisti Helsingin Maailman muotoilupääkaupunki 2012 -juhlavuotta. Korun pöllö on antiikin mytologiaan liittyvä Minervanpöllö joka on vanha viisauden ja filosofian symboli. Tosin, eivätkös kaikki pöllöt ole viisaita...? <3
Tässä helppo ja nopea idea vaikka pikkujoulujen kampaukseen. Et tarvitse tähän mitään muotoilulaitteita.
Tulin perjantaina työharjoittelupaikkaani tukka tyypilliseen tapaansa kuivan ja homssuisen näköisenä. Aamulla tukka oli vielä ollut siedettävän näköinen oltuaan yön löysällä nutturalla silottavan muotoiluvoiteen kanssa, mutta junamatkan ja sateessa kuljetun työmatkan jälkeen aamun edes-vähän-siloisempi-ja-taipuisampi look oli muisto vain.
Tältä hiukseni näyttävät aina luonnontilassaan.
Ehdotin Biodellyn Miilalle, joka on ammatiltaan kampaaja, ehtisikö hän tekemään hiuksiini jonkun nopean tukkataian. Olin myös kiinnostunut testaamaan samalla viikolla liikkeeseen tullutta uutta ammattilaistason hiustenhoito- ja muotoilusarjaa.
Off-topic / lovi-update:
Takaraivon hiusloven tilanteesta kiinnostuneet (kyllä, siitä tulee aika ajoin kyselyitä :)) voivat tuossa ylemmässä perjantai-aamun kuvassa nähdä miltä hiuslinja näyttää tällä hetkellä takaa päin. Sen jälkeen kun puolitoista vuotta sitten leikkautin tukasta reilusti pituutta lovi häivyttyi hetkellisesti lähes näkymättömiin, mutta hiusten hauraampi laatu loven alueella ei odotetustikaan ole muuttunut miksikään. Vaikka olen pitänyt hiukseni nyt lyhempinä kuin ennen ja leikkautan niitä tiheämmin, lovialueen hiukset ovat yhtä haperoiset ja kasvavat paljon "kitukasvuisemmin" kuin muualla päässä. Myös Biodellyn Miila totesi saman asian.
Ajatuksissani siinsi pituuksien nopea silotus ja kiillotus kun heitin Miilalle ehdotukseni, mutta Miila innostuikin tekemään hiuksiini kunnon kampauksen, johon tosin kuluu vain 10 minuuttia.
1 Hiuksiin tehdään takaraivolle korvasta-korvaan -jakaus.
2 Hiukset kiinnitetään kahdelle ponnarille.
Ponnarit voivat olla päällekkäin tai vierekkäin, kummin haluaa. (Jakaus tehdään tietysti toisin jos ponnarit ovat vierekkäin.)
3 Ponnareista otetaan pieniä hiusosioita joiden päähän laitetaan pinni.
4 Hiusosiota kieputetaan pinnin ympärille niin että muodostuu hiussykerö. Pinni tuikataan virkkuukoukkumaisesti ponnarin tyveen hiusmassan sisään.
Muodostuu kaksi päällekkäistä (tai vierekkäistä) sykerö-nutturaa.
5 Hiussykeröt möyhitään yhteen = rento kiharanuttura. 👌
Miila käytti kampauksessa Less Is Moren tuotteita. Kampauksen pohjalle hän suihki Proteinsprayta jonka pitäisi kosteuttaa ja tuoda aavistus rakennetta. Ponnarien hiusosiot hän käsitteli sekoituksella kiinnittävää Mascobado-geeliä ja silottavaa Lavender Smooth -voidetta.
Kampaus viimeisteltiin Timjamilakalla - josta ainakin saattoi heti todeta että sen pito on erittäin, erittäin kevyt. Mutta tuoksu on ainakin aivan ihana! ^_^
Tuli tosi kiva tukka! Ja niin nopea tehdä ilman mitään muotoilulaitteita.
(tästä viimeisestä ei ole postauksessa tutorialia mutta tuo kampaus on mun mielestä niin hieno että laitoin sen tähän ihan vain inspiraatioksi)
*
Turun viikko oli muuten juuri niin antoisa ja inspiroiva kuin toivoinkin ja harjoittelusta on tulossa juttua blogiin ensi viikon aikana :)
Yhdeksännen luukun muisto on makea :)
Ystäväni Mili rakastaa kaikenlaisten ihanien herkkujen leipomista ja valmistusta. Jo ollessamme lapsia hän tykkäsi järjestää teemajuhlia joihin hän valmisti äitinsä kanssa kaikkea superherkullista. Meillä oli myös perinteiset vuotuiset Sannin ja Milin joululeipojaiset joissa värkkäsimme kaikenlaista pullaa, keksiä ja joulukarkkia.
