Jaan taas ajatuksiani asiasta, joka on mietityttänyt pitkään.
Some.
Minua varmaan pidetään jollain mittapuulla somevaikuttajana.
Kun aloitin bloggaamisen 12 vuotta sitten, some käsitteenä oli vielä nuori. 'Some’ ilmiönä ja käsitteenä taisi vakiintua Suomessa kunnolla siinä vaiheessa, kun Twitterin ja Instagramin kaltaiset sovellukset löivät kunnolla läpi ja tulivat meilläkin osaksi monien jokapäiväistä elämää. Ja ihan tavalliset ihmiset nousivat sisältöineen YouTube-staroiksi.
Olen seurannut somen kehitystä yli vuosikymmenen ajan paraatipaikalta, mutta yhtä lailla "takapenkiltä." Olen yli kymmenen vuoden ajan ollut mukana ammattimaisissa someverkostoissa ja päässyt seuraamaan läheltä alan muutoksia ja innovaatioita. Ja samalla… päässyt toteamaan, että vuosikymmenen aikana tapahtunut kehitys, suunta ja innovaatiot eivät ehkä olekaan minua varten.
Kyse ei ole vain iästäni ja siitä, että olen ”liian vanha” lähtemään mukaan viimeisimpiin sometrendeihin. Ehkä iälläkin on jonkin verran merkitystä, mutta monet kypsään ikään ehtineet menestyneet instagrammailijat sun muut osoittavat, että ajan hermolla oleva somevaikuttaminen ei ole iästä kiinni.
Minun kohdallani se on vain omasta kiinnostuksesta, preferensseistä ja persoonallisuudesta kiinni.
Myös asenteesta. Minulla on jonkinlainen viharakkaussuhde someen, mitä en ole koskaan kätkenyt. Somessa on paljon aivan fantastisen hyvää; sen kautta saa vertaistukea, iloa ja hyötyä, sen kautta voi verkostoitua – jopa työllistyä. Minullekin some tuo käytännössä leivän pöytään. Annan siis somelle kaiken sen ansaitseman kunnian hyvistä puolistaan.
Mutta samalla…. some on aikavaras. Aivan pahimmanlaatuinen sellainen, ja lisäksi mukana on liuta muita tunnettuja lieveilmiöitä kiusaamisesta itsetunto-ongelmiin ja siihen, että osa etenkin nuorista menettää kosketuksen realismiin tottuessaan somen edustamaan kuvaan siitä, millainen ihmisen kuuluu olla saadakseen tykkäyksiä ja hyväksyntää.
Some ei ole näin mustavalkoinen, mutta se on omiaan luomaan ahdistusta siitä, millainen pitäisi olla – ja ennen kaikkea viemään aikaamme pois muilta asioilta.
Kerron nyt rehellisesti yhden jutun. Mä toimin somessa, ja onhan minukin etuni, että ihmiset lukevat mun sisältöjä ja tykkäävät siitä mitä teen. Mutta mun mielestä ihmiset viettävät ihan liikaa aikaa somessa ja minusta on suorastaan väärin ja ahdistavaa kannustaa ihmisiä tekemään sitä vielä lisää. Mä en jaksaisi enkä haluaisi viettää joka päivä tuntitolkulla seuraten Tiktokia, YouTubea ja Instaa. Olen esimerkiksi tietoisesti valinnut jäädä Tiktokin ulkopuolelle, koska en halua enää yhtäkään lisäsovellusta viemään mun aikaa.
En halua viettää somessa nykyistä enemmän aikaa vapaa-ajallani – enkä myöskään työkseni.
Tulemme kirjoituksen otsikkoon.
Mä olen somevaikuttaja, joka ei haluaisi olla somevaikuttaja - niillä ehdoilla, mitä menestyvä somevaikuttajuus tänä päivänä on. ”Näin teet IG-tilistäsi Suomen huipun, osallistu valmennukseen!” ”Perusta podcast, se on tämän hetken juttu!” ”Reelssit on kova sana, kannattaa panostaa videosisältöön!” ”Jengi ei enää jaksa lukea pitkiä juttuja, nyt sisältöjä kuunnellaan ja katsellaan, tuota sitä mitä yleisö nyt haluaa..!”
Mä ymmärrän kaiken tämän. Ajat muuttuvat. Harrastukset muuttuvat. Mielenkiinnon kohteet muuttuvat. Se mitä TV:stä katsotaan muuttuu. (TV:täkään ei enää katsota vaan katsotaan suoratoistopalveluita.)
Yleisön käytös muuttuu.
Mutta… aina kaikki eivät osaa tai halua muuttua mukana.
Mä tykkään kirjoittaa. Nimenomaan kirjoittaa. Juuri siksi mä olen aikoinani aloittanut blogin, ja juuri siksi yhäkin kirjoitan blogia.
Termi ’bloggaaja’ on jo aikaa sitten vaihtunut influensseriksi (aarghh..), mutta mulle mä olen yhä bloggaaja. Se on se, missä mä koen olevani hyvä. Ihan hyvä. ❤️ On kivaa ja antoisaa kirjoittaa eri aiheista, oli se sitten kosmetiikkahöpinää, matkatunnelmia, ruokareseptejä ja yleistä ihmettelyä niin paikallisista kuin maailman ilmiöistä. On kivaa, kun tekstit herättävät keskustelua. On vielä kivempaa oppia keskustelujen kautta. Tykkään, kun saan paneutua ja ottaa oman aikani. Yhteen blogitekstiin saattaa kulua kahdeksan tai kymmenenkin tuntia kuvineen kaikkineen. Se sopii minulle. Se sopii mun tahtiin ja mulle luontaiseen tempoon.
