Tiedätte kaksoispuhdistuksen (tiedättehän..?); ensin poistetaan meikki omalla tuotteellaan (yleensä rasva- tai öljypohjaisella) ja sitten puhdistetaan iho toisella tuotteella (yleensä vaahtoavalla).

Tämä rutiini on itsestäänselvyys etenkin Aasiassa (no, ainakin Japanissa ja Koreassa, en ehkä rohkene yleistää koko maanosaan joka kattaa monet muutkin maat). Monelle se on tuttu juttu Suomessakin, mutta minä en kuulu tämän puhdistustavan käyttäjiin. Meikkipohjani ei ole raskas, joten ihoni puhdistuu lähes aina yhdellä tuotteella, eikä tämän tuotteen nimen tarvitse olla "meikinpoistoaine". Tuotetyyppi kuten "kasvopesu" riittää vallan hyvin. Tiedän, että on monia kaltaisiani joille nämä kaksi ovat sama asia. (Kuka nostaa käden ylös...)

Täällä meikin puhdistus ja kasvojen puhdistus ovat kaksi niin eri asiaa että ihmiset eivät meinaa ymmärtää olenko tosissani kun kerron, että Suomessa monet puhdistavat (meikatut) kasvonsa vain yhdellä tuotteella. Minulle oma tapani on luonnollinen, koska ihoni on kertonut niin. Yhden putsarin käytön jälkeen "jälkitarkastuksessa" eli kasvovesikäsittelyssä vanulappuun jää harvoin likaa. Jos jää, pesen kasvot uudelleen samalla tuotteella.

Mutta tiedättekö mitä. Täällä ihoni ei puhdistukaan. Ei yhdellä tai kahdellakaan tuotteella. Runsaan viikon aikana vanulappuun jäävä lika on tuntunut vain lisääntyvän. Eilen pesin ihoni kolme kertaa, ja edelleen kasvovesivanulappu näytti ruskeaa. Mitä hemmettiä..?? Onko Soul niin saasteinen, että lika ei irtoakaan tavallisella käsittelyllä? Ateenassakin, joka taitaa olla Euroopan saasteisimpia kaupunkeja, ihoni puhdistuu yhdellä tuotteella.

Juttelin asiasta tänä aamuna hongkongilaisen kämppikseni Pinyen kanssa. Hän oli niinikään järkyttynyt kuullessaan, etten normaalisti käytä kuin yhtä putsaria. "Mutta, eihän meikki irtoa kasvojenpuhdistusaineella..?" hän sanoi. Kyllä minun meikkini irtoaa. Kotioloissa.

"Niin, kotioloissa ehkä", Pinye sanoi hetken mietittyään. "Teillä on varmaan Suomessa puhdas ilma. Täällä on ihan eri olosuhteet".

Pinye piti minulle pitkän luennon Aasian ilmastosta. "Täällä on kosteaa, ja kosteus on sen laatuista että se saa lian ja saasteet oikein tunkeutumaan ihohuokosiin ja takertumaan sinne. Ilmankosteus on kuin liimaa".

Tähän kun yhdistää tämänhetkisen sjaintini miljoonakaupungissa, joka ei liene ilmaltaan niitä puhtaimpia, voi ilmeisesti varsin hyvin ymmärtää miksi lika ei ota irrotakseen.

Ymmärsin mitä minun oli tehtävä.

Olin jo suorittanut jonkinlaista kaksoispuhdistusta kuluneen viikon, mutta se ei riittänyt. Mukana on (no, myönnettävästi hyvin mieto) Cetaphil ja pakkaus Sveitsin matkalta ostettuja meikinpuhdistusliinoja.

Näiden lisäksi käytössä on ollut viime päivät Virven blogista bongaamani Etude Housen Baking Powder BB Deep Cleansing Foam, joka kuorivanakaan putsarina yhdessä kahden muun kanssa ei ole onnistunut syväpuhdistamaan ihoani nimeksikään. Täytyisi tehdä "by the book" eli käyttää ensimmäiseen vaiheeseen öljymäistä tai rasvamaista putsaria. Vaahdot tai liinat eivät nyt selvästikään auta täällä.

