Menovinkki tuoksufriikeille helmikuussa (kiitos kauneusblogikollegalle vinkistä, tänne haluaisin itsekin mutta en pääse):

Helsingin Kaupunginmuseo järjestää perjantaina 10. helmikuuta parfyrmööri (ja persoonallisuus ;)) Max Perttulan luotsaamia hajuvesityöpajoja. Työpajassa voi sekoittaa itselleen oman tuoksun ja luomisen lomassa on tarjolla mielenkiintoisia faktoja hajuvesien historiasta.

Tunnin mittaisia työpajoja on kolme: kello 16, 17 ja 18. Työpajan materiaalimaksu on 10€.

(Mä voisin maksaa vain että pääsisin näkemään kuulemaan Perttulaa livenä... on niin kiinnostava tyyppi! :) Yritin muuten kerran saada häneltä haastattelua mutta sähköpostiviestini jäivät vaille vastausta... ^_^)

Lisätietoa työpajasta täältä.

P.S. En sitten päässyt Lappiin tänä viikonloppuna. Mutta maaliskuun alussa on tiedossa viikonloppureissu Posion Korouomalle, jee :) Olkoonkin etelämpänä kuin Rovaniemi mutta on se kuitenkin Lappia ^_^ Pääsen kuin pääsenkin näkemään talvisen Lapin <3 Lumikengät mukaan :)

Viime talvena jäivät muuten avannot kokonaan väliin, vai kävinköhän kerran. Tänä iltana pitäisi ehkä uskaltaa...

Stressi. Oletteko huomanneet, miten siitä on tullut itsestäänselvä, hyväksytty osa päivittäistä elämäämme?

Stressaantuneesta tilasta on tullut meidän "oletustilamme", default setting. We stress, therefore we are.

Stressi on totta kai myös normaalia elämää ja on tilanteita, joissa sopiva stressi jopa auttaa suorituksessa. Meidän kuuluukin tuntea stressiä. Mutta koko ajan?

Kaikissa mainoksissa korostetaan nykyään stressiä. Puhutaan tuotteista stressaantuneelle iholle, mainostetaan elintarvikkeita, välineitä ja ratkaisuja jotka sopivat "kiireiseen ja stressaavan elämäntyyliimme."

"Tästä nopeat valmiiksi maustetut pakastevihannekset koska kellään ei enää ole aikaa tehdä ruokaa", "Tästä vitamiinipilleriä että jaksaa", "Lähde lomalle stressiä karkuun". Mainosfilmeissä uupuneet ihmiset juoksevat elämän juoksumatolla kunnes putoavat kun eivät pysy tahdissa. Laivayhtiö tarjoaa taukoa pikaratkaisuna.

Surullisinta on se, että tämä kaikki pitää paikkansa. Meidän elämäntyylimme on muuttunut stressaavammaksi. Me olemme itse siihen syyllisiä, hukutamme itsemme tekemiseen. Jo lapset saattavat uupua harrastuksiinsa joita on melkein joka viikonpäivälle. Balettia, jalkapalloa, kanteleensoittoa, kuoroa, kerhoa... Vanhemmat haluavat tietysti lastensa parasta mutta onko määrä aina laatua..?

Emilia Vuorisalmen kolmuni Voi Hyvin -lehdessä 09/16

Miksi me kuormitamme itsemme tekemisellä? Elämme jonkinlaista jatkuvan viihdytyksen ja ärsykekoukun aikakautta - koemme tarvetta koko ajan stimuloda aistejamme. Emme ikäänkuin osaa enää vain olla. Joutilaisuus alkaa olla sukupuuttoon kuollut ajanviete. (Olen saanut aiemmin palautetta ärsyttävästä tavastani yleistää mutta pyydän jälleen kärsivällisyyttä ja että sallitte tämän kaltaiset yleistykset aiheen pohdinnan nimissä, totta kai on joutilaitakin ihmisiä ja myös sairaudet vievät toimintakykyä. Kuitenkin "stressaava, ylistimuloiva elämäntyyli" on tunnettu ilmiö ja siitä haluaisin kirjoittaa.)

