Tunnelmissa! 🇬🇷
Täällä ollaan viimeistelemässä matkapakkausta ja kehossa väreilee mukava, odottava sirinä.
Edessä on kolme viikkoa kreikkailua, josta osansa tihkuu varmasti tuttuun tapaan myös Karkkipäivän kanaviin. 💙🤍
Tällä kertaa tulen kuitenkin pitämään some- ja blogitaukoa matkan ensimmäisen viikon ajan, joka on omistettu lomailulle mieheni kanssa. Palaan langoille lokakuun puolella. :)
Teemaan liittyen, nostan esiin erään kreikkalaisen sankarin - jogurtin.
Tiesitkö tämän tästä kreikkalaisesta herkusta:
kreikkalaisessa jogurtissa voi olla yhtä paljon proteiinia, kuin rahkassa!
Suomessa myytävistä aidoista kreikkalaisista jogurteista tällainen proteiinirikas merkki on erityisesti Fage. Tämän merkin jogurtit kuuluvat suosikkeihini myös Kreikassa.
Fagen kaikissa Total-jogurteissa on todella tuhdisti proteiinia - mitä vähemmän rasvaa, sitä enemmän proteiinia.
rasvapitoisuuden 5% jogurtissa on 9% proteiinia
rasvapitoisuuden 2% jogurtissa on 9,9% proteiinia
rasvapitoisuuden 0% jogurtissa on peräti 10,3% proteiinia
Mun suosikkeja ovat nuo rasvapitoiset variantit. Ennen vanhaan Fagen valikoimassa oli myös 10% jogurtti, mutta sitä ei enää ole aikoihin näkynyt.
Kreikkalainen jogurtti eroaa meidän jogurtista jo paksuudellaan. Perinteinen kreikkalainen jogurtti on aina valutettua, eli siitä poistetaan nestettä, mikä tekee koostumuksesta hyvin tiheän ja paksun.
Perinteinen kreikkalainen jogurtti on myös aina rasvaista, ja 0%-variantit on kehitetty muiden maiden markkinoille. Täysrasvainen eli 10-prosenttinen on se kaikkein perinteisin versio.
Syytä sille, miksi joissain kreikkalaisissa jogurteissa on myös erittäin runsaasti proteiinia, en tunne. Minkään muun maan jogurteissa en ole tällaiseen törmännyt, riippumatta siitä, onko jogurtti tiivismuotoista ja valutettua vai löysää ja nestemäistä. Muiden jogurttien proteiinipitoisuus pysyttelee kolmen ja neljän prosentin tuntumassa. Kreikassa jogurtit ovat kautta linjan proteiinirikkaampia, ja siellä törmää hyvin usein yli 5% pitoisuuksiin. (Mitä käsitellympää jogurttia, sitä pienempi todennäköisyys korkealle proteiinille.)
Nyt löysin Fagen rinnalle Prisman hyllystä uuden suosikin, Olympuksen 10% kreikkalaisen jogurtin. (Hassusti, tässä on tekstit vain ruotsiksi..! Vaikka kyseessä on kreikkalaisen meijerin tuote.) Olympuksen jogurtissa on 7% proteiinia, eli ei ihan yhtä paljon kuin Fagessa, mutta oikein mukavasti joka tapauksessa.
Lisäksi Olympuksen jogurtissa on aivan erityisen tiheä koostumus, mikä on harvinaista näin rasvaiselle jogurtille. Tyypillisesti korkea rasvapitoisuus pehmentää koostumusta, ja monet Kreikassa myytävät kymppiprosenttiset ovatkin kuohkean kermaisia.
Olympuksen koostumus on kuitenkin niin tiheää, että tämä tuntuu enemmän rahkalta kuin jogurtilta. Lusikka seisoo pystyssä tässä tavarassa, niin kiinteää se on! Rakastan tällaisia tiiviitä koostumuksia jogurteissa, koska ne tuntuvat ruokaisammilta kuin löysemmät. :)
Olympuksen jogurtin makukin on aivan ihana, todella samettinen ja samalla jotenkin rustiikkinen. Luonnonjogurteissakin on huimasti eroja, myös kreikkalaisten jogurttien joukossa, ja joihinkin lisätään tärkkelystä, makuaromeita, liivatetta, maitojauhetta tai muita lisäaineita. Olympuksen sekä Fagen jogurtissa on vain kolme ainesosaa: maito, kerma ja hapatebakteerit. Varmasti juuri se tuo näiden meijerien jogurtteihin niin puhtaan ja aidon maun. Olympuksen eduksi on luettavissa vielä se, että siinä on täysmaitoa, kermaa ja hapatetta, Fagessa rasvatonta maitoa.
