Aina yhtä ihana Praha.

Olen vieraillut kaupungissa kymmenisen kertaa, ensimmäisen kerran vuonna 1995. Tuolloin kohtaamani Praha oli vielä hyvinkin "neuvostoliittolainen" ja länsimainen elämäntyyli loisti poissaolollaan. Keskustassa oli vain muutamia ankeita, niukan valikoiman kauppoja joissa myytiin paikallisia tuotteita tiskin takaa niinkuin kommunistisissa maissa oli tapana. Ruokatarjonta oli yhtä kuin perinteiset tshekkiläiset oluttuvat rasvaisine makkaroineen ja pihveineen. Muistan kuinka mielettömän vaikeaa oli tuolloin löytää kaupungista kasvisruokaa.

Kun seuraavan kerran saavuin Prahaan neljä vuotta myöhemmin, oli kaikki muuttunut. Venceslauksen aukio oli kuin toisesta maasta kauppoineen ja tavarataloineen. Oli tapahtunut länsimaistuminen. Muistan kuinka kurkistin uteliaana sisään Yves Rocherin liikkeeseen, se oli ensimmäisiä Tshekkiin saapuneita länsimaisia ketjuja. Myymälän edustalla seisoi aseistettu vartija (!) joka tuijotti sisääntulijoita kulmat kurtussa.

Vuosien varrella Praha on muuttunut vuosi vuodelta ja tänä päivänä kaupungin kattaus ostostennälkäisille tai kulinarististen elämysten etsijöille ylittää jo melkein kulttuuritarjonnankin, josta kaupunki tietysti aina on ollut erityisen tunnettu. Kasvisruokaakin täältä löytää nykyään jopa enemmän kuin Helsingistä, uskaltaisin väittää!

Tänään siis vähän Prahan tunnelmia.

Mutta teille kosmetiikkalukijoille, joita matkajutut eivät niin kiinnosta, ladataan ensin pieni kosmetiikka-annos niin voitte sitten skipata loppujutun ^_^ Ruoasta kiinnostuneille teen myöhemmin kokonaan erillisen postauksen.

Edellisen vierailuni jälkeen, joka oli 2011, on myös Sephora viimein saapunut kaupunkiin. Liikkeitä on keskustassa useitakin.

Valitettavasti hinnat ovat samaa tasoa kuin Ranskassa :( Toivoin niin löytäväni edullisempaa Urban Decayta, Benefitiä ja Make Up For Everiä mutta hinnat ovat samat kuin kalliimmissa naapurimaissa. Paikallisten silmissä Sephoran täytyy olla todellinen luksusmyymälä, niin kalliita tuotteet ovat tshekkiläiseen hintatasoon verrattuna.

Venceslauksen aukion Debenhams-tavaratalon sisällä olevasta Douglas-myymälästä bongasin Inglotin, muissa Douglaseissa (joita Prahassa on runsaasti) en Inglotia ole toistaiseksi nähnyt.

Inglot on Prahassa yhtä edullinen kuin muuallakin: paletteihin kerättävät irtonapit maksavat 100 korunaa eli alle 4 euroa. Vähän tässä harkitsen pitäisikö suorittaa hankintoja... ;D Sephoran jätän suosiolla väliin koska tein jo Pariisin Sephorassa ne hankinnat joita sieltä halusin.

Yves Rocherin alkuperäinen Prahan liike Venceslauksen aukion reunassa on edelleen paikallaan, mutta ilman vartijoita :)

Ihastelin Rocherin suihkugeeli - & vartaloemulsiolinjan uudistusta, kerrassaan herkullisia uutuustuoksuja ja onnistunut, kaunis pakkauspäivitys. Ennen Les Plaisirs Nature  -nimellä kulkenut sarja on pudottanut LPN-nimensä ja samalla pakkausten ulkonäköä on päivitetty uudella muotoilulla ja käytännöllisemmällä klikkikorkilla (vanhoissahan oli kierrekorkki). Myös koostumus on muokattu luonnollisemmaksi: nyt suihkugeelit ovat 97-prosenttisesti luonnollisista ainesosista. Uutuustuoksuihin kuuluvat mm. Vadelma-Piparminttu, Sitruuna-Basilika ja Mango-Korianteri. Nam!