Yhteiset leipojaiset jäivät kun muutin pois Kuopiosta, mutta sain Mililtä aina ihania jouluherkkuja joululahjaksi. Se on ollut perinne yli 20 vuotta, olemme tunteneet toisemme 9-vuotiaista saakka.
Sitten luovuin sokerista enkä enää syönyt vehnääkään. Perinne loppuisi - vai loppuiko..?
Ei, sillä Mili alkoi valmistaa minulle ruokavalioni mukaisia sokerittomia ja viljattomia jouluherkkuja...! <3
Ette usko miten kekseliäitä ja herkullisia sokerittomia leipomuksia ja makeisia olen häneltä saanut. Olen ihan mielettömän otettu että hän näkee tämän vaivan minun tähteni ja hankkii erikoisjauhoja ja makeutusaineita joita ei muuten käyttäisi omassa leivonnassaan.
Kuvassa on vuoden 2015 joululahjaksi saamiani nameja. Ommmnomm!
Viime jouluna sain törkeän hyviä itsetehtyjä tummasuklaakonvehteja sekä tämän mehukkaan maustekakun joka perheen muiden jäsenten mukaan hakkasi jopa sisareni legendaarisen taatelikakun...! ^_^
Kiitos Mili! Olet paras! :-*
Luukun 8 muisto tulee lapsuudesta.
Voi sitä ilon hetkeä kun sain ihkaensimmäisen oikean My Little Ponyni..!
Vuotta en muista mutta sen on täytynyt olla joulu 1986 tai 1987 jolloin olin ala-asteen ensimmäisellä tai toisella luokalla. Mielestäni My Little Pony -lelut saapuivat Suomeen vasta vuonna 1986. Meidän perheessä ei leikitty trendileluilla ja minun on vaikea ylipäänsä muistaa millä olin leikkinyt ennen poneja - Barbie-tyttö en ollut koskaan.
Kohtasin poneja ensimmäisen kerran koulussa lelupäivinä. Kerran viikossa oli päivä jolloin sai tuoda kouluun mukanaan lelun, ja niiden kanssa kokoonnuttiin liikuntasaliin leikkimään. Melkein kaikilla kavereillani oli poneja eikä mennyt kauaakaan kun minäkin ihastuin niihin. Ensimmäinen poni jonka muistan ja joka jäi mieleeni oli luokkakaverini kouluun tuoma Baby Firefly.
Oma ensimmäinen ponini oli Baby Blossom. Annoin sille sen pakkauksessa olleen suomenkielisen nimen - Nuppu. Siihen aikaan My Little Ponien pakkauksissa oli suomenkieliset tekstit ja ponien nimet oli suomennettu.
Huomatkaa Nupun moitteettomassa kunnosa olevat alkuperäiset, tehdasvalmisteiset kiharat..! Poni on 32 vuotta vanha ja sillä on leikitty hartaasti - ja silti se näyttää lähes uudelta! Pidin poneistani äärettömän hyvää huolta. En lapsena koskaan voinut ymmärtää niitä lapsia jotka leikkelivät saksilla nukkiensa ja poniensa hiuksia ja harjoja.
Nupun kanssa perheen muodostivat kaveriltani lahjaksi saama äiti-Hertta ja pikkusiskoni poni Kuutamoinen. Pitkään meillä oli vain nämä kolme ponia. Niillä oli koti olohuoneen ikkunalaudalla. Valmistin niille tuolit ja pöydän viilipurkeista; nojatuoli valmistui kätevästi leikkaamalla aukko viilipurkin kylkeen ja vuoraamalla purkki kankaalla - ponille sopiva "nojatuoli" ^_^
Hertta paljastui myöhemmin harvinaiseksi Kreikassa valmistetuksi versioksi Peachy-ponista ja on nukkavierusta ulkonäöstään huolimatta kokoelmani arvokkain ja harvinaisin poni <3
Voi, tämä oli ehkä oma suosikkiluukkuni, voisin jäädä fiilistelemään näitä pikkuisia vielä monen muiston verran. En tiedä mitään rakkaampaa materia-asiaa jonka omistaisin. Kun minulta kysytään, mitä tavaroita pelastaisin tulipalosta jos olisi aikaa pelastaa vain yksi asia, olisi todella vaikea päättää valokuva-albumien ja ponien välillä. Mutta todennäköisesti pelastaisin ponit.
