Eilen oli varmasti parhaimpia päiviä mun elämässä pitkään aikaan. Koko viikonloppu on ollut maaginen.
Olin niin rento ja vapautunut. Nautin hangen kimalluksesta ja raikkaasta tunturi-ilmasta. Meitä oli reissussa myös sisareni ja hänen puolisonsa, mutta he menivät omia latujaan, minä halusin olla yksin.
Oli ihanan rentouttavaa vain saada keskittyä luontoon ja sen sinfoniaan... musiikkiin, joka muodostuu lumesta joka narskuu kenkien alla. Tuulesta joka humisee puissa. Lintujen äänistä. Kaukaisen rekka-auton jylinästä maantiellä.
Eilen hiihdin ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen. Lainasin lomakylästä sukset ja monot ja asetuin haparoiden ladun reunaan. Olin kaatua jo ennenkuin sain sukset ladun uriin. Kuin bambi jäällä.
Sivakoin Kielajoen jäällä ja pysähdyin välillä vetämään keuhkoihin ilmaa ja sieluun ympäröivää kauneutta. Tyynten tunturien pehmeät ääriviivat reunustivat horisonttia. Tässä mä olin. Kokonaisena ja menossa eteenpäin. Enkä mä enää kaatunut.
Viimeisten vuosien murheet tuntuivat nousevan kauas pois, olo oli kevyt ja onnellinen.
Lapin taika, sitäkö se on? Sitäkin. Ja ajan taikaa. Olen aina sanonut, että jos johonkin voi luottaa, se on aikaan. Siihen kannattaa laskea luottamus, silloinkin kun tuntuu mahdottomalta.
Aika on parantanut aiemminkin. Siksi olen uskaltanut odottaa ajan kuluvan nytkin. Jaksanut kestää tunteita kuukauden, kaksi, kaksikymmentä.
Tänä viikonloppuna kellon hiljainen tikitys viimein hiipui, katosi tunturien hiljaisuuteen ja auringon säteiden vastustamattomaan elämänkutsuun, kun ne leikkivät mäntyjen rungoilla.
Paras, upein, kaunein viikonloppu. Palaan etelään uutena, tai ehkä pikemminkin nimenomaan vanhana. Vanhana tuttuna, omana Sannina.
Tervetuloa, uusi, vanha elämänvaihe. <3
Ja ehkä hankin nyt käytetyt sukset..?
8 comments on “Ladulla”
Kirjoitat todella kauniisti, kiehtovasti. Sinulla on taito loihtia sanoilla esille oma maailmansa. Niin, että tuntui kuin omakin sydän olisi kokenut tuon.
❤️
Hei. Hanki ihmeessä uudet hiihtovälineet, itsellesi mitoitetut, painon ja pituuden mukaan. Nautit hiihtämisestä vielä enemmän. Karvapohjasukset on hyviksi kehuttu, perinteiseen hiihtoon. Ja etelässä ne varmaan myydään nyt tosi halvalla.
Jatkan minun ja hiihdon uudelleentutustumista kahden viikon päästä Pallaksella :) Katsotaan mikä on sen jälkeen fiilis :)
Mä oon niin iloinen täällä nyt!!!!!! :) Ja mietin, että eihän siitä ole kauaa, kun Skyroksen Sannia kaipailit ja nyt kuulostaa siltä, että taisit sen löytää :) Jee!
Kiitos Kukka :) Siltä minustakin tuntuu, että Skyroksen Sanni saattaa olla palaamassa 🙏🏻
Oi miten ihana postaus - ne kuvat ja sanat! Molemmat kertovat valoisaa sanomaa Sannin "ylösnousemuksesta" raskaan ajan jälkeen. Ei voi muuta kuin iloita kanssasi ja antaa luja virtuaalihalaus! On tuttu juttu että osaat kirjoittaa ja ottaa hienoja valokuvia. Mutta se ei ole pelkkää taitoa ja pintaa, vaan sinulla on kyky koskettaa lukijoitasi sanoillasi ja kuvillasi. Se on lahja, jota jaat anteliaasti muillekin. Blogisi on todellakin "Karkkipäivä", herkku, hyvän mielen tuoja. Ja hanki vain ne sukset, Sanni! Lunta riittää vielä ainakin Lapissa talvisin - ja sinnehän tulet varmaan tästedes vielä monesti matkaamaan. Kiitos myös mainiosta Kemi-postauksesta!
Kiitos May..! <3