Blogitarjottimella tänään koontipostaus muutamista viime kuukausina kokeilemistani kosmetiikkatuotteista joita pidän vinkkauksen arvoisina. :)
Putsareita, itseruskettavia, loistava seerumi ja korealainen herkän ihon perusvoide :)
LAVERAN ITSERUSKETTAVAT
Laveran itseruskettavien voiteiden koostumus on päivitetty. Ilokseni huomasin, että uudessa koostumuksessa on perinteisen DHA:n lisäksi mukana myös erytroloosia (incinimi: erythrulose). Tätä ruskettavaa ainesosaa näkee useammin selektiivisessä kosmetiikassa. Erytroloosin muodostama pigmentti on hieman eri sävyistä kuin DHA:n, ja käytettäessä näitä ainesosia yhdessä saadaan usein kaikkein luonnollisimman sävyinen tulos. Pelkästään DHA:ta sisältävien itseruskettavien tuoma sävy on joskus liian oranssinen, ja erytroloosi auttaa neutralisoimaan tätä.
Tietysti myös tuotteen muu koostumus sekä ihon yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat tulokseen.
Sain Laveran uutuuksilla todella kauniin ja luonnollisen sävyn iholle. Vartalolle tarkoitettu voide tuo syvemmän sävyn, kasvoille tarkoitettu erittäin kevyen sävyn. Vartalovoide tuo jo yhdellä kerralla selvästi näkyvän päivetyksen. Jälki oli myös todella tasainen, vaikka en ensimmäisellä kokeilukerralla vaivautunut tekemään valmistelevia toimenpiteitä eli kuorimaan ja kosteuttamaan ihoa juuri ennen itseruskettavan levitystä (shame on me..!). Plussaa myös miedohkosta tuoksusta, nämä voiteet eivät minun ihollani tuota yhtä vahvaa DHA:n ominaistuoksua kuin monet muut itseruskettavat. Ainoa pieni huomautus tulee vartalovoiteen lievästi jäykästä koostumuksesta; voidetta täytyy työstää iholla tovi ennenkuin se imeytyy.
Aijoo - ja kerrottakoon sekin että ranteisiin onnistuin kyllä saamaan epätasaiset läikät, tämä alue on tosi haastava koska pesen kuitenkin kädet itseruskettavan levityksen jälkeen, jolloin ranteeseen levitetty itseruskettava väkisin liukenee osittain. Miten te muut itseruskettavan käyttäjät olette ratkaisseet tämän..?
Olenkin käyttänyt voidetta lähinnä sääriin, ja tulos on ollut moitteettoman tasainen.
Vartalovoiteen hinta jälleenmyyjästä riippuen on noin 21€ / 150 ml ja kasvovoiteen 16€ / 50 ml.
AROMATICA LIVELY SUPER BARRIER CICA-PANTHENOL SERUM
Aromatica on luonnonmukaisia ainesosia suosivaa korealaista kosmetiikkaa. Super Barrier Cica-Panthenol Serum on erittäin kosteuttava ja miellyttävän tuntuinen emulsiotyyppinen seerumi joka sopii kuivalle ja herkälle iholle.
Hajusteeton seerumi sisältää Centella asiatica (=cica) -kasvin sisältämää madecassoside-uutetta, pantenolia ja hyaluronihappoa jotka syväkosteuttavat ja rauhoittavat ihoa. Ihotuntuma on supermiellyttävä, raikas ja samalla erittäin kosteuttava ja ravitseva. Tuotteessa ei ole silikoneja, parabeeneja, mineraaliöljyjä tai muita luonnollisessa kosmetiikassa yleisesti välteltyjä ainesosia.
Aromaticaa myy Suomessa Elevenin verkkokauppa. Tylsää kyllä Cica-Panthenol-seerumi on tällä hetkellä lopussa Eleveniltä (kuten myös seuraava tuote), mutta en halunnut jättää tämän esittelyä roikkumaan koska koko ajan tulee uuttakin esiteltävää. Olen saanut Eleveniltä myös joukon muita Aromatican tuotteita joten muistuttelen Cica-Panthenolista sitten uudestaan kun ehdin testaamaan ja esittelemään niitä :)
Extra-kehu Aromatican omien sivujen informatiivisuudesta, harvoin näkee näin perusteellisia tuotetietoja! Kosmetiikkanörtti arvostaa!
AROMATICA CALENDULA JUICY CREAM
Höh, tämäkin tuote on lopussa Eleveniltä. No, kerron nopeasti että tässä on ikäänkuin K-Beauty-versio perusvoiteesta kuivalle ja herkälle iholle, paitsi tietysti paljon monipuolisemmalla ja luonnonmukaisemmalla koostumuksella kuin apteekin perusvoiteet. Oli jotenkin hauska kohdata yleisesti niin superelämyksellisenä mielletyssä korealaisessa kosmetiikassa myös tällainen tosi simppeli hajusteeton, hypoallerginen perusvoide. (En toki epäillytkään etteikö Koreasta myös sellaisia löydy ;))
Calendula Juicy Cream sopii sekä kasvoille että vartalolle ja siinä on mm. kehäkukkauutetta, aloe-vettä, sheavoita ja kookosöljyä. Koostumus on erittäin miellyttävä ja iholla notkeasti liukuva, tosin tällä kertaa siitä vastaavien ainesosien joukossa on myös synteettinen akrylaattiyhdiste.
NATURA SIBERICA OBLEPIKHA FOOT CREAM
Ahh, rakastan Natura Siberican Oblepikha (tyrni) -linjaa! Oblepikha-shampoo kuuluu parhaisiin koskaan käyttämini shampoisiin, ja tuoksun täytyy olla Top 5 Maailman Herkullisimmissa Kosmetiikan Tuoksuissa..!) Jalkavoiteessa on sama koukuttava, makean hedelmäinen tuoksu ja karbamidia sisältävä koostumus on kultaa.
Voiteella on hintaa 5,50€ / 75 ml.
KORRES OLYMPUS TEA CLEANSING FOAMING CREAM
KORRES JASMIN EYE MAKE-UP REMOVAL LOTION
Olen jo pariin otteeseen aiemmin todennut Korresin sulfaatittomat, vaahtoavat kasvoputsarit älyttömän hyviksi. Miksi? Ne ovat pH-arvoltaan ihoystävällisiä, muodostavat maltillisen ja elegantin vaahdon joka liukuu iholla mukavasti, ne huuhtoutuvat iholta helposti ja tuoksuvat hyvälle. Olympus-tee-putsari liittyy jonon jatkoksi voittajaputsarien rinnalle, tai oikeastaan se kiilaa jopa muiden edelle sillä sen tuoksu on kaikkein eniten mieleeni.
Nestemäinen Jasmiini-silmämeikinpoistoaine lupaa poistaa vesiliukoisen meikin. Sen vesimäinen koostumus ei ole niin liukuva kuin geelimäisten silmämeikkiputsarien, minkä pohjalta se ei pääse ihan ykköskaartiin kirjoissani, mutta koska koostumus ei kirvele yhtään ja poistaa meikin moitteettomasti, se ansaitsee ehdottomasti Karkkipäivä-suosituksen herkkäsilmäisille sopivana. Omat silmäni ovat järjettömän herkät ja pystyn käyttämään vain murto-osaa kaikista kokeilemistani silmämeikinpoistoaineista.
Olympus Tea -putsari maksaa 28€ / 200 ml ja silmämeikinpoistoaine 24,50€ / 200 ml. Nämä kaksi ovat minulla mukana matkallakin, pienissä matkapakkauksissa tietenkin :)
CATTIER BIPHASE MAKEUP REMOVER
Toinen suositus herkille silmille, tällä kertaa sertifioitua luonnonkosmetiikkaa: Cattierin kaksifaasinen silmämeikinpoistoaine. Tämä kaveri lupaa poistaa myös vedenkestävän meikin, kuten kaksifaasiset aina.
Tämä putsari on poikkeuksellinen siinä mielessä, että halutessaan sitä ei tarvitse huuhdella. En ole aiemmin törmännyt kaksifaasiseen silmämeikinpoistoaineeseen jota ei tarvitsisi huuhdella, yleensä ne nimittäin jättävät sen verran öljyisen pinnan ihoon. Cattierin BiPhasessa on erikoinen koostumus, vaikka siinä on rasvamaisia ainesosia, iho ei jää samalla lailla kiiltävän öljyiseksi ja tahmean tuntuiseksi kuin yleensä perinteisten kaksifaasiputsareiden jälkeen.
Itse huuhdon kaikki putsarit joka tapauksessa iholta. Cattierin Biphase ei kirvele, poistaa meikin ja kiitos öljyjensä, myös liukuu iholla aika mukavasti. (Silti: geelikoostumus on minulle se ihan ykkössuosikki silmämeikinpoistoaineissa ;))
Cattierin BiPhase maksaa 16,75€ / 150 ml.
Olen saanut kaikki jutun tuotteet blogin kautta.
*
Terkut Kalymnokselta - viimeistelin tämän jutun pitäessäni sadetta mukavassa näköalakahvilassa Massourin kylässä :)
Tällaista reissaaminen Kreikan saarilla voi joskus olla: jäät jumiin kun sää estää laivojen kulun.
Minun piti tänään siirtyä Kosille, päästäkseni sieltä huomenna aamulaivalla Tilokselle, mutta en päässyt mihinkään.
Ulkona riehuu pienimuotoinen myrsky eikä Dodekanesian saarten väliä liikennöivä paikallinen "bussi-katamaraani" Dodekanisos Seaways kulje tänään. Eikä kulje välttämättä huomennakaan. Tuulen ja sateen on luvattu jatkuvan ja säätiedotus povaa huomiselle ukkostakin.