Kyllä suretti kun ajattelin, että Suomessa en enää voi mennä liikkeeseen hypistelemään ja tuoksuttelemaan näitä :(

Matkamuistomyymälöistäkin voi bongata kosmetiikkaa; miten olisi Myyrä-shampoo tai hoitoaine? :)

Tshekkiläisiä kosmetiikkamerkkejä ei ole osunut silmiin paljonkaan, oikeastaan vain yksi: Manufaktura. Tyylikkään näköisiä purnukoita mutta ei toisaalta mitään niin houkuttavaa että ihan lähtisin kotiin kantamaan. Tuotteet eivät ole luonnonkosmetiikkaa mutta ainakin merkillä näyttäisi olevan Leaping Bunny -logo.

Miesten tuotelinja on aika hauskan näköinen, voi olla että ostan miehelle jonkun setin kuitenkin. :)

Kosmelukijat: teidän osuus päättyy tähän :)

*

Tshekki ei ole tunnettu juustoistaan, mutta juustoliikkeitä täältä toki löytyy - ja ahhhh miten edullisia hintoja..! Olen edelleen pitäytynyt yllättävän uskollisesti ruokavaliokokeiluni kehyksissä ja syönyt juustoa hyvin vaatimattomasti. Vähänhän se harmittaa mutta tällä mennään nyt.

Pakallista raejuustoa olen kyllä testaillut ja se on oikein hyvää, kermaisempaa kuin meillä myytävä.

Sitten muutama sana uudesta "kamerastani" eli iPhone 6S:sta. Teissä olikin kiinnostuneita kuulemaan mitä mieltä olen ollut kamerasta, kun sen ominaisuuden vuoksi koko pelin käytännössä hankin.

Tiivistettynä:

1 Kamera on sen verran hyvä että en ole tällä matkalla juuri Olympusta käyttänytkään (E-PL 5 on normaalisti ollut mun matkakamera).

2 Kamera on hyvä ennen kaikkea automaattisen HDR-ominaisuuden vuoksi. Ihmettelin pitkään miten miehen puhelimellaan ottamat kuvat haastavissa valaistusolosuhteissa (kuten paikoissa joissa on paljon sekä kirkasta valoa että tummaa varjoa) olivat huomattavan paljon parempia kuin minun Canon 6D:llä ottamani (ja se on sentään ammattilaistason järkkäri), ja syyhän olikin lopulta niin simppeli kuin tuo HDR-toiminto.

(Useimmat teistä varmasti tietävät mitä HDR tarkoittaa mutta jos termi on jollekin vieras, niin kirjaimet ovat lyhenne sanoista 'High Dynamic Range'. HDR-kuvauksella tuotetaan useamman peräkkäisen valotuksen kautta kuvia, joiden sävyalue on laajempi kuin mitä yhdellä valotuksella saadaan aikaan. Kamera ottaa peräjälkeen monta kuvaa jotka se sitten yhdistää yhdeksi kuvaksi.)

3 Zoomatessa kuvien laatu kuitenkin heikkenee välittömästi ja niistä tulee muruista pikselimössöä.

Summa summarum: täydellä laajakulmalla otetut kuvat ovat useimmiten erittäin hyviä ja fantastisesti valottuneita kiitos HDR:n, kun taas lähikuvat tai zoom-kuvat ovat laadultaan heikkoja. Kamera siis sopii parhaiten yleiseen maisema- ja tilannekuvaukseen.

Voin sanoa olevani hankintaan tyytyväinen :) Nyt en missaa mitään tilaisuutta minkä haluan ikuistaa.

Esimerkki zoom-kuvasta: kuva on pehmeän mössöinen ja rakeinen.

Tässä toinen. HDR-valotuksen kautta sekä valossa että varjossa erottuu yksityiskohtia, mutta kuva on auttamattoman puuroinen.

Tässä taas esimerkki loistavasti onnistuneesta, ei-zoomatusta kuvasta päiväsaikaan. Jos olisin ottanut tämän kuvan Canonilla tai Olympuksella, katu olisi ollut käytännössä musta vailla kiveyksen yksityiskohtia tai auringon valaisemat rakennuksen osat olisivat olleet valkoisiksi ylivalottuneita.