Joo, varmasti osaisin tehdä reelssejä jos lähtisin opettelemaan. Ja voisihan sitä alkaa tykittää Instagramiin päivittäisiä oivalluksia ja ihonhoito- ja tuotevinkkejä. Paitsi että en mä voisi, vaikka osaisinkin. Se on mulle liian hektistä ja vääränlaista tekemistä. Aikaa on vain rajallinen määrä ja mieluummin teen muuta, kuten kirjoitan, vajoan ajatuksiini, katson luontodokumentteja tai menen ulos kävelylle.
Instagram saattaa olla tämän hetken suurin juttu kaupallisessa somevaikuttamisessa, ja ne, jotka haluavat tehdä somesta itselleen työn, kouluttautuvat nyt kilvan IG-tilien mestarikursseilla ja ottavat algoritmeja haltuun. Näin minunkin pitäisi tehdä, jos seuraisin aikaani. Enkä haluaisi jäädä pian vanhanaikaiseksi jäävän median pölyisiin museosaleihin edustamaan.
Olen miettinyt tätä tosi paljon. Kyllä minusta on tosi kivaa saada tehdä tätä myös työkseni, en mä sitä laita piiloon. Mutta…. en voi muuttua joksikin, mitä en ole. Enkä halua siirtyä kuluttamaan aikaani ympäristöön tai sellaisen tekemisen pariin, joka ei sovi minulle.
Jos se tulevaisuudessa tarkoittaa, että mä en ole enää somevaikuttaja, niin sitten mä en ole. Olen vain bloggaaja. Hiljaisessa mutta palkitsevassa museossa.
.
Mitä te ajattelette somesta tänä päivänä? Millaisessa somessa ja millaisen sisällön parissa te tykkäätte viettää aikaa?
Katsastellaan tänään Dermosilin alkusyksyn uutuuksia. :)
(...ja ei, en testannut näitä eilen palattuani Kreikasta, vaan nämä olivat testattuina jo ennen Kreikan matkaa... ☺️)
Mielenkiintoisimmat uutuudet mielestäni ovat Hydrating-hiustuotteet, Silky Perefecting -meikkivoide sekä retinoliseerumi.
Nyt lokakuun alussa myyntiin on tullut myös uusia tuotteita Dermosilin Ecocert-sertifioituun Nature-sarjaan..! Täytyy hetimiten tutustua myös niihin, ehdin jo aiemmin alkaa vähän huolestua mitä Nature-sarjalle kuuluu, kun sarjassa ei ole tapahtunut pitkään aikaan mitään. Onneksi sarja on ja pysyy valikoimassa! :)
Uusi Hydrating-hiustuotesarja sopii Curly Girl -metodiin; tuotteet ovat silikonittomia ja sulfaatittomia. Vaikka Curly Girl trendinä on jo huippunsa nähnyt, se jätti jälkeensä kuluttajien keskuudessa mielenkiinnon hellävaraisempaa ja voisiko sanoa "muovittomampaa" hiustenhoitoa kohtaan. Muoveilla viittaan silikoneihin. Nehän eivät ole muovia, mutta ne rinnastetaan kiistattomasta tehostaan huolimatta hiustenhoidon "anti"-ainesosiin jotka tuovat hiuksiin muovista pehmeyttä syvemmän hoitavuuden sijaan. Ja kyllähän se joiltain osin pitääkin paikkansa.
Hydrating-linjan myötä Dermosil on vihdoin lanseerannut sulfaatittoman nestemäisen shampoon. Toissakesänä ilmestynyt kiinteä palashampoo on myös sulfaatiton, mutta nyt valikoimaan saatiin myös laajempaan kuluttajakuntaan vetoava nestemäinen sulfaatiton. Ainakin itse kuvittelen, että nestemäinen shampoo yhä puhuttelee suurempaa yleisöä kuin kiinteä.
HYDRATING SHAMPOO JA -HOITOAINE 12,50€ / 250 ml
Kosteuttava ja hoitava Hydrating-shampoo sopii erityisesti kuiville ja käsitellyille hiuksille. Kuten sulfaatittomalta koostumukselta voi odottaa, koostumus vaahtoaa hyvin miedosti. Kosteuttavia ksylitoliyhdisteitä sekä selvittävän guar-kvatin sisältävä koostumus pesee hiukset hellävaraisesti ja hoitavan tuntuisesti; ei minkäänlaista narskuvuutta havaittavissa ja hiukset tuntuvat huuhdellessa esiselvitetyiltä. Hoitavasta tuntumasta huolimatta hiuspohja jää perusteellisen puhtaan tuntuiseksi ja tyvi on ilmava. Shampoossa on ihana, makeahko tuoksu..! Tätä shampoota minulla oli muuten mukana Kreikassa :)
Silikoniton Hydrating-hoitoaine sopii sekin Curly Girl -metodiin. Hydrating-hoitiksessa on erittäin liukas ja tehokkaasti ja nopeasti selvittävä koostumus sekä ksylitolin myötä kosteutta sitova vaikutus. Tämän hoitoaineen rooli on selvästi olla pikahoitoaine ja tuote auttaa ennen kaikkea selvittämään takut nopeasti. Huuhdellessa hiuksiin ei jää vahvasti hoidettua tunnetta. Sellaisen tunteen saakin sarjan tehohoidolla:
HYDRATING TREATMENT 10,90€ / 125 ml
Hydrating-tehohoito jättää hiuksiin hoidetumman sekä jämäkämmän tunteen kuin hoitis - kuten tehohoitavalta naamiolta sopii toki odottaakin. :) Treatmentissa on voidemainen koostumus ja se levittyy hiuksiin silkkisesti. Naamio ei sisällä silikoneja eli soveltuu Curly Girliin.
