Aurinkosuojapuuteri. Tuotetyyppi, joka kuulostaa helpolta ja houkuttavalta, mutta joka oikeastaan ei vain voi toimia. Selitän pian miksi.
Halusin silti uteliaisuudesta kokeilla puuterimaista UV-suojatuotetta.
Ostin testiin kaksi tuotetta: kalliin ja maineikkaan Colorescience Sunforgettable -puuterin ja edullisemman Hawaiian Tropicin. Kummatkin ovat Jenkki-brändejä.
Totuuden nimissä halusin testata nimenomaan Coloresciencen SPF 50-version, jonka koostumus todellakin on poikkeuksellinen: se sisältää peräti 45% mineraalifilttereitä. Normaalisti 25% on maksimi, mitä missään tuotteessa näkee. Ylipäänsä lain sallima maksimi titaanidioksidia tai sinkkioksidia kosmetiikkatuotteessa on 25%. Coloresciencen SPF 50 -puuterissa on 22,5% kumpaakin, mikä on lainmukaista, mutta näin suuri määrä yhdistettynä on äärimmäisen epätavallista.
Juuri tuo poikkeuksellisen suuri pitoisuus UV-filttereitä on todennäköisesti syy, miksi osa kemisteistäkin antaa kyseiselle tuotteelle varovaisesti peukkua ja toteaa, että tämä varmaankin on ainoa puuterimainen UV-suoja, jolla on jotain mahdollisuuksia antaa pätevää suojaa. Tyypillisesti riippumattomat asiantuntijat teilaavat puuteri-SPF:t suoraan, sillä niitä ei ole mahdollista annostella iholle SPF:n vaatimaa määrää.
Harmillisesti kuitenkin selvisi, ettei SPF50-versiota enää myydä Euroopassa, sillä siinä on jokin ainesosa, joka on kielletty EU:ssa. Niinpä ostin SPF 30-version, jossa on 22,5% sinkkioksidia.
Pari seuraajaa pyysi minua testaamaan myös halvemman Hawaiian Tropicin, ja päädyin ostamaan senkin. Tuote ei ollut minulle ennestään tuttu, toisin kuin Colorescience.
Olen jo kirjoittanut blogiin siitä, kuinka voidemaisellakin aurinkotuotteella on vaikea saavuttaa pakkauksen lupaamaa UV-suojaa. Puuterimaisella se on vielä vaikeampaa – se on käytännössä täysin mahdotonta.
Ymmärtääkseen asian tulee ymmärtää, että pakkausten lupaama UV-suoja pohjautuu standardoituihin testeihin. SPF-lukema, joka kertoo UVB-suojasta, mitataan testeillä, joissa UV-suojatuotetta levitetään iholle 2 mg / neliösentti. Jo voiteena tuo määrä on todella suuri, mutta koska puuteri on paljon voidetta kevyempää, on 2 mg / neliösentti määrällisesti vielä paljon paksumpi kerros kuin 2 mg voidetta.
EU-komission tiedekomitea SCCS (Scientific Committee on Consumer Safety) on määritellyt, että naisen kasvojen keskimääräinen pinta-ala on 565 cm2. Määritelmä annetaan ohjeistuksessa, jossa SCCS antaa ohjeita kosmetiikkatuotteiden turvallisuustestaukseen. Voidaan olettaa, että monen ihmisen kasvot ovat tätä pienemmät, ja itse esimerkiksi arvioin, että omat kasvoni ovat lähempänä 400 cm – 450 cm2.
Jos otetaan tuo pienempi mitta, kasvoilleni tulisi levittää 0,8 g UV-suojatuotetta, jotta luvattu suojakerroin toteutuu. Puuteri-SPF-pakkauksessa on tuotetta runsaat 4,3 g. Eli… ❗️lupaamallaan suojakertoimella pakkaus kestäisi runsaat viisi käyttökertaa. SCCS:n kasvojen pinta-alamääritelmän mukaisesti pakkaus ei riittäisi edes neljään käyttökertaan.
Kuitenkin, esimerkiksi Colorescience kirjoittaa tuotetiedoissaan, että ”tavanomaisella käyttötavalla pakkaus riittää 60 käyttökertaan”. Tässä on aivan käsittämätön ristiriita. Yritys on vapaa markkinoimaan tuotettaan SPF 30 -kertoimella, samalla kun kirjallisesti myöntävät, että tuotetta käytetään 15-kertaisesti (!!) vähemmän, kuin mitä luvattuun suojakertoimeen vaadittaisiin. Eli – tuotteen käyttäjä saa oletetulla käyttömäärällä parhaimmillaankin kenties SPF 5 -tason suojan.