Tässä toinen mielestäni hienosti valottunut esimerkki. Mustassa autossakin on erotettavissa kaikki yksityiskohdat, samoin kuin hyvin tummassa katukiveyksessä ja tolpissa, samalla kun erittäin vaaleat talojen seinät ovat myös säilyttäneet detaljinsa.

Tässä yksi Prahan lukuisista kasvisravintoloista, Malá Stranan Nerudova -kadun Vegan's.

Ja vielä yksi valotusdemo: vasemmalla ei-HDR-kuva, oikealla HDR. Kummatkin ovat ylivalottuneita oikeasta reunastaan mutta HDR-kuvassa taivaan sini ja pilvet ovat säilyneet.

Jos ette meinaa saada oikeanpuoleisen näköisiä kuvia aikaiseksi kameroillanne (joissa ei ole sisäänrakennettua HDR-toimintoa), on syynä se että yhdellä valotuksella ei ole mahdollista valottaa oikein sekä kovin tummia varjoalueita että hyvin vaaleita valoalueita. Tämä on tietysti paljon kuvaaville itsestäänselvää peruskauraa, ei ole tarkoitus loukata kenenkään älyä :D Mutta kaikki eivät ehkä tule ajatelleeksi kameran valotuksen haasteita, kun ihmissilmä kuitenkin näkee maisemat aina täydellisesti ja tasapainoisesti valottuneina, kiitos aivojemme oman "HDR-toiminnon". :)

En muuten tiennyt että piparkakut ovat Tshekissä yleinen ja perinteinen leivonnainen, ei pelkästään joulun aikaan kuuluva herkku :) Tämä söpö piparkakkuliike on Nerudova-kadulla.

Ylempänä kuvaamani Vegan's -ravintolalla on ehkä maailman söpöin kahden hengen kattoterassi ^_^ Tuonne mä niin haluaisin syömään!

...harmillisesti Mr. Karkkipäivää on aivan turha maanitella vegeravintolaan, sitä päivää ei ilmeisesti tulla näkemään että misteri ottaisi lihan tai kalan sijaan vapaaehtoisesti pelkkiin kasviksiin rakentuvan annoksen.

Prahan linnakukkula ja sen alla levittäytyvä Malá Strana kuuluvat lempikaupunginosiini.

Tämä alue on vanhankaupungin (Staré Mesto) jälkeen Prahan turistillisin, mutta ei ihan yhtä paha kuin Staré Mesto. Ryysis ei korkeuserojenkaan vuoksi ole ihan niin valtava, kaikki eivät jaksa kävellä Malá Stranan mäkisiä katuja ja tyytyvät ihailemaan linnaa Kaarlensillalta käsin. :)

Triviaa: Starbucksin isoin latte maksaa 98 korunaa eli noin 3,60€. Costa-ketjun vastaava maksaa 94 korunaa :) Paikallisittain erittäin kalliita. Kummastakin saa laten myös soijamaidolla ilman extrakulua :)

Iso soijalatte on minulle arjen luksusta parhaimmillaan... Referenssiksi: samaan hintaan voi myös syödä kokonaisen aterian, kun vain löytää oikean paikan. Turistillisissa ravintoloissa 100 korunalla saa yleensä vain jonkun alkuruoan kuten keiton, tosin nekin ovat paljon suurempia kuin Suomessa.

Malá Stranan Mostecká-katu.

Kampan saari, Prahan mini-Venetsia.

Olen ehtinyt treffaamaan Prahassa paikallista ystävääni Radkaakin.

Radkalta sain mm. kuulla faktaa hintatasosta. Suomalaiselle kun esimerkiksi turistipaikkojenkin hinnat tuntuvat suhteellisen edullisilta (esimerkiksi kalaruoka 300-500 korunaa = 11 - 18 euroa), mutta täkäläisille ne ovat luksustasoa ja moisia summia maksetaan vain jos ollaan menossa syömään juhlavasti johonkin hienompaan ravintolaan. Radkan mukaan 150 korunaa on aika normihinta pääruoasta, 200 vielä ok mutta 300 jo kallis.