Hydrating-tehohoidon hoitaviin ainesosiin lukeutuvat auringonkukansiemenöljy, avokadoöljy, risiiniöljy, moringaöljy, kvinoauute, ksylitoli sekä joukko tehokkaasti selvittäviä ja hiusta silkkiyttäviä kvatteja. Mielenkiintoisesti: ette koskaan näe kvatteja mainittavan minkään brändin markkinoinnissa, koska ne kuulostavat niin tylsiltä verrattuna kuluttajan tunnistamiin ja emotionaalisesti vetoavampiin kasviainesosiin, mutta kvatit ovat hoitoaineen kaikkein tärkein ainesosa. Ilman niitä takut eivät selviä eikä sähköisyys taltu. ;) Myös kvatteja voi valmistaa kasviainesosista. Hydrating-naamion hoitavia kvatteja ovat behentrimonium methosulfate, polyquaternium-47 ja cetrimonium chloride.
Hydrating-naamiossa on myös kookosuutetta joka tuo naamion tuoksuun ihanan kookoksisen ja lämpimän mausteisen vivahteen! Naamion tuoksu onkin suosikkini sarjan tuoksuista. Aivan ihana!
UUSI ZERO WASTE -TUOTE
Mainittakoon myös tämä hiustuoteuutuus: palashampoon rinnalle on tuotu palahoitoaine (7,50€ / 40 g).
Pieni 40 g pala vastaa 300 g tavanomaista hoitoainetta. Pala-tuotteen etuna onkin ympäristöystävällisyyden ohella huomattavasti nestemäistä tuotetta parempi riittävyys. Palatuotteet ovat näin ollen siis myös taloudellisia.
Hyvä tietää: siinä missä palashampoo toimii kaikilla hiustyypeillä samaan tapaan kuin nestemäinen shampoo (ja puhun nyt saippuattomasta palashampoosta, kuten Dermosilin), palahoitoaine on ihanteellinen normaaleille ja suhteellisen hyväkuntoisille hiuksille. Kiinteän muotonsa vuoksi palahoitoaine ei luovuta hiukseen yhtä paljon hoitavia ainesosia kuin nestemäinen, eikä palahoitiksen teho usein riitä hoitamaan todella kuivia, vaurioituneita ja käsiteltyjä hiuksia.
Palatuotteiden säilytykseen Dermosililta löytyy nyt myös käteviä saippuapusseja (3,70€ / 2 kpl).
Biohajoavassa saippuapussissa palashampoota, hoitoainetta tai palasaippuaa on helppo säilyttää ja ne pääsevät kuivumaan ilmavasti käytön jälkeen. Verkkomaista pussukkaa voi myös käyttää vaahdottamaan tuotetta paremmin :) Kun kastelet palashampoon sen ollessa pussin sisällä ja hierot shampoota kämmeneen, verkon rakenne saa vaahdon muodostumaan tiheämpänä ja paksumpana. 👌
SILKY PERFECTING -MEIKKIVOIDE 9,90€ / 30 ml
😍 Sannin suosikki! 😍 Uusi Silky Perfecting -meikkivoide on kaikessa loistavuudessaan kuin peittävämpi versio suursuosikistani, Dermosilin Ideal BB-voiteesta. Kuten Ideal BB, myös Silky Perfecting levittyy iholle täydellisen kauniisti ja tuntuu kuin toiselta iholta. Tiedän, että tällaiset ilmaisut kuulostavat superlatiivisuudessaan vähän överiltä, mutta miksipä säästelisin ylistyssanoja kun nämä ovat minusta aidosti ihan sairaan hyviä. 🔥 Sekä Ideal BB että uusi Silky Perfecting -meikkivoide sopivat iholleni kuin räätälöity hanska käteen, ja myönnettäköön, että Silky Perfecting muutti heti meikkipussiini mineraalipuuterin kaveriksi.
(Tiedättekö muuten, mikä etu kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo Dermosilin meikkivoiteille paikan mun hyvin harkitussa meikkipussissa esimerkiksi luonnonkosmetiikan monien hyvien meikkivoiteiden sijaan...? Koko. Dermosilin meikkivoide on pakattu pröystäilemättömään tuubiin, ja vie vähemmän tilaa kuin mikään muu käytössäni oleva ja tykkäämäni - ja pakkauksellaan enemmän huomiota hakeva -meikkivoide. Dermosilin arkiset pakkausratkaisut ovat välillä äärettömän käytännöllisiä.)
Ennen / jälkeen Silky Perfecting -meikkivoiteen
Silky Perfecting -meikkivoiteesta on kaksi sävyä, jotka ovat tutut Ideal BB:stä; lämmin vaalea Honey ja neutraali, medium-vaalea Natural Beige. Natural Beige on mun sävy just eikä melkein. Kuvassa iho ennen ja jälkeen Silky Perfecting Natural Beigen.
Silky Perfecting -meikkivoiteen koostumus ei ole mitenkään selkeästi valoaheijastava tai vahvasti hehkuva, mutta iho jää kuulaan näköiseksi. Himmeänkuulaan, olisi hyvä ilmaisu. :) Koostumus blurraa huokosiakin ja ainakin mun iholla vaikutus jo pienellä pisaralla Silky-meikkivoidetta on välittömästi punoitusta neutraloiva, ihon pintaa tasoittava ja huokosia häivyttävä.
