Tämä päivä kului melkeinpä kokonaan laivassa. F/B Prevelis lähti Heraklionista 10.40 ja perille Karpathokselle saavuin 18.45.
Hei sitten, Heraklion.
Istuin koko matkan ulkokannella ja luin Haniasta ostamaani kirjaa - Frances Hodgson Burnettin The Secret Gardenia. Salainen Puutarha kuului lapsena suosikkikirjoihini, ja kun näin sen Publicissa minulle tuli sellainen olo, että olisi sympaattista lukea se nyt uudelleen aikuisena. Pidin jo kädessäni Moby Dickiä joka myös kuuluu Publicin edulliseen klassikkokirjojen sarjaan (nuo kirjat maksavat 2,50€), mutta epäilin jaksanko sitä kuitenkaan ns. rantalukemisena... Salainen Puutarha voitti.
Pysähdys Sitiassa.
Tunnit kuluvat...
Ohitimme pikkuisen Kassoksen, jonne suuntaan ensi viikonlopuksi.
Ja viimein... Pigadia, Karpathos. <3 Lämmin jälleennäkeminen.
Viime syksyltä tutun majapaikkani omistaja Dimitris oli vastassa satamassa ja oli kyllä tosi kodikasta huristella korkealle mäelle "kotiini".
Lähdin samantien Pigadian keskussupermarkettiin ruokaostoksille, ja huvitti kun kaupan hyllyt olivat edelleen kuin "Neuvostoliitosta". :D Ihmettelin jo viime syksynä miten tämän kokoisen kaupungin suurin ruokakauppa voi olla noin ankeasti varustettu.... Suurin osa etsimistäni ruokatarvikkeista oli lopussa, ja palasin majapaikkaani mm. sulaneen goudajuuston, tomaattimurskan, tölkkimustekalan ja -sienien sekä tietysti kreikkalaisen jogurtin kera.
Esittelin Mr Karkkipäivälle illalliseni. :) (Me ei olla niin moderneja että käytettäisiin Skypeä... ^_^)
Mies osoitti huolta kun en lähtenyt ravintolaan viinilasilliselle budjettivajeen takia, ja tarjoutui nollaamaan budjettini (21,34€ miinuksella tällä hetkellä).
...ettei kukaan nyt luule että suostuin. ;)
. . .
PALASHAMPOOPÄIVÄKIRJA 14.9.2013
Suoritin tänään toisen pesun Flow'n Blondi-palashampoolla. Tällä kertaa hiukset vetivät niin nahkeiksi vaahdotusvaiheessa että en millään saanut sormia liikuteltua tyvessä tai hiusten läpi. Ei mitään chancea. Ihan järkyttävän tuntuista, on tämä kyllä yksi projekti...! Huuhtelin hiuksia lukijalta saamani vinkin mukaan niin kuumalla vedellä kuin pystyin, jotta saippua liukenisi. Oli kuitenkin mahdotonta varmistua siitä, puhdistuiko tyvi kunnolla, kun ei pystynyt kuljettamaan sormia hiuspohjassa. Huh huh...
Hiukset olivat kahden vaahdotuksen jälkeen niin vanuttuneen tuntuiset, että eipähän kyllä tulisi mieleenkään olla käyttämättä hoitoainetta... Nyt hiukset ovat puolikuivat ja tuntuvat....lähmäisiltä.
Mutta aion kestää.
Kaikkeen sitä ryhtyykin :P
Varoitus: tämä postaus sisältää varmaan blogihistorian karseimmat ja huonolaatuisimmat kuvat, mutta nyt on vain pakko jakaa nämä tukkafiilikset!
Mitä ihmettä - tukka on eilisen palashampoodebyytin jäljiltä likaisemman tuntuinen kuin ennen pesua, mutta.... se on niin tuuhea! Herranjestas mikä volyymi! Eikä pelkästään visuaalisesti vaan myös käsiintuntuvasti, oikeasti, ponnari on melkein tuplasti paksumpi kuin normaalisti!
Lähmäiset - joo! Hyi olkoon, ei oikeasti voi edes koskea tuonne tyveen, mutta tämä volyymi..!! Aikaisemmin lähmä ei todellakaan ole kulkenut käsi kädessä tuuheuden kanssa, vaan lähmätukka on poikkeuksetta tarkoittanut myös LITTAtukkaa.
Mutta ei nyt.
Palashampoo. Onko sinulla oikeasti tällainen vaikutus hiuksiin..?
Siis nämä kuvat... Voisin hakea näillä Reese Witherspoonin paikkaa Legally Blonde 3 -elokuvasta. (Ja kappas, Reese on uutisten mukaan kieltäytynyt kolmannesta blondileffasta juuri elokuussa... ^_^)
Hei - kuvassa myös Ne "Kuuluisat" Voisin Juosta Seinään -rintsikat. :D Ei mulla omasta takaa noin muhkeat tissit ole. Otsikko voisi viitata niihinkin... ^_^ Kiitos, H&M.
Harjasin äsken hiukset vielä suoraksi (nuo kiharat tuli nutturasta), ja muhkeus on edelleen jäljellä. Ja oli ne tuuheat jo eilenkin illalla kun ne vihdoin uskaltauduin harjaamaan.
Mielenkiintoista, hyvin mielenkiintoista. Tyvestä näkyy että likaisethan nämä on, mutta silti hiukset jaksaa nousta ylös päänahasta.
Houkutus on ollut kova käyttää täällä Couchsurfing-houstini Stellan luona hänen shampootaan, mutta pysyn tiukkana. Täytyyhän tämä kokeilu nyt saattaa kunnialla käyntiin eikä sortua tavan shampooseen jo toisena päivänä...! :D
Rakastuin Heraklioniin.
Joistain paikoista tietää heti, että niissä on jotain erityistä. Että meillä on kemiaa. Tunsin aivan mielettömän onnen huuman saapuessani kaupunkiin.
Miksi vietin Haniassa kaksi päivää kun olisin voinut tulla suoraan tänne..?
Juuri tänä iltana koin sen taas todella voimakkaasti. Rakkauden johonkin paikkaan, mikä on kuitenkin täysin määrittelemätöntä ja abstraktia. Taidan ymmärtää, miltä nuorimmasta sisarestani tuntuu, kun hän ei voi pysyä poissa Etelä-Amerikasta. Minulla ja Kreikalla on samanlainen suhde. Minä hehkun onnesta kun saan olla täällä. Hymyilen ja olen vain niin täynnä... lämpöä tai jotain. Iloa.
Olisin voinut jäädä koko yöksi Heraklionin kaduille hengittämään itseeni kaupungin tunnelmaa. Kuvaamaan ihmisiä, hetkiä.
Tässä palanen kokemustani.
...ja tämän vuoksi olen hereillä postailemassa teille tähän aikaan...
Tänne palaan vielä. Ehdottomasti.
.
Ainiin. Ostin lipun Karpathokselle. Sinne siis lauantaina.
Fact corner: Heraklion (kirjoitetaan myös Iraklion) on noin Tampereen kokoinen kaupunki. Se on suurin kaupunki Kreikan saaristossa.
