Tällä kertaa en aio höpistä omista kokkailuistani, vaikka nekin toki harrastuksen piiriin kuuluvat. Tänään aiheena ravintolaelämykset.

Kuvituksena Hotelli HavsViddenin Gourmetmenu tammikuulta.

Muistan elävästi, kun joskus teininä näin tv:ssä dokumentin ihmisistä, jotka harrastivat ravintoloita. Ja nimenomaan fine diningia (jees, tässä taas ilmaisu joka on vakiintunut maassamme englanninkieliseksi, koettakaa kielenvarjelijat kestää). Katsoin ohjelmaa hämmennyksen vallassa. Nämä ihmiset säästivät rahaa päästäkseen kerran kuussa nauttimaan useamman tonnin ravintolaillallisen (tuolloin oli vielä markka-aika). En pystynyt käsittämään heitä. Herranjumala miten hullua – laittaa nyt lomamatkan verran rahaa asiaan, joka syödään!

Nyt vuosia myöhemmin ymmärrän täysin, mistä nuo ihmiset halusivat maksaa. Ruokaelämys on parhaimmillaan kuin lomamatka. Et maksa pelkästään siitä, mitä saat lautasellesi tai siitä, että pääset eroon nälästä. Elämys koostuu suuhunpantavan lisäksi yhtä lailla miljööstä, palvelusta, seurasta ja tunnelmasta. Ruoka muodostaa kuitenkin luonnollisesti kokemuksen ytimen tarjoten niin visuaalista kuin makuaistimuksellista nautintoa. Ennen kuin ”löysin” tämän harrastuksen, en olisi voinut kuvitellakaan viihtyväni jopa viidettä tuntia yhden illallisen parissa niin, että ei edes huomaa ajan kuluneen..!

Älkää muuten ymmärtäkö väärin. Harrastuksista puhuttaessa ajatellaan usein asiaa, jota toistetaan suhteellisen usein ja säännöllisesti. Harrastus, josta nyt puhun, ei kuitenkaan ole sellainen. Siihen uppoudutaan harvoin mutta sitäkin antaumuksellisemmin. Pikavisiitti nepalilaiseen tai keittolounas Kauppahallissa ovat toisenlaista ravintolaruokailua. Nautinnollisia nekin, mutta eri tavalla, ja vastaavat eri tarpeeseen (--> yleisimmin nälkä!).

Saan kiittää fine dining –innostuksestani miestäni. Mr Karkkipäivä rakastaa hyvää ruokaa ja viiniä. Ennen häntä en ollut koskaan käynyt missään ”paremmissa” ravintoloissa tai ylipäänsä ollut kiinnostunut ”taideannoksista”. Eihän niillä edes lähde nälkä! - oli asenteeni.

Käänteentekevä kokemus tapahtui syksyllä 2012 jolloin mies vei minut ravintola Postresiin Helsingissä. Kokemukseen vaikutti epäilemättä myös se, että suhteeni ruokaan ylipäänsä oli vuotta aiemmin käynyt läpi kokonaisvaltaisen muutoksen.

En koskaan unohda niitä makuja. Eteen tuotiin pikkuruisia annoksia, juuri niitä taidepläjäyksiä joille voi toisella asenteella naureskella ja miettiä, että kuka ihmeessä tällaisista maksaa kun naapuriravintolassa saa kymmenesosalla hinnasta ison lautasellisen pihviä ja pottua joilla nälkä lähtee kertaheitolla.

Mutta ne maut… Ne kertovat, että et ole siellä naapuriravintolassa.

Niin yksinkertainen - mutta hävyttömän herkullinen annos. Minun piti vain maistaa kulma leivästä... ja kohta leipiä ei enää ollut...

Laitat suuhun haarukanpäällisen koristeellisesta miniatyyriannoksestasi ja makunystyräsi hypähtävät hereille, mylväisevät kuin auton moottori käynnistettäessä. Suu täyttyy mauista joita et osannut odottaakaan. Tunnustelet niitä. Mietiskelet niitä. Annat maun sulaa ja levitä. Yrität keksiä millä ihmeellä pala lohta on saatu maistumaan näin mielettömältä. Mitä tuossa pyreessä oikein on..? Mikä on tuo muru jotain rapeaksi paahdettua juurta..? Komponentteja on lautasella pieninä pisaroina ja tarkkaan harkittuina murusina. Osa näyttää vain visuaalisilta elementeiltä. Jokaisella niistä on kuitenkin olennainen rooli makukokonaisuuden luomisessa.

