Jo farssiksi mennyt kangasnaamioprojektini ei juurikaan ole edennyt, mutta yhtä naamiota olen saanut kokeiltua. Koska voi mennä pitkäkin tovi ennenkuin saan itseni tsempattua seuraavan testaamiseen, haluan nyt jakaa "pois" tämän ensimmäisen naamiokokemukseni. Joka oli lopulta ihan mielenkiintoinen.
(Kreikka vaihtui Koreaan -juttua julkaistessani en muuten tullut ajatelleeksi, että vielä saattaa olla ihmisiä jotka eivät tunne kangasnaamioita, etenkään niiden hassuimmassa ulottuvuudessaan eläinversioina... Sain nimittäin äidiltäni jutun julkaisun jälkeen viestin, jossa hän ihmetteli että "Mikä kumma lasten naamari sinulla oli siinä jutussa kasvoillasi..." :p No joo, siltähän se näyttää, aivan ymmärrettävästi enemmän lasten naamarilta kuin kosmetiikalta ;D)
Tuntuu hassulta alkaa esittelemään kangasnaamioiden ideaa kun ne ovat olleet kuumaa hottia jo niin pitkään että itse taidan olla Suomen viimeisimpiä kosmetiikkafriikkejä joka sellaista testaa... Minulla on olo että "kaikki" tietävät kangasnaamiot ja ovat niitä varmaan käyttäneetkin, ainakin kauneustuotteiden trendejä seuraavat. Kertokaahan, onko teidän lukijoiden joukossa montaakaan kelle kangasnaamiot eivät olisi tuttuja? Äitini lisäksi? :)
Kangasnaamioiden ideana on imeyttää ihoon kankaan avulla hoitoneste/seerumicocktail. Nämä naamiot eivät siis ole voidemaisia (tai, hmh, ehkä joku kertoo minulle pian että on myös olemassa voidemaisia kangasnaamioita... ^_^))
Nestemäiset aineet imeytyvät ihoon voidemaisia paremmin, ja hoitonesteellä kyllästetystä kankaasta neste imeytyy ihoon valumatta = tehokasta. Naamion annetaan vaikuttaa 10-20 minuuttia minkä jälkeen ihon pintaan jäljelle jäänyt neste taputellaan ihoon. "Jämiä" ei siis pyyhitä pois tai huuhdella vaan kaikki on tarkoitus imeyttää ihoon.
Kangasnaamioiden kuningattaren Virven vinkeistä olen lukenut, että naamiopussin pohjalle jäänyt ylimääräinen nestekin on hyvä hieroa ihoon ennen kankaan kasvoille laittoa jotta iho saa mahdollisimman tehokkaan käsittelyn. Kaikki hoitoeliksiiri vain nassuun niin että iho oikein kylpee siinä ja tulee täyteen pumpatuksi kosteudesta ja muista hoitavista ainesosista.
Oman kokemukseni jälkeen voin vain todeta, että imeyttäminen ei kyllä onnistu kaikkien ihotyypillä.... Ainakaan minun.
Luontainen ja kieltämättä omituinen vastenmielisyyteni kosteuttavia ja ravitsevia naamioita kohtaan tulee siitä, ettei ihoni koskaan ole ollut kuiva eikä siihen juuri saa imeytymään mitään paksumpia voiteita. Tämän vuoksi vähänkään täyteläisempi voide jättää iholleni helposti tahmean pinnan - enkä voi sietää tahmaisen tuntuista ihoa. Kosteuttavat naamiot eivät tunnu tekevän iholleni mitään muuta kuin luovat vaikutuksensa ajan epämiellyttävän tunteen tahmeudesta.
Mutta onko tahmeus lopulta oikeasti paha asia iholle, vai voiko se jopa olla hyvä..? Tahmeuden suhde kosteuttavuuteen onkin mielenkiintoinen aihe, josta käytiin viihdyttävää keskustelua toissa keväänä Pariisissa kauneusbloggaajakollegoiden kanssa.
Vaikutus: rauhoittava ja kosteuttava.
Vaikuttavat aineet: glyseroli, aloe vera, teepuun uute, viinirypäleen siemenuute, intianlootusuute, jojobansiemenuute.
