Viime syksynä startanneen brändiuudistuksensa mukaisesti Lumene uusii myös meikkikokoelmansa.

Valikoima tulee uudistumaan kauttaaltaan mutta asteittain, esimerkiksi meikkivoiteet ovat tällä hetkellä vielä vanhasta kokoelmasta tuttuja.

Olin viime keskiviikkona Lumenen uusien meikkien lanseeraustilaisuudessa. Yhdellä sanalla summattuna ainakin kokoelman valkoiseen ja hopeaan rakentuva, huomattavasti aiempaa hienostuneempi visuaalinen ilme on wow.

Luomivärifriikille myös uudet viiden sävyn luomiväripaletit ovat erittäin wow, koostumukset ovat mielestäni kokeneet totaaliuudistuksen ja pidän myös aiempaa monipuolisemmista, kiinnostavista sävykokonaisuuksista. Mattaisten koostumusten ystäville uudistus ei liene mieleinen; palettien koostumukset ovat helmiäisvoittoisia mattaisten sävyjen jäädessä selvään vähemmistöön. Osa hohtavista sävyistä on hohtavuudeltaan jopa metallisia ja reilusti kimaltavia.

Visuaalisen ilmeen wow!-vaikutelman ja muutaman testatun uutuustuotteen vakuuttavan laadun ohella mieleen jäi vahvimpana uusien sarjojen nimisekamelska.

Kuulun niihin kuluttajiin (ja ammattilaisiin) joiden mielestä asiat täytyy tarjota kuluttajalle mahdollisimman helposti ja loogisesti omaksuttavassa muodossa, ärryn monimutkaistamisesta ja nimikoristeilla pelleilyyn (tyyliin: Cleansing Cream -> ”Ultra-Moisturising and Soothing Antioxidant Anti-Age Foaming Cleansing Creme”). Lumenella nyt ei ihan olla menty tällaiseen, älkää pelästykö, mutta meikkikokoelma on mielestäni jaettu vähän turhan monen nimekkeen alle. Kuulostaa hyvälle ja näyttää tyylikkäälle paperilla mutta ei toimi käytännössä, kuluttaja menee vain sekaisin moisesta. Minäkin menin jo.

Lumene-meikit on nyt jaettu kahteen linjaan; ylellisempään (ja kalliimpaan) Nordic Lux –sarjaan ja päivittäisvärikosmetiikasta koostuvaan edullisempaan Nordic Chic –sarjaan. Nordic Lux puolestaan jakaantuu vielä kolmeen sarjaan; Nordic Noir –silmämeikkeihin, Nordic Nude –kasvomeikkeihin ja Nordic Seduction –huulimeikkeihin.

Nordic Chic vastaa tyylillisesti Lumenen vanhaa meikkikokoelmaa Luxin ollessa uusi premium-sarja.

Lumene-asiakas voi nyt ostaa huulipunan Chic- tai Seduction –sarjasta, ja maksaa siitä joko 10,90€ tai 21,90€ (Nordic Seduction matta-huulipuna). Mielenkiintoisesti, Lumenen uuden jaon mukaan huulikiilto kuuluu nyt kalliimmalle Lux-puolelle ja huuliöljy edullisempaan Chic-perheeseen. Muistaakseni Lumenen huulikiillot ovat olleet ennen jotain 10-11 euron hintaluokkaa, nyt ne maksavat 17,50€. Huulikiilto on jotenkin niin perustuote että olisin odottanut sen kuuluvan Chicin puolelle.

Lumene-lähettiläs Mariela Sarkima demonstroi päivämeikin muutosta iltalookkiin Nordic Noir smoky-paletilla.

Meikkivoiteiden sijoittuminen uudessa sarjajaossa jäi vähän epäselväksi. Lehdistötiedotteessa meikkivoiteet mainitaan vain Luxin (Nordic Nude –alasarja) yhteydessä, mutta odottaisin, että meikkivoiteen kaltainen perusmeikkituote löytyisi myös edullisemman päivittäiskosmetiikkasarjan puolelta. Hintapolitiikka varmaan viimeistään kertoo, millä puolella meikkivoiteet seisovat.

