...eli eilen esiteltyä "ihmesientä" myös ruoaksi! :)

Konjac-kasvin juuresta saatavaa glukomannan-kuitua ei käytetä ainoastaan ulkoisesti puhdistussienten raaka-aineena, vaan myös ravintona. Glukomannania on käytetty japanilaisessa keittiössä jo vuosisatoja suurusteena sekä luontaisena geeliyttäjänä. Viime vuosina raaka-aine on putkahtanut myös länsimaiden markkinoille etenkin laihduttajien suosimana kuituvalmisteena.

Glukomannan-valmisteet ovat käytännössä hiilarittomia, rasvattomia ja proteiinittomia = kalorittomia (7 g kcal / 100 g), eli itse asiassa, ravitsemukselliselta näkökannalta eivät oikein mitään. :) Kuulostaa jopa vähän pelottavalta.

Mutta konjac ei ole pelottavaa tai epäterveellistä. Se on kuitua, joka imee itseensä 300 kertaa painonsa verran nestettä eli täyttää vatsaa tehokkaasti ilman energiaa. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on antanut luvan käyttää konjac-valmisteista terveysväittämiä, joiden mukaan ne auttavat painonpudotuksessa.

Glukomannania myydään jauheena, kapseleina ja valmiina elintarvikkeina kuten nuudeleina, pastana ja riisinä. Törmäsin glukomannan-nuudeleihin ensimmäisen kerran vuonna 2012 newyorkilaisessa ruokakaupassa, tuolloin niitä ei vielä saanut Suomesta.

Blogissa olen kertonut nuudeleista aiemmin täällä, osana induktioviikkojen aterioita.

Sain vähähiilihydraattisiin elintarvikkeisiin erikoistuneelta YesDeli-verkkokaupalta testiin satsin myymälän uutuuksia, joukossa Slim-sarjan pastaa ja riisiä.

Tänään esittelyssä riisi.

Koska glukomannan on käytännössä hiilihydraatitonta, se sopii myös vhh-ruokavalion noudattajille. Koska vhh:laiset eivät kuitenkaan muuten ravinnossaan rajoita kaloreita, on "karppaajan" syytä buustata glukomannan-pastansa tai -riisinsä jollain kunnon ravintopitoisilla ruoka-aineilla kuten proteiineilla ja rasvalla. Kuten yllä tuli todettua, glukomannan-tuotteet ovat ravitsemukselliselta näkökannalta "tyhjää ruokaa", joten niiden funktio vhh:lla on vain tuoda lautaselle jotain riisin tai pastan kaltaista - jos sellaisia kaipaa. Ympärille siis energiapitoinen kastike tai muuta kunnon ruokaa! :)

Suhtautumiseni glukomannan-valmisteisiin on kaksijakoinen. Toisaalta on ihan hauskaa, että on olemassa täysin hiilihydraatiton korvike pastalle ja riisille, mutta toisaalta arvostan myös ruoan hyvää ravinnepitoisuutta. Mieluummin siis syön vhh-pastani papuversiona, jossa toki on jonkun verran hiilihydraatteja, mutta myös erittäin runsaasti proteiinia (melkein 50%!) ja paljon enemmän ravintokuitua kuin glukomannanissa. Haluan kannustaa kaikkia syömään mahdollisimman ravinnepitoista ruokaa, ei ajattelemaan kaloreita.

Mutta niille, joille mahdollisimman matalalla hiilihydraattipitoisuudella on merkitystä (esimerkiksi induktiolla), glukomannan-valmisteet tarjoavat erinomaisen vaihtoehdon perinteiselle riisille ja pastalle.

Glukomannan-riisi näyttää tältä. Ihan oikealta riisiltä siis.

Glukomannan-pasta- ja -riisivalmisteet myydään nesteeseen pakattuina, ja niissä on tuoreeltaan hieman ikävä tuoksu. Tätä ei pidä säikähtää, ja tuoksu katoaa kun glukomannan-tuotetta huuhtoo runsaassa vedessä ja viimeistään kypsennyksen yhteydessä.

