Minä ja Kreikka juhlimme viime vuonna 20-vuotistuttavuuttamme. Tein ensimmäisen matkani Kreikkaan elokuussa 1996, kohteena Korfun saari, ja Ateenassa vierailin seuraavan vuoden kesänä. Korfulla käytyäni se oli menoa, Kreikkahyttynen oli purrut ja kunnolla. Siitä saakka olen vieraillut maassa melkein joka vuosi.
Kokosin ennen reissuun lähtöä muutamia vanhoja kuvia ensimmäisiltä Kreikan matkoiltani. Tässä pieni aikamatka 20 vuoden taa.
Sanni ja Ateena kauan sitten.
Taustalla Lykavittoksen kukkula.
Tässä sama maisema vuodelta 2015. <3
Tein ensimmäiset Kreikan matkani yhdessä sisareni kanssa joka on minua neljä vuotta nuorempi. Minä olin Korfun matkalla 17, sisareni 13. Oltiin me aikamoinen parivaljakko... Matkaoppaat ihmettelivät miten kaksi näin "penskaa" on päästetty kaksistaan matkalle... ^_^
Kuvista voi ihailla sen ajan lievästi sanottuna väljää t-paita-muotia... :)
Nuo vuosien 1996 ja 1997 matkat ovat muuten niitä harvoja kertoja, kun olen ollut Kreikassa kesällä. Kuumuus oli jotain lähes sietämätöntä, esimerkiksi Korfulla muistan kuinka iho oli kaksi viikkoa non-stop tahmea ja öisin oli vaikea saada unta kun keho ja lakanat kylpivät hiessä... Halvin mahdollinen hotelli kun oli buukattu, ei meillä tietenkään ollut ilmastointia. Eikä varaa edes pieneen tuulettimeen jonka olisi voinut vuokrata respasta.
Siskolla ja minullahan loppui matkan aikana rahatkin kesken ja äiti joutui lähettämään meille lisää kassaa Fritidresorin (jonka matkalla olimme) toimiston tilin kautta... ^_^ Eihän tuon ikäisillä ole luottokortteja. Muistan kuinka oppaat olivat jotenkin tosi äkäisiä kun joutuivat tällaisen rahajutun järjestämään. Kasvoilta suunnilleen näki että "voi h*lkkarin pennut"... :D
Olin nuorena tosi vakavanaamainen enkä juuri koskaan hymyillyt kuvissa.
Tässä kuvassa ilmeisesti hymyilyttää tuo takana rentoileva setä...
...tsekatkaa käsivarren rusketusraja...! ^_^
En ole enää vuosiin ruskettunut yhtä syvästi kuin nuorempana, mutta toisaalta ihonsävyni on pysyvästi muuttunut tummemmaksi niin että näytän siltä kuin minulla olisi talvellakin ihan kevyt päivetys iholla.
Kuvateksti albumissa kertoi koiran nimen olleen Spiros. :)
Tykkäsin kovasti patikoinnista jo nuorena. Tässä olimme haikkailemassa jossain Korfun luontopolulla.
Huvittaa muuten, kun nuo kuvassa näkyvät kengät ovat näemmä tehneet paluun... Ihan nauratti kun bongasin niitä Sokoksen kenkäosaston kevään uutuksista. So 90's, voi jälleen todeta. Rakastin noita popoja ja kutsuin niitä pohjan muodon perusteella traktorikengiksi. Niiden syviin uurteisiin jäi aina ihan älyttömästi pieniä kiviä. :)
Näitä vakavailmeisiä kuvia katsoessa ehkä ymmärtää, mistä otsaani koristavat "huolirypyt" ovat peräisin. Olen perusilmeeltäni käytännössä "mököttänyt" puolet elämästäni, ei ihme että otsa oli jo parikymppisenä pysyvästi rutussa. :P
...mites nuo mun hirmukynnet muuten..! ;) Nuo olivat niitä vuosia jolloin kippurakynteni olivat pisimmillään...
Nykyään hymyilen kuvissa melkein aina, mutta siitä tuli minulle luontevaa oikeastaan vasta 3-kymppisenä.