En myöskään päässyt ihan selvyyteen säilytetäänkö valikoimassa joitain suurimmista kestohittituotteista kuten CC-meikkivoide, se selviää lähitulevaisuudessa.

Edit. Sain meikkivoideasiaan tänään lisävalaistusta. Lumenen Iina Väre kertoo viestissään: "Lumene-meikkivoiteet Blur, Glow ja CC ovat käyneet läpi jo kevyen uudistuksen viime marraskuussa, jonka myötä tuotteet saivat huomattavasti lisää sävyjä valikoimaan. Samalla pakkauksia uudistettiin brändimme mukaisiksi. Meikkivoiteemme ovat laadukkaita ja pidettyjä, minkä vuoksi säilytämme nämä toistaiseksi valikoimassamme. Tämä siis helpotuksena kaikille CC-faneille!"

Lisäksi Väre kertoi, että meikkivoiteet ja Invisible Illumination eivät kuulu Lux-sarjaan.

Meikkivoiteiden ollessa edelleen "vanhoja tuttuja", viime viikon lanseeraustilaisuus keskittyi esittelemään varsinaisia uutuuksia kuten luomivärejä, poskipunia, huulipunia ja rajauskyniä.

Maskarapuolella huomattavin uusi perheenjäsen on Nordic Secret Volume Lash Primer, ripsarin pohjustaja.

Pääsimme kokeilemaan uutuuksia paikalla olleille malleille, ja ehdin testaamaan tuon maskara-primerinkin (sekä uuden Nordic Noir Deep Impact –maskaran). Tykkäsin! No, mallillani oli kyllä upeat ripset jo omasta takaa mutta ainakin sen saattoi todeta, että primer ei jättänyt huomattavan valkoista pohjaa joka jää helposti näkyviin, niinkuin jotkut ripsi-primerit.

Muista illan aikana hiplaamistani uutuustuotteista voisin mainita Nordic Noir Intense –rajauskynän, Nordic Nude -poskipunan ja jo aiemmin ihastelemani Nordic Noir-luomiväripaletit. Nämä siis kaikki  ylellisemmältä Lux-puolelta.

Intense-rajauskynä on toivottu lisä Lumenen meikkivalikoimaan, nyt mukana on viimein silikoniteknologiaan pohjautuva liukuva, todella helposti levittyvä rajauskynälaatu. Blogini kommenteissa käytiin juuri keskustelua Lumenen rajauskynien laadusta joka ei ole ollut kaikille mieleen, Lumenen kynäthän ovat olleet sitä perinteistä, vähän kovempaa ”puukynälaatua”. Uudet Nordic Noir –kynät ovat ns. automaattikyniä eli niitä ei tarvitse terottaa, rajauspäätä ruuvataan lisää kynän pohjasta. Kynillä on hintaa 12,90€ (Chic-puolelta löytyvä puinen peruskynä maksaa 8,90€).

Kuva: Sanni Riihimäki

Valoaheijastava, kuultava Nordic Nude –poskipuna näyttää upealle, ja upea on hintakin. Tämä on uudesta kokoelmasta se tuote, jonka hintaa oikeasti hätkähdin – hehkuposkipunasta saa maksaa 24,90 euroa..! Lumenen ”normiposkipuna” Chic-sarjassa maksaa 13,90€.

En sano että 25 euroa on mikään tajuttoman kallis hinta kun liikutaan selektiivisellä puolella, johon Lumene nyt uudistuksellaan tähtää, mutta maksaako suomalainen Lumene-poskipunasta näin paljon? Jään mielenkiinnolla odottamaan millaisen vastaanoton nämä saavat.

Kokeilin sävyistä vain yhtä, kaikkein vaaleinta, enkä sen perusteella pidä Nude-poskipunan laatua sellaisena jolla voisi perustella yli 10 euron hintaeron perusposkipunaan. Kaunishan tämä on, mutta laadukkaalta meikkituotteelta odottaa myös toimivaa koostumusta. En ollut lanseeraustilanteessa ainoa joka koki Nordic Nude –punan pinnan turhan kovana ja tiiviinä, pigmenttiä oli todella vaikea saada tarttumaan siveltimeen joka vain neuvottomana pyyhki punan pintaa. Minun olisi tehnyt mieli rapsuttaa pinta rikki saadakseni väriä irti. Yksi tilaisuuteen osallistunut oli keksinyt käyttää Nordin Nude -punaan meikkivoidesivellintä jonka jäntevämmät harjakset saivat paremman otteen punan pinnasta. Vinkkinä teillekin, jos hankitte Nordic Nude –poskipunan.

