Joku lukija saattaa muistaa, kun mainitsin reissusta palatessa vartaloni ihon menneen kamalan tuntuiseksi ja reiden syrjät näyttivät raejuustolta. Alkoi projekti "kropan iho kuntoon!"

Olen nyt kahdeksan viikon ajan tehohoitanut ihoani erilaisilla selluliittivoiteilla ja normaalia tiheämmillä kuorinnoilla, ja ajattelin kirjoittaa niistä muutaman sanan. Tai no, kuorinnasta haluan sanoa vain tämän; sillä on todella väliä.

Kuinka moni teistä käyttää peseytymiseen karheapintaista sientä? Sekin nimittäin kuorii ihoa. Itse olen lapsesta saakka käyttänyt pelkästään noita karheapintaisia, mutta nyt matkalla peseydyin koko kolme kuukautta pehmosienellä (kun en karheaa kreikkalaiskaupasta löytänyt). En myöskään kuorinut vartalon ihoa kertaakaan. Tuloksena sen tuntuinen nahka kuin se kuuluisi jollekulle toiselle; epätasainen, nihkeä ja jotenkin samean sävyinenkin. Meni useampi viikko kuoriessa ennenkuin iho palautui entiselleen, mutta nyt se on taas sileä ja pehmeä.  Normaalisti kuorin kropan vain kerran tai pari kuussa, mutta jo karhea pesusieni pitää ihon hyvässä kuosissa. Syrjähyppy pehmosienen kanssa sen todisti.

Mutta sitten ne selluliittitökötit. Kuulkaas, olin suunnitellut alustavani tämän postauksen kertauksella siitä, miten selluliitti ylipäänsä syntyy ja millä hoitokeinoilla siihen voi vaikuttaa. Luulin tienneeni suunnilleen, mistä selluliitissa on kyse, mutta uuvuin lääketieteelliseen jargoniin lähdeaineistoni kolmannella sivulla. Vai kuinka moni on ihan viivalla siitä, että:

Niinpä.

Oletettavasti myös teitä alkaisi kutsua nukkumatti, jos yrittäisin tiivistää selluliitin syntymekanismia tähän postaukseen. Tyydyn siis vain sanomaan, että selluliitti on tila, jossa ihonalaiseen sidekudokseen on kertynyt liikaa rasvaa, nestettä ja kuona-aineita. Selluliitin asteita on kolme; I-asteessa selluliitti näkyy "appelsiini-ihona" vain kudosta puristaessa, II-asteessa muhkurat näkyvät myös seistessä ja III-asteessa myös makuultaan ihon ollessa selvästi muhkurainen ja jopa kosketusarka.

Voiko selluliittiin vaikuttaa kosmetiikalla? Pakkaustekstit antavat ymmärtää, että erilaiset geelit, öljyt ja seerumit kykenisivät hajottamaan rasvaa ja jopa estämään selluliitin muodostumista. Tieteellistä tukea näille lupauksille ei kuitenkaan ole saatavilla. Selluliittivoiteet voivat kyllä silottaa ja napakoittaa ihon pintaa, ja saada näin appelsini-ihon vaikuttamaan vähemmän muhkuraiselta. Mutta itse selluliittia ne eivät voi poistaa.

Säännöllinen liikunta, raffinoitujen ruoka-aineiden välttäminen, riittävä uni ja rentoutuminen ovat tunnetusti parhaat aseet selluliittia vastaan. Koska selluliittimuhkurat koostuvat rasvasta, on rasvan polttaminen luonnollisestikin tehokkain tapa vähentää selluliittia. Ja rasvahan palaa liikunnalla sekä lipolyysiä vauhdittavalla ruokavaliolla.

Kosmetiikan keinoilla voidaan ikäänkuin "viimeistellä" selluliittihoito. Mikään selluliittivoide ei toimi ilman liikuntaa ja oikeaa ruokavaliota, se mainitaan jokaisessa tuotteessakin. Tällöin voidaan jo maalaisjärjellä ymmärtää, miten pinnallinen kosmetiikkavalmisteen teho oikeasti on. Mutta liikuntaan ja terveelliseen ruokaan yhdistettynä selluliittivoiteilla voi saada kauniimman ihon. Sen uskallan allekirjoittaa.

Kahdeksan viikkoa kroppaprojektin aloituksen jälkeen "ratsupaikkojeni" löysä raejuustoiho on nyt aivan eri tuntuinen ja näköinen - kuoppaisuus on kadonnut lähestulkoon kokonaan ja kudos tuntuu kiinteältä ja napakalta. Matkalta tullessa reisipalasta sai kunnolla kiinni, nyt siitä on vaikea saada otetta. Reiden ympärysmitta on kutistunut projektin aikana vain sentillä, mutta jäljellä oleva "rasvapala" on huomattavasti kiinteämmän tuntuinen kuin joulukuussa.

Olen käyttänyt kahdeksan viikon ajan kolmea eri tyyppistä tuotetta; edullista markettihyllyn Lumenea, luonnonöljyihin pohjautuvaa keskihintaista Weledaa ja huipputeknologiallaan mainostavaa kallista Biothermia. On vaikea sanoa, toimiko joku näistä paremmin kuin muut, kun taustalla vaikutti liikunta. Biotherm-viikolla iho alkoi tuntua silminnähden kiinteämmältä, mutta tällöin takana oli jo 6 viikkoa liikuntaa ja muiden selluliittiaineiden säännöllistä käyttöä.