Mitä tulee rahkaan, niissä saisi puolestani olla tarjolla paljon nykyistä enemmän rasvaisempia vaihtoehtoja. 0-prosenttinen rahka on kitkerää! Mieluummin syön runsasproteiinista kreikkalaista jogurttia kuin rahkaa, jos haluan proteiinipommin maitotuotteen muodossa.
Jos sinullekin maittaisi proteiinijogurtti, laita mieleen Fage ja Olympus. :)
Oletteko muuten ylipäänsä ✅ Team Rahka vai ✅ Team Jogurtti?
.
P.S. Tunnustaako joku kultainen lukijani linkittäneensä mun Ikaria-postauksen jonnekin keskustelupalstalle? ☺️ Aivan out of the blue tätä puolitoistavuotta vanhaa kertomusta omalaatuisen kreikkalaisen Ikaria-saaren tunnelmista on nyt Analyticsin mukaan luettu viikon sisällä yli 1500 kertaa! Se on varmaan enemmän kuin silloin, kun koko jutun julkaisin. Uteliaisuus herää, missä tämä on jaettu. :)
P.P.S. Peikonlehtien huollosta on kyselty. Huolto on onnistuneesti tehty, mutta en ehtinyt kirjoittaa siitä ennen Kreikkaa. Juttu tulee ulos myöhemmin :) Vaikka huolto oli onnistunut, pientä ennalta-arvaamatonta päänvaivaa liittyy uuteenkin tilanteeseen. Miten voikin olla näin "dramaattista" olla peikonlehtien omistaja.... 😅
Tänään on vuorossa erityinen hyvän mielen postaus. :)
Olen tutustunut Ruotsissa pariskuntaan, jonka elämäntapa - ja KOTI - on niin inspiroiva, että haluan kirjoittaa siitä.
Olenkin kaivannut blogiin "old school" Karkkipäivä-postauksia, ja tämä on hengeltään sellainen. :)
Kuvittele mielessäsi keski-ikäinen urbaani pariskunta, joka väsyy pääkaupungin hektiseen elämäntyyliin, muuttaa satavuotiaaseen rautatiehotelliin keskelle hiljaisinta maaseutua kylään, josta eivät ole koskaan kuulleetkaan - ja päätyy perustamaan kotitaloonsa yhdysvaltalaiselle country-muusikolle omistetun museon, joka on ainoa laatuaan koko maailmassa.
Tällainen tarina on inspiroinut päivän blogipostauksen. 😍
Saanko esitellä, ihanat Björn ja Birgitta, ja maailman ainoa Jim Reeves -museo keskellä Hälsinglandin maaseutua keski-Ruotsissa! Kuvassa myös perheen koira Cheyenne.
Olen tutustunut Björniin ja Birgittaan viimeisen kolmen vuoden aikana Ruotsissa, jossa he asuvat mieheni veljen mökkinaapureina. Tai naapureina ja naapureina - kylä metsän keskellä on harvaan asuttua, ja yli kilometrin päässä asuvaa henkilöä voi perustellusti kutsua naapuriksi. :)
Vaikutuin pariskunnan tarinasta ja kodista heti ensimmäisellä vierailulla. Mietin jo silloin, että tästä olisi mukava joskus kirjoittaa!
Tukholman esikaupunkialueella asuneet Björn ja Birgitta totesivat kaipaavansa muutosta elämäänsä, ja alkoivat etsiä taloa maaseudulta. Sattumalta heidän silmiinsä osui ilmoitus vanhasta rautatiehotellista, joka oli myynnissä Hälsinglandissa Voxnan kylässä, alueella, joka ei ollut heille ennestään lainkaan tuttua.
Pariskunta ei ollut etsimässä ihan näin suurta taloa - rakennuksessa on yli 400 neliötä, mutta käytyään katsomassa taloa, heille tuli vahva tunne, että tämä on heidän paikkansa.
Niin Björn ja Birgitta pakkasivat kasaan elämänsä pääkaupunkiseudulla, jättivät oravanpyörän taakseen ja muuttivat keskelle metsää kylään, jossa asuu alle 50 ihmistä. Valtava kotitalo tarjoaa loputtomasti remontoitavaa, ja uusi elämäntyyli leppoisassa kyläyhteisössä - sekä oman pienen museon omistajina - on sopinut pariskunnalle enemmän kuin hyvin. Tästähän saisi vaikka 2000-luvulle sijoittuvan Villi Pohjola -henkisen TV-sarjan... 🥰 Skandiversiona. Katsoisin!
