Tänään on vuorossa erityinen hyvän mielen postaus. :)
Olen tutustunut Ruotsissa pariskuntaan, jonka elämäntapa - ja KOTI - on niin inspiroiva, että haluan kirjoittaa siitä.
Olenkin kaivannut blogiin "old school" Karkkipäivä-postauksia, ja tämä on hengeltään sellainen. :)
Kuvittele mielessäsi keski-ikäinen urbaani pariskunta, joka väsyy pääkaupungin hektiseen elämäntyyliin, muuttaa satavuotiaaseen rautatiehotelliin keskelle hiljaisinta maaseutua kylään, josta eivät ole koskaan kuulleetkaan - ja päätyy perustamaan kotitaloonsa yhdysvaltalaiselle country-muusikolle omistetun museon, joka on ainoa laatuaan koko maailmassa.
Tällainen tarina on inspiroinut päivän blogipostauksen. 😍
Saanko esitellä, ihanat Björn ja Birgitta, ja maailman ainoa Jim Reeves -museo keskellä Hälsinglandin maaseutua keski-Ruotsissa! Kuvassa myös perheen koira Cheyenne.
Olen tutustunut Björniin ja Birgittaan viimeisen kolmen vuoden aikana Ruotsissa, jossa he asuvat mieheni veljen mökkinaapureina. Tai naapureina ja naapureina - kylä metsän keskellä on harvaan asuttua, ja yli kilometrin päässä asuvaa henkilöä voi perustellusti kutsua naapuriksi. :)
Vaikutuin pariskunnan tarinasta ja kodista heti ensimmäisellä vierailulla. Mietin jo silloin, että tästä olisi mukava joskus kirjoittaa!
Tukholman esikaupunkialueella asuneet Björn ja Birgitta totesivat kaipaavansa muutosta elämäänsä, ja alkoivat etsiä taloa maaseudulta. Sattumalta heidän silmiinsä osui ilmoitus vanhasta rautatiehotellista, joka oli myynnissä Hälsinglandissa Voxnan kylässä, alueella, joka ei ollut heille ennestään lainkaan tuttua.
Pariskunta ei ollut etsimässä ihan näin suurta taloa - rakennuksessa on yli 400 neliötä, mutta käytyään katsomassa taloa, heille tuli vahva tunne, että tämä on heidän paikkansa.
Niin Björn ja Birgitta pakkasivat kasaan elämänsä pääkaupunkiseudulla, jättivät oravanpyörän taakseen ja muuttivat keskelle metsää kylään, jossa asuu alle 50 ihmistä. Valtava kotitalo tarjoaa loputtomasti remontoitavaa, ja uusi elämäntyyli leppoisassa kyläyhteisössä - sekä oman pienen museon omistajina - on sopinut pariskunnalle enemmän kuin hyvin. Tästähän saisi vaikka 2000-luvulle sijoittuvan Villi Pohjola -henkisen TV-sarjan... 🥰 Skandiversiona. Katsoisin!
Uuden kodin neliöt ovat tarjonneet mahdollisuuden esimerkiksi nikkaroida alakertaan museon naapuriin ikioma brittipubi (kuvassa), jonne pariskunta kutsuu mielellään ystäviään istumaan iltaa. 🍻
Talo on sisältä kuin elämysmatka. Käydessäni vierailulla ensimmäisiä kertoja tunsin, että olisin kaivannut karttaa löytääkseni takaisin, kun kävin illallisen aikana WC:ssä. :)
Tältä näytti Björnin ja Birgitan kotitalo ympäristöineen noin sata vuotta sitten.
Voxnan halki kulki vilkas rautatie, ja aseman lähellä sijaitsi matkustajakoti, joka nyt on pariskunnan koti sekä museo. Talo näkyy kuvassa oikealla.
Junaliikenne Voxnan kautta lakkautettiin 70-luvulla, ja tänä päivänä kylän vilkkaasta rautatiehistoriasta kertovat enää kasvillisuuden seassa siellä täällä arvoituksellisesti pilkottavat raiteet.
...ja valokuvat Jim Reeves -museon aulassa!
Jim Reeves oli yhdysvaltalainen 1950- ja 60-luvulla vaikuttanut country -laulaja, ja aikoinaan osassa maailmaa yhtä suosittu kuin Elvis. Hän on yksi tunnetuimpia Nashville sound -countrytyylin edustajista. Reeves on myynyt maailmanlaajuisesti yli 180 miljoonaa levyä.