LUMENE Body Aktiva -selluliittiseerumi. Lumenella varmaan puistellaan päätä jos joku siellä sattuu tämän huomaamaan, kun puteli on varmaan 3-4 vuotta vanha...! ^_^ Nyt sille sitten tuli vihdoin käyttöä.

Body Aktiva -seerumi lupaa saada ihon tuntumaan "sileämmältä, heleämmältä ja pehmeämmältä". Se kertoo myös koivun mahlan, mäntyuutteen, kofeiinin ja karnitiinin edistävän kehon nestekiertoa ja auttavan hajottamaan rasvakertymiä. Kaikkia näitä aktiiviainesosia on tuotteessa kuitenkin vain alle yhden prosentin pitoisuutena (sijaitsevat säilöntäaine phenoxyethanolin jälkeen, ja phenoxyethanolin pitoisuus kosmetiikassa saa olla korkeintaan 1%).

Tämä seerumi koostuu pääasiallisesti vedestä, alkoholista, silikonista ja glyserolista. Denaturoitua alkoholia käytetään joissain tuotteissa edistämään aktiiviaineiden imeytymistä ihoon, mutta kun aktiiviaineita on tässä tuotteessa vain joku prosentin murto-osa niin sillä ei liene juuri merkitystä. Silikoni pehmentää ja sileyttää, glyseroli kosteuttaa.

WELEDA Birch Cellulite Oil, eli kotimaisella kielellä koivu-selluliittiöljy.

Tästä tuotteesta on lehdissä säännöllisesti positiivisia arvioita. Koivunlehtiuutetta sisältävä öljy hajottaa itse selluliittia yhtä vähäisellä todennäköisyydellä kuin muutkin kosmeettiset tuotteet, mutta ihonhoidollisesti Weledan tuote painii omassa sarjassaan testikolmikossa. Tuote lupaa "parantaa ihon elastisuutta ja sileyttä" ja "vaikuttaa stimuloivasti edistäen ihon joustavuutta ja tasaisuutta". Siinäpä oli sama asia sanottu kahteen kertaan. :)

Mutta siis - aivan epäilemättä Birch Cellulite Oil parantaa ihon elastisuutta, sitähän öljyt tekevät. Tehokkaasti pehmentävän hoitococktailin muodostavat aprikoosinkiviöljy, jojobaöljy sekä vehnänalkioöljy ja anti-selluliittista vaikutusta tuomaan on mukaan sekoitettu koivunlehti-, rautamyrtti- ja rosmariiniuutteita. Koivunlehdillä on kofeiinin tavoin diureettinen vaikutus, ja selluliittituotteissa niiden on tarkoitus poistaa kudoksesta nestettä.

Öljy on aivan ihastuttavan tuoksuista enkä koskaan pane pahakseni pientä aromaterapiaa ihonhoidon yhteydessä. :)

BIOTHERM Celluli Laser Slim Code. Otin tätä töistä testiin ja näyte riitti 10 päiväksi (käsittelen vain "ratsupaikat").

Porukan kallein beibi, tällä tuubilla on hintaa melkein 70 euroa. Slim Code on kehitetty "geneettistä ja elintavoista johtuvaa selluliittia vastaan". Se lupaa "vähentää senttejä ja ihon epätasaisuutta". Aktiiviaineina Slim Code mainostaa kofeiinia ("polttaa rasvaa in vitro"), yerba mate'ta ("estää rasvan varastoitumista in vitro"), lootus-uutetta ("silottaa ihoa") ja biofibrineä ("kiinteyttää ihoa"). Huomatkaa 'in vitro' -termi, joka kertoo että tulokset on saatu laboratoriossa keinoiholla, ei oikealla ihmisiholla.

Incin kärjestä löytyy vettä, alkoholia, silikonia, propyleeniglykolia ja glyserolia (eli hyvin samanlainen pohja kuin Body Aktiva -seerumissa), ja kuudentena kofeiini. Loput yllämainituista aktiiviaineista ovat kauempana incin keskikohdan jälkeen. Sieltä löytyy myös Weledan öljystä tuttu rautamyrttiuute.

Olen levittänyt selluliittiaineita reisiini iltaisin ennen nukkumaanmenoa, ja käyttänyt apuna tällaista nyppylähanskaa joka vilkastuttaa pintaverenkiertoa. En osaa sanoa onko siitä mainittavasti lisähyötyä, mutta tällainen on tullut joskus hankittua joten käytetään pois.

Vaikka uskon, että liikunta ja ravinto ovat omalla kohdallani vaikuttaneet merkittävimmin selluliitin vähenemiseen, tulen jatkossakin käyttämään kosmetiikkaa kohentamaan ihon ulkonäköä selluliitin palatessa. Sillä valitettavasti uskon, että se palaa taas eräänä päivänä. Selluliitin hoito on ikuista. Toistaiseksi ei tunneta keinoa, millä siitä pääsisi lopullisesti eroon.

.

Millaisia kokemuksia lukijoilla on selluliitin hoidosta?

Rakastan käsivoiteita. Olen niiden suurkuluttaja. Käsivoiteen koostumus on minulle yhtä tärkeä asia kuin shampoon vaahdon tai hiustenhoitoaineen koostumus.