Vaikka tarkoituksena oli hakea vain se öljy tai rasva, ilmestyin tänään illalla Lotte Outletin Misshasta kolmen tuotteen (ja anteliaan näyteläjän) kanssa. Ei kaksois- vaan kolmoispuhdistus tänä iltana...! ^_^

Postauksien kuvia on otettu niinkin tyylikkäässä ympäristössä kuin emäntäni Ellaynan keittiössä jossa on paras valaistus. Taustalla ilmeikkään näköinen talouspaperiteline :) Vähän vaihtelua ainaisen valkoisiin valoboksikuviini kotona...! :D

Ostin Misshan Super Aqua -linjan Watery Cleansing Oilin ja sen pariksi lukijani NG:n minulle taannoin antamista näytteistä tutun Super Aqua Oxygen Micro Visible Deep Cleanserin, joka ikävä kyllä on poistuva tuote Misshan valikoimassa. Ostin Lotte Outletin Misshan viimeisen kappaleen.

Oxygen-putsarissa on aivan älyttömän hyvän tuntuinen vaahto, ja jälkitunne iholla niin paljon parempi kuin Etude Housen nihkeäksi jättävässä Baking Powder -putsarissa (koska Etuden on saippuapohjainen, kuten 95% putsareista Koreassa, ja Misshan Oxygen Micro Cleanser taas sulfaattipohjainen).

Ahh, voin kertoa että tänään ei jäänyt likaa vanulappuun <3

Tästä eteenpäin öljyillään ja vaahtoillaan joka ilta.

Kolmas ostamani tuote on tosi kiva ja vähän erilainen puhdistava naamio, tämä tuotetyyppi on minulle entuudestaan tuttu Blissin Triple Oxygen -naamiosta. Koreassa muuten ilmeisesti käytetään muista kuin kangasnaamioista ilmaisua 'pack', kangasnaamiot ovat 'mask'.

Near Skin on muuten Misshan alabrändi. Dustless Bubble Pack Foam lupaa poistaa "pölyisen ja saasteisen kaupunkiympäristön" aikaansaaman likakertymän ihosta vaahdon (käytännössä tutun SLS:n) ja saven (kaoliini ja bentoniitti) avulla. Ihan tehokkaan kuuloinen sekoitus, ja mössöön on vielä heitelty liuta mineraalejakin joiden ainakin toivoisi tekevän iholle jotain hyvää ^_^ (En tosin oikein usko että mineraalit juuri ehtivät vaikuttaa ihoon poishuuhdeltavassa tuotteessa.)

Kivointa tuotteessa on sen teknologia; tuote tulee purkista paksuna voiteena ja kun sen on levittänyt kasvoille, se alkaa parin minuutin sisällä kuplia ja sitten vaahdota. Lopulta iholle on muodostunut paksu vaahtokerros. Naamio huuhdellaan 3-5 minuutin vaikutusajan jälkeen.

Nyt on putsattu Soulin saasteet huokosista :) Ahhh...!

Ja kyllä - nyt ymmärrän ihan käytännön kautta, miksi täkäläiset käyttävät kaksoispuhdistusta.

Kuinka moni teistä on kaksoispuhdistaja ja käyttää erikseen meikin- ja kasvojenpuhdistajaa?

Kuka taas käyttää minun tyyliini pelkkää Sebamediakin meikin poistoon? ^_^

(...puhun siis vain kasvomeikistä, silmämeikinpoistoon käytän aina omaa tuotettaan.)

Viikko uudessa maanosassa ja kulttuurissa on tehnyt tehtävänsä ja vaikka oleilu Soulissa on helppoa, mukavaa ja kaiken kaikkiaan hyvin rauhallista, tunsin eilen illalla kotiin palatessa olevani ihan täynnä uusista kokemuksista. Niin täynnä, että tänään tuntui sopivalta pitää huili- ja palautumispäivä.

Olen viettänyt päivää kämpilläni Itaewonissa Jejun majoitusta ja lentoja kartoittaen, emäntäni Ellaynan kanssa rupatellen, tutun kotoisaa tonnikalasalaattia syöden ja teinpä hiit-jumpankin. Salitreeniin tottunut kroppa alkaa aina matkalla viestiä että saisikos sitä lihaskuntoharjoitustakin, kiitos. Ja tuo jumppahan on kertakaikkiaan täydellinen matkaolosuhteisiin, siitä tulee aina niin hyvä olo <3 Nytkin, kolme tuntia jumpan jälkeen, keho hyrrää vieläkin lämpimillä kierroksilla ja olen paljon energisempi kuin illalla.

