Huvittaisiko saada itselle kosmetiikkaa sisältävä joulukalenteri?
Jos nyökkäsit, niin sitten ei muuta kuin osallistumaan :)
Yves Rocher tarjoaa yhdelle Karkkipäivän lukijalle 24 pussukkaa täynnä kosmetiikkayllätyksiä.
Osallistut arvontaan jakamalla kommenttiboksissa jonkun joulumuiston, ihan minkä vain :)
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 22.11. kello 24.00 saakka. Jätäthän kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.
Kalenteripussukat voi ripustaa roikkumaan mukana tulevalla narulla ja pyykkipojilla, jos haluaa :) Tässä minun viime vuoden YR-kalenterini.
*
Edit. Rovaniemi-breikki on nyt pitänyt minut (sangen mieluisalla tavalla <3) poissa koneen ääreltä, joten älkää ihmetelkö kun en ehdi julkaista arvontakommentteja. Haluan lukea kaikki kommentit samalla kun julkaisen, ihania ja hauskoja muistoja teillä joita haluan fiilistellä :) Pääsen kunnolla "muhimaan" koneen ääreen taas maanantaina. Pidennän samalla arvontaan osallistumisaikaa maanantaihin 23.11. kello 24.00 saakka.
946 comments on “Voita kosmetiikkajoulukalenteri”
Mukana arvonnassa! Mutta hauska joulumuisto on se, kun silloinen koirani söi salaa juhlapöydän konvehti -rasian yläkerran. Toiset olivat eri huoneessa, kun koira hiippaili olohuoneeseen herkuttelemaan :)
Vuosi 87 tai 88. Jouluaatto vesirokossa. Muistan viettäneeni sen joulun peiton kanssa sohvalla. (Se ei tosin ole ainutkertaista, viettäisin joka joulun peiton kanssa sohvalla, toinen käsi konvehtilaatikossa ja toinen kiinni kirjassa ;) )
Parhaita joulumuistoja on ne kun aattoiltana syömisten ja pakettien avausten jälkeen korkataan uudet lahjaksi saadut lautapelit. Tämä tapahtuu siis lähes poikkeuksetta joka vuosi.
Lautapelit rules :)
Tästä kalenterista tuli mieleen, että äitini teki minulle kerran itse tehdyn joulukalenterin filmipurkeista. Hän koristeli purkit ja kiinnitti ne alustaan ja täytti sitten pientavaralla. Sitä oli mukava availla. :)
Olipa kiva idea :)
Parhaat joulut olivat tietysti lapsena vietetyt joulut mummilassa! Mummin tekemät herkut ja tietysti lastenohjelmat. Meillä kuuluu edelleen jouluperinteeseem katsoa koko perheen kanssa ihana piirretty Lumiukko :)
Lumiukko on tosiaan ehdoton ^_^ <3
Se hetki on jäänyt mieleen, kun koira karkasi jouluvieraiden tullessa sisälle, eihän siinä auttanu muukuin lähteä hankeen perään - silloin kun jouluna oli vielä paljon lunta ;)
Ehdottomasti ensimmäinen joulu äitinä ja omassa kodissa järjestellä omanlaista joulua :)
Viime jouluna perheemme vietti joulua vasta pyhien jälkeen, jolloin kaikilla oli aikaa kokoontua samaan paikkaan. Matkalla kävi niinkin mukavasti, että rengas puhkesi ja mikä paikka nyt olisi auki Tapaninpäivänä. Noh, apu löytyi onneksi läheltä, mutta kalliiksi tuli. Nyt lähinnä naurattaa.
Voi eih :)
Juuri tänään ensimmäisiä joulukoristeita laittaessani muistelin lapsuuden jouluja, kun aina joulukuun alussa askarreltiin äidin kanssa tontut ikkunoihin.
Itselläni parhaiten lapsuuden jouluista on jäänyt mieleen, kun yötöistä kotiin tullut isäni oli alkanut lämmittää kinkkurasvaa yö/aamupalaksi, mutta olikin nukahtanut kesken kaiken ja sitten herättiin kaikki palovaroittimen huutoon ja kinkkurasvat oli liekeissä :D Ei siinä onneksi mitään vahinkoa ehtinyt käydä lukuunottamatta rasvan käryä koko talossa, sillä äiti reagoi nopsaan herättyään ja viskasi kattilan lumihankeen.
Lapsuuden jouluista tulee mieleen meidän koira, joka sekin odotti joulupukkia aina innolla :) Merkkinä oli joulukuusi, se kun kannettiin aattona sisään, niin siitä koirakin tiesi alkaa katsella ikkunasta sillä silmällä. Karvakaveri sai aina omia lahjoja, mutta tykkäsi avata myös muiden paketteja.
Paras ^_^ :D
Minua naurattaa aina vain se, kun isä lähti joka joulu kävelylle iltasella ja joulupukki kävi AINA sillä välin tuomassa lahjat. Ja me lapsetkin tiesimme mikä homman nimi oli, mutta leikki oli hauska.