Ennen käsilleni riitti kevyempi lotion-mainen ja hyvin vesipitoinen voide. Viime vuosina käsieni iho on kuitenkin muuttunut huomattavasti kuivemmaksi ja etenkin talvet ovat kätösilleni tosi rankkaa aikaa. Jopa pienille haavoille saakka halkeillut iho sormissa on nykyisin tuttu näky.

Siksi olenkin viime vuosina ystävystynyt rasvaisempien käsivoiteiden kanssa. Yöksi voi rauhassa holvata sitä rasvaisinta mahdollisinta jankkia, mutta päivällä voiteen pitää imeytyä nopeasti eikä jätttää ihoa tahmeaksi tai kiiltäväksi. Viime talven löytöihini kuului Elizabeth Ardenin mainio Eight Hour Cream -linjan käsivoide ja myöhemmin sille löytyi hiukan söpömmällä ulkokuorella varustettu haastaja: Crabtree & Evelynin Hand Therapy.

Hand Therapyja löytyy useilla ihastuttavilla tuoksuilla, mikä kivojen pakkausten lisäksi on C & E -voiteiden vahvuus Ardenin navetan tuoksuiseen Eight Houriiin verrattuna. (Itse olen kyllä täysin tottunut "Kasitunnin" ominaistuoksuun, mutta onhan se kieltämättä yksi vähiten kosmeettisestti miellyttävistä tuoksuista kauneudenhoitotuotteiden maailmassa...)

Brittiläisen Crabtree & Evelynin ihonhoitotuotteet ovat monissa maissa kulttiasemassa. Suomessa verrattain tuntemattomat Hand Therapy -käsivoiteet ovat muualla niin suosittuja että niitä saa monen eri tuoksun pakkauksissakin. (Jos alat kirjoittaa Googleen 'Crabtree & Evelyn, on ensimmäinen ehdotus Hand Therapy :))

Itse löysin käsiterapiat ihan sattumalta kun meillä oli töissä henkilökuntatiloissa Rosewater Hand Therapya käsivoiteena. Ihastuin täyteläiseen mutta nopeasti imeytyvään ja kuivuutta tehokkaasti lievittävään kooostumukseen välittömästi ja kun tutustuin voiteen ainesosaluetteeloon olin ihan että WOW! En muista milloin olisin viimeksi törmännyt yhtä vakuuttavaan käsivoiteen inciin. Ei todellakaan ihme että näistä on muodostunut maailmalla suursuosikkeja.

Hand Therapyn incin kärjestä löytyy macadamiansiemenöljyä, ureaa ja sheavoita. Inci on pitkä ja reseptiin on hämmennetty sekaan myös sellaisia tunnettuja superkosteuttajia kuin keramideja, hyaluronihappoa, skvalaania ja kolesterolia, kaikki NMF (natural moisturising factor) -ainesosia. Maissitärkkelys (myöskin incin kärjessä) auttanee siihen, etteivät kädet jää tahmean tuntuisiksi.

Kaikkien tutkimieni Hand Therapyjen incit olivat tuoksuun tai sarjakohtaisiin hedelmäöljyihin liittyviä raaka-aineita lukuunottamatta hyvin samanlaisia, kaikissa oli noita samoja yllämainittuja NMF-kosteuttajia. Kuitenkin löysin googlaillessani Amazon.comin sivulta Rosewater Hand Therapyn kohdalta erilaisen incin. Jos siis kiinnostuitte näistä, niin kannattaa tarkistaa inci. Toivottavasti tuo Rosewaterin inci ei ole joku uudistus joka leviää muihinkin Hand Therapy -voiteisiin.

Vielä vertaus Ardenin Eight Hour Creamiiin: kummatkiin lievittävät kuivuutta yhtä tehokkaasti, ovat yhtä täyteläisiä ja imeytyvät yhtä miellyttävästi jättämättä kiiltävän rasvaista pintaa (toki tähän menee muutama minuutti), mutta Arden jättää iholle selkeämmin suojaavan kalvon.

Crabtree & Evelynin tuotteita saa Suomessa Kicks-myymälöistä. Edit. Sarja on jäänyt pois Kickseistä. Nettikaupoista C & E:tä saa mm. Eleveniltä ja FeelUniquesta. En ole saanut omia Hand Therapyjani blogin kautta vaan ostanut ne itse.

Juttelimme töissä yksi päivä ihonhoitorutiineistamme. Hämmästyin, kun kollegani kertoi että hän pesee meikit pois heti töistä  tultua ja kosteuttaa kasvot voiteella vähintään kolme kertaa päivässä; aamuin, töiden jälkeen ja ennen nukkumaan menoa. En tiedä miksi tämä sitten loppujen lopuksi hämmästytti minua, jos iho on kuiva ja tuntuu ikävältä iltaa kohden mennessä, niin miksipä ei hellisi sitä tiheämmillä voiteluilla. "Max kaksi kertaa päivässä" on varmaan näitä normaali-ihoisen rajoittuneita käsityksiä. ^_^

Tulikin nyt sitten mieleen tehdä vähän galluppia siitä, miten usein teidän ihonne kaipaa voidekerrosta. (Ja nyt puhun siis kosteustuotteesta, en meikkivoiteesta vaikka moni niistäkin lupaa kosteuttaa.) Kun edellisessä postauksessa mietittiin kehon nestetankkausta, niin nyt voidaan sitten vastapainoksi pohtia ihon janoa. :) Sivupalkista löytyyy uusi kysely.