Huomenna jaksaa taas uudella latauksella :)

Päivän ainoaksi varsinaiseksi ohjelmaksi jää illallinen Michelin-tähden temppeliruokaravintolassa. Balwoo Gongyang on niin suosittu että minäkin olin varauksineni liikkeellä todella myöhässä kun menin tiistaina varaamaan pöytää tälle viikolle. Ainoa vapaa pöytä yhdelle hengelle löytyi torstailta kello 18.00. Kolmen tunnin kuluttua siis nauttimaan huippuluokan vegaanista ruokaa.

Ensimmäinen viikko Koreassa on ollut samalla yllättävän "helppo" mutta kuitenkin täynnään niin erilaatuista stimulaatiota kuin tyypillisillä Euroopan reissuillani, että kyllä tästä kaikesta vain mieli uupuu, siis sillä lailla hyvällä tavalla. Ruokakaan ei lopulta ole ollut niin paha haaste kuin ensimmäinen päivä antoi ymmärtää, minulla kävi vain huono tuuri alueen suhteen (ravintoloiden tyyli ja tarjonta vaihtelee huimasti eri kaupunginosien ja katujenkin välillä). Lihattoman aterian löytääkseen täytyy nähdä vähän vaivaa, kyllä, mutta ei tämä ihan mahdotonta ole. Välillä vain ateriavälit venyvät aika pitkiksi :)

Joku lukija kommentoi että Etelä-Korea on "pehmeä lasku" Aasiaan, ja tämän voisin sanoa pitävän paikkansa näin yhden viikon Aasia-kokemuksella. Ainakin Soulissa on kaiken kaikkiaan hyvin länsimaista, ja kaupungin uskomaton rauhallisuus ei saa "maalaistakaan" metropolis-shokkiin.

Kaikki muutkin ulkomaiset vierailijat joiden kanssa olen jutellut, kuten serkkuni Jared ja Airbnb'ni tytöt Kuala Lumpurista ja Hongkongista, ovat sitä mieltä että Soul on poikkeuksellisen seesteinen suurkaupunki. Airbnb-kämppikseni Hongkongista ei voinut eilen illalla lakata hämmästelemästä miten hiljaista täällä on (- ja asumme yhdessä kaupungin tunnetuimmista yöelämän alueista, parin korttelin päässä on bileet joka yö), hän sanoi että se tuntuu melkein pelottavalta jatkuvasti äänekkääseen ympäristöön tottuneelle.

Eli jos etsit turvallista, rauhaisaa kaupunkikohdetta vailla levotonta meininkiä ja öykkäröitsijöitä, tule Souliin.

Ja mitä turisteihin kohdistuvaan rikollisuuteen tulee, asia on juuri niinkuin opaskirjassani kirjoitetaan: sen sijaan että täällä tyypillisesti näkisi jonkun pinkovan poispäin varastettu lompakko kädessään, ennemminkin tulet näkemään jonkun juoksevan sinua kohti antaakseen sinulle pudottamasi lompakon. Itse todistin juuri tällaista välikohtausta kadulla pari päivää sitten. :) <3

Aika ihana kaupunki. Paikalliset ovat kohteliaita, ystävällisiä ja auttavaisia. Ja - niin tavallisia. Jos Pariisissa, Tokiossa tai Milanossa näkee kaduilla übertyylikkäitä, huolella laitettuja leidejä, täällä näet ihan tavallisia hupparityttöjä ja -poikia lenkkitossuissaan, bisnesmiehiä kauluspaitoineen ja arkisesti pukeutuneita tätejä  kauppakasseineen. Meikkikin on vähän sinne päin eikä sen niin väliä näkyykö naamassa finnejä tai muuta länsimaisen meikkitrendin näkökulmasta peitettävää, meikki on hyvin kevyt ja läpikuultava. Hiukset ovat auki tai ponnarilla. Soulilaisnaisten yleisestä habituksesta ei voi päätellä mitään maan ulkonäköobsessiosta, joka kuitenkin on surullisen totta. Siitä lisää sitten omassa postauksessaan.

Nyt alan valmistautua tähti-illalliseeni. Mukavaa torstaita kaikille :)

Maailma on pieni.

