Minun piti kirjoittaa yhteenveto marraskuisesta Yhdysvaltojen matkasta ja täältä se nyt tulee. Useammassa osassa, sillä kerrottavaa kolmelta ja puolelta viikolta on paljon, eikä matkakertomus mene tiivistettynäkään ihan muutamaan riviin :)
Matkan ehkä yllättävin anti oli suuri ihastumiseni Las Vegasiin. Tätä en olisi Vegasin kaltaisen maineen omaavasta kaupungista odottanut, mutta minusta Vegas oli kerrassaan.... sympaattinen! Adjektiivi, joka ei ehkä ensimmäisenä pälkähdä mieleen tästä ultimaattisesta party-, sekoilu- ja uhkapelikohteesta puhuttaessa.
Myös sisareni jakoi tämän kokemuksen ja olemme nyt jo kovasti suunnittelemassa uutta matkaa Nevadan never-sleeping party-kaupunkiin :)
Täällä olen vieraillut aiemminkin ja kaupunki on todellakin juuri niin helpostilähestyttävä, ystävällinen, kuvauksellinen, taiteellinen, kulttuurillinen ja avoin kuin sen maine kertoo. Täällä on ihan kaikkea mitä kaupunkilomalta kaipaa, ja amerikkalaiselle suurkaupungille epätavanomaisesti kävely-ystävällisessä ympäristössä.
Elokuvista tuttuja upeita maisemia ja arkkitehtuuria, ravintoloita, museoita, puistoja, teattereita, shoppailumahdollisuuksia... ihan kaikkea. Jos San Fran onnistuisi kyllästyttämään, lähiympäristö tarjoaa loputtomiin kiinnostavia päiväretkikohteita; luonnonpuistoja, viinilaaksoja, hiekkarantoja... San Franciscoon saapuessa on aina mukava, tervetullut olo. Tänne vain mukautuu tosi helposti ja vaivatta. Pieni suuri kaupunki.
San Franciscon työväenluokkaisempi sisar lahden toisella puolella.
Oaklandista kirjoittelinkin jo enemmän marraskuussa Bay Area -jutussa, kaiken kaikkiaan sympaattinen, jopa pikkukaupunkimainen easy-going paikka joka näyttäytyi meille aiempaa, väkivaltaista mainettaan huomattavasti rennompana.
Rautatiematkustusta rakastavana ihmisenä halusin vihdoin kokea Amtrak-matkan. Moni ihmetteli miksi emme valinneet rannikko-osuuden taittamiseen vuokra-autoa, jonka etuna on pysähtymismahdollisuus missä vain haluaa, mutta juna kuulosti meidän reissuporukallemme huomattavasti puoleensavetävämmältä vaihtoehdolta. Autottomana perheenä (minä olin 25 vuoden iässä ensimmäinen joka perheessä ylipäänsä sai ajokortin ^_^) olemme tottuneet junailuun ja busseiluun ja tykkäämme siitä.
Amtrakin eli USAn kansallisen matkustajajunayhtiön reiteillä on kaikilla nimet sen sijaan että puhuttaisiin vain esim. "New York - Chicago" -junasta. Kalifornian rannikkoa kulkee kaksi reittiä, joista pidempää, Coast Starlightia, pidetään maisemiltaan yhtenä Amerikan upeimmista junamatkoista. Coast Starlight kulkee päivittäin Seattlen ja Los Angelesin väliä kulkien osan matkasta ihan Tyynen Valtameren reunaa. "The dramatic snow-covered peaks of the Cascade Range and Mount Shasta, lush forests, fertile valleys and long stretches of Pacific Ocean shoreline provide a stunning backdrop for your journey", kertoo Amtrakin sivu ja kyllähän nyt tämän luettuaan haluaa välittömästi buukata itselleen Coast Starlight -elämykseen :)
Me olimme kyydissä osuudella Oakland - Santa Barbara pysähtyen reitin keskivaiheilla San Luis Obispoon kolmeksi päiväksi.