Joulumuistoihin kuuluu tietenkin jouluruuat; tai lähinnä se että olen vasta viime vuosina oppinut syömään jouluherkkuja. Lapsena aina pärjäsin joulun ajan pelkillä mandariineilla kun en muusta ruuasta välittänyt! :D Ei tullut joulukiloja silloin!
Eikäh :D
Yksi parhaista lapsuuden jouluista oli varmaankin sukulaisilla vietetty ehkä perinteisin joulu ikinä - jouluruokien jälkeen ulos kävelylle ja mukaan tuli poni jonka perässä oli pulkka, jonka kyytiin pääsi :D Kävelyltä palattua pukki olikin tuonut olohuoneeseen kasan lahjoja joita oli ihana sitten avata.
En itse tilannetta muista, mutta olin kuulemma tyynesti joskus n. nelivuotiaana todennut lahjojen avaamisen lomassa, joulupukin jo lähdettyä, että "se oli muuten [kaverin nimi tähän] isä". Aika monena jouluna saanut tuon tarinan kuulla, eräänlainen jouluperinne sekin :D
Muistan lapsuudesta erilaisia joulupukkeja. Kerran joulupukki haisi samalle kuin mamma, toisen kerran joulupukilla oli karamelleista tehty vyö. :)
Paras joulumuisto on se kun piilotin joulukuusen alle pikkuveljelleni tonttulakin jonka sisällä oli kaikkea kivaa. Muistan kuinka oksat pistelivät, kun hän konttaili pikkuisena hakemaan pussukkaa. Sama rutiini meillä on jatkunut kohta kahdeksantoista vuotta. <3
:D
En ole mitenkään jouluihminen, joten yleensä toivon jouluksi töitä. Tässä vähän ikävämpiä joulumuistoja viime joululta: Heräsin aattona jo n klo 12 (olin siis nukkunut vainn 4tuntia), kun pikkuveljeni soitti minulle. Jotenkin sain torkuttua ehkä max kahteen asti. Kävin äidin luona syömässä ja muutenkin hengailemassa veljien kanssa. Ajoin illemmalla äidin autolla kotiin ja ajatuksena oli nukkua pienet päiväunet ennen töitä. No, joku naapurin jouluvieraista oli jättänyt autonsa minun autopaikallani (ja pakkasta oli siis noin 20 astetta). Siinä kiukuissani selvittelin rekisterinumeron perusteella, kenen urpon auto on, ja lopulta selvisikin. Puhelinlaskua tuli tästä n 10e ylimääräistä ja tämä rouva ei edes pyytänyt anteeksi. No, en sitten siinä kiukussa saanut nukuttua ollenkaan. Töihin tultuani huomasin, että minut oli siirretty yöksi työpaikkani epämieluisimpaan työhommaan. Valikoin nopeasti itselleni osan potilaista ja raporttia lukiessani huomasin, että heistä kaikki oli sekavia tai muulla tavalla todella hoitajaa työllistäviä. Mutta muuten oli yllättävän mukava joulu :D Naurattaa ihan, kun kirjoittaa tätä tähän.
Voi ei mikä joulu..! Onneksi sentään nauratta nyt jälkeenpäin ^_^
Pikkusiskoni odotti joulua kovasti, ihan kuten kaikki pienet. Aatto koitti vihdoin ja alkoi loputtoman pitkä jouluillallinen. Kaikilla oli kivaa, paitsi siskorukalla, jonka vatsa kääntyi varmaan jännityksestä ympäri ja alkoi oksentaa. Raukkapieni, seuraava joulu meni kuumeisena sohvanpohjalla. Nyt olemme aikuisia ja itsekin äitejä. Vietämme jouluja yhdessä, mutta ilman liikaa jännitystä :) jos voitan niin voittoni jaan K:n kanssa. Jouluiloa, Sanni!
Lapsuuden yksi pahimmista joulupukkitapauksista: laulava joulupukki ja joulumuori, ne olivat todella pelottavia! Jotenkin se joulupukki oli todella kylmä, lauloi ja soitti kitaraa vaan ja sitten loppujen lopuksi pakotti istumaan vielä sylissä hetken kun jakoi lahjoja... itkin loppuillan vaan :''D
Kun siskoni kertoi odottavansa kaksosia jouluna vuonna 2011 :)
Tuli mieleen muisto, jonka jälkeen tajusin että joulupukkia ei ole olemassa :D
Olin muistaakseni n. 5-vuotias. Oli aattoilta ja pukkia oltiin odoteltu jo tovi. Isosiskoni ja isoveljeni sanoivat että menevät ulos kadun varteen katsomaan, josko pukkia näkyisi. Jonkin ajan kuluttua soi ovikello jonka takana on kaksi tonttua lahjasäkkien kanssa. Kertoivat, että pukki ei valitettavasti päässyt paikalle. Huomasin heti, että toisella tontuista oli jalassa äidin kuomat ja toisella päässä "isin hassuttelulasit" (lasit joissa iso nenä ja viikset). Sisko ja veli tietysti palasivat vasta kun tontut olivat jo lähteneet.
