Minulla ja miehelläni on pienimuotoinen fine dining -harrastus.
Emme tee sitä usein, ehkä kerran pari vuodessa, mutta sitäkin hartaammin. Kuten tässä jutussa kirjoitin, hyvä, pitkän kaavan maistelumenu kiinnostavassa ravintolassa voi olla kuin pieni lomamatka, ja olen valmis myös laittamaan siihen saman verran rahaa.
Nämä harvat mutta sitäkin panostetummat illalliset ovat minun elämäni luksusta, minun "Luiskani" (- vaikka gourmet-illallinen on sentään paljon halvempi kuin Vuittonin laukku... ^_^)
Kuva: theworlds50best.com
Runsas viikko sitten pääsimme jälleen harrastuksen äärelle. Olen odottanut jo pari vuotta tilaisuutta päästä kokemaan Ateenan kahden Michelin-tähden ravintola Funky Gourmet, ja nyt oli se hetki.
Viime kevään reissulla kävin "nuuskimassa" aluetta jolla Funky Gourmet sijaitsee. Se on rähjäinen ja sanalla sanoen vähän epämääräinen ja rakennukset graffitien peittämiä. Ulkopuolelta et millään arvaisi että yksi rakennus kätkee sisäänsä huippuravintolan. Kadulta ravintolaa ei tunnista sillä ulkopuolella ei lue mitään. Paikan tunnistaa siitä, että hovimestari avaa oven kun taksi kaartaa oven eteen. ^_^
Funky Gourmet tunnetaan yllätyksellisyydestään ja modernista, epäperinteikkäästä otteestaan, kuten nimestä voi arvata. Ruoan ja ravintolaelämyksen on tarkoitus olla funky. Muutama illan annoksista tosin yllätti, no, lopulta aika perinteisellä tyylillään ja maullaan.
Kuvat ovat harmillisen huonolaatuisia sillä minulla oli mukana vain G7-pokkarini joka ei selviä näin hämärissä olosuhteissa. Ison järkkärin kanssa kuvailu ravintoloissa taas on vähän kiusallista, etenkin tämän tason paikoissa. Onneksi kuvauksen kiusallisuutta on vähentänyt kaikkialla yleistynyt annosten kuvailun trendi, ihan jokainen tuntuu nykyään ikuistavan ruokansa ravintoloissa vähintään kännyköillään, enää tähän ei tarvita bloggaajan statusta. :p
Funky Gourmetissa voi tilata ainoastaan maistelumenun joka koostuu 14 annoksesta. Hintaa menulla on 145 euroa. Ruokarajoitteet ja allergiat otetaan huomioon ja menu muokataan näiden mukaan. Oman lihattomuuteni olin ilmoittanut jo ennakkoon, mutta tarjoilija kysyi vielä pöytään istuessamme, halusiko joku tehdä vielä muutoksia ja olivatko ruoat kuten etanat ja lampaan aivot seurueelle ok. Katseet kohdistuivat anoppiini jonka arvasimme olevan vähemmän innokas aivo-cuisinen ystävä, mutta anoppi halusi maistaa kaikkea suunnitellun kokonaisuuden mukaan. "Nyt kun täällä ollaan niin kyllä maistetaan". :)
Itse en maistelumenujen yhteydessä ilmoita sokerittomuuden toivettani, sillä pidän sen tason muokkausta aika lailla kohtuuttomana odotuksena menuissa, joissa voi olla viisikin makeaa jälkiruokaa. Lähden fine dining -kokemuksiin sillä asenteella, että jos makeaa ei huvita syödä, löytyy pöydän toiselta puolelta kyllä syöjä..! :D ^_^ Useimmiten maistan makeita jälkiruokia ainakin vähäsen - ja tällä kertaa söin kaikki. Koska nyt on sanottava, että osuin paikkaan jossa jälkiruoat olivat ihan mielettömiä, ja oikeasti nautin niiden syömisestä. Olihan tuosta edellisestä sokerijälkiruoasta kulunut jo yli vuosi ^_^
Annosten nimet ovat suoraan menusta.