Ja: Silky Perfecting-meikkivoide on vieläpä silikoniton...! Tätä en olisi uskonut, niin notkeasti ja vaivattomasti se levittyy. Meikkivoiteen ainesosista jopa yli 95% on luonnollista alkuperää..!
Vaikka jälki on peittävämpää kuin Ideal BB:llä, tulos on silti erittäin luonnollinen.
Rakastan tällaista kuulasta ja luonnollisen näköistä ihoa jonka sävy on tasainen mutta ihon oma rakenne kuultaa läpi. Täysin tasaiseksi meikattu ja vahvan poskipuna-, korostus- & varjostussävy-yhdistelmän kautta uudelleen "elävoitetty" iho ei ole mun juttu ollenkaan henkilökohtaisesti.
En voi muuta sanoa kuin että uusi Silky Perfecting -meikkivoide saa mun varauksettoman faniuden. ❤️ Todella hieno lisä valikoimaan, Dermosil! 👏
Esittelen tässä lyhyesti myös aiemmin kesällä (vai olikohan jo keväällä..?) ilmestyneen Dermosilin meikkivoidepuikon (9,90€ / 9,5g).
Tämä meikkivoide tekee selvästi mattaisempaa jälkeä kuin Ideal ja Silky Perfecting. Se on myös Dermosilin meikkivoiteista peittävin. Tuote on helppo levittää mutta siitä ei tullut omaa suosikkiani. Pidän enemmän notkeista, kosteuttavamman tuntuisista ja kuulaan pinnan tuovista meikkivoiteista. Lisäksi koin, että puikkomeikkivoide tuo huokosia esiin jos sen levittää nopeasti. Voidetta täytyy vähän lämmittää ja notkistaa että se asettuu iholle huokosia korostamatta. (Saman ilmiön olen todennut monien muidenkin kiinteiden meikkivoiteiden suhteen, kyse ei siis ole vain Dermosilista.)
RETINOLISEERUMI 15,50€ / 30 ml
Dermosil on viime vuosina hypännyt mukaan aktiiviainesosatrendin kärryille, ja viimeisin uutuus näillä kärryillä on retinoliseerumi. Ja vaikuttavan retinoidin he ovatkin valinneet: hydroxypinacolone-retinoaatin eli HPR:n, suurelle yleisölle paremmin tunnettu kauppanimellään Granactive Retinoid.
Jos siis tarkkoja ollaan, seerumin nimi on väärin, sillä Dermosilin seerumi ei sisällä retinolia. Pisimpään markkinoilla olleesta retinolista on kuitenkin muodostunut kansan keskuudessa yleisinimitys a-vitamiinijohdannaisille, joten suodaan tämä nimi tuotteelle :) Tavallinen kuluttaja tunnistaa heti 'retinolin' ja tietää, mistä on kyse.
Uusiin retinoideihin kuuluva hydroxypinacolone-retinoaatti on itse asiassa retinolia parempi valinta; se on samalla tehokkaasti ihoa uudistava mutta vailla retinolin ärsyttävyyttä. (Viime aikaista keskustelua seuranneina voisimme kysyä muuan Orion Pharmalta, miksi he eivät valinneet tätä molekyyliä uuteen Bellavitaansa....) HPR on myös ihon hyödynnettävissä nopeammin kuin retinoli; retinolin täytyy ensin muuntua iholla retinoiinihapoksi ennen kuin se voi vaikuttaa, HPR taas kiinnittyy suoraan ihosolujen a-vitamiinireseptoreihin ja on suoraan hyödynnettävissä.
Dermosilin "retinol"-seerumi on koostumukseltaan lähes nestemäistä ja siinä on mieto, Skin Solutions -sarjasta tuttu tuoksu. Hydroxypinacolone-retinoaatti on saanut seurakseen myös antioksidanttista parsakaalinsiemenöljyä, kombuchaa, pantenolia ja ksylitolia.
Pitoisuuksia emme tiedä, mutta kokonaisuus ainakin vaikuttaa lupaavalta..! :)
Oletko sinä löytänyt lemppareita Dermosilin alkusyksyn uutuuksista? :)
Olen reissun aikana kysellyt paikallisilta, miten he ovat kokeneet tämän kesän matkailullisesti.
Vastaus yllätti.
Meillä Suomessa moni on pysytellyt vielä tänä kesänä - ja syksynäkin - kotimaan kamaralla. Minkä voin hyvin ymmärtää, enhän itsekään ollut vielä tänä vuonna kuvitellut lähteväni ulkomaille. Suomalaisten ulkomaanmatkailuasenteeseen pohjaten olinkin utelias kuulemaan, miltä sesonki täällä Kreikassa on nyt näyttänyt tänä kesänä. Arvelin, että matkailuarkuus näkyy varmasti vielä muuallakin.
Vastaus kaikkialla on ollut: kesä on ollut erittäin hyvä. Fantastinen. "Lähes normaalin tasoinen".
Kieltämättä vastaus hieman yllätti, vaikka olenhan ominkin silmin todistanut, miten paljon täällä vielä syyskuussakin on ollut turisteja ja majoituspaikat pullistelevat täysinä. Turistien määrä kertoo siitä, etteivät etelän lomailijat kaikissa maissa suinkaan ole tänä kesänä jääneet kotiinsa.