Itse kosteutan ihon aamuin illoin, eli kaksi kertaa päivässä. Lukuunottamatta kesäaikaa, jolloin iho tuntuuu aamuisin niin tasapainoiselta että en koe tarpeelliseksi laittaa  kuin aurinkovoidetta jos olen menossa auringonottopuuhiin. Niinä päivinä kun en meikkaa, en välttämätttä laita aamuvoidetta talvisinkaan. Iho tuntuu ihan mukavalta ilmankin, mutta meikki tuo pintakuivuuden esiin jolloin alle on laitettava kosteusvoidetta.

Mulla on tälle päivälle vielä toinenkin postaus, mutta sen saatte luettavaksenne vasta illlemmalla kun pääsen kotiin. Havaitsin nimittän, että en vain kykene bloggaaamaan kunnolla iPadilla, jonka kanssa olen ollut tänä viikonloppuna ekaa kertaa liikenteessä (damn you Clas Ohlsonin näppis).

Kello on 18.45 ja olen juonut tänään tasan yhden mukin kahvia kello kahdeksan aamulla. Se on kaikki nestemäärä mitä olen päivän aikana nauttinut. Eikä minulla ole jano.

Kuulostaako tilanne tutulta vai aivan hullulta?

Laitoin äsken itseni juomaan desin vettä kun tajusin että hups, taas on päivä sujahtanut ohi enkä ole muistanut juoda. Normaalisti juon vajaan lasin vettä aterioiden yhteydessä, mutta tänään olin koko päivän palaverireissussa ja söin ainoastaan junaeväät - ilman juotavaa.

Kaikki terveys- ja kauneusgurut, lääkärit ja ravitsemusasiantuntijat hokevat aina mantraansa kahden litran päivittäisestä vedenjuonnista. Huh, minä en saa parhaina päivinä juotua puoltakaan tuosta..! Pääsen lähelle litraa ainoastaan kuntosalipäivinä, jolloin juon treenin aikana n. puolikkaan 750 ml:n pullosta. Ei-salipäivänä päivittäinen nestemäärä jää alle puoleen litraan.

Yritin juuri hiljattain vetää detox-kuurin Yves Rocherilta joskus viime vuonna saamallani Detox-mehulla. Ei onnistunut. 45 ml juomatiivistettä olisi pitänyt sekoittaa litraan vettä ja nauttia päivän aikana. Itse sekoitin tiivisteen 750 millin treenipullooni mutta 10 viikon kuurin aikana sain juotua pullon tyhjäksi yhden päivän aikana vain kahdesti. :( (Ja en muuten huomannut mehulla mitään vaikutuksia yleiseen olotilaani.)

Olen ihmetellyt aina mistä nämä vedenjuontisuositukset tulevat, ja miksi minulla ei sitten koskaan ole huono ja "kuivettunut" olo vaikka juon aivan järjettömän vähän? Ihokaan ei ole kuiva, vaikka vedenjuonnin pitäisi vaikuttaa suoraan siihenkin.

Minusta veden väkipakolla juominen terveyssuositusten vuoksi olisi ihan hullua. Enkä edes pystyisi siihen. Jos yritän kerralla juoda enemmän kuin lasillisen, minulle tulee lähes kuvottava olo. En vain saa vettä alas. Haluan juoda silloin, kun kroppa minua siihen kehottaa. Eli kun on jano. En myöskään juo limsaa tai mehujakaan kuin hyvin satunnaisesti. Veden lisäksi juon päivittäin vain mukin kahvia ja joskus mukin teetä. Ja illallisella joskus lasin viiniä.

Mitä mieltä te olette? Jos olo on hyvä kahdella desillä vettä päivässä, mitä hyötyä saa kahden litran pakkokittaamisesta? Silloin pitäisi ravata koko ajan vessassakin..! Onko lukijoiden joukossa muita kaltaisiani "juomakyvyttömiä"?

Näin on sitten tammikuu ja Karkkipäivän ravintoteemainen ruokakuu tullut loppuun. Eipä niitä ruokajuttuja lopulta tullutkaan kuin viiden postauksen verran, vaikka itsestä tuntui että niitä oli tosi tiheästi..! ^_^

Parsakaali-kukkakaali-mantelisosekeitto

Kuun alussa julistin karsivani induktion avulla reisiini kertyneet matkatuliaiset, ja mikäs on nyt tilanne neljä viikkoa myöhemmin? Olo on erinomainen, mutta rehellisyyden nimissä raportoin, että farkkutavoitetta en saavuttanut. Vanhat työhousut ovat edelleen kireät. Ennen jouduin pitämään niiden kanssa vyötä etteivät ne valuneet, ja paksut talvisukkikset mahtuivat alle vaivatta. Ei mitään saumaa tällä hetkellä, ja vyöt lojuvat toimettomina laatikossa.

Epäilemättä vaihdoin kuitenkin induktion avulla aineenvaihduntani jälleen pääsääntöisesti rasvapolttoiseksi, mikä oli induktiossa tärkeintä. Koska olen normaalipainoinen ja farkkuongelmastani huolimatta hyvin hoikka, olisi ollut ehkäpä hieman naurettavaa ja tarpeetontakin pitäytyä rasvaa voimakkaasti polttavassa ketoosissa.