Minulle Jim Reeves myönnettävästi ei ollut aikaisemmin tuttu, mutta nyt totisesti on!
Mikä inspiroi minua erityisesti on museon synty täysin suunnittelematta ehdan fanin toimesta - kun olosuhteet yllättäen tarjosivat tähän mahdollisuuden.
Björn on ollut vuosikymmeniä intohimoinen Jim Reeves -fani. Kun hänen eteensä ilmaantui mahdollisuus ostaa Jim Reevesin kuolinpesän omistuksessa olleita Reevesin henkilökohtaisia tavaroita, hän päätti tarttua tilaisuuteen. Ja nyt ei puhuta muutamasta muistoesineestä kuten sytkäristä ja kahvikupista, vaan valtavasta määrästä esineistöä matkalaukuista vaatteisiin, kirjeisiin, partavesiin ja auton takapenkkiin - Björn oli lähellä ostaa jopa Reevesin keikkabussin..!
Tämän kenties monen mielestä erikoisen tempauksen mahdollistajana toimi uusi koti - kolmikerroksisessa matkustajakodissa neliöitä riittää, ja Björnin päässä alkoi heti raksuttaa. Talossa oli tilaa esineistölle - ja miksipä ei hyödyntää ainutlaatuista kokoelmaa laajemminkin, kuin omaan yksityiskäyttöön?
Niin Björn päätti perustaa Jim Reevesille omistetun museon. Kotitalon alakerta muuntui ainutlaatuiseksi yksityiseksi museoksi.
Piskuinen kylä keski-Ruotsin metsissä voi kuulostaa erikoiselta sijainnilta yhdysvaltalaisen country-tähden museolle, mutta yhtä kaikki - siellä se nyt sijaitsee :) From Nashville to Voxna. Museo on alueen ja koko Hälsinglandin tunnetuimpia nähtävyyksiä ja sinne saapuu kävijöitä bussilasteittain.
Olen itse samaan tapaan intohimoinen ihminen jonka elämässä mielenkiinnon kohteet näkyvät hyvinkin vahvasti, ja samaistun Björnin Reeves-innostukseen. Minusta on mahtavaa, että ihmiset innostuvat asioista ja myös näyttävät sen! Kun jostain tykkää, niin tykkää täysillä! 💪 Itsekin olen joskus haaveillut mm. omasta My Little Pony -galleriasta..!
Jim Reeves aloitti uransa country & western -laulajana 1940-luvulla ja sai ensimmäisen listahittinsä biisillä Mexican Joe vuonna 1953. Ensimmäisen pitkäsoittonsa Reeves julkaisi vuonna 1955.
Reevesin laulutyyli edusti uran alkuvaiheissa perinteisempää ja texasilaiselle genrelle siihen aikaan tyypillistä "kovaa" countrya, mutta Reeves lähti kehittämään tyyliään pehmeämpään ja pop-ystävällisempään suuntaan 50-luvun lopulla. Tämä suunta toikin hänelle suurimman suosion, ja Reeves samettisine baritoni-äänineen tuli kansainvälisesti tunnetuksi country-pop croonerina.
Reeves oli mukana luomassa uutta rennompaa, pehmeämpää ja popimpaa countryn tyyliä, joka tuli myöhemmin tunnetuksi Nashville soundina. Toinen genren suuri tähti oli Patsy Cline. Musiikkigenrejä yhdistellyt Nashville sound oli tyyli, joka lopulta teki country-musiikista miljoonabisneksen.
Reeves oli uransa huipulla 1960-luvulla, jolloin suosio Euroopassa, Etelä-Afrikassa ja Sri Lankassa (!) ylitti paikoin suosion Yhdysvalloissa. Hitit seurasivat toisiaan ja Reeves aloitteli myös elokuvatähden uraa Etelä-Afrikassa kuvatussa Kimberley Jim -filmissä.
Kaikki päättyi traagisesti heinäkuussa 1964, kun Reeves menehtyi lentokoneonnettomuudessa. Reeves ohjasi itse turmakonetta ja joutui myrskypilveen vain hetkiä ennen kuin hänen oli määrä laskeutua Nashvillen lentokentälle. Turmassa menehtyi myös Reevesin manageri.