Rapea keksi täytteenään kuivattua kalanmätiä (bottarga). Päällä kerros valkoista suklaata. Mmmm.
Menun ehdottomia tähtiannoksia, kaikki olivat samaa mieltä. Niin yllättävä ja niin maukas..! Suolaisen, kuivatun mädin ja makean, hienostuneen suklaan yhdistelmä toimi käsittämättömän hyvin. Suklaata ei ylipäänsä olisi heti suklaaksi arvannut - anoppi luuli sitä juustoksi. Bottargan maku on todella intensiivisen kalainen, sitä ei mielestäni oikein voi verrata mihinkään meille tuttuun kalatuotteeseen. Bottargaa tuotetaan lähinnä muutamissa Välimeren maissa. Suomessa sitä saa kuulema jostain helsinkiläisestä delistä.
Tämä oli se annos josta appi inspiroitui niin, että uhosi tekevänsä oman version kotona. Ja on jo tehnytkin...! Minä seuraan perässä...! :D
Seepia-"Oreo". Seepia on se mustekalalaji josta sain kutakuinkin tarpeekseni kolme vuotta sitten Skyroksella...
En todellakaan ole enää ikinä tilannut seepiaa sen koommin, mutta Funky Gourmetin oreo-keksiin kätketty seepiamousse maistui. Eli nyt voidaan viivata yli se mitä kirjoitin syyskuussa 2014: että olin syönyt elämäni viimeisen seepian.
Henkilökohtainen suosikkiannokseni: punajuuriruusuke "mullassa", jonka ainesosia ei paljastettu. Rapean mullan alta paljastui vielä uskomattoman herkullinen, kreemimäinen, suolainen täyte. Ihan tajuttoman hyvän makuinen, enkä yhtään tiennyt mitä söin punajuuren lisäksi..!
(Se tosin oli taattua, ettei missään annoksessani ollut lihaa. Tarjoilija korosti sitä aina, kun pöytään tuotiin ruokia joiden normaaliversiossa oli aavistuskin lihaa. Minun annoksissani lihakomponentti oli korvattu kalalla tai kasvisvaihtoehdolla.)
Toinen illan tähti"annos", tai ehkä jopa illan suurin suosikki. Ainakin se teki kokonaisuutena suurimman vaikutuksen.
"Annos" oli nimeltään Picnic, ja se koostui yhdeksästä pienestä suupalasta, jotka katettiin pöytään picnicin muodossa.
Eteemme levitettiin picnic-liina ja kiviä aidon picnic-tunnelman luomiseksi ^_^
Seurasimme haavit auki kun liinalle katettiin suupala toisensa jälkeen. Nyt oltiin siis edelleen vielä menun alkupaloissa...!
Picnicin mukana tuli kortti joka antoi ohjeita herkkujen syömiseen. Esimerkiksi lämmin lihapulla (minulla falafel-pulla) suositeltiin syötäväksi ensimmäisenä.
Kaikki picnic-herkut olivat todella maukkaita, mutta oma suosikkini oli suussa poksahtava viiriäisen muna.
Cashew-pähkinöiden "muovi"pussi oli sekin syötävä :)
Ensimmäinen pääruoka, tai oliko tämä sitten väliruoka, oli merisiilipastaa. Apua, merisiili kuulostaa sympaattiselta olennolta.... Nyyh, en tykkää sea-urchinin suomenkielisestä nimestä. Nimi tulee sen piikkisyydestä.
Kyseessä on selkärangaton merenelävä, ja se maistuu kutakuinkin siltä miltä simpukat. Ensimmäinen kerta kun maistan merisiiliä. Pastasta en välitä yhtään, joten tämä annos oli pastaisuudessaan hieman tylsä (anoppi oli samaa mieltä). Kastike ja merisiiili olivat kyllä maukkaita.