Olen monesti miettinyt, että en uskaltanut hymyillä koska minulla oli niin valtavasti epävarmuuksia. Hymy yhdistyy usein itsevarmuuteen, ja minä olen ollut kaikkea muuta kuin itsevarma.
Tässä hymyilen eilen ystäväni Mariannan kanssa Stavros Niarchoksen puistossa Ateenassa.
.
Ateena 3.4.2017: 
Kreikkalaista jogurttia, hortaa ja horiatikia on jo nautiskeltu, tänään on varmasti munakoison aika :)
29 comments on “Minä ja Kreikka 20 vuotta sitten”
en kestä, miten sympaattinen postaus <3 ihmettelen, mistä kahdelle tuon ikäiselle on tullut idea (ja lupa :'D) lähteä! :D Itsekin kyllä teininä haaveilin vaikka mistä matkoista, vanhemmat eivät päästäneet, ja nykyään ei ole muka aikaa tai rahaa. Olisikohan mustakin tullut nomadi, jos olisin päässyt... Ihanaa reissua Sanni <3
No mä olen halunnut reissaamaan ihan nuoresta teinistä lähtien, matkustaminen on ollut mulle ykkösjuttu noin 14-vuotiaasta lähtien :) Millään muulla ei ollut yhtä paljon väliä kuin että pääsi joka vuosi matkustamaan, ja säästin teininä kuukausirahoista matkakassaan. Olin nuorempana tosi jyräävä silloin kun todella halusin jotain ja varmaan puhuin ja perustelin tuota Korfun matkaa niin kauan että äiti lopulta väsyi ja antoi periksi. (En sano että tämä on esimerkillistä toimintaa mutta tällainen olin....) Pärjäämisen kannalta en usko äidin olleen huolissaan koska olen ollut erinäisistä syistä johtuen hyvin itsenäinen jo pienestä iästä saakka ja perheen yhteisilläkin matkoilla se olin minä joka selvitti tiet takaisin hotellille kun muut olivat eksyksissä karttoineen ^_^
Kerron vain, että munakoiso-linkin takana olevassa jutussa horiatiki-linkki ei toimi. :( (Munakoiso, mmmm... <3 )
Linkki korjattu, nyt toimii.
...ja kerron, että tämän päivän munakoisoannos oli vähän so-so... ;) Ainahan se on hyvää mutta tämänpäiväisessä paikassa ei mikään suurin hitti.
Ihanaa <3
Ekan kuvan kohdalla ajattelin, että sun tarvis saada nykypäivän kuva samoilta huudeilta, mutta sehän tietty oli hoidettu :)
Hurjaa, että noin pikkuiset kaksin reissussa, mutta en silti ymmärrä äkäisyyttä rahajutun selvittelyssä, murrr!
Traktoripohjakengiksi sanomiani kenkiä löytyi kolmet tai neljät, eri mallisia, oi niitä aikoja :D Nyt kyllä tuntuu/tuntuis vieraalle :D
Itsellänikin ihonväri muuttunut tummemmaksi, mikä outoa kyllä. Mutta taas pitkin talvea saanut vastailla missä reissussa ollut + muutaman kerran saanut kertoa mikä on mun alkuperä :D Jotenkin kiusallista 'keksiä' selityksiä :/ Mutta kyllä sentään ihan suomalainen kerron olevani :D
Ihanaa eloa ja oloa siellä <3
Mulla oli kanssa varmaan neljät yhteensä, parit mustat, yhdet siniset muistaakseni ja yhdet valkoiset :)
Lueskelin paljon noita sun vanhoja matkapostauksia ja mua alkoi kiinnostaa tuo Kreikan saarihyppely. Minkä hintaisia saarien väliset matkat ovat? Kaipa niitä voisi etsiä jo nyt, mutta jos ne muuttuvat kuitenkin matkustuspäivän lähestyessä..? :-) Ja minkähänlaisia matkatavaroita näillä laiva-/lauttamatkoille on sallittua ottaa mukaansa?