Kansanpaljous näkyy hinnoissakin: siinä missä esimerkiksi luksushotellit ovat yleensä syksyllä tarjonneet todella houkuttavia tarjoushintoja täyttääkseen huoneitaan, tänä syksynä nämä tarjoukset ovat ainakin Ateenassa loistaneet poissaolollaan.
Hintataso Ateenan hotelleissa on ylipäänsäkin ollut vahvasti nousujohteinen viime vuodet, mutta pandemian vaikutus hintoihin näkyy nyt kaikkialla Kreikassa: matkailu- ja ravintolapalveluiden hinnat ovat nousseet maanlaajuisesti.
Käytännönläheisiä esimerkkejä ovat vaikkapa tavernojen simppeleiden perusannosten hinnat: siinä missä horiatiki eli kreikkalainen salaatti on aiemmin maksanut 5€:n kummallakin puolella, nyt sen standardihinta on 6€ tai yli. Kaikkein edullisimpiin kasvislisukkeisiin kuuluvat horta (höyrytettyjä villivihanneksia) sekä kaali-porkkanasalaatti, ovat nousseet 3-4€:n hinnastaan nekin yleisesti kuuteen euroon. Suomalaisille nämä eivät ole mitään järkyttäviä hintoja, mutta prosentuaalisesti nousu on merkittävä.
Kun viime perjantaina buukkasin itselleni majapaikkaa Ateenan keskustasta, halvin vaihtoehto, joka oli hostellin äärimmäisen vaatimattomassa kahden kerrossängyn huoneessa (yhdelle hengelle), maksoi 67,50€ - ilman aamiaista, totta kai. En meinannut uskoa hintaa todeksi. Airbnb-huoneistojen keskihinnat huitelevat nekin 80-100€ tuntumassa Ateenan keskustassa, kun vielä muutamia vuosia sitten maksoin kolmen huoneen Airbnb-kämpästä Plakan sydämessä 27€ / yö.
Eli voi sanoa, että Kreikalla menee tänä vuonna matkailullisesti oikein hyvin. Miksipä ei pyytää näitä hintoja, kun ihmiset tulevat ja maksavat.
Ja he todellakin tulevat, vielä syksylläkin. Sesonki on selvästi pidentynyt ja ystäväni Marianna kertoi, että kreikkalaisista moni siirsi itsekin lomansa elokuulta syyskuulle. On voinut helposti todeta kaikkialla olevan paljon vilkkaampaa kuin minään aiempana syksynä, kun olen Kreikassa vieraillut.
Kirjoitan tätä tekstiä Ateenan Hotelli Plakassa, jonka kattoterassilta jutun kuvat ovat. Hotelli on minulle ennestään tuttu ja täällä on yksi kaupungin parhaiden näkymien kattoterasseja (- sekä yksi kaupungin parhaita aamupaloja ;)). Halusin viettää viimeiset Kreikan päiväni Ateenan kattojen yllä parhaiden maisemien äärellä.
Keväällä 2019 maksoin samaisen hotellin hulppean kokoisesta deluxe-huoneesta 65€ / yö. Hintaan kuului Akropolis-näkymien ja asiakkaan käyttöön annetun älypuhelimen (!) lisäksi viinipullo. Nyt istun pienessä Economy-huoneessa ilman Akropolis-näkymää. Huoneen hinta? 90€ - ja tämä on nyt 🔥-merkitty tarjous. (Deluxe-huone irtoaa 123€ tarjoushintaan.... hinta on siis "vain" tuplaantunut kahdessa vuodessa!).
Sama tendenssi on ollut nähtävillä kautta koko reissuni. Siinä missä ennen maksoin vuokrahuoneesta 20€, hinta on nyt 40€.
Ne kengännauhabudjettimatkailun ajat joista hiljattain blogiin kirjoitin, taitavat olla nyt Kreikan osalta ohi. Olen iloinen, että pääsin ne kokemaan - mutta yhtä lailla olen iloinen, että pääsin Kreikkaan juuri nyt. Uusine post-pandemia-hintoineenkin Kreikka on yhä rakas ja ihana kohde. En ehkä enää voi viettää täällä 8 viikon reissuja, mutta otan ilolla vastaan sen ajan, minkä saan.
Olen viimein Agistrilla. Tänne olisin tullut ihan ensimmäiseksi, jos ystäväni eivät olisi vieneet minua yllätysreissulle Maniin. ❤️
Agistri on kuin lepokoti, josta olin haaveillut viimeiset kuukaudet Suomessa.
On yhä vaikeaa ja ehkä kiusallistakin pukea sanoiksi sitä väsymystä, jota tunnen. Jota olen tuntenut Suomessa tämän vuoden ja jota yhä tunnen täällä Kreikassakin. Mutta en ole hyvä naamioimaan tunteitani enkä ylipäänsä halua kirjoittaa matkoillakaan (pelkkää) eskapistista hehkutusta lomakohteen upeista fiiliksistä.
On ihanaa olla Kreikassa ja ihanaa olla viimein Agistrilla mutta olen valtavan väsynyt.
Kuten Instagramin puolella kirjoitin, korona on henkinen koettelemus, josta ei toivuta kahdella tai kolmellakaan etelän lomalla. Vaikka moni meistä on selvinnyt koronasta sairastumatta fyysisesti tai menettämättä työtään, korona on vaikuttanut jokaiseen meistä laajuudella, jonka vaikutuksia emme todennäköisesti vielä edes täysin tajua. Mieli ei ole voinut valmistautua maailmanlaajuisen pandemian ja kriisin käsittelyyn. Kenelläkään meistä ei ollut tähän valmiina työkaluja.
