Viimeiset neljä päivää on tuullut niin, että kadulla kävely on käynyt treenistä viimaa vasten puskiessa. Kykladit ovat Kreikan tuulisin saariryhmä. Se on käynyt selväksi. :)

Tänä aamuna tuuli myös. Naputeltuani Andros-postauksen olin kahden vaiheilla - lähteäkö ulos ollenkaan tuulen riepoteltavaksi vai jäädäkö sisään chillaamaan ja lukemaan kirjaa. Välillä on ihan ok pitää "ei mun tarvii tehdä mitään" -päiviä.

Päädyin lähtemään ulos. Aurinko kuitenkin paistoi kutsuvasti ja ulkona oli tuulesta huolimatta ihanan kirkasta.

Ai niin. En ole enää Androksella. Saavuin eilen Tinokselle - pyhälle saarelle. (Ja täältä irtoaa majapaikka 15 eurolla ;))

Kävelin domatia-katuni päähän. Hiukset olivat suussa ja silmissä, shortsien lahkeet lepattivat. Saavuin meren rantaan. Katsoin vasemmalle. Kauempana erotin alkavan hiekkarannan. Oikealla katu johti Tinos Townin keskustaan.

Kumpaan suuntaan? Tutustuin jo eilen keskustaan. Mutta miksi mennä rannallekaan tässä tuulessa?

Katselin kaihoisasti rannan kultaista hiekkasirppiä. Rantapäivät alkavat käydä tällä matkalla vähiin. Asteet kipuavat yhä 25 asteen paremmalle puolelle, mutta syksy on jo ilmassa. Tuulessa. Illat ovat suorastaan kylmiä. Pitkähihainen on nyt jokapäiväinen seuralainen.

Äh. Mä kävelen rannalle päin.

Ja niin mä kävelin.

Tein tietämättäni  juuri oikean valinnan.

Kävelin melkein rannan toiseen päähän. Saavuin pienen baarin kohdalle jonka edessä oli aurinkotuoleja. Istuin tuolille. Hämmästyksekseni sillä kohtaa ei tuullut juuri lainkaan.

Jos ollenkaan.

Katsoin tuoleissa lekottelevia auringonpalvojia. Muu osa rannasta oli lähestulkoon tyhjä. Tässä kohdassa vallitsi joku maaginen tuuleton vyöhyke, ja auringonottajat tiesivät sen.

Liityin heihin. :)

Mitä väliä vaikka minulla ei ollut bikiniä mukana. Enhän kuvitellut olevani tulossa rannalle. Onneksi sentään alkkarit ja rintsikat sattuivat tänään olemaan saman väriset. Menivät ehkä kauempaa uikkarista.

Ja mitä väliä. :)

Asetuin tuolille ja tilasin lasin valkoviiniä. Kun kylmä lasi ilmestyi käteeni, tuntui kuin joku olisi kääntänyt minussa euforian virtapiirin päälle. Vajosin tuijottamaan auringon kiloa vedessä. Miksi vesi ei juuri aaltoillut, vaikka tuuli? Katsoin puita. Ja kuulin ne. Ne suhisivat ja heiluivat tuulessa. Mutta meri.... Se oli rauhallinen.

Seuraava lasi tarjoiltiin minulle muovimukissa....

Mukiini tippui öttiäinen. Noukin sen ylös hiekkaisilla sormilla.

Sen jälkeen join hiekkaista viiniä.

Uskokaa tai älkää, mutta ulos lähtiessä unohdin kokonaan huulirasvan loppumisen. Olin laittanut aamulla Lip Plumper -huulikiiltoa joka kestää huulilla tuntitolkulla.

Se kelpaa väliaikaisesti huulirasvan korvikkeeksi. Kihelmöinti tyydyttää Blistexin kaipuun. ;)

Tekstiviesti Mr. Karkkipäivälle kello 15.49:

"Minä olen edelleen rannalla. Katson auringon välkettä vedessä. Ja juon kylmää valkkaria. Vaihdoin lounasbudjetin viiniin, syön sitten kämpillä tonnikalaa. Juuri nyt on laatua olla tässä rannalla, kirja yhdessä, viinilasi toisessa kädessä."

Kun lähdin rannalta, kadulla ja kaupungissa tuuli edelleen.

"Lounas" kello 17.50.

.

Nyt  illalliselle. Kolmella pitkähihaisella ja takilla varustautuneena. Onneksi päivän lämpö tuntuu vielä iholla.

Andros.

Selvisihän se miksi saarelta ei löydy yhtä halpaa majoitusta kuin muualta.

Laivanvarustuksella vaurastunut Andros on yksi Kreikan rikkaimpia saaria. Täällä ei olla millään lailla riippuvaisia turisteista, eikä saarella ylipäänsä ole saman volyymin majoitusvalikoimaa kuin monilla muilla samankokoisilla saarilla. Hinnat ovat kalliit koska tarjontaa on vähän eikä saarella ole tarvettakaan houkutella matkailijoita (- etenkään kengännauhabudjetin reppureissaajia).

