Nyt on aika perusteellisemmalle ruokavaliokuulumisten päivitykselle. Ensimmäisen viikon heikot energiat ja heittelehtivät mielialat ovat onneksi vaihtuneet huomattavasti parempaan olotilaan, ja kuluneella viikolla olo on ollut kaiken kaikkiaan normaali. Tila saatiin tasapainotettua lopulta hyvin pienellä korjausliikkeellä, josta kerron pian. On tämä kyllä äärimmäisen mielenkiintoista. :)

Kuvituksena uuden ruokavalioni annoksia.

Lohi-feta-salaatti tattarinuudeleilla

En tiedä pitäisikö näiden kokeilukuulumisten yhteyteen aina liittää linkki projektin taustoja valottavaan postaukseen, etteivät uudet postauksiin eksyvät lukijat luule että kyse on laihdutuksesta, kuten joku teki edellisissä kommenteissa tilannetta tuntematta. Ei kuitenkaan ehkä jaksaisi joka kerta selittää alusta saakka mistä valmennuksessa on kysymys.

Minulle rakennettu uusi ruokavalio vastaa energiamäärältään samaa tasoa mitä olen tottunut vhh:lla syömään. Mistään kitudieetistä ei siis ole kysymys, vaikka ekan viikon tuntemukset saattoivat tällaiseen johtopäätökseen houkuttaakin.

Kun kyseessä on kokeilu, jossa vhh:lle tottuneen henkilön ruokavalioon lisätään hiilihydraatteja, tuntuisi helpolta selittää ensimmäisen viikon oireita nimenomaan hiilareilla. Kuitenkin uskon itse, että merkittävin vaikutus olotilaan oli rasvan vähentämisellä, ei hiilarin lisäyksellä. Kun kroppa on tottunut saamaan yli 60 prosenttia päivän energiatarpeesta rasvan muodossa ja adaptoitunut käyttämään rasvoja ensisijaisena polttoaineena, on sille selkeä shokki kun tämä suhde muutetaan kertalaakista.

Rahka-raejuustosekoitus marjoilla ja manteleilla

Lisäksi heikkoon energiatasooni vaikutti ratkaisevasti se, että yksi päivän aterioista (vaikkakin kooltaan pienin) jäi toistuvasti syömättä, koska se ei yksinkertaisesti mahtunut päivän tunteihin (ja aterioitahan ei saanut ekalla viikolla yhdistää). Alkuperäinen, viisijakoinen ateriarytmi ei kerta kaikkiaan toiminut minulla.

FitFarmin Mikko arveli, että ensimmäisen viikon olotilaani olisi selittänyt se, että uusi ruokavalio on potkaissut aineenvaihduntani kunnolla käyntiin. Kiihtynyt aineenvaihdunta puolestaan johtaisi voimistuneeseen nälän tunteeseen. En ole ihan varma kuulostaako tämä minusta uskottavalta ja todennäköiseltä selitykseltä, mutta mitäpä minä aineenvaihdunnan monisyisestä toiminnasta lopulta tiedän.

Kuten kerroin aiemmin, en saa avata ruokavalioni raaka-aineiden tarkkoja määriä ja makrojakoa, mutta itse raaka-aineista saan kertoa. Sekä sen, että makrot eivät mene ns. virallis-terveellisen suosituksen mukaisesti.

Katkarapu-leipäjuustosalaatti kvinoalla

Hiilareista - ruokavalioni on edelleen tällä hetkellä vähähiilihydraattinen. Vhh-ruokavalion rajaksi määritellään usein 100 g hiilihydraattia, eli kun syö sen verran tai alle hiilareita vuorokaudessa on niin sanotusti vhh:lla. Minun hiilihydraattitasoni ennen kokeilua on ollut kutakuinkin luokkaa 30-50 g vuorokaudessa, nyt se on välillä n. 56 - 100 grammaa, riippuen siitä onko päivässä salitreeni vai ei (salipäivälle on enemmän hiilareita kuin juoksu- tai lepopäivälle). Pääaterioiden hiilihydraattimäärä on vakioitu, mutta muuten valitut kasvikset ja esimerkiksi se, syökö rahkaa vai raejuustoa, vaikuttavat hiilihydraattien kokonaismäärään.

