Välillä on vaikeaa kun on niin paljon kirjoitettavaa :D Entten-tentten... mikä aihe vedetään tänään luonnosten korista? Onko se uusi kimpparipsariarvostelu? Kulmageelijuttua? Prahan tunnelmia? Skin Summit -sisältöä?

Suunnittelen hyvin harvoin etukäteen, minkä jutun päivittäin julkaisen. Materiaalia on runsaasti ja annan fiiliksen päättää. Tänään fiilis kallisteli pitkään parin aiheen välillä mutta sanoi lopulta: laita ruokajuttu.

Joten tässä sellainen :)

Alkuun ruokavaliokokeilukuulumiset.

Olen nyt ollut viikon verran reissussa, eikä FitFarm-ruokavalion noudattaminen näissä olosuhteissa ole tietenkään mahdollista sillä tarkkuudella, millä lautaselliset pitäisi koostaa. Vaikka punnitseminen ei ole FitFarm-ruokafilosofian itsetarkoitus, ja asiakkaan olisi tarkoitus oppia kokoamaan silmämääräisesti säädetyt määrät proteiinia, hiilarin lähdettä ja kasviksia, tämä toimii käytännössä vain jos syöt joka päivä samoja tuttuja ja simppelisti koostettuja ruokia, esim. kanaa riisillä, jauhelihaa perunalla jne. Ravintolaolosuhteissa tämä ei oikein ole mahdollista. Vähintään kastikkeet pitäisi aina jättää syömättä eikä ravintola-annoksissa ylipäänsä ole yhtä korkeita määriä proteiinia tai edes kasviksia joita ruokavalio edellyttäisi.

En ole livennyt mässäilemään juustoilla tai kermakastikkeilla (poikkeuksena kuvan kala mantelikastikkeella ;)), mutta olen muuten syönyt vapaan ateriarytmin mukaan yrittämättä koostaa lautasia FitFarmin makropohjan mukaan. Ja kuinka ollakaan, vaikka olin kotioloissa jo hyvinkin tottunut uuteen neljän (tai viiden jos palautusjuoma lasketaan) aterian rytmiin, palauduin matkalla välittömästi itselleni luontaiseen kolmen aterian rytmiin. Syön aamiaisen yhdeksän maissa, lounaan kahden-kolmen aikoihin ja illallisen kahdeksan tienoilla. Kokeiluruokavalion rytmi saattaa tukea ihanteellisesti liikunnassa jaksamista, mutta ei ole omalle biorytmilleni luonnollinen.

Treenitaukoa tuli viisi päivää, mutta Prahassa olen pystynyt taas treenaamaan kun hotellissa on kuntosali. Mielenkiintoisesti, vaikka olen matkalla syönyt vähähiilihydraattisesti, ei ainakaan viikon vaje hiilarivarastojen täytössä ole tuntunut treenissä vaan olen jaksanut erinomaisesti. Toissapäivänä tein taas uuden ennätyksen juoksumatolla :)

Mutta nyt sitten jutun otsikkoon eli pastaa pastalla.

Haluan jakaa pari ruokavaliokokeilun lemppariruokaani, jossa on kahdenlaista pastaa: papupastaa proteiinin lähteenä ja tattaripastaa hiilarin lähteenä. :) Superproteiinipitoinen papupasta on mielestäni yksi vaihtoehtoruokien ykköskeksintöjä, eikä se itse asiassa oikeastaan edes ole mikään uusi keksintö sillä Aasiassa on valmistettu nuudeleita mungpavuista jo ties kuinka kauan. Länsimaihin papupasta kuitenkin on saapunut vasta viime vuosina lähinnä kasvaville gluteenittomien tuotteiden markkinoille. Itse asiassa tattaripastakin on tuttu Aasiasta, japanilaiset sobanuudelithan valmistetaan tattarijauhosta.

Olen tykästynyt Ruohonjuuresta ostamiini Amisa-merkkisiin tattarifusilleihin. Ovat halvimmasta päästä gluteenittomien pastojen joukossa.