Chic-sarjan poskipunat ovat samantyyppistä, mattaista laatua kuin Lumenen vanhat Touch of Radiance -poskipunat. Sävyt ovat uudistuneet ja näyttivät minusta oikein toimivilta ja helpoilta, noudattavat samaa pohjaa kuin edellinenkin sarja tarjoten lämmintä, viileää ja neutraalia mukavissa persikan, roosan ja beigen sävyissä.

Sitten vielä sananen luomiväripaleteista. Uuu, näistä todella tykkäsin.

Tykkään hohtavasta, silkkisestä luomivärilaadusta joka häivyttyy kuin itsestään, ja sellainen on uusien Nordic Noir –luomivärien laatu. Arvaan kuitenkin jo, että osan makuun nämä ovat liiankin hohtavia. Kokeilin mallilleni neutraaleinta ruskean ja beigen sävyistä palettia (meikkikuva ylempänä) ja sävyt levittyivät kuin unelma.

Vieressäni omaa malliaan meikannut Miten niin liikaa? –blogin Elisa vaikutti yhtä lailla tyytyväiseltä luomivärien laatuun ja pyöräytti mallilleen tämän upean luomuksen.

Chic-sarjan soololuomivärejä en kokeillut, mutta sävyvalikoima näytti vähän pliisulta (lukuunottamatta Elisan meikissään käyttämää punertavaa sävyä). Aika turvallinen, neutraali sävymaailma, yksikään sävy ei hypännyt silmiini huutaen nimeäni. Ei mitään makeaa liilaa, esimerkiksi.

Kaiken kaikkiaan tykkään meikkien uudesta visuaalisesta ilmeestä valtavasti, ihan niin kuin ihonhoitotuotteidenkin. Premium-linjan hinnat vain vähän mietityttävät ja saa nähdä miten asiakkaat niihin suhtautuvat, kun jo ihonhoitopuolen hinnakorotuksia on arvosteltu. Ulkomaillahan Lumene on tietyissä maissa nauttinut pitkään selektiivisemmästä imagosta kuin Suomessa, mutta meillä on totuttu näkemään Lumene päivittäiskosmetiikkasarjana. Lux-hinnat eivät ole Euroopan mittakaavassa mitään poskettomia mutta suomalaiselle markettikosmetiikkaan tottuneelle selvästi korkeammalla portaalla.

Ei, ei Lancômea vaan Lumenea :) Hopeiset pakkaukset tuovat assosiaation ranskalaiseen merkkiin.

.

Mitä fiiliksiä Lumenen meikkiuudistus teissä herättää? Kuka innostuu premium-lanseerauksesta?

Mitä ylipäänsä tykkäätte Lumenen uudesta suunnasta arkisesta luksuksempaan?

Menovinkki tuoksufriikeille helmikuussa (kiitos kauneusblogikollegalle vinkistä, tänne haluaisin itsekin mutta en pääse):

Helsingin Kaupunginmuseo järjestää perjantaina 10. helmikuuta parfyrmööri (ja persoonallisuus ;)) Max Perttulan luotsaamia hajuvesityöpajoja. Työpajassa voi sekoittaa itselleen oman tuoksun ja luomisen lomassa on tarjolla mielenkiintoisia faktoja hajuvesien historiasta.

Tunnin mittaisia työpajoja on kolme: kello 16, 17 ja 18. Työpajan materiaalimaksu on 10€.

(Mä voisin maksaa vain että pääsisin näkemään kuulemaan Perttulaa livenä... on niin kiinnostava tyyppi! :) Yritin muuten kerran saada häneltä haastattelua mutta sähköpostiviestini jäivät vaille vastausta... ^_^)

Lisätietoa työpajasta täältä.

