* * Varoitus: postauksessa on kuva kastemadosta. Ei saa valittaa jos lounas ei maistu ;) * *

Minulta kysyttiin aiemmin kokemuksia kuvissa vilahtaneesta Laveran itseruskettajasta, ja vastasin, että en ole ollut kovin kiinnostunut testaamaan ko. tuotetta. En ole itseruskettajien suurkuluttaja eivätkä uutuudet jaksa minua hurjasti innostaa. Käytän tyytyväisenä hyväksi havaitsemiani lemppareita ja olen rehellisesti sanottuna laiska testaamaan uusia.

Eilen illalla sain kuitenkin ex tempore -päähänpiston kokeilla Laveralta saamiani itseruskettajia. Otin ne mukaan huutajaisia varten ja ajattelin, että voihan nuo nyt kerran testata ennen kuin menevät teille. :)

Olen aiemmin testannut yhden luonnonkosmetiikaksi lähes laskettavan itseruskettajan, Vita Liberatan Moussen. Arvostelu täällä.

Laveralla on kaksi itseruskettajaa, yksi vartalolle ja toinen kasvoille. Tuotteilla on NaTrue-sertifikaatti. Kummassakin on ruskettavina ainesosina DHA:ta sekä sävyä parantavaa ja kellertävyyttä vähentävää erytruloosia.

Olipahan taas naapureilla hauskaa kun konttailin pihalla kuvaamassa purkkeja... Ainakin siinä vaiheessa, kun pihalla konttaava nainen päästi kesken kaiken hirveän kiljaisun ja sätki sandaalin jalastaan kuin jonkun epilepsiakohtauksen vallassa. Kesken kuvanoton nimittäin tunsin yhtäkkiä, kuinka jotain limaista kiemursi varpaani ympärille.

Mato.

Eihän tuossa nyt mitään kamalaa, mutta jotenkin naisen (ainakin minun) on vaikea estää klassista kiljaisu-ja-sätkintä -reaktiota tuntiessaan jotain mahdollisesti hämähäkiksi, madoksi tai muuksi ällöksi luokiteltavaa ihollaan.

Madoista takaisin itseruskettajiin.... :) Testasin kummatkin itseruskettajat sääreen.

Kasvo-itseruskettajassa on minun makuuni todella miellyttävä - jotenkin dr.hauschkamainen - tuoksu. DHA:n ominaistuoksu ei erotu levitysvaiheessa lainkaan.

Voide on aika täyteläistä eikä se meinannut itse asiassa imeytyä kunnolla kun levitin sitä. Olin tosin esikosteuttanut ihon kosteusvoiteella, mutta ilmeisesti ainakin tämä kasvoitseruskettaja on itsessäänkin niin rasvaista ja kosteuttavaa että esikosteutustoimenpiteen olisi voinut jättää väliin.

Jouduin hieromaan voidetta sääreen aikamoisen tovin ennenkuin valkoisena pyörivä pinta imeytyi. Ehkäpä saatoin annostella voidetta vähän liikaakin..? Toistin levityskokeen vielä tänään kämmenselkään ja kyllä voide tuntui siinäkin hyvin runsaalta.

Pinta jäi aika tahmeaksi.

Vartaloitseruskettajassa on hieman erilainen tuoksu kuin kasvoille tarkoitetussa, ja tuoksu on voimakkaampi. Tässäkään voiteessa ei kuitenkaan tuoksahda DHA vielä levitysvaiheessa. Oikein miellyttävän tuntuinen ja tuoksuinen voide. Minusta koostumus tuntui kasvovoidetta notkeammalta ja hitusen ohuemmalta. Imeytyi nopeammin kuin kasvo-versio, mutta iho jäi tahmeaksi.

Koska iho oli edelleen tahmea nukkumaan mennessä (suoritin voitelun illalla), nukuin lököhousut jalassa välttääkseni mahdollisen lakanoiden värjääntymisen.

Aamulla heräsin mielettömän voimakkaaseen DHA:n tuoksuun. Tai hajuun. Miksi sitä nyt itse kukin haluaa kutsua. Urgh. Tämä on tietysti tuttu ilmiö kaikille "itsareiden" käyttäjille, sillä DHA:n tuoksu tulee aina väkisin esiin sen alkaessa vaikuttaa iholla. Tuoksun voimakkuus vaihtelee tuoteformuloinnin mukaan. Nyt se oli aivan erityisen vahva. Ei muuta kuin nopeasti suihkuun.