Uuden kodin neliöt ovat tarjonneet mahdollisuuden esimerkiksi nikkaroida alakertaan museon naapuriin ikioma brittipubi (kuvassa), jonne pariskunta kutsuu mielellään ystäviään istumaan iltaa. 🍻
Talo on sisältä kuin elämysmatka. Käydessäni vierailulla ensimmäisiä kertoja tunsin, että olisin kaivannut karttaa löytääkseni takaisin, kun kävin illallisen aikana WC:ssä. :)
Tältä näytti Björnin ja Birgitan kotitalo ympäristöineen noin sata vuotta sitten.
Voxnan halki kulki vilkas rautatie, ja aseman lähellä sijaitsi matkustajakoti, joka nyt on pariskunnan koti sekä museo. Talo näkyy kuvassa oikealla.
Junaliikenne Voxnan kautta lakkautettiin 70-luvulla, ja tänä päivänä kylän vilkkaasta rautatiehistoriasta kertovat enää kasvillisuuden seassa siellä täällä arvoituksellisesti pilkottavat raiteet.
...ja valokuvat Jim Reeves -museon aulassa!
Jim Reeves oli yhdysvaltalainen 1950- ja 60-luvulla vaikuttanut country -laulaja, ja aikoinaan osassa maailmaa yhtä suosittu kuin Elvis. Hän on yksi tunnetuimpia Nashville sound -countrytyylin edustajista. Reeves on myynyt maailmanlaajuisesti yli 180 miljoonaa levyä.
Minulle Jim Reeves myönnettävästi ei ollut aikaisemmin tuttu, mutta nyt totisesti on!
Mikä inspiroi minua erityisesti on museon synty täysin suunnittelematta ehdan fanin toimesta - kun olosuhteet yllättäen tarjosivat tähän mahdollisuuden.
Björn on ollut vuosikymmeniä intohimoinen Jim Reeves -fani. Kun hänen eteensä ilmaantui mahdollisuus ostaa Jim Reevesin kuolinpesän omistuksessa olleita Reevesin henkilökohtaisia tavaroita, hän päätti tarttua tilaisuuteen. Ja nyt ei puhuta muutamasta muistoesineestä kuten sytkäristä ja kahvikupista, vaan valtavasta määrästä esineistöä matkalaukuista vaatteisiin, kirjeisiin, partavesiin ja auton takapenkkiin - Björn oli lähellä ostaa jopa Reevesin keikkabussin..!
Tämän kenties monen mielestä erikoisen tempauksen mahdollistajana toimi uusi koti - kolmikerroksisessa matkustajakodissa neliöitä riittää, ja Björnin päässä alkoi heti raksuttaa. Talossa oli tilaa esineistölle - ja miksipä ei hyödyntää ainutlaatuista kokoelmaa laajemminkin, kuin omaan yksityiskäyttöön?
Niin Björn päätti perustaa Jim Reevesille omistetun museon. Kotitalon alakerta muuntui ainutlaatuiseksi yksityiseksi museoksi.
Piskuinen kylä keski-Ruotsin metsissä voi kuulostaa erikoiselta sijainnilta yhdysvaltalaisen country-tähden museolle, mutta yhtä kaikki - siellä se nyt sijaitsee :) From Nashville to Voxna. Museo on alueen ja koko Hälsinglandin tunnetuimpia nähtävyyksiä ja sinne saapuu kävijöitä bussilasteittain.
Olen itse samaan tapaan intohimoinen ihminen jonka elämässä mielenkiinnon kohteet näkyvät hyvinkin vahvasti, ja samaistun Björnin Reeves-innostukseen. Minusta on mahtavaa, että ihmiset innostuvat asioista ja myös näyttävät sen! Kun jostain tykkää, niin tykkää täysillä! 💪 Itsekin olen joskus haaveillut mm. omasta My Little Pony -galleriasta..!
Jim Reeves aloitti uransa country & western -laulajana 1940-luvulla ja sai ensimmäisen listahittinsä biisillä Mexican Joe vuonna 1953. Ensimmäisen pitkäsoittonsa Reeves julkaisi vuonna 1955.
Reevesin laulutyyli edusti uran alkuvaiheissa perinteisempää ja texasilaiselle genrelle siihen aikaan tyypillistä "kovaa" countrya, mutta Reeves lähti kehittämään tyyliään pehmeämpään ja pop-ystävällisempään suuntaan 50-luvun lopulla. Tämä suunta toikin hänelle suurimman suosion, ja Reeves samettisine baritoni-äänineen tuli kansainvälisesti tunnetuksi country-pop croonerina.
Reeves oli mukana luomassa uutta rennompaa, pehmeämpää ja popimpaa countryn tyyliä, joka tuli myöhemmin tunnetuksi Nashville soundina. Toinen genren suuri tähti oli Patsy Cline. Musiikkigenrejä yhdistellyt Nashville sound oli tyyli, joka lopulta teki country-musiikista miljoonabisneksen.
