Tekee mieli pitkästä aikaa kirjoittaa vähän kotimaan lomajuttuja. :)
Vietin viime viikonloppuna ”tyttöjen viikonlopun” Porvoossa ja Helsingissä ystäväni Katan kanssa. Porvoo on pääkaupunkiseudun tunnetuimpia kohteita ja varmaan monelle tuttuakin tutumpi, mutta itse olen käynyt Porvoossa vain kerran aiemmin, ja tästä on kymmenen vuotta. Turussa asuvalle Katallekaan Porvoo ei ole mikään kulunut kohde.
Helsinkiin puolestaan halusin mennä ihan vain syömään. En ole vuosikausiin käynyt syömässä hyvässä fine dining -ravintolassa, ja tätä harvinaista mutta sitäkin antoisampaa harrastusta on rehellisesti ikävä. Lähipiirissäni ei enää vaikuta ihmisiä, joita tällainen gastronominen harrastus kiinnostaisi, ja yksin on aika tylsää käydä syömässä pitkän kaavan maistelumenu. Onneksi Kata innostui ideasta, ja sain hänestä seuralaisen Helsingin Oloon, joka on yksi Helsingin viidestä Michelin-tähden ravintolasta. Juttu Olon 10 ruokalajin menusta on tulossa blogiin omana postauksenaan.
Tänään Porvoo.
Niille, joille Porvoo syystä tai toisesta ei ole kovin tuttu: 50 000 asukkaan Porvoo on alle tunnin ajomatkan päässä Helsingistä sijaitseva kaupunki, joka tunnetaan erityisesti historiallisesta puutalokeskustastaan. 1700- ja 1800-luvulla rakennetut kauniit talot ovat hyvin säilyneitä ja kuvauksellisine jokirantoineen Porvoo kuuluu Suomen kansallismaisemiin ja kulttuurillisesti arvokkaisiin ympäristöihin.
Vanha kaupunki on alueena lopulta aika pieni, ja sen ottaa helposti haltuun yhdessä päivässä. Moni vieraileekin Porvoossa vain päiväretkellä Helsingistä, tai tulee kaupunkiin varta vasten syömään johonkin kaupungin lukuisista hyvistä ravintoloista. Tänä keväänä Porvoo sai oman ensimmäisen Michelin-tähden, kun Vår-ravintolalle myönnettiin rengasyhtiön haluttu tähti. Vår on (odotetusti) täyteenvarattu pitkälle lähitulevaisuuteen, joten emme päässeet nauttimaan Michelin-murkinasta Porvoon vierailulla.
Porvoo-päivämme alkoi lounaalla jokivarren Glückauf-ravintolassa. Valitsimme paikan puhtaasti nälän ja sijainnin perusteella - eka kiva jokivarsipaikka joka tulee eteen! 😄
Mulle terassilla on aina tärkeää istua auringossa, seuralaisille useimmiten taas varjossa, mikä aiheuttaa välillä haasteita terassi-istuskeluiden yhteydessä. Kata onneksi viihtyy selin aurinkoon, joten meidän terassikemiamme toimi saumattomasti..!
Päivän ohjelmassa oli rentoa haahuilua niin joenrannassa kuin Vanhan Porvoon kauniilla mukulakivikaduilla ja -kujilla. Kata teki lähempää tuttavuutta vanhan kaupungin ihastuttavien pikku putiikkien kanssa ja Turkuun viemisiksi lähti moni kiva sisustus- ja keittiöesine. :)
Itse "shoppailin" Porvoota silmilläni - estetiikka ja idylliset näkymät, kauniit rakennukset ja kaupungin sekä ihmisten luoma tunnelma ovat minulle asioita, joiden äärelle voisin pysähtyä tuntikausiksi. Minun ei välttämättä edes tarvitse mennä sisään viehättäviin rakennuksiin, ihailen niitä ulkoa päin.
Kadut, rakennukset, aukiot, värit, kukkaistutukset, kahviloiden ikkunat ja terassit.... Ah. Vanha Porvoo tarjoaa erittäin palkitsevan miljöön esteetikolle ja tunnelmasiepolle.
Illallispaikaksi valikoitui Salt aivan Porvoon tuomiokirkon vieressä. Salt tarjoilee mutkatonta sesonkipainotteista ruokaa ja satsaa kasvisruokaan: listalla on aina sekä kasvis- että vegaanisia vaihtoehtoja.