Seuraavaksi oli vuorossa etanaa:
Etanaa ja ohraa vihreässä kastikkeessa jonka ainesosat jäivät mysteeriksi.
Mausta ja koostumuksesta tuli mieleen ohrasta tehty risotto-tyyppinen ruoka eli ohratto. Oikein hyvä, mutta menun vähemmän-yllättävää osastoa. Minusta annos oli kokoonpanoltaan ja maultaan aika perinteinen ja ei-yllättävä.
Etana-annosten päälle höylättiin tryffeliä. Tryffeli kuuluu sarjassamme niihin hienouksiin, joiden hienostuneisuuden päälle en ehkä niin ymmärrä :) Kyllä se ihan hyvältä maistuu mutta en pidä sitä hintansa ja maineensa arvoisena makuelämyksenä.
Ravintolan tunnetuimpia annoksia: kreikkalainen salaatti. Kyllä, tässä on luminokareeseen tiivistettynä kreikkalaisen salaatin maut; tomaattia, kurkkua, oliivia, punasipulia ja fetaa. Ihan täsmälleen.
Molekyyligastronomian taidetta jota voi vain hämmästellä.
Otimme ruoan kanssa myös viinipaketin joka oli kaikilta muilta osin onnistunut paitsi tämän annoksen kohdalla - "salaatin" kanssa tarjoiltu sherry (Manzanilla Papirusa) oli niin epäonnistunut yhdistelmä että jäi juomatta muutaman siemauksen jälkeen.
Minun pääruokani: kalaa. Tämä annos ei ole menussa joten sillä ei ole nimeä enkä tajunnut tehdä paikan päällä muistiinpanoja siitä mitä se sisälsi. Kala oli muistini mukaan 'cod' eli turskaa, mutta en kyllä ole varma...
Tämä oli menun tavanomaisin annos. Kaunis, mutta maullisesti sellainen, jonka voisin saada vaikka Fransmannissa. Mieto ja tunteitaherättämätön.
Lihansyöjien pääruoka sen sijaan herätti tuntemuksia...
Lampaan aivoa. Ympäröivä pyree taisi olla maa-artisokkaa. Tuo annoksen nimi.....
"Karskit äijät" eli Mr. Karkkipäivä ja hänen isänsä söivät aivot hyvällä halulla, anopin lautanen jäi puolilleen. Misteri on syönyt aivoja aiemminkin eikä makuelämys hänen mielestään ole kovin voimakas.
Sitten siirrytään jälkiruokaosastoon.
Jälkiruoka 1: Ferrero Rocher -tyyppinen suklaamakeinen, jonka täytteenä oli suussa sulavan suklaan lisäksi hanhenmaksaa (!) - minun annoksessani kalamoussea.
Jälkiruoka 2 on kreikkalaisen salaatin ohella Funky Gourmetin tunnetuimpia annoksia. (Osa annoksista säilyy menussa vuoden ympäri.)
"Pehmeäksi keitetty muna". Ihan mieletön..!
Hennon maitosuklaakuoren alla on kookosjäädykkeestä tehty valkuainen ja mangokeltuainen. Päälle kuului vielä ripotella "suolaa" ja "pippuria" eli kardemummaa ja jauhettua tonkapapua.
Jos kananmuna oli herkullinen, niin seuraava annos räjäytti minun makunystyräni...
Jälkiruoka numero 3: "suklaapommi".
Sytytettynä tarjoillun pommin tumman suklaakuoren alle kätkeytyi hasselpähkinäsuklaajäätelöä (rrrrakastan hasselpähkinää), kirpeää vadelmakastiketta ja suussa ihanasti raksuvia ja poksuvia juttuja joista en tiedä mitä ne olivat. Tämä annos oli todella makea mutta minä rakastin sitä, se oli niin älyttömän herkullinen että en tiedä olenko ikinä syönyt näin hyvää makeaa jälkiruokaa.