59,90€ / 4,3 g
Euroopassa myytävä Colorescience SPF 30 -puuteri vaikuttaa olevan sama tuote, kuin USAssa myytävä sävytön matta-versio, mutta EU-markkinoille on tuotu SPF 30 -puuterista sävytetty versio. USAssa on saatavilla sävytetty SPF 50 ja sävytön SPF 30.
Ostin Medium-sävyn. Colorescience-tuotteita myydään Suomessa vain valikoiduissa hoitoloissa.
Tuote sisältää 22,5% sinkkioksidia ja puuteripohjan muodostavat mm. mica-kiille, silica sekä silikoni- ja silikaatti-polymeeriyhdisteet.
Colorescience-puuterin säiliö aktivoidaan kopauttelemalla hylsyä voimakkaasti kovaa pintaa vasten. Tämä rikkoo puuterisäiliötä peittävän sinetin. Aktivointi demonstroitiin minulle liikkeessä huolellisesti, ja myyjä korosti, että pakkausta tulee kopauttaa todella voimallisesti. Kotiin päästyäni kopauttelin – no, melkein hakkasin – säiliötä, ja lopulta hylsystä alkoi tulla puuteria.
Mutta. Harja annostelee puuteria aivan minimaalisesti. Määrä riittää juuri ja juuri tekemään ihoni pinnasta läpikuultavan mattaisen, mutta siinä se.
Jaoin kokemuksen Instagramissa, ja sain muutamia kommentteja, joiden mukaan Coloresciencen puuteri oli alkuun käyttäytynyt juuri noin, mutta alkanut pidemmän käytön myötä annostelemaan puuteria enemmän. Moni kertoi kuitenkin kokeneensa saman kuin minä, eli puuteria tuli ulos vain minimaalinen määrä, ja tuote oli aiheuttanut pettymyksen.
Olen nyt testannut Coloresciencen puuteria yli 6 viikkoa, eikä se annostele puuteria yhtään enempää.
Mikäli tämän tyyppisellä tuotteella haluaisi saavuttaa minkäänlaista UV-suojaa, sen tulisi muodostaa ihon pintaan näkyvä, mielellään peittävä pinta. Sitä tämä tuote ei tee. Määrällä, mitä tuote annostelee, sen päivittäinen käyttö kestäisi todennäköisesti 10 vuotta.
Tuomio: täysi floppi. Tuote on vitsi. Käsittämätöntä, että tällaista tuotetta vieläpä myydään 60€ hintaan.
Kyllä 60€:lla on lupa odottaa tuotetta, joka ensinnäkin toimii ilman mitään vippaskonsteja tai viikkojen odotteluja – ja tuotetta, joka ylipäänsä toimii.
Kun vielä miettii, että kunnollisellakin annostelumekanismilla tuote pystyy tuomaan kenties kymmenesosan lupaamastaan suojasta – miten tällaisia tuotteita on edes lupa myydä?
19,90€ / 4,25 g
Halpisversiossa puuterin annostelu toimii kiitettävästi. Myös Hawaiian Tropic -hylsyä tulee kopauttaa, jotta puuterisäiliötä peittävä sinetti rikkoontuu, mutta tämä tuote alkaa välittömästi kopautuksen jälkeen sylkeä ulos puuteria. Jopa siinä määrin, että puuteria menee helposti henkeen, kun puuteria levittää kasvoille. Sitä välillä suorastaan pöllyää ulos.
Hawaiian Tropicin SPF-puuteri on sävytöntä, mutta jättää ruskettuneelle iholleni kevyesti vaalean pinnan. Tässäkin tuotteessa ainoa mineraalifiltteri on sinkkioksidi, ja sitä on tuotteessa 24,5%, eli enemmän kuin Coloresciencessa.
Hawaiian Tropic -puuteri on myös hajustettu; se tuoksuu voimakkaan makealle. Tuoksu tuntuu kummalliselta ja tarpeettomalta puuterituotteessa, mutta ehkä -ainakin Jenkeissä- on kuluttajia, jotka pitävät siitä.