[vimeo 328809321 w=640 h=1138]
Ei muuta kuin suunnitelmat uusiksi. Joudun jättämään Tiloksen väliin, sillä seuraava yhteys sinne on vasta tiistaina, ja minun on oltava Ateenassa keskiviikkona. Harmi juttu, mutta Tilos jää nyt odottamaan seuraavaa kertaa.
Onneksi saan kuitenkin viettää myrskypäivää tosi mukavassa paikassa. Mikäs täällä on ollessa, lämpimässä huoneessani ja jääkaappi täynnä ruokaa :) Alakerrassa on kodikas kahvila/baari jossa voi käydä tuulettamassa päätään ja näkemässä muita ihmisiä, taidankin kohta piipahtaa siellä kun olen istunut koko päivän neljän seinän sisällä.
Olen kuluttanut aikaa mm. kirjottamalla teille jutun Leroksesta. Lisää kuvia kauniista Leroksesta on myös eilispäivän postauksessani.
Tervetuloa mukaan viehättävälle, autenttiselle Lerokselle :)
Leros on yksi Kreikan vähemmän turistillisia saaria. Olin Leroksella edellisen kerran seitsemän vuotta sitten, ja silloin vain päiväretkellä läheiseltä Kalymnoksen saarelta.
Nyt päätin viipyä vähän pidempään, ja kolmen yön vierailulla olen ehtinyt tehdä tähän vastakohtien saareen parempaa tuttavuutta. Välimatkat saaren suurimpien kylien välillä ovat lyhyet, joten täällä pärjää mainiosti myös kävellen, ainakin jos tykkää liikkua. :)
Agia Marina
Leroksella asuu runsaat 8000 ihmistä, eli se ei ole väestöltään ihan pienimmästä päästä ja saarella on elämää vuoden ympäri.
Turistin kannalta kiinnostavimmat kylät ovat Panteli, Agia Marina ja Alinda. Käytännössä Panteli, Agia Marina ja niiden välissä oleva Platanos ovat yhtä yhteenkasvanutta kylää. Tämä kolmen kylän muodostama alue linnakukkuloineen, tuulimyllyineen ja pienine kalastajasatamineen on mielestäni erittäin viehättävä ja kuuluu varmasti mukavimpiin Kreikan saarten loma-alueisiin joilla olen käynyt.
Pantelin linna
Vastakohdan tälle viihtyisälle, perinteistä kreikkalaista tunnelmaa edustavalle Lerokselle luo saaren pääsatama Lakki saaren toisella puolella.
Tämä kummallinen kuriositeetti säilyttää tämänkin vierailuni jälkeen kyseenalaisen kunnian olla ainoa kreikkalainen paikkakunta, josta en pidä yhtään. Siellä on ihan kiinnostavaa vierailla lyhyesti toteamassa, miten omituinen paikka se on, ja sitten voi palata suorinta tietä Pantelin ja Agia Marinan hellään huomaan.
Aloitetaan saarikierros lempeältä puolelta ja kurkataan Lakkiin vasta viimeiseksi.
Panteli. Niemen takana häämöttää Vromolithos
Panteli on pieni kalastajakylä 2 km Lakista pohjoiseen. Varasin majoitukseni täältä, kun sain vinkin että Panteli on tähän vuodenaikaan matkailupalveluiltaan ja ihmisvilkkaudeltaan varmin kohde Leroksella. Saarella kun ei kesälläkään ole massaturismia, ja huhtikuun alku on vielä erittäin hiljainen.
Pantelin mukava tunnelma oli jäänyt minulle mieleen edelliseltäkin Leroksen visiitiltä, ja tänne saavuttuani tunsin heti että majoituin oikeaan paikkaan. Oli ihana herätä aamulla kuvan maisemaan, joka avautuu parvekkeeltani.
Panteli Beach Hotel sijaitsee vain 20 metrin päässä rannasta.
Hotelli koostuu keittiöllisistä huoneistoista, eli juuri sen tyyppisestä majoituksesta jonka aina buukkaan Kreikassa.
Elämä Pantelissa keskittyy sievän pikkukivirannan äärelle. Rantaa reunustavat tavernat, kahvilat ja ravintolat ja tunnelma on kiireetön.
Kalataverna Apostoliksen kreikkalaisessa salaatissa sain eilen parasta fetaa miesmuistiin. Slurps!
Tällaiseen paikkaan ei ollut ikävä jäädä viettämään myrskypäivää :)
Platanoksen värit
Kun kävelee tietä noin kilometrin ylämäkeen Pantelista, saapuu Platanokseen.
Pieni Platanos on saaren hallinnollinen keskus, ja käytännössä vain keskusaukion reunassa seisova kunnallistalo kertoo sen asemasta. Keskusaukion kuppiloissa istuu aina ihmisiä silloinkin kun muualla on hiljaista. Lisäksi Platanoksessa on muutamia kauppoja, mutta mikään kosmopoliittinen kylä tämä ei ole.
Platanoksen kunnantalo ja kirjasto
Platanos on turistin kannalta lähinnä läpikulkupaikka, tai "people-watching spot". Istahda johonkin keskusaukion kahviloista ja syvenny kreikkalaisen elämän havainnointiin, erittäin antoisaa puuhaa :) Täällä tai muissakaan Leroksen kylissä ei ole Kykladien saarten kylistä tuttuja, tutkimusvaelluksille kutsuvia labyrinttikujia pienine kirkkoineen ja aukioineen.
Jos Platanoksen pääaukiolta tai pääkadulta lähtee sivukujille, ne johdattavat käytännössä ihmisten kotien oville, pihoille ja terasseille. Tai rappuja pitkin Pantelin linnalle - hyvä osoite sekin :)
Linnoitus kohoaa kukkulalla Agia Marinan ja Platanoksen yläpuolella
Kuulun ihmisiin jotka rakastavat linnoja, kukkuloita ja kaikenlaisia näköalapaikkoja. Siksi Leros saa minulta vahvan bonuspisteen kiitos 360 asteen kuvaukselliset näkymät tarjoavasta linnastaan. <3
Linnalle pääsee joko autolla tai kävellen. Pantelista linnalle johtaa siksakkaileva asfalttitie, joka kulkee niinikään kuvauksellisten tuulimyllyjen ohi. Platanoksesta linnalle pääsee nopeampaa reittiä rappuja pitkin.
Agia Marina
Agia Marina on Leroksen toinen satama ja postikorttimaisen kaunis kalastajakylä. Se on suurempi kuin Panteli ja antaa vaikutelman "pääkaupunkimaisuudesta", ja kutsuvatpa jotkut saarelaisetkin Agia Marinaa pääkyläksi.
Agia Marinasta liikennöivät Dodekanisos Seawaysin katamaraanit, kun taas Blue Star Ferriesin isot autolautot käyttävät Lakkin satamaa.
Pieni satama kuppiloineen on äärimmäisen viehättävä. Koska aurinko laskee tälle puolelle saarta, on Agia Marina mitä loistavin paikka auringonlaskudrinkeille tai -illalliselle.
Mielenkiintoisesti, vaikka Platanos ja Agia Marina ovat vilkas ja suuri asutuskeskus, alue ei tarjoa juuri lainkaan majoitusta. Saaren pääasiallinen turistipalveluiden keskittymä on lahden toisella puolella sijaitsevassa Alindassa. Siellä on lukuisia hotelleja ja ravintoloita sekä pitkä perheystävällinen hiekkaranta.
Sataman toisessa päässä, lähellä vanhaa majakkaa, sijaitsee Agia Marinan (ja kenties koko saaren?) yöelämän keskus. Huhtikuussa ei mikään menomesta ole auki, mutta kesällä täällä klubbaillaan.
"Spooky" on sana, joka parhaiten kuvaa kokemustani tästä kreikkalaisten saarten erikoisuudesta.
Kaupunki perustettiin 1920-luvulla Italian merivoimien tukikohdaksi. Tuohon aikaan koko Dodekanesian alue oli italialaisten hallintoaluetta. Alun perin nimellä Porto Lago tunnettu Lakki rakennettiin moderniin fasistiseen art deco -tyyliin, suuntausta kutsutaan tänä päivänä razionalismoksi.
Kaupungin henki ja urbaani, kylmä arkkitehtuuri ei voisi olla kauempana Kreikan saarten perinteisten kylien tunnelmasta. Monet rakennukset ovat rapistuneet ja kaduilla on hiljaista. Kuin kävelisi hylätyssä 30-luvun elokuvakulississa.
Paikka on kerta kaikkiaan karmiva, pakko sanoa. En ole yksin kokemukseni kanssa. Matkakirjoittaja Heinrich Hall on kirjoittanut Lakin erityislaatuisesta historiasta ja arkkitehtuurista mielenkiintoisen artikkelin Peter Sommer Travelin sivuilla.
Lakkin satamakadulla tavernat ja tunnelmalliset kahvilat loistavat poissaolollaan
Iltakuvia vuoden 2012 vierailultani.
Halusin äkkiä pois.
Eikä Lakkiin tarvitse onneksi jäädäkään. Tällä reissulla piipahdin siellä nopeasti "selvittääkseni välimme". Käveltyäni kaupungin päästä päähän ja siksakattuani yhä-autioita katuja edestakaisin tunnin verran, totesin ettei suhteemme lähentynyt tälläkään kertaa.