Reevesin suosio säilyi vahvana läpi 1960-luvun, ja osa hänen suurimmista hiteistään on julkaistu postuumisti.
Björn kertoi, että Reeves jätti jälkeensä valtavasti julkaisematonta materiaalia, ja uusia Jim Reeves -levytyksiä julkaistaan yhä 2000-luvullakin.
Jim Reevesin merkittäviin vaikutuksiin kuuluu country-musiikin suosion kansainvälistäminen. Frank Sinatran ja Bing Crosbyn kaltaisilta laulajilta vaikutteita saaneella rikkaalla äänellään sekä genrejä yhdistäneellä tyylillään Reeves teki countrysta sulavaa ja helpostilähestyttävää, pop-kansaankin vetoavaa musiikkia.
Sirottelen museon fiilis-kuvien joukkoon hieman Jim Reeves -triviaa.
Yllä näkyvässä kuvassa on Reevesin muistokivi Texasin Carthagessa. Voxnan museo lähettää muistomerkille joka vuosi kukkia Reevesin kuolinpäivänä.
Jim Reevesillä oli koira, Collie nimeltä Cheyenne. Koira oli hänelle kaikki kaikessa, ja koira on kuuleman mukaan haudattu samaan hautaan Reevesin kanssa.
Myös Björnillä ja Birgitalla on Collie nimeltä Cheyenne. ;) Koiralla on oma sivu museon kotisivulla.
Jim Reevesillä oli korkea otsa ja hiusraja. Reeves koki tämän tekevän hänestä vanhemman näköisen, ja hän käytti koko uransa ajan tupeeta imagosyistä.
Naiset eivät suinkaan ole ainoita, joilla on ulkonäköpaineita.
(Vitriinissä on Jim Reevesin hajuvesiä - hän on näemmä käyttänyt myös Avonia..!)
Jim Reevesin hittejä, jotka kertovat menestyksestä country-balladien tulkitsijana:
Kysyin Björniltä, mikä on ensimmäinen Jim Reevesin laulu, jonka hän muistaa kuulleensa. Se on My Lips Are Sealed vuodelta 1956, tosin Björn on kuullut sen vasta 1960-luvulla.
Vuosi, jolloin Björn muistaa kunnolla panneensa Reevesin musiikin merkille, oli 1964 - vuosi, jolloin Reeves menehtyi. Arvatenkin tuona vuonna Reevesin musiikkia on soitettu Ruotsissakin erityisen paljon. Reevesin samettinen ääni teki nuoreen Björniin lähtemättömän vaikutuksen.
Björn opastaa henkilökohtaisesti jokaisen kierroksen museossa. Opastuksen saa myös englanniksi - museoon tulee vieraita ympäri maailmaa.
Tämä on kenties museon erikoisin esine: Jim Reevesin yskänlääkepullo, jonka hän on ostanut vain viisi päivää ennen kuolemaansa.
Reevesillä oli ennen turmalentoa sitkeä flunssa, ja hän oli jo kerran siirtänyt matkaansa flunssan takia. On kuultu spekulaatioita siitäkin, oliko hän vieläkään täysin terve asettuessaan pienkoneensa puikkoihin turmapäivänä, ja saattoiko terveydentila vaikuttaa Reevesin orientaatiokykyyn hänen lentäessään myrskypilveen.
Tämä taas on esine, johon museo perustajalla on henkilökohtaisin suhde: Jim Reevesin bleiseri, - johon Björn pukeutui hänen ja Birgitan hääpäivänä! ❤️
Jim Reeves -keräilijän hallussa on itsestäänselvästi myös Reevesin nimikirjoitus.
Jos löydätte itsenne jonain kauniina päivänä Ruotsin Hälsinglandista, älkää missatko vierailua tässä museossa!
Museovierailija saa bonuksena ilahtua Björnin ja Birgitan perheen sydämellisestä seurasta.
Loppukevennys: mistä tässä kuvassa on kyse?
Björn, Birgitta (ja Cheyenne..!) ovat saapuneet meille saunomaan, ja yllättivät meidät astumalla autosta kylpytakeissa. Tilaisuuden pukukoodia oli noudatettu kirjaimellisesti. :) Björnin habitus oli viimeistelty vyöllä roikkuvalla samuraimiekalla ja asiaankuuluvilla poseerauksilla..!