Käytännössä riisi ja pasta ovat jo "kypsiä", ja niille riittää hyvin lyhyt muutaman minuutin keittoaika. Tai huuhdellun riisin ja pastan voi sekoittaa valmiiseen, kuumaan kastikkeeseen, jolloin kastike hoitaa niiden lämmittämisen. :)

* toimisikohan slim-riisi sushissa... miettii.... Siitä pitäisi saada jollain konstilla tahmeampaa... *

Itse kokeilin riisiä kreikkalaiseen tyyliin gemistana, eli täytettyjen kasvisten täytteenä.

Sekoitin riisiin soijarouhetta ja hieman raejuustoa jotta sain täytteeseen paremmat ravintoarvot = proteiinia. Hyvät mausteet ovat tietysti myös avainasemassa, glukomannan-riisi ei itsessään maistu yhtään miltään (niinkuin ei soijarouhekaan..)

Epämääräiset siivut paprikan ja tomaatin päällä ovat vuohenjuustoa.

Ihan hyviä näistä tuli - vieläkin enemmän olisin kyllä voinut mausteita heittää ;) Myös ricotta-juusto toimisi varmasti erinomaisesti täytteessä, tehden siitä maistuvampaa. Tai feta...

Slim-riisi ei ole halpaa, niinkuin eivät muutkaan glukomannan-tuotteet. Riisi maksaa YesDelissä 4,99€ / 200 g valutettua riisiä.

Täytyykin joskus syksyn aikana kokeilla kehittää vhh-sushi-versio. Vhh:lle siirryttyäni olen silloin tällöin vähän kaipaillut sushia... Kukkakaaliriisi ei luonnollisestikaan toimisi lainkaan sushissa, mutta glukomannan-riisillä voisi oikein maustettuna olla paljon paremmat mahdollisuudet. :) Täytyy vain keksiä keino, jolla saada slim-riisistä takertuvaa.

Hassu ajoitussattuma taas. Konjac-sienistä eli "ihonhoidon ihmesienistä" ei ole kukaan juuri kirjoitellut aikoihin, pahin hype oli jo pari vuotta sitten jolloin näistä superpuhdistajista ja -kaunistajista sai lukea melkein kaikista kauneusblogeista. (Paitsi Karkkipäivästä ;D)

Nyt, kun vihdoin päätin lausua oman kokemukseni sienistä, oli Virvekin tehnyt saman vain viikko sitten kaiken yleisen konjac-hiljaisuuden keskellä. You rained on my parade, girl! ^_^ (vitsivitsi...) Ja vielä tuokin, että myös Virven postaus on odotellut materiaaleineen melkein vuoden. Minulla on ihan sama, aloin testaamaan sieniä vuosi sitten kesällä. Hehheh.

Nyt saatte sitten lukea "konjakeista" täältäkin. :)

Ennen Kreikan matkaa kokosin koneelle kuvamateriaalia arvosteluaan odottavista tuotteista. "Ihmesienet" olivat yhdet niistä.

Kyseessä on siis konjac-kasvin juuresta saatavasta glukomannan-kuidusta valmistettu puhdistussieni, jolla on käyttäjien mukaan taianomaisia vaikutuksia iholla.  Syväpuhdistavat kuidut tekevät ihosta kirkkaan, sileän, pehmeän, tasaisen, mitä kaikkia myönteisiä adjektiiveja ihon kuntoon voikaan liittää :)

Osa käyttäjistä kuvailee ihonsa pinnan muuttuneen täysin konjac-puhdistusten seurauksena ja he ovat löytäneet sienestä ratkaisun kauniimpaan, kirkkaampaan ihoon.

Sieni on kuivana kova kuin korppu. Kuidut pehmenevät kun sienen kastelee, ja tuloksena on kimmoisan ja napakan tuntuinen, jopa kevyesti "hyytelömäisen" koostumuksen omaava sieni. Vastoin odotuksia, sieni ei tunnu iholla käytännössä yhtään karhealta tai kuorivalta, vaan hyvinkin pehmeältä olematta kuitenkaan "nössöpehmo", tyyliin vauvojen pesusienet.

