Kirjoitin aiemmin, kuinka tällä matkalla on tullut tavattua aivan erityisen kiinnostavia ihmisiä, ja suurin osa ihan mielettömien sattumien kautta.
Haluan jakaa vielä yhden tällaisen tarinan.
Ai että, olin tästä niin superinnoissani että olin lähellä purkaa intoni blogipostaukseen jo samana iltana tavattuani ihmiset. Lopulta oli ihan hyvä, että en sitten tehnytkään niin.
Tapaus sattui Lefkadalla toiseksi viimeisenä iltanani.
Olin menossa illalliselle jo ennalta valkkaamaani paikkaan satamakadulla, mutta päädyin kävelemään vielä vanhaan kaupunkiin aikeena ottaa jotain kivan hämyisiä iltakuvia.
(Voi, Lefkadan vanha kaupunki... niin paljon materiaalia matkan varrelta josta oli vielä tarkoitus kirjoittaa.... huokaus... on hyväksyttävä, että kaikkea ei vain ehdi...)
Kuljeskelin pääkadulta lähteviä koukeroisia sivukatuja. Yhdellä kapealla kujalla osuin kiinnostavalle sisäänkäynnille; ovi avautui pienelle, tunnelmalliselle sisäpihalle jossa oli pöytiä ja tuoleja. Mavros Lagos Café & Wine Bar, luki kyltissä.
Paikka oli melkein tyhjä muutamaa pöytää lukuunottamatta, ja pujahdin sisään ottaakseni kuvia.
Ihastuin täysin paikan tunnelmaan ja ajattelin, että jos täällä vain tarjotaan ruokaa, niin jään syömään. Lähestyin yhtä paikan työntekijöistä kysyäkseni menusta. Ruokatarjonta rajoittui voileipä-tyyppisiin snack-annoksiin, mutta aloimme sitten jutella enemmänkin, ja kävi ilmi, että viinibaari oli osa luksusvuokrahuonekompleksia nimeltään Aigli. Kiinnostuin yhä vain lisää, ja keskustelu laajeni koskemaan Lefkadaa matkakohteena ja Kreikan saaria ylipäänsä ja lopulta blogiani.
Tässä vaiheessa läheisessä pöydässä istuva pariskunta liittyi keskusteluun. He olivat Aiglin omistajaperheen ystäviä ja asuivat Aiglissa aina Lefkadalla käydessään. He halusivat kuulla lisää blogistani ja Kreikan matkoistani ja pyysivät minua liittymään seuraansa.
Pian vatsani murina oli vaimentunut taka-alalle, ja olin keskellä mitä mielenkiintoisinta illanviettoa.
Pariskunta, George ja Andrea, osoittautuivat laajasti matkustelleiksi kosmopoliiteiksi ja useiden ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen heillä oli tavallista laajempi perspektiivi Kreikkaan ja maan nykytilanteeseen. Lasiani täytettiin viinillä talon tarjoamana ja pöytään kannettiin juustoa, hilloa, leikkeleitä ja viinirypäleitä.
Puhuimme eri saarista, niiden tunnelmista ja siitä, mikä tekee jostain paikasta "Laganasin" ja jostain "Ithakan" tai "Santorinin". Keskustelu oli äärimmäisen antoisaa ja seuralaiseni niin kiinnostavia ja inspiroivia, että saatoin jälleen vain kiittää uskomatonta tuuriani joka niin usein johdattaa minut täysin odottamatta tällaisiin tilanteisiin.
Ja ette edes usko seuraavaa askelta; jossain vaiheessa iltaa selvisi, että Andrea on töissä Apivitalla. En meinannut uskoa korviani, tämäkin vielä! Ei ole todellista.
Apivita on Kreikan suosituin kosmetiikkamerkki, Korresin tavoin kasvipohjainen ja lähes 100-prosenttisesti luonnollinen. Apivita oli syy, miksi Andrea ja George ylipäänsä olivat Lefkadalla, Andrea oli saarella työasioissa.
Voitte uskoa, että keskustelu kääntyi aivan uusille urille. Kerroin vierailustani Apivitan kilpailijalla Korresilla ja viime syksynä kirjoittamastani Apivita-blogijutusta. Seuraavan tunnin puhuimmekin vain Apivitan raaka-aineista ja filosofiasta ja Apivitan ja Korresin eroista. :)
Andrea vaikutti niin innostuneelta, että ei meinannut pysyä aloillaan. Hän juoksikin pari kertaa keskustelun lomassa pariskunnan huoneeseen hakemaan minulle Apivita-näytteitä.
Andrea sanoi, että voisi järjestää minulle tehdasvierailun Apivitalle, ja sanoi lähettävänsä minulle mielellään täysikokoisia tuotteita testattavaksi. Hän kertoi Apivitan erityisestä Experience Store -konseptiliikkeestä Ateenan Kolonakissa, ja sanoi järjestävänsä minulle vierailun myös sinne kera spa-hoitojen. Olin vain että wow, tämän tapaamisen oli pakko olla tarkoitettu tapahtuvan..!
Sovimme, että tapaamme seuraavana iltana uudestaan illallisen merkeissä. Vaihdoimme yhteystietoja ja aloin tehdä lähtöä. Oli jo myöhä, mutta nälkä muistutteli edelleen olemassaolostaan. (Olin syönyt pöydän antimista vain vähän juustoa.) Sanoin, että lähden tästä vielä johonkin tavernaan syömään.