Jälkiruoka numero 4: mastic-palloja. Tätä annosta on vaikea kuvailla ja se oli todella persoonallinen; makeita pallosia jotka kuului laittaa suuhun kokonaisina, ja sitten ne "räjähtivät" paljastaen masticin makuisen nestemäisen sisältönsä.
Mastic-puusta saatavat mastic-mehu ja mastic-kumi ovat vähän niinkuin Kreikan koivunmahla ja ksylitoli; terveysvaikutteisia ja laajasti niin terveys- kuin kauneustuotteissa käytettyjä ainesosia. Kulhossa oli myös tuoreita mastic-puun oksia kera mastic-kumipisaroiden. Ne eivät ehkä olleet niin maukas elämys :D
Voitte kuvitella että suistamme purkautui kollektiivinen "Eikäääh", kun pöytään kannettiin kaikkien näiden jälkiruokien jälkeen vielä:
Valtava rasiallinen suklaata, makeisia, keksejä, marmeladeja, minimuffinseja ja macaronseja.
"Kahvin kaveriksi".
Tämä oli minusta jo liikaa muuten aika hienostuneen menun päätteeksi, voiko kukaan enää tässä vaiheessa jaksaa nauttia tällaisesta namimätöstä?
Rasia olisi yksinään riittänyt yhdeksi ainoaksi jälkruoaksi varmaan kuudelle ihmiselle.
Uhhh...
Jaksoimme maistaa muutaman hassun makeisen Red Boxista ja allekirjoittaneella jo vähän koski vatsaan. Mutta - kukas tätä pakottaa syömäänkään ;)
Kaiken kaikkiaan ilta oli todella onnistunut ja kokemus varmasti mieleenpainuvin kaikista Michelin-tähden illallisistani. Picnic ja suklaakalakeksi jäivät kaikkien mieleen illan kohokohtina ja munajälkkärikin teki vaikutuksen.
Jos Funky Gourmetista voi jonkun miinuksen sanoa niin sen, että sen yllätyksellisyys toimii vain kerran. Esimerkiksi ravintolan avaamisesta saakka menussa mukana ollut picnic-konsepti ei enää toimi tehokkaana "Mitä nyt tapahtuu?" -yllätysmomenttina seuraavilla vierailukerroilla. Tunnetut klassikot kuten jälkkärimuna- ja luminen salaatti -annoksetkin voi kokea vain kerran, sitten niiden juttu on "avattu" ja koettu.
Funky Gourmetin voi siis kokea parhaimmillaan vain yhden kerran.
Ja nyt se on koettu, suurella ilolla ja nautinnolla.
28 comments on “Funky Gourmet - vähän erilaista kreikkalaista ruokaa”
Ihania annoksia! Tykkään tosi paljon tosta leikittelevästä tyylistä. :) Syömisen ja ruan ei tarvi aina olla niin vakavaa. Mutta vähän vakavoidun kuitenkin ton vikan jälkkärin kohdalla: kuinkahan moni seurue oikeasti jaksaa nauttia koko laatikon, paljonkohan tuosta tulee hävikkiä..?
Mietin ihan samaa. Ja ainakin tuon illan otannalla, mitä nyt tuli viereisiä pöytiä tarkkailtua, jäi laatikko aika täydeksi melkein kaikilla. Ei noita vain voi jaksaa syödä enää 13 ruokalajin jälkeen....
Mietin, onko koko boksin tarkoitus lopulta olla vain joku överi-vitsi, funky lopetus illalliselle joka jää mieleen. Mutta sääli tietysti hävikin takia. :(
Eikä!! Pikkuinen lapio tuon luminokareen kanssa :D Siis oliko se ihan oikeaa lunta?
