On aika jakaa kokemuksia viimeisimmästä testiripsariryhmästä. Ai että mä olen tyytyväinen itseeni kun olen vihdoin saanut maskaratestauksen rullaamaan kauneusbloggaajalle sopivalla tavalla ^_^ :D Ja tosiaan, tämä ryhmissä testaaminen tuo eri maskaroiden erot niin paljon selkeämmin esiin kuin yksi kerrallaan -testaus.
Tämänkertaisessa testiryhmässä "mittelivät" Idun Gull, Korres Extreme Length, Rimmel Scandaleyes Rockin' Curves ja Lavera Front Row Curl.
Olen saanut kaikki blogin kautta.
Lavera Front Row Curl Mascara
Pitkän linjan lukijat ehkä muistavat kokemukseni Laveran maskaroista; oli luvattu ominaisuus mikä tahansa, saan kaikilla ihan samanlaisen (=yhtä vaatimattoman) tuloksen. Luonnonkosmetiikan maskaroiden yleinen ongelma kestävyyden lisäksi on heikko kerrostuvuus, minkä vuoksi luonnollisilla maskaroilla on vaikea (tai minun mielestäni mahdoton) saada yhtä tuuheaa tulosta kuin normimaskaroilla.
Itse en onnekseni kärsi tuosta kestävyysongelmasta, minulla pysyy kaikki maskarat. Mutta volyymia en luonnonkosmetiikan maskaroilla oikein saa.
Laveran uusin maskara lupaa taivuttaa ja nostaa ripsiä sekä tuoda volyymia. Ja kappas - tässä on vihdoin Lavera-ripsari joka onnistuu jonkin verran oikeasti kerrostumaan minunkin ripsiini! Normikosmetiikan ripsarien tulokseen jälkeä ei tietenkään voi verrata, mutta ollakseen luonnollinen maskara, Front Row Curl kerrostuu kiitettävästi.
Maskaran ongelmana on vähän turhan märkä koostumus ja kaulan annostelija, joka ei oikein hoida hommaansa. Kun harjan vetää ulos, mukana tulee aina köntsät suuaukolle kasautuvaa massaa ja jos kaulaa ei joka kerta huolellisesti pyyhi paperiin, hylsy on pian ihan maskaramöhnässä.
Kaareuttavaa ominaisuutta en huomaa, enkä ole koskaan mieltänyt että harjan kaarevuus millään lailla vaikuttaisi ripsien kaareutuvuuteen. Silti tällaiset harjat ovat yleisiä taivutusta lupaavissa maskaroissa. Onko joku huomannut harjan muodolla olevan merkitystä kaareuttavuuden kannalta..?
Yksi kerros Front Row Curlia. Kerroksen pitää antaa kunnolla kuivua ennen seuraavan lisäämistä.
Kaksi kerrosta Front Row Curlia.
Mitään hätkähdyttävää volyymia tällä(kään) Laveralla ei siis saa, ja näkyvään tulokseen vetoja täytyy vetää paljon enemmän kuin normimaskaralla. Front Row Curl taisi kuitenkin siirtyä mun ykköseksi Laveran maskaroissa. :)
Maskaran plussat: kerrostumisominaisuus parempi kuin luonnonkosmetiikan ripsiväreissä keskimäärin.
Maskaran miinukset: massan sotkevuus, hylsyn kaulurin huono annostelevuus.
Idun Minerals Gull
Tässäpä kaunis maskarahylsy! Todella elegantti, niinkuin Idunin tuotteet yleensäkin. Kultahylsyinen Gull ja aiemmin esittelemäni hopeahylsyinen Silfr erottuvat mielestäni visuaalisesti todella edukseen maskaroiden maailmassa.
Myös Gull'in harja on mieleeni. Se on medium-kokoinen ja sopii minunkin pienille silmilleni. Massa on kuivakkaa ja tuo koostumukseltaan ja jäljeltään mieleen Lancômen Hypnôse Doll Eyesin, jonka esittelin samassa arvostelussa kuin Idunin Silfrin.