Sulla on kyllä hieno blogi ja tosi kattavia ja kiinnostavia postauksia tosta Kreikka-aiheesta :-)
Hinnat näkee ainakin Danae.gr:n sivulta (muut käyttämäni laiva-aikataulusivustot eivät näytä hintoja):
https://www.danae.gr/
Normaalien reittilaivamatkojen hinnat säätää Kreikan valtio ja ne pysyvät samoina vuoden ympäri, poislukien tarjoushinnat joita on todella, todella harvoin. Eli jos ostat lipun Pireuksesta Santorinille nyt tai kaksi päivää ennen lähtöä, hinta on sama. Halvimmillaan pääset Pireuksesta Kykladeille 20 eurolla (Blue Star Ferriesin halvin lipputyyppi Super Economy).
Mitä pidempi matka, sitä halvempi hinta per taitettu merimaili. Eli lyhemmät matkat ovat aina suhteessa kalliimpia kuin pidemmät. Saarten väliset liput maksavat alkaen 5€, keskimäärin hinta pyörii esim. Kykladeilla jossain 10 euron kieppeillä.
Mä en ole toistaiseksi kohdannut mitään rajoituksia. Eli ainakin ns. normaalit matkatavarat ovat sallittuja, jos aikoo kuljettaa vaikka jääkaapin niin siitä pitää varmaan maksaa joku rahtimaksu :D
Heippa olipa hauska postaus! Olen samoja ikiä kuin sinäkin ja sen takia hymyilyttää ja hirvittää nuo traktoripohjakenkien ja suurten t-paitojen (sekä levisten!) paluu! Mitä tulee kuvissa hymyilemiseen niin luulen että siinä on tapahtunut myös ajallista muutosta vakavasta pönöttämisestä keveämpään suuntaan. Muistan itse, että ennen oli coolimpaa olla kuvissa vakava, nykyisin taas halutaan näyttää iloisilta (näin yleistäen). Ennen myös itse kuvaaminenkin oli vakavampaa touhua, kun filmirullat olivat rajallisia ja tuloksia ei nähnyt heti. Luulen myös että ns. "jenkkihymy" kuvissa on levinnyt ja yleistynyt mm. somen tulon myötä, kun ennen sellaista teennäistä hymyä paheksuttiin. Mutta toki oma persoona vaikuttaa taustalla, itsekin ajattelen että olen iän myötä päässyt eroon jonkin verran ujoudesta ja jäykkyydestä ja se ehkä näkyy kuvissa. Toki olen myös tajunnut että hymy yksinkertaisesti freesaa ilmeen:).
Olen tykännyt Kreikka-postauksistasi ja yksi asia mikä on kiinnostanut, mutta en tiedä oletko maininnut asiasta, on nimittäin kreikkalaiset miehet. Ajattelen kun olet noin paljon matkustellut siellä ja niin nuoresta saakka, niin oletko onnistunut välttämään ihastukset tai romanssit täysin? Vielä kun olet vaalea ja kaunis ja viettänyt pitkiäkin aikoja yksin seudulla niin luulisi että saisit paljon huomiota osaksesi. Olen itse ollut parin viikon reissulla näin aikuisiällä, ja ihan tummanakin naishenkilönä sain huomiota, ehkä johtui sitten siitä myös että liikuin yksin. Entä mitä mieltä yleensä olet sikäläisistä miehistä? Toinen asia Kreikkaan liittyen niin osaatko kreikan kieltä? Entä oletko kiinnostunut Kreikan historiasta, kun se on niin olennainen osa Kreikan viehätysvoimaa :)?
Tämäkin voi kyllä pitää paikkansa, nyt kun mietin niin muistan kuulleeni jostain että nykyajan selfie-trendi (ainakin muun muassa) on muuttanut ihmisten tapa olla kuvissa ja ihmiset tosiaan ovat iloisempia, hymyilevämpiä ja kaikin tavoin myönteisemmän näköisiä kuvissa kuin vielä 10 vuotta sitten.