Tässä vaiheessa George, joka arvioni mukaan alkoi olla jonkin verran päihtynyt kaikesta illan aikana nautitusta viinistä, nousi myös ja sanoi, että lähtisi saattamaan minua pääaukiolle ja näyttämään jonkun hyvän ravintolan. Yritin kohteliaasti torjua ehdotuksen, olimmehan ihan pääaukion lähellä ja tunsin Lefkadan kadut jo varsin hyvin. George ei ottanut tätä kuullakseen, vaan ilmoitti lähtevänsä saattamaan. Minusta se oli tarpeetonta, mutta eihän miestä voinut alkaa estämäänkään. Andrea jäi istumaan pöytään Aiglin omistajapariskunnan kanssa.
Lähdimme, ja George näytti minulle suosimansa ravintolan pääkadulla. Itse en niin innostunut lihapitoisesta menusta, ja sanoin meneväni mieluusti alkuperäisen suunnitelmani paikkaan.
George halusi kuitenkin vielä lähteä näyttämään jotain toista ravintolaa, ja lähdimme kävelemään katua takaisin Aiglin suuntaan. Kun tulimme pääaukiolle, päätin päättäväisesti hyvästellä Georgen, koska halusin todellakin jo ruokaa ja mennä juuri siihen paikkaan, jonka olin aiemmin tsekannut. Tartuin Georgea kädestä ja puristin sitä kaksin käsin, kiittäen mukavasta illanvietosta ja loistavasta seurasta.
Tässä vaiheessa tarinaa on tarpeen painottaa, että George ei koko illan aikana ollut osoittanut minua kohtaan mitään sellaista käytöstä, jonka voisi tulkita sisältävän minkäänlaista romanttista virettä, ei edes lähtiessään saattamaan. Päinvastoin, pariskunta vaikutti hyvin rakastuneelta ja illan aikana he kertoivat myös tarinansa; kuinka olivat tavanneet, löytäneet sielunkumppanuuden ja menneet naimisiin.
Siksi seuraava tilanne oli varsin odottamaton.
Juuri kätellessäni Georgea, Andrea ilmestyi aukiolle. Ja se katse. Nainen tietää heti, mitä tuo katse tarkoittaa. Hetki kesti vain sekunnin tai kaksi, mutta ehdin tuntea voimakkaan latauksen.
Andrea käveli reippaasti luoksemme ja tarttui Georgea kädestä, kuin signaloiden, että käsi kuuluu hänelle. Ymmärsin heti, että Andrea oli lähtenyt katsomaan, mihin hänen miehensä oikein oli jäänyt saattoretkellään.
"Thank you for a wonderful evening, it was absolutely great meeting you", Andrea sanoi, mutta jokin äänensävyssä oli muuttunut. Pehmeä, hymyilevä ilme Mavros Lagosin pöydästä oli muuttunut huolestuneeksi.
"Soita minulle huomenna niin sovimme illallisesta", Andrea sanoi. "See you tomorrow!"
Halasin molempia, mutta jotain oli särkynyt.
Lähdin kävelemään poispäin.
Ei hemmetti, ajattelin. Miksi Georgen piti lähteä saattamaan minua..?
Menin syömään ja hetki aukiolla pyöri hitaasti päässäni. Olinkohan kuitenkin tehnyt ylitulkintoja...?
Kotiin päästyäni harkitsin postaavani tapaamisesta saman tien. Into voitti epäilyksen, ja olin vain ratkeamaisillani halusta päästä kertomaan teille uusista tuttavuuksistani ja mahdollisuudesta päästä Apivitan tehtaalle. Postaus jäi kuitenkin tekemättä.
Seuraavana päivänä laitoin Andrealle sähköpostilla hänen pyytämänsä linkit blogiini ja Apivita-juttuuni. Iltapäivällä lähetin tekstiviestin, jossa kysyin, mihin aikaan ja missä ravintolassa tapaisimme.
Päivä kääntyi iltaa kohti ja aavistukseni voimistuivat. Ei vastausta kumpaankaan viestiin.
Kahdeksan aikaan sain viimein tekstiviestin jota osasin jo odottaa; "So sorry but we have to cancel the dinner, I have a late meeting with a customer".
No niin, niin se sitten meni.
"Myöhäinen tapaaminen", niin varmaan.
Seuraavana aamuna Andrea oli vastannut lyhyesti myös sähköpostiini, viittaamatta millään lailla blogilinkkeihin joista hän oli ollut niin kovasti kiinnostunut. Viestissä luki, "Ota yhteyttä jos tarvitset tietoa Apivitasta". Kirjoitin takaisin, vaikka osasin jo arvata jatkon. "Olen edelleen kovasti kiinnostunut vierailemaan Apivitalla", oli viestini sisältö.
En ole kuullut Andreasta sen koommin.
.
Sellainen kohtaaminen.
En voi väittää, etteikö olisi jäänyt harmittamaan. Että Georgen pitikin lähteä saattamaan minua.
Mustasukkaisuus - mikä ikävä voima.
*
P.S. ...mutta eihän kukaan estä minua vierailemasta Apivitalla omatoimisesti...! ;)
Eilen sitten kävimmekin Mariannan kanssa Kolonakin Apivita Experience Storessa, ja wow mikä paikka! Tulette lukemaan tästäkin vielä jutun! ^_^
.
P.P.S. Kysyin Mavros Lagosissa Georgelta ja Andrealta, saisinko kirjoittaa tapaamisesta blogiini ja ottaa heistä kuvia. Heillä ei ollut mitään sitä vastaan. Päätin kuitenkin vaihtaa nimet (en tiedä onko siinä mitään logiikkaa..), koska tapaaminen päättyi miten päättyi ja halusin jättää heidät osittain anonyymeiksi.