Vielä monta vuotta tämän jälkeenkin he väittivät kiven kovaa monta vuotta, että olivat tietämättömiä koko tontuista :D Ei mennyt mulle läpi.
Joulu töissä lastensuojelussa lapsen kanssa jolla ei paikkaa minne mennä. Ihana rento joulu, koira mukana ja herkkuja ja rentoa olemista. Jospa tuleva joulu töissä olisi samanlainen <3
Lapsena joulukuusen ihana tuoksu ja kuse koristelu. Lahjat odottivat aattona kuusen juuressa ja koko päivä oli silkkaa tuskaa odotella että pääsee lahjoja avaamaan:)
Abivuonna äiti oli iltavuorossa aattoiltana joten hyödynsin joulun lukemalla reaaliin :)
Minulla on taipumusta olla jouluna kipeänä. Yhtenä jouluna ala-asteikäisenä oli kuitenkin kaikista karmein vointi, yhtäaikaa silmä- ja korvatlehdus sekä korkea kuume. Olin viikko tolkulla katkera pikkuveljelle, joka oli vanhempien huomaamatta kerennyt aukomaan myös minun joululahjani:D
:D :D
Ihmettelin pienenä, minne pappa katosi ja miksi sen jälkeen tulleella pukilla oli niin tutun näköiset silmät. Päättelin, että sen täytyi olla papan veli!
Hmm. Tykkään joulusta älyttömästi niin parasta on kyllä vaikea sanoa. Jos nyt kuitenkin joku muisto, niin ehkä pienenä se kun heräsi aamulla riisipuuron tuoksuun ja juoksi katsomaan joulupukin kuumalinjaa ja koristelemaan kuusta älyttömän aikaisin aamulla.
Ehkä parhaat muistot jouluista on tullut nyt kun on oma lapsi. On ihanaa nähdä se ihmetys ja riemu toisen kasvoilla :) Olisi kyllä ihanaa voittaa tuollainen kalenteri!
Hih! Joulua odotettiin kun kuuta nousevaa mutta aina aattoillan koittaessa ja ovikellon soidessa, juoksin vanhempien sängyn alle piiloon. Pelottavan ihana joulupukki oli tulossa! Muistan edelleen miltä vanhempien makuuhuoneen vaaleanpunainen kokolattianmatto tuoksui kun painoin pääni sitä vasten. Silmät kiinni ja kädet korvilla kuulin kuinka raskaat askeleet tulivat käytävää pitkin. Nämä hetket ovat jääneet mieleeni. Eikä mitenkään ikävällä tavalla vaan kuinka jännittää se kaikki oli. Yli kolmekymmentä vuotta sitten! :D
Meillä ei kotona harrastettu joulupukki satuilua, itse olisin tykännyt pienestä tarinoinnista. No päättipä sisko sitten kerran alkaa pukiksi, parraksi laitettiin puinen puurokauha ja päähän lakki. Paras fiilis vaan kyllä aina perinteestä laulaa yhdessä ennen lahjojen jakoa. Kun ei vielä ollut sähkökynttilöitä kuusessa, vaan poltettiin oikeita. Niistä tosiaan osasi nauttia ja ihailla, kun piti kuusen vieressä istua tapittaa paloturvallisuudenkin vuoksi.
Joulun perinteet ylipäänsä. Kuusen koristelu. Joulurauhan julistus. Yhdessäolo. Äidin tekemän jouluruuan syönti saman pöydän ääressä.
Veljeni koira oli kova avaamaan joululahjapaketteja, olisi halunnut avata muidenkin paketit kuin omansa :)
Koirilla näyttää olevan tuollaista persoutta joululahjoille :D
Kai mä jaan ensimmäisen muiston joka tuli mieleen Laskettiin mökillä pulkalla mäkeä ja menin vahingossa jostain kiven tms päältä ja sain kunnon iskun takapuoleen. Häntäluu murtui ja en istunut koko jouluna kun sattui niin paljon... On mulla myös hyviä muistoja mutta tää tuli tosiaan ekana mieleen
Voi eiii...! ^_^
Kesken jouluruokailun äiti avasi ikkunaverhot ja sai slaagkun ikkunan takana olikin pukki!
Viimeiset viisi vuotta olen lähtenyt jouluaatto iltana töihin yöksi. Ajatus sellaisena iltana jättävänsä ne läheiset on joskus äärettömän raskas, mutta toisaalta se ns. "Toinen"perhe odottaa siellä töissä :)
Ja jouluyön tunnelmassa on jotain sanoin kuvaamattoman kaunista ja rauhallista <3
<3
Mukaviin joulumuistoihin kuuluvat lasten jännitys joulupukin saapumista odoteltaessa sekä riemu lahjoja avattaessa.