Olen saanut naamion eleveniltä. Sen hinta on 4,50€.
(elevenin sivuilla Angry Cat -naamion mainitaan myös puhdistavan ihoa, mitä se kenties tekeekin teepuun uutteen vaikutuksesta. En tosin ole ihan varma onko teepuun uutteella ja teepuun öljyllä ihan samat vaikutukset, öljy on se joka etenkin tunnetaan ihoa puhdistavana ja antibakteerisena.)
Kangasnaamiossa hyvää voidemaisiin naamioihin verrattuna: koska naamio on nestemäinen, se tuntuu iholla raikkaalta ja mukavalta, ei "voimaiselta" ja raskaalta niinkuin olen voidemaiset naamiot kokenut.
Naamion vaikutusajan jälkeen (annoin sen vaikuttaa varmaan 30 minuuttia): otin "kissanaamarin" pois kasvoilta ja iho oli käytännössä märkä hoitonesteen jäljiltä. Ei siis puhettakaan että kaikki olisi imeytynyt ihooni, tuntuman perusteella suurin osa jäi ihoni pintaan.
Luin ohjeista että loppu hoitoneste kuuluu taputella ja imeyttää ihoon. Taputtelin ja hieroskelin ja yritin parhaani. Ei tullut mitään. Liukas seerumin kaltainen neste pyöri iholla eikä suostunut katoamaan ihooni. Ihan kreisiä ajatella, että naamion jälkeen kuuluisi vielä pystyä laittamaan päälle seerumia ja muita hoitotuotteita...!! Whaaaat....
Lopulta taputtelin pahimmat märkyydet kevyesti kasvopaperiin ja jäljelle jäi ehkä kaikkein tahmeimman tuntuinen iho mitä olen koskaan kokenut. Iho oli kuin kärpäspaperia. Halu pestä kasvot tai ainakin huuhtoa iho vedellä oli valtava. Päätin kuitenkin, että nyt minä "piru vie" testaan tämän tahmaefektin yhteyden täydellisesti kosteutettuun ihoon jota en kenties, kollegoideni puheiden perusteella, ole koskaan kokenut elämässäni.
Onnistuin vastustamaan pesumielihaluani ja menin nukkumaan tahmeine ihoineni ollen suunnilleen varma siitä, että aamulla herään pahimmanlaatuinen näppyviljelmä naamallani. Mieleeni on etsautunut niin syvään kokemus ja tunne siitä, että tahma iholla = likaa = tukkii huokosia = aiheuttaa näppyjä.
Kun heräsin aamulla, peilissä ei näkynyt näppyjä. Peilissä ei myöskään näkynyt naamiolähmästä kiiltävää naamaa joka olisi yön yli kamppaillut ja menettänyt pelin imeyttämisyrityksissä.
Peilikuvassa näkyi oma normaalin näköinen naamani ihan samannäköisellä iholla kuin edellisenäkin päivänä. Kun kosketin ihoa, se oli fantastisen sileä ja pehmeä vailla minkäänlaista tahmaa. Ja... täältä tämä nyt tulee: kyllä, se oli todella syväkosteutetun ja mukavan tuntuinen.
Itse asiassa myönnän, että jo edellisenä iltana, halutessani huuhtoa hoitonesteen tahmat kasvoiltani, iho tuntui hyvältä. Rennolta. Todellakin... täyteen kosteudella pumpatulta. Ei ollut pienintäkään kiristystä missään. Vain ihoa koskettaessa ja saadessani sensorisen muistutuksen ihon tahmeudesta, koin vastenmielisyyttä. Kun en koskenut ihoa.... se tuntui älyttömän hyvältä. :) Ja yhtä hyvältä se tuntui myös aamulla - ilman tahmaa :)
Lopputulema: ensimmäinen kangasnaamiokokemukseni ei tehnyt mitään mullistavaa, mutta sai minut ymmärtämään, että tahmeus ja ihon "ylikyllästäminen" kosteudella voi tehdä iholle hyvääkin.