74 comments on “Joskus kaikki päättyy oudosti”
voi miten harmi, että juttu päättyi näin. Odotin koko ajan, et juttu päättyy hyvin. Ihana, että kuitenkin kerroit jutun.
Pariskunta oli niin älyttömän mukava että todellakin jäi harmittamaan että menetin tällaiset potentiaaliset ystävät. :( No, elämä on. :/
Voi miten harmi!
On päivänselvää, että nainen koki vaalean, pohjoismaisen naisen mitä suurimpana uhkana.
Tuollaisesta tilanteesta ei pääse enää mitenkään positiiviseen suuntaan, kun naisen mieli on jo tehnyt tehtävänsä.
Voi kura.
Ilmeisesti :( Oli vain niin outoa, kun koko illan aikana ei ollut mitään tällaisia signaaleja. Tunnelma oli niin älyttömän mukava ja välitön. Pariskunta kertoi tapaamisestaan ja puhuimme minunkin miehestäni. Ei siis mitenkään voinut jäädä epäselväksi että olen itsekin suhteessa.
Tosi mielenkiintoinen juttu! Kiva, että uskallat kertoa tapahtumista avoimesti ja fiksusti. Blogisi on todellakin antoisaa luettavaa. :)
Kiitos Emms :)
Samaa mieltä, tää oli mielenkiintoinen juttu elävästä elämästä. Näitä on hirveän mielenkiintoista lukea. Muutenkin blogissa on ihanan paljon järkevää asiaa ja hyvin kirjoitettuja tekstejä ajatuksella! Kiitos Sanni!
Oijoi mitä kohteliaisuuksia sieltä tulee..! Kiitos Jonna :)
no kaikenlaista! en taida oikein osata selittää, mitä tarkoitan, mutta samaistun tosi vahvasti pettymykseesi. tuntuu ihan älyttömän kurjalta tuollainen, että ei vastata tai vastataan tosi kylmäkiskoisesti, ja varsinkin, että joutuu tuollaisen kohtelun kohteeksi ilman omaa myötävaikutustaan. tosi mälsää tuommoinen.
onneksi matkallesi on sattunut paljon muita kohtaamisia, jotka eivät ole päättyneet oudosti ^^
muuten, on tosi ihanaa ja mielenkiintoista päästä lukemaan mielenkiintoisista ja positiivisista kohtaamisistasi, mutta tykkään tosi paljon että kerrot rehellisesti myös näistä vähemmän kivoista. se on aitoutta, josta karkkipäivässä pidän niin kovin ^^
mukavaa loppumatkaa ja tervetuloa ihanaan syksyiseen suomeen sitten pian! ^^
Eniten harmittaa mahdollisen ystävyyden menettäminen. Joidenkin reissuillani tapaamien ihmisten kanssa ystävyys ja yhteydenpito säilyy kohtaamisen jälkeenkin, ja toivoin että George ja Andrea olisivat sellaisia ihmisiä. Niin fiksuja, mukavia ja kiinnostavia. Ja sitten vielä se Apivita-linkki... No, tais olla liian hyvää ollakseen totta. :/
Kyllä <3 :)
Kiitos :) Pala on jo vähän kurkussa lähdön suhteen mutta ensi syksy koittaa nopeammin kuin tajuaakaan.. ^_^ Pian olen munakoisolautasten ja hortan äärellä taas <3 <3 <3
Edit. Muokkasin kommentteja. Päädyin poistamaan kommenteista spekulaatiot pariskunnan historiaan liittyen.
ymmärrän täysin poistamisen, ja näin jälkikäteen ajatellen olisin sen toki voinut jättää pois alun alkaenkin varsinkin kun kirjoitat heistä heidän nimillään ja kasvoillaan. itse vain hyvinkin herkkänä ihmisenä otan joskus tuon kaltaiset jutut aika raskaasti, niin on hyvä muistuttaa itseään että kaikenlaiset jutut, joihin ei olisi mitenkään voinut vaikuttaa, ovat mahdollisia. mikään ilkeämielinen spekulointi ei ollut tarkoituksena :) potentiaalisen ystävyyden menettäminen tuntuu varmasti myös pahalta. mutta ehkä jos jokin asia ei tapahdu, niin on oikeasti parasta, jos ulkopuolisen silmin tarkasteltuna suhteellisen pieni asia riittää tuhoamaan hienon alun. mutta kurjaa joka tapauksessa. ihanaa, että olet niin positiivinen ihminen, että pystyt muistelemaan alkuiltaa ilolla <3
anonymous, kommenttisi ei ollut millään lailla ilkeämielinen! :) Päätin vain poistaa kaikista kommenteista spekulatiiviset viitteet pariskunnan historiaan koska asiaa tarkemmin ajateltuani ymmärsin, ettei tällaisen julkinen ruotiminen kuulu blogin kommenttilaatikkoon.
Ensimmäinen reaktio: Mitä ihmettä?? Aika puskista tuli kyllä tuo käänne, onneksi ei kuitenkaan käynyt mitään tai tullut sen suurempaa välikohtausta! Tosi harmi että kontakti katkesi tuollaiseen mustasukkaisuuteen.. Illan alkupuolisko vaikutti kyllä ihanalta sattumalta, toivottavasti pystyt vielä iloitsemaan siitä :)
Niinpä. Tosiaan vaikea keksiä muuta syytä.
Mutta kyllä, pystyn vielä muistelemaan illan alkua ilolla :)
Voihan harmitus sun puolesta, että pitikin sattua!!
Muokkasin kommentteja koska syitä mustasukkaisuuteen on ehkä lopulta tarpeetonta puida kommenteissa.
Voi apua, olipa kurja päätös ihanalle illalle!