Olin keskiviikkona Helsingissä Laveran 10-vuotisjuhlaseminaarissa, jossa puhui mm. inspiroiva Katja Kokko. Katjan aiheena oli luonnollinen ihonhoito, ja esityksessä sivuttiin myös ei-kosmetiikan keinoja tukea ihon hyvinvointia. Yksi kohta puhutteli minua erityisesti. "Ota tarpeeksi aikaa joutilaisuudelle ja vietä vähemmän aikaa sosiaalisessa mediassa," Katja sanoi.

"Some vie hirveästi aikaa ja energiaa."

Sosiaalinen media. Yksi merkittävimmistä viihdemuodoista ja stimulanteista joka koukuttaa ja vie aikaamme. Ja paradoksaalisesti - viihteen ohessa myös stressaa, ahdistaa ja tuo paineita.

Some-uupumus ja -ahdistus ovat tuttuja ilmiöitä yhä useammalle. Olemme luoneet itsellemme kyberympäristön, jonka on ollut tarkoitus viihdyttää ja rentouttaa, tehdä helpoksi tavoittaa ystäviä ja tuttuja. Pikkuhiljaa siitä onkin muodostunut jonkinlainen itsensä antiteesi - kevyt ja helppo kommunikaatio on muuttunut sosiaalisen vahvistuksen ja velvollisuuksien loputtomaksi sykliksi ja koukuttavaksi viihteeksi joka imee päivistämme parhaimmillaan (tai pahimmillaan?) tunteja.  Some-aktiivisuudella mitataan meitä ystävinä, kavereina, jopa työssä. Some vahvistaa ja määrittää meitä. Lopulta kaverien huomioiminen ja vuorovaikutuksen ylläpito somessa voi muuttua uuvuttavaksi työksi - kokemukset siitä, että on jatkuvasti oltava tykkäämässä, kommentoimassa ja osallistumassa eivät ole täysin vieraita monellekaan. Epäaktiivisuus koetaan toisten ignorointina. Enhän halua vaikuttaa välinpitämättömältä.

Miksi kirjoitan tästä johtuu siitä, että minullakin on ongelmia somessa vietetyn ajan hallinnassa. Ja minäkin hukutan itseni tekemiseen. Kuulun juuri niihin ihmisiin, joista tekstin alussa kirjoitin - stressiväestöön. Ihmisiin, jolle stressaantuneesta olotilasta on muodostunut oletusarvoinen tila, normi tila. Ja minä en haluaisi sitä. Haluan taistella sitä vastaan.

Some ja internet ylipäänsä ovat pahimpia aikasyöppöjä mitä on. Netissä vietettyä aikaa on vaikea hallita, "istun tässä vain hetken ja vastaan nopeasti pariin viestiin" voi muuttua huomaamatta kolmeksi tunniksi. Koko ajan on uusia tilanteita; uusia sähköposteja, Facebook-statuksia, blogikommentteja, kiinnostavia kuvia... Omia blogipostauksia, toisten blogipostauksia, omia insta-kuvia, toisten insta-kuvia. Some-kommunikaatiossa ei ole koskaan "valmis", se on jatkuva virta jonka vietäväksi voi helposti antautua niin ettei juuri muuta teekään kuin osallistuu somessa.

Hallittu someilu on hyvä asia. Some on hyvä asia kun siihen ei katoa eikä se ota ylivaltaa, mutta toisille siitä muodostuu juuri sitä tekemistä jolla lopulta tulee kuormittaneeksi itsensä.

Vaikkei itse netissä vietetty aika stressaisi, kyse on myös siitä mitä jää tekemättä koska on netissä. Someen, Netflixiin tai pelaamiseen käytetty aika on pois jostain muusta, ja balanssi elämän eri osa-alueiden välillä voi häiriintyä. Läsnäolo on tärkeä sana. "You get distracted so easily", sanoi ystäväni Sheila kun vierailin hänen luonaan marrakuussa. Hän oli oikeassa. Sen sijaan että olisin läsnä hetkessä, olenkin jossain muualla. Netissä, useimmiten. Jos en netissä niin ajattelemassa nettiä. Ja mitä seuraavaksi teen siellä.

Ehkä koti olisi siistimpi jos viikottain käyttäisin muutaman some-tunnin siivoamiseen? Ehkä olisin enemmän viivalla läheisteni tärkeistä asioista, jos kuuntelisin heitä tässä todellisuudessa, enkä keskittyisi ihmisten asioihin tai oman napani vahvistamiseen kybertodellisuudessa...?