Palasin Panteliin. <3
Tänä iltana en harmi kyllä sateen vuoksi pääse enää nauttimaan Pantelin rannan leppoisasta tunnelmasta ja aaltojen kohinasta, mutta ainakin voin katsoa maisemaa ikkunasta, kahvilan lämmöstä. :) Saarelaisten lämmöstä nauttien.
P.S. Matkakuulumisiani voi seurata myös Instagramissa, jota päivitän tiheämmin.
.
Leroksella on lentokenttä, jonne pääsee lennoilla Ateenasta. Leroksella ei ole kansainvälistä lentokenttää.
Laivamatka Pireuksesta Lerokselle kestää noin 10 tuntia, ja lentoliput saattavat jopa tulla halvemmiksi. Halvin hytti naispaikalla maksaa noin 77€.
Matkanjärjestäjistä Apollo järjestää tällä hetkellä (2019) semi-omatoimimatkoja Lerokselle; Apollon kautta varataan lento- ja majoituspaketti ja asiakas vastaa kuljetuksista paikan päällä itse. Ei opaspalveluja.
Yksi vaihtoehto on myös lentää Rhodokselle tai Kosille ja ottaa sieltä paatti Lerokselle. Nopea yhteys (katamaraani) Kosilta Lerokselle kestää 1,5 tuntia ja Rhodokselta neljä tuntia.
Tänään jutustelen ammatillisesta taipaleestani.
Pidän itseäni siinä mielessä onnekkaana, että olen päässyt tekemään kaikkia niitä töitä joista olen ollut kiinnostunut.
Toisaalta työelämään liittyvät tavoitteeni ovat myös olleet suhteellisen vaatimattomia, joten ne on ollut helpompi saavuttaa kuin jos olisin haaveillut vaikkapa lääkärin tai juristin ammatista tai halunnut ryhtyä menestyksekkääksi laulajaksi.
Olen aina suhtautunut työhön sitten, että on ihan superjuttu ylipäänsä saada töitä.
Kuvituksena Leroksen saari, jossa parhaillaan lomailen.
Agia Marina ja Platanos
Ura matkailualalla oli ykköstoiveeni teini-ikäisestä lähtien. (Okei, joskus 12-vuotiaana saatoin hetkellisesti haaveilla tulevani uudeksi stephenkingiksi ^_^ )
Olen yksinkertaisesti aina rakastanut matkailua ja sen avartavaa vaikutusta ja kokenut nuoresta saakka intensiivistä viehätystä erilaisten matkakokonaisuuksien suunnitteluun. Kahdeksannella luokalla otin ohjat käsiini perheemme lomien suhteen enkä enää antanut muiden päättää mihin matkustimme – minusta tuli perheen lomakohdetyranni. Ensimmäiselle omalle ulkomaanmatkalle ilman vanhempia pääsin 17-vuotiaana. Kohde oli, mikäpä muu kuin Kreikka.
Kirkko Leroksen linnakukkulalla
Krithonin ranta
Ystäväni äiti oli töissä matkatoimistossa, ja hänestä muodostui minulle yläasteiässä ammatillinen idoli. Päätin, että minustakin tulee matkatoimistovirkailija. Ajatus siitä, että saisin työkseni neuvoa ja auttaa ihmisiä löytämään ihania lomakohteita, tuntui parhaalta työltä ikinä.
Lukion jälkeen kouluttauduinkin ammattiin, ja olin kovin onnellinen. Olin ihan fiiliksissä jo Finnjet-risteilyjen myymisestä..! (Voih, Finnjet, RIP…)
Pantelin kylä
Matkailuopintojen ohessa sain toteuttaa toisen, ehkä vähän erikoisemman työkokeilutoiveeni. Ehkäpä liittyen kirjeenvaihtoharrastukseeni, koin suurta mielenkiintoa kirjepostin kulkuprosessia kohtaan. Suorastaan himoitsin päästä joskus lajittelemaan kirjeitä ja näkemään, miten niiden matka kohti vastaanottajaa alkoi. Tämä on aika erikoinen intohimo, ainakaan en ole koskaan törmännyt toiseen ihmiseen joka tuntee viehätystä postin lajittelua kohtaan.
Hain ja pääsin postille iltatöihin opiskelujen aikana ja niin tämäkin haave toteutui; lajittelin kirjeitä iloisen hurmion vallassa.
Kunnantalo Platanoksessa
Kohti linnoitusta
Sitten elämääni astui vaihe nimeltä Ahvenanmaa. Halusin petrata ruotsin kielen taitojani kesätyön muodossa. Koska kielitaitoni ei mahdollistanut kesätyötä matkatoimistossa, hain töihin lastenhoitajaksi. Lapset osoittautuivatkin mitä parhaimmaksi kielenopettajaksi; heidän kanssaan oli matalampi kynnys puhua ruotsia. Pian puhuin svenskaa varsin sujuvasti.
Kesätyö venyi ensin neljään kuukauteen ja sitten puoleen vuoteen. Minusta tuli osa Ahvenanmaan perhettäni, ja yhtäkkiä huomasin viihtyväni saarella niin hyvin, että halusin jäädä.
Platanoksen kylä
Alindan lahti
Ystävystyin Ahvenanmaalla pienessä postin maalaiskonttorissa työskentelevän miehen kanssa, josta tuli paras ystäväni. (Tämä tarinanhaara ei johda romanssiin, vaan seuraavaan työpaikkaan. ;))
Olin juuri lopettamassa työtäni lastenhoitajana, kun ystäväni kysyi, olisinko voinut tuurata häntä kolme kuukautta hänen ottaessa virkavapaata matkusteluun. Olin skeptinen, sillä minulla ei ollut mitään kokemusta postitoimistotyöstä, olinhan vain lajitellut kirjeitä. Ystäväni vakuutti, että pärjäisin aivan varmasti. Koska en ollut saanut hakemaani työpaikkaa Maarianhaminan matkatoimistosta, ajattelin, että voisin kai ihan hyvin tässä välissä tehdä pienen postikeikan, kokemustahan se oli sekin.
Kotini Leroksella: Panteli Beach Hotel & Apartments
Jälleen – kolme kuukautta venyi paljon pidemmäksi ajaksi. Ystäväni virkavapaan jälkeen minua pyydettiin lentorahti- ja tullausvirkailijaksi Ahvenanmaan postin terminaaliin, ja sen jälkeen Maarianhaminan Postiin.
Kollegat ja esimiehet olivat tosi mukavia, ja viihdyin loistavasti. Hain vielä kerran matkamyyjän virkaa, mutta kun ei taaskaan napannut – ja totesin matkatoimiston palkankin olevan alempi kuin mitä Postilla tienasin (mm. suomen kielen taidosta sain kivan lisän palkkaan :D), päätin jäädä Ahvenanmaan Postille. (Tässä yhteydessä on aina hyvä korostaa, että kyseessä on eri yritys kuin Suomen Posti.)
Panteli Beach
Krithoni
Vuodet kuluivat, ja huomasin kaipaavani matkailutyön inspiroivuutta ja neuvovaan työhon liittyvää palkitsevuutta, mutta toisaalta mukavat työkaverit ja miellyttävä henki työpaikalla painoivat paljon. Postivirkailijan työssä viehätti myös sama juttu kuin kirjeissä: ajatus siitä, että joku vastaanotti odottamansa ihanan verkkokauppatilauksen, tai vaikka yllätyspaketin mummoltaan, sai minussa aikaan iloa ja hyvää mieltä. ☺️
En usko, että monikaan voi tätä tunnetta ymmärtää, mutta koen sitä edelleen. Postissa kirjeineen ja paketteineen on jotain oudon palkitsevaa ja positiivista. Yleensä lähetys ilahduttaa aina vastaanottajaa. Sellaisen parissa on tosi kiva tehdä töitä. :)
Pantelin kylä kukkuloilta
Päästään urapolulla vaiheeseen kauneus ja kosmetiikka.
Kosmetiikka on ollut minulle harrastus ja suuri kiinnostuksen ja intohimon kohde oikeastaan yhtä kauan kuin matkailukin. Pitkään paino oli sanassa harrastus. Minulla ei ollut käynyt mielessäkään, että voisin tehdä kauneusjuttuja myös työkseni. Kosmetologin työ ei kiinnostanut, ja pitkään mielsin kauneusalan ammattien olevan suunnilleen yhtä kuin kosmetologit ja kampaajat.
Leroksen tuulimyllyt
Panteli Beach illan hämärtyessä
Kosmetiikkaharrastuneisuuteni näkyi vahvasti myös töissä; olin se sateenkaaren väreillä meikattu, värikäskyntinen postivirkailija joka jakoi työkavereille jatkuvasti ihon- ja hiustenhoitovinkkejä, ja mistä sai tilattua halvimmalla ihania kosmetiikkatuotteita. Sain asiakkailta iloista palautetta pirteästä olemuksestani.
Kollegani kyselivät, miksi en ollut päätynyt töihin kosmetiikan pariin. Vastasin, etten tiennyt. Matkailuala oli aina tuntunut itsestäänselvyydeltä.
Alindan lahti
Sitten elämässäni koitti uusi vaihe. Muutin Tampereelle mieheni luokse, ja postin työt jäivät.
Ajatus työstä kosmetiikan parissa oli vihdoin kypsynyt ajankohtaiseksi, ja nähdessäni Valkeakosken Ammatti- ja Aikuisopiston kurssitarjonnassa kosmetiikan myyntiin suuntautuvan myynnin ammattitutkinnon, hain heti.
Tutkinto oli minulle täydellinen; se keskittyi juuri minua kiinnostavaan puoleen kosmetiikassa eli myyntiin, neuvontaan ja markkinointiin, ja opintokokonaisuuteen kuului myös kursseja kosmetiikan kemiasta ja raaka-aineista. Valmistuttuani työllistyin saman tien suuren kauneusketjun myymälään.
