Spontaanius ja fiiliksen mukaan meneminen ovat avainsanoja minun Kreikan reissuillani.
Ateenassa olin suunnitellut suuntaavani pääsiäisviikonlopun jälkeen mantereelle ja tutustuvani Peloponnesoksen kyliin kuten Monemvasiaan, välillä leikittelin myös ajatuksella Sifnoksesta ja Miloksesta, Amorgoksella minusta tuntui että taidan palata pääsiäisen jälkeen sinne, mutta nyt olenkin Patmoksella.
Katsellessani Parokselta lähtevien laivojen kohteita, silmäni osuivat tiistain kohdalla Patmokseen. Ai, sinnekin pääsee täältä suoraan vaihtamatta toisella saarella. Patmos... Ilmestyskirjan näkyjen tapahtumapaikkana tunnettu saari, jolla kävin vuoden 2012 reissullani. Se jäi mieleen erityisen rauhoittavana ja eleganttina paikkana. Ja minusta tuntui: menenkin Patmokselle. Olisi kiva käydä siellä taas.
Täällä minä nyt olen. Saavuin viime yönä kello 00.05.
Kuvia viiden vuoden takaa.
Olen usein maininnut Kreikka-jutuissani ja paikallisten kielitaidosta kyselijöille, että lähes kaikkialla Kreikassa puhutaan ja ymmärretään englantia, vähintään matkailupalveluihin liittyvissä ympäristöissä kuten majoituspaikat, lipputoimistot, laivat ja ravintolat. Minulla ei käytännössä ole koskaan mitään kommunikaatio-ongelmia missään. Olen osunut Kreikan reissuillani tasan kerran majapaikkaan, jonka omistaja ei puhunut mitään ulkomaista kieltä ( - ja saattoi vain ihmetellä, miten hän bisnestään hoiti...)
Nyt olen toisessa sellaisessa paikassa. Se on niin harvinaista, että tekee ihan mieli kommentoida sitä. Tällaisia tilanteita varten toivon, että tulevaisuudessa osaan joskus kreikkaa. On tosi outoa, kun ei saa itseään ymmärretyksi. Huoneessani piti olla Booking.comin tietojen mukaan keittonurkkaus, mutta siellä ei ole sellaista eikä vanhempi omistajapariskunta tajua ollenkaan, kun yritän kysellä keittiön tai edes vedenkeittimen perään. Kun sanoin "water boiler", isäntä toi minulle pullon vettä. Omistajat myös vaikuttavat sille, etteivät välttämättä tällä hetkellä ole erityisen kiinnostuneitakaan vieraista tai palvelusta. On huhtikuu. Olen varmaankin ainoa vieras talossa.
Minulle näytettiin aamiaishuone josta saisin kuulema kahvia. "Breakfast, breakfast", isäntä sanoi. Aamiaista puolestaan ei oltu mainittu Bookingin tiedoissa.
Kun tassuttelin seitsemän jälkeen alakertaan hakemaan kahvia (herään aina kuuden jälkeen ja keitän kahvia seitsemän maissa), talossa vallitsi syvä hiljaisuus. Hetken kuluttua hyvin unisen näköinen emäntä ilmestyi aulaan ja toi minulle kuumaa vettä, yhden kananmunan ja jogurtin (!). Hän ei hymyillyt.
Taidan vaihtaa toiseen majapaikkaan. Vaikka saisinkin kuumaa vettä aamuisin kahvia varten, olen budjettimatkailijana riippuvainen omasta keittiöstä ja kokkausmahdollisuuksista.
*
Vanhoja Patmoksen kuvia katsellessa tekee mieli heittää kommentti ihan off topic -aiheesta. Nimittäin kameroista. Herranjestas miten hirveän värisiä suurin osa tuolla matkalla ottamistani kuvista on.
Minulla oli syksyn 2012 reissussa mukana Canonilta lainaan saamani Powershot G12, ja hyödynsin ahkerasti sen "Voimakkaat värit" - ja etenkin miniatyyriefekti-filtteriä. Kyseinen miniatyyrifiltteri onnistui kirvoittamaan lukijoilta kielteistä palautetta siihen malliin (joku kuvaili saavansa kuvista jopa huimausoireita...), että lopulta kirjoitin kokonaisen selittelypostauksen sille, miksi välttämättä halusin käyttää kyseistä, reunoja voimakkaasti blurraava asetusta... :D Lueskelin noita viiden vuoden takaisia juttuja ja naureskelin muistoille... Muistaako joku muukin..? Yllä oleva kissakuva on otettu tuolla miniatyyrimoodilla.