Tunne syväkosteutuksesta oli mukava ja toi oivalluksen eri tason kosteuttamisesta, mutta ei sellainen, että se saisi minut innoissani läträämään naamioilla harva se ilta. Koska ihoni tuntuu ja näyttää suurimman osan ajasta normaalilta muutenkin, en motivoidu helpolla naamioiden tehokäyttäjäksi.
Ihonhoitofilosofiani on aina perustunut siihen, että iho itse pyytää jotain. Kuuntelen sen signaaleja ja toimin niiden mukaisesti. Se viestittää, kun on tarve extrahoitoon; on näppyjä, sameutta, laajentuneita ihohuokosia tai pigmenttiläiskiä.
Ihoni hitaasti mutta varmasti etenevä kuivuminen on kuitenkin fakta, ja näen, että tulevaisuudessa kosteuttavilla ja ravitsevilla naamioilla on hyvinkin luonteva paikka säännöllisessä kauneudenhoidossani. Viimeiset vuodet ihoni on tuntunut joka talvi selvästi kuivemmalta.
Ehkä saan loput kangasnaamioni käytettyä kun lumi on peittänyt maan..? :)
*
Kuinka moni on hulluna kangasnaamioihin?
.
P.S. Urban Decay -arvonnassa voitti nimimerkki Annamari. Onnea :) Voittajaan on otettu yhteyttä.
Kävimme eilen miehen kanssa syömässä Maarianhaminan tämän hetken kenties suosituimmassa kesäravintolassa. Paikka ei päässyt mukaan viime kesänä kirjoittamaani Maarianhaminan ravintolaoppaaseen, sillä juttua kirjoittaessani ravintolaa oltiin vielä rakentamassa ja se avautui heinäkuussa 2016.
Brasserie Ångbåtsbrygganilla on vasta kaksi sesonkia takanaan mutta se on jo vakiinnuttanut paikkansa itäsataman suosituimpana ravintolana.
Brasserie Ångbåtsbryggan on erikoistunut kala- ja äyriäisruokiin, ja juuri tällainen paikka Ahvenanmaalta on puuttunut.
Olen viime kesästä saakka odottanut tilaisuutta päästä maistamaan heidän äyriäisvatiaan, eivätkä työkaverini vuolaat "Siellä on niiiin hyvää ruokaa, me käydään siellä koko ajan..!" -kehut ole ainakaan heikentäneet odotuksiani.
Nyt kun mieheni on täällä vierailulla ja hänenkin teki sopivasti mieli saksiniekkoja (tämän lihaistakin lihaisamman meaty-miehen seafood-fiilis iskee aika harvoin...), varasin pöydän Brasserieen.
Brasserie sijaitsee Maarianhaminan itäisessä vierasvenesatamassa ja on osa Ångbåtsbryggan-kokonaisuutta johon kuuluu myös suosittu Seikkailugolfrata ja sen yhteydessä niinikään suosittu pikaruokapaikka Bryggan.
(Tosin Brygganin kasvisruoka-annos on jäänyt historiaan ehkä mauttomimpana ravintolaruoka-annoksena mitä olen kuunaan maistanut...)
Brasserie on tunnelmaltaan ja miljööltään samalla rento mutta tyylikäs ja sijoittuu "fiiniysakselilla" samalle linjalle Indigon yläkerran bistron kanssa.
Maarianhaminasta löytyy mielestäni liikaa tavallisia ravintoloita vailla erityistä elämyksellisyyttä, hyvänä esimerkkinä hotellien lukuisat ravintolat ja yksinkertaiset lounasravintolat, siksi Brasserien kaltaiset uudet tulokkaat ilahduttavat erityisesti.
Indigo ja Nautical ovat hyviä paikkoja mutta aina ei tee mieli mennä fine dining -konseptin paikkaan. Dinosin välitön rock meets Rosso -tyylikään ei iske kaikkiin. Välimallin tyylikkäitä ravintoloita kaivataan, joten ei ihme että Brasseriesta tuli välittömästi supersuosittu.
Brasseriessa on myös viihtyisä baarinurkkaus.
Viikonloppuiltaisin ravintolassa on kello 22:n jälkeen elävää musiikkia ja jalalla laitetaan koreasti. Brasserie on siis oikeastaan kuin kesäinen versio Indigon yläkerran bistro-konseptista (jossa myös yhdistyy ruoka, baari, musiikki ja joraus) laajemmalla ruokalistalla.