Kun kerroin suunnitelmastamme mennä tiistaina syömään yhteen Prahan Michelin-tähden ravintoloista Radka melkein haukkoi henkeään illallisen hinnan kuullessaan. Kieltämättä Michelin-tason ravintoloiden hinnat täällä vaikuttavat sellaisilta, ettei niitä ole mitoitettu ihan perustshekkiläisen palkoille. Ehkä niissä käyvät syömässä vain paremmin toimeen tulevat...? No, mielenkiinnolla odotan millaista porukkaa huomisessa ravintolassa aterioi, vai onko siellä pelkästään turisteja :)

Säät eivät oikein ole suosineet tällä matkalla. Vain yhtenä päivänä on ollut lämmintä ja aurinkoista, muuten on saanut vetää kaikki neuleet ja takin päälleen ja varautua sateenvarjolla.

Kuvia Malá Stranasta:

Lisätään tänne vielä kamerahuomio selfien näkökulmasta: en tajua miten jengi saa otettua niitä upeannäköisiä selfieitä mitä somessa näkee :D Minkä filtterin läpi ne niitä kuvia vetää? ^_^ Eihän kännykkäkameran laajakulmalla voi saada imartelevia kuvia kun kulma tuo auttamattomasti horseface-efektin. :)

Jos siis jostain saa "undo horseface effect" tai "undo root growth" -filtterin niin vinkkejä tänne päin :D

Loppuun pari kuriositeettia:

Praha on toistaiseksi ainoa paikka maailmassa jossa olen törmännyt siihen, että matkalaukulle täytyy ostaa julkisessa liikenteessä oma lippu.

Täällä on aivan häkellyttävän siistit vessat kaikkialla. Kuppaisimmissakin pubeissa. Kuvan WC on kuvattu Raatihuoneen aukion irkkupubissa, jonka muu decor ei todellakaan antaisi odottaa näin puhdasta, juuri pestyn näköistä vessaa.

Tämä vessa on puolestaan ikuistettu eilen paikallisjunassa. Jos ikivanhan, ränsistyneen R-junan vessakin näyttää tältä, niin ei voi kuin antaa ison käden maan vessahuollolle :D

Kaduillakaan ei muuten näy roskia ollenkaan.

Siisti maa. Ja kiva sellainen :) Tule sinäkin Prahaan jos et ole vielä käynyt ^_^

Kerroin helmikuussa kulmakarvageelin tärkeästä asemasta meikkausrutiinissani. Postauksen jälkimainingeissa kävi ilmi, että suosikikseni julistamani Ardellin kulmageelin myynti on lopetettu Suomessa. Tyypillistä - niin usein kun kerrot jostain suosikista, se katoaa pian markkinoilta. Tässä tapauksessa tuote oli jo tehnyt sen. :/

Kulmageeli on hentoisten karvojen ojentaja

Uuden Ardellin sijaan päädyin ostamaan postauksen kommenteissa minulle vinkatut Anastasia Beverly Hillsin ja Dermosilin kulmageelit. Tässä arviot niistä.

Dermosilin tuotteella ei ainakaan köyhdy; 6 ml sisältävällä kulma- ja ripsigeelillä on hintaa 3,90€.

Koostumus: Dermosilin geeli on märkää ja nestemäistä, ja kuivuu hitaahkosti. Harja annostelee sitä kerralla runsaasti.

Dermosilin mukaan: "Väritön geeli sisältää aktiivisia ainesosia jotka hoitavat ja kosteuttavat ripsiä ja kulmia samalla, kun se antaa ripsille tuuheutta ja kulmille pitoa. Geeli tuntuu miellyttävältä eikä tee kulmista kovan tuntuisia". Tästä voikin jo päätellä, että tuote on enemmän hoitava ja vähemmän muotoileva. Joten:

Kesto ja pito: heikko. Samaa luokkaa kuin Lumenen, eli ei kovin kiitettävä. Ei kiinnitä kulmakarvoja niin että ne pysyisivät harjattuina asennossa. Jos mielii pitoa, tuotteen on jätettävä kulmat tietysti myös vähän kovan tuntuisiksi.

Harja: modernin maskaraharjan tyyppinen polymeeriharja, tykkäisin tästä jos se olisi pienempi ja jäykempi. Löysä ja "nuljuva" rakenne ei ole omiaan kulmien tehokkaaseen muotoon harjaamiseen ja tuotteen tarkkaan kohdentamiseen, ja märkä geeli leviää ympäri kulmaluuta.

Ostaisinko toiste: en.

Plussat: hinta ja allergiaystävällisyys. Tuotteella on Allergia- ja astmaliiton tunnus.