Väistämättä tuollainen vesittää koko kokemuksen ja keskustelun, mutta yritä silti keskittyä illan positiivisiin puoliin vaikka loppu olikin outo.
Näin mä teen. Mutta täytyy myöntää, että olo oli seuraavan päivän aika kurja, kun mietin koko ajan että mitähän oikein tapahtui kun juttu päättyi näin...
Hei Sanni, kaipaisin neuvoja. Olen 23v nainen ja silmänaluseni ovat menneet ihan järkyttävän kuiviksi! Minulla oli silmätulehdus jonka takia silmät vuotivat todella paljon parin viikon ajan - käytännössä siis olin kyyneleet poskella koko valveillaoloajan. Silmät on kunnossa mutta vielä parin viikon jälkeenkin silmänaluset on aivan hirveässä kunnossa, kuin 50 vuotiaalla ryppyiset kuivuudesta... Olen käyttänyt ennen jotain lumenen geelimäistä silmänympärysvoidetta, L300 pinkkiä (lukee intense moisture mutta en oo tykännyt tästä, kirvelee ihoa, mistähän johtuu?) ja nyt uudimpana ostin bodyshopista jotain aloevera voidetta silmänympärysiholle. Mikään näistä ei tunnu olevan tarpeeksi rasvaista eli jos en rasvaa ihoa parin tunnin välein niin se on taas hilseilevän kuiva. Oisko vinkata mitään superrasvaista ja kosteuttavaa voidetta?
Cliniquen All About Eyes Rich tai Louis Widmerin Eye Contour Cream :)
Pakko vinkata omasta suosikistani, eli apteekista saatavasta Avenen silmänympärysvoiteesta (soothing eye contour cream tjsp)! Auttoi minulla atooppiseenkin kuivuuteen ja on monen muunkin atoopikon luottotuote :) Eli uskoisin tehoavan myös muuten vain kuiviin silmäluomiin. Ei myöskään kannata tehdä sitä virhettä, että lätkii rasvaa kokoajan ihon kuivuessa lisää. Varsinkin herkän silmänympärysihon tulee antaa hengittää välillä vaikka kuinka alkaisi hilseillä, kyllä se menee ohi :) Hilseilyä voi myös lykätä laittamalla voiteen päälle vielä ihan hennon pyyhkäisyn mitä tahansa kasvoille sopivaa öljyä!
Kiitos lisävinkistä :)
Suurkiitos, laitoinkin nyt tuon Louis Widmerin tilaukseen ja katsotaan näitä muita jos ei se tepsi :)
Jos se ei riitä, niin Aquaphoria vielä päälle.
Kokeile Dr Hauschkan silmäluomivoidetta! On muuten ainut hyvä silmänympärysvoide mikä toimii rutikuiville atooppisille silmäluomilleni :)
Voi ei -huudahdin ääneen tänään kahvitauolla tätä lukiessani. Työkaveri huudahti, että onko jotain maailmaa mullistavaa tapahtunut. Vastasin ei kun luen vain blogia. Olin siis todella harmissani puolestasi ! Olisin suonut sinulle mukavan kohtaamisen. Harvemmin kommentoin, mutta nyt oli pakko. Sinun matkakertomukset ovat ilahduttaneet syksyäni, ne on kirjoitettu aina sellaisella pieteetillä, ihan kuin olisin itse myös mukana matkoillani. Tyttäreni, joka käväisi kotona syyslomalla "pakotin" myös lukemaan tarinoitasi
Voi että... :) Tämä toi hauskan mielikuvan tapahtuneesta... ^_^ Jotenkin niin hassua ajatella, että oma kirjoitus voi saada aikaan toisessa niin vahvan reaktion että jopa huudahtaa ääneen... :D Mutta Christina, otan sen kohteliaisuutena <3
Ihanaa syksyä sinulle :)
Huh, mikä tarina! Aloin lukea sillä mielellä, että en nyt tiedä, jaksanko sen tarkemmin kahlata nyt Kreikka-postausta. Ja sitten jutusta säteili semmoinen innostuneisuus, että fiilikset tarttuivat tännekin. Olin ihan että vau, kiva että jaat tämmöisiä juttuja, missä elämä kuljettaa niin hauskasti.
Oli aika karua, että juttu muuttui niin äkkiä. Tosin tuon alun lauseen "Lopulta oli ihan hyvä, että en sitten tehnytkään niin" takia kävi mielessä, että jossain kohtaa tulee ehkä joku juttu. En kyllä yhtään odottanut tuota loppua.
No, tämä on kyllä toisaalta tosiaan tarina.
Pakko heti lisätä, kun tajusin, että tuon viimeisen lauseen voi ymmärtää ihan väärin, että tarkoitin siis, että tuo juttu on ainakin semmoinen kertomisen arvoinen, joka jää mieleen jne. En sitä, että se olisi satua ja sun keksimää.
Joo, en tulkinnut kommenttiasi yhtään niin :) Ei huolta :)
Mutta tylsä juttu tosiaan jutun päätös :( Mutta minkäs teet. Elämä on välillä niin arvaamaton.
Olipa harmittava loppu noin mukavasti alkaneella tuttavuudella :/ Kaipa hän sitten tulkitsi ystävällisyytesi vähän eri tavalla? Kummallisia nuo miehet välillä, mitäköhän hän oletti nopealla saattoreissulla tapahtuvan..?
Ei Georgen käytöksessä ollut mitään "vikaa", hän ei olettanut mitään. :) Kyse oli naisen tulkinnasta ja reaktiosta.
