Karkkipäivän kuvia on jälleen käytetty luvatta.
Tällä kertaa kyseessä on vieläpä varsin vakavastiotettava media - johtava sanomalehti.
Sain eilen viestiä Islannissa asuvalta lukijaltani, joka oli hämmästynyt nähdessään tutut kasvot paikallisen Morgonbladid-lehden verkkojulkaisussa. Morgonbladid on Islannin suurin sanomalehti ja vastaa meidän Helsingin Sanomia.
Artikkeliin pääsee tästä.
Ja siellähän minun naamani tosiaan koreilee, ilman minkäänlaista asianmukaista kreditointia puhumattakaan luvan kysymisestä.
Mihin tekijänoikeuksien kunnioittamisessa ollaan menossa kun jo tämän tason media sortuu käyttämään julkaisujensa kuvitukseen Googlen kuvahakua! Sillä mistäpä muualta kuvani olisi verkkojulkaisuun päätynyt.
Viestin lähettäneen lukijan mukaan artikkelissa haastatellaan islantilaista "ekohippigurua" Guðrún Bergmannia ja siinä puhutaan Laveran BB-voiteesta ja kosmetiikan lisäaineista. Jos kirjoittaa Googlen kuvahakuun "Lavera BB Cream" on minun kasvokuvani ensimmäinen tarjokas. Alkuperäinen juttuni jossa kuva ilmestyi löytyy täältä.
Juttu ilmestyi Morgonbladidin Smartland Mörtu Maríu -sivulla, joka on naisille suunnattu teemasivusto vähän niinkuin MTV3:n Helmi-sivut aikoinaan.
Olen laittanut MBL:lle viestiä ja pyytänyt selitystä kuvani luvattomaan käyttöön. Saa nähdä vastataanko sieltä mitään.
Sitaattioikeuden puitteissa Suomessa saa ottaa lainauksia toisen teoksesta (oli se sitten tekstiä, musiikkia tai kuvataidetta) kysymättä lupaa tekijältä, mutta alkuperäinen tekijä ja lähde on mainittava siteerauksessa. En tiedä onko Islannissa vastaavanlaista lakia, mutta lähdettä ja tekijää he eivät kuitenkaan ole maininneet.
Aiemmin kuviani on käytetty luvatta muuan ammattikoulun opetusmateriaalissa sekä Espanjassa sijaitsevan suomalaisen meikkaaja/maskeeraaja-koulun nettisivujen kuvagalleriassa.
Kuvakaappaukset Morgonbladidin sivuilta.
Istuimme eilen Kastelholman linnan kupeessa auringossa kun puhelin soi. Kello oli vaille kuusi.
Jämijärvellä oli tippunut laskuvarjohyppääjien kone. Sydän hyppäsi lyönnin yli.
Puhelimessa oli läheiseni. Hän on ollut saman koneen kyydissä. Huoli, kauhea huoli. Ketä koneen kyydissä oli? Tiesimme – joukossa tulisi olemaan tuttuja.
Hiljaisuus. Suru. Sanattomuus.
Katsoin peltomaisemaa. Kahvi jäähtyi mukissa.
En menettänyt Jämijärven turmassa ketään omaa läheistäni, mutta onnettomuus koskettaa henkilökohtaisesti lähipiiriäni. Eikä sillä ole lopulta väliä. Menehtyneet ovat jonkun läheisiä, jonkun siskoja ja veljiä, jonkun puolisoita. Nuoria ihmisiä, siivillään.
Aamulla läheiseni soitti jälleen. Hän ei ollut nukkunut koko yönä. En osaa kuvitella miltä hänestä tuntuu. Silti minäkin olen pysähdyksissä.
Tällaiset ovat uutisia joita itse pelkään kaikkein eniten. Elämää ei pidä hukata huolehtimiseen mutta minä olen huolissani. Melkein aina.
Tämä on sanottu niin monta kertaa, mutta se ei kulu koskaan. Eläkää niin kuin jokainen päivä olisi elämä itse. Se ensimmäinen ja ehkä myös viimeinen päivä. Ei huolehtien niin kuin minä, vaan iloiten, arvostaen. Halatkaa ystäviänne aina kun tapaatte. Koskaan ei ole liikaa osoittaa läheiselleen, että hän on rakas.