Tämä kiinnosti minuakin, sillä monesti juuri kasvisruoat kertovat paljon ravintolan tasosta. Mielikuvituksellinen, maukas kasvisruoka on valitettavasti yhä harvassa.
Salt ei kokemuksena lopulta ihan briljeerannut.
Alkuruoaksi tilaamani Greek Treat, minttua ja hernettä yhdistävä suomalainen versio kreikkalaisista kasvis-keftedeseistä (keftedes = friteeratut tai paistetut pyörykät) oli oikein maukas, mutta ei mitään ruokamuistoksi jäävää.
Pääruoka, Paahdettu munakoiso kikherneiden, osterivinokkaiden ja kikherneiden kera, taas oli jopa pettymys. Munakoiso oli valmistettu oikeaoppisen kypsäksi ja osterivinokkaat olivat suorastaan herkullisia, mutta hieman raa'aksi jääneet kikherneet täyttivät 2/3 lautasesta ja annos muistutti lopulta kikhernemuhennosta jonka päälle oli aseteltu muutama viipale munakoisoa ja sieniä. Annos oli kaukana hienostuneesta makukokemuksesta.
(Ja yöllä koski vatsaan, kiitos raakojen kikherneiden.)
Mutta osterivinokkaista pisteet!
Illan paras osuus oli kävellä tässä joenvarren maisemassa ja lämpimän autereisessa valossa kohti majapaikkaamme.
Kyllä on kaunis kaupunki. ❤️
Porvoossa yhdistyy pienellä alueella leppoisan raukea maalaismaisema, historiallinen puutaloidylli sekä moderni, vireä suomalainen kaupunki palveluineen ja kauppoineen.
Löysin meille majapaikaksi todella persoonallisen paikan: Porvoon Vanha Rautatieasema.
Vanha asemarakennus on vuonna 2018 remontoitu asunnoiksi, ja muutamaa niistä vuokrataan Airbnb’n ja Bookingin kautta. Majoitus löytyy nimellä Stationmaster’s Studio.
Erittäin persoonallinen ja tunnelmallinen pikkuasunto koostuu alakerrasta, jossa on pieni olohuone/keittiö ja kylpyhuone sekä parvesta, jossa on vuoteet neljälle. Huonojalkaisille tai liikuntarajoitteisille majapaikka ei sovi, sillä parvelle menee kahdet jyrkät portaat.
Tunnelmaa luovat kakluuni ja kauniit hirsiseinät. Sekä minun että Katan mielestä keittiö tosin oli hieman liian moderni muuten niin rustiikkiseen ympäristöön, mutta tämä ei toki majoituskokemusta verottanut. :)
Parvella oleva ilmalämpöpumppu pitää huolen miellyttävästä viileydestä helteellä.
Yöpyisin Stationmaster's Studiossa toisenkin kerran, ja aivan erityisen tunnelmallinen tämä paikka varmasti on talvella, kun takkaan voi laittaa tulen :)
Asuntoihin kuuluva yhtenäinen terassi sijaitsee raidepihan puolella. Se olikin yksi mukavimpia paikkoja, joissa olen aamukahvia reissuissa nauttinut. Toukokuusta syyskuuhun raiteille vielä puksuttaa silloin tällöin museojuna Helsingistä. :)
Porvoon vierailu jäi tällä kertaa yhteen päivään, mutta kyllä täällä toisenkin viihtyisi, helposti :)
Seuraavalla kerralla ehkä tulen pelkästään kamerani kanssa, ja etenen tuskaisen hitaasti mutta samalla ah-niin-nautinnollisesti uudelleen kaikki Vanhan kaupungin kujat. Ensi kerralla ehkä ostankin jotain!
Minulle kiinnostavin kauppa Porvoossa muuten oli teetä, kahvia, mausteita ja öljyjä myyvä Skafferi, jossa olisin viihtynyt pitkään!
7 comments on “Ihana päivä Porvoossa”
Minäkin kävin tänä kesänä yhden yön reissussa Porvoossa ja on ihana paikka! En ole aiemmin käynyt kuin päiväseltään ja asun siis aivan vieressä Helsingissä.
Söin Porvoossa mm. Bistro Gustafissa grillattua parsaa ja portobelloa ja se oli maukas annos ainakin minusta!