Olin valtavan onnellinen, ehkä jopa onnellisempi kuin matkailuvirkailijan työssäni. Saavuin töihin aamuisin kestohymy naamalla. Jokainen päivä oli minulle todellakin karkkipäivä.
Tampereelle muuttaessani olin myös aloittanut blogin pitämisen. Se alkoi puhtaasti harrastuksena, kuten kaikki blogit tuohon aikaan 10 vuotta sitten. Kirjoitettuani blogia vuoden verran, minua pyydettiin mukaan juuri avautuneeseen, Suomen ensimmäiseen blogiportaaliin, Indiedaysiin. Aloin tienata blogilla vähän taskurahaa.
Seuraavina vuosina blogien maailma muuttui ja kehittyi nopeaan tahtiin; ne kasvoivat jopa merkittävämmäksi mediaksi kuin perinteinen printtimedia, ja kaupallisuus lisääntyi. Muutamassa vuodessa taskurahapalkkioni oli kasvanut huomattavaksi sivutuloksi, ja lopulta tienasin blogin kirjoittamisesta kokopäiväisen työn palkkaa. Saatoin jättää päivätyöni kosmetiikkamyyjänä.
Kirkko linnoituksella
Siirtyminen yrittäjäksi on ollut elämässäni ristiriitaisimpia päätöksiä. Urasuuntaus ei suinkaan ole ollut täynnä pelkkää auvoisuutta, vaikka ulospäin elämäni on saattanut näyttää ihanalta matkustelulta ja upeiden kosmetiikkatuotteiden testailulta.
Työ bloggaajana ja yksityisyrittäjänä on mahdollistanut elämäntyylin, jota en osaanut 15-vuotiaana edes kuvitella; olen saanut järjestää päiväni ja aikani miten haluan ja voin yhdistää työssä kaikki vahvuuteni, intohimoni ja ammattiosaamiseni. Sain myös vihdoin väylän luovuudelleni. Olen tienannut olemalla Sanni. Olen saanut tehdä fantastisia juttuja, mutta vapaudella ja elämäntyylillä on ollut hintansa. Hinta, joka on ollut kirjoituksissani vahvasti läsnä pitkään.
Agia Marina ja Alindan lahti
Blogini tarinan voi lukea täältä. Siellä kerron, miten tieni johti keskustelupalstojen iloisesta meikkihöpöttelijästä itsensä uuvuttaneeksi bloggaajaksi, joka koukuttui someen, eikä enää malttanut pitää taukoa iki-ihanasta hommastaan. Kivaakin voi tehdä liikaa.
Onneksi olen oppinut ja kasvanut. Joitain virheitä ei saa tekemättömiksi, ja tietyista valinnoista maksan yhä kalliisti. Mutta elämä on oppimista varten ja tie vie eteenpäin.
Alindan lahti
Sympaattisesti, yksi vuosien ajan rinnallani pysynyt ja minua voimauttanut ”punainen lanka” on vanha työni postivirkailijana. En koskaan luopunut siitä Tampereelle muutettuani, vaan olen säännöllisesti käynyt tekemässä keikkaa vanhalla työpaikallani Maarianhaminassa. Olen tästä mahdollisuudesta todella kiitollinen.
Olen huomannut, että tarvitsen luovan ja vapaan työn vastapainoksi ”tavallista” duunia työkavereineen, esimiehineen ja lounastaukoineen. Sellaista auto pilot -hommaa, jossa voi rutiinilla tehdä osaamiaan tehtäviä ja antaa aivojen rentoutua. Luova työ on aivan ihanaa, mutta pääni tarvitsee myös turvallista, epäluovaa rutiinia jaksaakseen taas ideoida ja pulputa. Ennen kaikkea tarvitsen tavallisen alais-työn rakennetta; raamit ja toisen antamat tehtävät luovat turvallisuuden tunnetta ja rauhoittavat. Kun on itse itsensä esimies ja tekee kaikki päätökset, se on välillä hurjan raskasta kaltaiselleni luonteelle.
Auringonlaskudrinkillä Pantelin rannalla.
Tällä hetkellä voin sanoa, että rakastan edelleen niin matkailualaa, kauneusalaa, postia kuin bloggaamista. Olen niissä vahva ja hyvä, kun saan tehdä niitä kaikkia. En taitaisi koskaan viihtyä aloillani yhden tyyppisessä hommassa.
Tällainen oli minun ammatillinen tarinani. <3 Saa nähdä, missä olen 10 vuoden kuluttua.
2019 toukokuu - menin töihin osa-aikaiseksi työntekijäksi luonnonkosmetiikan maahantuoja NHS Oy:lle. Jatkoin samalla yritystoimintaani, mutta suunnitelmissa oli sen pienentäminen (yllämainituista syistä - kaipasin työkavereita).
2020 - siirryin yrityskauppojen myötä kosmetiikan maahantuoja Transmerin osa-aikaiseksi työntekijäksi. Jatkoin ohessa yritystoimintaani. Pitkä työsuhteeni Ahvenanmaan Postiin päättyi. Tuli korona-pandemia ja etätyöhön siirtyminen. Menetin minulle niin tärkeän työyhteisön sosiaalisen ulottuvuuden.
2021 - siirryin Transmerin tiimissä työntekijästä freelance-työsuhteeseen. Yritystoimintani kasvoi, ja hyväksyin, että tällä haavaa oma yritykseni oli minulle paras "työnantaja". Kuitenkin kaipasin edelleen työyhteisöä ympärilleni, eikä pandemian pakottama etäisyys muihin ihmisiin ainakaan helpottanut epäyhteisöllisyyden tuntemuksia. Laajensin työkenttääni kouluttajan työhön, ja tein Transmerilla monien luonnonkosmetiikkasarjojen koulutuksia. Nautin työstä, mutta en työn tekemisestä videokokousten muodossa. Halusin kohdata ihmisiä livenä.
2022 - omaa yritystoimintaa ja freelancer-työtä Transmerin tiimissä. Suoritin luonnonkosmetiikan tuotekehityksen perustutkinnon Formula Botanicassa, kasvattaakseni ammattiosaamistani. Luovuin Ahvenanmaan asunnostani, mikä viimeistään sinetöi sen, etteivät väliaikaistyöt vanhalla Maarianhaminan työpaikallani enää olleet mahdollisia. Tämä teki minut surulliseksi, mutta samalla ymmärsin askeleen välttämättömyyden.
2023 - aloin tehdä yhteistyötä Twistbe'n kanssa. Hain yritystoimintani ohella extra-työntekijäksi Ruohonjuureen, jotta saisin jälleen työkavereita sekä suoran yhteyden asiakkaisiin. ❤️ Blogini siirtyi 13 vuoden portaaliaikojen jälkeen viimein omalle domainille.
2024 - vakituinen freelance-työ Transmerin tiimissä päättyi. Omaa yritystoimintaa; sisällöntuotantoa omiin sekä asiakkaiden kanaviin, luentoja sekä koulutuksia. Harvat mutta kuitenkin säännölliset työtilaisuudet Ruohonjuuressa tuovat iloa sekä kaipaamaani yhteyttä kentälle, samoin kuin työ Twistbe'n messutiimissä.
Kaupallinen yhteistyö House Of Organic,* sis. mainoslinkkejä
Aaaahh mikä ihana postausaihe! Poskipunat! Rrrrrakastan poskipunia!
Kun sain ehdotuksen päivän aiheesta, olin heti liekeissä! Tänään sukelletaan erilaisiin poskipunakoostumuksiin ja niiden ominaisuuksiin sekä tsekataan suosikkejani kustakin tyypistä.
Pääsin valitsemaan House Of Organicin varastolta vapaasti eri tyyppisiä poskipunia ja siellä meinasi vähän mopo lähteä käsistä. Oma suosikkiposkipunatyyppini on vuosia ollut jauhemainen mineraaliposkipuna, eikä siksi yllättänytkään, että vedin Everyday Mineralsin hyllyllä pienet överit ja olisin melkein ansainnut sakkoa riehaantumisestani. :D Tässä jutussa esittelen EM-saaliista vain muutaman tarkoin valitun suosikkini, ettette ihan nukahda kesken jutun.
Posket saavat väriä nyt myös vähän keveämpään hintaan, kun House Of Organic tarjoaa kaikki poskipunat 15% alennuksella koodilla BLUSHES.
Kiinteät, pressatut poskipunat ovat poskipunalaaduista yleisin ja helpoin. Kiinteä poskipuna on helppo ja nopea levittää ja sopii meikkauksen vasta-alkajasta ammattilaiseen. Joka merkiltä löytää kiinteän poskipunan ja koostumuksia on laidasta laitaan helmiäisenhehkuisesta kimaltavaan ja satiinisesta täysmattaan.
Suosikkini superhillittyyn poskipuna-lookkiin, älyttömän hyvän sävyiset Lily Lolon duot Coralista ja Naked Pink.
Coralista ja Naked Pink - oletko lämmin vai viileä? :)
Coralista * on lämmin korallipersikka ja Naked Pink * viileä, vaalea roosapinkki. Ihanan tyttömäiset, lempeät sävyt jotka sopivat vaikka ihan ensimmäisiksi poskipuniksi nuorelle meikkaajalle. Duot maksavat 20,90€ ja nyt alennuksella 17,76€. Näillä et todellakaan tee ylilyöntejä.
Kuten et tälläkään:
Avrilin Rose Nacré * on sekoitus roosaa, persikkaa ja vaaleaa beigeä. Äärimmäisen hillitty, neutraali sävy sopii useimmille ihonsävyille.
