Tässä kuussa tulee kuluneeksi 12 vuotta ruokavaliomuutoksestani. Lyhyeksi interventioksi ajateltu ja hiilihydraattien kohtuukäytön omaksumiseen tähtäävä kokeilu jäi elämäntavaksi.
Ravintoaineryhmien mustavalkoinen kategorisointi hyviin ja huonoihin ei ole millään tavoin järkevää, mutta toisille meistä syntyy niin epäterve suhde tiettyihin ruokiin, että dramaattinen "väliintulo" voi olla ainoa keino muuttaa tilanne. Minulle epäterveen suhteen kohde olivat hiilihydraatit, ja aivan erityisesti nopeat ja kaikkein epäravinteikkaimmat hiilihydraatit pastan, pullan, murojen ja valkoisen riisin muodossa.
Olin jo lapsena nirso, mutta toisaalta kasvoin perheessä, jossa ei juuri vaalittu monipuolista ruokavaliota ja totuin yksipuoliseen ruokaan. En esimerkiksi koskaan maistanut riistaa tai ylipäänsä monipuolisesti eri liharuokia. Kalaa en muista meillä syödyn koskaan, ja salaatit olivat tuntematon asia. Lapsuudesta minulle ovat jääneet mieleen mm. kotletit sekä lauantaisin saunan jälkeen syöty uunimakkara emmentalilla ja ketsupilla.
Koulussa ruokamaailmani hieman laajeni kun tarjolla oli monipuolisempaa ruokaa, mutta olin yhä hyvin nirso ja suhtauduin uusiin ruokiin epäluuloisesti. Saatoin syödä lounaaksi pelkkiä voileipiä, jos ruoka näytti tai tuoksui kummalliselta. Lempiruokiani koulussa olivat pinaattiletut, makaronilaatikko ja uunipuuro marjakiisselillä. Kalamureke oli ainoa kalaruoka, josta tykkäsin.
Erinäisistä syistä johtuen meillä ei kotona enää ollut lainkaan säännöllisiä, yhteisiä ruokailuja muutoin kuin jouluisin (mistä johtuen jouluruoka on minulle yhä pyhä asia), ja teini-ikäisenä ruokin itseni ranskalaisilla perunoilla, makaronilla ja leivällä. Proteiini loisti poissaolollaan, ja ateria saattoi olla ranskalaiset perunat ketsupilla tai spagetti oliivikastikkeella - joka kaadettiin purkista suoraan kylmänä pastan päälle. Kasviksia en syönyt, ja leivän päälläkin oli pelkästään margariinia.
Aikuisena työssäkäyvänä pastan merkitys yhä vain korostui, ja tyypillinen lounaani oli pussillinen nuudeleita. Viikonloppuisin lounas saattoi olla suklaamannapuuro. Tässä vaiheessa nyrjähtänyt suhteeni ruokaan oli jo tiedostettu, ja ruokavaliotani olivat yrittäneet korjata niin ravitsemusterapeutti kuin kuntosalini personal trainer. Ammattilaisten vinkeistä olin opetellut lisäämään ruokaani edes vähän proteiinia, ja nuudeleiden sekaan saatoin sekoittaa valkoisia papuja ja iltaisin närpin rahkaa.
Oppi proteiinin tärkeydestä ei kuitenkaan integroitunut luonnolliseksi osaksi ruokailuani ja voileivät, uunipatongit ja iänikuinen pasta voittivat aina monipuolisesti koostetun lautasmallin. En ollut pätkääkään kiinnostunut terveellisestä ruoasta. Leipä ja leivonnaiset olivat sitä paitsi vain NIIN herkullisia, että en voinut enkä halunnut vastustaa niitä. Tunsin tästä välillä syyllisyyttä, mutta koska en esimerkiksi lihonut, en kokenut motivaatiota muutokseen. Vähät välitin siitä, että vatsa oli usein kipeä ja turvonnut ja kärsin kroonisista ilmavaivoista. Hulluin esimerkki lounaastani oli valikoima erilaisia leipiä kuten ruis- ja myslileipää ja jälkiruoaksi rahkapullaa.