Söin alkuruoaksi parsaa kera paahdetun hasselpähkinän. Mums.
Ja sitten the main event: äyriäislautanen.
Lautasella on katkarapuja savustettuna ja naturel, merirapuja, sinisimpukoita ja hummeria kera sitruunan ja aiolin, kuten asiaan kuuluu. :)
Vati ei ollut kooltaan ja merenelävien laajuudeltaan ihan yhtä mieletön kuin Siljan Happy Lobsterissa, jossa olen syönyt Suomen parhaat mereneläväannokset, mutta maultaan erinomainen. Kuka muuten muistaa tämän nolon välikohtauksen Happy Lobsterissa...? Vieläkin nousee karvat pystyyn kun muistelee tuota. Missä ovat ihmisten tavat....
Nuorempana en olisi voinut kuvitellakaan syöväni äyriäisiä.... en kerta kaikkiaan :D Ja nyt ne kuuluvat suurimpiin herkkuruokiini :) Mutta laatu vaihtelee ja välillä saa pettyäkin. Ero "tavis"katkaravun ja hyvän katkaravun välillä on valtava. Olen joskus saanut Kreikassakin ihan kumisiksi kypsennettyjä simpukoita ja sitkeitä katkarapuja.
Kun löytää ne parhaat paikat, kuten Happy Lobster, niihin haluaa aina palata. Brasserie Ångbåtsbryggan liitynee joukkoon. Ruoan laatu vakuutti, kaikki ravut ja simpukat olivat tuoreen makuisia ja täydelliseen koostumukseen kypsennettyjä. Ensimmäistä kertaa jopa hummeri maistui. (Myönnän, että en ole koskaan ymmärtänyt miksi hummeri on niin kallista ja miksi sitä pidetään niin erityisenä herkkuna....)
Äyriäisvadin sosiaalinen huono puoli on rajoittunut näköyhteys pöydän toisella puolella istuvaan kumppaniin.
Toisaalta; sehän voi olla jonkun tilanteessa hyväkin puoli; jos on vaikka menossa treffeille eikä ole ihan varma riittääkö kumppanin kanssa juttua... ^_^ :D Voi luontevasti kätkeytyä rapuvadin taakse.
Äyriäisten seuraksi suositeltu Chablis osui täydellisesti myös minun vaativaan valkkarimakuuni.
(Punkut ovat helpompia, valkkareissa sattuu useammin pettymyksiä...)
Brasserien palvelu oli ihan hyvää, mutta vähän noottia siitä että kuorilautasta ei tultu vaihtamaan koko ruokailun aikana. Loppuillasta se oli niin täynnä että kuoria tippui pöydällekin.
Jaksoimme syödä koko äyriäisvadin, ja tilaa jäi allekirjoittaneen masuun vielä juustoillekin.
Juustolautasen sopiva koko miellytti tätä suursyömäriä, ja jaettavaksi tästä ei kyllä olisi ollutkaan. :) Ihan hyvä siis että mies oli kahvi & calvados -linjalla.
Palveluun liittyen olisin toivonut, että paikalliset juustot olisi esitelty, sekin kuuluu mielestäni asiaan. Kolme juustoa olivat mukavasti eri vahvuisia ja koostumuksellisia. Juustojen seurana oli siemennäkkäriä, crostinia ja kahta eri hilloa.
Äyriäisvatiannoksessa on muuten vielä tämä mainio etu (ainakin minusta se on kiva juttu): koska rapujen availu ja syöminen on hidasta puuhaa, kestää illallinen pitkään :) Pitkät, rennot ruokailuhetket ovat parhaita :) Tavalliset alku- ja pääruoka-annokset tulee syötyä hyvinkin nopeasti (kolme ruokalajia menee helposti jopa tunnissa joissain paikoissa...), mutta äyriäisvadin äärellä saa helposti kulumaan pitkän illan. Äyriäisten kanssa ei tarvitse kiirehtiä ruoan lämpötilankaan takia, koska ne syödään jäähtyneinä.
Nytkin istuimme Brasseriessa mukavat kolme tuntia illan pimetessä tunnelmallisesti ikkunoiden takana.