Noo, oliko se nyt niin tyrmäävä? Kokemus: ei ihan. Täytyy myöntää, että Oakland - SLO -väli oli maisemiltaan jopa pienoinen pettymys, sillä kovasti odotetut merinäkymät loistivat poissaolollaan junan puksutellessa leppoisien peltomaisemien ja loivien vuorenrinteiden keskellä. Coast Starlightin reitti ei tällä osuudella seuraa meren rantaa, fakta, jonka olimme missanneet. Kaunein pätkä oli edessä vasta välillä San Luis Obispo - Santa Barbara. Se oli kyllä upea ja juna kulki paikoin niin lähellä merenrantaa että ikkunasta pystyi katsomaan alas aaltoihin.
Mutta, olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että Coast Starlightin maisemat kalpenivat täysin niille vistoille, jotka avautuivat Greyhoundin ikkunoista välillä Los Angeles - Las Vegas - Salt Lake City. Sitä erämaan, vuoristojen, metsien, niittyjen, auringonlaskujen ja -nousujen ja kaukaiseen horisonttiin katoavan maantien muodostamaa live-show'ta ei voinut kuin katsoa hypnoottisen ihastuksen vallassa. Niin kaunista että en ole koskaan kokenut millään matkallani yhtä mykistävää automatkaa.
Helmi!! 45 000 asukkaan yliopistokaupunki puolivälissä Kalifornian rannikkoa osoittautui niin tanskalaisittain ilmaistuna hyggeksi paikaksi, että siellä olisi voinut kuvitella vaikka asuvansa :) Ihastuttava kaupunki! Keskusta on yksi mukavimmista ja "hengailtavimmista" mihin olen koskaan amerikkalaisessa kaupungissa törmännyt; kompakti, sievä ja erittäin kävely-ystävällinen. Katuja reunustavat toinen toistaan kiinnostavammat putiikit, kivat kuppilat ja jatsahtavat ravintolat, sympaattisia pikku-museoita unohtamatta. Kaupungin keskusaukio on yhtä kuin vehreä puistoalue Mission Plaza jonka penkit kutsuvat istuskelemaan ja lueskelemaan, ja kuuntelemaan tuulen huminaa puiden latvoissa.
Voitteko kuvitella että minä, Anti-Shopping Queen, löysin SLO'sta niin paljon kiinnostavia ja houkuttavia kauppoja että olisin voinut omistaa useamman päivän pelkästään niiden nuuhkimiseen. Myöhemmin luin jostain, että kaupunki tunnetaankin persoonallisista boutique-myymälöistään. Täällä eivät ketjuliikkeet ja suuret ostoskeskukset dominoi - vaikka tokihan SLO'n keskustasta löytyvät mm. kosmetiikkafriikille niin tärkeät Sephora, Bath & Body Works ja MAC ja tietysti myös perinteiset Henkkamaukat, GAPit sun muut.
San Luis Obispon ydinkeskustan muodostaa noin kuuden korttelin alue pääkatujen Higuera, Marsh ja Monterey ympärillä.
Tällä alueella järjestetään joka torstai vuoden ympäri SLO'n legendaarinen, läntisen USAn suurin Farmers Market -tapahtuma. Tämä iloinen katujuhla on paljon enemmän kuin lähiruokatori (johon Farmers Market terminä viittaa), ja sinne saapuu ihmisiä pidemmänkin matkan päästä. Musiikkia, street-foodia, torikojuja, tasokkaiden katutaiteilijoiden esityksiä ja aivan valtavasti ihmisiä kylmänä marraskuisena iltanakin (Kalifornian rannikon illat eivät tosiaan ole lämpimiä tähän aikaan vuodesta ;)). Aivan mieletön yhdessäolemisen energia. Tänne ei tulla vain "ihmiskatselemaan" ja ostamaan lähitilan hilloja ja omenia vaan kohtaamaan toisia ihmisiä, juttelemaan, nauramaan, laulamaan, tukemaan alueen käsityöläisiä, musiikkikoululaisia, taiteilijoita... osallistumaan yhteisöön.
Juuri se on tapahtuman sydän; ollaan yhdessä, ollaan läsnä. Tunnelma oli kuin joltain suositulta festivaalilta, ja saatoimme vain ihmetellä miten erilainen tapahtumakulttuuri Suomen ja Yhdysvaltojen välillä onkaan. Saman hengen olimme kokeneet Oaklandin Museoperjantai-bileissä. Voisiko tällainen tapahtuma vetää tuhansittain ihmisiä joka ikinen viikko vuoden ympäri Suomen Suonenjoella? Ei varmasti, ei Helsingissäkään. Täällä, amerikkalaisittain pienessä 45 000 ihmisen kaupungissa, vietetään joka torstai kylmimmässä talvisäässäkin katujuhlaa jollaisia näkee Suomessa ehkä muutaman kesässä.