Eli, vaikka "triplasti enemmän hiilaria treenipäivänä" kuulostaa ilmaisuna dramaattiselta, on nykyinen hiilaritaso edelleen matala virallisiin suosituksiin ja etenkin siihen nähden, mitä perinteisesti on totuttu pitämään liikuntaa harrastavalle sopivana hiilarimääränä.

Ohrasta on muodostunut minulle kaurapuuron ohella mieluisin hiilarin lähde. Kvinoakin on helppo raaka-aine koska se ei maistu oikein miltään ja sujahtaa ateriaan kuin ateriaan muuttamatta sen makua. Ohrassa on jännän paahteinen, pähkinäinen maku ja miellyttävä purutuntuma. Tattaripasta taas on tylsähkö ja neutraali.

FitFarmin ruokavalioita moitittiin aiempien postausten kommenteissa ankeiksi ja rajoittaviksi. Minulle tehty ruokavalio ei ole lainkaan ankea, vaikka tietenkin rajoittaa tiettyjä asioita. Enemmän kuin lautasen sisällön, näen FitFarm-konseptin ruokavaliossa itselleni haasteellisimpana rytmiin ja aterioiden kokoihin liittyvän tarkkuuden ja, noh, joustamattomuuden.

Eri tyylinen ruokailu sopii erilaisille ihmisille. Jonkun elämäntyyliin sopivat tiettyihin kellonaikoihin niitatut ruoka-ajat, mutta minulle tällainen syöminen on epäluonnollista. Yksinkertaisen filosofiani mukaan ihmisen on hyvä syödä silloin kun on nälkä, ja syödä itsensä aterialla riittävän kylläiseksi, siten että on hyvä olo. Terve ja tasapainossa oleva keho kyllä kertoo oikean kylläisyystason. Tuntuu luonnottomalta katsoa paperista paljonko pitää syödä ja jättää kylläisyystaso vajaaksi tai päin vastoin ahtaa itseensä väkisin lisää, vastoin kehon omia signaaleja.

Mutta tämä on määräaikansa kestävä kokeilu ja sen nimissä pystyn mainiosti syömään näinkin. Ei ongelmaa, etenkään nyt kun energiaepätasapaino saatiin korjattua. :)

Lohisalaatti ohralla

Myönnän, että tarkoista paperiruokavalioista voi olla hyötyä tilanteissa, joissa henkilön keho ei ole terve ja tasapainossa (esim. runsas yli- tai alipaino). Jos henkilölle on ylipäänsä vaikea hahmottaa ruoka-aikoja ja tulee naposteltua jotain vähemmän terveellistä pitkin päivää, tai päinvastoin ei syö juuri mitään, voi tarkka ateriakoko ja -rytmi olla tärkeä ja hyödyllinen väline terveyttä ylläpitävän syömisen omaksumisessa.

Viime maanantaisessa valmennustapaamisessa ruokavaliotani hienosäädettiin. Viisijakoinen ateriarytmi muutettiin nelijakoiseksi, ja aamiaista suurennettiin. Lisäksi ruokavalioon lisättiin (tai pitäisikö sanoa palautettiin) vähän rasvoja. Nyt rasva on sallittua myös treenin jälkeisellä aterialla, joka minun tapauksessani on usein kaurapuuro.

Ensimmäisen version aamiaiseni. Varmasti monelle enemmän kuin riittävä, minulle ei.

Uusi aamiainen: ateriaan lisättiin soijajogurtista, heraproteiinista, marjoista ja pähkinöistä koostuva "smoothie". Se näyttää pieneltä mutta toi aamiaiseen suhteellisesti paljon lisäenergiaa ja oli juuri se tarvittava lisä jonka ansiosta pysyn nyt kylläisenä lounaaseen saakka. Lisäksi sain tonnikalalle vaihtoehdon: saan korvata sen leipäjuustolla jos mieli tekee.

Aamiaisen suurentamisella oli välitön myönteinen vaikutus: kun päivä starttaa ilman vajaakylläisyyttä (ei ilmeisesti pidä käyttää poliittisesti epäkorrektia ilmaisua nälkä, opin viime postauksen kommenteista), se vaikuttaa koko loppupäivän energiatasoon. Aamiaiseni on edelleen kalorimäärältään pienempi kuin vhh-aamiaiseni, mutta täysin riittävä.