Ja tuo Silence of the lamb... :D :D Kuulostaa mahtavalta paikalta! :)
En mä tiedä miten se oli tehty mutta lumelta se tuntui suussa :) Mitään tämän tason ruoan valmistuksesta tietämättä oma villi arvaus on, että salaatin aromit on jotenkin saatu konsentroitua johonkin nesteeseen, joka on sitten jäädytetty ja jää sitten rapsuteltu lumeksi.... :D
Mä olisin pyytäny noi namut doggy bagiin >:))) en tie kuuluuko se tyyliin mut eihän sinne varmaan heti mee uudestaan :D
Hahah ^_^ :D Mitenkähän olisivat reagoineet jos olisi pyytänyt..? :D
Wowzie wow tuo lumilohkare..! Maistuiko se siis jäätynelle vedelle, jossa on tiivistettynä vihannesten ja fetan aromia? Olen niin perinteinen, että mieluiten ottaisin hiukan ruokaisamman salaatin..
Nuo äyriäismousset jne. puolestaan söisin ilomielin :)
Suklaamunayllätys, ah... pakko haukata pala Fazerin tummaa suklaata tässä välissä!
Nuo hifistelyateriat ovat varmaan antoisia, mutta itse perinteisemmän ruoan ystävänä valitsisin ison pääruoan (tai muutaman keskikokoisen annoksen) ja tuollainen miniatyyrijälkkäriannos sopisi loistavasti kruununhelmeksi aterian päätteeksi..
Se maistui lumelle, jossa oli tiivistettynä vihannesten ja fetan aromi :) Maku oli todella, todella intensiivinen ja niin aito että tämän mestariannoksen kulttimaineen voi ymmärtää. Se on ravintolan signature-dish. Maku ei ollut millään lailla keinotekoinen, tyyliä "jäädytettyyn nesteeseen lisättyä esanssia", vaan maku suussa oli kuin olisit juuri haarukoinut suuhusi ja pureskellut horiatikia.
Mutta vatsaa lumiannos tuskin täyttää :)
Jooei :D Siinä mielessä alkuperäinen horiatiki vie kyllä voiton ^_^
Moi Sanni! Ei liity nyt tähän postaukseen :) Mutta eikö se sun opas induktio-vaiheesta näy enää? Yritin sitä etsiä mutta en löydä :( Aloitin vhh:n noin viisi viikkoa sitten, kun halusin mahavaivoihin jotain apua. Ensimmäiset pari viikkoa toimi hyvin, en silti tiedä pääsinkö ketoosiin, en varmaankaan. Mutta sitten tuli ihan täysi mahajumi ja kauhea turvotus ja nyt tuntuu että lihon kokoajan ja maha on turvoksissa :/ Enkä oikein tiedä mitä teen väärin. Hiilareita syön todella vähän ettei siitä luulisi olevan kiinni, syönkö sitten liikaa rasvaa ja proteiinia, en tiedä. En vaan haluaisi vielä luovuttaa..
Mitä postausta tarkoitat? Jotain tiettyä niistä tammikuussa 2015 ilmestyneistä vai jotain muuta?
Tässä induktio-postaussarjan ykköspostaus jonka lopussa myös linkit kaikkiin kahden viikon postauksiin:
https://karkkipaivablogi.com/joulupotsista-eroon-kahdessa-viikossa/
Jes, kiitos! :)
Kiitos ihanasta virtuaalimakumatkasta!
En ole koskaan ollut tuollaisessa ravintolassa. Osaatko suositella jotain elämyksellistä Suomesta?
Helsingissä Ravintola Ask on jäänyt mieleen yhtenä kivoimmista ja maukkaimmista fine dining -kokemuksista:
http://restaurantask.com/?lang=en
(suomalainen ravintola mutta sivut näköjään vain englanniksi...)
Mitään ihan yhtä persoonallista ja yllätyksellistä ravintolakokemusta kuin Funky Gourmet en ole Suomessa kokenut, mutta Ask ja Tampereella Ravintola C:n menu ja kokonaisuus (palvelu + miljöö ja yleinen henki) ovat jääneet parhaiten mieleen. Tampereella myös Bertha on aivan mahtava paikka!