Lapsuudenkoti myytiin ja joulun viettopaikka muuttui samalla. Ensin suretti, mutta ihana oli huomata, että joulutunnelman tekee ihmiset, ei paikka!
Joulumuisto: ihanin lapsuuden joululahja oli leikkikeittiö.
parhaita hetkiä on perheen kanssa yhdessä vietetyt. pelejä pelaten ja muuten jutskaten :)
Muistan kun saimme elämämme ensimmäisen tietokoneen, olisikohan vuosi ollut 1988 tai jotain.... Giana Sisters oli kova sana :)
Paras joulumuisto on ehdottomasti se hetki, kun yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa istutaan yhteiseen pöytään vieri vieressä syömään itse tehtyjä jouluruokia. Mummin ja ukin tekemät laatikot sekä äidin paistama kinkku ovat joka joulun "must" :D toinen ehkä meidän perheen juttu on joulupukki, joka sitkeästi piipahtaa vaikka me "lapsetkin" ollaan jo vähintään kahtakymmentä :D tällä mukana arvonnassa!
Vieläkin hymyilyttää muisto yhdestä joulusta muutama vuosi sitten, jolloin olimme molemmat tuon toisen puoliskon kanssa hirmuisessa flunssassa ja katselimme Tohtori Sykeröä telkkarista. Laatuaikaa, vaikkei ehkä ihan sitä perinteisintä! :D
Ihana muisto on se kun oli ollut koko syksyn pimeää, mutta yllättäen toiveeni toteutui ja aattona oli maa valkeana :)
Yritin miettiä kaikkia kivoja joulumuistoja mutta jostain syystä päällimmäisenä oli ajatuksissa vähän kivuliaampi joulumuisto. Teimme avokkini kanssa joulutorttuja ekaa kertaa uudessa yhteisessä kodissamme muutettuamme kumpikin pois kotoamme yhteen asumaan. Nostelimme torttuja yhdessä kuumalta pelliltä tarjottimelle jäähtymään, kun yksi torttu lipesi lastasta, kääntyi 180 astetta ja torttuhillo läjähti parisataa asteisena suoraan kädenselkääni. Nahka lähti torttuhillon mukana kädestä ja kipu oli ihan messevä. Ikimuistoinen joulu pysyvine palovammoineen :). Tämä tuli ehkä mieleen siitä syystä, että tällä hetkellä tekisi kovasti mieleni joulutorttuja ja glögiä ja pipareita jajaja <3.
Aissaaamperi..!! Voin kuvitella kivun!
En ollut viel ees asteel kun tää sattu. Saatoin ehkä rohmuta tai jotenkin jännästi mun lahjakasaan oli ilmaantunut myös meiän koiran semmonn kenkäpuruluu. Avasin lahjan ja totesin onnellisesti "minäkin sain luun" tilanteen huvittavuutta lisäs et olin aatonaattona törmännyt traktorin peräkärryjen laitoihin ja menettään molemmat etuhampaat.hampaaton lapsi ei saanuy pitää puruluuta vaikka ois kovasti halunnut.jännä juttu :D
:D ^_^ :D
Joulussa oli aina tunnelmaa. Tehtiin äitin kanssa pipareita pari satsia ennen joulua, koska ne oli kaikien herkkua. Kinkkua paistettiin uunissa yön yli ja tuoksu levisi kaikkialle. Ei ole yksittäistä muistoa juuri nyt mielessä, mutta perinteet ja rutiinit mitkä liittyvät jouluun. Aikuisena pidän joulusta myös hyvin paljon.
Onhan noita muistoja mut mieleen tuli nyt kuinka lapsuudessa kissat joi aina joulukuusen jalasta kaikki vedet ja repivät koristeita yöllä ja leikkivät pitkin lattiaa
Mulla tuli ihan heti mieleen, että jouluna olen sina saanut kosmetiikkaa lahjaksi. Muistan kun sain joskus noin 12-vuotiaana kreppiraudan, kreppasin tukkani sillä heti ja krepit pysyivät koko joulun. Muistan, kuinka kauniina pidin hiuksiani tuolloin. Krepit olivat hienointa ikinä! :)
Mä rakastin kanssa krepata! :)
Täällä on paljon kivoja muistoja joten rikotaampas hieman kaavaa. Tää on vähän ällö joulumuisto:
En ole koskaan välittänyt joululaatikoista, mutta yläasteella kaverini sitten ylipuhuivat minut maistamaan lanttulaatikkoa, koska se oli muka niin hyvää.. Ei ollut ei ja sain samana päivänä migreenin ja oksensin lanttumönjää ulos.
Vuosia myöhemmin ajattelin kokeilla uudestaan. Tällä kertaa oksensin sitten noroviruksen takia.
Että näin. Ei enää lanttulaatikkoa ikinä :D
Voi eiii..! Mä rakastan lanttulaatikkoa ^_^
Muistan erityisesti lapsuuden joulut ja miten joulupukkia odotettiin suurella innolla. Ja kaikki huiput lelulahjat yms
Joulu alkoi aamulla riisipuurosta, onnellinen mantelinlöytäjä sai laittaa tähden kuuseen. Mantelin toivossa puuroa syötiin urakalla.