Kukin selviää nyt tavallaan ja mieli työskentelee asian kanssa vielä pitkään. Varmaa on, että maailma ei ole enää entisensä ja meidän elinaikamme jakautuu ennen- ja jälkeen koronan -aikaan.
Olemme lukeneet historian tunneilla maailman aiemmista pandemioista ja nyt yksi sellainen osui meidän aikaamme. Ehkä tämä pandemia ei ollut yhtä tappava kuin jotkin aiemmista, mutta ainakin yksi asia erottaa covid-19-kriisin maailmanhistorian muista kulkutaudeista: meidän aikanamme kriisiä on pahentanut internet.
Koskaan aiemmin vastaavassa tilanteessa eivät ole kaiken maailman salaliittoteoriat, feikkiuutiset ja muut ahdistavat epäinformaatiouutisoinnit pandemiaan liittyen päässeet leviämään kulovalkean tavoin maailman joka kolkkaan. Internet mahdollistaa sen, että tauti ei rajoitu vain konkreettiseen oireiden mukaiseen sairastamiseen ja tartuntaa ehkäiseviin toimenpiteisiin. Olemme sairastuneet myös hämmentävästä ja epävarmuutta tuovasta informaation ja salaliittoteorioiden tulvasta.
Monen mieli on sairastunut jo siitä, että ei tiedä mitä pitäisi uskoa ja millä lailla pitäisi toimia - mikä on oikein. Koronahelvetille leimaavaa on ollut erityisesti jatkuva syyllisyyden tunne. Jos teen näin, onko se oikein? Voinko matkustaa mummolaan? Saako nyt mennä kaverin kanssa kahville? Tuomitaanko minut, jos haluaisin käydä risteilyllä tai ravintolassa?
Tätä on jatkunut taukoamatta puolitoista vuotta. Vähemmästäkin pää menee sekaisin.
Eli joo. Olen todella väsynyt, ja tulen varmasti olemaan vielä pitkään.
Oireet eivät mene ohi kahdella piikillä ja Kreikan lomalla. Mutta rokotus ja iloa tuovien asioiden pariin hakeutuminen helpottaa oloa merkittävästi.
Olen onnellinen, että olen saanut rokotukset ja hyvin onnellinen, että vihdoin pääsin Kreikkaan. Kotona jatkan hyvien asioiden luokse menemistä. Uuden maailman ehdoilla ja sen hyväksyen.
.
.
Agistri.
Olen käynyt saarella kerran aiemmin, keväällä 2018, jolloin jäin tänne miellyttävällä, joskin aavistuksen jännitystä sisältävällä tavalla jumiin.
Pidempi esittelyni Agistrista löytyy täältä.
Agistri on Ateenan lähellä sijaitsevan Argo-Saronian saariryhmän pienin saari. Matkaa Ateenan satamaan Pireukseen on vain 54 km ja tänne pääsee kantosiipialuksella nopeimmillaan alle tunnissa. Saarella asuu runsaat 1000 ihmistä ja asutuskeskuksia on kolme. Minä asun Skalan kylässä, joka on saaren turismin keskus.
Agistri tunnetaan uskomattoman kirkkaista vesistään, hienoista rannoistaan ja aivan erityisesti leppoisasta tunnelmastaan, joka vetää saarelle yhtä lailla lapsiperheitä, telttoineen saapuvia rantahippejä kuin romanttista getaway'ta hakevia pariskuntia.
Agistrissa yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla tuntemattomamman saaren charmi, resort-kylän lomafiilis tasokkaine palveluineen, luonnon kauneus ja rauha sekä Ateenan läheisyys. Saari on samalla tuntematon ja kosmopoliittinen. Rauhallinen, mutta samalla eloisa.
Instagram-viesteissä monet Agistrin kävijät ovat vahvistaneet tätä kokemusta. Agistrin erityislaatuista leppoisuutta on vaikea pukea sanoiksi. Tämä ei ole Kreikan pienin ja uneliain saari - mutta ehkä oikeasti rennoin. Jos jonkin osoitteen voisin antaa vinkiksi korona-uupumuksen lievitykseen - se olisi Agistri.
Saan myös paljon viestejä ihmisiltä, joita kiinnostaisi lähteä tutustumaan charter-matkojen ulkopuoliseen Kreikkaan, mutta joita omatoimimatkailu - tai yksin matkustus - silti arveluttaa.
Agistrin voisi sanoa olevan täydellinen "Kreikan omatoimireissailun vasta-alkajan saari". Saarelle on lyhyt matka Ateenasta, tänne on todella helppo tulla ja saari on turvallinen, ystävällinen ja helposti haltuunotettavissa. :) Agistrin pinta-ala on vain 14 km2, joten täällä on vaikea eksyä..! :D
Agistrilla ei ole lentokenttää, vaan saarelle pääsee ainoastaan laivalla. Laivat lähtevät Pireuksen satamasta, joka on 20 minuutin metromatkan päässä Ateenan keskustasta.
Pääset Pireuksen satamaan myös suoraan Ateenan lentokentältä bussilla X96. Bussipysäkki on helppo löytää terminaalin edestä.
Pireuksen valtava satama voi hämmentää ensikertalaista, ja kannattaakin tutustua satamaan esimerkiksi tämän oppaani kautta. Argo-Saronian saarille kulkevat laivat lähtevät portilta E8, porteille on aika hyvät viitoitukset. Yksi tapa on tietysti ottaa taksi suoraan portille, jos eksyminen huolestuttaa.