En tiedä onko mun kohdalla sitten vaikuttaneet myös blogin meikkikuva"selfiet"... Niihin ainakin piti ihan treenata hymyä alkuaikoina...! ^_^
Ihan täysin. Noilla teinimatkoilla saattoi vielä joskus joku kundi huudella, mutta "aikuisena" reissatessa kerään huomiota lähinnä vanhoilta ystävällisiltä papparaisilta. Välimeren alueen miesten käyttäytyminen tässä asiassa on muuttunut paljon 20 vuoden aikana, olen kuullut muidenkin kommentoineen tätä. Vaaleiden turistien peräänhuutelukulttuuri on näivettynyt häviävän pieneksi ilmiöksi. Mä en muista yhdenkään alle 60-vuotiaan miehen lähestyneen minua koskaan millään 2000-luvun Kreikan reissullani vaikka istuskelen ravintoloissa ja kuppiloissa itsekseni. (Vanhemmat herrat taas tulevat useinkin juttelemaan, ennen kaikkea saarilla.) Kadulla minuun kiinnitetään yhtä paljon huomiota kuin kehen tahansa paikalliseen naiseen.
Tietysti romanssien välttämiseen varmasti vaikuttaa omakin asenne ja kiinnostus - minua eivät sellaiset ole kiinnostaneet niin en myöskään itse kontaktoi ympäristöä romanttisilla signaaleilla ;D
Minulla on heistä ihan neutraali mielipide, olen tavannut yhtä mukavia ja fiksuja tyyppejä kuin muissakin maissa. Yksi parhaimpia kreikkalaisia ystäviänikin on mies, kirjeystäväni Milton (Miltiades) jonka olen tuntenut kohta 19 vuotta. :) Hän ja vaimonsa Saiva + lapsensa ovat mun "Ateenan perhe" <3
Ymmärrän paljon sanoja ja osaan lukea kirjoitusta mutta en osaa puhua. Haluan opiskella kreikkaa mutta en tiedä milloin se onnistuu kun en ole koskaan kahta viikkoa pidempään aloillani (=mahdoton käydä kurssilla). Itseopiskelu taas ei ole mun juttu. Olen selvittänyt kotikaupunkini kreikan kielen kurssitarjonnan ja odottelen sitä päivää kun elämäntyylini asettuu aloilleen ja voin ilmoittautua tunneille :)
Olen kyllä, se on yksi vahvimmista syistä Kreikka-viehtymykseni taustalla :) (Ekoilla matkoilla kävin läpi kaikki kohteiden raunionähtävyydet ja arkeologiset museot moneen kertaan.) Kaikkein eniten minua viehättää kreikkalainen mytologia :) Sitä ahmin teininä hullun lailla. Myönnän kylläkin, että 16-vuotiaana tunsin taruja paljon paremmin kuin nykyään, koska kaikille kiinnostuksen kohteille ei ole aikaa. Mutta jos olisi mahdollista, haluaisin joskus tehdä "Kreikan jumaltarut" -teemamatkan perehtyneen ja innostuneen oppaan johdolla ^_^
Kiitos vastauksista ja sori vielä tuli niin monta asiaa mieleen tähän juttuun liittyen :D! Joo varmasti selfiet ja yleensä some on vaikuttaneet kuvissa poseeramiseen..tosi mielenkiintoinen aihe ihan vaikka tutkia enempi! Tuo peräänhuutelukulttuuri on myös mielenkiintoinen ilmiö, olen itsekin havainnut välimeren maissa mahdollisen hiipumisen, ehkä ulkomaalaisiin on jo niin totuttu ettei se herätä niin suurta uteliaisuutta enää tms.
Minäkin törmäsin Kreikassa noihin ystävällisiin papparaisiin :), mutta koin myös että nuoremmatkin olivat uteliaita ja tovin juteltua sitä sai helposti halauksia ja poskipusuja, lisäksi sain yhden todella tulisen tyypin perääni...Olin vähän hämmentynyt ja siksi tämä aihepiiri kiinnosti. Onhan kreikkalaisilla miehillä tietty maine, mutta itse inhoan kaikenlaisia yleistyksiä ja stereotypioita, ja olen myös sitä mieltä että ihmiset ovat lopulta "samanlaisia" kaikkialla. Tosi hienoa että olet luonut ystävyyssuhteita miespuolisten henkilöiden kanssa, itselläni ei ole vielä ollut niin hyvä tuuri ;).