Idunin maskaroista Silfr lupaa pituutta, Gull volyymia. (Valikoiman kolmas, Vatn, on ns. 38-maskara.) Itse en huomaa eroa vaan jälki on erilaisista harjoista huolimatta samanlaista. Massakin on kummassakin samalla lailla kuivahkoa. Vaikea sanoa kummastako tykkäisin enemmän, mutta lopulta Gull vetää pidemmän korren harjallaan ja hylsyllään jotka "pelaavat yhteen" paremmin kuin Silfrissä. Silfrin harjan varsi on niin pitkä ja hylsyn suuaukko niin ahdas että harjaa on välillä vaikea saada sisään ilman että varsi taittuu.
Gull'in harja erottelee ripset nätisti, mutta jälki alkaa hieman hapsuuntua lisäkerroksilla. Tämä on tavallista kuivakkaammilla maskaralaaduilla.
Kun Gull-maskaraa ei intoudu vetelemään ihan kauhean montaa kerrosta ja vetoa, tulos jää mukavan siistiksi. Tässä kaksi kerrosta.
Maskara myös peseytyy ripsistä helposti, mikä on itselleni erittäin tärkeää. Jos maskara ei liukene helposti meikinpoistoaineeseen ja vaatii extrahinkkaamista ja nyppimistä, tuote jää minulla käyttämättä vaikka olisi muuten kuinka hyvä.
Varisemiseen en osaa ottaa kantaa koska mitkään maskarat eivät minulla varise.
Maskaran plussat: kaunis jo esineenä :) Tekee maltillisesti kerrostettuna hyvää ja siistiä jälkeä.
Maskaran miinukset: jäljen "hapsuuntuminen" jos kerrostaa paljon.
Korres Black Volcanic Minerals Extreme Length
Testinelikön suosikkini!
Olen tänä vuonna tehnyt ensimmäistä kertaa tuttavuutta Korresin värikosmetiikan kanssa. Maskaran lisäksi olen testannut myös Volcanic Minerals Long Lasting -rajauskynää josta myös olen tykännyt tosi paljon, se ei lupaa olla vedenkestävä mutta pysyy silti tuhriintumatta. (En ole voinut enää vuosiin käyttää muita kuin vedenkestäviä rajauskyniä koska kaikki muut leviävät. Ilmiö, joka oli aivan vieras vielä 2-kymppisenä... "Vanhuus" tulee mielenkiintoisin lieveilmiöin ;))
Korresin Extreme Lengthin harja muistuttaa Idunin Silfriä.
Tällaiset lyhytpiikkiset polymeeriharjat ovat jo pitkään olleet suosikkejani erinomaisen erottelevuutensa ansiosta. Laveran tyyppiset vanhanaikaiset "pullonharja"harjat taas ovat vähiten suosikkejani. Eivät kaikki "vanhanaikaisetkaan" sotke mutta kumiset ja muoviset, suorapiikkiset harjat tuovat minulle varmemmin siistimmän tuloksen ja pidän niiden kampaavasta fiiliksestä. :)
Ollakseen ihan täydellinen silmieni muodolle harja saisi olla vielä vähän lyhyempi (kuten IsaDoran pikkuisessa Precisionissa), mutta kaiken kaikkiaan Korresin maskara on makuuni todella hyvä. Pidän sen nopeasta kerrostuvuudesta ja siististä, ei-klimpittävästä ja ei-nukkaisesta jäljestä.