Rose Nacre'lla saa heleän, lempeän persikkaisen sävyn kasvoille
Kaunis Rose Nacré * on myös edullinen; hintaa punalla on vain 10,90€ ja alennuksella 9,26€.
Kerrostamalla saa vähän enemmän poweria mutta pelleposkia et tällä saa yrittämälläkään :) Toimii myös luomivärinä, tykkään käyttää tätä luomivaossa persikkaisissa meikeissä.
Jauhemaiset mineraaliposkipunat ovat suosikkini monivivahteisuutensa ja erityisen kauniin jälkensä puolesta. Jauhemaisen punan ainoa miinus on se, että ne eivät ole ihan yhtä nopeita levittää kuin kiinteät, eivätkä sovi yhtä hyvin reissumeikkipussiin. Jauhemaista punaa kopautetaan ensin alustalle (kuten rasian kanteen), josta sitä pyöräytetään kevyesti siveltimeen.
Mitä hienojakoisempi koostumus, sitä silkkisemmin puna asettuu iholle. Vaikka onkin jauhemainen, mineraalipuna jättää usein vähemmän "jauhoisen" näköisen pinnan kuin kiinteä puuteriposkipuna.
Lily Lolo: klassinen Ooh La La - hehkuva Cherry Blossom - nude Beach Babe
Pitkän linjan suosikkimerkkini Lily Lolon poskipunista suosikkejani ovat jo legendaarinen, ruusuinen Ooh La La *, hohtava persikkapinkki Cherry Blossom * sekä semimatta, hillitty nudepersikka Beach Babe *.
Hintaa Lily Lolon mineraaliposkipunalla on 13,90€, alennuksen kera 11,81€. Jos Avrilin puna on edullinen niin eipä ole tämäkään hinnalla pilattu, ja uskallan sanoa että kestää varmasti pienen ikuisuuden. Jauhetta menee kerrallaan niin pieni määrä että tällainen voi hyvinkin olla lifetime-hankinta :D
Kun edellisen kerran tutustuin Everyday Mineralsin poskipuniin, valikoima oli huomattavasti pienempi. Nyt kolme vuotta myöhemmin EM:llä on ihan hillitön kirjo toinen toistaan houkuttavampia poskipunia *, olisin t-o-d-e-l-l-a-k-i-n voinut ottaa mukaani suunnilleen kaikki. Vaikka millä ihmeen ajalla mä niitä kaikkia kokeilisin ja käyttäisin..? :D
Niinpä, mutta kun meikkifriikki näkee jotain erityisen houkuttavaa ja on lupa testata kaikkea mitä mieli tekee, on vaikea pysyä kohtuudessa.
Everyday Mineralsin suosituimmat sävyt House Of Organicilla ovat hento beigeen taittava koralli Primrose *, pigmenttisempi koralli Peony Petal *, ruusupinkki Tea Rose * ja hento pastellipinkki Fresh Rose Blossom *. Kaikki neljä ovat mattasävyjä, mutta eivät jätä ihan täysmattaa pintaa vaan aavistuksen satiinisen.
Everyday Minerals: Primrose - I'm Taken - Already There
Primrose näyttää ihollani lämpimämmältä kuin purkissa. Joka tapauksessa se on juuri sen verran neutraali ja monen sävyiselle iholle sopiva "yleispuna", että ymmärrän sen suosion.
Omat suosikkini tähän saakka kokeilemistani Everyday Minerals -poskipunista ovat ihastuttava kultaan shiftaava roosa I'm taken * (kuvassa keskellä) sekä kevyesti kullanhohtoinen hento korallipersikka Already There * (oikeanpuoleisin kuva). Tämä sävyn kuvaus on muuten House Of Organicin sivuilla väärin, kyseessä ei ole "kirkas punertavan pinkki puna" kuten kuvista voi nähdä. Sävyjen kuvaus on kyllä välillä vaikeaa ja ihan oma taiteenlajinsa :D
Varsin ponimainen poskipunasävy on pastelliliila Lavender Fields.*
Everyday Mineralsilla kauniita eri vivahteen persikan sävyjä riittää: About Jane Austen * on hento aavistuksen pinkkiin taittava kultapersikka, Sweet Coral * on mattainen vaalea persikka ja Good Morning * on voimakkaampi oranssinen kultapersikka.
Everyday Mineralsin poskipunat maksavat sävystä riippuen 18,90€ tai 20,90€, alennuksen kera 16,06€ ja 17,76€.
Voidemainen poskipuna sopii erityisen hyvin kuivalle ja ikääntyneelle iholle sekä luonnollisiin lookkeihin joissa iholle ei haluta mitään puuterimaista. Parhaimmillaan voidemaisella poskipunalla saa täydellisen luonnollisen "lit from within" -lookin.
Voidemainen puna ei ole vaikea levittää, mutta vaatii hieman harjoitusta puuterimaisiin verrattuna. Voidemainen puna kannattaa ihanteellisesti levittää ei-puuteroidulle iholle suoraan meikkivoiteen tai BB-voiteen päälle, tai paljaalle iholle mikäli ei käytä meikkipohjaa. Levitys puuteroidulle pinnallekin onnistuu, mutta tällöin voideposkipuna on taputeltava paikoilleen erityisen kevyesti ettei se jumahda kiinni puuteriin ja muodosta epätasaisia läiskiä.
Kotimaisen Flow Kosmetiikan hoitavat Korento-meikit valmistetaan käsityönä Riihimäellä.
Huulille ja poskille sopivat Lip & Cheek Colour -sävyt Raspberry ja Heather ovat suosikkejani. Raspberry * on murrettu, herkullinen vadelman sävy ja Heather * neutraali beigeroosa.
Korento Heather
Heather * on kaikille sopiva helppo, neutraali sävy joka tuo eloisuutta ihoon.
Korento Lip & Cheek Tint -punien koostumus on miellyttävää levittää; se ei jämähdä ihoon saman tien vaan sävyä voi työstää ja häivyttää rauhassa. Tällaista koostumusta on hieman helpompi hallita kuin nestemäistä punaa. Kuvassa levitän Heather-sävyä.
Korento Lip & Cheek -poskipuna maksaa 34,50€, alennuksen kera 29,33€.
100% Puren puikkomainen Fruit Pigmented Lip & Cheek Tint -poskipuna on laadultaan liukkaampaa ja kiiltävämpää kuin Korennon.
Suosikkisävyihini kuuluu tyttömäinen pastellipersikka Peach Glow * joka tekee läpikuultavaa, raikasta ja hillittyä jälkeä.
100% Pure Peach Glow
Niin helppo ja kaunis poskipuna! Näen Peach Glow'n * sopivan ihanasti kesään ja päivettyneelle iholle. :)
Raikkaan viileä Cranberry Glow * on sekin tosi makea sävy. Ohuesti sipaistuna sillä saa todella freesin lookin, sopii upeasti oikein lumikkimaisen vaalealle iholle mutta myös heleyttämään ruskettunutta ihoa. Tämäkin odottaa minulla kesää :) <3
100% Puren voidemaiset poskipunat ovat laadultaan liukuvia ja todella helposti levittyviä ja häivyttyviä. Ne maksavat 29,90€ tai alennushintaan 25,41€. Kuten Korennon voidemaiset punat, myös nämä sopivat huulille.
Nestemäiset poskipunat voivat laadustaan ja pigmentistään riippuen olla haastavia. Toiset nestemäiset punat imeytyvät ja "jumahtavat" ihoon nopeasti jolloin niiden jälkeä voi olla vaikea hallita. Minun valintani tässä postauksessa eivät edusta sitä laatua. ;)
Parhaimmillaan nestemäinen poskipuna luo kaikkein luonnollisimman ja läpikuultavimman poskipunasävyn. Kuten voidemainen puna, se sopii erityisen hyvin kuivalle ja ikääntyneelle iholle.
Korennon nestemäiset seerumiposkipunat ovat aivan ihania, näillä saa todella kauniin ja kuultavan punan. Pidän näistä vielä enemmän kuin kiinteästä Lip & Cheekistä.
Korento Liquid Blush -puna on öljypohjainen mikä tekee siitä todella helppoa työstää ja levittää, neste ei kuivahda ihoon. Jälki on satiinista ja kauniisti kuultavaa vailla helmiäistä tai kimalletta. Öljypohjansa puolesta se sopii jopa erittäin kuivalle iholle.
Raspberry * on viileä, murrettu, beigeen taittava vadelma, Pumpkin * on lämmin, pehmeä persikka.
Levitän nestemäisen poskipunan useimmiten sormin, mutta myös beauty blender -tyyppinen munasieni toimii erittäin hyvin. Kuvassa levitän Raspberry-sävyä.
Korento Liquid Blush -poskipunaa tarvitsee kerralla vain muutaman pienen tipan, se on erittäin riittoisaa. Tälle tuotteelle parempi myyntikoko olisi 3-5 ml, 10-millistä pulloa ei todennäköisesti saa koskaan loppuun ellei meikkaa ihmisiä työkseen :)
Korento Liquid Blush Raspberry
Öljypohjaisen seerumiposkipunan ainoa pieni miinus tulee esiin tässä kuvassa; öljypohjaisena se sulattaa hieman alla olevaa meikkipohjaa, jolloin iholla mahdollisesti olevat, meikki- tai peitevoiteella peitetyt värivirheet tai muut sävyn epätasaisuudet tulevat näkyviin ja kuultavat läpi. Minulla on poskissa hieman couperosaa.