Härliga typer! 🥰
.
P.S. Ostin museosta Jim Reevesin joululevyn, vielä pari kuukautta ja sen voi viritellä stereoihin...! 😍
Viimeisenä kysymys: kuinka monelle teistä Jim Reeves on tuttu?
10 comments on “Omalaatuisin museo jossa olen käynyt”
Ei ollut tuttu, mutta mielenkiintoinen tarina ja museo 😁
Eikö vain olekin..? Mä niin diggaan ihmisiä, jotka tekevät omaa juttuaan täysillä! ❤️🔥 Ja valitsevat epätavallisiakin reittejä elämässä :)
Ihana, ihana tarina ja aivan mieletön pariskunta! Nimi Jim Reeves ei ensin soittanut mitään kelloja, mutta yllätin itseni osaamalla lähes ulkoa kappaleen "He'll have to go" sanat!! Kun olin pieni, oma musiikkini oli yhtä kuin isän musiikki. Isä oli kova jazz ja rock- mies. Bill Haley, Elvis jne. tulivat minulle tutuiksi. Mutta isällä oli kokoomakasetteja, joissa oli paljon muidenkin sen ajan artistien kappaleita. Ja tuo ihana He'll have to go oli siellä! Muistan rakastaneeni laulajan matalaa ääntä ja kappaleen hidasta tanssittavuutta (mitähän n.5v penska siitäkin tiesi, haha).
Oi odottamatonta nostalgiaa! Pitääkin kuunnella nyt kunnolla tätä ja muutakin isän musiikkia eli oman varhaislapsuuteni äänimaailmaa. Ikävöin isää yhä kovasti (hän kuoli, kun olin 26v).
Wow! :) Mulle ei ollut edes tämä biisi tuttu, mutta se ilmeisesti on Reevesin kansainvälisesti kaikkein menestynein biisi.
Tulen musiikillisesta perheestä jossa kuunnellaan todella laajasti ja aktiivisesti kaikenlaista musiikkia yli genrerajojen, ja ihmettelen yhä, että satojen miljoonien levymyynnillään Reeves ei kuitenkaan ollut minulle lainkaan tuttu. Äitini on esimerkiksi Reevesin aikalaisen Elviksen suuri fani, ja herrat ovat muinoin olleet samassa levy-yhtiössäkin. Reevesiä ei meillä kuitenkaan kuunneltu.
Mielenkiintoisesti; kun olen YouTubessa kuunnellut Reevesin musiikkia, monissa kommenteissa nousevat esiin nimenomaan muistot omiin vanhempiin liittyen. Aivan kuten sinullakin. ❤️
Ei ole kyllä tuttu mutta hauska tarina ja vaikuttavat mukavilta ihmisiltä. Ihana Lassie -koira <3 minä haluaisin kans Hipun kans samaan hautaan mutta taitaa toinen meistä lähteä vähän aikaisemmin...
❤️❤️
Ei ole tuttu muusikko. Ah mutta rrrakastan tällaisia pienehköjä "spesifisiä" ns "elämäntapamuseoita"! <3 Tässä kun maailmaa on reissattu ja siellä sun täällä asuttu niin perus taidemuseot tai vanhat linnat antiikkisine huonekaluineen on jo niin monteen kertaan nähty (vaikka hienoja ja arvokkaita nekin toki ovat). Aina poikkean tuollaisissa vaikka aihe ei olisikaan erityisen kiinnostava, niissä on kyllä ihan oma fiiliksensä :)
Kyllä!! Nämä ovat ihan erilainen elämys kuin taidemuseot, vaikka jälkimmäisetkin ovat antoisia omalla ja erilaisella tavallaan.
Ei ole Jim Reeves tuttu, mutta jotenkin ihana ajatus, että omistautuu jollekin asialle. Itse pidin Sotilaslääketieteen museota Lahdessa aika herttaisena, siellä kuulemma pidetään sitä auki vapaaehtoisin voimin ja opastuksen piti eläkeläinen, joka oli selkeästi omistautunut aiheelle. Jotenkin se, että ihminen on intohimoinen jostain, on hyvin vetoavaa.
Sotilaslääketieteen museo kuulostaa paikalta, jossa haluan joskus käydä! 😍