Luonnonkosmetiikasta löytyy tosi hyviä meikkivoiteita, mutta täydellisesti toimiva ja riittävän peittävä peiteaine on antanut odottaa löytämistään. En tiedä kohtasinko vieläkään ihan täydellistä, mutta ainakin tämä on heittämällä paras mistään tähän mennessä kokeilemistani.
Absolution Le Multi Correcteur.
Löysin tuotteen työharjoittelupaikaltani Biodellyn myymälästä. Olen testaillut sitä tämän viikon ajan ja vakuuttuminen on sitä tasoa että haluan jakaa löydön teidänkin kanssa.
Le Multi Correcteur on ohut, nestemäinen peiteaine jossa on runsaasti pigmenttiä. Sen napakka koostumus tarttuu hyvin ihoon ja mahdollistaa kerrostuksen. Kuivakalta tämä ei kuitenkaan tunnu samaan tapaan kuin kestopeiteaineet jotka oikein jumahtavat ihoon.
Sävyjä on neljä: kolme neutraalia ihon sävyistä + yksi punertava aprikoosin sävy (nro. 10) joka on tarkoitettu taittamaan erittäin tummien silmänalusten sinertävyyttä. Itse vierastan vähän näitä punertavia sävyn korjaajia ja peitän tummat silmänaluseni edelleen mieluummin perinteisellä ihon sävyisellä peiteaineella.
Minulle näyttävät sopivan sekä vaalea 01 että medium-sävyinen 02, tai oikeastaan niiden sekoitus on silmänalusilleni ihan paras.
Peiteaine on niin riittoisaa että annostelun kanssa saa olla tarkkana, tätä riittää tosi pieni määrä kerrallaan.
Ilman peiteainetta
Absolution-peiteaineen jälkeen
Absolution Le Multicorrecteur peittää mielestäni käytännössä yhtä hyvin kuin suosikkini Estee Lauderin Double Wear Stay-in-place Concealer ja se on miellyttävä levittää. Tuntuma on hyvin lähellä synteettisen normikosmetiikan peiteainetta.
Ainoa mutta tulee kestävyydessä. Absolution kestää paremmin kuin moni muu peiteaine silmieni alla, mutta viiruuntuu lopulta juonteisiin hitusen päivän aikana. Tähänkin kuitenkin löytyi apu:
Kiinnitän peiteaineen Flow Cosmeticsin Korento-irtopuuterilla, joka on hienojakoisin ja näkymättömin luonnonkosmetiikan puuteri jonka tunnen. Ainesosiakin on vain yksi: riisipuuteri. Puuterihuntu saa peiteaineen pysymään paikoillaan.
Jos Absolutionista olisi 01 ja 02 -sävyn välimuoto, ostaisin sen heti. Se on hitusen edullisempi (30,80€ / 9 ml) kuin Estee Lauder -lempparini. Nyt jään kuitenkin miettimään onko 01 minulle vähän liian vaalea ja 02 taas hitusen liian tumma.
Absolutionilla tuntuisi olevan vain toinen varteenotettava haastaja.
Olen kuullut monen kehuvan Hynt Beautyn peiteainetta luonnonkosmetiikan parhaaksi ja peittävimmäksi, ja sitä olen itse toistaiseksi testannut vain kämmenselälle kauneusmessuilla. Näytti tosi hyvältä mutta tuntui koostumuksensa puolesta sellaiselta, joka myös herkästi kasaantuu pieniin juonteisiin. Täytyy pian testata sekin kunnolla ja verrata Absolutioniin.
Absolutionin hygieeninen tuubipakkaus on joka tapauksessa enemmän mieleeni, purkki-peiteaineiden miinuksena on se että niiden pinta menee nopeasti töhnäiseksi liasta. Joskus ne myös kuivahtavat purkkiinsa jota koko ajan auotaan.
Onko joku lukijoista käyttänyt Absolutionin tai Hyntin peiteaineita? Tai molempia? Mielipiteitä?
Luukun 7 muisto liittyy musiikkiin.
Kesä 2008. Suuresti fanittamani Mike Patton saapui konsertoimaan Ilosaarirockiin Mondo Cane -projektinsa kanssa. Patton kuuluu Chris Cornellin ohella elämäni tärkeimpiin artisteihin, heppu on puhdasta kultaa.
Kuva: Luke Skyworcel / Wikimedia
Olen saanut nähdä Pattonin livenä vain Faith No Moren riveissä ja Mondo Canen keikka olisi houkuttanut enemmän kuin ihan vähän.