Minulle on vakiintunut tapa syödä lounas treenin jälkeen iltapäivällä, ja päivän toinen pääateria vasta myöhemmin illalla, seitsemän - kahdeksan aikaan. Tästä on nyt pitänyt luopua. Uudessa ruokavaliossani pääateriat on sijoitettu treenin ympärille, eli lounas on syötävä ennen treeniä ja päivällinen sen jälkeen puolentoista tunnin sisällä. Koska minulla on kuntosalilleni päiväjäsenyys eli minun on oltava sisällä viimeistään 15.30, se sanelee suoraan mihin aikoihin minun on päivän pääateriat syötävä.

Vanha tai ns. vhh-ruokailurytmini piti sisällään kolme pääateriaa päivässä: aamiaisen, lounaan ja illallisen. Välipalaa en syönyt päivittäin, vain silloin kun kroppa viesti sellaista tarvitsevansa.

Kahvin juon erillään aamupalasta, se on tapa josta en luovu. Hyvän soijalatten aromeista nautiskelu hitaasti, juoman lämmön levitessä kehoon on minulle jopa vähän meditaatioon verrattavissa oleva aamurutiini. Ruoka ei kuulu siihen hetkeen.

Mistä aineksista ruokavalioni nyt koostuu?

Kasvikset, marjat ja hedelmät: kaikki sallittuja, poislukien juurekset (ainoa sallittu on bataatti, se lasketaan hiilarin lähteisiin)

Proteiini: kala, tofu, katkaravut, kananmunat, kypsentämättömät juustot (esim. leipäjuusto, feta, mozzarella, raejuusto), maitorahka, heraproteiinijauhe

Hiilari: kvinoa, ohra, kaura, tattari, bataatti

Rasvat: oliiviöljy, kookosrasva, pähkinät

Mausteiden käyttö on vapaata ja voimakkaiden mausteiden käyttöä jopa rohkaistaan, koska se tehostaa rasvanpolttoa.

Ainekset ovat siis korkeahiilarisia lähteitä lukuunottamatta samoja, joita syön muutenkin. Eli ei todellakaan mitään ankeaa, väritöntä "riisiä ja kanaa vihreällä salaatilla". Totta kai ruokavaliot räätälöidään aina asiakkaan tavoitteiden mukaan, ja joku laihdutusruokavalio näyttäisi varmasti raaka-aineidensa puolesta hyvin erilaiselta.

Muokatun ruokavalion puitteissa on nyt sallittua lisätä puuroon pähkinöitäkin ;) *huraa* MUTTA, ei tietenkään vapaasti vaan tarkasti päivitetyn rasvalisäyksen  mukaisesti. Kuvan annoksessa on itse asiassa liikaa pähkinöitä.

Pähkinöissä on valtavasti energiaa, niin paljon, ettei sitä välttämättä tajua vaikka luulee tietävänsä.

Esimerkiksi kuudessa makadamiapähkinässä on enemmän rasvaa, kuin treenin jälkeiselle aterialle sallittiin.

Ja, kuudessa makadamiassa on enemmän kaloreita kuin...

...kokonaisessa suippopaprikassa ja kourallisessa parsakaalia yhteensä.

.

Nykyisen ruokavalioni ulkopuolelle jää joukko lempiruokiani. Näitä ovat kypsytetty juusto, kookosmaito- ja kerma (kuten kaikki kermavalmisteet), pesto, siemennäkkäri sekä kaikki rasvaiset maitotuotteet kuten ricotta, kreikkalainen jogurtti ja rasvaa sisältävä rahka (heipat Lidlin ihanalle 4,3:lle...). Mikä poisjääneitä ruokia yhdistää? Jep, rasva. Ne sisältävät liikaa rasvaa sopiakseen FitFarmin käyttämän makrojakauman mukaiseen ruokavalioon.

Kun ennen esimerkiksi pyörittelin wokatut tai höyrytetyt ruusukaalit pestossa ja seesaminsiemenissä, nyt niiden päälle saa kaataa säädetyn tilkan oliiviöljyä. Parmesaanigratiinit, kermaiset sienikastikkeet, muhevat kookoscurryt ja raikkaat kermaviilikastikkeet ovat nyt jäähyllä. Ylipäänsä, FitFarmin ruokavaliossa kastikkeet ovat nou-nou.