Papupastaan pohjautuva ruoka on esimerkki FitFarmin perusruokavaliokonseptin ulkopuolisesta ateriatyypistä, mutta sellainen on mahdollista koostaa makroja seuraamalla. Viimeisin ruokavaliopäivitykseni poisti kaikki kirjaimellisesti säädetyt ravintoaineiden lähteet ja paperissa lukee nyt vain makrot grammoina. Tällaisiakin vaihtoehtoja FitFarmilla on tarjolla asiakkaasta riippuen. Koska ilmaisin halukkuuteni luovempaan ja soveltavampaan kokkailuun, Mikko muutti ruokavalioni pelkiksi numeroiksi.

Ihmettelin jo valmennuksen alussa miksi kaltaiseni kala-kasvissyöjän ruokavaliossa ei ollut lainkaan papuja tai linssejä. Mikko selitti että se johtuu osin kasviproteiinin heikommasta aminohappokoostumuksesta ja osin siitä, että optimaalinen makrojakauma on yksinkertaisesti helpoin ja tehokkain toteuttaa eläinproteiini-perushiilari-kasvis-kombinaatiolla. Palkokasveissa on sekä proteiinia että hiilaria, joten niiden sisällyttäminen monimutkaistaa heti ruokavalion koostamisen, vaikka on toki mahdollista.

Tässä lihattomassa ja kalattomassa annoksessa proteiinin lähteenä on papupastan ohella feta. Annoksen makrot uteliaille:

Hiilihydraattia: 23 g

Proteiinia: 40 g

Rasvaa: 18,5 g

Kaloreita: 472

En ole koskaan entisessä pastanpuputtajaelämässänikään yhdistänyt pastaan fetaa, ajatuskin tuntui oudolta. Näin kuitenkin jossain lehdessä houkuttavan kuuloisen reseptin fetapinaattipastasta, joten ei kun kokeilemaan. Feta ja pinaattihan on aina toimiva makuyhdistelmä joten miksipä ei myös pastan kyljessä :)

Ainekset: mustapapupastaa, tattaripastaa (unohtui kuvasta), fetaa, pinaattia ja pinjansiemeniä.

Laitoin omaan pastaani vielä herkkusieniä kun niitä sattui olemaan jääkaapissa valmiiksi paistettuna.

Höyrytin pinaatin ja lisäsin joukkoon sienet kunnes lämpenivät ja viimeiseksi fetan, jonka halusin sulavan vain osittain niin että se säilyttää ihanan kokkareisen rakenteen pehmentyen kuitenkin kermaiseksi.

Yhdistin fetapinaattimössön keitettyyn papu- ja tattaripastaan ja sirottelin päälle paahdettuja pinjansiemeniä. Sulanut feta ja kostea pinaatti muodostavat pastalle kastikkeen ja mehustavat annoksen. Halutessaan joukkoon voi toki vielä lorauttaa oliiviöljyä.

Tämä oli aivan mielettömän hyvän makuinen annos jota tulen tekemään jatkossakin :) Ruokavalion peruskaavaa noudattaville salaateille ja kala-vilja-kasvisannoksille on vaihtoehtoja! :) Mutta tällaisia on turha odottaa näkevänsä FitFarmin valmiissa ruokavalioissa.

Tässä vielä pari muuta samalla proteiini/hiilarikonseptilla valmistettua pastaruokaa:

Huomaatte että hyödynsin herneenversoviljelmiäni! ^_^

Ainekset:

Soijapapupastaa ja tattaripastaa

Tomaattimurskaa

Maustamatonta tuorejuustoa

Höyrytettyä lehtikaalia

Fetaa

Herkkusieniä (tykkään tunkea näitä vähän kaikkialle :))

Suolaa ja pippuria

Päälle siroteltuna ravintohiivaa (toimii parmesan-juuston tapaan)

(Herneenversoja)

Arkisin pläjäys: soijapapupastaa + tattaripastaa, tomaattimurskaa, tonnikalaa, herkkusieniä ja kevytjuustoraastetta.