Minun kohdallani mainoksen tarjoama laivaristeily ei  auta katkaisemaan kuormittavaa, ylitekevää elämäntyyliä. Minun on vaikutettava suoraan ongelmiin, eli ajankäyttööni. Tahdon sanoa EI sille, että meidän kuuluu stressata.

Haluan ottaa aikaa rauhoittumiselle, joutilaisuudellekin. Haluaisin tuntea sen tunteen ettei tarvitse tehdä mitään. Ja nauttia siitä.

Onneksi olen sentään jo päässyt irti useimmista listoistani. Mikä aika kaikkien niiden täyttämiseenkin meni....

Vuosi 2017 on alkanut näissä ajatuksissa.

Savi on tämän hetken trendikkäimpiä ainesosia. Suunnilleen jokainen merkki tarjoaa meille nyt savinaamioita - vanha kunnon syväpuhdistaja on kokenut uuden tulemisen ja nyt sitä tarjoillaan 2010-luvulle pimpattuna entistä fläshimpien lupausten kera monissa eri väreissä, useiden savien cocktaileina ja rakeiden kera.

Myös hiuksille.

Elvital-sarjaan lanseerattiin viime syksynä Extraordinary Clay -linja jonka tuotteet sisältävät kolmea eri savea: kaoliinia, montmorilloniittia ja - - no, kolmas ei itse asiassa ole puhdasta savea vaan savesta saatavaa mageniusmalumiinisilikaattia. Sillä ei ole kahden muun saven hoitavia ominaisuuksia ja sitä käytetään kosmetiikassa lähinnä koostumuksen paksuntajana ja paakkuuntumisenestoaineena.

Sain Extraordinary Clay -tuotteet L'Orealilta jo elokuussa niiden ilmestyessä ja nyt viimein ehdin testata ne.

Tuotteet lupaavat hiuksille 72 tunnin puhtautta ja ultra-kevyttä tunnetta. Sarja on jostain syystä kohdennettu normaaleille, ei erityisesti rasvoittuville hiuksille, naamiota lukuunottamatta.

Beautifying Shampoo 2,90€ / 250 ml

Toisen vuoden sisällä tapahtuvan Elvital-shampookokeiluni perusteella tekee mieli todeta, että merkin shampoot ovat muuttuneet koostumukseltaan paljon ylellisemmiksi kuin mitä omat muistikuvani 90-luvulta kertovat. (Jep, en ole käyttänyt Elvitalia sitten 90-luvun). En tiedä onko kaksi shampoota riittävän laaja pohja tekemään tällainen johtopäätös, mutta ainakin Extraordinary Clay ja viime syksynä testaamani Fibralogy-shampoo ovat koostumukseltaan ja pesufiilikseltään minulle kuin salonkituotteita. Ainoastaan tuoksu viestii päivittäistavarabrändistä, tässäkin on se tuttu Elvital-tuoksu; hyvin tyypillinen markettikosmetiikan "pesuaine"tuoksu.

Lupauksiaan tavanomaista puhtaamman ja kevyemmän tuntuisista hiuksista tai hiuspohjasta Extraordinary Clay -shampoo ei kohdallani täytä. (Keveyden tunteeseen vaikuttavat ylipäänsä enemmänkin shampoon jälkeen käytetyt tuotteet, ei shampoo.) Se pesee hiukset kermaisen paksulla, liukkaalla ja nopeasti muodostuvalla vaahdolla ja huuhteluvaiheen tunne on jostain normi- ja hoitavan shampoon välimaastosta. Kokemus: miellyttävävaahtoinen, kevyesti hoitava perusshampoo. Saven vaikutuksista ei tietoakaan.

Beautifying Conditioner 2,90€ / 250 ml

Hoitiksen kohdalla voisi sanoa laadun ja kokemuksen suhteen aika lailla samat sanat kuin shampoon, vaikkakin shampoo tuntuu mielestäni "salonkimaisemmalta". Hoitis on toimivaa, ei-tunteita-herättävää peruskamaa. Selvittää hiukset kiitettävästi, that's it. Tyypillinen koostumus, tyypillinen tuoksu. Ei muita tuntemuksia.