Tuomio: tämä tuote toimii ainakin mekanisminsa puolesta, mutta tälläkään ei ole mahdollista saavuttaa kunnollista UV-suojaa. En itse uskaltaisi ikinä luottaa aurinkosuojaa pelkän puuterin varaan. Sekä Colorescience että Hawaiian Tropic lupaavat kuitenkin toimivansa myös ainoana UV-suojana (”use alone or over makeup”).
Kokemukseni perusteella puuteri-SPF-tuotteen ainoa hyöty on tehdä iholle mattainen pinta. Käyttäisin itse tällaista tuotetta ainoastaan aurinkovoiteen päällä poistamassa aurinkovoiteen jättämää kiiltävää pintaa – vaikka voihan saman toki tehdä halvemmallakin tavallisella puuterituotteella.
Instagramissa saamieni kommenttien perusteella moni käyttää puuteri-SPF-tuotetta menestyksekkäästi päänahan suojaamiseen jakauksen kohdalta. Useampi kommentoi tämän toimivan. Ilmeisesti alhaisempi SPF riittää tähänkin hommaan.
(Itse suojaan päälaen auringossa huivilla tai leveällä pannalla, en koskaan levitä SPF-tuotetta päähän.)
Laadullisesti Coloresciencen tuote tuntui paremmalta kuin Hawaiian Tropic; hylsy on jämäkämpi, samoin kuin puuteriharjakset, ja harjaosa on myös suurempi kuin Hawaiian Tropicissa. HT:n harjakset ovat löysemmät. Mutta - koska Coloresciencen annostelusysteemi ei toimi, ei pakkausmateriaalien paremmasta laadusta ole käytännön hyötyä.
Olen tehnyt Coloresciencen tuotteesta reklamaation liikkeeseen, josta sen ostin, ja olen menossa keskustelemaan tuotteen viallisuudesta myöhemmin elokuussa, kun olen taas kotona Tampereella.
*
Onko sinulla kokemusta puuteri-SPF-tuotteista?
3 comments on “Tulipahan testattua: SPF-puuterit”
Joskus reippaasti yli kymmenen vuotta sitten ostin Bare Mineralsin (?) vastaavan tuotteen. Samoihin aikoihin sain kaupanpäällisiksi Lieracin version. En muista enää tarkasti millaisia suojakertoimia nämä lupasivat, mutta BM: tuotteessa se oli muistaakseni aika korkea ja se oli sävytetty. BM:n tuotteelle tuli näistä enemmän käyttöä, käytin sitä loppujen lopuksi normaalin aurinkovoiteen päällä ihan puuterin asemasta, pelkästään en sen tehoon uskonut, mutta tuossa toimi. Lierac oli sävyltään niin tumma ja sävy hohtava, että se toimi ehkä just ja just aurinkopuuterina, koko kasvoille levittäen lopputulos tällaisella kalpeanaamalla olisi ollut vähintäänkin outo.
Mutta tulipa nämäkin testattua, en ostaisi enää.
Vuosia sitten (n. 10 vuotta sitten) käytin paljonkin mineraalimeikkejä. Kokeilluksi tuli ainakin Everyday Minerals, Youngblood, Lily Lolo..
Tässä välillä ihoni on taas ollut kuivempi, joten jauheet ovat jääneet sivuun. Aikoinaan oletin mineraalijauheista saavan riittävän spf- suojan, ja niitä jopa markkinoitiin niillä lupauksilla.. mutta vielä useampi vuosi käytössä oli Joe Blascon meikkivoide, ja uskoin sen suojaavan ihon auringolta 100%..! 😳😱
No, ajat muuttuvat..
Se varmasti suojaakin aika hyvin, koska on niin peittävä..! Vaikkakaan ei 100-prosenttisesti..! 😄
Puuteri-SPF-tuotteina markkinoiduissa tuotteissa on muuten erilainen koostumus kuin mineraalimeikkipohjassa. Meikkipohjassa on enemmän pigmenttiä ja vähemmän sinkkioksidia ja/tai titaanidioksidia, kun taas puuteri-SPF-tuotteessa enemmän sinkkioksidia tai titaanidioksidia ja vähemmän tai ei lainkaan väripigmenttejä. Mineraalimeikkipohjallakin voi saada jonkin verran UV-suojaa, kun sitä levittää peittävän kerroksen, mutta UV-filttereiden osuus on kuitenkin pienempi.