Kaiken kaikkiaan hyvin eri tuntuinen sieni kuin perinteiset vaahtomuoviset tai selluloosasta valmistetut pesusienet. Toinen tunnettu luonnonkuitusieni, luffa, on mielestäni paljon karkeampi kuin konjac.

Konjac-sieniä myydään puhtaina ja lisäaineettomina, sekä erilaisilla aktiiviaineilla kuten savella, teeuutteilla ja hiilellä (!) buustattuna. Omat testisieneni olen saanut Hyvän Olon Maailmalta ja sienellä on hintaa 9,80€.

Syy miksi en ole kirjoittanut sienistä, vaikka minunkin mielipidettäni kommenttien perusteella tästä kauneudenhoidon ihmeapulaisesta on kaipailtu, on tässä:

Sieni ei tee iholleni oikein mitään. Ei edes puhdista kunnolla.

Joistain blogeista olen lukenut, että konjac-sienen kuitujen puhdistustehon pitäisi olla niin hyvä, että sieni toimii joillain meikinpoistoonkin ilman mitään varsinaista meikinpoistoainetta. Wow, jos nämä jollakulla näin toimivat niin voin ymmärtää hypen. Minun ihollani konjac-käsittely tuntuu vain... noh, juuri siltä mitä sienen ulkonäkö antaa odottaa; että hieroo ihoaan kimmoisalla, jäntevällä sienellä. Viikkotolkulla odotin sitä fantastista tunnetta tai jälkivaikutuksia joista olen muualta saanut lukea, mutta tässä naamassa tulos on sama kuin hieroisin kasvojani tavallisella kylpysienellä. Sillä erolla että konjac-löllön koostumus tuntuu aavistuksen mielenkiintoisemmalta ihoa vasten. ;)

Toivoin konjac-sienen näyttävän hampaansa heikkotehoisten puhdistusaineiden kanssa, ja kokeilin konjac-käsittelyä mm. EkoPharman Vadelma-puhdistusgeelin kanssa. Kyseinen putsarihan ei ole tarkoitettu meikin poistoon ja siinä on vain yksi mieto, pinta-aktiivinen ainesosa. Vadelmageeli ei siis odotetusti selvinnyt mineraalimeikkipohjan irrotuksesta, mutta ei selvinnyt ihmesienikään.

Konjac-sieni auttoi kyllä vadelmageeliä vaahtoutumaan paremmin, eli se mukava ominaisuus siinä on, - niinkuin tietysti kaikissa sienissä. Mutta vaikka hieroin vadelmavaahdotetulla sienellä ihoa kuinka kauan, jopa lopulta jynssäsin ihoa, ei kaikki meikki irronnut. Ja meikkipohjani on vain ohut kerros mineraalijauhetta ilman mitään primereita. Huuhtelun jälkeen kasvovesivanulappu paljasti joka kerta likajäämät.

OK. Se siitä ihmesienestä siis minun kohdallani. Mielenkiintoista jälleen kerran todeta, miten eri tavalla tuotteet voivat toimia ihmisten iholla, ripsissä, kynsissä ja hiuksissa.

Ja niistä sienten erikoisaineosista; lisätyn saven voin kuvitella tuovan lisätehoa puhdistukseen, mutta esim. tämä:

Syvänmeren kalojen kollageeni...? Camoon...!!

Ravitsee aikuista ihoa? Paljonko kollageenia luulette jäävän ihon pintaan sienipuhdistuksen jälkeen?

Kollageenin vaikutuksista kosmetiikassa; se voi toimia kosteutta sitovana ainesosana, mutta ihon kollageenin tuotantoon sillä ei ole mitään vaikutusta. Sen molekyylikoostumus on liian suuri jotta ainesosa voisi läpäistä ihon. Kollageeni ei lopulta juuri tee kosmetiikassa oikein muuta merkittävää kuin näyttää hienolta inci-listassa.

*

Kellään muulla samanlaisia kokemuksia "ihmesienestä" kuin minulla?