Kuvassa jälki ei juurikaan eroa muista postauksen kuvista. Maskaran käyttöominaisuuksia onkin lopulta vaikea esittää kuvan välityksellä. Tulos voi näyttää samalta mutta käyttökokemukset vaihtelevat suuresti. Siksi annan enemmänkin sanojen kuin kuvien puhua :)
Vaikka maskaran nimi on Extreme Length, pituuden lisäystä en huomaa. Tuotetiedot lupaavat jopa puolitoistakertaista pituutta, mutta kuten kuvista näkee, ripset ovat ihan saman mittaiset jokaisen maskaran jäljiltä, luvattiin sitten kaareutta, tuuheutta tai pituutta. Itse ohitan aina lupaukset pidentämisestä eikä se oikeastaan edes ole ominaisuus josta olen kiinnostunut, minulle tärkeintä on hyvä kerrostuvuus ja volyymi. Ja sitä Korres tarjoaa, joten olen tyytyväinen käyttäjä :)
Muuten - nuo maskaran nimessä mainitut "mustat vulkaaniset mineraalit" - se jos mikä on silkka markkinointijippo. Jos nyt ripsarissa käytetty musta väripigmentti CI 77499 (trirautatetraoksidi) onkin kerätty jostain tulivuorten tienoilta (mitä suuresti epäilen), ei vulkaanisen perän trirautatetraoksidi ole sen mustempi kuin jonkun muun maaperän trirautatetraoksidi. Kaikissa mustissa maskaroissa käytetään samaa mustaa pigmenttiä. Incistä löytyy myös yksi aidosti vulkaaninen ainesosa; pumice, mutta se ei ole väripigmentti vaan hankaava ja viskositeettiin vaikuttava aine. Kai sen läsnäolo incissä mahdollistaa vulkaanisen väittämän käytön mainonnassa. :)
Maskaran plussat: erotteleva harja ja loistava kerrostuvuus.
Maskaran miinukset: en keksi miinuksia, ehkä saatavuus? Korresia myydään verkkokaupan lisäksi vain Sokoksella ja Stockmannilla sekä joisain pikkuputiikeissa, ei ole kaikkien helposti saatavilla.
Rimmel Scandaleyes Rockin' Curves
Rimmelin pötkylä oli testiryhmän kokelaista vähiten mieleeni. Harjan koko ei tule kuvassa esiin mutta se on todella iso ja aivan liian kookas minun silmiini. Harjan mutkainen muoto lisää sen kömpelyyttä. Kuulun niihin käyttäjiin jotka eivät vain ymmärrä tällaisia kaareutettuja harjoja.
Rimmelin suomenkielisten sivujen tuotekuvausta lukiessani en voinut olla miettimättä onko teksti suomennettu ihan oikein: "Ensimmäinen särkyneen sydämen muotoinen harjamme luo tuuheat, rokkaavat ripset". Särkyneen sydämen muotoinen harja..? Siis mitä? Minkä muotoinen särkynyt sydän ylipäänsä on, ja miten se liittyy maskaraharjoihin..? Ei kovin myönteisen assosiaation ilmaisu muutenkaan. Mainoslauseet menevät vuosi vuodelta omituisemmiksi...
Jos nyt jotain positiivistakin voi maskarasta sanoa niin massa tuntui oikein hyvältä, teki siistiä jälkeä eikä paakuttanut. Jouduin tosin laittamaan maskaraa pelkästään harjan kärkiosalla koska koko harja ei pituudeltaan mahdu kulkemaan ripsieni läpi.
Rockin' Curves -harjan ideana on, että sen paksummalla osalla tuodaan ripsiin paljon massaa ja luodaan tuuheus, ja ohuemmalla kärkiosalla sitten tavoitetaan sisä- ja ulkonurkan pienet, heiveröiset ripset. Tämä voi toimia loistavasti isompisilmäisillä, mutta pikkusilmäisellä massiivinen harja sotkee väkisinkin.
Maskaran plussat: hyvä, siististi levittyvä massa. Edullinen hinta.
Maskaran miinukset: väärän kokoinen ja muotoinen harja tälle käyttäjälle
.
Tämä oli muuten ensimmäinen Rimmel-maskara jota olen kokeillut todella pitkään aikaan (tai koskaan?), en pysty muistamaan milloin olisin viimeksi käyttänyt Rimmeliä. Minulla ei oikeastaan ole minkäänlaista käsitystä Rimmelin maskaroista kokonaisuutena. Jos olen joskus Rimmelin ripsaria käyttänytkin niin sen täytyy olla joku satunnainen kerta teini-iässä.
Minulla ei ole mitään Rimmeliä vastaan ja meikkihistoriaani kuuluu Rimmel-suosikkituotteitakin vuosien varrelta, mutta jostain syystä juuri maskarat ovat jääneet kokemusten ulkopuolelle.
Onko teillä joitain tiettyjä merkkejä joiden maskaroita ei ole koskaan tullut kokeiltua? Oletteko maskarakäyttäjinä ylipäänsäkin enemmän merkkiuskollisia vai vaihteletteko monien merkkien välillä?