Seisoin eilen kameroineni okran sävyisen maalaismaiseman keskellä. Oli niin kaunista. Samalla joku sai uutisen, jota ei koskaan haluaisi kuulla. Hetki. Tunne johon on vaikea tarttua.
Tänään paistaa aurinko, mutta päivä on harmaa.
Syvä osanottoni Jämijärven turmassa menehtyneiden omaisille ja läheisille.
Olimme tällä viikolla mieheni kanssa Kööpenhaminassa, kuten jo tulikin aiemmin kerrottua.
Matka oli yllätyssyntymäpäivälahjani Mr Karkkipäivälle. Halusin ilahduttaa miestäni jollain laadukkaalla, mieleenpainuvalla elämyksellä joka vastaisi edes jotenkin niitä kaikkia ihania yllätyksiä joita mieheni on minulle vuosien varrella järjestänyt. Minulle on välillä tullut huono omatunto siitä, että minulla ei suoraan sanottuna ole varallisuutta tarjota miehelleni samanlaisia yllätyksiä joilla hän on minua hemmotellut. Elämysten laatua ei tietenkään voi mitata rahassa, mutta siitä ei esimerkiksi pääse yli eikä ympäri, että tasokkaaseen ravintolaan ei mennä syömään viidellä kympillä.
Minulle oli selvää, että miehen syntymäpäiväyllätyksen täytyy liittyä ruokaan. Se kun on meille yhteinen ja niin rakas harrastus. Halusin viedä miehen Michelin-tähden ravintolaan. Aloin säästää lahjaan jo viime vuoden puolella.
Koska rakastamme kummatkin myös matkailua, halusin mahdollisuuksien mukaan yhdistää lahjaan ulkomaanreissun. Koska valtaosa budjetista meni ravintolaan, oli matka saatava halvalla. No, halpalentoyhtiöiden aikoina se ei tokikaan ole ongelma eikä mikään. Matkat sain tuttuun tapaan halvemmalla kuin Tampere-Kuopio-junaliput.
Mutta entäs majoitus.... Tiesin, että Mr Karkkipäivä ei kokisi oloaan mukavaksi Couchsurfing-tyyppisessä majoituksessa, ja halusin muutenkin viettää aikaa nimenomaan kahdestaan eikä CS-housti oikein sopinut tämän matkan tunnelmaan. Hotelleista minulla olisi ollut juuri ja juuri varaa johonkin kaikkein ankeimpaan hostelli-tyyppiseen, eikä sekään tuntunut kovin kivalta ajatukselta toisen juhlamatkalle.
Vastaus: Airbnb! Tämä palvelu on ikäänkuin Couchsurfauksen kaupallinen versio, ja sen kautta on mahdollista saada aivan huipputason majoitusta huomattavasti hotelleja edullisempaan hintaan. Ideana on se, että yksityisihmiset vuokraavat asuntojaan - joko pelkkää huonetta tai sitten koko asuntoa niin, että paikka on kokonaan sinun.
Hintaan, jolla olisin tavallisilta hotellimajoitussivuilta saanut sen ankean 8 neliön hostellikopperon, löysin Airbnb'n kautta 70 neliön upean, elegantin asunnon aivan Kööpenhaminan keskustasta. Ja mikä vielä plussaa? Ei tarvitse odotella klo 14:n että pääsee tsekkautumaan sisään tai lähteä klo 12 - useimmat Airbnb-vuokraajat ovat joustavia ja mekin pääsimme asuntoomme heti aamulla kaupunkiin saapuessamme ja luovutimme asunnon lähtöpäivämme iltana vasta lähtiessämme lentokentälle.
En voi kuin suositella mitä lämpimimmin! Meidän asuntomme vuokrahintaan kuului vielä rajaton kahvikiintiö! ^_^ Keittiön Nespresso-keitin ja kahvikapselit olivat vapaasti käytettävissämme. Ja kyllä niitä tosiaan tuli hyödynnettyä..! :)
Sitten siihen Suureen Ravintolaillalliseen.
