Palataan vielä hetkeksi rintajuttuihin.

Kävin nimittäin hiljattain rintsikkaostoksilla, ja se sai minut pahasti ärtyneeksi. Mikä (alus)vaateteollisuutta vaivaa?

Okei, reiluuden nimissä mainittakoon, että kävin ainoastaan H&M:llä, eli en voi täysin lähteä yleistämään postauksen "syytöksiä". Mutta pahasti pelkään, että sama trendi on nähtävissä muissakin samantyylisissä liikkeissä. (Joudun nyt samalla tunnustamaan, että en ollut käynyt rintaliiviostoksilla varmaan vuoteen. Krhm.)

Huomioin H&M:llä kaksi asiaa: kaikki A/B-kupin rintaliivit (mahdollisesti C:tkin..?) olivat topattuja. Ja toisekseen; toppauksia ei saa enää irti! Ne on ommeltu tissiliivin sisään saumattomasti.

Mitäs helkkaria? Mitä tämä kauppa haluaa minulle sanoa? A/B-kupin rinnat eivät ole okei ilman täytteitä? Jos haluat meiltä liivit, saat väkisin mukana tissejäsi kohentavat pehmusteet! Ennen ne sai sentään otettua pois ja päätettyä itse, haluaako push-up-efektin vai ei. Nyt oletusarvo on se, että pienirintaisella naisella kuuluu olla toppaukset, ei vaihtoehtoa. Ainakin Henkkamaukan mielestä.

Minun oli tarkoitus käydä kartoittamassa tilanne myös KappAhlissa, Seppälässä, Ginassa sun muissa, mutta en ole ehtinyt. Ehkä te lukijat voitte kertoa mikä niissä liikkeissä on tilanne? Saako A-kuppilainen siellä liivinsä ilman pakkopehmusteita?

Tässä ovat toiset ostamani liivit. Kokoni on 80A. Eivätkö kupit näytäkin ihan naurettavan suurilta? Minun mielestä ainakin! No, kai näyttävät kun niissä on varmaan kaksi senttiä vaahtomuovia.

Avaudunpa tässä samalla toisestakin rintsikkaostoksiin liittyvästä ongelmasta. Kun omaa leveän rintakehän mutta pienet rinnat, on sopivien liivien löytäminen yhtä tuskaa. Leveä rinnanympärys liiveissä tietää myös leveämpiä ja tilavampia kuppeja, mutta ei minun tissit niitä kuppeja täytä. Näin ollen vain aniharvat koon 80A:n liivit sopivat. Sopivamman kokoinen kuppi on ympäryksen 70-75 liiveissä, mutta ne taas kiristävät rinnanympärystä ja tuntuvat erittäin epämukavilta.

Koon 80A rinnakkaiskoon pitäisi olla 75B, ja välillä olen tehnytkin onnistuneita löytöjä tämän koon puolelta. Mutta sekin on ihan sattumanvaraista. Tuntuu kyllä hullulta, että 75B:n kuppi voi olla pienempi kuin 80A:n. Kuppien kirjaimiin tuijottamisen voisi siis hyvin lopettaa. "A-koon tissit" tai "C-koon tissit" ei lopulta kerro paljonkaan siitä minkä kokoiset pallukat siellä paidan alla möllöttää.

Tällä kertaa löysin sopivimman kupin koosta 70B (siniset liivit kuvassa). Napakka, matala kuppi eikä toppauksiakaan ihan yhtä hillittömästi kuin noissa pilkullisissa. (Ja jälleen - niin hassua miten pilkullisten liivien A-kuppi on leveyden lisäksi vielä paljon korkeampikin..!)

70-ympärysmitan liivit kiristävät kyllä aika pahasti, mutta kun kärsii jonkun aikaa niin tokihan ne siitä ajan kanssa löystyvät.... Oli vain "pakko" ostaa kun niin harvoin löytää liivit joiden kupit eivät saa rintamusta näyttämään siltä että paidan alla on jotkut kartonkitötteröt.