Jossain vaiheessa tajusin viimein, että kyse oli riippuvuudesta ja että tein oikeasti keholleni hallaa syömällä niin yksipuolista ja ravinneköyhää ruokaa.
Tuli vuosi 2011. Karppaus nousi trendiksi ja inspiroiduin vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta lukemistani kokemuksista. Oivalsin, että ruokavalio ei ollut pelkästään laihduttajille, vaan siitä saattoi yleisesti saada apua sokeriaddiktioon ja ylikorostuneeseen hiilariherkutteluun.
Tein täysmuutoksen ja lopetin kerralla kaikkien hiilariruokien syömisen. Sitä ennen olin huolellisesti miettinyt vaihtoehdot tavanomaisille puuro-, pasta- ja leipäaterioilleni ja jääkaapin ovessa oli viikon vhh-ruokalista valmiina. Kaikki kaapit oli tyhjennetty hiilariruoista ja tilalla oli vain uuden ruokavalion ruokaa.
Vaikka muutos oli dramaattinen, olin niin hyvin valmistautunut, että muutos oli vieroitusoireista huolimatta lopulta hämmentävän helppo. Leipäheikotusta varten olin valmistanut mantelileipää, ettei vain tulisi leivän takia ratkettua. Vaikka mantelileipä ei makukokemuksena muistuta lainkaan viljaleipää, sillä saa simuloitua leivän syömisen kaltaisen tapahtuman, mikä riitti rauhoittamaan hetket kun tuli ylivoimainen "pakko saada leipää" -olo.
Mitä pidempään kokeilu jatkui, sitä paremmin voin. Makuaistini vapautuessa sokerin ylivallasta aloin maistaa eri ruokien hienovaraisia nyansseja ja ennen tylsinä pitämäni ruoat suorastaan pursuivat makua. Ruoka maistui ihan erilaiselta enkä ikinä unohda hetkeä, kun tajusin maidon maistuvan luonnostaan makealta kiitos laktoosin. Puhumattakaan siitä, että jopa parsakaalissa maistui makeita vivahteita..!
Uusi makumaailma innosti ja kannusti minua ja suorastaan lumosi minut. Ruoasta tuli minulle ilon lähde.
Pian oli selvää, että en enää halunnut palata entisten lempiruokieni pariin. Aluksi olin kaavaillut palauttavani leivät ja pastat hitaasti ruokavalioon siten, että söisin niitä nyt fiksusti ja kohtuudella - mutta tajusin, että en halunnut.
Fast-forward vuoteen 2023. Ruokavaliomuutoksesta on 12 vuotta, ja aikaan on mahtunut niin vuosikausien ketoosia kuin rennompaakin vhh-lähestymistapaa. Hiilarien taso on vaihdellut, mutta pastat, vehnäiset, karkit ja muut lisättyä sokeria sisältävät ruoat eivät koskaan palanneet lautaselleni.
Tällä hetkellä ruokavalioni on jossain määrin ikään kuin kultivoitunut versio siitä hiilihydraattien kohtuukäytöstä, johon 12 vuotta sitten interventiollani tähtäsin.
Nykyään syön viljaa säännöllisesti, mutta vain kauran muodossa. Vehnä- ja sokeriruokiakin maistan satunnaisesti, kun tilanne on erityinen, esimerkiksi fine dining -ravintolan maistelumenussa. (Tällainen tilanne oli viime lauantaina Helsingissä, ja tästä on tulossa juttua blogiin. ☺️)
Lautasmalliini hiilarilisuke ei edelleenkään kuulu, vaan syön aterialla kasviksia ja proteiinin lähteen. En kaipaa hiilarilisuketta, eikä sille tunnu olevan tilaa. Kaurapuuro toimii silloin tällöin vaihtoehtona vakiintuneelle kananmuna-aamiaiselleni ja kauraleipä lohi- tai juustopäällysteillä puolestaan tekee usein seuraa salaatille iltapalalla.