Se oli todellakin Suuri. :)
Kööpenhaminassa on eniten Michelin-tähden ravintoloita Pohjoismaissa - kokonaista 15 kappaletta, joista kahdella kaksi tähteä. Noihin kahden tähden ravintoloihin ei ollut mitään tsäännssiä saada enää pöytävarausta huhtikuulle kun tammikuussa aloitin varauskyselyt.
Netin arvostelujen perusteella päädyin lopulta yhden Michelin-tähden ravintola Kokkeriet'iin.
Lähetin ravintolaan etukäteen onnittelukortin joka odotti miestäni pöydässämme kun saavuimme! ^_^
Valitsimme 8 ruokalajin maistelumenun, joka käytännössä olikin yhtä kuin kuusitoista ruoka-annosta. Ennenkuin saimme edes menua käteemme, oli eteemme tuotu jo viisi erilaista alkupalaa keittiön tervehdyksinä. Tahti tuntui alkuun jo vähän liiankin huimalta..!
Kaikki annokset olivat luonnollisestikin uskomattoman kauniita ja osa meni kokoonpanonsa puolesta jo molekyyligastronomian puolelle.
Tällaisessa paikassa jos missä on noloa alkaa kuvaamaan annoksiaan (tosin tehtiin sitä muissakin pöydissä ;)), joten otimme illan aikana hyvin vähän kuvia. Yllä muutamia annoksia. Alareunan vasen annos oli yksi suosikeistani - merikrottia tuhkalla ja lakritsilla maustettuna. Ja tokihan lautasella oli paljon muutakin hässäkkää mutta oli mahdoton painaa mieleen kaikkien annosten sisältöä kun ruokia oli niin mielettömästi..! :)
Tältä se minun 70 euron "kuohkea föönaukseni" sitten näytti illan aikana...! Voin sanoa että mietin kerran jos toisenkin mihin miljoonaan parempaan kohteeseen olisin tuon rahan voinut sijoittaa... Mrrr!
Viimeisenä jälkkärinä oli kakkua. Miehen omaan oli laitettu kynttilä syntymäpäivän johdosta! :)
Ja minun kakkuni...
...se oli valmistettu sokerittomana ja mantelijauhokakkupohjaan...! :) :) Uskomattoman loistavaa palvelua.
Ilmoitin pöytävarauksen yhteydessä että en syö lihaa tai kanaa ja jos mahdollista, jonkun jälkiruoan voisi korvata juustolla sillä en pidä makeasta ja välttelen sokeria. Juustoa en saanut - mutta kaikki minun jälkkärini oli tehty sokerittomina! :)
Istuimme ravintolassa yhteensä viisi tuntia. Ruoka oli täydellisen hyvää ja meillä oli mielettömän viihtyisä ilta. Ruoka ja koko elämys oli todellakin hintansa arvoinen, mutta arvatkaa mitä tapahtui? Mikä ihan pikkuisen harmittaa...! Viimeisten annosten välillä minä melkein nukahdin pöytään - ja pari kertaa taisin oikeasti torkahtaakin! Joitain annoksia en enää edes muistanut seuraavana päivänä..! Kuvia katsellessa olin ihan että "Söinkö mä tuollaisenkin..?"
Kävi nimittäin niin, että olin edellisenä yönä nukkunut varhaisen lennon ja yöbussin takia vain yhden tunnin. Kävelimme koko päivän Kööpenhaminassa enkä ottanut päivätorkkuja vaikka väsytti jo päivällä.
Kun kello viimeisten ruokalajien aikaan oli jo lähemmäs 01.00 Suomen aikaa, oli väsymys kasvanut niin valtavaksi että keikuin koko ajan unen ja valveen rajamailla. Ja yhä vain tuli niitä annoksia...! Myös miehellä oli selviä vaikeuksia saada silmät pidettyä auki jälkkärien aikaan... hihhih... ollaan me varmasti oltu aika huvittava näky. :)
Tällainen oli meidän Kööpenhamina. Ja kyllä, misteri tykkäsi lahjastaan kovasti. <3