Korento Liquid Blush Pumpkin
Lämmin Pumpkin -sävy * näyttää ensialkuun jopa pelottavan pigmenttiseltä (katso swatch-kuva ylempänä), mutta on iholla todella kaunis, läpikuultava ja luonnollinen persikan sävy. Ehkä heleimpiä ja kaunistavimpia persikkaposkipunia jonka tiedän <3
Aaah, nautinnollinen kilometripostaus on vihdoin saapumassa loppuunsa. Olipa kiva kirjoittaa kunnon megapläjäys minulle tärkeästä tuotteesta :) Toivottavasti saitte jutusta iloa ja inspiraatiota :)
Everyday Minerals Already There
Poskipuna on itselleni merkittävimpiä juttuja meikkauksessa, mun meikkihistoriassa on selkeästi aika ennen ja jälkeen poskipunan ja se aika ennen punaa oli kalpeaa aikaa. Vahvasta contour-trendistä ei koskaan tullut minun juttuni, mutta poskipunan tuoma hehku ja terve sävy on meikillinen tekijä jota ilman en halua olla. Puna saa ihon sädehtimään ja buustaa koko olemuksen asteen eloisammaksi :)
Korento Liquid Blush Pumpkin
Ai niin - sivellinsuositus!
Poskipunasiveltimistä vahvan suositukseni saa Ecotoolsin poskipunasivellin * (9,90€), tosi hyvän hinta-laatusuhteen sivellin. Se on pehmeä, juuri sopivan tiheä, näppärän kokoinen ja levittää poskipunan tasaisesti ja silkkisesti.
Ateenan valot. <3
Hartaasti suunnittelemani talvimatka Kreikkaan ei vieläkään toteutunut vaan jäi odottamaan parempia aikoja. Sen sijaan olen Kreikassa jälleen pienellä kevätmatkalla. Yhdeksän päivän aikana tankkaan maailman parasta ruokaa, nautin välimerellisestä valosta ja annan Egeanmeren tuulten puhaltaa keveyttä ajatuksiin.
Ohjelmassa on vähän työjuttujakin, käyn Korresilla haastattelemassa Lena Korresia. Eikä saariakaan voi unohtaa, tällä kertaa vierailen Leroksella ja pikkuisella Tiloksella jossa saatan tähän aikaan vuodesta olla ainoa turisti. Se selviää sunnuntaina.
Kalinichta sas!
On tullut aika paketoida teemaviikko. Sunnuntain päiväkirjassa kohdataan 17 vuotta vanha lempihajuveteni, tehdään luomiväritutorial, menetetään meikki tuulisella jääkävelyllä, käydään avannossa ja ravintolaruokaillaan ilman poskipunaa.
Tällainen oli erään kosmetiikkafriikin päiväkirja viikon ajalta. :) Montako eri tuotetta käytin yhteensä viikon aikana? Se selviää postauksen lopussa.
Herätys 05.47. Koirat...
Ylös 6.00.
Poikkeuksellisesti päivän ensimmäinen tuote ei ole huulirasva vaan:
115 Clarins Skin-Smoothing Eye Mask
Silmänympärykset tuntuvat tänä aamuna erityisen kuivilta ja peitän ne heti hellivällä kerroksella Clarins-silmänympärysnaamiota. Kasvojen iho tuntuu muuten silkkiseltä ja unelmanpehmeältä öljyn jäljiltä. Ahh, öljyt... todellakin, niitä käyttäisin aina iltaisin mieluummin kuin voidetta.
X Carmex-huulirasva
KASVOJEN AAMUHOITO
116 Josh Brooks Hydrating Accelerator -kosteussuihke
X V10 Plus Pycnogenol -seerumi
X Clarins Extra-Firming Eye Cream
X Paula’s Choice Skin Restoring Moisturizer SPF 50 (tänään on aurinkoinen sää)
MUUT
X Dove Invisible Dry -deodorantti
117 Cacharel Gloria -tuoksuöljy - tämä on vanhin tuoksuni, en tiedä uskallanko edes paljastaa miten vanha tämä on.. No, eiköhän mulla ole säilövän ja vanhoja tuotteita käyttävän friikin leima jo otsassani ^_^
Uskomatonta miten vähän 100-millinen pullo on vajennut...
Tarkkaa vuotta en enää edes muista mutta Gloria-tuoksu on lanseerattu vuonna 2002, joten varmaankin hankin öljyn niillä kieppeillä. Öljy oli osa tuoksun ympärille luotua tuotesarjaa, ja ostin sen Trendin silloisen päätoimittajan Jenni Liedon suosituksen perusteella :) <3
Lieto kuvaili tuoksua Trendissä niin vastustamattomasti - ja siis nimenomaan öljyversion tuoksua, että se oli pakko hankkia. Gourmand-tuoksuihin kuuluvan Glorian tuoksun sydän on pähkinäinen manteli joka kietoutuu pehmeän puuteriseen sekoitukseen kirsikkaa, lämmintä vaniljaa, ambraa ja tonkapapua. Ihan mielettömän ihana tuoksu, äärettömän lämmin ja hienovaraisen makea.
Miten tuoksu on voinut säilyä pilaantumatta näin pitkään selittyy öljypohjalla; öljyyn tehty tuoksu voi säilyä vuosikausia, jopa vuosikymmeniä. Öljyssä tuoksukomponentit eivät hajoa samaan tapaan kuin vedessä.
Tuntuu käsittämättömältä että pullo on vajentunut vuosien varrella noin vähän, mutta kestävän tuoksun luovaan kerta-annokseen riittää, että öljy vain vähän koskettaa sormen päätä pullon suulla. Taputtelen pari öljykosketusta ranteisiin ja kaulaan ja tuoksu kestää iholla tunteja.
Edit. Löysin pullon pohjasta eräkoodin jonka perusteella tarkistin Checkfresh-sivustolta milloin tuoksuni tarkalleen ottaen on valmistettu.
Kyllä, se on vuodelta 2002 ja on tänään 17 vuotta, 1 kk ja 5 päivää vanha :) Checkfresh-sivusto on kiva paikka tsekkailla vanhojen kosmetiikkatuotteiden valmistuspäiviä, jos vain tuotteesta vielä löytää eräkoodin.
MEIKKI
Kuvaan tänään pienen tutorialin Laveran luomiväripaletilla.
X Urban Decay Eye Shadow Primer Potion
118 Lavera Blue Platinum -luomiväripaletti
X Lavera Matt'n Biscuit -luomiväri
119 Lavera Liquid Eyeliner Black
120 Alverde Kajal-kynä Pearly White
X Maybelline Lash Sensational -ripsiväri
X L’Oreal Brow Artist Plumper -kulmageeli
X MAC Eye Brows Styler -kulmakynä Stylized
121 Lumene Nordic Girl CC-voide
122 Lavera Pink Harmony - poskipuna
123 Lavera Rosy Pearl -luomiväri (korostuksena poskipäille)
124 Kicks Liquid Lipstick Your Lips But Better
Lähden iltapäivällä pitkälle jääkävelylle koirien ja vieraaksi saapuneen äitini kanssa. Tuulisen ja aurinkoisen Näsijärvi-ulkoilun jälkeen meikkini näyttää tältä:
Kuva: @karkkipaivasanni Instagram
Menemme sisareni luokse ja osaan jo odottaa mikä näky peilissä kohtaa. Tuuli ja aurinko saivat silmäni vuotamaan "kuin hana", olosuhde josta kestävinkään meikki parhaallakaan pohjustuksella tuskin selviää. Lisäksi unohdin aamulla suorittaa vesiliukoisen Lavera-eyelinerin waterproof-käsittelyn, jolloin sillä ei ollut mitään mahdollisuutta selvitä päivän sääolosuhteissa.
125 Pyyhin meikin pois Aqualan Duo -perusvoiteella
Iltapäivän ohjelmassa on myös avantouintia ja saunomista.
126 Avantouintipaikan saunan suihkugeeli
Avannon jälkeen teen pikameikin sillä olemme vielä menossa illalla ravintolaan syömään. Meille tulee niin kiire pöytävaraukseemme että en ehdi imeytellä ihoon erikseen kosteussuihkeita ja seerumeita vaan lyön naamaan yhden kosteuttavan luottotuotteen:
127 L300 Hyaluronic Renewal -silmänympärysvoide
PIKAMEIKKI
X Urban Decay Eye Shadow Primer Potion
X Lumene Intense Liner Grey Crystal
X Maybelline Lash Sensational -ripsiväri
X Everyday Minerals -mineraalipohja - tämän sudin naamaan vasta autossa matkalla ravintolaan :D
128 NYX Butter Gloss -huulikiilto sävyssä Creme Brulee
Minua vaivaa kun jään vaille poskipunaa mutta tiedän, että pöytäseurueessamme asiaan kiinnittää huomiota vain yksi henkilö, minä itse. Päästessämme alkuruoan kimppuun olen jo unohtanut poskipunan ^_^
KASVOJEN ILTAHOITO
X Dermosil-silmämeikinpoistoaine
X Korres Olympus Tea -putsari
X Paula’s Choice Advanced Replenishing Toner
129 Paula's Choice Radiance Renewal -naamio
Tänään päättyy Paula's Choice -testijaksoni. Päätän kokeilla vielä kerran Radiance Renewal -naamiota joka ei edellisellä kerralla muodostanut myönteistä kokemusta, ja totean jälleen saman: tämä geelimäinen, kalvoksi kuivuva naamio ei ole minun juttuni.
KÄSIEN ILTAHOITO
X Dermosil-kynsiöljy
X Elizabeth Arden 8 Hour Cream -käsivoide
Päivän käsisaippuat: Dermosil Sensitive Cleansing Mousse, saippua sisareni kotona, saippua ravintolan WC-tilassa.