Näin ollen olen nyt jättänyt induktioviikot jo taakseni ja syön taas normaalin perusvhh-ruokavalioni mukaisesti. Loppujen lopuksi "normaalit" ruokailutottumukseni eivät niin hurjasti poikkea induktioaterioinnista, ja aterioiden peruspohjana ovat kautta linjan runsaat kasvikset ja proteiini kalasta, soijasta, kananmunasta tai merenelävistä. Erona induktioon on maitotuotteiden ja hiilihydraattipitoisempien kasvisten (kuten tomaatit ja porkkanat) vapaampi käyttö. Silloin tällöin syön myös hedelmää ja palan vähähiilihydraattista täysjyväruisleipää.

En mitenkään tietoisesti alkanut karppaukseen siirryttyäni noudattaa Atkinsin ruokamallia, mutta siihen tutustuttuani huomasin, että tällä tavallahan minä itse asiassa syön. Atkinsin "dieettiin" liitettyy edelleen paljon väärinymmärryksiä, ja monelle Atkins on yhtä kuin "paljon pihviä ja voita". Tosiasiassa Atkins on hyvin kaukana siitä, ja minusta Atkinsin ruokapyramidi näyttää erittäin fiksulta ja terveelliseltä. Normaalipainoinen ihminen voi Atkinsin mallin mukaan syödä kohtuudella myös täysjyväriisiä, leipää, perunaa ja hedelmiä. Tätä ei moni Atkinsin teilaaja taida edes tietää.

Olen itse valinnut pitää leivän minimissä, sillä en koe mitään järkeä herätellä takaisin addiktiotani. Sitäpaitsi olen jo niin tottunut pois leivästä, että en enää kaipaa sitä. Syön pääaterioilla vatsani täyteen mieluummin kasviksista ja proteiinista kuin vien tilaa leivällä.

Vinkki: siemenillä saat helposti ruokiin lisäravintoarvoa ja salaatteihin herkullista rousketta! :) Pidä siemenet helposti saatavilla näppärissä bokseissa niin niitä tulee käytettyä. Kaapin perukoilla lojuvat avatut pussit ovat epäsiistejä ja sotkevat helposti kaatuessaan. Omat boksini ovat Ikeasta. Heitän siemeniä lähes joka salaattiin ja vhh-leipätaikinaan.

Päivän ruokailuni koostuvat esimerkiksi tämän tyylisistä aterioista:

AAMUPALA: Kahden munan munakas eri höysteillä / täysrasvajogurttia ja rahkaa marjoilla /itsetehtyä vhh-mysliä soijamaidolla.

LOUNAS: Hampurilainen quorn-, soija- tai kalapihvillä / lohisalaatti / soijarouheella täytetyt paprikat / tonnikalapullat kukkakaalimuusilla

VÄLIPALA: Pala leipäjuustoa ja pähkinöitä / Viipaloitua porkkanaa ja kukkakaalia / Pala sienipiirakkaa salaatilla

PÄIVÄLLINEN: Karppitortillat / pinaattiletut sokeroimattomalla puolukkahillolla / kesäkurpitsalasagne / tofua-katkarapuwokki kookosmaidossa

Ja jos mieli tekee joskus herkutella vaikkapa sunnuntaibrunssilla, valmistan amerikkalaisia pannukakkuja tai rahkalettuja. Harvinaisen makeannälän iskiessä syön tummaa suklaata (nykyään yli 80-prosenttinen on suosikkini kun 70-prossainenkin alkaa maistua liian makealta) tai Atkins-patukan. Kahvileiväksi pakkasesta löytyy aina vhh-muffinsseja, kakkua tai rahkapullaa. Tai leivon käden käänteessä maukkaita kookoskeksejä.

Suolaisen purtavan nälkään teen juustotikkuja tai napostelen vihersipsejä.

iHerbistä tilattuja lehtikaalisipsejä

Linkitän tähän loppuun listan perusruoka-aineista, joita aina pidän saatavilla kotona. Se on ollut minulle oivallinen perusrunko siitä saakka kun vaihdoin ruokavalioni. Alussa pidin listaa aina mukana ruokakaupassa mutta nyt se on jo "osa selkärankaa". :) (Tätä listaa toivottiin blogissa jo aiemmin, silloin taisin linkittää sen vain kommenttiboksiin.) Lihansyöjät lisäävät listalleen luonnollisestikin lihat ja kanat.

 PERUSRUOKA-AINEET

Nautinnollisia ruokailuhetkiä kaikille toivotellen, oli sitten ruokavalionne millainen hyvänsä! :) Ruoka on ihana asia, ja nopea lounaskin voi olla luksusta juuri sillä täydellisellä salaatinkastikkeella, itseleivotulla juustopiirakalla tai palalla aromikkaaksi savustettua kalaa. <3

Pitihän se arvata ettei kaikkea vielä ole BB-rintamalla nähty. Nyt Dior lanseeraa BB-voiteen silmänympäryksille.