Kritisoijat olivat oikeassa - nyt jälkiviisaana voi todeta, että kuvat ovat aika karmeita :D
Miniatyyrifiltterin blurriefekti oli aivan liian voimakas, mutta värien puolesta "Voimakkaat värit" -filtteri oli vielä pahempi. Katselin kuva-arkistostani Patmoksen kauniita maisemia joista yli puolet olin ikuistanut tällä hirvittävällä filtterillä, tyytymättömänä normaalin, filtterittömän kuvan harmauteen. Ai kamala miten rumat värit. Kyllä harmittaa.
Esimerkki Patmokselta Powershot G12:
Voi vain todeta, että Canon on onneksi kehittynyt ja Powershotin värimaailma on nykyään ihan toinen.
Ostin hiljattain Powershot G5X:n reissukameraksi (väsyttyäni raahaamaan 6D:tä ja linssejä), ja värit niin normaali- kuin filtterikuvissa ovat erittäin kauniit. Kaikki tämän kevään reissukuvat on otettu G5X:llä (tai iPhonella).
Olen iloinen, että saan nyt tilaisuuden kuvata Patmosta uudelleen ja tallentaa saaren kauneuden laadukkaampiin kuviin. :) (Tämä ei muuten ole mikään sponsored by Canon -mainos... Olen kuvannut koko ikäni Canonilla ja ei haittaisi vaikka sponssaisivatkin minua... :p)
Näiden sanojen saattelemana lähdenkin ulos ja freesaamaan muistojani kylän keskustasta. Ohjelmassa tänään myös kävely ylös Choraan ja Pyhän Johanneksen luostarille joka on muuten kaunein ja tunnelmallisin luostari jossa olen koskaan käynyt. Odotan ilolla jälleennäkemistämme :)
*
P.S. Sinä lukija, tiedät kuka olet, joka laitoit minulle lauantaina sähköpostia muuan mieltäsi painavasta asiasta, toivottavasti sait vastaukseni..? Joskus, tai aika useinkin, Karkkipäivän sähköpostiosoitteesta lähetetyt meilit menevät vastaanottajan roskapostiin. En saanut sinulta enää vastausta ja halusin varmistaa, että kuitenkin sait viestini. <3
Hauskaa - korealainen kosmetiikka yllätti minut nyt Kreikassakin..! ^_^
Huulimeikkejä rakastava ystäväni Marianna jakaa aina innoissaan viimeisimmät löytönsä kanssani, ja viikonloppuna hän esitteli minulle varmaan erikoisimman huulikiillon jollaiseen olen törmännyt. Jälleen voi vain todeta, että Koreassa on varmasti keksitty - ja hyödynnetty - kaikki mahdolliset tavat käyttää kaikkia mahdollisia kosmetiikkatuotteita
Romantic Bear. Onpa tuotteella vielä ihan älyvapaa nimikin..!
Marianna kertoi, että maan taloudellinen tilanne ja nuorten heikko rahatilanne on viime aikoina aikaansaanut korealaisen kosmetiikan suosion nousun myös Kreikassa. Korealainen kosmetiikka on postikuluineenkin halvempaa kuin suurin osa edullisimmista markettimeikkisarjoista täällä, esimerkiksi L'Oreal Parisin ja Maybellinen tuotteet ovat Kreikassa kalliimpia kuin Suomessa.
Marianna oli tilannut "romanttisen karhun" eBaysta silkasta uteliaisuudesta luettuaan siitä jostain kreikkalaisesta blogista. Se maksoi alle viisi euroa.
Karhukiilto tuoksuu ihan lapsuuden Hubba-Bubballe. :)
Sain demonstraation Karhun käytöstä laivamatkalla Antiparokselle.
Kyseessä on peel off -kestohuulikiilto tai "lip stain", miten tuo nyt suomennetaankaan.
Romantic Bear on koostumukseltaan paksua, kiiltävää ja erittäin tahmeaa. Sitä levitetään huulille paksu kerros ja levityksessä pitää olla nopea, sillä kiilto alkaa jäykistymään heti kosketuksissa ilman kanssa.
Vinyylimäisen kerroksen annetaan kuivua huulilla 5-10 minuuttia. Se kihelmöi kevyesti.
Kun myöhemmin kokeilin kiiltoa itse...