Kuten jo aiemmin totesin, voisin omistaa San Luis Obispolle kokonaisen oman postauksen. Jaa, miksipäs en sitten omista...? Jokin sisuksissani vain haluaa rajoittaa matkajuttuja kun tunnen, etteivät muut kuin Kreikka-jutut jaksa kiinnostaa ns. valtayleisöä.
San Luis Obispon lähiympäristössä, vain puolen tunnin bussi- tai automatkan päässä, on lukuisia kiinnostavia päiväretkikohteita. SLO'sta käsin on mahdollista tehdä niin vaellus- kuin viinitilaretkiä tai kokeilla surffitaitojaan Tyynenmeren aalloissa. Miltä kuulostaisi buggy-ajelu Pismo Beachin hiekkadyyneillä? Tai lähde bongailemaan merileijonia ja hylkeitä Morro Bay'n kalastajakylään. Istahda johonkin rantakadun vesirajassa oleviin ravintoloihin ja tilaa lautasellinen maineikasta clam chowderia ja lasi paikallisen mikropanimon olutta. Jos retail-terapia kiinnostaa, kohteesi on Pismo Beah Premium Outlet. Täällä eivät tekemismahdollisuudet ihan heti lopu kesken.
Pienkaupunki- ja luonto-orientoituneena ihmisenä rakastuin SLO'n koko alueeseen, tänne haluan ehdottomasti tulla uudestaan. Kohde, jossa ei voi välttyä hyvältä tuulelta, SLO'n rentous tarttuu. Tämä on kohde sinulle, joka et koko ajan halua olla säätämässä miljoonien reittivaihtoehtojen, nähtävyyksien, museoiden ja autokaistojen keskellä. Täällä on valtavan helppoa ja nopeaa liikkua paikasta toiseen (ihan paikallisliikenteelläkin), rento ja ystävällinen tunnelma, mukavia ihmisiä, söpöjä putiikkeja, sisäänkutsuvia ravintoloita ja kivoja katuja joilla vaellella. Tämä on Amerikkaa, jossa unohtaa sen surullisemman, väkivaltaisemman Amerikan jonka niin usein näemme uutiskuvissa. San Luis Obispon kaltaiset paikat eivät tee levottomampaa Amerikkaa sen epätodellisemmaksi, mutta on ihanaa saada kokea myös tällainen lempeä pala Yhdysvaltoja. Sillä maassa on yhtä lailla myös tämä puoli.
Vaikka SLO ei ole Suomi niin olo täällä oli vähän kuin.... olisi kotiin tullut.
Muut osat:
Saksalainen kosmetiikkasuosikki ja todennäköisesti ainakin Euroopan markkinoiden laajimman tuotevalikoiman omaava luonnonkosmetiikkamerkki Lavera päivitti tänä vuonna hiustuotteidensa koostumukset ja pakkaukset. Suomeen päivitetyt versiot tulivat myyntiin syksyllä.
Edellinen uudistus vuodelta 2013 ei ollut ihan mieleeni (...ei mennyt niinkuin Strömsössä...). Edellisen uudistuksen yhteydessä vanhat lirut ja hyytelökoostumukset saatiin päivitettyä erittäin hyviksi mutta toiminnallisuudeltaan tuotteet jättivät toivomisen varaa. Nyt minulla on parempaa sanottavaa :)
Uudistuneen shampoo- ja hoitoaineperheen vahvuudet tiivistyvät vieläkin hiotumpiin, miellyttävämpiin koostumuksiin, erinomaiseen pesevyyteen, ihastuttavaan tuoksumaailmaan ja suloisiin pakkauksiin.