Itselleni saattaa olla Kreikka kesällä ajankohtainen, joten aion kaivella juttusi ja koota tarpeellista tietoa :)
Tai saatan laittaa sähköpostilla muutaman kysymyksen.. elet pahastu.. :)
En pahastu tietenkään :) Ja jos en jostain syystä ehdi vastata, niin laitan kyllä tiedon :)
Kiva kuulla että Kreikka on mahdollisesti ajankohtainen... :)
Ihania noi vanhat kuvat!! <33 Ja omg miten nuorena ootte olleet reissussa, haha!!! :DDD
mitenkä muuten teidät on päästetty noin nuorina kaksin matkaan? :) 17-vuotiaan kyllä ymmärrän, mutta 13-vuotias ilman täysi-ikäistä huoltajaa kuulostaa vähän hurjalta.
Ilmeisesti tuolloin ei ole ollut mitään ikärajoituksia, en muista enää :) Tai olisikohan äidin pitänyt kirjoittaa siskolle joku lupalappu..? Ei pysty muistamaan.. :) Olimme samana kesänä kaksistaan myös Barcelonassa, eli ehkäpä tuolloin ei oikeasti ole ollut mitään ikäsääntöjä pakettimatkoilla..?
Tästä postauksesta tuli mieleen, että tuo asukokonaisuus hattuineen, joka on päälläsi vedessä kuvattuna olisi varmaan trendikäs tänä päivänä :P Itse olen ollut myös aina tosi angstisen näköinen kuvissa, ihan kuin tällä tavoin olisin jotenkin "suojellut" itseäni. Näin aikuisiällä olen joten kuten opetellut hymyilemään, mutta kyllä se tuima ilme silti löytyy vieläkin useista kuvista. Olen aina ollut vähän Daria-henkisesti se tyyppi, joka "hymyilee vain silloin mikäli hymyilyttää". Ei vain satu kuvaaja paikalle koskaan oikeaan aikaan kai ;D Ehkä se ero onkin tällä hetkellä siinä, että on aivan ok hymyillä ihan muuten vain!
Jep, mä olen myös ollut niin Daria. Ilmeisesti jo lapsesta saakka koska en myöskään hymyillyt kuvissa lapsena...
Tuo on kyllä totta että vakavalla ilmeellä sitä ikäänkuin suojaa itseään, koska hymy on aina avoimempi ja kontaktoivampi. Tietysti toisilla meistä jo perusilme ilman mitään "tunnelatauksia" on totisempi kuin toisilla. Olen aina vähän kadehtinut henkilöitä joiden perusilme on luonnostaan hymyilevä, he näyttävät niin lämpimiltä ja helpostilähestyttäviltä.
Jeeee, taas päästiin mukaan Kreikan matkalle ^_^
Mukavaa reissua ^_^
Kiitos :)
Hei,
En tiedä oletko jo sivunnut aihetta jossain, mutta olisin kiinnostunut kuulemaan näkemyksesi tuliasten antamisesta vieraassa kulttuurissa/ystävien luona kyläillessä. Olen ymmärtänyt, että olet usein juuri ystävien luona. Mitä tuot yleensä tuliaisiksi? Kuinka kauan "kehtaat" olla? Osallistutko ruokakustannuksiin/tarjoatko että voit käydä kaupassa? onko jotain do's ja donts yms ysm. :)
Tämä tietysti voi vaihdella kulttuurista toiseen eli tuo oman lisähaasteensa :)
Hei Taina!
Ateenan perheeni (Milton ja Saiva lapsineen, en asu esim. Mariannan luona koska heidän asuntonsa sijaitsee hankalasti julkisen liikenteen kannalta) on minulle niin läheinen, että olen heidän luonaan käytännössä kirjaimellisesti kuin kotonani, niin että kokemus vieraana olosta on todellakin hämärtynyt. Jos tuon heille mitään ns. arvokkaampia tuliaisia, se on heistä kiusallista ja he kokevat että heidän pitäisi vielä antaa minulle jotain takaisin (!). Tuliaiset ovat tyyppiä Marimekko-keittiöpyyhe tai vaikka suklaata. Saivalle olen joskus ostanut pieniä kosmetiikkayllätyksiä jotka ovat kyllä selvästi ilahduttaneet :)
Kustannan omat ruokani ja tarjoudun ostamaan myös perheelle mutta Saiva ahdistuu jos ostan heille jotain. Jos olen joskus käyttänyt jotain perheen elinarvikkeita, jätän rahaa kuoressa pöydälle lähtiessäni. :)
Kuinka kauan kehtaan olla..? Pisimmillään olen ollut Miltonin ja Saivan luona viikon. Se on varmaan maksimi.