Sesonkiaikaan (kesä/heinä/elokuu, erityisesti viikonloput sekä pääsiäinen) liput kannattaa ostaa hyvissä ajoin etukäteen. Muina aikoina lipun voi ostaa suoraan satamassa lippukioskista.
Agistrille liikennöi kolme laivayhtiötä ja voit valita nopean kantosiipialuksen tai hitaamman ja edullisemman autolautan. Flying Dolphin -kantosiipialuksella matka kestää vain tunnin, autolautalla vajaa kaksi tuntia.
Jos ostat liput etukäteen, se onnistuu kätevimmin Openseas.gr -sivuston kautta. Tämä sivusto listaa kaikkien Kreikan vesillä liikennöivien suurimpien laivayhtiöiden reitit ja hinnat, ja sivuston kautta voi myös ostaa lippuja. Kun haet laivayhteyksiä Agistrille, sivusto antaa kaksi satamavaihtoehtoa: Agistri Skala ja Agistri Myli. Skalan satamaan liikennöivät autolautat, Mylin (Megalochori) satamaan nopeat Flying Dolphin -alukset. Megalochorin kylä on vain runsaan kilometrin päässä Skalasta, joten kumman sataman valitsetkaan, olet lähellä kaikkia saaren palveluita. :)
Sunrise Beach House Agistrin Skalassa on ihanin rantabaari jonka tunnen missään.
Olen kolunnut Kreikassa ja muuallakin maailmassa kymmenittäin, varmaan sadoittain saaria ja rantoja, enkä missään muualla ole kohdannut yhtä maagisen tunnelman ja valon paikkaa rannalla. Te jotka harrastatte valokuvausta tiedätte, miten erilainen valo voi olla vaikka muutaman kymmenen metrin alueellakin.
Juuri tässä kohtaa Skalan kylässä Agistrilla, kun Skalan rantakatu tekee pienen käännöksen keskustan jälkeen jatkuakseen kohti Megalochoria, valo ja meren syvän turkoosit sävyt yhdessä rantabaarin lämpimän oranssisten kalusteiden kanssa luovat aivan mielettömän värien ja harmonian kokonaisuuden.
Ihastelin samaa harmoniaa jo keväällä 2018 ensimmäisellä Agistrin vierailullani. Tuolloinkin huomasin koko ajan hakeutuvani tämän kokonaisuuden äärelle, koska siinä tuli erityisen hyvä olo.
On olemassa tuoksujen luomaa aromaterapiaa, ja uskon, että yhtä lailla on olemassa esteettisten komponenttien ja valon luomaa esteettistä terapiaa. ❤️
Oikein hyvää viikkoa kaikille,
toivottaa väsynyt ja onnellinen Sanni Agistrilta.
💜
P.S. Niin paljon kuin rakastankin Ateenaa, tällä matkalla, tai tänä vuonna, paremminkin, se on minulle liikaa. Vietän Ateenassa vain torstaipäivän ennen paluutani Suomeen. Agistri on nyt minulle oikea mielentila.
Edellisessä matkapostauksessani kirjoitin, että minua ihan jännitti edessä oleva tutustuminen Monemvasiaan. Niin satumaiseksi paikalliset ystäväni - ja muutkin - ovat kylää kutsuneet.
He eivät liioitelleet.
Kolmen Monemvasiassa vietetyn päivän jälkeen olen edelleen ällistyksen vallassa. Kokemusta voi verrata ensimmäiseen vierailuuni Santorinilla: silloin haavini tipahti yhtä lailla auki ja olin sanalla sanoen tyrmistynyt. Melkein koin kauneusshokin. On paikkoja, joiden kauneutta on vaikea käsittää. Miten joissain paikoissa luonto ja ihmisen luoma ympäristö yhdistyvät tavalla, jota voi vain kutsua jumalalliseksi - ilman uskonnollisia merkityksiä.
Se on ihmeellistä.
Mikä Monemvasia? Monemvasia on Peloponnesoksen niemimaan etelärannikolla sijaitseva 1400 vuotta vanha kylä ja linnoitus. Linnoitus on rakennettu pienelle, jyrkälle kalliosaarekkeelle, joka aikoinaan on ollut irti mantereesta. Nykyään saari yhdistyy mantereeseen ja Gefyran eli Uuden Monemvasian kylään pengertiellä.
Monemvasian kylä on kokonaisuudessaan linnoituksen sisällä. Juuri tämä tekee siitä niin ainutlaatuisen. Eikä huikean dramaattinen sijainti kalliosaaren syleilyssä yhtään vähennä paikan lumoa.
Vai mitä sanotte? Paikka on ihan uskomaton!
Santorinin rinnalla Monemvasia on todellakin kuvauksellisin paikka jossa olen koskaan Kreikassa käynyt. Se kuuluu ilman muuta myös Top 5 kuvauksellisimpien näkemieni paikkojen joukkoon koko maailmassa. (Muita ovat Havanna, Kapkaupunki ja Sveitsi.)
Olen hyvin onnellinen, että viimein pääsin kokemaan näin erilaista henkeäsalpaavaa Kreikkaa.
Suosittelisin kaikille Monemvasiassa vieraileville myös yhtä tai kahta yötä Gefyrassa mantereen puolella. Täältä avautuu erilainen vinkkeli Monemvasiaan joka on omalla tavallaan yhtä kaunis ja dramaattinen. Monemvasiaa kannattaa ihailla yhtä lailla kauempaa kuin lähempää.