Reeves oli uransa huipulla 1960-luvulla, jolloin suosio Euroopassa, Etelä-Afrikassa ja Sri Lankassa (!) ylitti paikoin suosion Yhdysvalloissa. Hitit seurasivat toisiaan ja Reeves aloitteli myös elokuvatähden uraa Etelä-Afrikassa kuvatussa Kimberley Jim -filmissä.
Kaikki päättyi traagisesti heinäkuussa 1964, kun Reeves menehtyi lentokoneonnettomuudessa. Reeves ohjasi itse turmakonetta ja joutui myrskypilveen vain hetkiä ennen kuin hänen oli määrä laskeutua Nashvillen lentokentälle. Turmassa menehtyi myös Reevesin manageri.
Reevesin suosio säilyi vahvana läpi 1960-luvun, ja osa hänen suurimmista hiteistään on julkaistu postuumisti.
Björn kertoi, että Reeves jätti jälkeensä valtavasti julkaisematonta materiaalia, ja uusia Jim Reeves -levytyksiä julkaistaan yhä 2000-luvullakin.
Jim Reevesin merkittäviin vaikutuksiin kuuluu country-musiikin suosion kansainvälistäminen. Frank Sinatran ja Bing Crosbyn kaltaisilta laulajilta vaikutteita saaneella rikkaalla äänellään sekä genrejä yhdistäneellä tyylillään Reeves teki countrysta sulavaa ja helpostilähestyttävää, pop-kansaankin vetoavaa musiikkia.
Sirottelen museon fiilis-kuvien joukkoon hieman Jim Reeves -triviaa.
Yllä näkyvässä kuvassa on Reevesin muistokivi Texasin Carthagessa. Voxnan museo lähettää muistomerkille joka vuosi kukkia Reevesin kuolinpäivänä.
Jim Reevesillä oli koira, Collie nimeltä Cheyenne. Koira oli hänelle kaikki kaikessa, ja koira on kuuleman mukaan haudattu samaan hautaan Reevesin kanssa.
Myös Björnillä ja Birgitalla on Collie nimeltä Cheyenne. ;) Koiralla on oma sivu museon kotisivulla.
Jim Reevesillä oli korkea otsa ja hiusraja. Reeves koki tämän tekevän hänestä vanhemman näköisen, ja hän käytti koko uransa ajan tupeeta imagosyistä.
Naiset eivät suinkaan ole ainoita, joilla on ulkonäköpaineita.
(Vitriinissä on Jim Reevesin hajuvesiä - hän on näemmä käyttänyt myös Avonia..!)
Jim Reevesin hittejä, jotka kertovat menestyksestä country-balladien tulkitsijana:
Kysyin Björniltä, mikä on ensimmäinen Jim Reevesin laulu, jonka hän muistaa kuulleensa. Se on My Lips Are Sealed vuodelta 1956, tosin Björn on kuullut sen vasta 1960-luvulla.
Vuosi, jolloin Björn muistaa kunnolla panneensa Reevesin musiikin merkille, oli 1964 - vuosi, jolloin Reeves menehtyi. Arvatenkin tuona vuonna Reevesin musiikkia on soitettu Ruotsissakin erityisen paljon. Reevesin samettinen ääni teki nuoreen Björniin lähtemättömän vaikutuksen.
Björn opastaa henkilökohtaisesti jokaisen kierroksen museossa. Opastuksen saa myös englanniksi - museoon tulee vieraita ympäri maailmaa.
Tämä on kenties museon erikoisin esine: Jim Reevesin yskänlääkepullo, jonka hän on ostanut vain viisi päivää ennen kuolemaansa.
Reevesillä oli ennen turmalentoa sitkeä flunssa, ja hän oli jo kerran siirtänyt matkaansa flunssan takia. On kuultu spekulaatioita siitäkin, oliko hän vieläkään täysin terve asettuessaan pienkoneensa puikkoihin turmapäivänä, ja saattoiko terveydentila vaikuttaa Reevesin orientaatiokykyyn hänen lentäessään myrskypilveen.
Tämä taas on esine, johon museo perustajalla on henkilökohtaisin suhde: Jim Reevesin bleiseri, - johon Björn pukeutui hänen ja Birgitan hääpäivänä! ❤️
Jim Reeves -keräilijän hallussa on itsestäänselvästi myös Reevesin nimikirjoitus.
Jos löydätte itsenne jonain kauniina päivänä Ruotsin Hälsinglandista, älkää missatko vierailua tässä museossa!
Museovierailija saa bonuksena ilahtua Björnin ja Birgitan perheen sydämellisestä seurasta.
Loppukevennys: mistä tässä kuvassa on kyse?