Valtaosa Androkselle saapuvista turisteista suuntaa Batsin kylään saaren länsi-rannikolla. Siellä sekä satamakylässä Gavriossa on saaren paras huonetarjonta. Tähän aikaan vuodesta ne ovat täysin hiljaisia, ja jotain elämää nähdäkseen kannattaa suunnata itä-rannikolle saaren pääkaupunkiin. Bussimatka Gavriosta kestää tunnin, mikä on saarten mittakaavassa todella pitkä matka. Andros onkin pinta-alaltaan Kykladien toisiksi suurin.

Elegantti Chora tuntuu olevan kuin toisesta todellisuudesta verrattuna esimerkiksi Mykonokseen, jolta saavuin. Se tuntuu etäiseltä, ei pelkän bussimatkan ansiosta vaan myös tunnelmallisesti. Täällä todella aistii että vierailijat ovat vain vierailijoita, eivät elintärkeä tulon lähde. Paikalliset eivät ota matkalaukkujaan raahaavaan, etsivän näköiseen turistiin mitään kontaktia. Kukaan ei tule kysymään tarvitsetko apua, tyrkyttämään tavernan lounasmenua eikä tarjoamaan vuokrahuonetta. Domatioita ei ylipäänsä edes näy missään. (Myöhemmin selviää, että kaupungin harvalukuinen vuokrahuonekeskittymä sijaitsee rannalla Nimborion kaupunginosassa.)

Kaupungissa on yksi ainoa matkamuistomyymälä. Yksi ainoa. :)

Tunnelma on kerta kaikkiaan niin kaukana lähes minkä tahansa muun saaren fiiliksestä kuin mahdollista.

Mutta minä pidän Androksesta. :) Juuri siksi että paikka on niin erilainen.

Ja entäpä Choran sijainti?

Kuva: saintlouis.gr

Upea!

Kaupunki on rakennettu Kastrou-lahden jakavalle kallioniemekkeelle. Kaupungin läpi kulkee yksi ainoa pitkä, suora pääkatu. Tällaista rakennetta en ole aiemmin kohdannut muussa kreikkalaisessa kylässä tai kaupungissa. Kykladeille muuten niin tyypilliset, kapeat ja kiemurtelevat labyrinttikadut loistavat poissaolollaan.

Kaupunki on kaiken kaikkiaan hyvin siisti ja tyylikäs, tunnelma on kiistatta vauras ja hienostunut - olematta kuitenkaan Mykonoksen Louis Vuitton chic'in henkinen. Talot ovat hyväkuntoisia ja monet niistä uuden näköisiä. Kirkot hohtavat puhtaanvalkoisina ja näyttävät vastamaalatuilta. Pääkatua reunustaa uusklassiseen tyyliin rakennettuja palatseja.

Kaupungissa on jopa useita tasokkaita museoita. Tämä on oikeasti erittäin poikkeuksellista saarilla. Chorasta löytyy mm. todella hieno modernin taiteen museo, merenkulkumuseo, arkeologinen museo sekä digitaalinen (!) museo.

Pitemmittä puheitta; Andros Chora, olkaa hyvä.

Laivanvarustukseen ja merenkulkuun liittyviä logoja löytyy lähes kaikista rakennuksista.

Riva-aukiolla merta tervehtii massiivinen Neuvostoliitosta lahjoitettu patsas. Pelottava.... :)

Choran ainoa matkamuistomyymälä kortteineen.

Voiko olla söpömpää...? Värit.... <3

Tämäkin hyvin epätyypillistä kreikkalaiselle saaripaikkakunnalle; Choran kummallakin puolella on hiekkaranta lähes vailla mitään palveluja tai "turistillista" kehitystä. Pohjoispuolella sijaitsevan Nimborion (ylempi kuva) läheisyydessä on tavernoja ja muutama rantakadun baari, mutta lounaispuolen ranta Paraporti (alempi kuva) on täysin kehittymätön. Rannat ovat roskaisen ja hoitamattoman näköisiä - omituinen kontrasti muuten niin siistille kaupungille.

Mutta täällä ei varmaan rantaelämä ole se ykkösjuttu. :) Hoidettujakin rantoja saarella riittää, mutta ne sijaitsevat länsirannikolla.

Andros ei muuten yhteydellisesti ole lainkaan etäinen. Tänne pääsee Ateenan lähellä sijaitsevasta Rafinan satamasta nopeimmillaan tunnissa. Naapurisaaret Tinos, Mykonos ja Syros ovat nekin vain tunnin-kahden päässä ja yhteydet näille saarille ovat vilkkaat vielä talvisesongillakin.

Dial 911...

Ainoa kysymys kuuluu: miten mä saatoin lähteä reissuun vain yhdellä Blistexillä..??

.

Olen ollut Blistex-riippuvainen vuodesta 1993. Jo pelkkä ajatus blistexittömyydestä saa huulet rohtumaan...! Huulirasvariippuvuus ei ole kiva juttu, mutta yhteen (tai kahteen, Carmexin purkki on myös hyvä) ainoaan huulirasvalaatuun addiktoituminen on vielä huonompi juttu. Se tietää ongelmia.

Täällä ei tietenkään myydä Blistexiä eikä edes Carmexia.

A-p-u-a-!