Jos minulla on aiemmin ollut mitään huomautettavaa Laveran shampoiden koostumuksista (ja luonnonkosmetiikan shampoiden kohdalla huomautettavaa tunnetusti riittää), niin ei enää. Koostumukset on todellakin saatu kohdilleen ja nämä veijarit eivät valu kämmeneltä lattialle. Ne ovat myöskin keskimääräistä pesevämpiä eli shampoota ei tarvitse holvata päähän kämmenkaupalla. Monet luonnonkosmetiikan shampoot ovat onnettoman epätaloudellisia koska niistä valuu puolet jonnekin ihan muualle kuin hiuksiin ja niitä täytyy lisätä useampi kourallinen että saa kunnolla puhtaan tuloksen. Laveran kohdalla ei ole tätä ongelmaa.
Shampoovalikoima koostuu seitsemästä shampoosta. Sain testiin kaikki paitsi edullisempaan ns. koko perheen Basis Sensitiv -linjaan kuuluvan Moisture & Care -shampoon. Tuotekuvauksen perusteella Moisture & Care kuulostaisi edesmenneen suosikkini Almond Milk -shampoon reinkarnaatiolta, täytyy joskus testata onko koostumus edelleen yhtä hellävarainen ja superhoitava.
Laveran sivulta nappaamani hoitavuustaulukon mukaan Moisture & Care tosin sijoittuu hoitavuudessaan vasta viidenneksi, joten ehkä koostumus on muutettu.
Tämänhetkinen Laveran shampoo- & hoitoainevalikoima Suomessa on tämännäköinen:
Repair & Care -shampoo ja -hoitoaine kuiville ja vaurioituneille hiuksille
Color & Shine -shampoo ja -hoitoaine värjätyille hiuksille
Gloss & Bounce -shampoo ja -hoitoaine kiillottomille, elottomille hiuksille
Moisture & Care -shampoo ja -hoitoaine kuiville hiuksille ja herkälle päänahalle
Volume & Strength -shampoo hennoille ja hauraille hiuksille
Freshness & Balance -shampoo rasvoittuville hiuksille
Deep Care & Repair 2 in 1 -shampoo erittäin kuiville ja vaurioituneille hiuksille
Yleisesti voin todeta, että kaikki Laveran uudistuneet hoitoaineet ja melkein kaikki shampoot tuntuvat hiuksissani lähes samanlaisilta. Eniten vaihteleva ominaisuus on tuoksu, ja kahden shampoon kohdalla myös koostumus.
Shampoon koostumus on paksun geelimäistä, jopa paksumpaa kuin monet normikosmetiikan shampoot. Shampoo vaahtoaa hyvin ja vaahdossa on miellyttävä, pehmeä rakenne jota on helppo työstää, sormet liukuvat hiuksissa vaivatta. Huuhdellessa tyvi jää natisevan puhtaaksi.
Päätoimisena pesevänä ainesosana on natrium-kookossulfaatti, jonka yhtäläisyyksistä ärsyttävänä tunnettuun, synteettisistä shampoista ja puhdistustuotteista tuttuun natriumlauryylisulfaattiin (SLS) näkee netissä paljon keskustelua.
Itse kun käytän ihan tyytyväisenä sulfaattipitoisia shampoita eikä minun päänahkani niistä ärry niin en osaa lähteä ottamaan kantaa kysymykseen niiden tarpeellisuudesta vs. tarpeettomuudesta luonnonkosmetiikassa. Natrium-kookossulfaatti on kasvipohjainen ainesosa ja se sallitaan NaTrue-sertifioidussa kosmetiikassa. Juuri kiitos sen ainesosan, nämä ovat paljon pesevämpiä kuin useimmat muut luonnonkosmetiikan shampoot.
Voisin muotoilla kannanottoni aiheeseen siten, että kaikille riittää shampookoostumuksia luonnonosmetiikkamarkkinoilla. Minun puolestani sulfaattipitoisetkin ovat tervetulleita. Ne, joiden päänahkaa sulfaatit ärsyttävät, voivat valita shampoon sulfaatittomasta sarjasta kun taas pesevämpää tulosta hakevat vailla sulfaattiherkkyyttä voivat valita esimerkiksi tällaisen kookossulfaattipitoisen shampoon.
Paksu, voidemainen koostumus. Kuin kuohkeaa vartalovoidetta, eri tuntuinen kuin paksut normikosmetiikan hoitoaineet.