Björn, Birgitta (ja Cheyenne..!) ovat saapuneet meille saunomaan, ja yllättivät meidät astumalla autosta kylpytakeissa. Tilaisuuden pukukoodia oli noudatettu kirjaimellisesti. :) Björnin habitus oli viimeistelty vyöllä roikkuvalla samuraimiekalla ja asiaankuuluvilla poseerauksilla..!
Härliga typer! 🥰
.
P.S. Ostin museosta Jim Reevesin joululevyn, vielä pari kuukautta ja sen voi viritellä stereoihin...! 😍
Viimeisenä kysymys: kuinka monelle teistä Jim Reeves on tuttu?
* sisältää mainoslinkkejä
Toivepostaus!
Olen saanut paljon uusia seuraajia, joille vanhemmat Curly Girl -postaukseni eivät ole tuttuja, ja moni on toivonut juttua hiustenhoitorutiinistani.
Tässä sellainen tulee, olkaa hyvä! :)
Mun hiukset ilman Curly Girl -käsittelyä ja Curly Girl -käsittelyn jälkeen.
Huom: luonnostaan suoria hiuksia ei saa kiharaiseksi Curly Girl metodilla. (Tähän luuloon olen joskus törmännyt.) Metodi toimii laineikkaissa ja luonnonkiharissa hiuksissa, ja rohkaisee hiuksen luonnollista kihartumistaipumusta.
Ja kyllä - kävin taas pitkästä aikaa värjäyttämässä hiukset kampaajalla. 😊 Tuo ennen-kuva näyttää itse asiassa tilanteen, miltä hiukseni näyttävät föönikuivattuina. Itse en koskaan föönikuivaa, mutta kampaajalla on pakko, kun ei oikein voi märälläkään tukalla lähteä sieltä. Föönaus tekee hiuksistani oikein rapsakan kuivat ja hattaraiset ja olen välttänyt föönausta ihan aina, jo kauan ennen Curly Girl -aikoja.
✅ Hiusta hoidetaan mahdollisimman kosteuttavalla tavalla, ja kaikki kuivattavat tekijät vääränlaisista tuotteista muotoilulaitteisiin eliminoidaan.
✅ Shampooksi valitaan mielellään sulfaatiton shampoo, ja hoitoaineen tulee olla silikoniton ja kosteuttava.
✅ Hoitoaine levitetään kosteisiin, ei pyyhekuivattuihin hiuksiin.
✅ Hoitoainekäsittely tehdään mieluusti Squish to Condish -tyylisesti. Tämä tapa sitoo hiuksiin maksimaalisesti kosteutta.
✅ Hiuksia ei föönata eikä käytetä muitakaan lämpömuotoilulaitteita.
✅ Hiuksia ei kuivata pörröisellä froteepyyhkeellä vaan sileällä kangasmateriaalilla, kuten pehmeällä T-paidalla. T-paita-kuivausta kutsutaan ploppaukseksi.
✅ Kiharoita rohkaistaan levittämällä hiuksiin pesun jälkeen kosteuttavaa leave-in-hoitoainetta sekä kosteuttavaa geeliä.
✅ Hiuksia ei harjata, vaan kammataan harvapiikkisellä kammalla (ns. permanenttikampa). Ylipäänsä hiuksia kammataan niin vähän kuin mahdollista.
Oma kokemukseni on, että squish to condish -hoitoainemenetelmä, ploppaus sekä kosteuttava hiusgeeli ovat vaikuttaneet eniten hiusteni kuntoon ja ulkonäköön. Näillä on ratkaiseva merkitys.
Shampoolla sen sijaan uskon olevan vähemmän merkitystä, kunhan se on kosteuttava. Sillä, sisältääkö shampoo sulfaatteja vai ei, ei ole ainakaan omissa hiuksissani merkitystä kihartumisen kannalta.
Kuten tiedämme, myös sulfaatiton shampoo voi olla hyvin pesevä, kun taas sulfaatillisen tuotteen voi formuloida oikein hellävaraiseksi. Sulfaatit itsessään eivät automaattisesti tee shampoosta kuivattavaa. Perinteisessä Curly Girlissä kuitenkin käytetään sulfaatittomia shampoita, ja omatkin lempishampooni ovat sellaisia.
Olen hoitanut hiuksiani Curly Girlin mukaisesti nyt viisi vuotta. Jäin koukkuun, koska metodi todellakin muutti hiukseni täysin! Tämä on yksi kaikkein selkeimmän muutoksen tuoneista kauneudenhoitorutiineista ikinä, ja todella palkitseva. Katsokaapa vaikka ennen/jälkeen-kuvia tästä postauksesta.