En kuitenkaan päässyt keikalle töiden takia, ja sain niellä harmini. (Tähän sopisi vähän voimakkaampi sana mutta jätetään se nyt joulukalenterin hengessä pois.) Olin töissä Ahvenanmaalla josta ei noin vain heilahdetakaan Joensuuhun yhdeksi illaksi tai päiväksi.
Purin pettymystäni vuolaasti kaikille jotka jaksoivat kuunnella.
Kun mieheni tuli käymään luonani Ahvenanmaalla, hänellä oli yllätys.
Hän istutti minut sohvalle, kattoi eteen viiniä ja herkkuja ja laittoi levyn DVD-soittimeen. Pian edessäni alkoi Mondo Canen konsertti. Mieheni oli etsinyt jostain netin syövereistä tallenteen kiertueen konsertista ja polttanut sen levylle - ja toi konsertin nyt luokseni. Kyllä Ilosaarirock-harmitus suli siinä aika lailla. <3
Parhaita lahjoja koskaan.
Kuva: Wikimedia
On minulla tänä vuonna kosmetiikkajoulukalenterikin.
Olen saanut kalenterin Skin Cityltä.
Myönnän että olen jäänyt vähän kosmetiikkakalenteri-intoilun ulkopuolelle. Oikeastaan joka vuosi. Välillä tunnen jo jonkinlaista syyllisyyttä siitä että en kauneusbloggaajana osallistu kosmetiikkakalentereiden hehkutukseen ja ruodintaan, mutta lopulta olen antanut tämän itselleni anteeksi, kapasiteetti ei riitä kaikkeen. Kun muut kauneusblogit jo pursuavat perehtyneitä ja inspiroivia sukelluksia kosmetiikkakalentereihin, olisiko minulla enää mitään uutta sanottavaa?
Kosmetiikkakalenterit itsessään ovat ihan mahtava juttu ja laadukkaat sellaiset tarjoavat kosmetiikkafriikille fantastisen mahdollisuuden tutustua moniin arvokkaampiinkin tuotteisiin todella hyvään hintaan. Kosmetiikkajoulukalenteria parempaa näytekokoisten tuotteiden pakettia ei taida ollakaan, osa ostaa kalenterin vain hyödyntääkseen tilaisuuden saada luksus-näytteitä edullisesti. Ja toki joka-aamuinen yllätysmomentti tuo oman lisänsä niille jotka tykkäävät perinteisestä joulukalenterimeiningistä :)
Skin Cityn kalenteri on muhkea ja kuuluu luksuskalentereihin. Kalenteri sisältää vain hoitolatason ihonhoitotuotteita.
Ensimmäisten kuuden luukun perusteella sisältö on vakuuttavaa.
Tuotekoot ovat runsaita ja merkit kiinnostavia.
Tähän mennessä luukuista on paljastunut Dermalogican Calm Water Gel, Biodrogan Lacto-Glucan Lifting Mask, K Ceuticin Post Treatment Cream, Decleorin 1000 Grain Body Exfoliator, Akademiklinikenin Pure Triple Peel - ja tämän päivän luukusta sain "kuin tilauksesta" Medik8'n Retinol 3TR -seerumin. Edellinen kesällä ostamani 5 millin 3TR-seerumi loppui juuri. Täydellinen minikoko matkakosmetiikkapussiin sujautettavaksi :)
Uusista tuotetuttavuuksista Decleorin greipintuoksuinen vartalokuorinta vaikuttaa houkuttavimmalta! (Kaikki geipintuoksuinen saa minut innostumaan!) Kasvotuotteista Triple Peel kuulostaa todella tehokkaalta; siinä on yhdessä tuubissa entsyymi- hydroksihappo ja raekuorinta.
Käyn kalenterin sisällön läpi tarkemmin kun olen avannut kaikki luukut, ja mieluusti tietysti myös tutustunut ainakin osaan tuotteista.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Kuudennen luukun muisto vie meidät Suomen itsenäisyyspäivään vuoden taakse, ja rakkaaseen henkilöön, Yhdysvalloissa asuneeseen tätiini Irmeliin.
Äidilläni oli kaksi vanhempaa sisarta jotka muuttivat Yhdysvaltoihin äitini ollessa vielä pikku tyttö. Hän ei koskaan tutustunut sisariinsa sillä läheisyydellä mitä yhdessä - tai edes samassa maassa - asuvat sisaret tavallisesti kokevat. Sisaret olivat äidille "kirjesisaria", he pitivät yhteyttä ennen kaikkea perinteisen etanapostin välityksellä.