Niinpä lähdin kotiin kaksien kompromissiliivien kanssa. Toiset istuvat tissien kohdalta täydellisesti mutta kiristävät pirusti, toiset tuntuvat miellyttäviltä mutta haukkaavat tissien kohdalla ilmaa ja luovat rintamukseen naurettavan pehmopanssarin. Näillä voisi varmaan juosta rinta edellä seinään eikä sattuisi lainkaan! :D

(Miksi muuten ostin väkisin liivit H&M:ltä jos kerran pakkotoppaukset ärsyttävät? Olin ajautunut tilanteeseen jossa viimeisetkin ehjät liivini olivat sanomassa itseään irti ja oli vain oikeasti PAKKO saada jotain. Ahvenanmaalla kauppavaihtoehdot ovat niukanlaiset. Siksi H&M. Niin, ja pitihän liivien tietty olla mahdollisimman halvat. :/)

* * *

Mitä mieltä te olette "pakkotoppauksista"? Mitä viestiä tämä trendi antaa naisille, tai kertoo kulttuuristamme ylipäänsä? Naisten rinnat eivät ilmeisesti enää saa näkyvästi olla sen muotoiset kuin luonnollisesti ovat, vaan niiden suippoudet, lättänyydet ja roikkuvuudet on muotoiltava liiveillä "yleisten normien" mukaisiksi pehmeiksi, pystyiksi kummuiksi. Tästäkö on kysymys?

Tänään leivotaan oikeaa sämpylää, ei mitään "kaupan höttöä"! :)

Tätä leipää ei käytännössä erota juuri lainkaan viljasämpylästä. Se on kuitekin yllättäen kaupallisten markkinoiden vähähiilihydraattisin leipätarjokas. Yhdessä sämpylässä on alle gramma hiilihydraattia.

Kyseessä on saksalaisen Adams Brotin siemenleipäjauho. Sain jauhoja kokeiltavaksi suomalaisesta YesDeli-verkkokaupasta, joka on erikoistunut vähähiilihydraattisiin elintarvikkeisiin. (Sain kaupasta muutaman muunkin kiinnostavan tuotteen kokeiluun, mm. vhh-pastaa. Kirjoittelen niistä myöhemmin.)

Jauhopussi maksaa 4,99€ ja siitä saa n. 600 grammaa leipää. Leivän voi tehdä vuokaan tai leipoa sämpylöiksi.

Jauhoseoksen ainesosat:

* vehnägluteeni

* mantelijauho

* pellavansiemen

* auringonkukansiemen

* suola

* mausteet

* kuivahiiva (tulee pakkauksessa mukana erikseen)

Ravintoarvot per 100g valmista leipää:

kcal: 259

proteiini: 33 g

hiilihydraatti: 1,9 g (josta sokeria 0,6 g)

rasva: 13,3 g

Leivän valmistus on yhtä yksinkertaista, kuin lisää vain vesi ja sekoita. :) "Gluteenileipää" leivottaessa tarvitsee vain pitää mielessä, ettei sitä saa vaivata samalla intensiteetillä kuin tavallista vehnätaikinaa. Gluteeni muodostaa nopeasti voimakkaan sitkon, ja jos taikinaa nujuuttaa liikaa on tuloksena "superpallosämpylöitä". :D

Itse sekoitin ainekset nopeasti puuharukalla.

Taikinaan voi halutessaan lisätä 50 g valinnaisia, omia lisukkeitaan kuten vaikka muita siemeniä, porkkanaraastetta, oliiveja, juustoraastetta tai lesettä. Itse lisäsin seesaminsiemeniä.

Taikinan annetaan kohota 45 minuuttia, leivotaan sämpylöiksi tai kumotaan leipävuokaan, ja sitten vielä uusi kohotus n. 20 minuuttia.

Sämpylöiden kokoa miettiessä on hyvä ottaa huomioon, että leivät kohoavat uunissa jopa kaksinkertaisiksi.

Paista uunin keskitasolla 180 asteessa n. 30-40 minuuttia. (Ohjeessa lukee 50 minuuttia, mutta minun uunini suoriutui nopeammin ja sämpyläiset olisivat palaneet jos olisin jättänyt ne täydeksi ajaksi....)

Kokemukset Adams-leivästä:

* Maukkaita, "oikean" sämpylän makuisia ja rakenteellisia sämpylöitä.

* Todella alhainen hh-pitoisuus plussaa (niille keille sillä on merkitystä ;))

* Gluteenipohjainen taikina haisee oudolle, en ainakaan keksi hajulle muuta selitystä kuin gluteenin. Myös maussa on "pieni" sivuvivahde, mutta niin huomaamaton ettei pilaa ainakaan minun sämpyläelämystäni. Kun leivän paahtaa sivumaku katoaa kokonaan.

* Koostumus aavistuksen sitkoisempi kuin normaalissa leivässä korkean gluteenipitoisuuden takia

* Tulen tekemään näitä jatkossakin!

