Sarjassamme "onhan nämä jo odottaneet tovin" -tuote-esittelyjä... :)

Kicks lanseerasi Fairtrade-merkityn Skin Treat -nimeä kantavan ihonhoitosarjansa jo huhtikuussa, ja ehkäpä osa teistä on jo löytänytkin nämä varsin mainiot vartalonhoitotuotteet?

Markkinoille tulee jatkuvasti niin paljon uusia tuotteita, että kaikista ei vain jaksa innostua. Ensin ajattelin näistä Skin Treateistakin, että "jahas, taas uusi luonnollisilla raaka-aineilla itseään mainostava perusvartalonhoitosarja...." Kun kuitenkin tutustuin tuotekonseptiin vähän paremmin, tajusin, että kyseessä on itse asiassa varsin poikkeuksellinen sarja - ja löytyipä testituotesetistä yksi Löytökin! (Ei ole tullut merkattua tuolla logolla mitään tuotetta pitkään aikaan, huomaan....)

Kicks Skin Treat -sarja on kehitetty yhteistyössä Fairtraden kanssa, mikä tarkoittaa sitä, että tuotteissa on käytetty raaka-aineita Fairtrade-sertifiouduilta viljelijöiltä. Fairtrade-järjestelmä takaa viljelijöille paremman hinnan myydystä sadosta, sillä ostaja sitoutuu maksamaan tuottajalle minimikorvauksen lisäksi myös Fairtrade-lisää. Mitä suurempi myynti, sitä suurempi Fairtrade-lisä viljelijöille.

Kicks on hankkinut Fairtrade-lisenssin, jonka ansiosta yritys pystyy seuraamaan koko tuotantoketjua myydystä tuotteesta viljelmille saakka. Skin Treat -valikoimaan kuuluu kaksi tuotesarjaa: Virgin Olive Oil ja Pure Natural Oils. Tuotteissa on käytetty sheavoita Burkina Fasosta, kookosta Sri Lankasta, vaniljaa Intiasta, macadamiaöljyä Keniasta, raakasokeria Belizestä ja oliiviöljyä Libanonista.

Fairtrade-merkityt kauneudenhoitotuotteet ovat itse asiassa kosmetiikkamarkkinoilla aika uusi asia. Pilottiprojekti aloitettiin Isossa-Britanniassa vuonna 2008, ja siellä Fairtrade-merkittyjä kosmetiikkatuotteita on saatavilla enemmän. Pohjoismaissa Kicks Skin Treat on ensimmäinen tämäntyyppinen Fairtraden kanssa yhteistyössä toteutettu tuotesarja. Aiemmin saatavilla on vain ollut muutamien merkkien yksittäisiä tuotteita.

Kicksiltä saamassani testituotesetissä oli Pure Natural Oils -sarjan sokerikuorinta ja suihkuöljy ja Virgin Olive Oil -sarjan vartaloemulsio ja käsivoide.

Pidin kaikista tuotteista kovasti, mutta suosikiksi nousi ihastuttava sokerikuorinta vartalolle. Aivan ihana tuote! Lisää kuorinnasta alempana, sujautan ensin tähän väliin kokemukset suihkuöljystä ja vartalovoiteesta.

Suihkuöljy: hyvin miedon tuoksuinen, miellyttävä suihkutuote. Vaahtoaa keskivahvasti. Koostumus ei erityisen öljyinen, eikä öljy olekaan korkealla incissä, mutta iho jää silti ravitun, pehmeän ja sileän tuntuiseksi. Huomattavasti pehmeämmäksi kuin "perussuihkugeelin" jälkeen.

Vartalovoide: miellyttävä koostumus, juuri sopiva rasvaisuus. Ei liian ohutta, mutta ei liian täyteläistäkään. Iho ei jää rasvaisen kiiltäväksi. Incin kärjessä oliiviöljyä ja canolaöljyä, eli pääasiallisina pehmentävinä aineina nimenomaan kasvi- eikä synteettisiä öljyjä. Ja sen huomaa ihofiiliksessä. Thumbs up! Tuoksu mieto ja jännän "saippuainen".

Eikö näytäkin ihan appelsiinimarmeladilta? :D (Heh, tulee muuten mieleen The Body Shopin muinainen appelsiinivartalokuorinta...!)

Sokerirakeet ovat Skin Treatin kuorinnassa isompia kuin aiemmassa sugar scrub -tuttavuudessani Essential Care Coconut Candy Scrubissa. Tähän on lisätty hieman vaahtoavia ainesosia ja "mössö" muodostaa kostealle iholle hieroessa miellyttävän kermaisen, pehmeän vaahdon (ei kuitenkaan vaahtoa niin voimakkaasti kuin suihkugeeli). Vaikka rakeet ovat isoja, ne eivät raavi olenkaan ja alkavat hieroessa pikkuhiljaa sulaa. Kokemus on tosi miellyttävä. Iho jää aivan vastustamattoman pehmeäksi. Tästä tuli heti yksi suosikkikuorinnoistani!

Käsivoide: sama, hieman saippuainen tuoksu kuin vartalovoiteessa. Kevyt, nopeasti imeytyvä koostumus, mutta ei kuitenkaan ihan vesimäistä. Sopii "normaalikuivalle" iholle, ei sellaiselle ihan karheankuivalle ja helposti halkeilevalle. Esim. minulle passeli kesäkäyttöön, ja tuote onkin ollut ahkerassa käytössä kesän ajan. Oikein hyvä peruskäsivoide. Incin kärjessä oliiviöljyä, glyserolia ja canola-öljyä.

Skin Treat -valikoiman hintaesimerkkejä: vartalovoide 250 ml 9,90€, käsivoide 100 ml 7,90€, suihkugeeli tai -öljy 250 ml 7,90€, sokerikuorinta 200 ml 14,90€.

Onko joku jo ehtinyt kokeilla Skin Treat -tuotteita? Merkitseekö teille jotain tieto siitä, mistä raaka-aineet tulevat? Suositteko ylipäänsä Reilun Kaupan tuotteita?

Tänään tarkastellaan vähähiilihydraattisia ruisleipiä. (Kyllä näitä ruokajuttuja nyt piisaa, yrittäkää kestää :) Ensi viikolla tulee taas paljon kosmetiikkaa - mä lupaan! :D)

Aloitetaan "surullisesti" hiljattain kokonaan markkinoilta poistuneesta Perheleipureiden Karppisesta. Karppinen oli aikoinaan kauppojen vähähiilihydraattisten leipomotuotteiden kuningas laajimmalla valikoimallaan, ja pitkään leivät nauttivatkin suurta suosiota. Perheleipurit oli käsittääkseni ensimmäinen valmistaja, joka toi markkinoille vhh-ruisleivän. Vaaleaa leipäähän on mahdollista valmistaa täysin ilman viljaa, mutta ruisleipää luonnollisestikaan ei. Siksi tuote ei ollut mikään itsestäänselvä osa kaupallisten vhh-leipien alkutaivalta.

Kun Perheleipurit sitten lanseerasi Ruispalat, ja myöhemmin viipaloidun ruislimpun, oli suosio taattu. Jee! Karppaajakin voi syödä ruisleipää!

Kuva: Haaveisto-blogi / Elli

Karppis-ruispalan ainesosat: vesi, täysjyväruis (27%), kaurakuitu, kananmuna, vehnägluteeni, pellavansiemen, hiiva, kasviöljy, suola.

Hiilihydraattia yhdessä viipaleessa oli 4 g, sadassa grammassa 18 g.

Itsekin tykästyin aikoinaan kovasti Karppis-ruispalaan. Harvoinhan sitä tuli syötyä, mutta jos teki mieli esimerkiksi lämmintä tonnikalavoileipää niin siihen ruispala on se "ainoa oikea" alusta. Kalakeitosta puhumattakaan. Jotkut makuparit vain kuuluvat yhteen. :) Ja niihin hetkiin Karppis-ruispala toi vhh:laiselle täydellisen ratkaisun.

Leivän maku ja koostumus oli vähän kuiva ja pahvinen, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, mutta kyllä se menetteli. Perheleipurit toi myöhemmin markkinoille myös viipaloidun Karppis-ruislimpun, joka maistui meikäläisen suuhun paremmalta. Hiilareita limppuviipaleessa oli 4,5 g. Tämä leipä ei kuitenkaan viihtynyt kauppojen hyllyillä pitkään. Pikkuhiljaa myös muut Karppis-perheen tuotteet alkoivat kadota kaupoista. Vain Ruispalat jatkoivat sinnittelyään.

Kunnes.... Karppinen sai vakavan haastajan Vaasan Minihiilarista. Kun Vaasan toi markkinoille oman versionsa vhh-ruispaloista, alkoi Karppisen menekin vääjäämätön lasku. Loppunsa leipäpioneeri koki niinkin hiljattain kuin jokunen viikko siten. Heinäkuussa vielä ostin Maarianhaminasta Karppista, nyt sen valmistus on lopetettu. Täytyykin säästää viimeinen pala pakkaseen "museoleiväksi"... :D

Vaasan Minihiilari Ruis lanseerattiin käsittääkseni keväällä 2012. Taisin itsekin saada silloin vinkin joltain lukijalta.

Vaasan vhh-ruisleivän valmistukseen on käytetty siirappia, mikä nostaa leivän hiilihydraattipitoisuutta inasen Karppista korkeammalle. Viipaleessa on 4,2 g hiilaria. Muuten reseptit eroavat sillä, että Vaasan Minihiilarissa on auringonkukansiementä ja psylliumia, eikä lainkaan kananmunaa.

Ja leipähän on pirun hyvän makuinen! Ollakseen vhh-leipä. Ei siitä mihinkään pääse. Vaikka Karppista käykin vähän sääli (en edes tiedä miksi, no, mä inhimillistän aina kaikkea :P), niin pystyn kyllä ymmärtämään miksi se hävisi tämän taistelun. Vaasan Minihiilari on yksinkertaisesti parempi. Se ei ole niin kuiva eikä pahvisuudesta ole tietoakaan. Se on hyvin pitkälle "oikean" ruispalan makuinen.

Toivon Vaasan Ruisminihiilarille pitkää ikää! :)

Kolmas vähähiilihydraattinen ruisleipätarjokas tulee Porokylän leipomolta. Porokylän RuisKarppi on ravintoarvoltaan kaupan vähähiilarisin ruisleipä; sadassa grammassa on vain 13,3 g hiilihydraattia ja viipaleessa 3,3 g.

Ainesosat ovat psylliumin ja siirapin puutetta lukuunottamatta samat kuin Vaasan Minihiilarissa, mutta Porokylän leivän koostumus on ihan erilainen.

Jo heti kun pakkauksen avaa, nenään tulvii oikean, tuoreen ruisleivän tuoksu. Koostumus on "kosteampi" ja mehevämpi kuin Minihiilarissa ja Karppisessa. Vaikka leipä on väriltään vaaleampaa, on täysjyvärukiin osuus Porokylän leivässä suurempi kuin kilpailijoiden (tai kilpailijan - tietääkö joku onko markkinoilla tällä hetkellä muita vhh-ruisleipiä kuin Vaasan ja Porokylän?).

Vaikka tykkään kovasti Vaasan palastakin, niin täytyy sanoa että Porokylän viipale on suosikkini vhh-ruisleivistä. Se voittaa mehevyydellään, hyvällä tuoksullaan ja maullaan, ja kun tähän yhdistää vielä alhaisen hh-pitoisuuden niin tuloksena on varsin onnistunut vähähiilihydraattinen ruisleipäehdokas.

Mikä on teidän vhh-leipäsuosikkinne?

Kasvikset.

Ihan pimeä yöpostaus mutta mun on vain päästävä sanomaan tämä! Koin tällä viikolla aivan mielettömiä onnen hetkiä ruokakaupan vihannesosastolla.

Siellä oli lehtikaalia..!! Löysin ensimmäistä kertaa Suomessa lehtikaalia! Ja siellä oli kyssäkaalia! Jopa violettina...! Riemastutin itseäni ostamalla sen kaveriksi vielä violettia kukkakaalia, violettia munakoisoa ja violettia suippokaalia. <3

Menin ihan sekaisin. Lapoin kärryyn enemmän vihanneksia kuin ehdin syödä koko viikolla. Kiinankaalia, fenkolia, oransseja kirsikkatomaatteja, paprikaa, salottisipulia, avomaankurkkua, munakoisoa, kesäkurpitsaa...

Miten hyviä voivat olla tuoreet kasvikset? Ilo silmälle, ilo vatsalle. :)

Tällaisen osaavat tietty kaikki valmistaa mutta laitan silti "reseptin". :) Uunikasvikset Välimeren tapaan.

* Salaattifenkolia

* Vihreää ja keltaista paprikaa

* Munakoisoa

* Kirsikkatomaatteja

* (Salotti)sipulia

* Valkosipulia

* Fetaa

* Oliiviöljyä

* Välimeren yrtit -maustesekoitusta

* Mustapippuria

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Lohko fenkoli ja pyörittele palaset kulhossa oliiviöljy-mausteseoksessa. Laita fenkolit uunipellille ja uuniin. Pilko loput kasvikset. Pyörittele öljy-mausteseoksessa. Lisää loput kasvikset uunipellille kun fenkolit ovat kypsyneet n. 10 minuuttia. Anna kasvisten paahtua 15 minuuttia. Lisää fetat ja paahda vielä 5-10 minuuttia. (Toki fetat voi laittaa lopuksi kylmänäkin, mutta mä tykkään kun ne vähän sulaa kasvisten joukkoon.)

Koristele annos tuoreilla yrteillä tai fenkolin lehdillä. Nauti sellaisenaan tai kalan lisukkeena.

Ihmiset - syökää kasviksia! :) Ne on niin hyviä.

Yksi ilta höyrytin iltapalaksi uusia löytöjäni lehtikaalia, suippokaalia ja kyssäkaalia. Päälle nokare voita ja rapsaus gomasiota. Niin yksinkertaista. Niin hyvää. Jos täytetty munakas on maailman nopein ja palkitsevin pikaruoka, niin tämä on maailman nopein ja terveellisin. ;)

*

Loppuun kuva perjantailta. Olin tiheikönväkeilemässä tyrnimarjapuskissa neljä tuntia. En ole aikaisemmin poiminut tyrnejä. Nyt tiedän miksi niiden nimi on englanniksi sea-buckthorn. Auts. ;)

Sato talteen!

~ Pakko vielä jakaa yksi aaawww-juttu: Mr Karkkipäivä oli pari viikkoa sitten mennyt sienestämään. Minua varten. Hän ei itse syö lainkaan sieniä. "Minua hymyilytti siellä metsässä, kun ajattelin miten sinä tulet ilahtumaan näistä sienistä," mies kertoi. Ja voi kun ilahduinkin! <3 Pelkkä ajatus mun Äijästä siellä koreineen oli niin hellyttävä..! En saa koruja tai kukkakimppuja, mutta mies hakee minulle sieniä. :)