Tulos: joo-o, säärissä on havaittavissa tasainen, mieto päivetys. Kutsuisin tulosta vastaavaksi, kuin "asteittain ruskettavat" itseruskettajat tekevät.  Tai sitten esikosteutuskäsittelyni laimensi tulosta. Sekin on mahdollista. Itse kuitenkin pidän enemmän miedosta tuloksesta jota voi sitten itse säädellä lisäkäsittelyillä. Aina on helpompi lisätä päivetystä kuin saada pois kerralla tullut vahva väri.

Eli sanoisin, että ihan kelpo itseruskettajia nämä laveralaiset. Synteettisten versioiden koostumukset ovat toki ehkä hieman pidemmälle hiottuja ja nopeammin kuivuvia/imeytyviä (tosin kaikissa ei ole erytruloosia, ja erytruloosi on aina hyvä juttu!), mutta luonnonkosmetiikan käyttäjälle nämä ovat oiva valinta.

Olen parhaillaan Julien kanssa Tukholmassa, ja kuten tyypillistä, nuuskin aina tuttuun tapaan samat kosmetiikkamestat. Ja hypistelen läpi niitä ihan samoja tuotteita. (Tässä voisi oikeastaan tehdä erotuksen kosmetiikasta kiinnostuneen ja kosmetiikkafriikin välillä - friikki ei koskaan saa tarpeekseen jopa niiden ihan samojen meikki- ja ihonhoitopurkkien, nappien ja hylsyjen hypistelystä, siinä missä kosmetiikasta kiinnostunut suuntaa kaupoissa kierrellessään katseensa ja aikansa todennäköisesti mieluummin uusiin merkkeihin ja tuotteisiin. ;))

Minä voisin mennä MACille, Kicksiin tai Åhlénsin kosmetiikkaosastolle joka ikinen päivä ja tuntea joka kerta yhtä vastustamatonta tarvetta hypistellä niitä samoja purnukoita. :D Tiedä vaikka tänäänkin ehdin vielä Åhlensille tai NK:lle vaanimaan ne samat eilen moikatut tuotteet ^_^. Friikki mikä friikki.

Eilen valitsin MAC-nuuskuttelun kohteeksi NK:n MAC-pisteen. Se on toinen Tukholman kahdesta MAC-pisteestä joka myy myös irtonappeja ja paletteja. Itse ostan MAC-luomivärit aina mieluiten irtonappeina jotka voin sitten sijoittaa haluamissani kombinaatioissa paletteihin.

No enhän minä mitään MAC-luomivärejä enää todellakaan tarvitsisi. Tai ylipäänsä minkään muunkaan merkin. Sehän nyt on selvää. Mutta eipä kosmetiikkafriikkiydessä olekaan kysymys tarpeesta vaan hurahduksesta. Ja totuuden nimissä shoppailen uutta kosmetiikkaa nykyään todella harvoin. (Tämä ei ole mikään puolustus. En puolustele kosmetiikkahankintojani ;))

Eilen tuli kerrytettyä MAC-kokoelmaa viidellä luomivärillä, jotka ovat olleet jo vuosia Osta nämä -listallani; sävyt Club (vihreään shiftaava ruskea), Satin Taupe (yksi MACin The Klassikoista, viileä taupe), Patina (kullanhohtoinen vaaleanruskea), All That Glitters (voimakkaasti hohtava kultabeige) sekä Sumptuous Olive (metallisen hohtoinen khakioliivi). Mitä? Ei tämän erikoisempiä sävyjä? No nii-in. Sitä neutraalia linjaa mitä nykyään eniten noudatan. Ja kyllähän minulla noita vastaavia sävyjä on kotona vaikka miltä muilta merkeiltä.

Silti nämä on ihanat! :) Ja uskokaa pois, sama sävy voi olla koostumuksesta ja laadusta riippuen hyvinkin eri näköinen luomella. Ja aina niistä löytyy niitä friikkien fiilistelemiä pieniä nyanssieroja. On taupeja ja taupeja.

Haaveilen välillä tilanteesta, jossa aloitan meikkihurahduksen alusta ja muodostan kokoelmani vain ja ainoastaan muutaman merkin kuten MACin, Make Up For Everin ja kenties Diorin ja Inglotin varaan. Ja täytyisi sinne kai muutama Urban Decay'kin mukaan päästää.