Tämä ei ole syömistä nälän sammuttamismielessä. Ei. Tämä on kuin taidenäyttely suussasi. Ja kaupan päälle lähtee kyllä se nälkäkin.

Kaikkein antoisinta on tehdä ravintolamatka pitkän kaavan mukaisesti, eli tilata useamman ruokalajin maistelumenu. Menuja saa neljästä jopa kymmenen ruokalajin mittaisina, ja kylkeen tulee vielä keittiön tervehdyksiä. Tällaisella setillä nujertuu jo isompikin nälkä.

Kymmenen ruokalajia yllätyslisukkeineen voi kuulostaa turhankin heviltä, mutta ruokailutahti on aivan erilainen kuin ”normaalin” kolmen ruokalajin illallisella. Kolmellakin annoksella voi ”normi”ravintolassa helposti saattaa itsensä ähkyyn (ainakin meikäläisellä on tästä paljon kokemusta, viimeisimpänä terkut Hämeenlinnan Piparkakkutaloon :D), mutta pitkän kaavan maistelumenua nautitaan hitaasti monen tunnin ajan. Ja kun annoskoot ovat pieniä, ei vatsa pääse täyttymään liian nopeasti. Poistut ravintolasta miellyttävän kylläisenä eikä masu pingota turpeana vaikka menit jo jossain vaiheessa sekaisin monettako lautasta pöytään tuotiin…

Maistelumenut ravintoloissa ovat arvokkaita, sitä ei käy kieltäminen. Siihen kun lisää vielä viinimenun (etenkin Michelin-tähden ravintoloissa) niin voidaan jo puhua lomamatkan hinnasta –  vähintään saat ne Ryanairin liput Barcelonaan ja takaisin ja parit tapas-dinnerit. ;)

Näillä spekseillä meilläkin siis harrastetaan maistelumenuilua harvemmin kuin kerran neljässä kuussa. Koen kuitenkin, että se on asia johon mielelläni sijoitan.

Risotto oli valitettavasti floppi...

En missään nimessä väitä, etteikö vastaavanlaista makunystyröitä kutkuttelevaa, monen tunnin elämyssessiota voi toteuttaa vaikka siinä kulman kreikkalaisessa tavernassa tai miksei jopa korttelin tarraikkunaisessa kebab-paikassa. Kaikkihan on kiinni omista mieltymyksistä. Tilaa vaikka porukalla kymmenen eri kebabia ja maistelee niitä. :D Elämysruokailun ei tietenkään tarvitse rajoittua fine dining –paikkoihin. Pointtina on se, miten ruokailuun suhtautuu. Ravintolaan voi mennä monesta syystä; tyydyttämään nopeasti nälkänsä, hoitamaan bisneslounaan, romanttisille treffeille jne. Tai sitten sille pienelle lomalle.

Pöytäliinan värillä, viinilistalla ja tarjoilijan habituksella voi olla väliä. Tai sitten ei. Pääasia, että elämys tekee onnelliseksi ja on, anteeksi klisheinen ilmaisu, enemmän kuin osiensa summa. Jotain, joka erottuu arjesta ja jättää niitä kultareunuksisia muistijälkiä.

HavsViddenin Gourmetmenun nautimme hotellin tarjoamana.

...ja tuo jälkiruoka - kaiken sokerisyyllisyyden arvoinen! ^_^

Löytyykö lukijoista muita ravintolafiilistelijöitä? :)

Tänään vuorossa toinen osa Dermablend-meikkaussessiosta. Malleina lukijani Ella, Iina ja Annamaria. Jos osa 1 jäi välistä, sen voi käydä kurkkaamassa täällä.

Olen mukana Indiedaysin Vichy Dermablend -kampanjassa, ja on ollut tosi kiinnostavaa päästä testailemaan näitä jo pienen kulttistatuksen saaneita meikkituotteita jotka vihdoin rantautuivat Ameriikasta Suomeenkin.