Kuopiolaisena en voi olla tuntematta suurtakin haikeutta lukiessani uutisista Anttiloiden sulkemisesta. Jokohan myös Kuopion Anttila on sulkenut ovensa..? Kun seuraavan kerran saavun vanhaan kotikaupunkiini, tuttu rakennus on hiljentynyt.
Se tulee olemaan omituista.
Oletan, että tunteellinen suhde Anttilan tavarataloon on ehkä epätrendikkäintä mitä voi entisenä muotiblogiportaalina tunnetun sivuston bloggaajana ilmaista, mutta eipä minua trendikkyydestä tunnetakaan.
Kuopiolaiselle Anttila on merkinnyt paljon. Ainakin minun ikäluokalleni. Se on maamerkki. Se on paikka jossa kaikki käyvät. Kävivät. Mistään muusta yksittäisestä kaupasta en ole elämäni aikana ostanut yhtä paljon. Ihan kaikkea. Poneista verhoihin ja meikkivoiteesta pastasiivilöihin.
Siksi Anttila ansaitsee muistokirjoituksen.
Kuopion Anttila, monet hetket olen sisuksissasi viettänyt. Muistoihini jäävät:
Kun 90-luvun alussa jonotin Top 10 -osastolla Hausmyllyn nimikirjoituksia.
Kuinka kerran sain teini-ikäisenä päähänpiston osallistua leluosastolla My Little Pony -värityskilpailuun, voitin ja soitin Anttilaan hirveissä omantunnontuskissa että antakaa voitto jollekin toiselle, en mä voi ottaa tätä kun joku lapsi olisi ilahtunut siitä.
Kuinka liukuportaiden välissä olevan myyntilaarin pikkutavaroihin kuten nenäliinapakkauksiin ja käsisaippuoihin piti aina tarttua liukuportaissa seistessään, ja kuljettaa ne liukuportaiden toiseen päähän ja sotkea sillä tavalla laareja. Lapsena piti tehdä kaikkea tällaista tyhmää.
Kuinka ala-asteikäisenä tienasin taskurahaa viemällä Anttilan asiakaskärryjä paikoilleen. Siihen aikaan kärryjen paikoilleen viemisestä sai pienen tarran ja tarpeeksi tarroja kerättyään sai rahaa.
Kuinka lukioiässä kävin aina koulun jälkeen ostamassa ruokaosaston paistopisteestä porkkanaleipää, myslileipää ja Veljmiehen omaa ruisleipää. Ja tein niistä ruoan.
Kuinka yhden lapsuudenaikaisen parhaan kaverini äiti oli töissä yläkerran osastolla ja minusta oli niin siistiä lapsena ajatella että jonkun äiti saa olla töissä Anttilassa.
Kuinka jännää oli teettää alakerran käyntikorttikoneessa höperöitä käyntikortteja - ihan kuin 11-vuotias olisi sellaisia johonkin tarvinnut.
Kuinka yläasteiässä notkuimme tavaratalon katon parkkipaikalla ja katselimme alas torille ja bongailimme ihmisiä.
Kuinka monet kerrat olen korjauttanut kenkäni alakerran pikasuutari-pisteessä.
.
Viimeisen kerran asioin Anttilassa viime jouluna.
Niin monta vuotta katselitte toisianne torin yli, sinä ja Iso Sininen. On se outoa kun yksi on nyt poissa. Kilpailu on päättynyt.
Puijonkadun Anttila, kiitos kaikesta.
Niinhän siinä sitten kävi, että en tullut kuluneen vuoden aikana kirjoittaneeksi yhtäkään kaavailemistani Kreikka-jutuista. Kotiutuessani viime syksyn reissusta kirjoitin intoa täynnä:
"Koska Kreikka-materiaalia on ihan hurjasti, ajattelin, että jospa tekisin niin, että julkaisisin joitain Kreikka-juttuja syksyn ja talven aikana ikään kuin pieninä aurinkomuistoina pimeän ajan keskellä. :) Miltäs kuulostaa?"