Miinukset: huono pito.

Anastasia Beverly Hillsin kulmageeli maksaa 23,30€ (ostin Eleven-verkkokaupasta) ja tavaraa siinä on 7,93 g.

Kommenteissa Anastasian geeliä kehuttiin hyväpitoiseksi, ja sitä se onkin.

Koostumus: Ardellin tyyppinen, ei-niin-märkä geeli joka on ohutta ja nopeasti kuivuvaa. Sisältää alkoholia joka edesauttaa kuivumista mutta tuo tuotteeseen myös ikävän hajun. Voimakas tuoksu häiritsi alussa kun olin ottanut geelin käyttöön, mutta totuin siihen pian ja nyt en juuri huomaa sitä.

Kesto ja pito: oikein hyvä. Jättää kulmat sopivan jäykiksi niin että ne pysyvät muodossaan, ilman että tulos on kuitenkaan panssarimaisen kova. Plussaa nopeasta kuivumisesta.

Harja: ei niin hyvä. Pullean pulloharjan spiraalimuoto leveine harjasväleineen ei omasta mielestäni ole ihanteellisin kulmakarvojen muotoiluun, mutta tämä on epäilemättä makuasia. Harja on vähän liian leveä minun ohuille kulmilleni ja geeliä menee jonkun verran yli karva-alueen.

Ostaisinko toiste: kyllä.

Plussat: kesto ja sievä hylsy.

Miinukset: tuoksu ja hinta. (Ei ole mikään superkallis mutta puolet tyyriimpi kuin Ardell jonka hintalaatusuhde oli ehdottomasti parempi.)

Löysinpä sitten muuten Hemnesin uumenista Lumenen uudistetun kulmageelinkin. Heheh. :)

Lumene-geelin uudistus tuli minulle edellisen kulmageelipostauksen kommenteissa yllätyksenä, vaikka olin saanut uuden version kotiin jo aikaa sitten. :D En vain ollut tullut korkanneeksi sitä joten harjaosan uudelleenmuotoilu oli jäänyt minulta huomaamatta.

Täytyy sanoa että pidän uudesta, pienemmästä harjasta aika lailla. Se on kooltaan erinomainen juuri minun tyyppisilleni kapeille, ohuille ja hennoille kulmakarvoille jotka hyötyvät tiheästä ja tarkasta harjasta.

Aluksi innostuin luulemaan, että myös geelin koostumusta olisi muutettu. Ensikokeilulla se tuntui kiinnittävän kulmat paremmin kuin vanha. Myöhemmät käyttökerrat kuitenkin murensivat intoni ja vaikuttaisi siltä, ettei itse koostumusta ole parannettu ja uudistus koski vain harjaa ja hylsyä. Mööh.

Tässä vielä harjavertailu - tosin miksihän otin mukaan Lumenen vanhan enkä uutta harjaa :D No, näistä harjoista kuitenkin Lumenen vanha on eniten mieleeni kapeutensa ja tiheytensä perusteella. Se ei levitä tuotetta tarpeettoman laajalle alueelle, ja uusi miniharja onnistuu tehtävässä vieläkin tarkemmin.

Dermosilin harja voisi olla loistava jos se olisi pienempi ja jäykempi. Tiheä harjasrakenne on mielestäni todella hyvä.

Jos jolle kulle tulee vielä mieleen hyviä kulmageelivinkkejä niin saa heittää :)

Garnierin hiusväri. L’Oreal Parisin silmämeikinpoistoaine. Lancômen seerumi. Miten ne ovat kaupan hyllyille päätyneet? Millainen kehitystyön kaari niiden taustalla on? Miksi luksusseerumin tähtiainesosaa saa parin vuoden päästä markettiversionakin? Tässä aihe josta haluan tänään kirjoittaa.

L’Orealin laboratoriovierailun antoisinta sisältöä oli hahmottaa tuotekehityksen kulku kokonaisuudessaan ideasta tai pelkästä aktiiviaineinnovaatiosta siihen, että purkki on kuluttajan kädessä.

Yrityksen tuotekehityksen parissa työskentelee aivan valtava määrä tutkijoita ja kemistejä ympäri maailmaa kymmenissä tutkimus-, arviointi ja tuotekehitysyksiköissä.