"Kastikkeet, marinadit ym eivät kuulu kenenkään ruokavalioon", lukee firman yleisohjeistuksessa. Ymmärrän tämän kaupan valmiskastikkeiden ja -marinadien näkökulmasta, nehän ovat melkein pelkkää sokeria ja huonolaatuisia rasvoja. Mutta että kastikkeisiin pitäisi asennoitua noin ylipäänsä... Sotii täysin minun filosofiaani vastaan, joka korostaa ruoasta nauttimista. Nykyisessä ruokavaliossani ainoat kastikemahdollisuudet ovat oliiviöljy-viinietikka tai kermaton, pelkkään tomaattiin ja yrtteihin perustuva tomaattikastike.

Lohisalaatti kvinoalla (plus ohjeidenvastaista juustoa, mutta vähensin lohen määrää juuston energian verran ;))

Kuten todettua, kokeiluruokavalioni on kaukana ankeasta ja saan syödä hyviä, maukkaita aterioita. Ja lisää vapauksia ja vaihtoehtoisia tapoja koostaa ateriat on kuulema luvassa kun mennään valmennuksessa eteenpäin. En siis valita.

Kuitenkin: rentous, ilo, nauttiminen, spontaanius. Ne ovat asioita, jotka lähtökohtaisesti eivät kuulu tämän tyyppiseen ruokavaliokonseptiin. Tällaisessa ravintofilosofiassa korostuu ruoan merkitys välttämättömänä polttoaineena ja aterioiden muokkaaminen tiettyjen makrojen mukaisiksi on keino optimoida polttoaineen toivotut vaikutukset. Suhtautuminen on siis hyvin ei-tunteellinen.

Toisten elämäntyyliin tämä sopii: ruoka on ainetta jolla elää ja riittää, kun lautasella on tarvittavat vitamiinit ja energiaravintoaineet. Toisille lautanen taas on paljon muutakin kuin ravintoaineita.

Kaikki tavat syödä terveyttä ylläpitävästi ovat yhtä hyviä, oli se sitten saman kaavan mukaan tai rennosti nautiskellen ja varioiden. Välillä eri ruokatapojen noudattajien vain voi olla vaikea ymmärtää toisiaan. :)

*

Loppuun kuriositeettina uudemmille lukijoille, tältä näytti ruokavalioideni ero viisi vuotta sitten kun vaihdoin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon (tämän hetkinen, kokeilun sisältämä muutos ei ole mitään tähän verrattuna ;)):

Taulukko on kahden vuoden takaisesta kirjoituksesta Ajatuksia ruokaremontista, jossa pohdiskelin vhh-elämäntapamuutoksen vaikutuksia.

Minulla ei ole tänään mitään asiaa, koska päätin kirjoittamisen sijaan lukea ja olla vain. Ja täytellä moninaisia listojani ja Excel-taulukoitani. Se on rentouttavimpia ajanvietteitä mitä tiedän.

Tykkään kuitenkin jakaa fiiliksiä etenkin kun tulen jostain asiasta iloiseksi. Siksi en malta olla kertomatta teille lumesta.

Olen ollut kiukkuinen talvelle, koska se jäi tänäkin vuonna niin lyhyeksi. Rakastan kunnon vuodenaikoja ja nautin pitkistä ja kylmistä talvista, haluan kuulla pakkasen narskuvan kengän alla ja katsella katuvaloissa kimaltavaa vastasataneen lumen pehmeää, hiutaleista pintaa. Lisäksi olen ihminen, jonka mielialaan sää ja valo vaikuttavat voimakkaasti. Viime päivien masentava harmaus, kura ja sade ovat saaneet minut jälleen kerran haaveilemaan "talvilappilaisuudesta". Ollapa kolme kuukautta lumen ja kunnon talven ympäröimänä...

Mies ehdotti, että menisimme viikonlopuksi mökille. Jotain iloa vähälumisessa talvessa kun auraamattomia mökkiteitä pystyy käyttämään helmikuussa, normilumisena talvena mökille ei ole asiaa tähän aikaan vuodesta.

Ajoimme mökille laittamaan sähköt päälle, että mökki on huomenna lämmin ja valmis vastaanottamaan meidät. Kun auto kääntyi räntäsateen pieksämältä päätieltä mökkitielle, oli kuin olisimme sukeltaneet toiseen maailmaan. Narnia-efekti. Täällä, mökkiläisten pimeään vuodenaikaan hylkäämässä hiljaisten puiden valtakunnassa on jäljellä Talven Ihmemaa. Ei tietoakaan kuraisesta sohjosta. Jopa räntäsade taukosi taianomaisesti kun livuimme talviseen postikorttimaisemaan.