Mutta syksy, talvi ja kevätkin menivät enkä kirjoittanut Kreikasta mitään. Ei ehkä lopulta niin yllättävää, kun tämän bloggaajan ideapankista ja materiaalivarastoista jää joka vuosi muutenkin yli kymmeniä juttuja koska kaikkea ei vain ehdi kirjoittaa.
Mutta tänä aamuna heräsin sillä fiiliksellä, että tänään on Kreikkabloggauspäivä. :) Olin suunnitellut kirjoittavani kimpparipsariarvostelu vol 3:n, mutta se saa nyt puolestaan jäädä syrjään vielä joksikin aikaa.
Aamuiseen inspiraatioon vaikutti epäilemättä se, että kulutin valtaosan eilispäivää tulevan syysmatkan reittiä suunnitellen. Olin siis eilen ikään kuin Kreikassa.
Mitä haluan tänään Kreikasta kirjoittaa on aihe, joka oli tarkoitus pukea postaukseksi heti viime syksyn reissusta palattua. Nimittäin Joonian saarten "yhteenveto", ja minkä kokonaisfiiliksen alue jätti minuun.
Viime syksyn matkallahan valitsin Joonian alueen pääkohteekseni ja vietin siellä neljä viikkoa. Aiemmin olen käynyt kahdesti Korfulla, joka muuten oli ihkaensimmäisen Kreikan matkani kohde vuonna 1996. - No mutta hei WOW, nythän vietetäänkin minun ja Kreikan 20-vuotisjuhlavuotta...!! <3
Kuva: Wikipedia
Joonian saariryhmään kuuluvat Korfu, Paxos, Antipaxos, Ithaka, Lefkada, Kefalonia, Zakynthos ja aivan eteläisimpänä ja erillään muista Peloponnesoksen niemimaan kupeessa Kythera ja Anti-Kythera, joita moni ei edes miellä Joonian saariksi. Maantieteellisesti ne ovatkin lähempänä Argo-Saronian saariryhmää, mutta hallinnollisesti ne lasketaan osaksi Jooniaa.
Joonian saaret eroavat tunnelmaltaan merkittävästi Egeanmeren puoleisista saarista, ei vähiten niiden Italiaa lähellä olevan sijaintinsa mutta myös luonnonmullistusten seurauksena. Vuoden 1953 maanjäristykset vaurioittivat monia Joonian saaria niin tuhoisin seurauksin, että suuri osa kylistä ja kaupungeista etenkin Zakynthoksella, Kefalonialla ja Lefkadalla piti rakentaa kokonaan uusiksi. Näin ollen Joonian arkkitehturinen tyyli on modernimpi ja aivan erilainen kuin Egeanmeren perinteisissä pikkukylissä. Esimerkiksi Kykladeilta tuttuja valkoisiksi kalkittuja sokeritoppataloja, jotka monet mieltävät niin klassiseksi kreikkalaiseksi saaristoarkkitehtuuriksi, ei Joonialta löydä.
Joku suorasanaisempi sielu saattaisi jopa todeta, että Zakynthoksen, Kefalonian ja Lefkadan kylät ovat rumia ja epätunnelmallisia verrattuna muuhun Kreikkaan. Myös syntyperäinen zakynthoslainen nuorukainen johon saarella tutustuin, oli tätä mieltä. ”Ei täällä oikein ole mitään erityisen sieviä kyliä”, hän totesi kun kysyin vinkkejä retkikohteista.
Neljän Joonia-viikon jälkeen en olisi lähellekään valmis allekirjoittamaan tällaisia näkemyksiä, mutta kyllä, tunnelma näillä saarilla on kauttaaltaan hyvin erilainen kuin Egeanmeren puolella. Jos tulee Kreikkaan hakemaan oikein perinteistä saaritunnelmaa labyrinttikujaisine kylineen, tuulimyllyineen ja sinikupolisine kirkkoineen, Joonia ei ole paras kohde. Luonnonkauneutta, klassisia postikorttinäkymiä ja Kreikan parhaita rantoja alueelta ei kuitenkaan puutu, ja maanjäristykseltä pääosin säästynyt Korfun italialaishenkinen pääkaupunki on Kreikan kauneimpia.