Skål hyvälle ruoalle ja juomalle :)
.
Ensi viikonloppuna on muuten Syödään yhdessä -viikonloppu, oiva tilaisuus kutsua ystävät, kaverit, perheenjäsenet tai vaikka naapurit saman pöydän ääreen :) Ruoka on parasta jaettuna <3
* Sis. mainoslinkkejä
Olen taas päässyt tekemään tuttavuutta ihan erilaisen luonnonkosmetiikkasarjan kanssa.
Olen vuosien varrella ehtinyt testaamaan jo aika huikean numeron eri sarjoja, ja aina välillä niiden joukosta erottuu joku joka on selvästi Erilainen. Etenkin koostumusfiilistelijänä olen aina ihan innoissani kun kohtaan jotain täysin uuden ja erilaisen tuntuista. Sellaisia ovat Biodellyltä testiin saamani amerikkalaisen Sukin tuotteet.
Sukin tuotteet ovat 100% luonnollisia mutta eivät sertifioituja. Asenteella kruunattu, aika jämptiltä mimmiltä vaikuttava sarjan kehittäjä Suki Kramer ei usko sertifikaatteihin. Ja eihän serifikaatti todellakaan ole ainoa tae jonkun sarjan luonnollisuudesta, se on osaltaan bisnestä mutta osaltaan (ainakin allekirjoittaneen mielestä) myös hyödyllistä bisnestä, sillä kyllä luotetut, pitkän linjan sertifikaatit auttavat inci-lukutaidottomia kuluttajia suunnistamaan vihreiden tuotteiden viidakossa.
Mutta Sukilla on vahvat näkemyksensä ja hän saa toki pitää ne :) On monia luonnonkosmetiikkasarjoja jotka tietoisesti skippaavat sertifioinnin. Suki selvästi palaa aiheelleen ja hänellä on paljon sanottavaa suosittavista ja välteltävistä ainesosista ja siitä, mikä on hyväksi ihollemme. Sukin lähestymistavassa korostuu tehokkaiden kasviaktiiviaineiden hyödyntäminen ja samalla herkän ihon tarpeiden vaaliminen. Suki on kehittänyt oman SSS-teknologian (strong, safe solutions ja strong, safe, stable) jonka aktiiviaineita ovat salisyylihappo, glykolihappo, kolloidinen kaura (myönnän että piti googlata 'kolloidinen' :D), A-vitamiini, C-vitamiini ja reseveratroli.
Suki puhuu niin paljon että hänen pakkauksensakin on printattu ihan täyteen tekstiä :D (Tavallaan voin kyllä samaistua naiseen tällä saralla... ^_^) Kaikki eivät ehkä jaksa lukea hänen raaka-aineterminologiaa ja yhdistelyhenteitä vilisevää jutusteluaan, mutta pointti kaiken keskellä on ratkaista iho-ongelmia luonnollisin, tehokkain keinoin herkkää ihoa kunnioittaen.
Neljä tuotetta testanneena olen ainakin itse vakuuttunut. Jännät, geelifluidimaiset ja erittäin riittoisat koostumukset miellyttivät ja sarjan törkeän ihanasta signature-tuoksusta voisin kirjoittaa vaikka pari omaa lukua. :)
Sain kokeiltavaksi seka- ja rasvaisen ihon päivävoiteen, anti-age-seerumin, entsyymikuorinnan ja vaahtoavan, kuorivan sokeriputsarin.
44 € / 30 ml
Lotion oli ensimmäisenä korkkaamani Suki ja sen kautta pääsin heti tutustumaan (ilmeisesti Sukille ominaiseen) liukkaan fluidimaiseen koostumukseen. Koska samantyyppinen koostumus toistui kolmessa eri testituotteessa, päättelin sen olevan Sukin "koostumuskäsialaa".
Lotion on tavallaan liukasta geeliä mutta ei kuitenkaan "geeliä" sen perinteisessä muodossa, geelifluidi olisi kai kuvaavin sana. Voide on erittäin riittoisaa; yksi pisara tuntuisi riittävän melkein kahteen naamaan :D Lotion ei jätä geelille tyypillistä tahmean nahkeaa pintaa vaan enemmänkin voiteelle tyypillisen pehmeän ja sileän pinnan. Aivan ihana!