Jotta saavutettaisiin savituotteiden lupaama hiusten puhtaampaan tunteeseen liittyvä vaikutus, täytyy saven tietysti vaikuttaa hiuspohjassa, josta tali hiuksiin erittyy. Mitä saven voi olettaa tekevän hiusten pituuksissa? Ei yhtään mitään, tietenkään. Mutta koska sarjasta on haluttu kokonainen (shampoo-hoitis-naamio), on mukana myös savihoitsikka. (Se neuvotaan levittämään hiuksiin, ei hiuspohjaan.) Savi kiehtoo nyt kuluttajia joten sillä on hyvä markkinoida myös tuotteita joissa se ei varsinaisesti tee mitään ;)

Dry Shampoo Clay-in-spray 5,60€ / 150 ml

Tässä lupaus pitää: pakkaus sanoo suihkeen tekevän hiuksista "raikkaan ja uskomattoman kevyen tuntuiset". No, tuo uskomattomuuden taso jää tietysti jokaisen itse määriteltäväksi, mutta kevyiksi ja raikkaiksi suihke todellakin hiukset jättää.

Kuten on monesti aiemmin juteltu, kuivashampoita on kahta perustyyppiä: sellaisia, jotka jättävät hiuksiin selvästi jauhoisen, karhean ja jopa tahmean tunteen (-->tuo rakennetta ja lisää hiusten volyymia samalla kun imee rasvaa) ja sellaisia, jotka tekevät hiuksista päin vastoin todella sileät ja puhtaan tuntuiset (--> silottaa, vie sähköisyyttä ja jopa latistaa tukkaa samalla kun imee rasvaa). Ostaessaan 'dry shampoo' -nimisen tuotteen voi siis saada sisällöstä riippuen hyvin erilaisen tuloksen tuovan tuotteen, yhteistä kaikille on vain talia hiuksista imevä ominaisuus.

Extraordinary Clay -kuivashampoo on tätä jälkimmäistä, silottavaa tyyppiä joka ei tuo hiuksiin yhtään rakennetta. Se vain puhdistaa. Pääasiallisena talia imevänä ainesosana on tärkkelys, kuten kaikissa kuivashampoissa, ja savipartikkelit peesaavat. Miellyttävä tuote tämän kuivashampootyypin ystäville. Jauhe on hienojakoista eikä jää näkyviin ainakaan minun hiuksissani.

Clay-in-mask Pre-shampoo Treatment 4,80€ / 150 ml

Satsin paras tuote! Clay-in-mask on savipitoinen naamio joka levitetään hiuspohjaan ennen pesua (hiuksia ei tarvitse kastella). Naamio jätetään vaikuttamaan viideksi minuutiksi ja huuhdellaan pois hiuspohjaa kevyesti hieroen. Sitten shampoopesu + hoitoaine normaalisti.

Koska savi vaikuttaa puhdistavasti nimenomaan iholla, ei hiuksissa, ja tämä tuote pääsee vaikuttamaan iholla (--> päänahassa), se tehoaa. Se myös sisältää reilusti savea sarjan muihin tuotteisiin verrattuna  - kaoliini on incissä heti toisena. Se on siis ihan "oikea" savinaamio. :)

Naamion vaikutuksen tunsi selvästi - hiuspohja oli todella syväpuhtaan tuntuinen. Hiukset, joihin savea tietysti väkisinkin menee jonkun verran, tuntuivat hieman karkeilta pikahoitoaineen käytöstä huolimatta. Hiukset nousivat tyvestä tavallista pontevammin ja kyllä, puhtauden tunne säilyi tällä kertaa oikeasti pidempään.

Hienon värinen savitukka :)

Eli tälle tuotteelle Sannilta peukku! Saman vaikutuksen saa varmasti aikaan myös levittämällä hiuspohjaan mitä tahansa savinaamiota, mutta kasvoille tai vartalolle tarkoitetuissa savituotteissa on paljon korkeampi litrahinta. Elvitalin naamio on niihin verrattuna todella edullinen.

Ainoa hankalaksi kokemani asia oli naamion levitys kauttaaltaan hiuspohjaan. Pitkät hiukset vaikeuttavat naamion levitystä etenkin taaempana päälaella, savi jäi hiusten päälle enkä saanut sitä ujutettua kunnolla tyveen. Siitäkin huolimatta vaikutus oli todella selvästi havaittava.

Oikein hyvä tuote rasvoittuvalle hiuspohjalle! :)

*

Onko joku teistä kokeillut näitä tuotteita?