Saarten parhaat
Tässä koottuna fiiliksiä viime syksyn reissulta. Paxos ja Kythera ovat vielä Joonialta näkemättä ja Korfun, joka ei kuulunut viime syksyn reittiin, jätin tämän jutun ulkopuolelle.
Ithaka
Kruunaan koko ihastuttavan, pikkuisen Ithakan suurimmaksi Joonia-suosikikseni. Tämä pakettiturismilta säästynyt, Odysseuksen kotisaarena tunnettu dramaattisten maisemien saari teki minuun aivan erityisen vaikutuksen. Ehkä osuutensa oli myös sydämellisellä isännälläni, merikapteeni Dimitriksellä.
Massaturismin puute luo saarelle heti erilaisen, autenttisemmin kreikkalaisen tunnelman kuin Ithakan voimakkaasti turistillisilla naapurisaarilla. Valtaosa Ithakan turismista koostuu purjeveneilijöistä ja Kefalonialta saapuvista päiväretkeilijöistä.
Sanni suosittelee: henkeäsalpaavien maisemien autoretkeä pääkaupunki Vathysta saaren pohjoisosan ympäri. Tsekkaa upeat maisemat Moni Katharon luostarilta alas Vathyyn ja aja länsirannikon reunaa seuraavaa tietä Frikesin ja Kionin kyliin.
Ithaka-bloggaukset:
Lefkada
Saaresta käytetään yleisesti kahta nimeä: Lefkas ja Lefkada. Ero lienee historiallinen, toisen ollessa vanhempaa kreikkaa, mutta kukaan paikallinen keneltä kysyin ei oikein osannut selittää eroa. Kreikkalaiset itse puhuvat enemmän Lefkadasta.
Lefkada sijaitsee lähes kiinni manner-Kreikassa ja yhdistyy mantereeseen sillalla.
Lefkada Town
Lefkadan pääkaupunki tuskin juuri rekisteröityy Lefkadan kävijöiden mieliin saaren vetäessä turisteja puoleensa ennen kaikkea Kreikan upeimpiin kuuluvilla eeppisillä hiekkarannoillaan (kuten Porto Katsiki). Matkailijat majoittuvat kauas kaupungista länsi- ja etelärannikon lomakyliin, eikä pääkaupunkiin usein ole muuta kontaktia kuin sen läpiajo mantereen puolella sijaitsevalta lentokentältä tullessa. Opaskirjatkaan eivät mainitse Lefkada Townia must-see-paikkana, mutta minulle kaupunki näyttäytyi Zakynthoksen ja Kefalonian jälkeen oikein viehättävänä ja vaelteluystävällisenä paikkana vanhankaupungin kapeiden kujien oikein kutsuessa eksymään varsilleen.
Ylempänä mainitsin, että käytännösä kaikki Joonian kaupungit ja kylät tuhoutuivat vuoden 1953 järistyksessä ja rakennettiin uudelleen. Lefkada Townin vanhakaupunki eroaa muista sillä, että se päätettiin uudelleenrakentaa seuraten järistystä edeltänyttä, keskiaikaista venetsialaisten rakentamaa kaupunkikaavaa. Näin ollen Lefkafa Townin tyyli muistuttaa enemmän Korfun Kerkyraa kuin Zakynthoksen ja Argostolin modernia, suoraviivaista kaupunkirakennetta. Tykkäsin lujasti!
Lefakada-bloggaukset:
Kefalonia
Luonto
Wow, mitkä maisemat…! Tämän voi varmaan allekirjoittaa jokainen Kefalonian kävijä (ellei sitten juutu pelkästään lomakylänsä rannalle..)
Saaren vuoristoinen profiili ja poikkeuksellinen vehreys erottavat Kefalonian Joonian sisaristaan ja monesta Egeanmerenkin saaresta. Ajoretki saaren läpi on yhtä ihastunutta huokailua ja huudahtelua kun kukkuloiden ja kallioseinämien takaa paljastuu yhä vain kuvauksellisempia näkymiä. Etenkin itärannikkoa seuraava tie Ithakalle avautuvine maisemineen on aivan mieletön näköalareitti.