Tylsää miten juttu päättyi, mutta silti ihailen sun uskallusta tarttua uusiin tilanteisiin ja ihmisiin ja rohkeutta tutustua! Itse olen niin ujo etten saa sanaa suustani :) Mitä luulet, käyvätkö lukemassa blogistasi tämän jutun?
Sitä mietin itsekin, antaisi ehkä ajateltavaa. Mutta en usko että käyvät, eiköhän Andrea ole poistanut minut yhteystietoineni päiväjärjestyksestään. :/
En kyllä oikein ymmärrä mitä pointtia oli vastata sähköpostiini ja kehottaa ottamaan yhteyttä jos tulee kysyttävää Apivitasta. Kun tunne ilmeisimminkään ei ollut se, että yhteydenpitoa halutaan jatkaa.
Oisko ollut mahdollista vaikka tuossa sähköpostitellessa kysäistä että vaivaako häntä mahdollisesti joku/oletko tehnyt jotain mikä sai hänen mielen niin apeaksi? Harmi tosiaan että kävi noin, mutta ihan turhaa sun on mitenkään tuntea syyllisyyttä tilanteesta kun et mitään väärää tehnyt.
Ei, sellaista en tunnekaan. Ainoastaan harmia menetetystä mahdollisuudesta ystävyydestä kiinnostavien ihmisten kanssa.
En kokenut korrektina viitata viesteissäni millään lailla naisen käytökseen. Mieluummin jätän asian kuin jatkan sitä kysymällä selityksiä, koska ne eivät asiaa enää pelasta eivätkä oikeastaan paranna mieltänikään.
Viisautta. Aivan turha viitata millään tavalla näkymättömiin latauksiin ja tilanteisiin, niiden ruotiminen ei johda mihinkään, ja vastauksena olisi todennäköisesti vain 'en ymmärrä, mitä tarkoitat, kaikki on hyvin'-pullamössöä...
Joskus nuorena pyrin setvimään kiusalliset tilanteet, mutta eihän niitä kannata rueta aukomaan..
Harmi juttu tosiaan. Siltikin hieman ihmettelen, että julkaisit pariskunnan kuvat tämänkaltaisen jutun yhteydessä. Itse olisin jättänyt julkaisematta. Itseasiassa en olisi edes yhdistänyt pariskunnan naisosapuolta tiettyyn kosmetiikkamerkkiin.
Mutta aiemmista kommenteista päätellen taidan olla ainut ihmettelijä, joten kai olen vain ylivarovainen ja kunnioitan turhaan ihmisten intimiteettisuojaa...
Nimenomaan Apivitan kannalta halusin tapaamisesta kirjoittaa (koska kauneusblogi ;)), ja asia oli Andrealle täysin ok. Kerroin heille hyvinkin monisanaisesti, kuinka paljon lukijoitani varmasti kiinnostaisi lukea tällaisesta random-tapaamisesta (etenkin, kun tuossa vaiheessa vielä odotin, että tapaaminen johtaisi Apivita-vierailuihin = yhä lisää kiinnostavaa luettavaa lukijoille).
Siitä saa tottakai olla montaa mieltä, olisiko juttua pitänyt kirjoittaa, kun tapaaminen päättyi miten päättyi. Jokaisella on kuitenkin oikeus kertoa vapaasti kokemuksistaan, myös julkisesti. Ketään ei mustamaalata jutussa, kerron vain kokemuksestani kahden ihmisen kanssa.
Oikein viehättävän ja mukavan oloinen pariskunta, kuten juttusikin perusteella. Kaunis ja näyttävä daami, ei ihme, että työskentelee kosmetiikka-alalla.
Varmaan jos näytteistä herää kysymyksiä, niin häneltä voisi kysyä sähköpostiin liittyen. Tai jos hän on kovin kiireinen reissutyötä tehdessään, niin jospa hänellä olisi antaa jonkun kollegan yhteystiedot. Tiedä, vaikka vielä joku päivä löytäisit itsesi kuitenkin Apivitan tehtaalta.
Ilokseni kuulin Apivita Experience Storessa, että Apivitan tehdas on itse asiassa auki kaikille jotka haluavat siellä vierailla :) En siis tarvitse erityistä järjestettyä vierailua. Sijainti vain on aika kaukana eikä bussilla pääse. Suunnittelimme jo Mariannan kanssa road trippiä sinne ensi vuoden puolella :)
Nämä kertomukset ovat parasta Karkkipäivää! Hypin rivejä, että saisin äkkiä tietää mitä loppujen lopuksi tapahtui.. :-) Elämä on kyllä välillä niin arvaamaton!
Olipas kokemus sinulla. Harmi kun tuolla tavalla ilta päättyi. Toisaalta ilta myös oli osaltaan mukavakin :) No nyt kysymys cc- voiteista: Olen käyttänyt Lumenen cc-voidetta jo pitkään, mutta olisiko sulla vinkkiä peittokyvyltään samanlaisesta, mutta pikkasen silti " kevyemmästä" cc- voiteesta? Eli tarvitsen paljon peittoa, mutten haluaisi niin "pakkeloidun" näköistä pintaa. Ja ihoni on tosi vaalea- kalpean punakka, joten sarjassa tulisi olla oikein vaaleitakin sävyjä. Se Lumenen cc- vaalein sävy on ollut ok. Kiitos paljon etukäteen ja kivaa syksyn jatkoa :)
Hei Hanna, ja anteeksi kun missasin kysymyksen aiemmin. Toisaalta, en valitettavasti osaa antaa vinkkiäkään :/ BB/CC-voiteet eivät tuotetyyppinä kuulu omiin suosikkituotteisiini, joten niitä on tullut kokeiltua lopulta aika vähän, etenkin CC-voiteita. En siis ikävä kyllä osaa antaa vinkkejä niiden kohdalla. Toivottelen kuitenkin samaten sinne päin mukavaa syksyä! :)
Mäkin mietin ihan samaa, että eikö sinua huolestuta ollenkaan että nyt kun olet jakanut linkin blogiisi niin tämä nainen google translatella kääntää postauksen? Etenkin jos hän vaikutti olevan mustasukkaista sorttia. Täytyy myöntää että jos itse näkisin kuvani jossain satunnaisen kohtaamisen blogissa niin aivan ehdottomasti mielenkiinnosta kääntäisin kuvaan liittyvät tekstit ja tarkistaisin mitä henkilö on päättänyt kohtaamisestamme kirjoitella.