P.S. En sitten päässyt Lappiin tänä viikonloppuna. Mutta maaliskuun alussa on tiedossa viikonloppureissu Posion Korouomalle, jee :) Olkoonkin etelämpänä kuin Rovaniemi mutta on se kuitenkin Lappia ^_^ Pääsen kuin pääsenkin näkemään talvisen Lapin <3 Lumikengät mukaan :)

Viime talvena jäivät muuten avannot kokonaan väliin, vai kävinköhän kerran. Tänä iltana pitäisi ehkä uskaltaa...

Stressi. Oletteko huomanneet, miten siitä on tullut itsestäänselvä, hyväksytty osa päivittäistä elämäämme?

Stressaantuneesta tilasta on tullut meidän "oletustilamme", default setting. We stress, therefore we are.

Stressi on totta kai myös normaalia elämää ja on tilanteita, joissa sopiva stressi jopa auttaa suorituksessa. Meidän kuuluukin tuntea stressiä. Mutta koko ajan?

Kaikissa mainoksissa korostetaan nykyään stressiä. Puhutaan tuotteista stressaantuneelle iholle, mainostetaan elintarvikkeita, välineitä ja ratkaisuja jotka sopivat "kiireiseen ja stressaavan elämäntyyliimme."

"Tästä nopeat valmiiksi maustetut pakastevihannekset koska kellään ei enää ole aikaa tehdä ruokaa", "Tästä vitamiinipilleriä että jaksaa", "Lähde lomalle stressiä karkuun". Mainosfilmeissä uupuneet ihmiset juoksevat elämän juoksumatolla kunnes putoavat kun eivät pysy tahdissa. Laivayhtiö tarjoaa taukoa pikaratkaisuna.

Surullisinta on se, että tämä kaikki pitää paikkansa. Meidän elämäntyylimme on muuttunut stressaavammaksi. Me olemme itse siihen syyllisiä, hukutamme itsemme tekemiseen. Jo lapset saattavat uupua harrastuksiinsa joita on melkein joka viikonpäivälle. Balettia, jalkapalloa, kanteleensoittoa, kuoroa, kerhoa... Vanhemmat haluavat tietysti lastensa parasta mutta onko määrä aina laatua..?

Emilia Vuorisalmen kolmuni Voi Hyvin -lehdessä 09/16

Miksi me kuormitamme itsemme tekemisellä? Elämme jonkinlaista jatkuvan viihdytyksen ja ärsykekoukun aikakautta - koemme tarvetta koko ajan stimuloda aistejamme. Emme ikäänkuin osaa enää vain olla. Joutilaisuus alkaa olla sukupuuttoon kuollut ajanviete. (Olen saanut aiemmin palautetta ärsyttävästä tavastani yleistää mutta pyydän jälleen kärsivällisyyttä ja että sallitte tämän kaltaiset yleistykset aiheen pohdinnan nimissä, totta kai on joutilaitakin ihmisiä ja myös sairaudet vievät toimintakykyä. Kuitenkin "stressaava, ylistimuloiva elämäntyyli" on tunnettu ilmiö ja siitä haluaisin kirjoittaa.)

Olin keskiviikkona Helsingissä Laveran 10-vuotisjuhlaseminaarissa, jossa puhui mm. inspiroiva Katja Kokko. Katjan aiheena oli luonnollinen ihonhoito, ja esityksessä sivuttiin myös ei-kosmetiikan keinoja tukea ihon hyvinvointia. Yksi kohta puhutteli minua erityisesti. "Ota tarpeeksi aikaa joutilaisuudelle ja vietä vähemmän aikaa sosiaalisessa mediassa," Katja sanoi.

"Some vie hirveästi aikaa ja energiaa."

Sosiaalinen media. Yksi merkittävimmistä viihdemuodoista ja stimulanteista joka koukuttaa ja vie aikaamme. Ja paradoksaalisesti - viihteen ohessa myös stressaa, ahdistaa ja tuo paineita.