(Piti kuitenkin googlata onko Dior tosiaan ensimmäinen sy-BB:nsä kanssa, ja eipäs ollutkaan - Garnier on näemmä aiemmin  nimennyt entisen sävyttävän eye roll oninsa BB Eye Roll-Oniksi.... mihinkäpä BB-titteliä ei kannattaisi lätkäistä?? ^_^)

No, Diorin sy-BB kuulosti kuitenkin minun mielestäni oikeasti kiinnostavalta tuotteelta. Tuote nimittäin lupaa olla samanaikaisesti yhtä kosteuttava kuin "normaali" silmänympärysvoide, ja yhtä peittävä kuin peiteaine. Se on kyllä kova lupaus, kun ottaa huomioon että peittävien pigmenttien osuushan on suoraan pois niistä kosteuttavista raaka-aineista, ja toisinpäin. Voiteella on myös suojakerroin 20, mikä on loistavaa. Mielestäni kaikkien silmänympärysvoiteiden tulisi tänä päivänä sisältää suojakerroin, mutta niinhän ei vielä ole.

Joka tapauksessa, odotan suurella mielenkiinnolla lunastaako Hydra Life BB Eye Creme Enchangin Eye Illuminator (rakastettavia nämä nimihirviöt...!) lupauksensa. Jos näin on, niin kyseessä olisi aivan unelmatuote ainakin meikäläiselle, joka esimerkiksi kesällä levitteli silmänympärysiholleen päivittäin kolmea tuotetta; kosteusvoidetta, aurinkosuojaa ja peiteainetta. Tällä jos saisi kaikki nämä hommat hoidettua niin mahtavaa! Tietystikin voiteen pitäisi minun tarpeisiini olla oikeasti peittävä.

Tuote ilmestyy Suomen markkinoille kevään aikana, eikä kouluttajalla ollut vielä edes tuotteen testeriä käsissään. Näin ollen en päässyt vielä lainkaan kokeilemaan koostumusta.

Hydra Life BB  Cremen "tekniset tiedot" löytyvät netistä täältä, jos joku on kiinnostunut esim. incistä. UV-filtteri näkyy olevan mineraalipohjainen, ei siis kemiallinen.

Kerronpa tässä samalla pois muutkin Diorin BB-uutiset. Aiemmin ilmestyneen Hydra Life -linjan BB-voiteen rinnalle tulee kaksi uutta sävyä, vaaleampi ja tummempi. Se aiemmin ilmestynythän oli monelle vaalealle suomalaiselle liian tumma.

Ja.... koska silmä-BB:ssä ja kahdessa uudessa kasvo-BB:n sävyssä ei selvästikään ole vielä tarpeeksi, lanseeraa Dior vielä NUDE BB-voiteen meikkipuolelle. Siitäkin tulee kolme sävyä. Confused? ^_^ Niinpä.

Nude-linjan BB-voide eroaa Hydra Life -linjan BB:stä sillä, että se on itse asiassa kevyt meikkivoide eikä kosteusvoide. (Ja juuri kun olimme oppineet, että BB-voiteet nimenomaan yhdistävät päivävoiteen kosteutuksen ja meikkivoiteen peittävyyden...) To put it simply: Nude BB Creme on nyt Diorin kevyin meikkivoide. Kirjainyhdistelmä BB sekoittaa varmasti yhden sun toisenkin kuluttajan pään kun niitä lyödään ihan kaikkialle, mutta koetetaan pysyä perässä.... Tämä on nyt sou 2010-lukua! :)

Jos siis seisot Diorin hyllyllä aprikoiden, mitä nämä kaikki Nudet, BB:t, Skin Tintit sun muut oikein ovat, niin tässä apukaavio:

Tekee vielä mieli kertoa yksi Diorin tuoksuihin liittyvä uutinen.... En tiedä kuinka moni teistä on naureskellut Virven blogiinsa kokoamia Diorin "tuoksupelleilyjä". Nohhh.... Ne, jotka tähän Diorin varsin erikoiseen tuoksupolitiikkaan ovat perehtyneet, tulevat saamaan jälleen uuden aiheen pyöritellä päätään kun jo kahdella eri tuoksukokoonpanolla ja kahdella eri nimellä (!!!) aiemmin ilmestynyt Miss Dior EdT uudistuu jälleen tänä keväänä. Samainen tuoksu on nyt siis julkaistu kolme kertaa, ja kerran sen nimeäkin on muutettu (mutta sisältö pysyi silloin samana). Ja jotta pakka sekoittuisi vielä entisestään, on olemassa vielä AIVAN eri Miss Dior EdT Original, se alkuperäinen 40-luvulta.... Ei tehdä Miss Diorin vakiokäyttäjille elämää helpoksi, ei. :)

Joka vuosi kun ikäviisari heilahtaa pykälän eteenpäin tunnen entistä suuremman pistoksen sydänalassa. Pieni ikä"kriiseilyni" on näkynyt blogissakin ja Karkkipäivän seuraajat ovat saaneet lukea pohdintojani milloin iästä, ulkonäöstä, vanhenemisesta ja nuoruuteen takertumisesta.

Taas se viisari heilahti eteenpäin viikonloppuna. Mutta nyt en aiokaan valittaa. :)

Katsoin itseäni peiliin ja ajattelin että "Hemmetti. Olen 34 ja näytän ihan hyvältä!"