Olossa olen käynyt kerran ja myös samojen toimijoiden muissa ravintoloissa, joten odotan innolla postausta! Käyn satunnaisesti fine dining ravintoloissa ja seuraavalla Porvoon reissulla yritän päästä siihen Våriin.
Bistro Gustaf ei osunutkaan meidän silmiin :) Täytyypä laittaa korvan taakse vastaisuuden varalle ☺️
Hartaasti odotettu maistelumenu Olossa oli upeaa makujen ilotulitusta - poislukien jälkiruoka (tai jälkiruoat), ne olivat überimelyydessään hämmentävä kontrasti muuten niin monipuolisille ja vivahteikkaille mauille.
Porvoo on hieno paikka, rauhallinen ja kaunis. Ainut jota kaipaan on bussi-tai junayhteys Keravalle, josta pääsee sekä Helsinkiin tai Riihimäelle. Nyt joutuu turhaan matkustaa bussilla Helsinkiin ja sieltä junalla väliasemille ja Keravalle.
Matkailusta tulee mieleen kysyä: Ahvenanmaan tuntijana olet varmasti käynyt (montakin kertaa) kirjailija Anni Blomqvistin kotipaikkamuseossa? Hän on siis tunnettu 'Myrskyluodon Maija' sekä 'Anna Beata'-sarjoistaan..
Olen itse asiassa käynyt vain museon ulkopuolella :D Olen känyt kahdesti Simskälassa, jossa Anni Blomqvistin museo sijaitsee, mutta museoon pääsee vain, jos on varannut käynnin ennakkoon, emmekä kummallakaan kerralla olleet tehneet sitä. Museo on siis auki vain sopimuksesta. Muistelen, että toisella kerralla, kun äitinikin oli mukana Simskäla-reissulla, soitimme museovastaavalle paikan päältä, mutta niin lyhyellä varoajalla ei onnistunut päästä museoon.
Suosittelen siis soittamaan ajoissa, jos vierailu kiinnostaa :)
Hyvä tietää :) .. mikäli joskus matka suuntaa Ahvenanmaalle.
Museolla näkyy olevan nettisivut, mutta info on vain svenskaksi - vaikka sivun ylälaidassa on vaihtoehtoina ilmoitettu myös suomi ja englanti.
Anni Blomqvistin kuvailema saaristolaiselämä on niin kovin erilaista oman (savolaisen) sukuni historiasta, se tuntuu suorastaan askeettisen vaativalta ja kurinalaiselta. Meillä on helposti tullut käsitys ruotsinkielisistä jotenkin hilpeinä ja vapaamielisinä, Tove Janssonin boheemielämä jne... mutta nuo kirjat avaavat sitä toista puolta. Ei pelkkää suvaitsevaisuutta ja lokoisaa muumilaaksoa..
Toki Savossakin maaseudulla oli elämä perinteikästä ja normit olivat olemassa, mutta niiden rikkominen ei ollut täydelline katastrofi. Omien sukulaistenikin parissa syntyi lapsia ennen avioliittoa 1900-luvun alkupuoliskolla, ja vaikka se ei ollut ihanne, ketään ei julistettu kirkonkiroukseen tai erotettu yhteisöstä...
Museossa vierailee varmaan jo syrjäisen sijaintinsakin puolesta vähän kävijöitä, joten en hämmästy huonosti hoidettua nettisivua. Museoon pääsee ainoastaan omalla autolla (tai toki myös pyörällä, jos jaksaa pyöräillä!), ja se sijaitsee kutakuinkin niin kaukana Maarianhaminasta kuin Ahvenanmaalla on mahdollista autolla päästä. Automatka Maarianhaminasta kestää 1 h 45 minuuttia ja matkalle osuu myös kaksi lossiosuutta. Vaikka Anni Blomqvist on tunnettu kirjailija, voin ymmärtää, että kaikki hänen tuotannostaan kiinnostuneetkaan eivät välttämättä jaksa panostaa aikaavievään matkaan tuohon pikkuiseen museoon.
Blomqvistin (ja hänen pikkuserkkunsa Sally Salmisen) kuvaama karu saaristolaiselämä kiehtoo minuakin. Kyllä sitä tunnelmaa voi hyvin aistia Simskälan "piskuisella" saarella, tai myös Vårdö'ssa, jossa sekä Anni että Sally syntyivät.
Odotan muuten suurella innolla ja palolla Tiina Lymin Myrskyluodon Maijaa..! ❤️🔥