Me äidin lapset tustuimme tietysti näihin kaukaisiin sukulaisiin vieläkin vähemmän. Lapsena näin Amerikan tädit vain kaksi kertaa. Vanhempi heistä siirtyi ajasta ikuisuuteen ennenkuin ehdin tavata häntä aikuisiällä.
Irmeli, nuorempi Amerikan tädeistä, vieraili Suomessa 2010-luvulla muutamia kertoja lastensa ja lastenlastensa kanssa kunnes hänen terveytensä ei enää sallinut pitkiä lentomatkoja.
Vasta näiden vierailujen aikana aloin tutustua häneen. Etäinen, vain joulupaketeistaan tuttu täti paljastui lempeäksi ja viisaaksi naiseksi jonka seurassa huomasin viihtyväni. Hän oli jotenkin valtavan lämmin ihminen joka selvästi välitti perheestään enemmän kuin mistään muusta maailmassa.
Ehdimme vierailla Yhdysvalloissa Irmelin luona vuosina 2016 ja 2017. Viime vuonna vietimme hänen luonaan itsenäisyyspäivää. Kuvassa Irmeli ja äitini Finlandia Foundationin järjestämässä Suomi 100 vuotta -juhlassa.
Vierailulta jäi paljon mukavia ja hassujakin muistoja. Perhekokoontuminen Indianolan ranchilla, Irmeli ihmettelemässä miten jaksan ravata kosmetiikkaosastoilla, Irmelin huolella kokatut aamiaiset joita hän jaksoi valmistaa joka aamu terveydentilastaan huolimatta, kun seurasimme Itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa Irmelin keittiössä läppäriltä. Yhteys pätki koko ajan mutta emme luovuttaneet.
Matkan viimeisenä päivänä kävimme syömässä Irmelin ja hänen tyttärensä, serkkuni Carolynin lempikahvilassa, Kneadersissa. Irmeli ei välittänyt hienoista ravintoloista. Hänen lempipaikkojaan olivat Chuck-A-Rama buffet-perheravintola tai yksinkertaiset leipomo-kahvilat. Kneadersissa söimme päivän keitot ja salaattia.
Irmeli oli ollut huolissaan kun ei ollut mielestään ostanut minulle tarpeeksi joululahjoja. Kneadersissa hän oli huomannut kun katsoin lahjatavarahyllyssä hassua tonttuhattupäistä pöllöä. Rakastan pöllöjä. Syödessämme Irmeli ojensi minulle pussin jonka sisällä oli tuo pöllö. "Merry Christmas", hän sanoi. "Olen kovin harmissani kun en ole oikein keksinyt sinulle lahjoja mutta toivottavasti pidät tästä pöllöstä."
Se oli meidän viimeinen yhteinen hetkemme ennen kuin palasimme Suomeen.
Se oli myös viimeinen yhteinen hetkemme ylipäänsä.
Toukokuussa Irmeli nukkui pois.
Olen valtavan iloinen että minulla oli tilaisuus kaikkien etäisten vuosien jälkeen tulla läheisemmäksi tämän hienon naisen kanssa. Hän oli vaatimaton ja iloitsi yksinkertaisista asioista. Tärkeintä hänelle oli perhe ja läheisten hyvinvointi. Irmeli rakasti kirjoittamista eikä koskaan opetellut käyttämään Internetiä. Hän kirjoitti pitkiä kirjeitä viimeisiin päiviinsä asti. Vielä sairaalassa hän kirjoitti kiitoskortteja häntä tervehtimässä käyneille ystäville.
Toivottavasti saisin itsekin jättää samanlaisen jäljen itsestäni. Oli lahja saada tutustua häneen.
Haluatko avukseni testaamaan tuotteita Karkkipäivä-blogiin?
Haen kolmea eri ihotyypin omaavaa henkilöä osaksi testipaneelia jolle tulen aika ajoin lähettämään näytteitä testattavaksi.
Ja:
Testipaneelin jäsenen ei tarvitse näyttää blogissa nassuaan eikä hommassa tarvita ainesosien tuntemusta. Testipanelisteilta toivotaan ainoastaan intoa ja kiinnostusta kosmetiikkatuotteita kohtaan ja kykyä kuvailla tuotteiden ominaisuuksia ja omia kokemuksiaan tiiviissä paketissa. :)
Hae mukaan testipaneeliin lähettämällä sähköpostia osoitteeseen karkkipaiva (at) hotmail.com EDIT 15.12. Hakemuksien vastaanotto on päättynyt, kiitos kaikille kiinnostuneille, valitsen paneelin jäsenet joulukuun aikana ja ilmoitan valinnoista kaikille hakijoille. :)