Meillä kanssa mantelin löytäminen oli aina iso juttu :)
Tosi kiva arvonta! No, viime joulu oli aika mieleenpainuva: veljeni söi (taas) liikaa jouluruokaa, vietti sitten loppuillan huonovointisena ja oksentaen :D
Lapsuudesta tulee mieleen meidän kissat, jotka eivät enää suostuneet juomaan omasta kupistaan vettä, kun joulukuusi tuotiin sisälle. Kissat pitivät enemmän kuusen vedestä! Ja sitten kuuselle sai lisätä vettä useita kertoja päivässä kun kissat joivat sen :D
:D :D
Meilläkin äidin kissat juo kuusen vettä. Ja syövät tietysti neulasia joita sitten oksentavat.
Yksi mieleenpainuvimmista jouluista on neljän vuoden takainen joulu, jota vietin ensi kertaa äitinä. Olimme joulunvietossa vanhempieni luona, ja mieleeni on jäänyt kun väsyneenä tuoreena äitinä nukuin monen tunnin päiväunet tyttäreni kanssa ja missasin osan jouluaatosta. Mutta se ei haitannut yhtään, sillä ei ole mitään niin ihanaa kuin nukkua pieni tuhisija kainalossa. Tänä jouluna tuo tuhisija onkin jo neljävuotias määrätietoinen neiti :)
Kaikki joulut on yhtä muistoja. Kaikista eniten mieleen on jäänyt ne joulut kun on ollut isovanhemmatkin syömässä :)
Ei mitään ylsittäistä muistoa. Parasta joulussa suklaa ja perhe. :)
Muutimme aikoinaan uuteen kotiimme jouluaattona. Olin muistaakseni 5-vuotias tuolloin. Mulla ja siskolla ei ollut hajuakaan, että se olisi jo valmis ja kun isä mummolassa saunomisen jälkeen ehdotti, että käydä vielä raksalla, niin emme tietenkään halunneet. Yllätys oli melkoinen ,kun siellä olikin kaikki valmista.
Suurin huoleni on äidin kertoman mukaan ollut se, että miten joulupukki löytää nyt uuteen kotiin. Mutta tiesihän se pukki, että missä asutaan ;)
Muistan kun olin arviolta neljän vanha, muistan kuinka harmittelin että veljeni joutuu olemaan töissä koko jouluaaton. Ei pienellä Evellä käynyt mielessäkään ihmetellä mitä veli tekee aattona työkseen, ei edes siinä vaiheessa kun huomasi että joulupukilla on samanlainen kello ranteessaan kuin veljellä.. :D
Siskonpoikien ilo ja jännitys joulupukin saapuessa vierailulle
Esikoisemme taisi saada alkunsa jouluna 2007 :)
Olin jo vähän yli joulupukki-iän, mutta pikkuveljelle piti vielä tilata joulupukki kotiin kun siihen oli totuttu. Ja se pukki tuli sinisellä Minillä! Se oli jotenkin hirveän riemukasta, kun me lapset roikuttiin ikkunassa odottamassa ja tuiskusta kaartaa esiin sininen Mini, josta änkeää ulos isovatsainen joulupukki. Veljen mielestä se oli paljon parempaa kuin poroilla saapuminen. :D
Muistan kun pelasimme videopeliä yhdessä avopuolisoni kanssa, söimme itsetekemiä pipareita ja piparkakkujäähdykettä glökin kera. Se oli mukavaa.:3
Kyllä jouluista näin ensimmäisenä tulee mieleen viime joulu, meidän pienen pojan ensimmäinen joulu. :)
Äiti unohti tillin joulupöydästä. Sinä vuonna oli viimeinen jouluevankeliumin lukeminen ennen ruokaa. Sain lukea sen yhden kerran.
Joulumuistoista ikimuistoisin hetki on aina Lumiukko ohjelma telkkarista. Sen tunnelma on niin lumoava. Kyyneleet silmissä joka kerta!
Allekirjoittaa!
Paras joulumuisto on joka vuosi perheen kanssa pidetyt pipareiden leipomis- ja koristeluiltamat :)
Ihania joulumuistoja on monia, mutta tämä on yksi parhaista. Äitini paistoi kinkun aina edellisenä iltana valmiiksi ja joskus se oli todella myöhään vasta valmis. Äitini ja siskoni kanssa aina istuttiin uunin edessä keskellä yötä ja odotettiin että kinkku on valmis ja syötiin sitä hurmiossa pari palaa :)
Varhaisin joulumuisto on lapsuudesta, taisin olla silloin kolme tai neljä. Se oli ensimmäinen joulu, jolloin joulupukki tuli meille kylään ja voi, olin niin peloissani! Itkin täyttä huutoa koko illan! Vanhempieni mielestä se oli vain hauskaa, mutta ilmeisesti minua pelotti kamalasti. Nyt tuo muisto lähinnä naurattaa :D
Paras joulumuisto on kun vietin sen ystäväni sukulaisten luona Itävallassa. Joulu tuntui niin kauniilta "keskiaikaisessa" pikkukaupungissa!