Mietteitä: viikon aikana käytettyjen erillisten kosmetiikkatuotteiden saldo jäi mielestäni yllättävän pieneksi, olisin odottanut korkeampaa lukua. Todennäköisesti luvusta puuttuu ainakin hajuvesiä, sillä niitä suihkin yleensä päivän mittaan jopa 2-3 erilaista tunnelman mukaan.
Päivittäin käyttämieni tuotteiden määrä näyttää vakiintuneen 30 kummallekin puolelle. Erityishavainto: Käytän paljon vähemmän huulirasvaa kuin ennen. Siltä ainakin tuntuu. Erikoista, että sekä kasvojen että käsien iho on kuivunut entisestään mutta huulten tilanne on mennyt melkein päinvastoin.
Kiitos kun seurasitte kosmetiikkaviikkoani :) Mitä luulette, missä luvuissa oma kosmetiikkakulutuksenne liikkuu päivä- tai viikkotasolla?
Bonuskysymys: tunnustaako joku käyttävänsä vielä 17 vuottakin vanhempaa hajuvettä..? :)
P.S. Vielä tänään on aikaa osallistua Dermosil-meikkipaketin arvontaan.
Teemaviikko: kosmetiikkafriikin päiväkirja. Montako eri tuotetta käytin yhteensä viikon aikana?
Herätys 6.27
Aamun ensimmäinen huomio: kädet ovat ihan järjettömän kuivan tuntuiset! Kun katson eilispäivän kuvia, niissäkin käsien iho näyttää karhean kuivalta. :( Edes 8 Hour Cream -käsivoide ei näköjään tehoa.
Merkkaan aiempina päivinä lasketut, useamman kerran viikon aikana käytetyt tuotteet x:llä ja uudet numerolla.
X Carmex-huulirasva
AAMUIHONHOIDON LAIMINLYÖNTI!
Miksi? Tiedän lähteväni aamupäivällä salille hikoilemaan ja joskus skippaan ihonhoitotuotteet saliaamuina, koska kohta kasvojen iho pitää taas puhdistaa treenin jälkeen. Silmämeikin sen sijaan teen aina salillekin mennessä. Silmämeikki on käytännössä yhtä ehdoton asia kuin se, että laittaa aamulla vaatteet päälle - jos siis on menossa ulos ihmisten ilmoille :)
Kuvaan aamulla materiaalia juttuun vaaleista luomiväreistä.
Kuvaan samaan syssyyn kuvia suosikkikulmakyniäni vertailevaan postaukseen.
SILMÄMEIKKI
X Urban Decay Eye Shadow Primer Potion
X L’Oreal Brow Artist Plumper -kulmageeli
110 Urban Decay Brow Beater -kulmaväri sävyssä Taupe
X MAC Eye Brows Styler -kulmakynä sävyssä Stylized
X MAC Ricepaper -luomiväri
X MAC Shale -luomiväri
111 MAC Shroom -luomiväri
X Dior Silver Goddess -luomiväri
112 H&M Eyeliner sävyssä Betwitched
X Clarins Double Fix Mascara Coat - koska Henkkamaukan eyelinerit ovat vesilukoisia, nekin vaativat Double Fix -"sadetakin" päälleen
X Estee Lauder Double Wear Stay-in-Place Concealer
X Maybelline Lash Sensational -ripsari
Lähden salille. En nyt joka kerta välttämättä tee silmämeikkiin varjostuksia kun tiedän meneväni päivän aikana vain salille, mutta tänään tuli tehtyä :p Onhan se vähän hassua.
(No: 7-kymppinen äitini on kertonut laittavansa salille jopa huulipunaa, koska "se tekee niin freesin olon ja tulen siitä iloiseksi". :) Olkoonkin hassua mutta asenne on oikea ^_^ Miksipä ei tekisi jotain mikä ilahduttaa :)
*
Salin jälkeen:
X Estelle & Thild -misellivesi
X Lush Snow Fairy -suihkugeeli
113 Ekopharma Vadelmakäsivoide vartalovoiteena - tämän kevyt ja erittäin nopeasti imeytyvä koostumus sopii minulle paremmin vartalo- kuin käsivoiteeksi.
Muistiinpanojeni mukaan en salin jälkeenkään laittanut kasvoille mitään hoitotuotteita. Epäilen että nyt täytyy olla kyseessä kirjauksen unohtaminen, sillä vähintään silmänympärykset tuntuvat puhdistuksen jälkeen aina sen verran kireiltä että levitän niille automaattisesti voidetta. Kirjaan siis tähän:
X Joku silmänympärysvoide :)
Joka tapauksessa, lauantai on tällä viikolla naamalleni lepopäivä. Tänään en laita edes meikkipohjaa. Pidän hyvänä, että iho saa vähän levätä edes kerran viikossa.
KASVOJEN ILTAHOITO
X Korres Jasmiini-silmämeikinpoistoaine
X Korres Olympus Tea -putsari
X Paula’s Choice Advanced Replenishing Toner
X Paula's Choice Retinol Booster
X The Ordinary Buffet -seerumi
X Clarins Extra-Firming Eye Cream
X Lavera Lash Care -ripsiseerumi
114 UpCircle Face Serum - testissä tänään ensimmäistä kertaa. Kyseessä on öljypohjainen seerumi, eli tuotetyyppi jota en itse nimittäisi seerumiksi koska seerumi on minusta aina vesipohjainen tuote. Öljypohjaisen tuotteen alle tulee ensin laittaa varsinaiset seerumit.
UpCirclen kahviöljyyn perustuva öljy on silkkisen ja miellyttävän tuntuinen, ei raskas. Voi aika lailla heti sanoa että tykkään tämän koostumuksesta. Kasvoöljy korvaa minulla usein yövoiteen joten en laita tämän päälle enää voidetta, iho tuntuu jo täysin ravitulta.
KÄSIEN ILTAHOITO
X Dermosil-kynsiöljy - tämän mieto, pehmeä laventelituoksu sopii ihanasti iltaan
X Elizabeth Arden 8 Hour Cream -käsivoide - kädet ovat niin kuivat että niihin melkein sattuu :(
Päivän käsisaippuat: Dermosil Sensitive Cleansing Mousse, kuntosalin käsisaippua.
.
Teemaviikko: kosmetiikkafriikin päiväkirja. Montako eri tuotetta käytin yhteensä viikon aikana?
Ensimmäinen herätys kello 05.27 Viivi-koiran ääniin. "Nyt ei vielä lähdetä ulos". Nostan Viivin viereeni ja se rauhoittuu. En enää nukahda, mutta pötköttelemme vielä tunnin.
Hiustenpesuaamu. Edellisen kerran pesin hiukset maananantaina, eivätkä ne vielä perjantainakaan ole valtavan likaiset. Tämä hiuspohjan rasvoittumissyklin muutos vaikuttaa jääneen pysyväksi, enkä voi olla miettimättä voiko se liittyä samaan asiaan kuin ihoni kuivuminen.
Merkkaan aiempina päivinä lasketut, useamman kerran viikon aikana käytetyt tuotteet x:llä ja uudet numerolla.
X Carmex-huulirasva
95 Lush Snow Fairy -suihkugeeli
96 Lavera Gloss & Bounce-shampoo
97 Lavera Gloss & Bounce -hoitoaine
- Kokeilen pitkästä aikaa miltä Laveran shampoo ja hoitoaine tuntuvatkaan. Muistan tykästyneeni edellisen tuoteuudistuksen myötä erityisesti shampoiden koostumukseen, ja kokemus on edelleen sama. Shampoon koostumus on loistava. Hoitoainekaan ei ole huono, mutta koska Lavera ei ympäristösyistä * käytä hiustuotteissaan kvatteja, merkin hoitoaine ei riitä silottamaan kutrejani riittävästi.
*Miksi ympäristösyistä? Kvatit ovat modifioituja ainesosia, ja vaikka niitä voi valmistaa luonnollisista raaka-aineista, niiden valmistusprosessi kuluttaa sen verran energiaa ja tekee niistä valmistuksensa puolesta niin "epäluonnollisia" etteivät kaikki luonnonkosmetiikkasarjat käytä niitä.
98 UpCircle Coffee & Tangerine Body Scrub
- jep, sama koostumus kuin vanhassa Optiatissa. Optiat kävi viime vuonna läpi täydellisen brändimuutoksen, tarina oli sen verran mielenkiintoinen että on ollut tarkoitus kirjoittaa siitäkin jonain päivänä :) Voih, niin paljon aiheita joista haluaisi kirjoittaa... Melkein toivoisin, että olisin vähemmän idearikas niin pääsisin siitä hullunkurisesta stressin lähteestä ettei ehdi kirjoittaa kaikesta mistä haluaa. :p
Iho jää öljypohjaisen kahvikuorinnan jäljiltä niin ravitun tuntuiseksi että en tarvitse vartalovoidetta.
KASVOJEN AAMUHOITO
X Nurme Ruusuvesi
X Mádara RE:Gene-naamio - on jälleen naamioaamu koska tein edellisenä iltana kasvokuorinnan
X Holika Holika 3 Seconds Starter
X Comfort Zone Hydramemory Cream Gel
- Fiilistelen Comfort Zonen näytevoidetta ja totean, että kaipaisin ehkä kuitenkin täyteläisempää tavaraa. Vaikka kasvoja ei kiristä, ihon pintaan jää sekaihon tuotteille tyypillinen "mattainen" kalvo. (Tämän kalvon tunteen tuovat usein akrylaattiyhdisteet, tässä voiteessa niitä on useita, mm. sodium acrylate/sodium acryloyldimethyl taurate copolymer sekä polymethyl methacrylate sekä methyl methacrylate crosspolymer). Tällainen pinta sopii hyvin meikin alle, mutta itse kaipaisin tällä hetkellä enemmän pehmeää ja "kosteampaa" pintaa.