Minä olen Suomesta ja serkkuni Jared vaimonsa Jadenin kanssa on Yhdysvalloista ja tänään kohtasimme Soulissa Etelä-Koreassa Jaredin ja Jadenin ollessa 9 tunnin stop-overilla matkalla Thaimaasta Havaijille.

Tapasin Jaredin ja Jadenin viimeksi marraskuussa kun olimme Utahissa, ja Insta-menestyjä Jared yritti antaa minulle oppeja siitä kuinka minäkin voisin menestyä ja saada lisää seuraajia. En tehnyt neuvojen mukaan ^_^

Instagramin asema on muuten aika mieletön Yhdysvalloissa. Serkkuni julkaisee huikean kauniita kuvia Utahin luonnonpuistoista ja voisi halutessaan elää sillä. Ainakin pariskunta pystyy mukavasti rahoittamaan matkustelunsa Instagram-tuloilla. :) Hämmästyttävää tässä on se, että Jaredin ei edes tarvitse ottaa kuvia itse - hän julkaisee pääsääntöisesti toisten kuvia ja antaa näin heidän tileilleen näkyvyyttä. Tällaisellakin Insta-työllä voi elää. Itselläni ei energia riitä Instaan panostamiseen, minusta on kiva pitää se lähinnä spontaaneja kännykällä ikuistettuja hetkiä jakavana hauskana ja rentona kanavana.

Tänään siellä on jaettu sateisia kuvia Soulista. Tänään satoi melkein koko päivän.

Sateenvarjojen täyttämässä katukuvassa on minusta jotain tosi esteettistä, seisoin eri katujen varsilla minuuttitolkulla räpsimässä kuvia ohikulkevista sateenvarjoista.

:)

Viimeisin kosmetiikkapäivitys matkalta: cushionit alkavat vetää minua puoleensa yhä enemmän ja enemmän. Tänään löysin ihan parhaan sävyvalikoiman (ja koostumukset) tähän mennessä: Aritaum jossa myydään Hanyul-, Laneige-, Mamonde- ja Iope -brändejä. Näistä kolmella viimeisellä on cushion-meikkipohjia ja niistä löytyi laajin tähän saakka näkemäni sävyvalikoima, oli taittosävyjäkin viileästä neutraaliin ja lämpimään.

Ostoskassiin päätyi lopulta pitkän vatvomisen jälkeen Iopen Air Cushion Cover.

Laneigen Anti Aging BB Cushion oli sekin niin upean näköinen iholla että en tiedä pitääkö hemmetti sekin ehkä vielä ostaa ettei jää kaivelemaan. Saahan sen annettua sitten vaikka äidille lahjaksi jos tuntuu myöhemmin turhalta hankinnalta :D ^_^ (Olen saanut äitini käyttämään meikkipohjaa vasta nyt eläkeikäisenä :) <3)

Täytyy sanoa että olen kyllä kumma otus kun en ole jaksanut cushion-meikkipohjiin pahemmin tutustua aiemmin (tähän mennessä kokeiltuna vain L'Orealin jota ei kyllä voi verrata näihin korealaisiin), nämähän tekevät ihan fantastisen kaunista jälkeä. Rakastan kuulasta, ohutta ja raikkaan, luonnollisen näköistä meikkipohjaa, "keijuihoa", ja näillä saa juuri sellaisen. (Vaadin muuten tänään Aritaumissa myyjää hakemaan minulle puhtaan applikaattorin, en suostunut testaamaan testereiden likaisilla ällötyksillä.)

Ooo, shiny...!

Minunhan piti jättää kosmetiikkaostokset vasta viimeisiin matkapäiviin mutta ehmh, kummasti on jo tuota nyssykkää kertynyt makuuhuoneeni kaappiin... Tunnustan, että joka päivä olen kävellyt kassan kautta ulos jostain kosmetiikkaliikkeestä - tai useammasta. Want-listakin alkaa täyttyä uhkaavasti... No, kosmetiikkahan oli yksi syistä tullakin Etelä-Koreaan, joten en tunne huonoa omaatuntoa. Nyt kun täällä ollaan ja on mahdollisuus shopata suoraan itse liikkeissä versus nettishoppailu, niin tokihan tilaisuus hyödynnetään :)

Olen ostanut myös kahteen lempiruokaani liittyvää kosmetiikkaa, en voinut vastustaa...! Juustoa ja kananmunaa...! :D <3