Tietyt hiilihydraattiruoat kuten jotkin leivät ja leivonnaiset koen yhä puoleensavetävinä ja voin hyvin muistaa, millaisia tuntemuksia niitä kohtaan koin. Mutta mielenkiintoisesti - kaikkein suurin addiktioni kohde eli pasta on täysin, siis täysin kadonnut rekisteristäni. En pysty käsittämään, mikä siinä oli niin herkullista. En saa millään tavoin kiinni siitä maku"elämyksestä", joka pastaan oletettavasti linkittyi.
PERUNA - en syö perunaa arjessa, mutta jos ravintola-annokseen kuuluu paistettuja perunoita, saatan syödä niitä. Paistettu peruna on hyvää. Kuten myös uudet perunat voin kera, myönnettävästi! :)
RIISI - en syö lainkaan eikä herätä mitään tunteita. Poislukien riisipiirakoissa... ☺️
PASTA - en syö lainkaan enkä osaa palata tunteeseen, jolloin pasta on joskus maistunut hyvältä. Ei houkuta millään tavalla.
KARKKI - en syö lainkaan. Poislukien oikein tumma suklaa pari kertaa vuodessa (yli 70%).
LEIVONNAISET - en syö kotioloissa, mutta pari kertaa vuodessa tulee maistettua miesystäväni tekemää mustikkapiirakkaa. Se on aika hyvää, koska ei ole kovin makeaa. Mustikkapiirakkaa tekee joskus rehellisesti mieli! Erityistilanteissa saatan kohteliaisuudesta syödä tarjotun pullan. Kuten tänä kesänä, kun 93-vuotias sukulaisrouva tarjosi ylpeydellä leipomaansa pullaa.
LEIVÄT - syön kauraleipää tai -näkkäriä viikottain. Muita leipiä saatan maistaa ravintolaolosuhteissa eli muutamia kertoja vuodessa. Leivän rooli ateriankorvikkeena on täysin poistunut systeemistäni.
Karjalanpiirakka on niitä harvoja hiilariruokia, joiden hyvä maku ei ole unohtunut. Tiukempinakin vhh-vuosina saatoin kerran vuodessa nauttia seremoniallisesti aidon, huolella valmistetun karjalanpiirakan - tietysti tuhdilla munavoilla..!
Puhtaasti oman olon kannalta ketoosi-taso oli minulle toimivin. Verensokerini heittelee voimakkaasti ja kuulun niihin, joille näläntuntemukset tulevat nopeasti ja jos ruokaa joutuu odottamaan pitkään, sitä seuraa aina heikotus ja päänsärky. Olen oikein klassinen "nälkäkiukku"-tyyppi. Ketoosissa tämä ilmiö poistuu kokonaan ja aina on tasainen ja hyvä olo.
Ylipäänsä vireys- ja energiataso ketoosissa oli omaa luokkaansa, enkä ole koskaan ollut yhtä energinen. Oli ihanaa, kun nälän tuntemukset eivät ohjanneet päivärytmiä ja tekemisiä.
Vaikka edelleen syön vähän hiilareita verrattuna virallis-terveellisiin ruokavaliosuosituksiin, verensokerini heittelee helposti ja olo sen mukaisesti. Tämän vuoksi kaipaan ketoosia. Samalla tunnistan kuitenkin, että en halua luopua ruoista kuten juurekset, hedelmät ja jogurtti. Siksi keto-karppaus ei enää ole mun tapa syödä.
20 comments on “12 vuotta "karppausta"”
Entä syötkö koskaan jäätelöä?
En. En ole oikein koskaan ollut jäätelön suuri ystävä enkä syönyt sitä usein ennen ruokavaliomuutostakaan.
(Mulle leivonnaiset olivat makeiden herkkujen ”se” juttu ☺️🧁)
Minulle se juttu oli ehdottomasti karkki. Jäätelöinnin olen lopettanut täysin.