*
Suosikkishampooni ovat ruotsalaisen luonnonkosmetiikkalaatuisen kampaamosarja * Brunsin shampoot (kaikki ovat sulfaatittomia), sekä edesmennyt Yves Rocherin voidemainen Low Poo -shampoo. Brunsin shampoot ovat ylivertaisen kosteuttavia ja hoitavia, jopa niin hoitavia, että olen kuullut erään ekokampaajan kommentoivan, että ne ovat suomalaiselle hiuslaadulle vähän liiankin hoitavia. Minulla on erittäin kuivat hiukset sekä hitaasti rasvoittuva hiuspohja, joten minulle nämä sopivat täydellisesti.
Käytän Brunsin Kookos-, Jasmiini, Växa- sekä Silver-shampoita vaihdellen. * Jasmiini ja * Växa ovat kosteuttavimmat, * Silver vähiten hoitava, ja sillä saa kivasti taitettua kellertävyyttä hiuksista. Växa taas on parhaan tuoksuinen! Se lupaa elvyttää hiusten kasvua, mutta mulle sen hyöty on kosteuttava ja ihanan tuoksuinen pesukokemus.
Myös hoitoaine on nykyään ainoastaan * Brunsin. Mulla on ollut muitakin suosikkeja kuten Organic Shop ja Gyada, mutta niitä ei enää saa Suomesta. Käytän eniten * Jasmiini-hoitoainetta, * Silver-hoitoainetta sekä * Bergamot-naamiota.
Brunsin hoitoaineet ovat todella paksuja ja riittoisia. Kuva havainnollistaa tiheää koostumusta; Silver-hoitis (ehkä se kaikkein paksuin..!) on kiinni pullon yläosassa, koska säilytän pulloa nokka alaspäin. Kun pullon laittaa makaamaan, hoitis ei liiku pullon sisällä pitkään aikaan... :D
Squish to condish on hoitoaineen levitysmenetelmä, jolla hiukseen saadaan imeytettyä maksimaalinen määrä kosteutta, mikä puolestaan rohkaisee kiharaa. Menetelmä on erittäin tehokas mutta myös aikaa vievä, ja menetelmä myös kuluttaa enemmän hoitoainetta kuin tavanomainen tapa laittaa hoitis.
Näin se käy:
1. Shampoolla pestyistä hiuksista puristetaan enimmät vedet pois, mutta hiuksia ei pyyhekuivata.
2. Kämmeniin otetaan runsaasti kosteuttavaa hoitoainetta.
3. Pää asetetaan alaspäin ja hiuksiin puristellaan hoitoainetta, kohdentaen käsittely hiusten pituuksiin. Juuret eivät tarvitse hoitoainetta. Koska hiukset ovat märät, osa hoitoaineesta valuu veden mukana pois, mutta sitten lisätään lisää hoitoainetta. Hiusten kuuluu olla märät, jotta hoitoaineen sisältämät humektantit saavat sidottua hiukseen mahdollisimman paljon vesimolekyylejä. Tällä on, hämmästyttävää kyllä, oikeasti suuri merkitys.
Hoitoainepuristelua ("squish") voi jatkaa muutamia minuutteja. Hiukset on tarkoitus kyllästää hoitoaineella.
4. Hiukset huuhdotaan ei-valuvalla vedellä. Tämä on tärkeää: valuva vesi nimittäin rikkoo puristellessa jäntevöityneet kiharat ja vie mukanaan liikaa hoitoainetta - sekä humektantteja, joiden halutaan jäävän hiuksiin. Vettä säästävä tapa on ottaa huuhteluvettä vatiin.
Hiukset huuhdotaan pitäen pää yhä alaspäin, ja hiuksia puristellaan nyt vedellä. Ota kämmeniin vettä ja puristele vettä hiusten pituuksiin. Pikku hiljaa hoitoaine huuhtoutuu hiuksista - mutta hiukseen jää jäljelle enemmän hoitavia aineita, kuin tavanomaisessa huuhdonnassa.
Kuten voi ymmärtää, menetelmä tosiaan vie paljon enemmän aikaa kuin tavallinen hoitis-käsittely. Mutta - on sen arvoista, jos sitä vain jaksaa tehdä. Mä en rehellisesti nykyisin enää jaksa joka kerta tehdä squish-hoitoa, etenkään käsin huuhtelun osuutta, ja tämä näkyy heti hiusten heikommassa alttiudessa kihartua.
Kun aloitin Curly Girlin ja olin jonkin aikaa hoitanut hiuksiani Squish To Condish -menetemällä, hiukseni alkoivat mennä korkkiruuveille (kuva yllä) - niin kosteat ne olivat. Tämä on tosiaan homman ydin: mitä enemmän hiukseen on tallettunut kosteutta, sitä herkemmin se kihartuu.