Luulen, että olette kuulleet sarjasta jo niin paljon kevään aikana ettei enää liene tarpeen käydä läpi samoja juttuja tuotteiden ominaisuuksista. Mutta kerran vielä pähkinänkuoressa: kyseessä on neljästä meikkipohjatuotteesta ja kiinnittävästä irtopuuterista koostuva apteekkisarja ihovirheiden peittoon. Tuotteet ovat hajusteettomia ja dermatologisesti testattuja.

Kerroin aiemmin ihastuneeni Body Corrective -vartalomeikkivoiteen kestoon ja koostumukseen tummien silmänympärysten peitossa ja silmämeikin pohjustuksessa (kyseessä on vedenkestävä koostumus eli tarttuu ja pysyy todellakin erittäin hyvin), mutta Vichyltä sanottiin ettei Body Correctiven käyttöä suositella kasvoille ainakaan säännöllisesti. Jokainen toki saa käyttää tuotetta oman mieltymyksensä mukaisesti mutta halusin tuoda esiin Vichyn suosituksen.

Meikkasin Dermablendin meikkipohjilla kuusi lukijaani, joille kokeilin kaikkia sarjan eri tuotteita. Omaksi suosikikseni muodostui Fluid Corrective Foundation jonka nestemäisen koostumuksen koin itse miellyttävimpänä. Pidin myöskin sen peittotehoa erinomaisena. Osassa 2 kaikkien kolmen mallin iho on meikattu samalla tuotteella: Fluid Corrective -meikkivoiteen sävyllä 15 Opal.

Opal on sarjan vaalein sävy, mutta vaikka vaalea onkin, ei sovi ihan lumikki-ihoiselle. Moni on kokenut Opalin olevan ihollaan kellertävä, mutta esimerkiksi minun lämpimällä ihollani Opal taittaa enemmän harmaaseen eikä näytä yhtään keltaiselta.

Lukijameikkausten perusteella koin, että Opal mukautuu lopulta yllättävän hyvin erilaisiin pohjasävyihin. Kuvat puhukoot puolestaan. :)

Ellan meikkaustulos kuuluu suosikeihini. Minusta ihosta tuli kerta kaikkiaan upea!

Aknealueen punoitus saatiin peittoon jo yhdellä kerroksella. Levitin meikkivoiteen ohuesti sivellintä käyttäen. Pohjakerroksen jälkeen lisäsin Fluid Correctivea peiteainesiveltimellä töpötellen  näppyjen ja selkeämmin punoittavien laikkujen päälle.

Iho jäi erittäin luonnollisen ja hehkuvan näköiseksi.

Iinan iho on viileämpi kuin Ellan, mutta niin vain Opal sopi hänellekin. Iinan poskissa on aknearpia ja hänen ihonsa punoittaa kauttaaltaan hyvin herkästi.

(Jälkeen-kuva on hieman kalvakka, sillä tässä vaiheessa sessiota ilta oli jo pimentynyt ja kuva jouduttiin ottamaan pelkässä keinovalaistuksessa.)

Kuten Ellan kohdalla, myös Iinan ihon punoitus tasoittui yhdellä meikkivoidekerroksella. Fluid Correctiven kyky neutraloida punoitusta on mielestäni aivan hätkähdyttävän hyvä - Iinan iho oli tosiaankin kuin toinen yhden ohuen kerroksen jälkeen.

Lisäpeittoa vaativiin kohtiin levitin toisen kerroksen peiteainesiveltimellä.

Suosittelen Fluid Correctiven levitykseen sivellintä, sillä saa mielestäni ohuimman ja tasaisimman tuloksen. Kun vertasin tulosta siihen kun itse aloitin Dermablend-kokeilut sormin levittämällä, oli sivellin-jälki huomattavasti ohuempi ja luonnollisempi.

Annamarian iholle tehtiin sama setti kuin Ellalle ja Iinalle; yksi kerros Fluid Correctivea ja näppyjen ja arpien paikallinen käsittely lisäkerroksella meikkivoidetta.