Helsingissä Finnjävel tarjoaa pitkiä menuita, jotka ainakin omalla käynnilläni sisälsivät hauskoja ja leikitteleviä elementtejä - ei ehkä ihan noin hassuja kuin tässä esitellyt. Tosi hauska postaus!
Finnjävelissä täytyisikin joskus käydä..! :)
Askin maistelumenun viimeinen jälkiruoka oli leikkisä; se tarjoiltiin isoista legoista ^_^ Mutta se onkin jäänyt ainoaksi "hassuttelu"annokseksi mitä muistan Suomen fine dining -paikoissa kohdanneeni.
170 päivää aikaa :)
No niinpäs onkin...
Voi voi tuota Lampaan hiljaisuutta. :,( Nimikin jo vetää niin surulliseksi. Nimivalinnalla olisi voinut muuttaa asiaa aika paljon.
Tuon Suklaapommin haluaisin kyllä syödä, tai oikeastaan montakin. : ) Tuollainen jälkiruokalaatikko olisi myös ihan mukava työpöydällä kylminä syysiltoina. :)
Liittyen muuten vähän aikaa sitten puheeksi ottamaani maksaläiskien peittämiseen, niin minusta tuntuu, että peruspeitevoide ei omiani kovin hyvin peitä. Ja nyt tarkoitan kyllä ihan hyväpigmenttistä peiteainetta, Maybellinen Fit meetä, joka minulla on vaativassa käytössä silmienaluksilla. Eli voisiko joku laventelin sävy toimia ruskeaa vastaan (color correctingissa sen sanotaan kirkastavan)??
Niin... tämä oli vähän erikoista huumoria ehkä. Mielenkiintoinen nimivalinta, jos jotain....
Heheh ^_^ Mun työpydällä saisi olla joku glögiautomaatti kylminä syysiltoina...! :D
En ihmettele, ei minullakaan. Ei edes ne peittävimmät käyttämäni.
Mä luulen että moni muu netin kauneusfriikki/ammattilaistaho tietää näistä asioista paremmin kuin minä :) En osaa tuohon oikein ottaa kantaa.
Huhhuh, näin vegaanina tuo Silence of the Lamb oli jo niin gorea että melkein laatta lensi :D Siinä on lampaan tie päättynyt. Nimen keksinyt tyyppi on kyllä ollut aivan sekopää!
Kyyyllä mä veikkaisin että nimi on aika tarkoituksella lainattu The Silence of the Lambs eli Uhrilampaat -elokuvasta.
http://www.iltalehti.fi/kauneus/201710192200471596_ka.shtml
Voi ei, jos tässä on auringon haittojen ohella taisteltava vielä Ledejä ja Hevejäkin vastaan... :/ Voiko tavallisen kotikoneen näyttö sisältää sellaisia valoja, jotka aiheuttavat hyperpigmentaatiota?? Jos näin on, niin sitten aurinkosuojaa ei voi pestä pois edes kotiintulon jälkeen, vaan niiden pitää jäädä kasvoille (jos tavallinen aurinkosuoja edes pystyy taistelemaan noita Hevi-valoja vastaan, mitä ne sitten ovatkaan). Äärimmäisen kiinnostava aihe, josta olisi huippua lukea tutkimuksia.
Mä en valitettavasti tiedä näistä mitään :/
Jään odottamaan seuraavien vuosien keskustelua noista led- ja hev-valoista.
Anteeksi, kun näitä minun kommentteja tulee tipoittain, mutta tuli vain mieleen, kun näin jo kaupoilla uusia Estelle & Thildin tuotteita, että osaavat kyllä olla pahasti kalliita. Ihan harmittaa.
Niinhän ne ovat, E&T kun haluaa profiloitua sinne luksuksempaan päähän luonnonkosmetiikassa.
Muuten - kysyin eilen kauneusmessuilla Dr. Hauschkan aurinkopuuterista - sävy ei ole muuttunut, vain pakkaus.
Jee, hyvä. Kiitos. : )