L'Orealin tuotekehitysorganisaation rakenne näyttää (yksinkertaistettuna) tältä:

Tutkimuskeskuksissa keskitytään raaka-aineiden ja eri teknologioiden tutkimukseen ja luodaan ainesosa- ja teknologiainnovaatioita, esimerkkinä vaikka yrityksen tunnetuimpiin ainesosiin kuuluvat Mexoryl-UV-filtterit ja LR2412 ja Pro-Xylane –molekyylit.

Varsinaiset tuoteformulat (eli valmis voide, putsari, hiusväri jne) kehitetään brändikohtaisissa laboratorioissa. Lancômen, Vichyn, Redkenin ja L’Oreal Parisin tuotekehitys tapahtuu eri tiimeissä ja labroissa. Tiimit toki tekevät yhteistyötä ja labrat hyödyntävät toistensa keksintöjä, esimerkiksi L’oreal Parisin Extraordinary Oil –tuotesarjan formulaa on hyödynnetty luksuspuolella.

Formula = tuotteen resepti.

Mitä ns. tähtiainesosiin tulee, tai ennemminkin ”tähtiformuloihin” eli vaikuttavan aineen ympärille kehitettyihin optimoituihin tuoteresepteihin, kuten L’Orealilla painotetaan, homma menee näin: tutkimuskeskuksen kehittämä uusi innovaatio hyödynnetään ensin luksuspuolella, mutta samalla aloitetaan heti innovaation ”cascading process” eli suunnitelma siitä miten ja mille muille konsernin brändeille innovaatio jaetaan myöhemmässä vaiheessa. Innovaatio voi olla ainesosa tai se voi myös olla tuotteen toimivuutta parantava teknologia. Kaikki ainesosat eivät kuitenkaan aina päädy laajempaan käyttöön konsernin sisällä, päätöksen ainesosien levityksestä tekee L'Orealin toimitusjohtaja.

Otetaan kaksi käytännön esimerkkiä: LR2412 –molekyyli (ihonhoidon anti age –ainesosa) ja ODS eli Oil Delivery System (hiustenvärjäyksen teknologia).

LR2412 lanseerattiin aluksi Lancôme-brändin Visionnaire-linjassa, ja muutamaa vuotta myöhemmin se oli leivottu sisään myös edullisempaan L’Oreal Parisin Skin Perfection –tuotelinjaan.

Noiden muutaman vuoden aikana alun perin kalliin kehitystyön tuloksena syntyneen kemikaalin hintaa saadaan raaka-ainekehityksen kautta alas jolloin lopulta on mahdollista tuoda tähtiainesosa myös edullisempiin tuotesarjoihin.

ODS-systeemi taas lanseerattiin ensin L’Oreal Professionalin Inoa –kampaamotuotesarjassa, ja tuotiin myöhemmin päivittäistavaramarkkinoille Garnierin OLIA-brändin alla. Kyseessä on hiustenvaalennuksen hellävaraisemmaksi tekevä öljypohjainen teknologia (itsekin muuten tykkäsin Oliasta kovasti).

Olin kovasti kiinnostunut kuulemaan, ovatko edullisemmat versiot innovaatioista yhtä tehokkaita kuin luksusmerkkien alla myydyt. Tutkimus- ja innovaatio-osaston viestintäpäällikkö Patricia Pineau vastasi, että formulat ja aktiiviainesosien pitoisuudet toki poikkeavat eri brändien sisällä, mutta ei suoranaisesti kiistänyt etteikö edullinen ”markettiversio” vaikkapa tehoseerumista voisi olla ihonhoidollisesti yhtä tehokas kuin kalliimpi versio. Hän myönsi, että luksustuotteissa asiakas luonnollisestikin maksaa myös arvokkaammasta kokonaiselämyksestä.

Patricia Pineau ja Tarja Kuusela

En odottanutkaan että L’Orealilla olisi suoraan todettu ”köyhän miehen version” olevan tehoiltaan vastaava kuin selektiivisen brändin nimissä myydyn, mutta yllätyin positiivisesti siitä ettei markettiversion tehoa mitenkään vähätelty ja tulkitsin niin, että vaikka tehoainetta ympäröivä formula kuinka olisi erilainen, se ei automaattisesti tarkoita sitä että edullinen tuote olisi myös heikompi ja ikään kuin laimennettu versio kalliimmasta ja ensin lanseeratusta.