Lisäksi Gefyra tarjoaa hengähdysbreikin Monemvasian ahtaille ja kansoitetuille kujille. Gefyran rantabulevardi ja vilkas keskusaukio ovat oikein viehättäviä paikkoja joissa viettää mielellään aikaa. Kylässä on myös kaunis pikkukivinen uimaranta.
Monemvasia on todella pieni ja myös hyvin turistillinen - vaikkakin kaukana Santorinin kaltaisista paikoista, joissa massaturismin myötä tullut kehitys on ratkaisevasti ja kokonaisvaltaisesti muuttanut saaren alkuperäistä henkeä.
Monemvasiassa turismin ei ole annettu lähteä lapasesta, eikä kylään esimerkiksi ole rakennettu uima-altaita vierailijoita viihdyttämään. Vaikka kylä on täynnään hotelleja, ravintoloita, pieniä putiikkeja ja matkamuistomyymälöitä, tyyli on pidetty uskollisena keskiaikaisen kylän hengelle eivätkä hotellit erotu katukuvassa kuin pienillä puisilla kylteillä. Myymälätkin keskittyvät yhdelle ainoalle kadulle.
Monemvasian charmi piilee juuri sen tarkkaan harkitussa matkailupalvelujen rakenteessa ja autenttisessa ulkonäössä. Kun astut pois pääkadulta, et periaatteessa välttämättä tule muistutetuksi 2000-luvusta tai turismista muuten kuin kohdatessasi muita turisteja. Voit katsella ympärillesi ja todella kuvitella olevasi tuhatvuotisessa kylässä.
Löysin oman lempipaikkani Monemvasian kylän itäiseltä muurilta. Itäisen muurin vieressä on kylän ainoa avara alue, jonka sortuneita rakennuksia ei ole uudelleenrakennettu. Täällä näkymää eivät hallitse talojen katot ja seinät ja muurin rappusilta avautuu esteetön näköala merelle. Tässä istuessa ajatuksilla on tilaa levätä ja mielellä aikaa "ottaa sisään" kylän kauneutta.
Monemvasia jakautuu ylä- ja alakaupunkiin. Alakaupungissa sijaitsee kylä, jyrkkien rappusten viedessä korkealle yläkaupunkiin kallion huipulla sijaitsevalle linnoitukselle.
Nykyään yläkaupungissa on lähinnä enää raunioita, mutta linnoitus on ollut aivan massiivinen ja raunioista pystyy hyvin hahmottamaan, miten valtava rakennelma se on muinoin ollut.
Raunioilla kulkee maastoisia patikkapolkuja, joiden valloitukseen suosittelen ehdottomasti hyviä kävelykenkiä. Näköalat huipulta ovat lievästi ilmaistuna palkitsevat. Ei korkean paikan kammoisille..!
Olin ajatellut, että minulle riittää majoittuminen Gefyran puolella ja vierailen Monemvasiassa päiväsaikaan. Miksipä siellä pitäisi yöpyä, kun Gefyra on 20 minuutin kävelymatkan päässä ja hinnat puolta halvemmat.
Toiseksi viimeisenä Monemvasian iltana minulle kuitenkin tuli tunne, että haluaisin herätä yhtenä aamuna linnoituksen sisällä ja nähdä auringonnousun linnan muurien yllä.
Niin varasin huoneen hotellista, joka sijaitsee alakaupungin yläosassa ihan itäisen muurin vieressä. Tämä on ainoa hotelli koko kylässä, jonka edessä eikä takana ole muita taloja, ja sieltä on esteetön näköala merelle.
Hotellin kahvilan sijainti on vertaansa vailla.
Jos tienne joskus vie Monemvasiaan ja haluatte tämän maiseman äärelle, paikan nimi on Hotel Bastione Malvasia.
Minulle majapaikat ovat useimmiten vain paikkoja nukkua, mutta joskus löydän hotelleja tai majataloja, jotka tarjoavat jotain extraa, - elämyksen, joka tekee pelkästään majapaikassa oleilusta loman arvoisen. Bastione Malvasia osoittautui sellaiseksi paikaksi.
Tänä aamuna heräsin tähän maisemaan - nämä kuvat ovat huoneeni ikkunasta.
Ehkä paras ikkuna Kreikassa. Ainakin Monemvasiassa. ❤️
Sain auringonnousuni linnan muureilla. Ikimuistoista.
(Huoneeni on kuvan oikeanpuoleisen seinämän takana.)
Ai niin. Monemvasiassa on myös "ranta". Linnoituksen muurista pääsee yhdestä kohdasta alas veden äärelle, mutta meri täällä on aika dramaattinen ja jäin miettimään, käykö joku oikeasti uimassa tältä, eh, "laiturilta". Laiturilla on uimarappuset ja suihku, eli se on selvästi tarkoitettu pulahdusta varten.
Kuvan setä valitsi (onneksi) lopulta olla kokeilematta onneaan eilisessä aallokossa. Näytti aika hurjalta!
(Oikeasti uimaan tahtoville suosittelen Gefyran rantaa. Monemvasian rantakalliot sopivat paremmin kameran kohteeksi...!)
Tänään matkani jatkuu Ateenaan ja edessä on pitkä bussimatka.
Jätän Monemvasian äärettömän iloisena kohtaamisestamme. Kiitos. Teit lähtemättömän vaikutuksen, ja tulemme näkemään vielä. 🙏🏻
