Ei mulla oikein muuta kuin että ohhhhhohh.
Sattuu.
Kuinka moni muu on jo syönyt jouluruokaa?
Smakbynin joulupöytä täytti kaikki odotukset. Jos täältä ei lähde vatsa väärällään niin on tehnyt jotain väärin.
Koko viikon olin vain odottanut että pääsen vuoden ensimmäisen joulupöydän ääreen. Vatsaan koskee mutta kyllä oli sen arvoista. Juustopöydän rusehtava sinihomejuusto lakritsaisen luumuhillon kanssa kruunasi koko komeuden, vaikka kyllä Smakbynin graavilohi taisi vetää illan parhaat makupisteet. Lohitartar tuorejuustolla ja rapupatee nousivat nekin kohokohtien joukkoon. Aijjai.
Sesonki on alkanut. :)
Jaksaisikohan sitä laivalla vetää huomenna uuden joulubuffamätön..? :D
En hämmästyisi vaikka jaksaisin ^_^
Jouluruoka <3
.
Mikä on teidän lempijouluruokaa?
Minun on:
Tänä aamuna heräsin tunteeseen. On saatava puuroa. Teki aivan sairaasti mieli puuroa.
Olen kertonut kaurapuurohulluudestani jo aiemminkin, mutta kuten muidenkin suosikkiasioideni kohdalla, siitä puhuu mielellään usein. Puhutaan tänäänkin, aamuisen puuroeuforiani jälkimainingeissa. :)
Erikoisen mieltymyksestäni tekee se, että kaurapuuro muuttui minulle herkkuruoaksi vasta ruokavaliomuutokseni jälkeen. Aiemmin en kaurapuurosta juuri piitannut. Koko hiilarielämäni aikana se oli viimeinen puuro jota tykkäsin syödä, jääden jonon päähän mannapuuron, riisipuuron ja ruispuuron jälkeen. Kaura oli minusta jo lapsena jotenkin ällön makuista. Kai se oli se beetaglukaanin aikaansaama limaisuus, joka nimenomaan tekee kaurapuurosta erityisen terveellistä muihin puuroihin nähden.
Jätettyäni viljat, kaurapuuro alkoikin maistua. Ihan hullua, että vanhana leipäaddiktina ("jälkiuunileipä is my middle name") suurin himottava viljaherkkuni ei suinkaan ole lämmin, vastaleivottu ruisleipä, vaan arkinen puuro. Oikeastaan mikään vilja ei aiheuta minulle enää mielitekoja, mutta kaurapuuro on kiistatta bataatin ohella ihanin hiilariherkku jolla herkuttelen aika ajoin.
Kuten tänä aamuna.
Tein ihan kunnon puuromätön.
Pelkkä yhden desin standardipuuro ei vie nälkääni, joten minun kaurapuuroni tuunataan roimalla proteiinilisällä. Ja tehdään tuplana, jos se on ainoa ruoka.
Tämän aamun puuroannos rakentui näistä:
vajaa 2 dl suuria kaurahiutaleita
1 rkl kookosjauhoa (tihentää koostumusta ja tuo hyvän kuitulisän)
1 kananmuna
1 valkuainen
2 dl vettä
2 dl soijamaitoa
1 dl raejuustoa
0,5 dl viinimarjoja
1 rkl hasselpähkinärouhetta
1 rkl hampunsiemenrouhetta
suolaa
muutama ruokalusikallinen voita päälle
Ei mikään ihan vähäkalorinen aamiainen :)
Ahhh. Niin hyvää että ei oikeasti sanat riitä. Vielä kun keittää puuron isoista, pidempää keittoaikaa vaativista kaurahiutaleista ja hauduttaa pitkään niin aijjai... Pitkä haudutus tuo puuroon aivan erityisen samettisen koostumuksen. Voisilmä kruunaa herkun - vaikka on kookosrasvakin kyllä tosi hyvää puurossa.
Vinkkinä yksi blogini suosituimmista ruokaresepteistä, taivaallinen uunipuuro jogurttisydämellä <3 Maista niin tiedät... :) Resepti ei ole omani vaan itsekin löysin sen alkujaan toisesta blogista, nyt olen varioinut siitä jo kymmenen eri versiota.
En voi olla puuroautuuteni kohdalla miettimättä, miten hassua on, että monen silmään tylsä terveysruoka voi muuttua minulle erityisherkuksi. Jollekulle kaurapuuro on melkein pakolla vedettävää terveyspöperöä (sellaisena se suunnilleen minullekin lapsena näyttäytyi), minulle taas hartaasti nautiskeltava herkku. Saan sen syömisestä samanlaisen kokemuksen kuin joku toinen mahdollisesti jäätelöannoksesta.