Ai niin. Konjacista saa myös tehtyä näitä :)

Aiheesta lisää myöhemmin.

Hyvää iltaa :)

Tunnelmien jakaja täällä jälleen hei. Saanko avautua teille? Te kun olette mun matkaseuraa, niin juttelen mielelläni teille. Ei tuo mies jaksa kaikkea kuunnella, äskenkin totesi chatissa että "...minä katselen nyt pääministerin paatoksellisen puheen kansalle". Jäin toiseksi Sipilälle.

Istun tässä vuokrahuoneeni parvekkeella ja syön iltapalaa. Alhaalta kalatavernasta leijailee vastustamattomia tuoksuja, ihmiset istuvat pöydissään kirjaimellisesti parvekkeeni alla. Hauskaa. Näen jokaisen lautaset sisältöineen...

Omalla lautasellani on salaattia, joka aiheuttaa närkästyksen tunteita. Helkkari - mua kusetettiin eilen vihanneskaupassa! Miten saatoin antaa tämän tapahtua itselleni Kreikassa... Minä, joka yleensä älähdän heti jos vaikka annoskin on ravintolassa liian pieni. Näemmä on vielä opeteltavaa kusettavien vihanneskauppiaiden kohtaamisessa.

Kreikassa vihannekset kannattaa aina ostaa omista vihanneskojuistaan, ei supermarketeista. Toki silloin tällöin hyödynnän myös markettien vihannesosastoa vaikka aikaa säästääkseni, mutta parhaat ja halvimmat hedelmät ja vihannekset saa ilman muuta suoraan hevi-kauppiailta.

Ostin eilen vihannestyypiltä kolme tomaattia, neljä pientä porkkanaa, yhden kurkun ja 30 g rasian oliiveja. "Three-fifty, is it okay?" äijä sanoo. Kysyy vielä, is it okay, eli varmisti hyväksynkö ylihinnan. Olin ajatuksissani mutta reagoin kyllä hintaan, mitäs ihmettä, tällainen setti maksaa yleensä - oikeasti - ehkä runsaan euron. "Three fifty?" Äijä nyökkää. Jostain syystä ärhäkkä koira minussa hyytyy. Äijä napittaa minua. Maksavatkohan oliivit sitten niin paljon... mietin sanomatta mitään. Ehkä valitsemani oliivit ovat jotain kallista erikoissorttia. Hintoja ei ole missään näkyvillä.

Ja mä vain maksan mutisten.

Maisema domatian parvekkeelta Zakynthos Townin rantakadulle

Vasta kämpillä katsoin kuittia. Tomaatit - euron. Kurkku - euron. Oliivit - euron. Porkkanat - 50 senttiä. Just. Turistilta triplahinta, ei tuo muija mitään tajua. Supermarketissa kurkun kappalehinta on 55 senttiä ja porkkanoiden kilohinta alle euron. No, kai ne eurot menee tarpeeseen, murr. Jokaiselta tyhmältä turistilta kun veloittaa euron parista vihanneksesta niin ei taida tuota kauppiasta juuri kriisi vaivata.

En mä siitä närkästynyt että menetin kaksi euroa, ihan niin tiukilla ei ole matkassa ;) Se ketuttaa, että ylipäänsä tulee huijatuksi.

*

Tänään tein jotain hullua. Jonkun mielestä kaukana sellaisesta, mutta minulle suuri juttu. Päätin vuokrata mönkijän. En ole eläessäni ajanut sellaisella. Hyvä jos osaan enää ajaa autoakaan, ajettuani rakkaan Ooppelini (R.I.P.) Ahvenanmaalla katolleen vuonna 2007 minulle on jäänyt suuremman luokan ahdistus autoilua kohtaan.

Päätin, että haluan tutustua saareen myös omillani, en pelkästään paikallisliikenteen voimin. Oma menopeli kuitenkin tuo ihan erilaisen vapauden. Voi pysähtyä minne haluaa ja viipyä niin kauan kuin haluaa.