Oi, voin niin kuvitella :)
Ah äidin laittama jouluruoka ja glögi!! Ja piparit <3 ne pysyy samana, kuten myös jouluaaton ohjelma sukulaisineen, joulurauhan julustuksineen ja hautuumaakierroksineen, saunaa, ruokailua ja lahjojen avaamista unohtamatta!
Paras joulumuisto näin äkkiseltään oli kun sain kauantoivomani kirjan lahjaksi ja sai käpertyä viltin alle lukemaan loppuillaksi! Glögimukin ja piparikadan kera tietenkin!
Mä muistan kun sain pienenä lahjaksi ison Ransu Karvakuono pehmolelun ja vähän pelästyin sitä ja vein heti äitille sanoen "tää olikin sulle". :D
XD
Pari joulua sitten olin taas mummolassa joulun vietossa. Pakkasta oli runsaasti ja lunta tuli tavallista enemmän. Sen verran, että sähköt katkesivat jouluaaton ja -päivän ajaksi. No, siinäpähän tuli vietetty joulu kynttilän valossa ja vanhan uunin pankon lämmössä sitten. :)
Ainakin todella tunnelmallista :)
Paras joulumuisto lapsuudesta on ehdottomasti äitini tekemä joulukalenteri. Minulla oli harvoin perinteistä suklaakalenteria, enkä edes kaivannut sitä, minulla oli jotain paljon parempaa. Äitini täytti kalenterin mitä ihanimmilla yllätyksillä, joskus löytyi lappu, jossa luki esimerkiksi että kurkista sängyn alle. Sieltä löytyi isompi juttu, joka ei olisi pieneen luukkuun mahtunut. Kalenteri oli tehty tulitikkuaskeista, jotka oli päällystetty. Jossain vaiheessa saimme uuden idean tehdä tulitikkuaskeista joulukuusen. Siitä tuli täydellinen! <3 Päällystimme askit vihreällä lahjapaperilla, kiinnitimme jokaiseen askiin pienen tähden, johon kirjoitimme luukun numeron ja kokosimme maalattujen välivanerien avulla upean kuusen, päälle vielä joulutähti kruunaamaan koko komeuden! Se oli ihanaa, kuinka äitini näki vaivaa ja järkkäsi kaikille perheemme lapsille ikimuistoisen joulukalenterin vuodesta toiseen.
Aivan ihana kalenteri ja ihana äiti! <3
Joulumuisto, öiset hiippailut herkkuja pursuavaan kylmäkomeroon :)
Elämästäni n.25 vuotta joulutraditioni oli olla äidin kyydissä jouluaattona 350 km matka mummon ja papan haudalle viemään kynttilät ja takaisin kotiin. Arja korisevan joulukasetti, hiljalleen satava lumi ja ohikiitävien kotien jouluvalot. Mieheni hämmästeli ekalla reissulla,että ootko tosissasi tästä 700 km kynttilän vientireissusta. En oikein ymmärtänyt mitä kummallista tavassa oli,koska se oli vuotuinen juttu. Kaiholla muistelen tunnelmaa.
<3
Aivan ihana arvonta! :)
Kaikki joulut ovat erityisiä, mutta vuosi 2008 on jäänyt erityisesti mieleen. Esikoiseni syntyi 12.12. ja kyllä se joulu oli aivan erilainen, kun ihmetteli uuden elämän alkua. <3
Varmasti :) Ja sama kaikille muillekin esikoiseensa liittyneen joulumuiston jakaneille <3
Jouluista paras tähän mennessä oli se, kun sain veljeltäni ihanan käsin askarrellun lahjakortin, jossa hän lupasi viedä minut shoppailemaan ja toimia maksumiehenä :)
lahjojen avaaminen on meillä yhteinen tilanne, jossa vuorotellen avataan lahjat; hauska tilanne, aina mukavaa nähdä toisten reaktiot ja nähdä, mitä kaikki on hankkinut kaikille :)
Meillä on vähän sama perinne :)
Parasta jouluna oli katsoa piirrettyjä pikkuveljen kanssa. Lahjojen odottaminen oli tuskallista ja niin sai ajan kulumaan edes vähän nopeammin.
Kuusen koristelu ja lahjojen laitto kuusen alle muutamaa päivää ennen joulua on jo monia vuosia kuulunut perinteisiin. Näin joulutunnelmasta saa nauttia mahdollisimman pitkään:-)
Ihana arvonta! <3 yksi parhaita aattoaamun traditioita on hetki, kun minä kahden veljeni kanssa herään katsomaan Joulupukin kuumalinjaa edelleen, vaikka kaikilla on ikää jo 24 ja enemmän. Siitä on kauniit muistot aina lapsuudesta saakka. <3
Täällä katsotaan myös Pukin kuumaa linjaa joka aatto, vaikka ikää on kaikilla 30+ ^_^ (Tai nuorimmalla ensi vuonna :))
Ei ehkä se paras joulumuisto, mutta näin myöhemmällä iällä jaksaa naurattaa: joulupukiksi paljastuikin oma mummi, jolla ei pukin roolissa pitänytkään pokka. Oltiin siskoni kanssa asiasta kovin pöyristyneitä :D
Ihana arvonta, tästä kalenterista olen samaa haaveillut!