X Clarins Extra-Firming Eye Cream - peilikaapissa lojuu vaikka kuinka monta testausta odottavaa silmänympärysvoidetta, mutta haluan taas käyttää muutaman viikon tätä suosikkiani. Ensi viikolla aion käyttää Whamisaa.
X Paula’s Choice Skin Restoring Moisturizer SPF 50
MUUT
99 Cacharel Amor Amor Elixir Passion EdP
X Dove Invisible Dry -deodorantti
MEIKKI
X L’Oreal Brow Artist Plumper -kulmageeli
X Urban Decay Eye Shadow Primer Potion
100 MAC Sumptuous Olive -luomiväri
101 MAC Shale-luomiväri
X MAC Ricepaper-luomiväri
X Lavera Matt'n Biscuit -luomiväri
X Lavera Matt'n Cashmere -luomiväri - taas tämä kolmen eri vaalean kombo...
X Lavera Liquid Eyeliner Brown
X Clarins Double Fix Mascara Coat
X MAC Eye Brows Styler -kulmakynä Stylized
MAC Studio Scult -meikkivoiteessa on runsaan voidemainen koostumus
102 MAC Studio Sculpt -meikkivoide
- Tämä on viimeisin meikkivoidehankintani, ja ensimmäinen MACin meikkivoide jota olen koskaan kokeillut. Sen täyteläinen koostumus sopii kuivallekin iholle.
Tämän meikkivoiteen myötä sain vihdoin selville MAC-ihonsävyni: se on NC20 (ainakin talviaikaan vailla päivetystä). Kansainvälisillä kauneusfoorumeilla on ihonsävystä keskustellessa vakiintuneena tapana ilmoittaa sävy MAC-sävysysteemin mukaan. Jo tämän vuoksi voi olla fiksua selvittää oma MAC-sävynsä :) Ainakin jos siis tykkää lukea meikkipohja-arvosteluja kansainvälisillä sivuilla.
103 Mac Pro Longwear -peiteaine
- Tähän peiteaineeseen liittyy yksi tosi huono juttu. Peiteaineen ominaisuuksiltaan se on oikein hyvä (mutta ei tämäkään hakkaa Lauderia ;)), mutta annostelusysteemi on kaikkea muuta kuin toimiva. Pumppupullo sylkee suustaan kerralla valtavan määrän ainetta, vaikka yrittäisi painaa kuinka hellästi. Kerta-annoksesta riittäisi varmaan viikon tarpeeseen.
Yllä olevat kuvat demonstroivat asiaa: ylemmässä kuvassa pumppaus, alemmassa se mitä jää yli kun olen peittänyt silmänaluset. Ainetta menee hukkaan ihan tuhottomasti. Miten te muut Pro Longwear -peiteaineen käyttäjät olette ratkaisseet asian..? (Käytän muuten peiteaineen levitykseen H&M:n Concealer-sivellintä. Tosi hyvä.)
Tänään käytössä olleet kasvosiveltimet
X Korento-puuteri
104 MAC Peachykeen-poskipuna
105 Benecos Peach -huulipuna
TYÖHUONEELLA
X Cattier Anti-Dark Spot -käsivoide
KASVOJEN ILTAHOITO
106 Korres Jasmin-silmämeikinpoistoaine
107 Flow Mustikka-puhdistusbalmi
108 Korres Olympus Tea Cleansing Foaming Cream
- Testissä on uusia Korresin tuotteita, mm. silmämeikin- ja kasvojenpuhdistusaineet. Tykkään kummastakin tosi paljon, etenkin vaahtoavasta Olympus-tee-putsarista. Sen muodostama vaahto on erittäin miellyttävän tuntuista ja huuhtoutuu iholta helposti. Tuoksu on sekin aivan ihana.
X Paula's Choice Advanced Replenishing Toner
X Paula's Choice Retinol Booster
X The Ordinary Buffet-seerumi
X Paula's Choice Barrier Repair Moisturizer
X Clarins Extra-Firming Eye Cream - heheh, tajuan että olen koko viikon laskenut silmänympärysvoiteen joka päivä kahdeksi tuotteeksi, vaikka käytössä on aamuin illoin sama sy-voide. Ei ole helppoa tämä laskenta :D
KÄSIEN ILTAHOITO
X Dermosil-kynsiöljy
109 Elizabeth Arden 8 Hour Cream -käsivoide - tämä voide on megaokklusiivinen ja tekee käsiin todella suojaavan kalvon, joka ei kuitenkaan jää tahmeaksi. Käsien iho tuntuu tänä iltana niin rahisevan kuivalta ja epämukavalta että valitsen Elizabethin.
Päivän käsisaippuat: Dermosil Sensitive Cleansing Mousse, työpaikan käsisaippua, CeraVe Hydrating Cleanser
Minusta ei ikinä tulisi hyvinvointigurua. En näe itseäni koskaan saavuttamassa tilaa, jossa voisin omalla esimerkilläni kertoa ja näyttää toisille, kuinka saavutetaan elämään rauha, järjestys ja ihanteellinen tasapaino. Tämän jos minkä olen viime vuosina oivaltanut.
Olen kirjoittanut aiheesta paljon, avaten aluksi puhtaan uteliaasti havaintojani kognitiiviseen stressiin liittyen, edeten viisi vuotta myöhemmin toteamaan tilanteen muuttuneen krooniseksi. Tammikuussa 2017 kirjoitin olevani ihminen, jolle stressaantuneesta olotilasta on muodostunut oletusarvoinen normitila.
"Elämme jatkuvan viihdytyksen ja ärsykekoukun aikakautta – koemme tarvetta koko ajan stimuloda aistejamme. Emme ikäänkuin osaa enää vain olla. Joutilaisuus alkaa olla sukupuuttoon kuollut ajanviete", kirjoitin.
Saman vuoden syksynä kerroin päässäni lyövän jo täysin tyhjää ja seuraavana talvena jäin parin kuukauden lomalle somesta riisuakseni edes osan loputtomasta tekemisestäni.
Olen kuvannut ongelmaani lukuisista eri näkökulmista, reflektoinut, analysoinut, tsempannut itseäni ja eritellyt pyrkimyksiäni tilanteen ratkaisuun.
Kun ihminen puhuu paljon, hänen ehkä odotetaan saavuttavankin jotain, edistyvän tavoitteensa kanssa, oppivan ja kehittyvän. Minäkin toivoin niin käyvän kohdallani.
Mutta tiedättekö mitä. Olen ymmärtänyt, että matkani tasapainoon ja mielenrauhaan on elämän mittainen. En tule siinä koskaan valmiiksi, ja olen hyväksynyt sen. Se on tavallaan samanlainen haaste kuin taipumukseni tavaroiden säilömiseen, siitä ei voi "parantua" kokonaan, kaaoksen hallinnassa voi vain kehittyä lisäämällä tietoisuuttaan ongelmasta ja tekemällä tasaisesti konkreettisia tekoja. Mutta mitään Kon-Mari-kotia ei minulle koskaan tule. Eikä Kon-Mari-päätä.
Olen surrut viime vuodet ylikuormitustani ja surrut ehkä vielä enemmän, kun en suurista oivalluksistani ja konkreettisista toimenpiteistä huolimatta ole päätynyt täydelliseen onnistumiseen.
Viimeisimmällä "älä tee mitään" -lomallani aloin miettiä, että entäs jos ottaisin uuden asenteen; ettei tässä tarvitsekaan päästä johonkin lopulliseen maaliin, koska sellaista ei välttämättä ole. Välivoitotkin voivat olla riittävä onnistumisen mittari.
Maailma ei ole nyt sama kuin silloin kun synnyin ja kasvoin. Kaikki puhuvat kiireestä ja tehokkuudesta ja kiroavat ja rakastavat tekemisen, välittömän palkitsemisen ja viihteen täyteistä elämäänsä. Joogaa ja zen-mielentilaakin voi nykyää suorittaa, ja tietoisen läsnäolon mestarit muistavat jakaa meille viisauttaan esteettisissä Instagram-feedeissään joita hoitamaan on palkattu oma henkilökunta.
Elämä on nyt erilaista, ja siinä on huonompia kuten myös parempia puolia kuin 20 vuotta sitten. Mahdollisuudet ja riskit kuormitukselle ovat monelta osin runsaammat kuin äitini tai isoäitini työvuosina, mutta samalla moni kuormittavista tekijöistä tarjoaa myös valtavan hienoja asioita.
Tasapainon juju on oppia luovimaan tässä kiihkeässä aallokossa, mitä 2000-luvun elämäntyylimme nyt on. Oppia aktiivisesti karsimaan runsaudesta ja näkemään itselleen olennainen.
Tasapainon löytäminen ei ole asia, joka on jonain päivänä valmiina edessäsi. Se on jatkuva matka, ja vaatii taitoa ja halua pysähtyä ja ottaa välillä aikaa joutilaisuudelle.
.
Kirjoituksiani aiheesta:
Stressi - nykyajan default-elämäntyyli
Erityisherkkä kuormittuu helpommin (oivallus omasta herkkyydestä on auttanut kaikkein parhaiten ymmärtämään alttiuttani kokea stressiä)
Kun päässä lyö tyhjää - miten elämäntyylini on vaikuttanut aivoihini