Balancing Day Lotionin SSS-aktiiviainesosat: salisyylihappo ja A-vitamiini. Voide lupaa kontrolloida talin tuotantoa, hillitä tulehdusta ja rauhoittaa kaikenlaisia aknen oireita sekä tasapainottaa ihoa. Luonnollisestikin se myös kosteuttaa.
Balancing Day Lotionin raikas koostumus
Tuoksusta; koko Suki-sarjassa on huumaava sitrushedelmien tuoksu, aivan taivaallinen..! Tuoksu on syvä ja aromaattinen ja tulee puhtaista kylmäpuristetuista eteerisistä öljyistä. Tätä nuuhkaistessa huomaa todellakin eron synteettisen ja luonnollisen sitrustuoksun välillä.
Day Lotionin tuoksu ehtii vieläpä muuttua ja kehittyä sen lyhyen ajan kun tuotetta hieroo ihoon; se syvenee ja muuttuu aavistuksen makeammaksi ja moninyanssisemmaksi. Juuri halkaistun hedelmäviipaleen melkein näkee silmiensä edessä, tuoksussa on niin mehun pirtsakkuutta kuin kuoren intensiivisempää aromikkuutta. Ei hyvänen aika mikä tuoksumatka Sukin tuotteet ovatkaan..! Vietän joka kerta voidetta levittäessä pienen aromaterapiahetken; teen kämmenistä kupin ja nuuhkin tuoksua syvään. Ahhhh.
59€ / 15 ml
Tehokas anti-age-seerumi kaikille ihotyypeille. Erittäin antioksidanttinen vitamiinipommi lupaa ehkäistä ihon ennenaikaista vanhenemista, silottaa juonteita ja vahvistaa ja kiinteyttää ihoa.
SSS-aktiiviaineet: C-vitamiini, hyaluronihappo ja resveratroli. Sisältää myös koentsyymi Q10:iä. Seerumi on valmistettu ruusu-uutepohjaan.
Koostumus on samalla lailla liukkaan geelifluidimainen kuin Day Lotionissa, tuoksu miedompi. Kuten Lotionin jäljiltä, iho ei jää yhtään nahkeaksi vaikka tämäntyyppiseltä geelimäiseltä koostumukselta sitä odottaisin, vaan sileän pehmeäksi. Tuntuma on samalla raikas ja ylellinen.
Aloitin muuten Sukin testauksen kahden ihan erilaisen ja eri hintaluokan sarjan testauksen jälkeen (Kivvi ja Alverde) ja koostumus- & elämysero oli huomattava, kuin olisi astunut Lidlin kosmetiikkaosastolta johonkin ylelliseen viiden tähden spa'han... (Vaikka kaikki kunnia Lidlille, löytyyhän sieltäkin tähtiä :D)
Sukin seerumi on kieltämättä todella kallis (15 ml / 59 euroa, kenties kallein koskaan testaamani seerumi nyt kun Vintner's Daughter on vielä korkkaamatta), mutta se on superriittoisa. Yksi pisara riittää koko kasvoille. Radical Results -seerumia riittää puolet siitä kerta-annostelumäärästä mitä yleensä laitan seerumia. Sukin seerumia ei myöskään mene hukkaan kun annostelusysteeminä on pipetti, ei pumppupullo joka saattaa (kuten tunnettua) tuikata ulos tarpeettoman suuren määrän tuotretta kerralla.
Suki suosittelee niin seerumien kuin voiteidensa levitystä aina kasvovedestä tai kosteussuihkeesta kostealle iholle. Näin ihoon kulkeutuu ja lukkiutuu maksimimäärä kosteutta.
12 € / 30 ml (matkakoko) tai 40€ / 120 ml
Suosikki! Tämän ihanan putsarin tuoksu on niin intensiivinen kokemus että en osaa sitä edes kuvailla, kuin korillinen erilaisia sitrushedelmiä tiivistettynä yhteen pieneen purkkiin. Tuoksu on vahvempi, mehukkaampi, syvempi, makeampi ja aromaattisempi kuin voiteessa ja seerumissa. Aivan mieletön. Aidon hedelmän kuoren ja siitä tihkuvien öljyjen tuoksu. Voisin vain nuuhkia tätä ja trippailla tuoksutaivaassa. (Joo, huomaatte että rakastan sitrustuoksuja..!)