Sen sijaan että analysoin puhki ikääntymiseen liittyviä ikäviä tuntemuksiani, voisin mieluummin keskittyä niihin mukaviin asioihin. Enkö voisi numeroon tuijottamisen ja pigmenttiläiskistäni murehtimisen sijaan iloita siitä, että iho on vielä kuulas, ryppyjä ei edelleenkään mainittavasti ja kroppa ja mieli nuorekkaat? Kyllä, voisin! Ja nyt iloitsen juuri siitä. :)

Syntymäpäivämeikki by Urban Decayn Naked -paletti.

Päivämeikissä koko luomella Virgin, sen päällä kevyesti Half Baked ja luomivaossa Buck ja Naked. Alaluomella Sidecar.

Iltameikissä varjostukset Creep- ja Hustle -sävyillä, liikkuvalla luomella Toasted ja kevyesti Sidecar. Alaluomella Darkhorse ja Sidecar.

Kasvomeikissä Flow Kosmetiikan mineraalimeikkipohja Peach, Cliniquen Almost Bronzer 01 -aurinkopuuteri, Rimmelin Santa Rose -poskipuna ja Natural Coden Soft Papaya -huulikiilto.

Naked-palettimeikkejä toivottiin yhteen aikaan paljon, mutta vaikka paletti upea onkin, eivät sillä toteutetut meikit mielestäni näytä kuvissa kovin "kummoisilta" kun kaikki neutraalit sävyt sulautuvat toisiinsa, ja samoin tummemmat sävyt sulautuvat toisiinsa. Meikeistä tulee siis hyvin "monosävyisiä", vaikka toki eloisampia ja vivahteikkaampia kuin jos käyttäisit vain yhtä tai kahta sävyä.

Tämän vuoksi Naked-meikkejä ei siis ole blogissa näkynyt, ne ovat niin "peruskauraa". :)

Silmämeikissä jätin vakiosiipirajaukseni pois (oikeasti - tuntuu tosi vaikealta olla vetämättä rajausta ylöspäin, se on niin automatisoitunut ^_^) ja avasin silmiä sen sijaan vaalealla kajalilla ulkonurkissa. Tämä toi meikkiin jännää nukkemaisuutta joka ei välttämättä kuvissa niin välity, mutta livenä meikki näytti tosi erilaiselta normilookkiini verrattuna.

Nyt seuraa paljon kysymyksiä! :)

Liittyen viimeisimpään sivupalkkikyselyyni, ajattelin tiedustella teiltä millä perusteella valitsette ihonhoitotuotteenne.

Kyselyyn tähän mennessä vastanneista 1307 ihmisestä peräti 70% vastaa olevansa merkkiuskollisia jonkin verran tai jopa ehdottomasti. Olisin kiinnostunut kuulemaan, miten olette päätyneet lempimerkkeihinne ja millä perusteella olette jääneet niitä käyttämään? Missä määrin valintoihinne vaikuttavat brändin imagolliset seikat (esim. eläinkokeettomuus, kotimaisuus, selektiivisyys, parabeenittomuus, "apteekkisuus" tai muut vastaavat) versus tuotteiden antamat tulokset (iho pysyy hyvässä kunnossa, rasvoittuu vähemmän, juonteet pehmenevät jne)? Saattaako jonkun merkkifaniuden taustalla olla jopa pelkkä pakkaus-design, riippumatta siitä tuoko tuote kaivattuja tuloksia vai ei?

Teiltä erityisen merkkiuskollisilta haluaisin kuulla, miten löysitte merkin jota olette jääneet käyttämään? Oliko se ihan sattuman kauppaa, vai suositteliko merkkiä teille esimerkiksi kosmetologi, kaveri tai kaupan myyjä? "Uskotteko" ihonhoitoasioissa ylipäänsä ensisijaisesti ammattilaista (esimerkiksi juurikin kosmetologi) vai yleisön ääntä (esim. nettipalstojen suositukset)?

Entäpä te 30%, jotka valitsette merkkinne miten sattuu - millä perusteella te tartutte uuteen purnukkaan? Suunnitteletteko jo etukäteen mihin tuotesarjaan tekisi seuraavaksi mieli tutustua, vai tapahtuuko valinta umpimähkään? Ostatteko esimerkiksi herkästi paljon mainostettuja uutuuksia tai muuten vain tuotteita joista puhutaan?

Viimeiseksi minua kiinnostaisi kuulla "rakkaustarinoita" niistä The Parhaista Tuotteista, sarjoista tai merkeistä joiden nimeen vannotte vuodesta toiseen. Onko joku tuote todella merkittävästi parantanut ihonne tai hiustenne kuntoa? Onko tiellenne osunut kosmetiikkaa, joka toimii niin loistavasti että teidän tekisi mieli kiljua ja toitottaa kaikille näiden ihanien puteleiden ilosanomaa? :)

Nyt olisi tilaisuus jakaa näitä kokemuksia tuhansien kosmetiikkafriikkien luettavaksi!

Omalla kohdallani läpi elämän on säilynyt uskollisuus Yves Rocherille (tämän tarinan kerroin aikoinaan täällä), ja nyt myöhemmin, kun vaihdoin luonnonkosmetiikkaan, ovat rakkaimmiksi merkeikseni muodostuneet Estelle & Thild ja Lavera. Jos en bloggaisi, ja saisi jatkuvasti uusia tuotteita kokeiltavaksi, jäisin todennäköisesti käyttämään pääsääntöisesti näitä kahta merkkiä.