Mulla hiipui intohimo karkkiin aikuisena. Olen aina rakastanut makeaa, mutta karkit ovat liian imeliä. Makuni muuttui aikuisena miedomman makeuden suuntaan, ja siksi mun himon kohde ovat/olivat leivonnaiset, erityisesti kaikenlaiset pullat. Rahkapullat, kanelipullat, voipullat... Ja piirakat..! 😍
Karkeista tykkäsin aikuisena oikeastaan vain suklaasta ja Julia-karkeista. Juliat olivat aina suosikki numero yksi, ja olenpahan muuten valmistanut niistä myös vhh-version joka toimi oikein kivasti :)
Olen nyt lopettanyt karkkeilunkin toistaiseksi, vaikka kyllä kunnon hedelmäkarkit ovat parasta herkkua mitä tiedän - joku pulla ei ole siihen verrattuna mitään. :D
We all have our fixes! ☺️
Jos pullasta haluaa yhtään karkkia vastaavan kokemuksen, voisilmän pitää olla suuri ja hienoa sokeria tulee olla päällä kunnon keko. Ja juomaksi kylmää maitoa, aah.
Olenko muuten vielä kehunut by Mukkin Light Day Creamia. Blogijulkaisusi jälkeen kiirehdin ostamaan tuotteen ja hyvä on ollut! By Mukk on aivan ihana sarja. No ehkä tuo korkki voisi helpommin takaisin pyöritettävä päivittäin käytettävässä tuotteessa.
Onpa kiva kuulla, että tykkäät By Mukk’ista 🙂 Sarja on laadukas ja koostumukset yksinkertaisia ja funktionsa tehokkaasti täyttäviä. 🙂 Minäkin olen tykännyt Light-voiteesta nyt kesällä. Talvella menee Rich.
Tää on kyllä sellainen juttu, että mun pitäisi kokeilla tätä itsekin. Mun syömishistoria on todella paljon samanlainen kuin sulla, ehkä poislukien kodin syömiset lapsena, koska meillä syötiin erilaisia lihoja ja kalaakin, mutta aikalailla tyyliin läskisoosia ja perunaa, joten eivät olleet minun makuuni. Ja siihen ehkä vastareaktiona söin itse päättäessäni hyvin samaan tyyliin kuin sinä. Ja asia ei ole parantunut näin keski-ikäisenäkään. Ehkä kuitenkin voisin kokeilla tuota täyskäännöstä jollain tasolla. Itse saattaisin myös laihtua prosessin avulla.
Kodissa omaksuttu ruokailun malli tai perinne voi vaikuttaa omaan tapaan syödä koko elämän, uskon. Vaikka itseänikin houkuttaisi tuntea harmia siitä, etten jo lapsena oppinut syömään hyvin ja arvostamaan ravintorikasta ruokaa, täytyy muistaa, että jokaisen kodissa vanhemmat tekevät varmasti parhaansa resurssiensa mukaan.
Vaikka muutos voi vanhemmalla iällä olla vaikeaa, meillä on siihen mahdollisuus. Sinullakin. ❤️ Tapoja on monia, mutta joillekin ihmisille muutoksen todellisena mahdollistajana toimii vain kunnon "shokkihoito", ja minä olin sellainen. Ehkä sinäkin..? Jos on jo kokeillut "lempeämpiä" ja järkeilyyn perustuvia tapoja eivätkä ne toimi, voi tällainen raaka interventio ja täysi vieroitus epäterveellisestä ruoasta olla ainoa tapa. Myöhemmin on aivan mahdollista palata vanhojen lempiruokien pariin kohtuudella, mutta ensin on täysin vieroituttava niistä ja katkaistava suhde niihin.
Kokeilussa voi auttaa sekin, että ottaa sen haasteena ja suhtautuu siihen uteliaisuudella. (Etenkin jos omaa luonteen, joka ei helpolla luovuta, kun on päättänyt ottaa jonkin haasteen vastaan.) Muutoksesta ei tarvitse alussa pitää, mutta epämiellyttävissä tunteissa voi auttaa haasteen tunne, että "prkl, tämän mä menen läpi vaikka mikä!" Viikko viikolta helpottaa. Kun on kaksi viikkoa takana, se antaa aivan valtavasti voimia ja luovuttamisen kynnys nousee. Tunne siitä, että nyt oon jo viikon, kaksi tai kolme selvinnyt, todellakin vahvistaa ja motivoi jatkamaan! 💪 Kynnys luovuttaa nousee joka ikinen päivä, mitä pidemmälle pääset. Se on varmaa!