Do's and don'ts? Kreikassa ainakin kuuman veden käyttö on jotain mitä tehdään harkiten ja säännöstellysti. Sen opin jo varhain. Veden lämmittäminen on kallista ja pitkät lämpimät suihkut Suomen tapaan saa unohtaa. Olin lämmityskustannuksista täysin tietämätön kun vierailin Miltonin luona ensimmäistä kertaa (vuonna 1999, hänen asuessaan vielä kotona vanhempiensa luona) ja tulin käyttäneeksi niin paljon lämmintä vettä että Milton huomautti minulle siitä jälkikäteen, koska hänen äitinsä oli vähän pahoillaan asiasta....
Lahjoista vielä, Milton ja Saiva eivät sinällään edusta tyypillistä kreikkalaista suhtautumista lahjoihin, sillä täällä on tapana antaa lahjoja paljon herkemmin kuin meillä Suomessa. Ja kun kyseessä on juhlapäivä, lahjat ovat suhteessa hyvinkin arvokkaita Suomen totuttuun tasoon verrattuna. Tämän taas sain oppia Mariannan häissä.....
Mä olen opetellut perusilmeeksi hymyn, koska roikkuvat luomet tekee musta muuten niin äkäsen näköisen. Enkä itseäni kuitenkaan miellä yleisesti niin vittumaiseksi, vaan haluan olla helposti lähestyttävä.
Reissukuume on jännä juttu. Mulle se puhkes vasta 2010, kun kävin ensimmäistä kertaa ulkomailla muulla kulkuneuvolla kuin laivalla. Sittemmin niitä reissuja onkin kertynyt..
Mun perhe tosiaan harrasti lomailua vuokramökeillä ympäri Suomen, eikä mulla ollut minkäänlaista kaukokaipuuta, kun ei tiennyt mitä kaivata. Matkustelu on kyllä ehdottomasti tehnyt mulle tosi hyvää ja surkea kielitaito on kehittynyt kuin itsestään :)
Mä aloin kanssa opetella hymyilyä tietoisesti juuri siksi, että haluan näyttää siltä mitä tunnen olevani = lämmin ja helposti lähestyttävä ihminen :) Tuntui niin hullun ristiriitaiselta kun ilmeet kuvissa viestivät ihan päinvastaista kuin miltä sisällä tuntuu. Eikä pelkästään kuvissa - sain palautetta tylystä ja vihaisesta ilmeestäni ihan kamerahetkien ulkopuolellakin.... :/ Kyllä siinä jo haluaa alkaa treenaamaan iloisempaa ilmettä.
Todella hauska postaus! Varmasti ihanaa, kun on tuollainen 20 vuoden ystävyys jonkun kohteen kanssa (muu kuin oma kotikaupunki) :)
http://westendmum.fi
Ihania kuvia, etenkin nuo vertailukuvat samasta paikasta ennen ja nyt!
Vähän kadehdittavaa miten hyvin oot ruskettunut aikanaan, en ite edes voisi tolla tavalla olla pitkiä aikoja etelän auringossa lomalla, koska niin herkästi iho palaa, ettei voi edes aurinkorannalla maata yhtään tai vähänkään pitkiä aikoja kävellä kaupungilla päivänpaisteessa t-paita päällä. Mutta sä olet kyllä niin nuorekas, että en sitten tiedä, voisiko aurinko vaikuttaa jotenkin enemmän vanhentavammin juuri tälläisellä iholla joka ei sitä niin kestä, vaikka ihoa yrittäisikin aina välttää polttamasta ja viettäisi paisteessa vähemmän aikaa, kuin sitten taas sun kaltaisella joka ruskettuu noin hyvin, hmm :D
Koska jos se että altistuu paljon auringon paisteelle vanhentaa ihoa, niin susta sitä ei kyllä huomaa! :) Kivaa matkaa!