Tuntuma hiuksiin levittäessä on tuttu sertifioiduista hoitoaineista; voide ei tunnu erityisen liukkaalta ja ikäänkuin katoaa hiuksiin sen sijaan että jäisi pyörimään hiusten "pinnalle". Myöskään huuhdellessa tunne ei ole samalla lailla silkkinen kuin kvatteja tai silikoneja sisältäviä hoitoaineita käyttäessä. Hoitoaineen sisältämät kasviöljyt kuten avokado ja arganöljy pitävät kuitenkin huolen siitä, että hiukset ovat kuivuttuuan pehmeät ja taipuisat. Helmiuute tuo kiiltoa.
Erittäin hyvä, paksu koostumus, jopa aavistuksen napakampi kuin Gloss & Bouncessa. Käyttäytyy hiuksissa yhtä hyvin; vaahtoaa kiitettävästi, on helppo työstää ja vaahdon rakenne on säilyvä ja hyvä. Voimakkaampi, hedelmäinen ja jopa vähän itämainen tuoksu.
Paksu, voidemainen koostumus. Tuntuu vähän kermaisemmalta kuin Gloss & Bounce mutta ei sen liukkaammalta huuhdellessa. Hiukset ovat kuivuttuaan pehmeät ja siloiset.
Joukon ohuin koostumukseltaan mutta ei kuitenkaan lirun nestemäistä niinkuin niin monet luonnonkosmetiikan shampoot. Mieto, pehmeä tuoksu, suosikkini tähän astisista. Pesee ihanan pehmeällä vaahdolla joka antaisi odottaa hoitavampaa tunnetta kun shampoon pesee hiuksista. Hiukset jäävät kuitenkin nitisevän puhtaiksi niinkuin muidenkin sarjan shampoiden jälkeen.
Kuivuttuaan hiukset ovat ihanan ilmavat ja tyvi tuntuu erinomaisen hyvin puhdistuneelta, samaa voi käytännössä sanoa kaikista nyt testatuista shampoista. Ilmavat. Se on näiden shampoiden pesutuloksen avainsana.
Samanlainen voidemainen koostumus kuin kahdessa muussakin hoitoaineessa. Hoitotuntuma myös samanlainen, ei tee hiuksia mainittavan liukkaiksi huuhdellessa mutta kuivuttuaan hiukset ovat ilmavat ja pehmeät.
Tuntee, että Laveran hoitoaineet eivät ainakaan lätsäytä hiusta. Tätä voikin odottaa koostumukselta, jossa ei ole voimakkaasti kalvoa muodostavia silikoneja tai kvatteja (myös osa kvateista tarrautuu ja jopa kerrostuu hiukseen).
Kuva: Lavera.de
En ihmettele, että hoitoaineet tuntuvat hiuksissa niin samanlaisilta, sillä niiden incitkin ovat pitkälle samanlaiset. Kyseessä on samoihin, tehokkaasti pehmentäviin ja kosteuttaviin ainesosiin (mm. soijaöljy, avokadoöljy, arganöljy, hernepeptidit) perustuva hoitoainepohja johon on lisätty eri aktiiviaineita kuten Gloss & Bouncessa helmiäisuutetta, Color & Shinessa karpalouutetta ja Repair & Caressa ruusuvettä.
Lavera olisi hyvin voinut kehittää vain yhden ainoan, kaikille hiustyypeille osoitetun yleishoitoaineen. Kuluttajien mieltymykset ovat kuitenkin sellaiset, että moni tykkää ostaa shampoon kanssa samaa sarjaa olevan hoitoaineen ja eri vaihtoehdot shampooseen mätsäävillä pakkauksilla palvelevat kuluttajien odotuksia ja toiveita.
Näille shampoille ei kuitenkaan ole tehty omaa hoitoainekaveria:
Ihana tuoksu <3 !
Rasvoittuvien hiusten sitruunamelissaa ja minttua sisältävä shampoo on yhtä miellyttävän tuntuinen kuin sarjan muutkin shampoot. Tämä alkaa jo olla toistoa: paksu, napakan geelimäinen koostumus joka vaahtoaa mukavan runsaasti ja pehmeästi ja pesee hiukset putipuhtaaksi. Ei näistä shampoista kerrassaan ole mitään huonoa sanottavaa.