Auto puski hitaasti viimeiset sata metriä läpi kevyen lumipeitteen mökin pihaan. Hiljaisuus. Rauha. Kostean lumen peittämät raskaat oksat kurottuivat utuista järvenselkää kohti.

Tällaiset asiat tekevät minut niin iloiseksi ja onnelliseksi.  Luonto ja sen tarjoamat kauniit yllätykset joita ei odota.

Ilostuin mä kovasti eilenkin kun päivän paketista paljastui Urban Decayn Gwen Stefanin poskipunapaletti, mutta se on niin eri juttu. Kirjoitan kauneusblogia, mutta en halunnut rynnätä hihkumaan teille Gwenin Blush-paletista. Sen aika on sitten joskus. Mutta tällaisen hetken mä haluan jakaa. Kun autoilimme talviseen Narniaan.

Mukavaa ystävänpäiväviikonloppua kaikille. :)

Pitkästä aikaa kynsilakkoja.

Sain jo syksyllä testiin Treat Collectionin kynsilakkoja, mutta you know me, kestää välillä hyvinkin pitkään ennen kuin joku tuote näkee päivänvalon Karkkipäivässä. Olen myös huomannut itsessäni, että vaikka kynnet tekivät paluun, lakkabloggailija minussa ei tehnyt sitä. Todella harva lakka saa minussa enää aikaan innostuksen kirjoittaa siitä blogiin, vaikka rakastan edelleen itse kynsien lakkausta.

Treat Collectionin suloiset lakat kuitenkin tuntuivat sellaisilta joista mielelläni postaan, jo pelkästään sarjan soijapohjaisen, hoitavan lakanpoistoaineen vuoksi. (Herraisä, onko mitään mitä soijasta ei voi valmistaa? :D)

Sain itse valita maahantuojalta sävyt ja meni ihan nappiin nettikatalogin perusteella - syötävän ihanat vadelman ja korallin sävyt sekä aina niin tyylikäs harmaa.

Vadelmainen pinkki kantaa nimeä Poppies & Peonies, korallikaunotar on Blushing ja vaaleanharmaa on nimeltään French Vanilla.

Saksalaisen Treat Collectionin lakat ovat ns. 5-free-lakkoja, ja sarja on muuten ensimmäinen Suomen markkinoille myyntiin tullut 5-free-lakkasarja.  Treatin lakat on formuloitu ilman viittä haitallista ja kynsilakoissa yleistä kemikaalia: tolueenia, formaldehydia, formaldehydi resiiniä, dibutyyliftalaattia ja snteettistä kamferia. Maahantuojan sivuilta voi lukea lisää näistä kemikaaleista ja ainesosista, joilla Treat on ne lakoissaan korvannut.

Kermainen Blushing on juuri niin kaunis, pastellinen korallipersikka kuin vain yksi Sannin suosikkisävyistä voi olla <3

Rakastan korallia niin kynsillä, huulilla, silmämeikissä kuin poskillakin - sävy, jota muuten teini-ikäinen Sanni ei olisi ikipäivänä käyttänyt. Tosi hassua.

Poppies & Peonies on mielettömän upea vadelmapinkki, voiko näin herkullista kynsilakkasävyä ollakaan...! Tosi keväinen. :)

Kaikki kolme testisävyä ovat todella kauniita mutta Poppies & Peonies yltää ykkössuosikiksi. Se levittyi aavistuksen notkeammin ja tasaisemmin kuin Blushing jonka koostumus on hieman paksumpi.

French Vanilla levittyi testilakoista ehkä kaikkein tasaisimmin. Klassisen kaunis vaalea "chinchilla-harmaa", livenä selvästi harmaampi kuin kuvassa jossa sävy näyttää minusta vähän taittavan beigeen. Joku kutsuu sävyä taupeksi, minulle taas taupe on tummempi.

(Off topic mutta 'taupen' määritelmä lienee yksi värimaailman epämääräisimpiä, ainakin kosmetiikassa, vaihdellen liilanharmaasta tummanharmaaseen ja ruskeaan.)