Saatatte miettiä, miksi en käyttänyt näppyjen peittoon varsinaista peitepuikkoa, kun sellainenkin sarjaan kuuluu. Syy liittyy sävyyn. Corrective Stickin sävyt Opal, Nude ja Sand poikkeavat sarjan nestemäisen ja kompaktin meikkivoiteen sävyistä, vaikka ovat samannimiset. (Verrokkikuva löytyy tästä postauksesta.)

Corrective Stickit Opal ja Nude ovat sävysyvyydeltään (eli tummuudeltaan) samaa luokkaa, mutta Opal on persikkainen ja selvästi punertava kun taas Nude on kellertävä. Iinan, Ellan ja Annamarian iholla peiteaine olisi näppyjen päällä erottunut eri sävyisenä kohtana meikkipohjaa vasten.

Annamarialla on käsivarressaan palovamman jättämä arpi. Kokeilin peittää sen Body Corrective -vartalomeikkivoiteen sävyllä Light.

Tulos: arpi peittyi kyllä tehokkaasti - mutta reunat jäivät kellertäviksi. Vartalomeikkivoiteen vaalein sävy Light on kellertävämpi ja hitusen tummempi kuin kasvomeikkivoiteiden sävy Opal, sopii siis ihanteellisimmin lämpimälle iholle.

Vartalomeikkivoidetta ei tarvitse kiinnittää puuterilla. Levityksen jälkeen  tulee odottaa 10 minuuttia ennen pukeutumista, tänä aikana meikkivoide kuivuu ja kiinnittyy ihoon.

* * *

Nyt päästään sitten teitä mahdollisesti kiinnostavimpaan osuuteen, eli lukijakilpailuun! :) Alla on viisi video-tutorialia joissa havainnollistetaan eri tapoja käyttää Dermablend-meikkipohjia.

Kerro minulle, minkä videon vinkeistä on eniten hyötyä juuri sinun tilanteessasi. Millaiseen iho-ongelmaan juuri sinä kaipaisit Dermablend-ratkaisua?

Voittaja palkitaan hänen ongelmaansa liittyvällä Dermablend-tuotepaketilla jonka arvo on noin 80 euroa. Osallistumisaikaa on perjantaihin 4. huhtikuuta saakka. Laitathan kommenttiin mukaan sähköpostiosoitteesi sille tarkoitetulle riville.

Punoituksen peittäminen (kompaktimeikkivoide)

Nopea kasvomeikki (kompaktimeikkivoide)

Vartalon värivirheiden ja aknen peitto (vartalomeikkivoide)

 Omat suosikkini:

Aknen peittäminen (nestemäinen meikkivoide)
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=3Fxvzm-Pb8o?rel=0]

Tummien silmänalusten peittäminen (stick)
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=XZjILhnFtf0?rel=0]

Lisätietoa Dermablend-sarjasta saat täältä.

Huolimatta siitä mitä eilisessä postauksessa onnellisuuden korostamisesta kirjoitin, teki kuitenkin mieli kirjoittaa tänään tämä. :)

Hyvän mielen asioita juuri nyt:

* Aurinko on paistanut koko viikon!

* Ihana viikko Kuopiossa johon mahtui pitkiä kävelyitä, taidenäyttelyitä, teatteria, uusia liikuntalajikokeiluja, vanhojen ystävien tapaamista, hyvin nukuttuja öitä ja rentoja aamuja siskon kanssa kahvipannun äärellä.

Käykää kuopiolaiset ihmeessä katsomassa Kuin ensimmäistä päivää, koskettava näytelmä vakavasta aiheesta huumorilla ja lämmöllä. Teatterissa pitäisi käydä useammin!

* Oonan soijapihvit. <3

Kati Leinosen näyttelystä Elämiä - VB-Valokuvakeskus / Kuopio

* Puurokuume jatkuu ja hykertelen uusille resepteilleni.

* Se että junassa sai kahviin kunnon kermaa! :)

* Edessä oleva päivä ystäväni Leenan kanssa, kalaruokaa ja illalla jalalla koreasti! :)

* Löysin pitkästä aikaa "uusia" kiinnostavia markettimeikkejä joita täytyy ostaa ja kokeilla!

Kivaa viikonloppua kaikille!

Kuvat: Kuopion Kaupunginteatteri, Fotofinlandia, Ruoka.fi, Wikimedia, Sanni.