Jos joskus päätät kokeilla tätä, Kirsi, toivotan sinulle mitä parhaimmat tsempit! ❤️ Tällainen haaste voi omalla tavallaan olla dramaattisuudessaan myös hauskaa.
Olipa taas kiinnostava juttu! Pisti miettimään omaakin suhdettani ruokaan. Syöminen ja mitä lautaselleni panen ei koskaan ole ollut minulle kovin tärkeää. Syödä täytyy, koska se on välttämätöntä. Mutta koska en liho söinpä mitä tahansa, ja koska verensokerini ilmeisesti geeneistä johtuen ei heittelehdi, ei minun ole tarvinnut välittää ruokalautasen sisällöstä eikä ateriaväleistä. "Herkuttelu" ei ole innostanut koskaan siinä mielessä, että etsisin uusia jännittäviä makuja. Lempiruokani ovat yksinkertaisia tyyliin kaalilaatikko, jauhelihaspagetti ja ruotsalainen keltaisista herneistä tehty purkki-hernekeitto. Ravintolassa syöminen liittyy vain erityistilanteisiin. Tämä kaikki on lapsuuskodin peruja; siellä syötiin tavallisia perusruokia - tosin äiti oli hyvä niitä kokkaamaan. Niin hyvä, ettei hänellä riittänyt kärsivällisyyttä haaveilijatyttären opastamiseen keittotaidon salohin.- Sinä löysit itsellesi sopivan terveellisen ruokavalion omin toimin, ja hyvä niin. Kodin perintö ei tosiaan aina ole jatkamisen arvoinen. Itse varmaankin jatkan mielikuvituksettomalla "ei sen niin väliä" -linjallani niin kauan kun vatsa ei protestoi. Syöminen on ihan jees, muttei mikään erityinen nautinto meikäläiselle. Päivän pääateria on eräänlainen arjen juhlahetki kuitenkin.
Olet onnekas 🙏❤️
(Vaikka samalla iloitsen omalla kohdallani siitä, että ruoka on nautinto ja kohottaa parhaimmillaan arkiset ”tankkaustuokiot” ilon ja hyvän olon hetkiksi. Kauranäkkärikin voi saada ne kuuluisat kultaiset reunat ☺️🥰)
En olisi aikaisemmin ymmärtänyt hiilihydraattien voimakasta rajoittamista, mutta eteeni sattui raskausdiabetes ja sen mukana 5 kk mittainen taistelu verensokerien heittelyä, paastoarvoja ja sen myötä hiilareita vastaan. Lopulta tarvitsin myös lääkitystä ja lukuisia epäonnistumisen tunteita siitä, kuinka ruokavaliollakaan ei näköjään pysty hallitsemaan kokonaan raskauden aikaista insuliinintuotantoaan ja elimistön herkkyyttä sille. Lopulta lääkitys auttoi ja sain syödä silloin tällöin palan ruisleipää tai puolikkaan omenan.. Tuolta ajalta jäi mieleen alun nälkäjakson jälkeen sen, kuinka tasainen olo oli ja kuinka vähän llo ja nälkä heitteli. Toisaalta oli raskasta olla kokoajan ruuan vanki, etenkin kun dieetti ei sinänsä ollut omasta halusta lähtöisin. Nyt raskauden jälkeen kuitenkin suhtaudun eri tavalla hiilareihin ja verensokerin heittelyyn kuin aikaisemmin ja tekee mieli pikkuhiljaa palata tuohon vähemmän hiilareita sisältävään ruokavalioon vaikkakaan en niin tiukasti, etteikö palan täysjyväleipää tai hedelmää voisi syödä. Ja etenkin tasaiseen 3-4h välein syömiseen.