Skin Summit –tapahtuman aikana meille korostettiin joka yhteydessä koko formulan ratkaisevuutta tuotteen tehokkuuden ja menestyksen kannalta. ”There are no winning ingredients, but winning formulas”. Paraskaan ainesosainnovaatio ei ole mitään ilman sen tehot optimoivaa ja kuluttajaa miellyttävää formulaa.

Tähtituote syntyy, kun siinä yhdistyvät tehokas aktiiviaine, aktiivinen teknologia ja sensorinen miellyttävyys.

”Aktiivinen teknologia” tarkoittaa kosmeettisen tuotteen yhteydessä koostumusta, joka on kehitetty kuljettamaan aktiiviaine mahdollisimman tehokkaasti sinne missä sen kuuluu vaikuttaa tai yleisesti optimoimaan aktiiviaineiden vaikutus.

Sensorisella kokemuksella on lopulta yhtä suuri ellei suurempikin merkitys tuotteen menestyksen kannalta kuin innovatiivisilla raaka-ainelöydöillä. ”Jos tuotteen tuntu ei miellytä kuluttajaa, hän ei käytä tuotetta", puheenvuoroissa todettiin. Niin yksinkertaistahan se on. Upealla ”rypyt pois taikovalla” ainesosalla ei paljon ole merkitystä jos tuote tuntuu tahmealta ja jää käyttämättä. Se ihofiilis, siitä mä olen aina puhunut... :) Erittäin tärkeä osa tuotteen vaikutusta myös minulle.

Vielä voisin kirjoittaa pakkausvalinnoistakin vaikka kuinka, mutta tiivistän osuuden muutamaan riviin ettei teksti veny liian raskaaksi annokseksi.

Lopulta asia on myös tylsän yksinkertainen: kuluttajien odotukset ohjaavat pakkausvalintoja. Kukaan L’Orealillakaan ei kiellä etteikö tuubi- tai pumppupullo olisi se kaikkein optimaalisin pakkausvaihtoehto säilyvyyden kannalta, mutta valtaosa kuluttajista haluaa purkin. Ja purkkeja heille täten annetaan.

Toki aktiiviaineiden stabiliteetti tutkitaan ja testataan, ja kuluttaja voi odottaa myös purkkipakkauksiin pakattujen tuotteiden säilyttävän tehonsa pakkauksessa ilmoitetun ajan purkin avaamisesta. Vaikka teho ei siis välttämättä ole yhtä hyvä kuin ilmatiiviissä pakkauksessa. Sellaisia ainesosia, jotka hapettuvat hyvin herkästi, ei pakata purkkeihin, tai niistä pyritään kehittämään ”purkkistabiilimpia” versioita. Esimerkkinä CG-vitamiini joka on johdannainen C-vitamiinista. Se kuulemma säilyy hyvin myös purkissa.

Entä mikä on tuotteen hyllyikä? Kauanko tehtaalta lähtevä tuote kestää käyttökelpoisena jos sitä ei avata? Vastaus: kolme vuotta. Testiolosuhteissa purkkeja pidetään 2 kk 45 asteen lämpötilassa, tämä vastaa kolmea vuotta kylpyhuoneen lämpötilassa. Kuitenkin esimerkiksi kosmetiikkaosastojen tehokkailla lampuilla valaistut hyllyt luovat harmillisesti kosmetiikkapurnukoille huomattavasti peruskylppäriä kuumemman säilytystilan. Näin ollen jo kaupan olosuhteet ovat saattaneet lyhentää tuotteen säilyvyyttä.

.

Lopuksi mielipide: miksi oi miksi L'Orealin tuotteita ei myydä meillä yhtä kauniissa pakkauksissa kuin Aasian markkinoilla? (Jutun kuvissa näkyvät raikkaat ja tyylikkäät purkit ovat Aasian maissa myytäviä L'Oreal Paris -tuotteita.) Omaan L'Oreal- tai ylipäänsä markettituotenihkeyteeni on aina vaikuttanut suurimmaksi osaksi pakkausten epäesteettisyys. Minusta ne ovat tylsiä ja tätimäisiä. Koskahan tähän tulisi muutos Euroopankin markkinoilla...?