Tiedän, että tällaisen sanominen todennäköisesti ärsyttää monia. Terveellisesti syömisestä kiinnipitäminen ylipäänsä tuntuu olevan joillekin punainen vaate, toisia ärsyttää kamalasti jos joku ei syö kulttuurimme "perinteisiä" herkkuja eli lähinnä niitä sokeri- tai tärkkelyspitoisia. 'Herkuksi' määriteltävän kuuluu jostain syystä olla ravitsemuksellisesti heikko, suorastaan epäterveellinen. Eikö ole kummaa?
Näistä perinteisistä, epäterveellisistä herkuista pidättäytymisen täytyy jonkun näkemyksen mukaan pitää sisällään suurtakin itsehillintää ja itsensä riuduttamista. Jos joku väittää muuta, se ei varmaan ole totta ja sisäisesti tuokin "pullahiiri" kamppailee hurjasti joka kerta kun kulkee korvapuustien ohi.
Totuus on, että kun makean koukusta on kerran päässyt irti ja luopunut sokerin käytöstä, ei kamppailua enää tarvitse käydä. Makumaailman aistimukset muuttuvat täysin. Entiset herkut eivät herätä niitä tuntemuksia joita ne tarjosivat ennen. Sen sijaan tavallinen ruoka alkaa maistua eri tavalla. "Tavalliset" ruoka-aineet saavat intensiivisemmän maun ja kaikki missä on vähänkään luontaista sokeria (fruktoosia tai laktoosia eli kasvikunnan tuotteet ja meijerituotteet) maistuvat makealle.
Näin ollen arkinen kaurapuurokin voi yhtäkkiä muuttua makunsa puolesta entiseksi "jäätelöksi". Niin hassulta kuin se voi kuulostaa. :)
Heräsin tänä aamuna siihen, että minulla oli ikävä sisareni chihuahuoita. Olin nähnyt niistä unta.
Päädyin mussukoita kaivatessani selailemaan blogini Chihuahua-tägiä - ja päädyin sen kautta yllättäen odottamattomalle nostalgiatripille joka ei liity mitenkään koiriin.
Chihu-asiasanalla merkittyjen postausten viimeisenä oli marraskuussa 2009 kirjoitettu postaus joka nosti hymyn huulille.
Tässä ote kyseisestä postauksesta:
Voi eih mitä muistoja..! Miten kaukaiselta tuo aika tuntuu..!
Tietääkö joku kuka on "Golden Girl"..? Ja kuinka moni muistaa Inkiväärin...?
He ovat Ostolakossa-blogin Virve ja minä, tuon aikaisine nimimerkkeinemme ^_^
Tässä seisomme neljää vuotta myöhemmin Lontoossa, jossa kävin vierailemassa Virven luona hänen ollessaan siellä opiskelemassa.
Mitä kaikkia muistoja päähäni tulvikaan tuon chihuahua-tunnisteen takaa löytyneen postauksen ansiosta... (Postaus oli muuten nimeltään "Mikä ilahduttaa tänään", se selittää miten saman tägin alta löytyy juttua chihuista ja työpäivästä :))
Nyt jo melkein kahdeksan vuotta bloganneena tuntuu hullulta ajatella, että kahdeksaan vuoteen mahtuu aika, jolloin olin vasta kauneusalan töistä haaveileva harrastelijakosmetiikkafriikki, ammattiin opiskelu, vuodet myyjänä kosmetiikkaliikkeessä ja sitten aika myymälätyön jälkeen.... Irtisanoutuminen, elämän ensimmäinen yksin tehty reppureissu... Kuka muistaa kun läppärini varastettiin tuolla matkalla Lissabonin rautatieasemalla... Postasin teille haikeana jostain nettikahvilasta.
Kaikkea sitä onkin mahtunut näihin vuosiin.
Syksy 2009. Olin aloittanut kosmetiikkamyyjän opinnot Valkeakoskella ja asunut Tampereella puoli vuotta. Tunsin Virven netin kautta (kaikki me kosmetiikkahörhöt tunnetaan toisemme kummasti netin kautta :D) ja olimme muistaakseni kerran tavanneet jonkun foorumimiitin yhteydessä. Tai sitten emme. Joka tapauksessa, kosmetiikkamyyjän hommissa jo oleva Virve päätyi samalle luokalle kanssani Valkeakoskelle, ja minä puolestani hain työharjoittelupaikan Virven työpaikalta ^_^ Näin tutustuimme.
Virve oli myyjän alkutaipaleeni suurimpia mentoreita ja häneltä opin mm. ensimmäiset hajuvesitärppini..! <3 Muistan miten hermostunut olin ensimmäisinä päivinä ja viikkoina työharjoittelupaikallani nimenomaan tuoksuasiakkaiden kohdalla - hyllyissä oli joku 5000 + tuoksua ja yhtäkkiä olisi pitänyt osata löytää ja suositella jollekulle hänen hakukriitereihinsä sopiva hajuvesi..! Apua..!