*

Tänään ajattelin käydä testaamassa yhden Prahan vegaaniravintoloista. Yllätyin miten paljon kasvisruokaravintoloita täällä onkaan, kasvisruokatrendi lienee saavuttanut viime vuosina Tshekinkin. Aiemmilla vierailuillani en muista juurikaan kohdanneeni vegemestoja mutta nyt niitä osuu silmiin kaikissa kaupunginosissa. Peukku! :)

Ahh, nyt on taas löytynyt sellainen violetti überihanuus ettei tosikaan! Kyllä tässäkin blogissa ihanuuskuolauspostauksia piisaa jos niikseen tulee! ^_^ Viitaten toissapäivän postaukseen :)

Tänään ihkutellaan Urban Decayn Tonic-luomiväriä, jonka bongasin samalla hipelöintireissulla kun etsiskelin persikkaisia luomivärejä. Nähdessäni Tonicin tiesin, että kuulumme yhteen :) Ja kun Sokoksen seuraava alekuponki osui käteen, ei kun ostoksille! ^_^ (Säästö se on pienikin säästö :D)

Tonic on duochrome-sävy eli shiftaa kulmasta riippuen kahden pääsävyn välillä. Tietyssä kulmassa se on sinisempi...

...tietyssä pinkimpi. Virallinen kuvaus kuuluu "lilac with blue shift".

Aaaah kauneutta!! Rrakastan duochrome-sävyjä koska ne jos mitkä toimivat luomella täydellisesti yksinään luoden vivahteikkaan, jännittävän meikin ilman muiden sävyjen peesausta.

En tullut ottaneeksi Tonicista swatch-kuvaa ennen reissuun lähtöä, mutta koska haluan kirjoittaa luomiväristä just nyt tänään enkä enää odotella että pääsen Suomeen kuvailemaan, lainaan swatch-kuvan toisesta blogista:

Kuva: Rosalina Young

Katsokaa näitä..! Kaikki ovat Urban Decayn luomivärejä ja onhan tässä muitakin kaunottaria kuin Tonic, mm. aiemmin esiinnostamani u-p-e-a persikkainen duochrome-sävy Fireball. Lounge on myös huikea (muistuttaa Diorin Mystic Jade -paletin vihreään shiftaavaa punaruskeaa) mutta on käytännössä vähän hankalampi sävy eikä ehkä niin imarteleva, ainakaan minun sävytykselläni.

Mutta tänään piti keskittyä Toniciin :)

Aivan mieletön, ei voi muuta sanoa. <3

Ja parit meikkikuvat perään:

Tonic voi olla hyvinkin haalea kevyesti levitettynä, kuten tässä meikissä.

Tai voimakkaampi kuten tässä meikissä. Voin vain kuvitella miten intensiivinen se olisi mustan voidemaisen luomivärin päälle levitettynä.

Rajaus Sephoran Purple Stilettos -kynällä joka tuntuu viime vuoden aikana hämmentävästi syrjäyttäneen käyttötiheydessään kaikki geelimäiset ja nestemäiset eyelinerini. Se vain on niin ihanan true-violetti :) Ostin juuri Pariisista uuden kappaleen niin riittää taas seuraavaksi vuodeksi :D

Minulla oli Tonic-meikki Pariisin ensimmäisenä päivänä ja se sai ihailevia kommentteja kollegoilta, "Oi, mikä on tuo upeasti kimaltava violetti?"

Päivän päätteeksi yritin kuvata meikin hotellin kylppärissä ennen nukkumaanmenoa:

Suttuisesta kännykkäkuvastakin näkee sävyn intensiivisen hohteen ja shiftauksen...

.

Violetin ja pinkin ystävät: saatatte haluta tehdä tämän tyypin kanssa lähempää tuttavuutta :)

Urban Decayn solo-luomivärit maksavat Suomessa 20,50€. - Ja huomasinpas muuten Pariisissa että Ranskassa Urban Decayn hinnat ovat kalliimmat kuin meillä.... ;)

Miksi toiset bloggaajat kirjoittavat kriittisiäkin arvosteluja, toiset eivät? Ja toiset enemmän sponsoroituja, toiset eivät?

Tästä aiheesta olen halunnut kirjoittaa jo pitkään.

Aloitan määrittelemällä otsikon termin. Läpinäkyvyydellä tarkoitan sitä, että kirjoittajan motiivit kirjoitusten taustalla ovat mahdollisimman selvät ja käyvät lukijalle ilmi luontevasti ilman, että lukijan täytyy miettiä, miksi aihe on tuotu esiin. Onko kyseessä ostettu mainos vai omasta aloitteesta tehty kirjoitus? Jälkimmäisetkin toki ovat mainoksia siinä mielessä, että kaikki näkyvyys on mainosta, oli se sitten ulkopuolisen tahon ehdottamaa tai omasta kiinnostuksesta/hankinnasta kummunnutta sisältöä. Karkkipäiväkin on tällä perusteella muinoin listattu Indiedaysin kaupallisimmaksi blogiksi (!!).