Autoon ei ole varaa, eikä kyllä itse asiassa mönkijäänkään. Silti istuin halvimman ja heikkomoottorisimman nelipyörän satulassa puolilta päivin. Säästetään sitten Kefaloniassa....

Törmättyäni rotvalliin heti bensa-asemalta ulos ajettuani vuokrafirman äijät pysäyttivät minut huolestuneina ja ehdottivat vakavasti ajokin vaihtoa autoon. Jäin firman pihaan ajamaan vartiksi ympyrää kunnes tuntui siltä että olin saanut paremman tuntuman kaasuun. Ei mikään hienovaraisin ajettavuudeltaan tämä malli...

Sitten vain tien päälle. 20 kilometrin maisemienkatselu-ystävällisellä tuntivauhdilla edeten kirjaimellisesti möngin läpi Vassilikoksen niemimaan. Jätin autoista huutelijat omaan arvoonsa - pääasia että mulla pysyi vehje hallinnassa. :)

Vassilikoksen niemi on Laganasin lahden ohella Zakynthoksen turistialue nro 1. Ajelullani saatoin todeta, että Zakynthos Town on minulle juuri se oikea majoituspaikka. En tiedä mitä tekemistä keksisin näissä turistikylissä. Vassilikoksen niemen kylät eivät oikeastaan ole edes kyliä vaan turistikeskittymiä, eli niemimaan läpi kulkevan tien reunoille rakennettuja keskuksia ravintoloineen ja hotelleineen ja tietysti upeine rantapalveluineen. Pysähdyin kolmeen suosituimmista.

Argassi on alueen suurin ja kehittynein keskittymä, eli yhtä kuin erittäin monta ravintolaa, baaria, hotellia, domatiaa, matkamuistomyymälää ja supermarkettia tien kummallakin puolella.

Ano Vassilikos on toiseksi suurin keskus, täällä pysähdyin upealle Banana-rannalle jossa pulitin vielä komeat 6 euroa aurinkovarjollisesta aurinkotuolista.

Yerakas on niemen eteläisimmässä kärjessä, ja tunnettu paitsi kultaisesta hietikostaan, ennen kaikkea Caretta caretta - eli valekarettikilpikonnien pesimäalueena. Rannasta vain pieni siipale on auringonpalvojille sallittua aluetta, loput on rajattu kilpikonnille. Konnien pesimistä seurataan tarkkaan ja rannalla on taulukko johon päivitetään joka päivä havaitut uudet pesät ja munat. Sympaattista. Zakynthos on harvinaisten valekarettikilppareiden tärkeintä muninta-aluetta Välimerellä.

Olen siitä erikoinen Kreikan-kävijä, että rannat ovat minulle toissijainen kiinnostuksen kohde. Käyn niillä ihan mielelläni jos on aikaa ja niitä sattuu reitin varrelle, mutta kylät ja kaupungit ovat ehdottomasti enemmän minun juttuni.

Mönkijä on minulla vuokralla huomiseen saakka, ja huomenna on tarkoitus lähteä varhain aamulla matelemaan kohti Kerin kylää saaren länsirannikolla. Keriä on suositeltu minulle yhtenä Zakynthoksen kauneimmista kylistä, eikä sinne pääse paikallisliikenteellä --> budjetin ylitykselle perustelu ;)

Harmittaa kovasti, että valtaosa saaren alkuperäisistä, perinteisistä kylistä on bussiverkoston ulkopuolella. Bussit palvelevat lähinnä pääkaupungin ja turistikeskittymien väliä kulkevia turisteja. Tämä on näitä kengännauhabudjettimatkailun varjopuolia... Kun ei pysty vuokraamaan autoa, jää monissa paikoissa hurjan paljon niitä kiinnostavimpia paikkoja näkemättä.

No niin, Mr. Karkkipäivä on palannut chattiin. Täytyypä kysyä mitä se Sipilä kansalle lausui.

P.S. Mietin koko ajan juttua kirjoittaessa että mikä tuosta ylläolevasta kuvasta tulee mieleen... Nyt keksin; Dumb & Dumber. <3

Hyvää yötä - kalinichta!