Yksittäisiä tuotteita, joiden erinomaisuudesta huudan mielelläni kaikille :D, ovat mm. Urban Decayn Primer Potion, IsaDoran Inliner Kajal sävy Blonde, OPIn Nail Envy -hoitolakka, Indeliblen geelirajaukset, Blistexin valkoinen purkkihuulirasva, MACin ja Diorin luomivärit, Estelle & Thildin vartalovoide, Lily Lolon mineraalipohja ja poskipunat sekä nyt viimeisimpänä löytönä Viva La Divan huulipunat. Lisääkin varmaan tulisi mieleen, voisin tehdä näistä joskus oman koontipostauksen.

Toivepostauksenne; vihdoin. Päätin tänä aamuna mennä sisareni kanssa Ålands Sportcenteriin ja hankkia kuvat juttua varten.

Kiitokset siis kärsivälliselle henkilökunnalle ja ainakin pari asiakasta sai päivän viihdeannoksensa kuvaussessiota kummastellessaan.

Minä en pidä liikunnasta. Silti harrastan sitä. Ja olen koukussa siihen.

En kuulu niihin himoliikkujiin, jotka heräävät aamulla malttaen tuskin odottaa salille tai jumppaan pääsyä ja rallattelevat matkalla juoksumatolle tai crosstraineriin. Ehei. Salille lähtö on minulle joka kerta pieni tuskan vääntö. Aina olisi jotain mukavampaa tekemistä kuin puntille lähtö. Ja lenkille? Sinne minua ei saa edes lahjomalla. Välillä olen yrittänyt juosta hampaat irvessä mutta nyt olen suosiolla luovuttanut. Juoksemishommat eivät yksinkertaisesti ole minun juttuni.

Aloitin säännöllisen salitreenin vuonna 2005 jotta jaksaisin paremmin töissä. Tiesin, että sali jäisi hyvin nopeasti jos yrittäisin itse vetää jotain random-ohjelmia, joten palkkasin suoraan personal trainerin kolmeksi sessioksi ja niin mentiin. Olin hoikka, niihin aikoihin lähes alipainoinen, ja tavoitteena oli rakentaa minulle "lihasta luiden päälle". Mikään fitness-tyyppinen vartalo ei minua kiinnosta, vaan ennenkaikkea hyvä lihaskunto ja sellainen "toned" yleisilme. (En keksi tuolle erinomaiselle englanninkieliselle sanalle suomalaista vastinetta.) (Okei, ehkä haaveilin myös naisellisesta "Jennifer Lopez light" -takamuksesta, mutta ei mennyt kauaakaan ennenkuin ymmärsin ettei sellaista saa tähän varteen muuten kuin kirurgin kautta.)

Minulle tehtiin 2-osainen kuntosaliohjelma, joka päivitettiin puolta vuotta myöhemmin 3-osaiseksi. Ja 3-osaista olen tehnyt siitä saakka. Olen surkea rutiinin orja. En osaa soveltaa mitään itse. Teen ainoastaan niin kuin personal trainerini neuvoo. Kun opin jonkun ohjelman, vedän sitä kuukausitolkulla haudanvakavalla tarkkuudella vaihtamatta yhtäkään liikettä.

That's me. Ei välttämättä heijasta sitä ah-niin-tärkeää liikunnan iloa, mutta tuloksia syntyy. Ja tunnen oloni hyväksi. Vaikka joka kerta väsyttää raahautua salille, lähden silti. Sillä tiedän, että teen palveluksen tulevaisuuden itselleni. Äitini on minulle upea esikuva. Hän on harrastanut koko elämänsä liikuntaa, ja on 66-vuotiaana vielä mielettömässä kunnossa. Ei krempan kremppaa.

Ensi viikolla minulla on taas pitkästä aikaa tapaaminen pt:n kanssa. On korkea aika päivittää treeniohjelma. Vuoden liikuntatavoitteisiin kuuluu myös jonkun aerobisen liikuntamuodon palauttaminen ohjelmaan. Jumppa olisi helpoin tie, mutta ongelmani on, että en pidä ryhmäliikunnasta. Minulla on onneton koordinaatiokyky ja minun on hurjan vaikea seurata esimerkiksi step-jumpan askelkoreografiaa. En ole ikinä tuntenut oloani yhtä noloksi kuin kerran yritettyäni osallistua step aerobic -tunnille. :(

Tasapäinen punttitreeni kaipaisi rinnalleen myös joogan ja venyttelyn kaltaista kehonhuoltoa. Joogan olen jo aloittanutkin, vielä kun saisi jonkun venyttelytunnin sisällytettyä viikkoon. Sekin kun on vain niiiiiiiin vastenmielistä. Oikeasti, en vihaa mitään liikunnan osaa niin paljon kuin venyttelyä. Olen klassinen tapaus, "Se sattuu, en jaksa, haluan nopeammin salilta kotiin." Mutta silti teen joka kerta 10 minuutin perusvenyttelyn.

Hampaat irvessä, mutta lopulta tyytyväisenä.

.

Muita viharakkaus-liikkujia? :)

.

P.S. Mun mobiililaajakaista ei tällä hetkellä toimi, joten pääsen nettiin täällä Ahvenanmaalla vain käydessäni kirjastossa.. :/ Joten kommentteihin vastaamiseen saattaa mennä tavallista pidempi aika.