...en voinut käsittää, miten Marianna onnistui levittämään superpigmenttisen tahman niin siististi tahraamatta hampaitaan. Minulla oli koko suu täynnä karkilta maistuvaa nallea. Vaatii harjoitusta, mitä ilmeisimmin :)
(...epäimartelevimpia kuvia minusta blogissa...? ^_^ :D)
Kun huulikiilto on kuivunut, se irrotetaan huulilta vetämällä kalvo peel off -naamion tyyliin.
Jos kiiltoa on levittänyt tarpeeksi paksun kerroksen, sen pitäisi lähteä helposti yhtenä riekaleena.
Kas näin.
Huulilta pyyhitään vielä ylimääräiset pigmentit ja mahdolliset riekaleet ja päälle voi levittää halutessaan huulirasvaa tai läpinäkyvää huulikiiltoa.
Tuloksena luonnollinen, punertava sävy joka kestää huulilla monta tuntia.
Tai ainakin toisilla tulos on tällainen.
Testatessani huulikiiltoa itse ajattelin, että tulos on minun kalpeilla huulillani varmasti överi.
(...kuvassa aamunaama + "vastaheränneet" kulmakarvat... antakaa anteeksi ^_^)
Mömmön levitys oli hankalaa ja kuten todettua, sitä levisi myös kaikkialle suuhun. Pelkäsin, että huultenympärykseni ja hampaanikin tahriintuvat, ei "romanttisia" hampaita kiitos...!
Mutta...
...tulos olikin ihan mitäänsanomaton.
Punaista väriä sai harjailla ja purskutella suusta pitkään ja hinkata riekaleita huulilta, mutta sävy ei ollut imeytynyt huuliini juuri lainkaan. (Eikä se onneksi tahrinut hampaita.)
Hmm. Pigmentit vaikuttavat siis eri tavalla eri ihmisten huulilla. Ehkä laitoin kiiltoa liian ohuen kerroksen, tai ehkä minun huuleni olisivat vaatineet pidemmän vaikutusajan..? (...sitä ei olisi kyllä kestänyt, minua rehellisesti ällötti nieleskellä karhukiiltoa....)
No, hauska tätä oli silti kokeilla :) Ylipäänsä oli hauska "välikohtaus" saada yhtäkkiä eteensä korealainen huulikiilto kesken Kreikan matkan, juuri kun ihan hiljattain olin blogissa kertonut kuinka vähän olen perillä korealaisesta kosmetiikasta.
:)
Välimeren lämmöstä ajatukset hetkeksi pohjoiseen: muistuttelen tulevasta lukijamatkasta Tukholmaan, jonne olisimme pyrähtämässä kutakuinkin kuukauden päästä eli 20. toukokuuta. :)
Matkan pituus on lauantai-illasta maanantaiaamuun 20.-22.5.
Vielä on kuun loppuun asti aikaa ilmoittautua.
Matkalla tarjolla kosmetiikkafriikahtelua ihanien ostoskohteiden, samanhenkisen seuran ja kahden kauneusblogiemännän kanssa.
Matkalla on mukana minun lisäkseni Ostolakossa-blogin Virve, joka vie halukkaat Tukholmassa kierrokselle kiinnostavimpiin kosmetiikkaliikkeisiin. Jos kellään on enää tilaa ostoksille Täby-Centrumin Sephora-pysäkin jälkeen ^_^
Matkan hinta alkaen 83€, tarkemmat tiedot Pohjolan Matkan sivuilta. Risteily tehdään Silja Serenade-laivalla.
Illallisesta - yksi mukaan tuleva porukka ilmoitteli jo minulle, että ovat tekemässä varausta lauantai-illalle Serenaden italialaiseen Tavolata-ravintolaan ja kyselivät, onko muita halukkaita liittymässä seuraan.
Buffetin 2. kattaus oli kuulema jo täynnä, ja ensimmäiseen kattaukseen emme ehdi kun meillä on samaan aikaan tervetulotilaisuus. Itse liityn Tavolata-porukkaan ja kaikki muutkin ovat tervetulleita, ravintola on kuulema sen mallinen että sinne saa helposti isommankin porukan lähekkäin.
Laittakaa minulle viestiä sähköpostitse (karkkipaiva (at) hotmail.com) tai tämän postauksen kommenttilaatikkoon jos yhteinen ristorante-illallinen laivalla kiinnostaa, niin lisätään teidät varaukseen. :)
Kreikan saariltakin voi löytää Sephoran...! Tämä pikkuinen Sephora yllätti minut Mykonoksen kujilla.