(Mikäli hiukset ovat luonnontilassa eli ei-kemiallisesti-käsitellyt, ne pysyvät paremmin kosteina sekä kiharina, eikä esimerkiksi squish-menetelmä välttämättä ole tällöin yhtä ratkaiseva. Jatkuva kemiallinen käsittely pitää hiukset kuivina, kuten meikäläisellä, ja tällöin jokainen kosteutta hiukseen lisäävä toimenpide vaikuttaa.)
Kun hiuksista on huuhdeltu hoitoaine, on aika levittää hiuksiin jätettävä hoitoaine ja kietoa hiukset T-paitaan (tai muuhun sileäpintaiseen kangasmateriaaliin - froteemateriaalia ei käytetä, sillä se pörröttää hiusta ja rikkoo kiharaa).
Hiukset ovat jo mukavasti laineilla Squish To Condish -käsittelyn jäljiltä (ylempi kuva), ja kun ne laittaa T-paidan sisään kuivumaan, kihara ei hajoa, vaan kuivuu sileäpintaisena ja jäntevänä.
Leave-in-hoitoaine ei ole välttämättömyys, mutta etenkin, jos hiukset ovat kemiallisesti käsitellyt ja erittäin kuivat, on jätettävä hoitoaine suositeltava tuote lisäämään hiusten kosteutta ja taipuisuutta. Mä käytän * Brunsin Mandariini-hoitoainespray'ta jonka ainesosat sisältäen mm. kookos- ja avokadoöljyä ovat niin täydellisen kosteuttavat ja hiuksia pehmentävät kuin olla voi.
Muistetaan, että veden on vaikea sitoutua hiukseen, mikäli ympäröivä ilma on kuivaa (kuten meillä Suomessa suurimman osan vuodesta), joten avuksi tarvitaan humektantteja ja emollientteja, jotka sitovat vesimolekyylejä hiukseen. Ihan samaan tapaan, kuin ihonhoidossa! :)
Suihkutan hiuksiin 3-5 suihkausta * Mandariini-spray'ta ja lasken hiukset spiraalimaisessa muodostelmassa T-paidan syleilyyn, ja sidon T-paidan hiusten ympärille.
Ploppauksesta eli siitä, miten T-paita sidotaan pään ympärille kiharoille optimaaliseen tapaan, löytyy monia videoita, kurkkaa täältä. Mä käytän ylimmässä videossa demonstroitua tapaa.
T-paidan on hyvä olla reilumpaa kokoa, että sen saa kunnolla sidottua pään ympärille. Itse ostin miesten T-paidan tarkoitusta varten. :)
Sitten hiukset saavat muhia T-paitaturbaanissa ainakin tunnin.
Mitä pidempään hiusten antaa muhia, sitä parempi, sillä mitä hitaammin kosteus haihtuu, sitä tehokkaammin kosteutta ehtii myös imeytyä hiukseen. Curly Girl -metodissa hiusten ei haluta kuivuvan nopeasti! :)
Leave-in-hoitoaine auttaa sitomaan vesimolekyylejä hiukseen T-paidan sisällä.
Tämä on oikeasti NIIN nerokas systeemi! 🔥 Kaikki kunnia ploppauksen keksijälle!
(Samalla on todettava, että ploppauskin vie aikaa, eikä Curly Girl kokonaisuudessaan ole kiireisten aamujen juttu.)
Vielä sananen froteepyyhkeestä; froteessa "haitallista" ei ole Curly Girlin kannalta pelkästään sen pörröttävä ominaisuus, vaan myös se, että frotee imee kosteutta paljon nopeammin kuin esim. T-paitakangas. Ja nyt emme siis tosiaan halua imeä kosteutta nopeasti pois hiuksista.
Kosteuttava hiusgeeli on erittäin tärkeä tuote Curly Girl -metodissa. Voit unohtaa markettien hyllyillä myytävät perusgeelit - ne eivät kosteuta tippaakaan ja ovat aivan liian voimakkaita (ja sisältävät usein vielä alkoholiakin).
Curly Girlissä käytetään mietoja geelejä joissa on runsaasti kosteuttavia aineita.
Olen testannut useita geelejä, ja ylivoimainen suosikki on Brunsin * Minttu-"suflee". Bruns on tosiaan melkein vaivaannuttavan täydellinen hiustenhoitosarja, mutta toisaalta on kätevää, kun on yksi sarja, josta löytyvät kaikki itselle parhaat tuotteet.