Some-uupumus ja -ahdistus ovat tuttuja ilmiöitä yhä useammalle. Olemme luoneet itsellemme kyberympäristön, jonka on ollut tarkoitus viihdyttää ja rentouttaa, tehdä helpoksi tavoittaa ystäviä ja tuttuja. Pikkuhiljaa siitä onkin muodostunut jonkinlainen itsensä antiteesi - kevyt ja helppo kommunikaatio on muuttunut sosiaalisen vahvistuksen ja velvollisuuksien loputtomaksi sykliksi ja koukuttavaksi viihteeksi joka imee päivistämme parhaimmillaan (tai pahimmillaan?) tunteja.  Some-aktiivisuudella mitataan meitä ystävinä, kavereina, jopa työssä. Some vahvistaa ja määrittää meitä. Lopulta kaverien huomioiminen ja vuorovaikutuksen ylläpito somessa voi muuttua uuvuttavaksi työksi - kokemukset siitä, että on jatkuvasti oltava tykkäämässä, kommentoimassa ja osallistumassa eivät ole täysin vieraita monellekaan. Epäaktiivisuus koetaan toisten ignorointina. Enhän halua vaikuttaa välinpitämättömältä.

Miksi kirjoitan tästä johtuu siitä, että minullakin on ongelmia somessa vietetyn ajan hallinnassa. Ja minäkin hukutan itseni tekemiseen. Kuulun juuri niihin ihmisiin, joista tekstin alussa kirjoitin - stressiväestöön. Ihmisiin, jolle stressaantuneesta olotilasta on muodostunut oletusarvoinen tila, normi tila. Ja minä en haluaisi sitä. Haluan taistella sitä vastaan.

Some ja internet ylipäänsä ovat pahimpia aikasyöppöjä mitä on. Netissä vietettyä aikaa on vaikea hallita, "istun tässä vain hetken ja vastaan nopeasti pariin viestiin" voi muuttua huomaamatta kolmeksi tunniksi. Koko ajan on uusia tilanteita; uusia sähköposteja, Facebook-statuksia, blogikommentteja, kiinnostavia kuvia... Omia blogipostauksia, toisten blogipostauksia, omia insta-kuvia, toisten insta-kuvia. Some-kommunikaatiossa ei ole koskaan "valmis", se on jatkuva virta jonka vietäväksi voi helposti antautua niin ettei juuri muuta teekään kuin osallistuu somessa.

Hallittu someilu on hyvä asia. Some on hyvä asia kun siihen ei katoa eikä se ota ylivaltaa, mutta toisille siitä muodostuu juuri sitä tekemistä jolla lopulta tulee kuormittaneeksi itsensä.

Vaikkei itse netissä vietetty aika stressaisi, kyse on myös siitä mitä jää tekemättä koska on netissä. Someen, Netflixiin tai pelaamiseen käytetty aika on pois jostain muusta, ja balanssi elämän eri osa-alueiden välillä voi häiriintyä. Läsnäolo on tärkeä sana. "You get distracted so easily", sanoi ystäväni Sheila kun vierailin hänen luonaan marrakuussa. Hän oli oikeassa. Sen sijaan että olisin läsnä hetkessä, olenkin jossain muualla. Netissä, useimmiten. Jos en netissä niin ajattelemassa nettiä. Ja mitä seuraavaksi teen siellä.

Ehkä koti olisi siistimpi jos viikottain käyttäisin muutaman some-tunnin siivoamiseen? Ehkä olisin enemmän viivalla läheisteni tärkeistä asioista, jos kuuntelisin heitä tässä todellisuudessa, enkä keskittyisi ihmisten asioihin tai oman napani vahvistamiseen kybertodellisuudessa...?

Minun kohdallani mainoksen tarjoama laivaristeily ei  auta katkaisemaan kuormittavaa, ylitekevää elämäntyyliä. Minun on vaikutettava suoraan ongelmiin, eli ajankäyttööni. Tahdon sanoa EI sille, että meidän kuuluu stressata.

Haluan ottaa aikaa rauhoittumiselle, joutilaisuudellekin. Haluaisin tuntea sen tunteen ettei tarvitse tehdä mitään. Ja nauttia siitä.

Onneksi olen sentään jo päässyt irti useimmista listoistani. Mikä aika kaikkien niiden täyttämiseenkin meni....

Vuosi 2017 on alkanut näissä ajatuksissa.