Kiitos :)
Ihon auringonsietokyky liittyy aurinkoihotyyppiin jonka saa syntymälahjaksi, ja niin se taitaa olla että herkästi palavat ihotyypit (I ja II) myös ikääntyvät voimakkaammin auringon vaikutuksesta kuin ihotyypit kolmosesta ylöspäin. (Minulla on aurinkoihotyyppi III.) Paremmin aurinkoa kestävillä ihotyypeillä on myös kyky korjata paremmin auringon aiheuttamia vaurioita kuin tyypeillä I ja II (sain kuulla ihotautilääkäri Tapio Rantaselta kun muinoin haastattelin häntä auringon vaikutuksista). En sitten tiedä onko pelkästään tästä kiittäminen ihoni nykykuntoa.... Kyllä sen pitäisi kaiken järjen mukaan olla paljon kärsineempi, niin paljon olen sitä auringossa grillannut - ja vieläpä alhaisilla suojakertoimilla... :/
Siluetti Spa'n ihotutkimuksessa sain tosin kuulla, että minun on hyvä varautua siihen, että ihon kunto romahtaa hyvinkin nopeasti kun ylitän 40 vuoden rajatyypin ja kaikki vuosien aikana kerääntyneet aurinkovaikutukset tulevat näkyviin. :/ Eli ehkä tämä ilo loppuu muutaman vuoden kuluttua :p
Ahaa, no tuo on kyllä ihan ymmärrettävä selitys asialle. Ainut mitä voi siis tälläisen ihon omaavana tehdä vähentääkseen sitä ettei aurinko kauheasti edistäisi ikääntymistä on vältellä sitä.. Harmillisinta on ehkä vaan sellaiset käytännön jutut, ei voi tosiaan tehdä samoja juttuja kuin monet muut siinä suhteessa että istuisi lomalla rantatuolissa bikinit päällä ottamassa aurinkoa tai oleskelisi huoletta toppi ja shortsit päällä kesäisin, kun itse on aina mietittävä kevyitä ja hengittäviä, mutta myös mahdollisimman peittäviä (!!) kesävaatteita. Ns. aurinkomatkoille on siis vähän turha lähteä, kun aurinkoa pitäis lähinnä vältellä :D En voisi varmaan esimerkiksi Kreikassa oikein asua. Ja myös tietysti kauhistuttaa ajatella että on joskus ihonsa polttanut ja miten se vaikuttaa.
Mutta se on vaan hyväksyttävä, millaisen aurinkoihotyypin syntymälahjaksi saa, vaikka tosiaan välillä tuntuu että omassani ei kyllä pahemmin ole hyviä puolia, kun on aina oltava niin varovainen.
Aika karusti kyllä todettu sulle tossa ihotutkimuksessa, kun taas noita postauksen samassa paikassa otettuja kuvia kun katsoo, vaikea uskoa että välissä on melkein 20 vuotta.
Sun iho on ainakin onneksi saanut muuten säännöllistä hoitoa ja kosteutusta, mikä varmasti osaltaan paljon auttaa :)
Ikävä kyllä näin... Mutta toisaalta, auringolla on myös niin paljon positiivisia vaikutuksia ettei sitä kannata ihan systemaattisesti vältellä. :) Ymmärrän että ihoa haluaa suojata ennenaikaiselta vanhenemiselta mutta toisaalta, iloinen mieli ja endorfiinit, joita kohtuullinen auringossa oleilu useimmilla meistä tuottavat, ovat omalla tavallaan anti-age-asioita :) Elämässä kannattaa suosia hyvää mieltä tuovia asioita, nekin hidastavat ikääntymistä :) Näin minä ainakin uskon ^_^
Palanut iho ei tietenkään ole hyvä ja suositeltava asia, joten totta kai korkeat kertoimet ja suojaavat vaatteet kuuluvat asiaan kun omaa aurinkoherkän ihotyypin. Mutta en haluaisi ohjeistaa ketään istumaan valtaosaa kesästä varjossa vaan kohtuudella aurinkoon :) Jos siitä siis tykkää ^_^