Mutta mitä sitten voisi tapahtua...? En loukkaa kenenkään kunniaa tai ole kirjoittanut mitään asiatonta, päin vastoin, minähän kirjoitan pariskunnan olleen fantastisen mielenkiintoisia ja mukavia ihmisiä. Ja juuri siksi yhteyden katkaiseminen etenkin Apivitan osalta (joka ei edes liity meihin ihmisinä vaan olisi ollut naiselle ikäänkuin työasia = merkin markkinointia Suomeen), oli hyvin erikoinen, ja sille on vaikea keksiä perusteluja.
Jos pariskunta tämän lukee, he tietävät, että juuri näin tapahtui. Jos syy Andrean "lankojen katkaisuun" liittyy johonkin muuhun kuin mustasukkaisuuteen, niin ehkäpä hän sitten laittaa minulle viestiä ja kertoo asioiden todellisen laidan.
Päädyin poistamaan kommenteista spekulaatiot mustasukkaisuuden mahdollisille taustoille. Varsinaisessa kertomuksessani illasta en näe mitään epäasiallista, mutta mustasukkaisuuden syiden ruotiminen ei lopulta kuulu julkiseen keskusteluun.
''Siitä saa tottakai olla montaa mieltä, olisiko juttua pitänyt kirjoittaa, kun tapaaminen päättyi miten päättyi. Jokaisella on kuitenkin oikeus kertoa vapaasti kokemuksistaan, myös julkisesti. Ketään ei mustamaalata jutussa, kerron vain kokemuksestani kahden ihmisen kanssa.''
Eikö naisen käytöksen leimaaminen julkisesti sairaalloiseksi mustasukkaisuudeksi ole mustamaalausta?
Kyse on kuitenkin SINUN tulkinnastasi naisen käytöksestä. Ei välttämättä totuus, vaikka käytökselle olisikin hankala keksiä muuta syytä.
Sekin on varmasti tulkinnan varainen asia, onko mustasukkaisuudesta puhuminen mustamaalausta. Minusta ei.
Ja _sairaalloisesta_ mustasukkaisuudesta en ole puhunut mitään ;) Tämä oli ihan oma lisämausteesi ;D
Tässä pariskunnassa mies on selvästi vähintään 20v vanhempi kuin nainen. Merikapteeni Dimitriskin oli kuvien perusteella useita kymmeniä vuosia vaimoaan vanhempi. Onko tämä Kreikassa jotenkin yleistä että mies on huomattavasti vaimoaan vanhempi?
En osaa sanoa, tai taipuisin sanomaan että mielestäni ei. Taitaa olla vain sattumaa, että tuttavuuksien joukossa oli kaksi tällaista ikäerollista pariskuntaa.
Olipas elämänmakuinen tarina!
Harmi, että kaikki päättyi noin. Luulen, että olet arvannut ihan oikein syyn siihen miksi ilta päättyi miten päättyi.
Ja suurin syy siihen on oletettavasti se, että hän ei tunne sinua niin hyvin. Toisaalta ymmärrän tätä naista hyvin.
Silti toivon, että tämä tarina saisi onnellisemman lopun :)
Tästä jäi surullinen mieli.
En olisi kyllä julkaissut kuvia, vaikka olisin muuten tapauksesta kertonut. Ihan vain sen vuoksi, että tapahtumilla on aina vähintään kaksi tulkintaa. Enkä siis mitenkään väitä, että sun olisi väärä. Mutta heidän näkökulmastaan asia näyttää joka tapauksessa erilaiselta.
Voi olla että kuvien julkaisu oli huonon harkinnan tulos, joten päädyin asiaa mietittyäni muokkaamaan kuvat. Tarinan halusin silti jakaa, sehän on oma kokemukseni.
Tällaisia kohtaamisia elämään mahtuu. :( Minä itse asiassa olen laittanut poikki erään orastavan tuttavuuden, kun pariskunnan mies yritti koko ajan iskeä minua, kun vaimo ei ollut lähettyvillä ja koin sen todella ikäväksi. Itsekin olen kaiken lisäksi varattu.
Mutta minäkin ihmettelen miksi kirjoitat blogiin, kun henkilöt voi kuitenkin jollakin tavalla tunnistaa, kun esim. yritys ja muuta yksilöivää tietoa mainittu.
Itsekin olen joskus käyttäytynyt hölmösti vaikka jossakin juhlissa eikä tuntuisi kivalta jos joku mukana ollut kirjoittaisi asiasta blogissaan vaikka ei minua nimeltä mainitsisi.
Toisaalta sinulla on täällä paljon hyvin henkilökohtaista asiaa ja vähän aika sitten esim. kertomuksia jonkun tuttavan siivoustavoista, joten ajattelet varmaan hiukan eri tavalla. :) En muista kommentoinko siihen postaukseeen, jossa kuvasit jotakin seisovaa miestä rannalla ja ihmettelit tämän tapaa lukea tuntikausia seisaallaan, että pitääkö kaikkea ihmetellä blogissa ja vielä kuvan kanssa, vaikka ihmisiä saakin kuvata julkisella paikalla.