Fiskardo
Kefalonialta löytyy myös niitä kuuluisia valkoisen sirpin muotoisia postikorttirantoja (mm. Myrtos Beach) ja yksi Joonian viehättävimmistä (vaikkakin nykyään myös totaalisesti turistien täyttämistä) pikkukylistä; Fiskardo. Saaren pohjoisimmassa kärjessä eristyksissä nököttävä Fiskardo on Kefalonian kylistä ainoa, joka onnistui säästymään pahimmilta maanjäristystuhoilta. Kylän kauniit rakennukset ovat venetsialaisajalta.
Sanni suosittelee: auton vuokrausta ja päiväretkeä Argostolista Myrtos Beachin kautta Assoksen kylään ja Fiskardoon. Tai ajokortittomana istumista paikallisliikenteen bussin kyytiin reitille Argostoli - Sami - Fiskardo. Matka kestää yli tunnin mutta on kaiken "perspuutumisen" arvoinen ^_^
Kefalonia-bloggaukset:
Seikkailu, johon en halunnut osalliseksi
Zakynthos
Zakynthos on Joonian saarista Korfun ohella kaikkein eniten pakettiturismin leimaama eikä tätä myöten ehkä tule yllätyksenä, että se oli myös vähiten suosikkini Joonian kohteista.
Ilmaisultaan paikoin vähän turhankin karhean ja asenteellisen (vaikkakin samalla suorasukaisuudessaan viihdyttävän) Greek Island Hopping -kirjan mukaan; ”Regrettably, what was once an undeniably attractive island has been badly scarred by the unhappy combination of a major earthquake and insensitive package tourism development, that leads some visitors wishing for another one”. Auts.
Pahasti sanottu, mutta tavallaan voin tuon kannan ymmärtää. Saaren etelärannikolta Laganasinlahden alueelta ei käytännössä löydä mitään autenttista kreikkalaisuutta vaan diskot jumputtavat aamusta iltaan turisteille rakennetuissa lomakeskuksissa. Joista on vaikea edes käyttää sanaa ’kylä’.
Jos haluaa hämmentyä, voi tsekata Zakynthoksen Laganasin joka on kuin jossain muussa todellisuudessa kokoon pantu bilekeskus ja tipautettu sitten keskelle Kreikan idyllistä maaseutua. JA, valitettavasti myös keskelle harvinaisen ja uhanalaisen caretta caretta -kilpikonnan pesimäaluetta.
Kysymys kilpikonnien suojelu vs. turismi jatkaa joka vuosi kiehumistaan Zakynthoksella ja aiheuttaa monenlaista ristiriitaa. Kun vastakkain on saarelaisten elanto ja harvinaisen eläinlajin suojelu, ei olla helposti ratkaistavan asian äärellä. Ikäviä juttuja.
Zakynthokselta minun on vaikea nimetä mitään muuta erityisesti mieleen painunutta suosikkiasiaa kuin mahdollisesti Kreikan halvimpiin kuuluva, ihana ravintola Thymalos pääkaupungin rantakadulla.
Zakynthos Town itsessäänkin oli oikein mukava ja viihtyisäkin kaupunki jossa kyllä tykkäsin kuljeskella, enkä missään nimessä pidä sitä rumana. Epäperinteikkyys ei ole minulle synonyymi epäviehättävyyden kanssa, kuten suuri ihastukseni Karpathoksen yleisesti tylsänä pidettyyn pääkaupunkiin Pigadiaankin kertoo. :)
Kuitenkin, vaikka Zakynthos tarjosi paljon kivoja paikkoja ja tasalaatuisen miellyttävää Kreikka-hengailua, mikään sen nähtävyyksistä tai ominaisuuksista ei nosta sitä kirjoissani yli muiden Kreikan saarten. Kun moni vierailemani saari jättää kaipuun paluusta, Zakynthos ehkä ainoana Joonian saarena ei sellaista jättänyt.
Zakynthos-bloggaukset:
Zakynthos, naapurin tyttö joka bailaa
.
.
Tämän syksyinen reittini vie minut Kykladeille. Tällä kertaa tarkoitus on vierailla vähän vähemmän tunnetuilla saarilla laivareittien "periferiassa" ^_^