Olen itse pyrkinyt blogissani mahdollisimman hyvään läpinäkyvyyteen ja minusta tuntuu, että lukijani ovatkin aika hyvin viivalla filosofiastani kauneus- ja tuotebloggaajana. Haluan kirjoittaa vapaasti rehellisiin mielipiteisiin, fiiliksiin ja kokemuksiin perustuvaa sisältöä jota ei ohjaa ulkopuolisen tahon odotus siitä, millaista sisällön tulee olla. Toki esimerkiksi Indiedays odottaa, että kirjoittamani sisältö on lain puitteissa hyväksyttävää ja hyvän tavan mukaista ^_^

Tykkään sisällyttää juttuihini kritiikkiä kun se on paikallaan, mutta kiinnostavaa kyllä, olen huomannut että tämä tyyli on saanut aikaan myös tietyn odotusmallin joissain lukijoissa. Kun blogissani välillä on kritiikittömiä juttuja (mikä on luonnollista), se saa joidenkin lukijoiden "mainostutkan" heräämään. "Miksi se ei sano tästä mitään negatiivista? Onko tämä nyt pelkkä mainos?" Ymmärrän tämän, mutta samalla se myös huvittaa, sillä eihän kaikista tuotteista ole ikävää sanottavaa. Eikä siinä varmastikaan ole järkeä, että tuotteista alkaisi väkisin keksiä huonoja puolia vain koska sitä odotetaan. Vaikka kyseenalaistava tyyli on minulle luonteva, kritiikki ei saa mielestäni muodostua itseisarvoksi jota täytyy sisällyttää uskottavuuden nimissä jokaiseen tuotearvosteluun. 

Takaisin alun kysymyksenasetteluun: miksi toiset bloggaajat kirjoittavat kriittisemmin, toiset yksipuolisesti positiivisemmin?

Olen jostain syystä tykännyt mietiskellä tätä paljon. Etenkin sitä, mitä tarkoitusta kriittisetkin arviot palvelevat. Minusta se on kiinnostavaa. :)

Yksi tekijä on lukijat. Lukijoita on erilaisia ja toiset haluavat mieluummin lukea vain kritiikittömiä juttuja pelkästään ihanista tuotteista.  Mm. tällä perustelevat linjaansa myös bloggaajat, jotka jättävät kielteiset tai kritiikkiä sisältävät tuotekokemukset blogin ulkopuolelle.

Toinen tekijä on bloggaajan oma henkilökohtainen tyyli. Toisille kirjoittajille negatiiviset kokemukset eivät sovi luontevaksi osaksi blogisisältöä. Pelkästään positiivisia arvioita kirjoittavat perustelevat valintaansa sillä, että eivät halua antaa näkyvyyttä huonoksi kokemalleen tuotteelle. Ymmärrettävä näkökulma tuokin.

Moni kuluttaja kuitenkin kaipaa tuotteista monipuolisia, kaikenlaisia kokemuksia, myös niitä negatiivisia. Jos netistä löytyisi vain ja ainoastaan positiivisia arvioita, sehän loisi tuotteista epärealistisen kuvan, koska mikään tuote ei todellisuudessa toimi kaikilla.

Kokemuksia googlaillessaan ainakin minä ja moni muu kuluttaja lukee mielellään mahdollisimman monipuolisia arvioita joiden pohjalta tehdä päätelmä tuotteen mahdollisesta sopivuudesta itselle esimerkiksi ihotyypin kautta. Vaikuttaako tuote saavan hyviä arvosteluita vain kuivaihoisilta ja heikompia normaali-ihoisilta? Jos kaikki huonotkin kokemukset jäävät pois sosiaalisesta mediasta, eihän tuotteesta voi syntyä kokonaisvaltaista käsitystä. Mielestäni kielteisetkin tai perustellusti kritiikkiä sisältävät kokemukset ovat palvelus kuluttajalle.

Tämä on syy miksi itse kirjoitan myös ei-niin-myönteisiä tuotearvioita tai tuon esiin seikkoja, joissa asetan tuotteen, sen pakkauksen, hinnan tai funktion tavalla tai toisella kyseenalaiseksi.

