Torstai vei meidät pitkään nukutun aamun jälkeen (kyllähän nyt linnahuone täytyy hyödyntää täyteen potentiaaliin :)) Punkaharjun klassisten Suomi-maisemien halki Savonlinnaan.
Jos ihmettelette tuota harmaata "savualuetta" taivaalla, niin se tulee Olympuksen "dramaattiset värit" :D -asetuksesta. Tykkään sen tuomasta voimakkaasta kontrastista mutta välillä se lyö kuviin taivaan kohdalle tuollaisen harmaan alueen joka näyttää vähän erikoiselle.
Pysähdyimme harjualueelle kahveille ja jatkoimme sitten vatsat muristen kohti Savonlinnaa ja kehuttuja muikkuja..! :)
Valitsimme muikkupaikaksemme hotelli Seurahuoneen kattoterassilla sijaitsevan Muikkuterassin. Tämäkin lukijan suosittelemana! Lounasseuraksi saimme vanhan koulukaverini Marin, jota en ole nähnyt yli 10 vuoteen.
Tilasimme misterin kanssa muikkulautasen jaettavaksi sekä tukevat salaatit (jälleen erinomainen hinta-laatusuhde - oli nimittäin mielettömät kulholliset!).
Olen syönyt matkan aikana niin paljon kalaa, että suoraan sanottuna alkaa olla jo jonkinlainen kalaähky. Siksi mieli oli vähän kahden vaiheilla kun mietimme muikkulounasta.
Onneksi kuitenkin päädyimme kokeilemaan muikkuja, sillä annos oli ihan törkeän hyvä! Festarien perussafkaan kuuluvat supersuolaiset ja usein-vähän-kuivakat frittimuikut ovat kaukana Seurahuoneen Muikkuterassin tarjoilusta. Huikomuikut eivät olleet yhtään ylisuolaisia ja aivan täydellisen rapeita. Niitä ei ole friteerattu vaan paistettu. Nämä veivät todella kielen mennessään, ja täytyy myöntää että söin ihan liikaa sillä salaattikulhokin oli tyhjennettävä...! ^_^
Ruoan jälkeen jalkauduimme Savonlinnan keskustaan pienelle kävelylle.
Mari ja minä yritetään poseerata kaverikuvassa, Mr. Karkkipäivä laukoo kuvia miten sattuu. :)
Kävelyreitti rantaa pitkin satamasta Olavinlinnaan on todella kaunis.
Se pakollinen linnakuva. :) Onhan tuo komea.
Savonlinnan ja Marin seurassa oli niin rattoisaa, että lounaspysähdys venyi runsaaksi kolmeksi tunniksi. Sää oli mitä täydellisin ulkona istuskeluun, ja kaihoisin mielin jätimme Savonlinnan kutsuvat terassit taaksemme ja palasimme kuuman auton sisuksiin. Matka jatkui kohti Heinävettä ja Uutta Valamoa.
Viimeiset kilometrit Valamoon olivat varsinaista roadtrippiä hiekkateineen.
Saavuimme luostariin kahdeksan maissa. Yllätyin kun luostarin ravintolassa ja piha-alueella liikkui vielä runsaasti päiväturisteja - no, saattoihan osa heistä olla yöpyviäkin vieraita. :) Joka tapauksessa yllätyin paikan aktiivisuudesta vain tunti ennen virallista hiljentymisaikaa.
Kävimme teellä ravintola Trapesassa ja piipahdimme sitten luostarin viinituvassa.
Kävin itsekseni vielä pienellä kävelyllä miehen vetäytyessä väsähtäneenä huoneeseemme. Kyllä täällä mieli lepää.
Tänä aamuna jaksoin kuin jaksoinkin muuten herätä aamujumalanpalvelukseen! Ihan koko seremoniaa en tosin jaksanut seurata, mutta 45 minuuttia kuitenkin. ;)
Nyt ollaan Kuopiossa, ja tänään olen mm. pettynyt Kummisedän salaattilounaaseen ja käynyt söpöstelemässä kämmenen kokoisia chihuahuanpentuja..!
5 comments on “Roadtrip Day 5 - muikkuterassilta luostarin rauhaan”
En olekaan tajunnut kuinka ikävä näin kesällä on savonlinnaan! Ihanan kotoisia maisemia pohjanmaan adukillekin noissa savonlinnan ja punkaharjun kuvissa! Tahtoo sinne myös nyt!!
Aivan ihania kuvia :)
Tossa vikassa kuvassa on sellaista Downton Abbey-tyyliä =)
Ainiinainiin!!! Se lehtikaaliprojekti! Nyt olen testannut ensimmäiset sipsit. Kamalassa kiireessä ennen töihin lähtöä, aina fiksuin vaihtoehto. Mutta hyviä tuli.
Kiva kuulla! :)