Eilisiin ostoksiin liittyen, se muuten hitusen harmittaa kun MAC pari vuotta sitten muutti palettinsa uuteen muotoon. Olen karsastanut noita uusia paletteja ja jopa vältellyt niiden hankkimista kun ne on mun mielestä jotenkin niin "pökkylöitä" aiempiin ohuempiin ja pyöreälinjaisempiin verrattuna. Nyt tuli sitten vihdoin ostettua tuollainen uudenmallinen 4 sävyn paletti. Tokihan se on tyylikkäämpi ja ehkä "arvokkaamman" näköinen kuin vanha paletti, mutta kaksi kertaa paksumpi ja kulmikas, tehden siitä paljon epäkäytännöllisemmän. Napitkin saa tästä irti käsittääkseni huonommin kuin vanhasta. Oh well. Yritämme totutella yhteiseloon. :)

Vanhan mallinen paletti.

Kyllä mun rakkaus MACiä kohtaan vain on sellainen, että se ei ole feidannut vuosien varrella lainkaan, vaikka en ole merkin tuotteita enää hullun kiilto silmissä ostanutkaan pitkiin aikoihin. Merkin meikkivoiteet, peiteaineet, ripsivärit ja monet erikoistuotteet ovat minulle edelleen aivan tuntemattomia, mutta jo pelkkien luomivärien, poskipunien ja siveltimien perusteella voin sanoa että MACiin luotan kuin kiveen.

Amen. :)

P.s. Luottaa kuin kiveen..? Mistä tuollainen ilmaisu muuten ylipäänsä tulee? Mikä kivessä tekee siitä erityisen luottamuksen arvoisen...? :p Heh. Tuli vain mieleen.

Kuka muistaa, kun kerroin vuosi sitten rakkaasta kirjeenvaihtoharrastuksestani? Yksi näistä pitkäaikaisista ystävistäni, Julie Skotlannista, on parhaillaan luonani vierailulla. Olen itse käynyt Julien luona Skotlannissa jo kolme tai neljä kertaa ja nyt oli vihdoin Julien vuoro tulla Suomeen. (Tai laskeeko teistä monet Ahvenanmaata Suomeksi..? Hehheh... Osa varmaan ei ;))

Julie on ystävä, jolla on ollut kaiken kaikkiaan hyvin erilainen eikä niin helppo elämä. Ystävyys hänen kanssaan on tuonut paljon erilaista perspektiiviä omaankin elämääni. Kuten tuli tuolla vuoden takaisessa postauksessakin kerrottua, olemme kokeneet yhdessä yhtä sun toista ja olleet niin erikoisissa tilanteissa ettei niistä voisi uskottavasti kirjoittaa jenkki-sitcomiinkaan... :)

Eilen vietimme kaatosadeiltapäivää sisätiloissa, ja milläs sitä Sannin lukaalissa muuten aikaa tappaisi kuin... meikkailullla. ^_^ Tällä kertaa ehdotus tuli kuitenkin vieraalta itseltään. Ihan hämmästyin, sillä Julie ei itse meikkaa eikä se kuulu millään lailla hänen tyyliinsä. Ripsiväriä ja puuteria hän on joskus hamassa menneisyydessä käyttänyt, mutta esimerkiksi meikkivoide on täysin vieras asia. Ei muuta kuin sudit heilumaan!

Julie Ahvenanmaalla

Kuten niin moni meikkaamiseen tai ylipäänsä kasvojen "laittamiseen" tottumaton, ei Juliekaan antanut kajota kulmakarvoihinsa, jotka olisin mieluusti nyppinyt jonkinlaiseen muotoon. "It will be bloody painful." Jätin ne siis kokonaan rauhaan sillä noin rehevää kulmakarvastoa ei auta alkaa värittelemään meikkituotteilla - tuloksena ei olisi ainakaan huolitellumpi ilme. :)

Aioin ensin meikata silmät paljon kevyemmin mutta päätin sitten piirtää ne kunnolla esiin. Julien vihreisiin silmiin valitsin harmaanvioletteja sävyjä ja mustan rajauksen (tummanharmaan puutteessa, musta on vähän sillä hilkulla että onko liian jyrkkä).

Minusta meikistä tuli oikein kiva ja mallikin vaikutti tyytyväiseltä ja otti kovasti kuvia shokeeratakseen kotona poikaystävänsä ;) :D

*

Ja loppu"kevennyksenä", Julieen mitenkään liittymättä, otsikolla "Onnea on... vol. 158":

Sain vihdoin hankittua tänne Maarianhaminan kämpillekin maidonvaahdottimen! Tulin siihen tulokseen, että kyllä aamut vain ovat tällä kapistuksella asteen parempia! Nimimerkillä eilen meni neljä isoa mukia lattea.... ;)

Postaus Kuukauden idoli: Maidonvaahdotin ilmestyi muuten sattumalta päivälleen kaksi vuotta sitten...! En oikeasti suunnitellut tätä. :)