Ainahan se on plussaa jo shampookin vielä jättää pituudet huuhdellessa selviksi, mutta koska sen homman hoitoon on joka tapauksessa hoitis, niin mieluummin otan shampoon joka ennen kaikkea pesee tehokkaasti takuttamatta jättäen hiukset ilmaviksi. Lättätukalle tärkeä ominaisuus. Laveran shampoilla myös monen päivän hiuspuuteri-, suolavesisuihke- ja kiinnekerrostumat ovat peseytyneet vaivatta.
Vielä ihanampi tuoksu! Lempparini koko sarjasta.
Jo tutuksi käynyt paksu koostumus ja erinomainen vaahtoavuus ihanan mehukkaalla appelsiinin tuoksulla. Kaiken kaikkiaan hyvin miellyttävä pesukokemus. Huuhdellessa hiukset jäävät narskuviksi mutta eivät takkuisiksi.
Volyymiefektiä en voi sanoa havaitsevani, minun hiuksissani kaikki testishampoot ovat jättäneet samanlaisen jälkifiiliksen. Incit kuitenkin ovat shampoissa huomattavasti toisistaan poikkeavammat kuin hoitoaineissa, joten en osaa keksiä miten ne silti tuntuvat hiuksissa samalta. Mysteeri. Esimerkiksi tämän appelsiinishampoon pitäisi incinsä perusteella olla paljon vähemmän hoitava kuin vaikka Repair & Caren.
Tässä shampoossa on täysin erilainen koostumus kuin muissa: se on kirjaimellisesti kuin voidemaisen hoitoaineen ja geelimäisen shampoon sekoitus. Täyteläinen koostumus vaahtoaa hiuksissa ihanan pehmeästi pähkinäisen tuoksun peesatessa. Manteli- ja makadamiaöljyt pehmentävät rasittunutta hiusta ja tämän shampoon ainakin odottaisi jättävän hoidetumman ja sanalla sanoen raskaamman tunteen hiuksiin. Vaan ei. Myös Deep Care & Repair jättää hiukset ilmaviksi. Ilman muuta tämä shampoo on joukon hoitavin, mutta ei onnistu lätsäyttämään tukkaa niinkuin superhoitavat shampoot yleensä. Mielenkiintoista.
En käyttäisi tätä yksinään vaan hoitoaineen kanssa, ei mielestäni aja hoitoaineen asiaa vaikka onkin hoitavampi shampoo.
*
Summa summarum: uudistuneiden shampoiden tasalaatuinen käytös ja jälkitunne hiuksissa yllätti mutta oli myös erittäin positiivinen kokemus. Ylellisen kermaisten hoitoaineiden hoitoteho tulee parhaiten esiin vasta hiusten kuivuttua; kvatittomat (ja silikonittomat) hoitoaineet eivät anna kosteaan hiukseen yhtä selkeää kammattavuutta kuin kvatilliset, mutta kuivuttuaan hius tuntuu mielettömän pehmeältä ja taipuisalta. Sen saavat aikaan kasviöljyt.
Kaikkein parasta on shampoiden napakka koostumus ja erinomainen pesevyys, siitä valtavan suuri peukku tältä kymmenet luonnonkosmetiikan shampoot kokeilleelta, ja useimpiin pettyneeltä kosmetiikan testaajalta.
Toivottavasti pääsen muuten tulevan vuoden aikana vihdoin viisastumaan aiheessa "luonnonosmetiikan hoitoaineet ja niissä sallitut ainesosat". Tämä "kvatteja vai ei" -aihe on kutkuttanut ja vaivannut uteliaisuuttani jo vuosia. Haluaisin päästä haastattelemaan sellaista kosmetiikkakemistiä joka on tekemisissä sertifioidun luonnonkosmetiikan kanssa ja osaisi valottaa asiaa.
Hei ystäväiseni.