Sämpylänkulutukseni oli aika vaatimatonta jo ennen ruokavalionmuutostani (sillä olen ruisleipäihmisiä ;)), mutta yksi lyömätön yhdistelmä oli: lasi kaakaota + oikealla voilla voideltu juustosämpylä! En tiedä mikä tuossa kombinaatiossa oikein vetoaa, mutta kaakao ja juustosämpylä vain kuuluvat yhteen minun makumaailmassani. :)

Jos joskus tekee tuota makuelämystä mieli, niin siihen Adams-sämpylä sopii huomattavasti paremmin kuin Vaasan Minihiilari-sämpylä. Jos nämä kaksi + itsetehdyt mantelisämpylät kilpailisivat The VHH Sämpylä -tittelistä, niin Adams voittaisi 6-0. :D

Onko joku maistanut Adams-leipää tai valmistanut itse gluteenileipää?

(...ja voin arvata että sieltä voi tulla myös "gluteeni on ihan hirveää ainetta! Kaikkien kuuluisi vältellä sitä!" -kommentteja. Se olisi toisaalta kiinnostavaakin, sillä itse en ole koskaan ymmärtänyt miksi ei-keliaakikon pitäisi vältellä gluteenia, eihän sitä kukaan kuitenkaan hirveitä määriä syö.)

Hei kaikki!

Eilisen huutajaispostauksen kommenteista kävi ilmi, että postaus oli ilmestynyt viiveellä vasta kello kahdeksan jälkeen, ja vieläpä näkynyt eri ihmisten koneilla eri aikaan; osalla  20.05, osalla vasta 20.09. Olin ajastanut postauksen ilmestymään klo 20, joten olin aivan ihmeissäni lukiessanne kommenttejanne. Joku kommentoi myös, että viiveilmiö on tuttu muidenkin postausten yhteydessä - lukija saattaa nähdä Bloggerissa päivityksen uusimmasta postauksestani, mutta klikatessaan sitä ja saapuessaan Karkkipäivään on näkyvissä kuitenkin edellinen postaus, ja uuden ilmestymiseen saattaa mennä jopa 20 minuuttia. Erittäin omituista, sanon minä! Etenkin kun en näistä tietotekniikkahommista mitään tajua.

Laitoin kyselyn asiasta Indiedaysin it-vastaavalle Hannu Matilaiselle, ja sain tällaisen vastauksen:

"Mitä todennäköisimmin tuo johtuu palvelimella olevasta välimuistista, joka tuolla on päällä. Se aiheuttaa sen, että nuo ilmestyy jonkun minuutin viiveellä näkyviin, vaikka postaus itse onkin julkaistu ajallaan.

Jotta tuolle mun selitykselle muodostuu joku järkikin, niin täytyy vähän avata sitä, että miksi noin...

WordPress on iso ohjelma. Normaalitilanteessa, kun lukija tulee blogiin ja tekee yhden sivulatauksen, WordPress tekee taustalla hyvin paljon erilaisia toimintoja, kun se muodostaa blogin etusivuja, hakee postausta ja noita plugineja sekä niiden toimintoja ja ties mitä. Se tekee saman tietysti jokaiselle lukijalle erikseen. Kun lukijoita on paljon, niin WordPress (ja palvelin) tekee myös paljon töitä, ja pahimmillaan se aiheuttaa niin paljon operaatioita, että se ei ehdi tehdä kaikkea.

Kun tuohon lisää välimuistin, niin käytännössä se on kuin valokuva tuosta blogista, jota näytetään kävijöille. Tuossa välimuistin kopiossa ei ole mitään dynaamisia elementtejä, joten sen näyttäminen lukijoille on nopeaa ja vaatii vain yhden operaation. Välimuisti sitten tuoreistaa tuota "valokuvaa" aikavälein, joka tuolla näytti olleen 15 minuuttia (asetin siihen nyt 4 minuuttia). Käytännössä tämä mahdollistaa huikean paljon paremman suorituskyvyn suurelle kävijämäärälle, kuin pelkkä perusversio ilman välimuistia, kun erilaisten operaatioiden määrä on enää murto-osa.

Eli tuo siis olisi syynä siihen, että nuo postaukset näkyvät pienellä viiveellä. "

Hannu sanoi muuttaneensa mun blogin asetuksia nyt niin, että välimuisti tyhjentyisi aina kun teen uuden postauksen. Viiveen pitäisi nyt (toivon mukaan) kadota, tai ainakin lyhentyä reilusti.

Pahoitteluni kaikille, jotka eilen turhaan rämppäsivät refresh-nappia odotellen postauksen ilmestymistä. :/

Jatkossa järjestän huutajaiset myös sellaiseen kellonaikaan, että varmasti voin olla itse samaan aikaan koneella julkaisemassa huutoja. Kaikesta oppii aina. :)