Tiedän - mun kynnen geelivahvistuksen kasvuraja ei ole nätti. Huolto taas ensi viikolla :) Makuni kynnen pituuden suhteen on muuten muuttunut, French Vanilla -kuvan mittaiset kynnet ovat minusta nyt liian pitkät. Tykkään niistä korkeintaan Blushing- ja Poppies & Peonies -kuvien pituisina. Ei muistella näitä, eihän..? Apua-apua, mä en KESTÄ että ne on joskus olleet tuon näköiset...!! Annattehan anteeksi...

Mutta sitten muutama sana lakanpoistoaineesta.

Tämä erikoisuus on tosiaan soijapohjainen ja inci kuuluu lyhykäisyydessään näin: dimethyl glutarate (liuotin), dimethyl adipate (pehmentävä aine), soybean methyl esters (liuotin), argania spinosa kernel oil (pehmentävä aine), vitamins A, C & E (muiden vitamiinien tarkoitusta tässä yhteydessä en tunne mutta e-vitamiini toimii ainakin säilöntäaineena. Vitamiineilla on kosmetiikassa lukuisia funktioita ja esim. c-vitamiini voisi olla tällaisessa tuotteessa härskiintymisen estäjänä ja peittämässä muiden raaka-aineiden hajua.)

Purkissa lukee, että tuote poistaa kaikki luonnolliset kynsilakat. Mitähän sekin sitten tarkoittaa, kun Treatin omat kynsilakat eivät ole luonnonkosmetiikkaa (5-free-status ei tarkoita sitä, että lakat olisivat välttämättä sen luonnollisempia ainesosiltaan kuin muutkaan normikynsilakat, vaikka nuo haitallisimmat kemikaalit onkin korvattu muilla).

Charming Nails kertoo omassa Treat-arviossaan käyttäneensä ko. poistoainetta myös muihin kuin Treatin omiin kynsilakkoihin, joten kai tällä kaikki lakat lähtevät. Itse olen kokeillut tätä vain Treatin lakkoihin, ja ne liukenivat yhtä nopeasti kuin muut lakat normaalisti käyttämälläni asetonittomalla lakanpoistoaineella (lempparini on Gemeyn turkoosi Gentle).

Soijapohjainen liuotin ei ole ainoa juttu joka tekee Treatin lakanpoistoaineesta erikoisen - siinä ei myöskään ole lakanpoistoaineille tyypillistä pistävää hajua ja koostumus on kuivattavan sijaan hoitava. Sormet jäävät käsittelyn jäljiltä öljyisiksi.

Tuoksusta - vaikka tuote on hajusteeton, se ei ole täysin hajuton. Haju on sellainen vähän makeahko, vaikea kuvailla. Ei voimakas, mutta selvästi havaittavissa.

Loppuun vielä tämän päiväinen French Vanilla -tuunaus synttärilahjaksi saamallani Essencen Sparkle Sand -päällyslakalla.

Ei hitto mä kyllä ihailen teitä kynsibloggaajat jotka saatte kaikki efektit niin hienosti näkymään kuvissanne - yritin turhaan ottaa kuvia kolmessa eri valaistuksessa enkä onnistunut mitenkään saamaan pintaa näyttämään kuvissa siltä miltä se näyttää livenä. Kuvassa pinta on vain tuollainen tylsän röpelöinen, kun oikeasti se on kimaltavan sokerihuurrettu pienillä hienovaraisilla väritaitteilla. Möö. Ei ihme ettei enää jaksa tehdä lakkapostauksia kun ei saa tämänkään kauneutta välitettyä.

*

Treatin hintatietoja:

Kynsilakka 15 ml / 19€

Kynsilakanpoistoaine 236 ml / 29,90€

Treat Collectionin lakkoja myy ainakin Biodelly.

P.S. Öhh, aika nopeatehoista tuo Treatin lakanpoistoaine. Hain pullon äsken tähän työpöydälle (lue: ruokapöydälle) luntatakseni incin postausta varten, ja vietyäni pullon takaisin kylppäriin huomasin, että yhdestä sormesta on lakat liuennet. Pullon kylki tuntui hieman öljyiseltä kun koskin siihen, siihen on siis jäänyt poistoainetta edellisen käyttökerran jäljiltä. Ja nyt kun käteni koski pulloon, ei siis edes kynsi vaan käsi, niin käden ihon kautta kynteen mennyt öljy liuotti lakan heti. Tämä aine on siis sellaista, ettei haihdu jos pullo jää auki tai sitä kaatuu johonkin... Hyvä huomioida.