Minttu-"hårsufflé" on ohutta, mietoviskoosista geeliä, mutta tuote on jostain syystä saanut hienostuneemman nimen. Muotoiluvoiteeksikin tätä kutsutaan, mutta kyllä tämä on rakenteellisesti ihan rehellistä ksantaanikumilla tihennettyä geeliä. :) Glyseroli, aloe vera, silkkiproteiini sekä auringonkukansiemenöljy hoitavat hiusta ja ksantaanikumi kiinnittää kiharan lempeästi muotoonsa.
Geelin voi laittaa hiuksiin jo T-paitaturbaanin sisään, jolloin hiusten kiharuus korostuu entisestään, tai sitten geelin voi laittaa siinä vaiheessa, kun vapauttaa hiukset turbaanista. Mä teen tyypillisesti niin. Geeli puristellaan hiusten pituuksiin, ei tyveen saakka.
Kun olen puristellut geelin hiuksiin, jätän hiukset ilmakuivumaan. Ne ovat tässä vaiheessa vielä kosteat, mutta eivät märät.
Hiusten ilmakuivuessa hiuksiin kannattaa koskea mahdollisimman vähän, jotta geeli pääsee muodostamaan hiuksiin kiinnittävän kalvon. Tuo kalvo, Curly Girl -terminologialla cast, tekee kiharasta jäntevän ja paremmin muodossaan pysyvän.
Kun hiukset ovat täysin kuivat, kiharat puristellaan hellästi läpi, jolloin geelin muodostama "cast" murtuu. Näin hiuksista tulee pehmeät ja joustavat ja kiharat näyttävät luonnollisilta.
Geelistä riippuen kalvo voi olla kova tai pehmeä. Brunsin Minttu-geeli on niin miedosti kiinnittävä, että kalvo on hyvin pehmeä eikä hiuksiin jää yhtään kovaa pintaa.
Muistan nuoruudestani, kun 13-vuotiaana ostin marketista geelejä permanenttikiharoideni jäntevöittämiseen, ja nuo geelit jättivät hiukset täysin koppuraisiksi ja kaikkea muuta kuin luonnollisen pehmeiksi..! Mulle jäi siitä oikein geelitrauma, ja pitkään pidin geelejä karmeimpana mahdollisena muotoilutuotteena. Luonnonkosmetiikan lempeät ja kosteuttavat geelit ovat niin kaukana markettibrändien geeleistä kuin olla voi.
Voilá, hiukset ovat valmiit.
Perinteisessä Curly Girl -metodissa ei käytetä muita muotoilutuotteita kuin kosteuttavia geelejä tai vaahtoja. Voimakkaammat muotoilutuotteet kuten lakat ja vahat tarttuvat hiukseen niin voimakkaasti, että ne tyypillisesti vaativat pesevämmän shampoon jotta ne saa pestyä kunnolla pois hiuksesta. Koska Curly Girlissä vältetään vahvasti pesevää shampoota, vältetään myös voimakkaasti kiinnittyviä muotoilutuotteita.
Mä en kampaa hiuksia pesupäivänä lainkaan. Muina päivinä saatan aamuisin kevyesti selvittää hiuksia, mutta hyvin harvoin kampaan ne kokonaan läpi. Hiusten aamuhuoltoon kuuluu myös veden puristelu tai kosteuttavan hoitosuihkeen suihkautus hiuksiin, mikä aktivoi geelin, ja jäntevöittää yön aikana lässähtäneitä kiharoita.
Kaikki postaukseni Curly Girl -metodiin liittyen löydät täältä. Postauksissa on mm. runsaasti testaamiani erilaisia Curly Girl -metodiin sopivia tuotteita.
*
Ostopaikkavinkkejä Brunsin tuotteille:
Paras tarjonta Brunsista on sarjan maahantuojan omassa verkkokaupassa eli * House Of Organicilla. Brunsia myyvät myös * Jolie ja * Ruohonjuuri sekä valikoidut ekokampaamot. Joliella on muuten 29.9. saakka kamppis, jossa Brunsin tuotteet ovat -15%.
Bruns ei suinkaan ole ainoa hyvä Curly Girliin sopiva hiustenhoitosarja, mutta se on oma lempparini, ja kirkkaasti hoitavin luonnonkosmetiikan hiustuotesarjoista. Hinta ei ole halvin, mutta laatu on omaa luokkaansa. Bruns sopii ylipäänsä vaativille, kuiville ja huonokuntoisille hiuksille. Hienoa on myös se, että kaikista tuotteista on myös hajusteeton versio.
Muuten: Curly Girl -metodia ei tarvitse nähdä pelkästään kiharaa elvyttävänä tapana hoitaa hiusta, vaan se on yleisesti ottaen loistava metodi huonokuntoisille hiuksille, joiden kuntoa halutaan parantaa. Tämän kosteuttavampaa hiustenhoitotapaa ei olekaan. 👌