Vähän vielä tekisi mieli "laiskotella" ja möllöttää kuusen valossa pelaamassa Muuttuvaa Labyrinttia glögimukia täytellen mutta eiköhän laiteta jo postausta ulos. :) (Glögiä voi juoda myös blogatessa ;))
Joulukalenterini suosituimmaksi osoittautuneen upean Lumene Invisible Illumination -luukun kommenteista selvisi, että Karkkipäivän lukijakunnassa on kuin onkin vielä ihmisiä joita Lumenen uutuuslanseerauksen hehkutukset eivät vielä olleet syksyn aikana tavoittaneet. Korjataanpa tilanne välittömästi tällä jutullani - vaikka luukun jälkeen viimeistään näiden ihanuuksien valo oli varmasti langennut kaikkien päälle... ^_^
Kuten luukun yhteydessä mainitsin, oma suosikkini tästä hehkusarjasta on väriseerumi, Instant Glow Beauty Serum.
Rakastan luonnollista, näkymätöntä ja kuulasta meikkipohjaa, eikä ihoni kaipaa paljon peittoa. Ohuenohut, kosteuttava väriseerumi jättää läpikuultavan ja uskomattoman kauniisti valoaheijastavan pinnan joka luo välittömästi keijukaismaisen kuulaan ihon.
Kasvoilla Lumene Invisible Illumination -tuotteet: Instant Glow Beauty Serum Nordic Light Serum Concealer Nordic Light Instant Illuminizer, sävy Rosy Dawn Nordic Light Instant Illuminizer, sävy Shimmering Dusk Nordic Light Lip Perfector Balm
Valoaheijastava, hehkuva pinta kaunistaa etenkin kuivan, samean ja ikääntyneen ihon mutta ihan kaikille se ei ole paras meikkipohja; suurihuokoiselle ja rasvoittuvalle iholle en tämäntyyppistä tuotetta suosittelisi. Helmiäispigmentit korostavat huokosia eikä Beauty Serum olisi minullakaan kaunistavin ratkaisu "suurihuokospäivinä". Mutta ihoni ollessa normaalissa kuosissaan rakastan valoaheijastavaa, jopa hieman kostean näköistä meikkipohjaa :)
...joudun myöntämään, että käytettyäni nyt koko syksyn hyvin kuulasta, voidemaista meikkipohjaa (Natural Code CC <3), tuntui ihana Lily Lolokin kumman mattaiselta... :D
Beauty Serum tuo jo itsessään erittäin heleän pinnan, mutta lisähehkua saa halutessaan Instant Illuminizer -valopisaroilla. Hohtavan, kevyen poskipunan tapaan toimiva Rosy Dawn on näistä kahdesta suosikkini. Valopisaroita voi käyttää yksinään tai sekoittaa väriseerumiin - tai miksei muuhunkin meikkivoiteeseen johon kaipaa lisähehkua.
Monet arastelevat nestemäisiä poskipunatuotteita kokien, että niitä on vaikeampi levittää ja häivyttää kuin puuterimaisia. Invisible Illumination -sarjan tuotteissa on niin läpikuultava pigmentti ja niin helposti iholla liukuva koostumus, ettei niillä voi saada aikaan jumahtavia länttejä. Päinvastoin, väitän että näillä tuotteilla saa helpommin luonnollisen tuloksen kuin puuteriposkipunalla. Puuterimainen tuote voi jättää jauhoisen pinnan etenkin kuivalla iholla, mutta nämä kosteuttavat koostumukset levittyvät iholle jättäen äärimmäisen luonnollisen, raikkaan ja läpikuultavan jäljen.
"Rautalanka"kartta valopisaroiden sijainnista kasvoillani :) Mm. tällä tavoin valopisaroita voi käyttää.
Sivelin valkoista Shimmering Dusk -sävyä ohutkärkisellä peiteainesiveltimella myös silmien sisänurkkaan ja alaluomelle. Amorinkaarellakin on hipaisu, sinne jäi nuoli laittamatta :P Tällä tuotteella saa helposti luotua todella eteerisen Fairy -lookin. Mutta tosiaan, jos iho kiiltelee helposti jo luonnostaan, korostukset on parempi tuoda kasvoille puuterimaisella tuotteella ihon kiiltoa hillitsevän mattameikkipohjan päälle.
Olen saanut Invisible Illumination -tuotteet Lumenelta.
*
Ainiin jouluaaton arvonta! :) Tuoksuvan Bath & Body Works -vartalovoidesetin voitti Coconut. Voittajaan on otettu yhteyttä.