Voin kuvitella :D Mummo joulupukkina, eihän nyt sellainen vetele..! ^_^
Oi, katselinkin YR:n joulukalenteria sivuillaan, mutta vielä oli hintaa... Jospa nyt tärppäis! :) Lapsuuden jouluihin liittyy ihania muistoja, kun mummini asui muutamia vuosia Lapissa Enontekiöllä, ja vietin siellä monet joulut. Siellä korkealla lapin ihme-maassa oli ihan omanlaisensa joulun taika. <3
Parhaimpia joulumuistoja on erityisesti kuusen koristelu, teimme sen aina veljeni kanssa (teemme vieläkin) aattona ja samalla kirjoitettiin jouluvalojen laatikkoon päivän sää (pakkaslukemat, lumitilanne). Juoluvalolaatikkoa on niin kiva vuosien jälkeen lukea ja muistella edellisien joulujen säitä :)
Onpas hauska traditio :)
Paras joulumuistoni liittyy lapsuuteen ja nuorimpiin sisaruksiini. Askartelin ennen joulua kahdelle pikkuveljelleni ja pikkusiskolleni pienet jouluaiheiset laatikot, jotka toimivat joulukalenterina. "Tonttu", eli minä, piilotti laatikoihin joka ilta milloin mitäkin pientä, mitä omasta viikkorahoistani olin saanut ostettua. Lämmöllä muistan vieläkin sen lapsenriemun, kun pienet laatikot avattiin: kuinka suuren ilon aikaiseksi sai rusinat, tarrat, suklaakonvehti ja kiiltokuvat. :) lapsuudenkodissa en ole asunut useampaan vuoteen ja nuoremmat sisaruksetkin ovat jo lähes aikuisia. Silti laatikot ovat vielä tallessa, ja "tontun" tuomiset ilahduttavat yhä, vaikkei tonttu joka päivä laatikkoon yllätystä jätäkään :)
Oi miten sympaattista <3
Jotenkin tuo antamisen vilpitön ilo jouluisin on niin... ihanaa. Siinä on jotain taianomaista. Vaikka toisia voi ja pitäisikin muistaa ympäri vuoden, niin jouluisin siinä on vielä aivan erityinen aura... Kai se on se lähimmäisenrakkaus jota joulu juhlistaa (ainakin minulle), ja lahjat ovat tämän rakkauden ilmentymä, vaikka siihen ei tietenkään mitään materiaa (tai materiattomiakaan) lahjoja tarvita. Mutta sanokoon kuka mitä sanoo, minusta kerran vuodessa saa olla juhla jolloin annetaan lahjoja, paketoidaan ja nähdään vähän extravaivaa toisen ilahduttamiseksi :)
Joululahjalistallani vuonna 1987 oli vain yksi asia, Timanttibarbi. Heti 24:n päivän hämärryttyä istuin olohuoneemme ikkunan eteen kuin tatti, siitä näkyi tielle jota kautta joulupukin auto tulisi. Meille pukki tuli aina punaisella ladalla niin kuin joka vuosi! Muistan istuneeni ikkunan edessä ikuisuudet ennen kuin tuo tuttu, punainen lada ilmestyi jolloin melkein pissin pöksyihini jännityksestä.
En uskaltanut mennä avaamaan ovea vaikka tiesin että pukki oli tullut kiireistään huolimatta vain minun vuokseni vaan menin keittiön pöydän ja sen pitkän, lattiaan asti ulottuvan pöytäliinan alle piiloon. Sieltä äärimmäisen hermostuneena kuulin pukin tulevan sisälle ja kysyvän missä olin.
Kuulin miten pukki asteli keppinsä kanssa sisälle ja seuraavaksi kuului kuisketta ja rapinaa. Pöytäliinan alle työnnettiin lahjapaketti!
Paketista tuli esille Timanttibarbie ja vaikka en muista mitä tuon hetken jälkeen tapahtui, en muista edes tapasinko pukkia silmästä silmään mutta muistan ikuisesti jännityksen, odotuksen ja lopulta onnen kun siellä pöydän alla paketista kuoriutui kauan odotettu lahja.
Nykyään ko. timanttibarbi on kirjahyllyssäni, kovasti leikittynä mutta edelleen ehjänä muistuttaen minua lapsuudestani.