Mun siskolla on myös ollut raskausajan diabetes ja sitä kautta minullekin tuli tutuksi, miten kenkku tällainen tila on.
Diabetes on sairaus ja sinällään toki erityistilanne, mutta toisilla verensokeri heittelee valtavasti vaikkei olisi mitään sairauttakaan. Ja herkkyys verensokeria nostaville ruoille on ihan erilainen kuin heillä, joille nopeat hiilihydraatit eivät ole ongelma. Voi todeta, että onnekkaita ovat he, joilla on luonnostaan tasapainoinen aineenvaihdunta eikä mikään ruoka-aine aiheuta ongelmia. Kaikille ei edes koskaan synny mitään addiktioita ruoka-aineisiin, toiset taas ovat tälle erittäin alttiita.
Ravinto - niin ihana, luonnollinen ja samalla monisyinen ja paikoin monimutkainenkin asia.
Toivottavasti sinä löydät nyt raskauden jälkeen hyvän ja tasapainoista oloa tukevan tavan syödä hiilihydraatteja 🙏
Itsekin syön jossain määrin hiilaritietoisesti, esim. päiväruokani on yleensä kasviksia ja proteiinia ilman hiilarilisää. Ketoakin on tullut kokeiltua, mutta kovin vähähiilariset ruokavaliokokeilut tyssäävät kohdallani siihen, että ne vievät energian ja ilon pois liikunnasta. Tarvitsen sopivasti hiilareita, jotta voin nauttia liikuntasuorituksista; esimerkiksi leipää syön yleensä ennen ja jälkeen kuntoilun, joka kohdallani tarkoittaa vähän isompiakin painoja salilla. Muutenkin oma ruokasuhteeni pysyy parhaiten terveenä ja tasapainoisena, kun en kiellä itseltäni ruokaryhmiä tai kyttää hiilarigrammoja.
Aina tosi mielenkiintoista lukea ruokavaliostasi :)
Huomasin itsekin miten paljon treenisuoritukset paranivat vuoden 2016 Fitfarm -ruokavaliolla (jossa oli enemmän hiilareita), mutta normaalissa arjessa en jaksa syödä niin paljon hiilareita. Eikä parantuneilla liikuntasuorituksilla toisaalta ole itselleni merkitystä, vaan tykkään liikkua liikunnan itsensä ja sen tuoman hyvän olon takia. Fitfarm-kokeilusta jäi käteen ennen kaikkea järkevämpi liikuntarytmi, ja se oli sen kokeilun paras anti. 🙏🏻
Voi kuulostaa jonkun korvaan oudolta, mutta en vain saa lisähiilareita mahtumaan ateriarytmiini, en edes liikuntapäivinä, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Olen "nälän mukaan syöjä", en "nyt on järkevää syödä" -ruokailija, ja syön vain silloin, kun oikeasti tekee mieli syödä ja on nälkä. (Siksi esimerkiksi Fitfarm-ruokavalio oli joiltain osin mahdoton toteuttaa mulle, koska en kerta kaikkiaan pystynyt vetämään vaikkapa illallisen jälkeen myöhäisillan rahka-annosta. Ei silloin ole enää nälkä.) Mulle vakiintunut ruokailurytmi on kolme kertaa päivässä, 4-5 tunnin välein. Treeni osuu useimmiten aamiaisen ja lounaan väliin tai joskus lounaan ja illallisen väliin. Silloin kun treeni osuu tähän myöhäisempään slottiin, mulla saattaa olla nälkä treenin jälkeen ja silloin syön "hiilarivälipalan" tyyppiä kauraleipä. Mutta muulloin en, ja liikunta tuntuu silti hyvältä. ❤️
Syötkö Sanni laskien kaloreita?Kokeilin ketoa pari vuotta sitten painon pudotus mielessä ja aluksi menikin hyvin mutta sitten alkoi liikaa kiinnostamaan keto leivonnaiset yms.ja en osannut ruuassa pitää annoskokoja maltillisena vaan ajatus oli että saa syödä vapaasti kunhan rajoitan hiilareita.