Eli hieman sekava tunne jää aina tällaisten postausten jälkeen. :)
Ok :) Ymmärrän, meitä on niin erilaisia :)
Itse nimenomaan rakastan pohtia ja ihmetellä ääneen kaikkea mahdollista talouspaperista rannalla lukevaan mieheen ja maitorahkan markkinointiväittämiin :) Se on erittäin Sannia.
Kyllä minäkin ihmettelen vaikka mitä ja sehän on täysin normaalia, mutta erona on juuri se, etten tee niistä blogipostauksia.
Ja tietenkin minun tekemisistä saisi myös monta postausta. :D Mutta en siltikään pitäisi sitä netiketin mukaisena, jos minusta joko kuvan kanssa tai tunnistettavasti (vaikka vain pieni joukko tunnistaisi minut teksistä) analysoitaisiin jossakin blogissa. Jos tuo saattamistarina olisi vain tarina ja tuo kohtaaminen, jossa kirjoitat henkilöistä tarkemmin, olisi erillinen postaus niin se olisi minusta netiketin mukaista (vaikka henkilöt itse kyllä tunnistaisivatkin itsensä saattamistarinasta ja voisivat siitä loukkaantuakin).
Itse myös tavallisissa keskusteluissa joskus vähän kiusannun jos jostakin henkiöstä juorutaan liikaa; esim. et ole tavannut jotakin henkilöä vielä koskaan, mutta tämän ystävät ja sukulaiset ovat kertoneet hänen henkiökohtaisia asioita vähän turhankin tarkkaan... Itse siis tykkään kyllä puhua ihmisistä ja asioista, mutta mietin aina vähän miten puhun kenellekin. Esim. jos ystäväni isä olisi tehnyt itsemurhan niin en kertoisi ystäväni nimeä, jos jonkun kanssa puhuttaisiin läheisten itsemurhista.
Tässä olet varmasti oikeassa, tämä postaus kieltämättä ylitti alkuperäisessä tunnistettavat kuvat sisältävässä asussaan netiketin rajat. Minäkin teen virheitä niinkuin kaikki ihmiset, mutta aina voi oppia ja tehdä seuraavalla kerralla paremmin :)
Mutta mitä erinäisiä asioita ihmetteleviin blogipostauksiin yleisesti tulee, ne ovat itse asiassa Karkkipäivän suosituimpaan kuuluvaa sisältöä. On tietysti lukijoita, joille tällainen ihmettely ei avaudu ja he ovat jopa kiusaantuneta bloggaajan puolesta, esim. "Mitä helkkaria se nyt menee kirjoittamaan jonkun kaverinsa talouspaperin käytöstä...?" Aivan ymmärrettävää, koska olemme niin erilaisia ja pidämme erilaisia asioita kiinnostavina, hauskoina tai viihdyttävinä. Kuitenkin on huomattavan iso liuta lukijoita, jotka nimenomaan tykkäävät tällaisesta sisällöstä, ja erinäiset arkiset ihmettelyt ovat mielestäni oikein "core-Karkkipäivää". :)
Blogi heijastaa voimakkaasti persoonallisuuttani, ja koska olen oikeassakin elämässä todellinen asioiden päivittelijä, annan sen näkyä blogissakin :)
Itsemurha-vertaustasi tässä yhteydessä en ihan ymmärtänyt, Karkkipäivän talouspaperipäivittelyt tai edes tämä mustasukkaisuustarina ovat aika kaukana tuon tason "juoruilusta" ja henkilöiden yksityisasioiden esiinnostamisesta.
Minusta juuri tällaiset kertomukset ovat ihania! On kivaa kun matkakertomuksissa on muutakin kuin pelkkää "kävimme tuolla, sitten kävimme siellä, sitten söimme siellä ja tuolla ja menimme seuraavaksi tänne ja sitten hotelliin nukkumaan." Sinun jutuistasi välittyy niin hyvin fiilis ja oli kuin olisi lukenut kirjaa, pystyin kuvittelemaan koko tämän postauksen tapahtuman omassa mielessäni, kuin olisin itse ollut siellä. Kiitos siis näistä avoimista postauksista! On rohkeutta uskaltaa kirjoittaa niistä, kun meillä kaikilla on tosiaan niin erilaiset näkemykset asioista ja joidenkin mielestä ei ehkä saisi kirjoittaa mitään muista ihmisistä julkiseen blogiin. Mutta miten tylsää olisi, jos ei ikinä saisi kirjoittaa syvemmin jostain tietystä tapahtumasta. :)
Kiitos kommentistasi, Olivia :) Näinhän se tosiaan on, että se, mikä koetaan asiallisena ja mikä epäasiallisena tai suorastaan sopimattomana, vaihtelee todella paljon yksilöstä toiseen. Toisille tämän kaltaiset jutut ovat kiinnostavia ja he lukevat niitä mitä mieluiten, toiset ovat päinvastaista mieltä. Kaikkia ei voi miellyttää, se on yksi harvoja elämän pysyviä totuuksia.
Teit oikein kun muokkasit kuvat. Noin olisi toki voinut tehdä jo alunpitäen. Mutta jokatapauksessa hyvä päätös.
Pidän blogistasi paljon. Halusin eilen sanoa asiasta, koska se näitä asioita tutkineena pisti silmään.