Aivan mahtava! :) Ja niin ihanasti kerrottu! ^_^ "Pöytäliinan alle työnnettiin lahjapaketti"...! <3
Lapsuuden joulut olivat täynnä jännitystä ja joulupukin odotusta. Eräs joulu 90-luvulla jäi erityisesti mieleen, kun valtavasta pahvilaatikosta paljastui veljen ja minun pitkään ja hartaasti toivoma tietokone :D Myös joulun tunnelma on minulle tärkeä vuodesta toiseen, joulu on perheen yhdessäolon aikaa :)
Mun paras joulumuisto on viimeinen joulu koko suvun kanssa :)
Parasta joulussa oli viimein kuusivuotiaana selvä joulu huostaanoton jälkeen sijaisperheessä :) lämmin, ja ennenkaikkea 'tavallinen' joulutunnelma.
<3
Vahvin joulumuistoni on lapsuudesta, kun olin noin neljän vanha.. Silloin meille tuli ensimmäistä kertaa joulupukki kylään, ja sain aivan hirveän itkukohtauksen. Pelkäsin joulupukkia niiiiin paljon ja sain näköjään ikuiset traumat siitä, kun jouduin pukin syliin istumaan. Ja sitten vielä laulettiin ja tanssittiin piirissä, hui kamala. En pidä edelleenkään joulupukeista... :D
Mulle ei ole koskaan uskoteltu että joulupukki olisi olemassa enkä myöskään siis koskaan ole joulupukkiin uskonut. Muistan kuitenkin erään joulun lapsuudessani, kun sain lahjaksi nuken jota olin toivonut. Paketti ei ollut kuitenkaan vanhemmilta (eli ilmeisimmin joltain muulta sukulaiselta), mutta hetken verran mietin, että voisiko olla että tonttuja ja pukki olisikin olemassa :)
^_^
Paras joulumuisto on, kun joulupukki soitti ukilleni ja kertoi jättäneensä helikopterilla lahjapussit mökin laiturin nokkaan. Yhdessä lähdimme sinne suvun lasten kesken pulkilla ja potkukelkoilla niitä hakemaan :)
Ooh mikä arvonta! Joulu on ehdottomasti lempijuhlani, ja menneet joulut ovat täynnä ihania muistoja. Ehkä kuitenkin vahvimpana on eräs lapsuuden joulu mummolassa. Setäni lähti mukamas ruokkimaan hevosia ja juuri samaan aikaan pukki ilmestyi paikalle jalassaan tasan samanlaiset kengät kuin sedälläni. Itselläni oli jo sen verran ikää, että tilanteen tajusin, mutta en sitä pienemmille paljastanut. Myöhemmin taisin jotain sedälleni asiasta kuittailla :D
Toinen, ei niin mukava muisto, on eräänä jouluaattoaamuna alkanut elämäni ensimmäinen migreeni. Jäi Lumiukko näkemättä ja sekös vasta ärsytti! Onneksi olo koheni ennen iltaa :)
Lapset tuntuu usein tajuavan pukkihuijauksen juuri kengistä... ;) Fiksuja ja tarkkaavaisia :D
Yksi parhaista joulumuistoista on varmasti lahjaksi saatu ykspyöräinen! Heti jouluaattona alkoi armoton harjoittelu seinästä tukea ottaen. Joulunpyhinä naapurin ukkokin tuli testailemaan ykspyöräistä! Ei ollut ensimmäinen ykspyöräinen meidän kylällä eikä viimeinen, sillä jo samana vuonna hankittiin toinenkin ykspyöräinen :D
Viimeinen joulu poisnukkuneiden isovanhempien kanssa. <3
Lapsuuden jouluista muistan sen vatsanpohjaa kutkuttavan jännityksen aattoaamuna herätessä. Nyt tuota samaa jänskätystä on ihana seurata omien lasten joulun odotuksessa.
Oi, ihana arvonta! Yleensä en blogeihin kauheasti kommentoi tai osallistu arvontoihin mutta nyt on niin mieleinen palkinto että on pakko ottaa osaa. Mikäs sen parempaa kuin joulukalenteri ja vielä täynnä kosmetiikkaa.
Ehdottomasti paras joulumuisto oli viime joulu, siskoni odotti lasta ja laskettu päivä oli mennyt melkein kaksi viikkoa yli jouluaattona ja sai jännittää koska tulisi lähtö. 30.12. syntyi ihana terve tyttövauva. :-)
Lapsuuden jouluthan ne pukin vierailuineen (ja arvailuineen, kuka sukulainen siellä pukin parran alla tällä kertaa on) ja lahjojen availuineen on jääneet mieleen. Ensin avattiin kovat paketit ja viimeisenä tylsät pehmeät paketit, joku aluskerrastohan sieltä aina tuppasi tulemaan. Nyt aikuisena parasta on joulukoristeiden ja -lahjojen väkertäminen, sekä se, että kerrankin saa vetää suklaata niin paljon, kun sielu tai siis tässä tapauksessa maha sietää.
Paras joulumuisto liittyy lapsuuden jouluihin, jolloin mummola oli täynnä sukulaisia ja perhetuttuja. :)