Eikä tuoksu ole tämän tuotteen ainoa mahtavuus - sen koostumus on myös aivan fantastinen! Kyseessä on vaahtoava, puhdistava sokerikuorinta erittäin tiiviissä muodossa. Palkittu tuote on Sukin bestsellereitä enkä ihmettele miksi.
Sokerirakeita tarvitsee ottaa vain teelusikan kärjellinen ja kostuttaa ihan pienellä pisaralla vettä ja saa muhkean pehmeän, runsaan vaahdon. Jos haluat vähemmän kuorivan vaikutuksen, hiero vaahtoa kämmenissä kunnes sokerirakeet sulavat ja jäljellä on vain puhdistusvaahto.
Normaali-ihoinen voi käyttää Exfoliate-putsaria päivittäin, herkkäihoinen 2-3 kertaa viikossa. Jos iholla kuitenkin on kystistä aknea tai paljon punoitusta, Suki ei suosittele tuotteen käyttöä, vaan tällöin sopii paremmin seuraavaksi esiteltävä entsyymikuorinta. Kuivalle, ärtyneelle ja punoittavalle iholle Suki ei suosittele kuorintaa lainkaan.
Sokeriputsarissa kivaa on myös matkakoko, tätä voi testata myös vähän edullisemmin :) Pieni 30 millin purkki riittää kymmeniin puhdistuskertoihin. Itse olen käyttänyt tätä nyt viidesti eikä pinta ole juurikaan vajentunut. Meni pari kertaa tajuta kuinka vähän tätä tosiaan tarvitsee annostella. Tilaa matkakoko täältä * :)
77 € / 30 ml
Rakeeton entsyymi-happo-kuorinta sisältää aktiiviaineina Sukin SSS-glykolihappoa, SSS-salisyylihappoa ja papaiinia (papaija-hedelmän entsyymiä).
Entsyymikuorintaa käytetään naamion tavoin ja sen annetaan vaikuttaa 10-20 minuuttia. Ensimmäisellä kerralla kannattaa aloittaa lyhyemmällä, 5 minuutin vaikutusajalla. Iho kihelmöi kevyesti naamion vaikuttaessa mutta tunne on supermieto verrattuna esimerkiksi Supermoodin AHA-naamioon jolla on se kuuluisa paloautoefekti. Sukin entsyyminaamio tuntuu paljon hellävaraisemmalta eikä ainakaan minun ihoni punoita yhtään sen jäljiltä, vaikka "kovanahkaisena" olen antanut sen vaikuttaa täydet 20 minuuttia. Naamio huuhdellaan pois vedellä tai pyyhitään kasvoliinaan. Iho on naamion jäljiltä juuri niin sileä ja kirkas kuin AHA-happo/entsyymikäsittelyn jäljiltä voi odottaa, tykkään! Kiitos salisyylihapon, Sukin entsyymikuorinta lupaa vaikuttaa myös aknen oireisiin ja vähentää niin kystistä aknea kuin valko- ja mustapäitäkin.
Tätä voi muuten käyttää myös täsmähoitona näpyille, luin vinkin pakkauksesta ja toimii :) Testijakson aikana sattui sopivasti punkemaan pari näpynpoikasta ja sain niiden aikeet muuttua finneiksi kukistettua nopeasti laittamalla niiden päälle yöksi tipan entsyymikuorintaa.
Entsyymikuorinta sopii kaikille ihotyypeille paitsi ei kuivuuteen taipuvaiselle, ärtyneelle couperosa- ja rosaceaiholle.
*
Sukin tuotteita voi ostaa Biodellystä:
Exfoliate Foaming Cleanser * / Matkakoko
Jos hinnat hirvittävät, voi Sukia testata myös edullisen Trial Kitin muodossa, kivaa kun nämä vähän arvokkaammat sarjat tarjoavat tällaisia halvempia tutustumispakkauksia:
