Paros on yksi Kreikan suosituimpia saaria, mutta jäänyt vähäiselle huomiolle Suomessa. Naapurisaari Naxos tunnetaan meillä paljon paremmin.
Paroksella asuu n. 14 000 ihmistä, ja sen pääkaupunki Parikia on Egeanmeren laivaliikenteen keskuskohta. Täältä on ehkäpä parhaat yhteydet kaikkialle Kreikan saarille, joten se on myös mitä ihanteellisin tukikohta saarihyppelylle. Siinä missä toiselta suosikkisaareltani Karpathokselta ei kulje laivoja edes päivittäin, lähtee Parokselta vielä matalalla sesongillakin ainakin 10 laivayhteyttä joka päivä.
Parikia on sellainen kaupunki, joka "avautuu" vasta kun pujahdat sen sokkeloihin. Toiset Kreikan saaret ovat tunnettuja postikorttimaisista satamanäkymistään, mutta Parikia näyttää mereltä päin jopa aika tylsältä. Vaikka ympäröivä maasto ei ole täysin lattanaa, ei Parikian kaupunki kiipeä kukkuloille niinkuin monet kuvaukselliset kylät.
Parikian vilkas rantakatukaan ei tee sellaista perinteistä "hevosenkenkä"-lenkkiä vaan levittäytyy pitkälle, aaltoilevalle pätkälle josta ei saa yhtenäistä kuvaa. Parhaat kuvat löytyvätkin kun astut taloseinämän läpi Parikian vanhaan kaupunkiin, joka kuuluu ainakin allekirjoittaneen 24 Kreikan saaren kokemuksella ehdottomasti saariston viehättävimpiin.
Vanha kaupunki levittäytyy Kastro-nimisen kukkulan taakse ja ympärille. Kastron laella on antiikin aikaisen temppelin ja keskiaikaisen linnoituksen raunioita, ja niiden päälle rakennettu mitä kuvauksellisin pikku-kirkko. Kirkon edusta on kaupungin suosituin paikka katsoa auringonlaskua. Ja tämä on myös minun ehdoton lempipaikkani Parikiassa.
Sen sijaan että olisin käyttänyt päiväni tehokkaasti huristellen busseilla ympäri saarta (sillä Paroksella löytyy nähtävää vaikka kuinka), istuin kirkolla joka päivä usean tunnin lukemassa kirjaa. Juuri sitä halusin Paroksella tällä kertaa tehdä. :) Ja ottaa kuvia.
Kierros Parikian vanhassa kaupungissa:
Turistikrääsäkatujakin löytyy - mutta maltillisesti..! ;) Täällä homma on vielä pysynyt ns. hyvän maun rajoissa eivätkä matkamuistomyymälät peitä koko keskustaa.
Vertaus. Katu klo 12.32.
Ja sama katu siestan aikaan klo 15.10. Paroksella turistikaupatkin viettävät siestaa. :) Kumpi näkymä on kivempi..? ;)
Kykladien saaret tunnetaan valkoisista taloistaan ja sinisistä ovistaan.
Parikian lisäksi vierailun arvoisia kohteita Paroksella ovat Naoussa, kuvauksellinen kalastajakylä ja kesäisin erittäin trendikäs paikka (Parikian jälkeen saaren toiseksi suosituin turistikohde), Lefkesin ihastuttava, vuorten keskelle kätkeytyvä amfiteatterimainen kylä sekä idyllinen Piso Livadi, pikkuinen kylä aivan meren rannassa (pysähdy täällä vaikka lounaalla saarenkiertoretkellä :)). Näissä kohteissa tuli vierailtua jo edellisellä Paroksen visiitillä - siksi saatoin nyt hyvällä omallatunnolla rentoutua Kastrolla kirjan parissa! ^_^
Enpä olisi uskonut että Ateenan Kolonakissa voi nauttia mustaa makkaraa. Ja vieläpä kasvis-sellaista.
Olen käynyt vegeruokataivaassa..!
On itse asiassa tosi erikoista, että Ateenan kokoisessa kaupungissa on niin vähän kasvisruokapaikkoja. Ehkäpä paikallisille kasvissyöjille riittää kreikkalaiseen keittiöön luonnostaan kuuluva runsas kasvisruokien kirjo..? Toisaalta vegeproteiinia ei tavernojen menuista luonnollisestikaan löydä. Ja kun miettii sitä juuston määrää jota lähes joka ruokaan täällä holvataan, ei ainakaan vegaanien ravintolaelämä ole Kreikassa helppoa.
Ateenasta löytyy kolme ”kunnon” asiaan vihkiytynyttä kasvisruokaravintolaa. Olen käynyt niistä kahdessa. Sympaattiseen Avocadoon tutustuin viime syksyn vierailulla, ja tyylikkään Rosebudin löysin viime viikonloppuna kasvisravintolasivusto Happy Cow’n avulla.
Tofu..! Sitä ei löydä Kreikassa edes hyvinvarustetuista ruokakaupoista, ravintoloista puhumattakaan. Tofu kuuluu kotioloissa jokaviikkoiseen ravintooni, ja olenkin kaivannut sitä viime viikkojen ikuisten tonnikalapurkkieni keskellä. Kun bongasin Rosebudin listalta tofu-souvlakin, en jäänyt edes miettimään muita vaihtoehtoja.
Annos saapui ohuiden paistettujen perunojen kanssa, joita ei mainittu listalla (--> ”served with fresh green salad”).
Kun aloin siirtää perunoita lautasen sivuun, tapahtui hieman huvittava välikohtaus. Viereisessä pöydässä istuva mies kysyi ranskalaisella korostuksella, enkö aikonut syödä perunoitani. Kun vastasin kieltävästi, hän pyysi voisiko saada perunat itselleen. No eipä siinä mitään, annoin miehelle perunat. Eivätpähän menneet hukkaan, mutta onhan tuo nyt vähän erikoista alkaa kyselemään ravintolassa vieraan ihmisen lautaselta ruokaa. :D Ainakin minusta.
Tofuannos oli hyvä, mutta tofuja olisi saanut marinoida reilusti lisää. Tämä annos ei siis vielä vienyt minua taivaaseen, vaikka oikein pätevä olikin. Tofua oli runsaasti enkä edes jaksanut syödä kaikkea. Lautasella oli hintaa 12€.
Koska pidin paikasta kovasti ja yksi tarjoilijoista sanoi, että en voi lähteä Ateenasta kokeilematta heidän hot dogiaan, tein paluun Rosebudiin eilen illalla. Kutsuin mukaani Mariannan ja Vassiliksen.
En meinannut uskoa silmiäni, kun löysin listalta viljattoman pizzan..! Rosebud tarjoaa vaihtoehtoja myös vegaaneille ja raaka-vegaaneille, ja tämä oli sellainen pizza. Eli sattumalta myös vhh-ruokavalioon sopiva pizza! Pohja valmistetaan kikherneistä kypsentämällä oliko se nyt 45 asteessa. (En muista mikä raja raakaruoan syöjillä on tuossa kuumennuksessa.)
Olin jo päättänyt ottaa hot dog –nakkeja ilman leipää sekä grillattuja kasviksia Chioksen juustolla, mutta tajuttuani tuon omalaatuisen pizzan en voinut mitenkään olla tilaamatta myös sitä. Päätin suoda itselleni budjetin törkeän rikkomisen ja kaivaa luottokortin esiin.
Raakavegepizza oli tosi hyvä! Myös Marianna ihastui kikhernepohjaan, mutta Vassilista emme saaneet ylipuhuttua kokeilemaan lättyä. ”Minulle ihan kypsennettyä tavaraa gluteenilla ja kaikilla muilla herkuilla, kiitos”, kuului kommentti. No, jäipähän enemmän meille tytöille! ;)
Jäin kaipaamaan pizzaan vain tomaattikastiketta. Analysoimme sen puuttumista ja päädyimme siihen, että kenties jo valmiiksi muruinen kikhernepohja murenisi kostean kastikkeen vaikutuksesta eikä pysyisi kasassa. Tofujuustokin olisi kruunannut pizzan. Oli se kyllä hyvää tuollaisenaankin! Jos joku tietää raakavege/vhh-pizzoja tarjoilevan paikan Suomessa niin saa vinkata!
Mutta paras oli vielä edessä..!
Rosebudin keittiö yhdisti ystävällisesti tilaukseni grillatuista kasviksista ja hot dogista ilman leipää. Sain siis kustomoidun lautasen. Annos on visuaalisesti sarjassamme niitä, jollaista Mr Karkkipäivä olisi epäilemättä kutsunut sanalla EPÄILYTTÄVÄ. Eiväthän nuo ”pökäleet” ja hikisen näköinen juustolötkäre kasvisten päällä miltään suurelta ruokataiteelta näytä - mutta ne maut….
Tämä on kirkkaasti paras kasvisruoka-annos mitä olen koskaan missään syönyt. Rosebudin ”mustat makkarat” valmistetaan sienistä ja fava-pavuista ja ne on maustettu niin taidokkaasti että meidän piti ihan udella tarjoilijalta mikä pötkylöiden maukkauden salaisuus on. Tarjoilija kertoi, että mausteseoksessa on ainakin 10 eri maustetta mutta ei tietenkään paljastanut koko cocktailia…
Vegemajoneesi oli myös taivaallista. Grillatut, mehukkuuttaan tirisevät kasvikset ja Chioksen juusto kruunasivat makuelämyksen. Puolet ruoasta lähti doggy bagissa mukaan, ja tänään nautiskellessani loput pystyin vain ajattelemaan, ”Koska pääsen taas syömään näitä nakkeja!”
Marianna tilasi risoton gorgonzolalla, kastanjalla ja päärynällä, Vassiliksen lautaselta löytyi linguini-pastaa ricotta-juustolla, parsakaalilla ja pestossa grillatulla kastanjalla. Entinen pasta-addikti minussa nosti aluksi päätään, mutta onneksi oma ruokani vei kielen niin tehokkaasti mennessään että en ehtinyt jäädä haikailemaan pastan perään. ^_^ Pasta- ja risotto -annokset maksoivat 9€ ja 9,50€. Minun tuunattu lautaseni kustansi 12€, raakapizza 7,50€.
Myös Marianna ja Vassilis olivat niin vakuuttuneita ruoistaan että aikovat tulla Rosebudiin toistekin, vaikka eivät ole vegetaristeja.
Jos käytte Ateenassa, älkää missatko tätä paikkaa! :) Rosebud sijaitsee Kolonakin kaupunginosassa keskustassa Omirou- ja Skoufou -katujen kulmassa.
Kyllä ruoka vain on niin mahtava asia. <3
Nyt minua kiinnostaisi kuulla, oletteko te syöneet jossain aivan unohtumattomia kasvisruoka-annoksia?
Toiset meistä ovat aivan heikkona tuoksuviin vartalotuotteisiin. Suihku- ja rasvailurutiinista saa itselleen pienen hemmotteluhetken kun tuotteiden tuoksua oikein odottaa..! :)
Itse kuulun niihin, jotka ennen luonnonkosmetiikkaan siirtymistä eivät kiinnittäneet vartalotuotteen tuoksuun sen kummempaa huomiota. Ihan kiva jos se suihkugeeli on hedelmäinen, mutta etenkin kropparasvoissa käytin lähes tuoksuttomia perusvoiteita. Sitten tulivat Anne Lind ja Lavera ja kaikki muuttui (haha, meikä osaa dramatisoida ihon kosteutuksenkin..! ^_^).
Sain Laveralta keväällä aivan ihanan Macadamia Passion -tuoteduon; vartalovoin ja "cream oil" -suihkuvaahdon. Ja juuri nyt en meinaa malttaa odottaa että pääsen taas tuon kaksikon luokse kotiin (ja onhan sitä miestäkin ihan kiva nähdä pitkästä aikaa). Juuri nyt Macadamia Passionin kaltaiset tuotteet ovat sitä, minkä perään kuivunut ihoni huutaa.
Normaalisti vartalovoi on minulle liian tuhtia kamaa eikä oikein meinaa imeytyä (käytän aina emulsiokoostumusta), mutta nyt rasvaisempi kosteutus tulee tarpeeseen. Jopa Nivea Cremenkin jäljiltä iho on aamuisin sen näköinen että "tarttis saada lisää ravintoa".
Macadamia -suihkugeelikin on täyteläistä; se sisältää triglyseridejä ja makadamiaöljyä. (Laveran muut suihkugeelit eivät sisällä öljyjä.)
Ja tuoksu... En tiedä miltä makadamiapähkinä tuoksuu luonnossa, mutta Laveran Macadamia-tuotteissa on aivan pyörryttävän herkullinen, makea tuoksu. Ei karkkimaisen imelä, mutta sellainen pähkinäisen lämmin ja makea kuitenkin.
Macadamia Passion -tuotteet lanseerattiin ensin vain kausituotteena viime jouluna (siitä tuo Limited Edition -teksti), mutta ne jätettiin pysyvään valikoimaan suosion myötä.
Valitsetteko te vartalotuotteenne tuoksun perusteella?
* * *
Sitten en malta olla mainitsematta Laveran uudistuneesta hiustuotelinjasta, joka pitäisi ennakkotietojen mukaan esitellä tulevana viikonloppuna I Love Me - messuilla, mutta tuotteista ei ole valitettavasti vielä edes saatavilla pressikuvia. Minulla on vain tuollainen suttuinen kuvakaappaus tukuille menneestä tiedotteesta.
Uudistuneessa linjassa formuloinnit on päivitetty ja Hair Pro -nimeä kantava linja on nyt myös sertifioitu. Laveran aiemmat hiustuotteethan eivät olleet sertifioituja sillä ne sisälsivät muutamia synteettisiä ainesosia. Suurena hiustuote"bimbona" odotan innolla että pääsen kokeilemaan uusia koostumuksia! Voi kunpa Mango -hoitoaine olisi pysynyt yhtä loistavana kuin vanha versio...!
Vielä sokerina pohjalla pieni "tiiseri".... Laveran uudistuvat meikit!
Sain meikkejä testiin alkusyksystä ja meinasin poksahtaa halusta päästä HETI intoilemaan teille niiden laadusta, mutta koska julkaisupäivämäärää ei oltu lyöty lukkoon (eikä sitä ilmeisesti edelleenkään tiedetä..?), en saanut edes laittaa kuvaa tuotteista. Mutta nyt huomasin, että Laveran Englannin sivuilla on tuo allaoleva kuva ja tieto "coming soon", niin kai minäkin saan sen tänne laittaa! :D Julkista tietoahan tuo on kuitenkin! ^_^
Useimmiten testiin saapunut tuote saa odottaa pitkänkin tovin blogiin pääsyä, sillä tuotejonoa tosiaan riittää, mutta välillä joku tuote aikaansaa välittömän "tää on pakko päästä jakamaan heti!" -tunteen. Pikkuisen harmitti kun näiden meikkien kohdalla piti pitää "mölyt mahassa". :)
No, toivottavasti julkaisuajankohta vahvistuu pian ja pääsen esittelemään nämä ihanuudet teille perusteellisesti!
Mukavaa keskiviikkoa teille kaikille!
Itselläni on illalla edessä paluu saarille, tarkemmin sanottuna Rhodokselle josta lentoni lähtee lauantaina.