Myöhemmin tuoksuista muodostui yksi mieluisimmista myyntialueistani, rrrrakastin myydä tuoksuja :)
<3
Jäin miettimään vuosiani myyjänä ja selailin sen ajan postauksiani blogista. Olin kirjoittanut edistyksestäni, ilostani, kohtaamisista asiakkaiden kanssa, havainnoista myyjän työhön ja kosmetiikka-alaan liittyen. Jopa pakkausmateriaalin haaskaamisesta tuotteiden toimituksissa. :)
Hauskoja juttuja, muistoista tuli iloinen mieli. Ihanaa, että tuo aika on dokumentoitunut niin hyvin blogini sivuille. Vaikka blogini ei olekaan päiväkirjamainen lifestyle-blogi, tykkään lukea vanhoja merkintöjä päiväkirjan omaisesti. Paljon vanhoja edesottamuksia palaa mieleen blogin ansiosta.
Off topic - vanha kuva vuodelta 2009 kertoo, että hiuslovi on ollut välillä noinkin näkymättömissä...
Kokosin nostalgiahuuruissani tähän teille pienen aikajanallisen postauksia vuosistani kosmetiikkamyyjänä. Kehityksen kaari :)
Aluksi olin blogissa jotenkin hyvin salaperäinen ja vaitonainen opinnoistani enkä kirjoittanut niistä tai työharjoittelustani paljonkaan. Mutta vakituisen työpaikan saatuani ja kiinnostuttuani syvemmin myös ihonhoidosta ja kosmetiikan markkinoinnista, aloin hyödyntää työpaikan tuomia mahdollisuuksia myös blogisisällön tuottamiseen :D ^_^ Kaksi kärpästä yhden iskulla. Samalla kun opettelin incejä ja vertailin tuotteita kehittyäkseni ammatissani, sain niistä aiheita myös blogiin. Kuinkahan monet liikkeen uutuusmeikit kuvasin niitä testatessani myös blogiin ^_^
Muistatteko näitä lookkeja...
Ai että, mun pitää varmaan tehdä ensi vuonna joitain koosteita noiden vuoden postausten kuvista. Saattaisi olla hauskaa katsottavaa uudemmillekin lukijoille jotka eivät tiedä noista ajoista. Tuntuu, että samalla olen muuttunut paljon ja en yhtään.
Sanni vm. 2009 - ja ne kamalat ohuiksi vivoiksi meikatut kulmat ^_^
Tästä on hyvä aloittaa: mun ensimmäinen inci-aiheinen postaus jossa tutkin ja vertailen kahden eri hintaluokan (tosi kalliin ja tosi halvan) saman tyyppistä tuotetta. :)
Neiti Etsivä ja voidepurkin sisällön arvoitus 10/2009
Olin tuolloin vielä koulussa ja innoissani kaikesta parhaillaan oppimastani ja luotin opettajan sanaan kuin kiveen. Sittemmin olen jonkin verran poisoppinut osasta meille väitettyjä totuuksia. Nyt tiedän esimerkiksi, että vaikka jotain ainesosaa olisi reseptissä vain pikkuinen pitoisuus, se voi silti vaikuttaa paljon (meille opetettiin että vain incin noin kuudella ensimmäisellä ainesosalla on merkitystä...)
Mikä ilahduttaa tänään? 11/2009
Kosmetiikkamyyjän työpäivä 05/2010 - onnellinen työntekijä <3
Vuosi kosmetiikkamyyjänä 10/2010 - ensimmäisen vuoden fiilistelyjä
Kun asiakas ei tiedä, mitä tarkoittaa 11/2010 - tämä on hauska ^_^
Asiakaspalvelu kosmetiikkaosastolla 03/2011
Mikä olisi sellainen ripsiväri joka ei varise? 08/2011 - asiakkaiden yleisimpiä kysymyksiä
Youth Code - köyhän miehen Genifique 11/2011- minusta tehtiin tämän jutun pohjalta haastattelu NYTtiin...! ^_^ Mun eka lehti-appearance :D
Sanni ja blogi esittäytyvät 02/2012
Mikä kosteusvoide sopii meikin alle? 02/2012 - toinen asiakkaita suuresti askarruttava kysymys
Lähdössä 09 / 2012 - kun irtisanouduin työstäni
(...irtisanoutumisen jälkeen jatkoin vielä extrana melkein vuoden, ja tein viimeisen työvuoroni muistaakseni kesällä 2013.)
Nuo ajat ovat toisaalta lähellä, mutta toisaalta jotenkin jo niin kaukana. Hassua.
Mutta onneksi ne ovat täällä tallella ja voin lukea niistä sittenkin kun oma pää on liian vanha muistamaan :)