Totta. Välillä sitä tulee tehtyä myös niitä vähemmän harkittuja ratkaisuja, ihmisiä kun ollaan :) Onneksi voi korjata :)
En jotenkin naiivisti tullut ajatelleeksi että tässä mitään erityistä on kuvien julkaisun suhteen, koska bloginäkyvyys oli pariskunnalle ok asia. Mutta tosiaan, jutun saadessa lopussa niin harmillisen sävyn, ei kasvojen yhdistäminen tällaiseen ole lopulta kiva juttu.
Nimien muuttaminen ja kuvien muokkaaminen on mielestäni ihan fiksua. Henkilöillä itsellään kun ei varsinaisesti ole niin merkitystä asiassa.
Mustasukkaisuus on kyllä jännä juttu. Itsellä on hyvin yksiavioinen maailmankatsomus enkä villeinä sinkkuaikoinakaan voinut kuvitella sekaantuvaani varattuun, saatika nyt parisuhteessa pettäväni. Välillä tietysti unohdan ettei muiden ajatusmalli ole sama ja tuttavallisuuteni on aiheuttanut sekä väärinymmärtyksiä miesten osalta että myös turhaa mustasukkaisuutta. Kurjia tilanteita itselle, kun mitään sen suuntaistakaan ei ole käynyt mielessä :/
Ikävää, mutta tällaista voi ihmisten kesken sattua... Olinkin jo ihmetellyt, eikö matkoillasi koskaan tapahdu tällaisia väärinymmärryksiä ja törmäyksiä, vai oletko aina ollut niin 'hyväonninen', ettei moisia ole kohdalle osunut..
Se riski ihmisten kanssa tavatessa aina on, että joku tulkitsee aina jotain väärin.. Näemmä sitä tapahtuu parisuhteessa olevillekin, ei vain meille sinkuille..!
Luin jutun eilen ja vähän kauhistutti kuvien ja nimien julkaiseminen. Mielestäni hyvä, että päädyit muokkaamaan juttua. Sympatiat toki ihan 100% sinun puolellasi, mutta näin henkilökohtaisen jutun julkaiseminen kaikkine yksityiskohtineen ei ehkä ole ihan netiketin mukaista suositussa blogissa. Toivottavasti pariskunta ei vieraile blogissasi, tosin yllättyisin jos eivät niin tee ihan vain uteliaisuudesta.
Nimiä en koskaan julkaissut, jo alkuperäisessä jutussa luki että päädyin vaihtamaan pariskunnan nimet ;) Juttua en siis ole muokannut, vain kuvia.
Tylsää, harmillista ja harmittavaa, mutta jotenkin "odotettavissa".
En tunne kreikkalaista kulttuuria, mutta muuta Etelä-Eurooppaa kyllä ja jotenkin vaisto sanoo, ettei Georgen _todellakaan_olisi pitänyt (kuulunut) lähteä saattamaan sinua :D Voi elämä...
Mielenkiintoinen juttu lukea kyllä, matkakertomuksesi ovat niin eläväisiä!
Minustakaan ei kenenkään tarvitse pohtia mitään erityisiä syitä millekään mahdolliselle mustasukkaisuudelle, kulttuuritkin ovat erilaisia. Ehkä juttu oli "päätetty" vaiheessa kun (hiukan päihtynyt) George halusi välttämättä lähteä saattamaan tms. (Vaimon olisi pitänyt lähteä mukaan tai jotain.)
Joka tapauksessa harmi! Juttu Apivitasta kyllä kiinnostaisi... :)
Mistä lähtien google on suomea osannut kääntää? Nimimerkillä hyvät naurut.
Juuri tämmösten postausten takia luen blogiasi. Ihanan aitoa, kiitos! :)
Joku tuossa jo kirjoittikin aiemmin ihmetelleensä, että eikö matkoillasi ikinä käy tällaisia ihmisten välisiä väärinymmärryksiä. Tiedän kuulostavani nyt ilkeältä, mutta minua ainakin rehellisesti piristi tässä ei parhaimmassa mahdollisessa mielentilassa lukea, että sinäkin joudut joskus pettymään, eikä elämäsi ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista uusia ihmisiä kohdatessa. Itselläni käy monesti mielessä väärinkäsitysten mahdollisuus etenkin tutustuessani uusiin miespuolisiin ihmisiin. Olen tässä tämänkin illan aikana pohdiskellut eräitä muita somessa seuraamiani avoimia sosiaalisia henkilöitä, että miten he vaikuttavatkin kohtaavan aina vain ihania ihmisiä ilman mitään kiusaannuttavia välikohtauksia. Vai eivätkö he vain mainitse välikohtauksista? Kaikkea hyvää sinulle, oli mukavaa, että jaoit tämänkin kokemuksen! :)
Hih :) Oli kiva kuulla tällainenkin kommentti :D Totta, en minäkään pelkästään ruusuilla tanssi, eivätkä kaikki kokemukset reissuilla ole vain positiivisia. Mutta tietysti blogijuttuihin valikoituu herkemmin niitä hyvän fiiliksen juttuja :)
Näin juuri... Jos olisin itse aurinkoinen ja sosiaalinen, niitä väärinkäsityksiä olisi tuplasti enemmän kuin nyt - sitä ei-toivottua huomiota tulee osaksi jo pyytämättä, vaikka olen mieluummin aina alkuun hyvin hillitty miespuolisten kanssa.
Omat rajani ovat mitkä ovat, ja ne tiedostaen annan muiden olla miten ihania ja avoimia sitten ovatkin - kukin on oma yksilönsä :)
Olipas mielenkiintoinen kohtaaminen! Olin aivan varma heti, kun kirjoitit "Siksi seuraava tilanne oli varsin odottamaton.", että mies yrittää suudella sua tms., mutta siinä ei edes tapahdu mitään sellaista ja tuli kauhea haloo :D