Nyt olen ollut taas tutulla ruokavaliolla johon kuuluu leivät ja muut sellaiset.Tiedän että juuri leivät ,riisit ,pastat ym.addiktoi minussa halun syödä makeaa.
Kirjoituksesi sai taas miettimään että pitäisi yrittää tehdä nyt kokonaisvaltainen muutos ruokavalioon.
Olisi kiva jos laittaisit vaikka yhden päivän esimerkin miten syöt niin voisi siitä saada osviittaa miten toimia.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta💜
En. Vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, edes ketoosi-tasoon, ei kuulu kalorien laskenta. Siksi se onkin monelle toimivampi tapa pudottaa painoa kuin "normi"dieetit, joihin kuuluu kalorien rajoitus.
Tyypillisesti vhh:lla syödään jopa runsaammin kaloreita kuin tavallisella virallisterveellisellä ruokavaliolla. Silti painoa putoaa, koska rasva palaa niin tehokkaasti ketoosissa.
Ketoosi- ja "tavallinen" vhh poikkeavat paljon toisistaan. Jos olet kiinnostunut ketoosi-tasosta, joka voi olla hyvä tapa aloittaa silloin kun tavoitteena on painonpudotus, suosittelen kurkkaamaan mun Induktioviikot vuodelta 2015:
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/tag/induktioviikko/
Induktio tarkoittaa vhh:n yhteydessä ketoosin käynnistämistä. Näissä postauksissa annan kahden viikon ruokaohjeet ketoosi-tason aterioihin.
Tässä jutussa taas kerron siitä, millä tavoin syön "normi"-vhh:lla jossa ei tähdätä ketoosiin:
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/nain-mina-syon-2/
Mun tavanomainen ruokapäivä on tällainen:
Aamiainen
2-3 kuppia kahvia soijamaidolla ja kermalla
2 paistettua kanaanmunaa juustolla
tomaattia, kurkkua ja kukkakaalia
Lounas
Salaatti jossa esimerkiksi fetaa, tonnikalaa tai lämminsavulohta
Ruokajuomana vesi
Välipala (vain harvoin, ei tarvetta joka päivä)
Kaura- tai siemennäkkäri
Pieni salaatti
Illallinen
Pilkottuja kasviksia kuten porkkanaa, kurkkua, kukkakaalia ja paprikaa
Juustolautanen jossa esim. leipäjuustoa, goudaa ja emmentalia
Ruokajuomana vesi, joskus lasi viiniä
Se on todella hienoa että olet löytänyt oman tavan syödä! Minäkin karppasin aikanaan (karppaushistoriaa vuodesta 2005), mutta ikävä kyllä en tajunnut että vein sen liian vähäisille hiilareille, mikä ei todellakaan sopinut minulle. Hajotin vain elimistöäni lisää sillä :(. Monta kertaa sen jälkeenkin koetin karpata, mutta en vaan pystynyt pysymään siinä. Enkä silloinkaan tajunnut että koska en pysty noudattamaan ruokavaliota, se ei ole minulle sopiva.
Viime syksynä voin tosi huonosti ja oli pakko tehdä jotain.. nyt olen yli 20kg kevyempi, verenpaineet ovat normaalit, ei makeanhimoa jne. Voin monellakin tavalla paremmin kuin moniin vuosiin. Ja mitäkö tein, kärjistetysti sanottuna aloin syömään valkoista riisiä :D Sitä mukaa kun vatsavaivat katosivat, aloin voimaan kaikin puolin paremmin.
Tärkeää on löytää itselle sopiva tapa syödä. Parhaiten siitä kertoo se, miltä tuntuu syömisen jälkeen, miltä tuntuu myöhemmin samana päivänä, miltä tuntuu seuraavana päivänä, miten nukkuu. Tsemppiä kaikille painon tai terveyshuolien kanssa kamppaileville!
Erittäin hyvä ohje. On todella tärkeää kuulostella omaa kehoaan.
Hienoa, että sinullekin löytyi juuri sun kehon hyvinvointia tukeva tapa syödä :)