Ymmärrettävää, että toiset bloggaajat jättävät tällaisen sisällön bloginsa ulkopuolelle, koska haluavat säilyttää hyvät välit ns. "ruokkivaan käteen". Negatiivisia arvioita ei haluta kirjoittaa sen pelossa, ettei yhteistyötaho enää lähetäkään tuotteita testattavaksi. Tämä pelko on ihan inhimillinen kannustin kritiikittömään tuotearviointiin, jos on kauneustuotteita rakastava kosmetiikkahörhö <3 :) Kukapa haluaisi menettää mahdollisuuden ilmaisiin tuotteisiin? Nostan hattua myös sellaiselle läpinäkyvyydelle, jossa tämä vaikutin tuodaan rehellisesti esiin. (Kuitenkin, moni bloggaaja ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, ettei kriittinen kirjoitus välttämättä katkaise välejä yrityksiin, mihin tulen seuraavassa osuudessa tuossa alempana.)

Sitten on vielä olennaisempi vaikutin: tulot. Toisille bloggaajille sponsoroidut tuotearvostelut ja mainoskampanjat ovat merkittävä tulonlähde, jolloin on erittäin ymmärrettävää, että bloggaaja tuottaa asiakkaan toivomaa ja/tai tilaamaa sisältöä.

Näkyvyydestä

Kaikki yhteistyötahot, etenkin markkinoinnin vaikutuksia tuntevat sellaiset, eivät kuitenkaan pelästy perusteltua kritiikkiä. He arvostavat myös läpinäkyvyyttä ja rehellisiä mielipiteitä, ja ymmärtävät lisäksi että negatiivinenkin mainos = mainos. Lähes kaikenlainen näkyvyys on lopulta hyväksi, niin hassulta kuin se voi kuulostaa.

Näkyvyydellä on eri ulottuvuuden vaikutuksia. On konkreettinen, välitön "tän mä haluun! / En halua" -vakutus, joka voi ohjata kuluttajan saman tien kaupan hyllylle. Mutta lisäksi on myös pitkäkestoinen vaikutus: tuotteet jäävät ihmisten alitajuntaan. Kun näet tarpeeksi monta kertaa kuvan tietyn merkin c-vitamiinipurkista ja menet sitten apteekkiin hakemaan c-vitamiinia, saatat asiaa sen kummemmin ajattelematta tarttua juuri siihen purkkiin jonka tunnistat, joka vaikuttaa tutulta.

Juuri sitä on näkyvyyden vaikutus parhaimmillaan, ja tätä moni mainostajataho hakee/toivoo: laaja altistus tuotteelle kohderyhmän keskuudessa = tuotteesta tulee kuluttajalle tuttu = valintatilanteessa valinta ohjautuu tuttuun tuotteeseen.

:)

Nyt tämä meni vielä markkinoinnin analyysiksikin ^_^ Minusta nämä asiat ovat valtavan kiehtovia. Moni ajattelee vain positiivisten arvioiden olevan positiivista mainosta, vaikka niin ei ole.

Kritiikki ei muuten tietenkään ole yhtä kuin negatiivinen arvio. Kritiikki on myös puutteellisten ja/tai kyseenalaistettavien seikkojen esiintuomista, kuten vaikka tuotteen säilyvyyttä heikentävä pakkausvalinta tai harhaanjohtava markkinointiväittämä. Ne eivät tee tuotteesta itsestään välttämättä huonoa, mutta ovat asioita, joita on mielestäni perusteltua tuoda esiin kuluttajille.

*

Millaisia blogeja te luette mieluiten? Kriittisiä vai kritiikittömiä?

.

Luoko kritiikki tai ikävä tuotekokemus mielestänne blogiin negatiivista fiilistä, ja lukisitteko mieluummin vain positiivisia ihanuustuotearvosteluja?

.

Millaisia ajatuksia aihe teissä ylipäänsä herättää? Mietittekö usein kirjoittajan motiiveja blogien tuote-esittelyjä lukiessanne? Tai laajemmin mitä tahansa sisältöä lukiessanne: ravintolakokemuksia, matkapäiväkirjoja, tapahtumaesittelyjä..?

Ahh, aihe on minulle niin kiinnostava että näette ettei mun kysymyksillekään meinaa tulla loppua...! :D